|
Post by Maiss on Oct 23, 2009 14:14:16 GMT 3
|
|
|
Post by Maiss on Oct 24, 2009 21:00:38 GMT 3
Ostosreissu - 22.10.
Katsahdimme Jassun kanssa toisiimme. Sitten siirsin katseeni russiruunaan joka seisoi Viivin vieressä. Cicca istui autossa - tyttöraukalla oli vastatauti joten ei jaksanut seistä. "Otetaan tää!" Jassu sanoi ja kätteli pulskaa miestä jonka jälkeen Viivi talutti ponin traileriin. Poni ei korvaansa hätkäyttänyt traileriin tulosta. Minä jäin seisomaan Jassun virereen joka nyt puheli pulkan miehen kanssa hinnasta. "Paljon sä tarjoot?" mies kysyi. "Hmm... No, luenne ei oo paras eikä ratsastaessakaan..." Jassu katsoi minuun ja nyökkäsin, olin nimittäin koe-ratsastanut ruunalla eikä se ollut mikään unelmaratsu mutta minun makuuni oli kiva. "...ja mä tarjoon tuhatviissataa!" Mies katsoi Jassua. "Kakstuhatta!" "Tuhatkuussataa!" "Tuhatyheksänsataa!" "Tuhatseittemänsataa!" "Sovittu!" pulska mies sanoi tyytyväsenä. Jassu oli tehnyt hyvät kaupat; heB-tasoinen ja 85cm hyppivä russi oli luultavasti monen ponitytön makuun. Menin katsomaan että trailerissa oli kaikki okei kun Jassu meni kirjoittamaan maksusopimusta miehen taloon. Viivi taputteli hiirakkoa ruunaa ja tarjosi sille heinää. "Mennään hakee ne satulat sun muut", sanoin ja Viivi seurasi perässä ulos trailerista. Otimme penkiltä satulan ja suitset, muuta ei ollut. Sen jälkeen katsoin pihaa jossa ei näkynyt tallia, kenttää tai muutakaan hevosiin liittyvää. Russikin oli asunut vanhassa ladossa, mies oli selittänyt että hänen tyttönäs oli ostanut ruunan Suomesta kun oli ollut lomalla halvalla ja tuonut sen Norjaan, mutta sitten ei ollutkaan varaa. Paperit ruunalla oli ja sen nimi oli MC Lorina. "Mäk Lorina..." Viivi hymyili ja laitoimme varusteet trailerin varusetetilaan. Sitten menimme Jassun auton takapenkille. "Minkälainen se on?" Cicca, joka istui etupenkillä vatsaansa pidellen, kysyi. "Ihan kiva!" Viivi sanoi. "Joo, hyvä tuntiponi tulee", sanoin ja otin ratsastushanskani käsistä. Jassu oli pyytänyt minua ratsastamaan ponihulluuteni takia, Viivikin olisi ollut vaihtoehto mutta Viivi oli kieltäytynyt. "Kaikki on nyt selvitetty: Lore on meijän!" Jassu hymyili kun avasi auton oven. "Lore?" kaikki katsoivat Jassua. "Kylhän sille lempinimiki piti keksii!" Jassu naurahti ja istahti penkille. Kohta Jassun maasturi jonka perässä oli traileri viiletti kohti Shelyesiä.
- Maiss
|
|
|
Post by Kopsu on Nov 9, 2009 16:45:58 GMT 3
Tällanen syntyi ekaksi kuvaksi Tarinakin tulossa harja on liian paksu... !! 1HM!!
|
|
|
Post by Fiona on Nov 9, 2009 22:43:39 GMT 3
9.11.09 - Ensitapaamista! -
- Shelyes..? Äitini kysyi ja ajoi hiljakseltaan eteenpäin. - Jep! Shelyes! Käääännyy! Käännyyyy!! Ajetaan kohta ohi! Äitini pyöräyttää silmiään ja kääntää Toyota Corollan siis Shelyesiin johtavalla tielle. Olen todella jännittynyt. Saisin nähdä ekaa kertaa uuden hoitoponini Loren! Olin vain kerran käynyt täällä. Silloin joskus leirillä ja silloinkaan en ollut päässyt kunnolla tutustumaan paikkoihin. Äitini ajelee hiljakseen tietä eteenpäin. Katson varoitus merkkiä, joka ilmoittaa ratsastajista. - Aika upeat paikat täällä. Katsos! Äitini sanoo ja katson eteeni. - Allu ja Villa! Hihkaisen ja hymyilen äidilleni.
Pihassa automme pysähtyy ja hyppään heti innostuneena ulos. - Heiippaa! Sanon äidille, joka vilkuttaa minulle. Paistakaisen auton oven kiinni ja katson kuinka äiti ajaa pois. Astun talliin ja katselen paikkoja hieman tarkemmin. Leirillä, kun ei oikein päässyt tutustumaan joka paikkaan. - Fiona! Jassu sanoo ja kävelee luokseni jonkun hevosen avonaisesta karsinasta. Hevonen taitaa olla ulkona. - Moikka vastaan ja kuikuilen ympärilleni hakien Lorea katseellani. - Lore on tarhassa, mennääs kattoon sitä, Jassu sanoo ja lähden innoissani Jassua seuraten tarhoille.
Huomaan Loren ensimmäisenä. Se erottuu jotenkin sieltä muiden hevosten joukosta. Näen myös Miskan samassa tarhassa. Se on myös upea hevonen ja sitähän katselinkin ekana Shelyessin sivuilta. Jassu johdattaa minut tarhan portille ja huutaa Lorea nimeltä. Se on jo saapuessamme nostanut päänsä maasta ja tarkkaillut meitä innoissaan. Nyt se heilauttaa häntäänsä ja lähtee kävelemään meitä kohti. - Se on ihan kiltti, mutta ratsastaessa saattaa olla hieman säikky ja semmosta, Jassu selittää. Nyökkään vastaukseksi ja silitän russin silkkistä turpaa. - Oih, se on juuri sitä mitä kuvittelinkin! Jassu hymyilee ja taputtaa poniaan.
- Loree! Tules tänne, sanon ponille, kun talutan sitä tarhalta talliin. Jassu kävelee toisella puolella ja minä pidän riimunnarusta kiinni. - No niiin Lore! Mennääs viellä tänään, Jassu sanoo ponille ja läpsäyttää sitä hieman takalistolle. Russi lähtee heti liikkeelle ja kävelemme nopeasti talliin. Vettä tai sanoisiko räntää alkaa satamaan. Jassu näytti minulle Loren karsinan ja laitoin ponin sinne. - Ja tässä oli sitten viellä tämä oleskelutila! Jassu sanoo ja heilauttaa minulle kättään. - Pitää mennä! Nähdään. Hailutan Jassulle ja lähden sitten hakemaan Loren harjoja.
- Huhuuuh, millos suakin on viimeks harjattu? Kysyin ruunalta. Se vain naposteli heiniä, joita Maiss oli sille tuonut. Taputin Lorea viellä kaulalle ja lähdin sitten palauttamaan harjoja omalle paikalleen. Satulahuoneessa oli hieman väkeä. Tunnistin joukosta Maissin ja Cäpän. Muut olivatkin minulle tuntemattomia. Nostan pakin hyllylle ja tervehsin tyttöjä. - Moi Fiona! Etkös muista mua? Punatukkainen tyttö kysyy. Mietin hetken, mutta kukaan ei tule mieleeni. - Jokerii! Sanooko nimi mitään? Jokeri kysyy ja alan nauramaan. - Ooh, en ollu tunnistaa, vastaan. - Mikäs sut tänne lennätti? Catu kysyy, tai sillä nimellä häntä oltiin hetki sitten kutsuttu. - Sain Loren hoitaja paikan ja tuutte näkeen mut jatkossakin, sanoin, hymyilin ja lähdin kättä heilauttaen takaisin Loren luo. Sen tärkeimmän, jonka takia tänne oltiinkin tultu!
Istuin Loren karsinaan ja avasin reppuni. Ruuna katseli minua kiinnostuneesti ja tuli hamuilemaan namuja varmaan. Näihin tilanteisiin oli aina varautunut ja kaivoin reppuni taskusta porkkana pussin. Porkkanan palat houkuttelivat Loren suoraan pussille. - Hei poni, odotas hetki, sanoin sille ja työnsin ruunaa pois päin. Kaivoin pussista pari porkkanan palaa ja annoin ne Lorelle. Nappasin matematiikan kirjani ja aloinkin väsätä tehtäviä, jotka olin luvannut tehdä tallilla. Se oli ollut ainoa ehto päästä edessä vilkaisemaan Lorea. Mutta se ei kaduttanut, että olin suostunut. Olin suorastaan helpottunut, että ehto oli noin pieni ja helppo toteuttaa!
[glow=Teal,2,300]Fiona ja Lore 1hm[/glow]
|
|
|
Post by Fiona on Nov 10, 2009 21:57:23 GMT 3
10.11.09 Lisä tutustumista ja irtojuoksutusta!
Tiistai.. huoh. Ainoa hyvä asia päivässä oli se, että pääsin jo kahdelta koulusta ja voin tulla tallille pikimmiten! Istuin bussin keskiosissa ja katselin kokoajan oikealle siinä toivossa, että Shelyesin tienviitta näkyisi kohta. Bussin kuuluisi pysähtyä noin tienviitan kohdalla. Siinä se oli! Tien viitta Shelyesiin! Nousin penkiltä, mutta pahaksi onnekseni, emme pysähtyneetkään siinä missä oli tarkoitus. Suorastaan hätäännyin. - STOOOPP! Mun pysäkki meni jo!! Kiljuin, että koko bussi raikui. Näin pelistä, että kuski vilkaisi matkustamon puolelle ja jarrutti autoa. Juoksin kuljettajan luo ja heitin hänelle euron. - Kiitos! Kiitos! Sanelen hänelle ja juoksen keskiovesta ulos. Pian bussi jatkaa matkaansa tietä pitkin. Lähden kävelemään takaisin päin hieman harmissani. Mikä oli mennyt pieleen, kun bussi ei ollutkaan pysähtynyt siinä missä kuului? - Samperi! Unohdin painaa nappia.
Pienen kävelymatkan päässä näin Shelyesin kyltin. Olin suorastaan helpottunut ja onnellinen. Rivensin hiukan tahtiani ja käännyt tallille vievälle tielle. - Fiona! Moikka! Kuulen takaani ja samassa viereeni ravaa Maiss Vanilla hänen omalla shetlanninponillaan. - Moi, sanoin ja silitin Vania. - Mitäs ajattelit tänään tehdä Loren kanssa? Hän kysyi samalla kun lähdemme taas liikkeelle. - Saatan kokeilla irtojuoksutusta sen kanssa.. vastaa. Ilma on hiukan viileä ja nostan kaulahuiviani ylemmäs. Vedän myös takkini vetoketjun ylös asti.
Saavumme pihaan ja Maiss tulee alas ratsailta. - Nähdään! Huikaan viellä Maissille, kun menen edeltä talliin. Hän jää viellä nostamaan jalustimia ja sen sellaista. Saan vastaukseksi epämääräistä mutinaa. Lore nostaa päänsä karsinan oven yli ja katselee minua, kun avaan karsinan oven. Se siirtää päätään ja tulee heti mielenkiinnosta haistelemaan käsiäni. Taputan sitä ja annan sen haistella itseäni. Olisi hyvä jos se alkaisi tottumaan minuun, eikä aristelisi kauheasti. Irtojuoksutus auttaisi sitä luomaan meidän välillä yhteyden. Lähden hakemaan harjoja nopeasti. Irtojuoksutus odottaa!
- Onko kenttä vapaa? Kysyn Jassulta. Olen oven suussa ja Jassu katsoo minua. - Mihin tarvitset kenttää? Hän kysyy kohta ja naputtaa jotain tietokoneelleen. - Irtojuoksuttaisin Lorea.. siis jos käy. Se voisi auttaa meitä luomaan yhteyden toisiimme, vastaan ja saan Jassun hymyilemään. - On se vapaana. Mene vain, kunhan et juoksuta sitä ponia kuolemaan asti! Jassu sanoo ja hymyilen. Laitankin sitten oven kiinni ja katson taakseni. Lore on siinä valmiina riimussaan ja pintelitkin sille laitoin. Lähden iloisena taluttamaan ruunaa kentälle päin.
Päivä oli alkanut hieman tuulisesti niin sanotusti. Nyt aurinkokin viimein pilkotteli meille. Laitoin kentän kortin kiinni ja irroitin Loren riimusta riimunnarun. Se katseli hetken minua, mutta passitin sen uralle. Päätin pitää riimunnarun kädessäni, se voisi olla helpompi tapa pitää Lore uralla siinä askellajissa kuin halusin. Menin itse seisomaan keskelle kenttää ja katsoin, kuinka lore meni käyntiä pitkin lyhyttä sivua. Irtojuoksutuksen ideahan on, että hevonen lämmittelee ilman ratsastajaa, tottakai jonkun käskyjen alla. (tämä siis teille jotka eivät sitä tienneet) Maiskutin Lorelle ja lähdin keskeltä hieman sen perään juuri, kun se tuli kohdalleni pitkällä sivulla. Ruuna lähti ravaamaan, mutta sitä sai kokoajan hoputtaa ja käskeä.
Lore oli toiminut hienosti ja laukassa se oli vetänt pari ilopukkia. Poni oli kuunnellut minua koko ajan ja loppuunpäin se oli toiminut juuri ohjeiden mukaan. - Pprrr... Loreee. Ruuna pysähtyi ja katseli minua. Se korvat kääntyivät kuin 180 astetta. Laitoin riimunarun kiinni riimuun ja lähdimme kentältä nopeasti pois. Jätin portin auki seuraavia kenttävuorolaisia varten, jotka tulisivat ihan hetken kuluttua.
Heitin Loren selkään tummansinisen talviloimen ja kiinnitin loimen edessä ollevat sojet. Sitten kaulakappaleen. - Lore, äläs nyt. Pääset ihan kohta ulos, sanoin ponille, joka kuopi maata ja heilutteli päätään. Kiinnitin viellä loputkin soljet koko loimesta ja lähdimme ulos päin. Kun löysin vihdoin tarhan minne Lore laittaa avasin portin ja astuimme sisään. Pari iloisen hevosen päätä nousi juurituodusta heinästä. Irroitin riimunnarun ja ruuna lähti kohti muita hevosia ja heinää.
[glow=Teal,2,300]Fiona ja Lore 2hm![/glow]
|
|
|
Post by Kopsu on Nov 12, 2009 9:37:54 GMT 3
Olen iso paha hoitaja! Katsoin pihaa. Neljä tallia, mahtavaa! Nyt en ikinä löytäisi uutta hoitsuani Laria… eikun Lorea. Mc Lorina alias Lore. Russponi ruuna, ja 122cm korkea. Täydellinen siis! Olin myös kuullut toisesta hoitajasta. En tiennyt kuka tämä oli, mutta pääasiassa olin helpottunut. Ei tarvitsisi kantaa huolta ponista, jos itse lähtee lomalle. Palaan todellisuuteen kun tunnen näykkäisyn jalassani. Koira! Ihana Shetlanninlammaskoira kiehnää jaloissani häntä vispaten. Kyykistyn ja katson kaulapantaa, joka roikkuu koiran pörröisestä kaulasta. - Alona’s Neilicka, Nella, sanon itsekseni ja rapsutan koiran korvan takaa. Kuinka hellyttävä koira. - Öhm… moi, kuulen edestäpäin ja ponnahdan nopeasti ylös. Näen Ruskeahiuksisen nuoren naisen joka katsoo minua lempeästi. - Olen Kopsu… Lar… Loren uusi hoitaja, soperran kieli solmussa ja katse alhaalla. Nainen naurahtaa ja harppoo luokseni. - Olen Jassu ja tämä, hän sanoi ja näytti kädellään pihapiiriä, - on minun omaisuutta. Katsahdin Jassuun ja katsoin talli ympäristöä. Nämä upeat puitteet, ja tietty Loren, omisti nyt vieressäni seisova henkilö. - Joo, onhan tämä aika vaikuttavaa, sanoin ja kohensin silmälasejani. – Aika paljon hoidettavaa, sanoin ja aloin urkkia lisää tietoa tallin historiasta. - Onhan se paljon, mutta minulla on paljon apua, innokkaat hoitajat, aktiivi kävijät, omistajat, kaikki auttavat. Valitettavasti silti aika ei aina riitä, hän sanoi. Katsoin Jassua. - Mitä tarkoitat, siis sillä ettei aikasi riitä, kysyin. Osasin olla välillä todella utelias. - No, olen nytkin myymässä yhtä yksityistäni, estehirmu Kassua, minulla ei ole vain aikaa, enkä nyt puhu karsinoiden siivoamisesta, Jassu selvensi. Katsoin Jassua vähän surullisena. Oli varmaan hirveää joutua myymään oma ystävä. Jassu laski kätensä minun ylleni ja veti minua kohti isoa tallia. Täälläkö Lore siis asusti? Talliin astuessani henkäisin sisään hevosen tuoksua. Talli oli avara ja siellä oli satula- ja rehuhuone. Myös toimisto löytyi. - Yläkerrassa, eli ullakolla on sinulle kaappi ja oleskelutilat. Sinne vain pölisemään muiden hoitajien kanssa, Jassu sanoi iloisesti. Tallissa oli nyt juuri suht hiljaista ja tallin omistaja veikin minut heti Loren karsinalle. Ja siellä se oli! Maailman suloisin ja hellyttävin poniveikko. Lore katsoi meitä harjansa takaa ja päätti tulla morjenstamaan. Lore nuuhkaisi ensin Jassua, jonka haju oli tutumpi ja sitten se katseli minua sivusilmällä. Kaivoin taskuani ja vedin sieltä esiin porkkanan. - Tules kattomaan mitä minulla sinulle on… lepertelin tavalliseen tapaani. Nyt Lore minusta vasta kiinnostuikin. Se nuuhkaisi ahnaasti porkkanaa ja siinä sekunnissa se olikin kadonnut. - Tuskin maistoi edes mitään, Jassu tuhahti ja nauroi päälle. Siinä samassa Jassu lähti menemään kohti tallin toista päätyä ja viittoi minut mukaansa. Kävelin arasti Jassun perässä. Mitä jos siellä on isoja ja pahoja hoitajia. Mietin, mutta seurasin silti Jassua. Tulimme portaiden päähän ja ensin edessä aukesi pieni tila missä oli kaappi rivistöjä. - Tässä on sun kaappi, Jassu sanoi ja osoitti kaappia, joka oli aika ”bling, bling” mun makuuni. Katsoin ensin kaappia ja sitten Jassua. - Joo, tota, käskin tyttöjen koristella tämän, mutta he näyttivät menneen liiallisuuksiin. Katsoin kaappia. Siinä oli paljon Lore kirjoituksia. Hymähdin ja suunnistimme oleskeluhuoneeseen. Hälinä kuului kaapeille asti ja minua alkoi jännittää. Jassu kuitenkin kannusti minua tulemaan ja niin astuin väenpaljouteen. Niin monet tuntemattomat kasvot, ja yksiäkään en tuntenut. Jassu kröhäisi saaden kaikki hiljentymään. Monet silmät tuijottivat minua. - Eli tämä tässä on Kopsu, Loren hoitaja, Jassu sanoi kuuluvalla äänellä. Tunsin itseni pieneksi, mutta suurin osa hymyili minulle. Uskalsin hymyillä takaisin vain vähän. - Auttakaa Kopsu alkuun, kertokaa säännöt ja kaikki. Hän on nyt teidän huomassanne, Jassu sanoi ja taputti minua olalle. - Mä olen Catu! kuulin ensimmäisen vieraan äänen ja näin ruskeahiuksisen tytön tulevan kohti minua. - Nö pöh, Katulamppu se on, blondi tyttö nauroi ja esitteli itsensä Maissiksi. - Joo, moi… sanoin arasti ja heilautin kättäni. Moni muukin tuli moikkaamaan minua, mutta useimpien nimet unohdin. - Tule! Näytetään sulle tän tallin tavat! Maiss huusi ja viittoi minua alakertaan. Menimme samalla kaappien ohi. - Tekö koristelitte minun kaappini? kysyin hieman arasti. Maiss räjähti nauramaan ja nyökytteli innokkaasti. - Meistä siitä tuli hieno! Maiss sanoi ja alkoi ketterästi loikkia portaita alas. Kohta olimme taas tutussa tallissa. Maiss esitteli minulle ensin hoitoponinsa Svean ja Sitten hän näytti oman poninsa Vanin. - Nämä ovat kulta mussukkani, Maiss sanoi halaten hienoa kerman väristä Vania. – Mutta, täällä on satulat ja suitset. Maiss käveli satulahuoneeseen ja kertoi, että varusteet täytyi huoltaa ainakin kerran viikossa. Joka päivä vain puhdistettaisi rätillä. - Jos on tuntilainen, niin sen tulee huolehtia itse suitsista, voit toki näyttää miten, mutta he hoitavat ne ihan itse, Maiss sanoi vakavasti. Vakavuus ei sopinut Maissille. Hän selitti tarhajärjestyksen ja sen, että maastoon ei saanut yksin mennä. Ainakaan näin aluksi. Maiss näytti myös harjapakkien paikan ja sanoi, että voin vaikka harjata Loren. Otin siis Loren harjapakin ja kuskasin sen Loren karsinan eteen. Lore katsoi minua ensin vähän epäillen, mutta antoi minun ottaa se kiinni käytävälle. Kiinnitin Loren käytäville molemmilta puolin ja otin ensin pölyharjan, Lore kun oli aika pölyinen. Harjasin Loren rungon niin puhtaaksi kuin sain ja otin sitten pehmeän harjan. Lorella oli jo alkanut kasvaa talvi karvaa, eikä se ahkeran harjaukseni jälkeen näyttänyt säihkyvän. Otin vielä kaviokoukun ja kuopaisin märät purut ja lannan pois Loren kavioista. Lore nosti aina kiltisti jalkaansa eikä temponut sitä alas. Harjasin vielä Loren pään puhtaaksi ennen kuin menin etsimään kottikärryjä ja talikkoa. Ne löytyivät suht nopeasti. Olin kärräämässä kottikärryjä Loren karsinalle, kun vieras tyttö ohitti minut. - Hei, mistä löydän puruja? kysyin tytöltä nykäisten häntä hihasta. Hän neuvoi minut oritallin suuntaan. - Okei! Kiva! sanoin ja lähdin puhdistamaan Loren karsinaa. Lappasin märät turpeet kottikärryihin ja saman tein lannalle. Lore oli suhteellisen siisti, ja suurta ponnistusta ei tämä karsina tarvinnutkaan. Vein sonnat lantalaan ja hain uutta puhdasta turvetta paikalle. Vein kottikärryt ja talikon oikeille paikoille ja otin sitten Loren takaisin käytävältä karsinaan. Rapsuttelin Lorea karsinassa ja annoin sen tutustua minuun. Sitten minun oli pakko lähteä. Suukotin Lorea turvalle ja aloin tehdä lähtöä. Olin pelännyt, että muut olisivat isoja pahoja hoitajia, mutta minä taisin nyt olla myös iso ja paha hoitaja! 2HM Tää kans ekasta päivästä. Mut nyt kiirehdin kouluun Bonus: ^Siinä kaappini kuva Oli pakko kun tuli inspis siihen ;D
|
|
|
Post by Fiona on Nov 14, 2009 13:27:22 GMT 3
14.11.09 (älä kysy)
|
|
|
Post by Kopsu on Nov 14, 2009 13:55:58 GMT 3
The one, The other
Matkasin taas tallille. Shelyes, siellä hoidin nyt Lore ponia. Olin myös kuullut, että minulla olisi apuna toinen hoitaja, mutta häntä en ollut nähnyt vielä. Olin tosin kuullut, että hänen nimensä olisi ollut Fiona, jos oikein muistin. Jätin pyöräni tallin eteen ja lampsin suoraan sisään. Hevoset hörähtelivät ja tallissa oli ihanan lämmintä. Kävelin upeiden hevosten ja ponien ohi suoraan Loren karsinalle. Lore pyöri vähän hermostuneena karsinassa. Uusi paikka varmaan jännitti vielä. Kuulin, että Lore on ollut jo tunneilla. Minusta kyllä oli liian aikaista, mutta ei kai iso ratsastuskoulu voi pitää pullaponia turhaan karsinan nurkassa. Avasin Loren karsinan oven ja astahdin karsinaan. Lore nuuskaisi käsiäni ja haistoi selvästi sokeri palat taskuni pohjalla. Naurahdin ja kaivoin sokerit taskusta, hetkessä ne olivat jo kadonneet. Asetuin Loren lapojen kohdalle ja aloin silitellä ja puhua sille. Rapsutin korvan taustasta ja hykertelin lasten lauluja. Kohta olisi joulu, ja silloin varmana pääsisin mukaan jouluratsastukseen. Olisi ihana viilettää hankien läpi pirteän ponin kanssa. Jatkoin Loren silittelyä ja puhuin sen kanssa asioista: koulusta, perheestä, ystävistä, joululahja toiveista ja hevosista. - Halajaat varmaan ulos, sanoin hiljaa ja puin Lorelle riimun ja riimunnarun. Pihalla näin yhden toisen tytön. Hänkin oli riimunnaru kädessä ja riimunnarun päässä oli upea Norjanvuonohevosori. Menin kysymään rohkeasti tytöltä minne hän oli menossa. Tytöllä oli ruskeat hiukset ja otsahiukset melkein peittivät silmät. - Metsäänhän minä kävelemään meinasin, tämä naurahti ja kysyi, onko minulla sama määränpää. Nyökkäsin ja päätimme lähteä yhdessä kävelemään. - Olen muuten Wikke, tyttö esitteli itsensä. - Kopsu, sanoin lyhyesti. Tuli hetken hiljaisuus ja lopulta Wikke keksi kysyttävää. - Mites olet sopeutunut? hän kysyi. - Ihan tosi hyvin, täällä on tosi ystävällistä porukkaa, sanoin totuudenmukaisesti. Pääsimme metsään. Oli aika kylmä, mutten jäätynyt kerrospukeutumisen takia. Wikke sen sijaan näytti vähän palelevan. En oikein tiennyt minne olimme menossa, mutta Wikke puhui minulle ja kertoi parhaista maastoreiteistä. - Ensiksi, jos on uusi, kannattaa mennä valaistuja maasto reittejä. Silloin ei voi eksyä, ellei lähde pois polulta. Kannattaa muutenkin aina mennä kahdestaan maastoon, Wikke sanoi ja alkoi yhtäkkiä puhua salaperäisesti: - Sanotaan, että ennekuin Jassu osti tilan, täällä oli asunut vanha pariskunta. Heidän tyttärellään oli ollut hevonen. He muuttivat pois, koska tyttö eksyi hevosensa kanssa eräänä pimeänä iltana metsään. Tyttöä tai hevosta ei koskaan löydetty, Wikke sanoin salaperäisesti. Hän kohautti harteitaan. - Uusimmat eivät yleensä usko näitä juttuja, mutta kyllä me vähän vanhemmat Shelyessiläiset tiedämme. Voit kuulla tytön itkun joskus pimeällä kun olet yksin ja eksyksissä… Wikke sanoi pelotellen. Samassa tyttö nauroi vapauttavasti. - Näytät ihan valkoiselta, laskin leikkiä!! Mutta, kyllä täällä on asunut vanha pariskunta, tosin heillä ei ollut tytärtä eikä hevosta. Katsoin Wikkeä säikähtäneensä. Inhosin kummitusjuttuja. Ne saivat minut aina kauhun valtaan. Olin kerran leirillä kieltäytynyt leirikasteesta, kun siihen sisältyi kummituksia.
Katsoin metsää ja näin taivaalta tulevan hentoja lumihiutaleita. Aloin nauttia metsä retkestä. Olimme kiertäneet vain pikku lenkin, mutta Lore oli selvästi nauttinut. Kohta saavuimme Shelyesin pihaan ja näin jo paljon tohinaa. Illan tunnit alkaisivat ihan kohta. Olin onneksi katsonut, että Lore oli vasta viimeisellä alkeistunnilla. Vein Loren karsinaan ja aloin jälleen rapsutella sitä. Tunnin päästä alkaisivat alkeis tunnit. Minulla oli siis aikaa vielä tehdä jotain. Päätin mennä oleskeluhuoneeseen. Siellä oli paljon hoitajia mutta onnistuin saamaan itselleni paikan. Puhelimme niitä näitä, kun vastapäätä istuva tyttö nousi ja ilmoitti menevänsä harjaamaan Loren. Valpastuin. - Hoidatko Lorea? kysyin ja hyppäsin tytön mukaan. Hän katsoi minua hymyillen. - Joo hoidan, tämä sanoi. - Joo, minäkin hoidan Lorea! Olen Kopsu ja sinä olet varmaan se…, en muistanut tytön nimeä. - Fiona, tämä sanoi ja astui Loren karsinaan. - Kivaa! huudahdin ja menin Fionan mukaan Loren karsinaan. – Olin Wiken kanssa äsken metsässä kävelemässä ja Lore menee kohta alkeis tunnille, papatin kuin papupata. En kyllä yllensä ollut näin puhelias. Mutta halusin tulla toimeen Loren toisen hoitajan kanssa. Fiian hihaa nykäistiin ja näimme jaloissamme noin kuusi vuotiaan tytön. - Mä menen tän kanssa tunnille…, tyttö sanoi arasti ja niin autoimme tyttöä saamaan Lorelle varusteet. Kohta Jassu tulikin tarkistamaan hevoset. - Voiko hoitajat ja vapaat tallilaiset vaikka taluttaa poneja? Jassu kysyi ja lupauduimme vähän vastahakoisesti. Sovimme Fionan kanssa, että hän taluttaa ensimmäisen vartin ja minä viimeisen vartin.
Kentällä Fiona auttoi Elliksi esittäytyneen tytön Loren selkään. Lore pyöräytteli silmiään, mutta pysyi paikallaan. Fiona tarkisti Loren varustuksen ja alkoi taluttaa Elliä ja Lorea ympäri kenttää. Jassu papatti kentän keskellä ja auttoi parhaansa mukaan aloittelijoita. - Hienoa kaikki! Jassu huusi ja vartin jälkeen vaihdoimme Fionan Elliä ympäri kenttää. Samalla puhuin Ellille rauhoittavasti. - Hienosti menee! sitten voidaan koittaa ravia. Ravatkaa pitkät sivut rauhallista ravia, Jassu huusi. Olin nähdä virnistyksen Fionan naamalla. Minä joutuisin juoksemaan henkihieverissä ponin perässä. Että näin. Pitkäsivu tuli ja maiskautin Loren raviin. Lore lähti ravaamaan reippaasti ja se oli selvästi innoissaan, kun sai ojennella jalkojaan. Lore oli meinasi jopa kiihdytellä, mutta hidastelin sitä aika-ajoin. Kerroin Ellille miten saadaan hevonen raviin ja seuraavalla sivulla Elli sai Loren pohkeita antamalla ja maiskuttamalla raviin. Kehuin tyttöä ja näin hymyn ylettyvän korviin asti. Ravailimme vain vähän ja kohta Jassu käski meidät kaartoon. Elli halasi lorea pitkän ja suostui lopulta tulemaan alas ponin selästä. Vein Loren talliin Fiona kannoillani. Fionan ja Ellin kanssa otimme Lorelta varusteet pois ja näytimme miten hevonen harjataan. Elli ei ylettynyt kunnolla Loren selkää harjaamaan, joten Fiona teki sen. Samalla minä huolsin suitsia satulahuoneessa. Puhdistin kuolaimet ja pyyhin suitset. Harjasin myös satulavyön hiekasta. Ripustin varusteet omille paikoilleen ja menin katsomaan miten Fiona ja Elli pärjäsivät. Elli oli juuri lähdössä kun astuin ulos satulahuoneesta. Fionakin teki lähtöä. Hän valitti hetken huomisista kokeista, rapsutteli hetken Lorea ja lähti sitten kotiin. Minä päätin mennä oleskeluhuoneeseen juttelemaan. Ensin oli kyllä pakko helliä Lorea. Menin takaisin Loren karsinaan ja etsin kohtaa, mistä Lorea kutittaisi. Ryntäistä löytyikin kutiava kohta ja Lore nosti autuaana turpansa kattoon. Rapsuttelin Lorea vielä hellästi päästä. Taputin Lorea selkään ja lähdin sitten oleskeluhuoneeseen. Kapusin portaat ylös ja pääsin oleskeluhuoneeseen. Siellä vietin tunnin jutellen, nauraen ja muutenkin hullutellen. Lopulta päätin lähteä kotiin. Nappasin pyöräni tallin seinältä ja lähdin polkemaan
3Hm
|
|
|
Post by Fiona on Nov 17, 2009 21:41:25 GMT 3
17.11.09 - Minä vai? -
Jep. Sen oli mentävä niin, aivan varmasti. Muulla lailla kaikki toimisi sinne päin, eikä oikein päin. Olisi aika ottaa Loreen hieman enemmän tuntumaa. Sen verran hieno poni ei saisi tylsistyä tyhmän hoitajansa kanssa. Tai olihan meitä kaksi. En ollut koskaan nähnyt Kopsua.. hmm, Kopsua? Nimi ei sanonut mitään. Ei sitten mitään. Samapahan tuo sitten kai. Mutta ensin juoksuttaisin ruunaa ihan liinassa ja sitten ''ratsastaisin'' sillein sivuttain. Katsotaan jos selkään kunnolla uskallan kiivetä, vaikka ei minua pelota.
Viskaisin harjan koriin ja kiinnitin riimunnarun Loren riimuun. Ruuna liikutteli jalkojaan (joissa oli pintelit) kärsimättömänä ja sen odotus palkittiin. Se tuli perässäni jalkojaan nostellen. Kai pintelit olivat hieman oudot nyt tässä vaiheessa. - Tuunko mää siis auttaan? Maiss huikkaa minulle ja nyökkään. Hän kiirehtii tallin nurkalta luokseni, Loren toiselle puolelle. - Mitäs sää tuolla tallinnurkalla oikeen hiippailit? Kysäisin, mutta Maiss pudisteli päätään. - En mitään mitä pitäis salata tai sellasta, hän vastaa ja hymyilee. Loren katsoo Maissia ja hörähtelee hieman. Lämmin savu nousee sen siereimista koleaan ilmaan. Päivä alkaa jo hämärtyä, ja jotkut tallipihan lampuista on jo mennyt päälle.
Kentän laidalla liina odottikin. Siihen Jassu oli sen luvannut laittaa samalla, kun piti tuntinsa kentällä. Maiss nappasi sen ja kiirehti kiinnittämään Loren riimuun. - Miks tällä on riimu? Hän kysyy ja irrottaa liinan. - Eiks juoksuttaessa pidä olla suitset? - Oho, unohdin ihan. Ootas niin haen, vastaan ja kiirehdin takaisin tallille. Satulahuoneesta kajottaa valoa ja iloista puheensorinaa. Avaan oven ja alan heti kuumeisesti etsiä Loren suitsia. Puhe lakkaa, mutta en kerkeä katsomaan ketä takanani on. Tai kerkeän ja niin teenkin. Jassu ja Catu istuvat tuoleilla ja puhuvat jostain. - Loren suitset? Kysyn ja levitän hiukan käsiäni. Jassu osoittaa toiselle riville oikealle puolelle. - Kiitos, huokaisen, kun löydän ne viimein. Otan ne käteeni ja irrotan nopeaa suitset ja isken ne takaisin Loren koukkuun.
Maiskustan Lorelle ja se lähtee ravaamaan vasempaan kierrokseen. - Aika hienosti se menee, Maiss kommentoi vierestäni ja maiskuttaa kanssa parikertaa, kun huomaa ponin hidastavan. Lore luimaisee ja koventaa vauhtiaan. - Jep, ellei noita kiihdytyksiä ja hiljennyksiä lasketa. Mutten näyttää aika pehmeeltä, vastaan ja huomaan kun Catu tulee kentälle. - Heippa! Lore näyttää aika hyvältä, vaikka sais ylläpitää ton vauhdin.
Laukkasimme, menimme käyntiä ja ravia, vaihdoimme suuntaa ja ravasimme pitkät pätkät. - Otetaan hiukan laukkaa, Maiss sanoo ja teen heti työtä käskettyä. Maikuttelen Lorelle ja sanon sanan laukka. Lore epäröi, mutta nostaa laukan. Se laukkaa kunnioitettavasti ja nirnahtaa ohi menevälle Miskalle, jota Wikke ratsastaa. Catu lähtee Wiken mukaan ratsastamaan ja jäämme Maissin kanssa taas kahden, tai onhan Lore tässä. - Prrr... sanon ja Lore vaihtaa raville. - Prrr.. Lore hidastaa käyntiin. - Toi näytti hyvälle. Ootkos valmis? Maiss kysyy. Valmiimpi en niin sanotusti voi olla. Annoin liinan Maissille ja menin hakemaan Loren satulan aidalta, portin vierestä. Jassu oli tuonut sen hetki sitten siihen. Nostin sen käsiini ja Loren selkään. Laitoin satulavyön kiinni ja pudotin jalustimet alas. Nousin selkään. - Hei, ei sun viellä pitänyt selkään tuollain mennä, Maiss muistuttaa.- Mutta antaa nyt olla kun oot jo, hän viellä sanoo ja kikattaa. - Nooh minkäs sille mahtaa jos on odottanut tätä jo kauan, sanon ja hymyilen leveästi. Tarraan Loren harjaan ja Maiss laittaa ruunan liikkeelle.
- Se oli mahtavaa, mutta näytti varmasti kamalalle. Siis Lore ei mutta mää joo. Sanon, kun talutamme Lorea takaisin talliin. Riisun ruunalta suitset ja satulan ja alan harjata sitä pehmeällä harjalla. - Olit todella hienosti ja siksi saat tästä porkkanaa, sanon Lorelle ja annan sille kädestä porkkanan palan. Se rouskuttelee sitä tyytyväisesti sillä aikaa, kun harjaan sitä muuten.
4hm
|
|
|
Post by Kopsu on Nov 17, 2009 22:11:43 GMT 3
Herkkujen arvoitus
Olin juuri käynyt kaupassa ostamassa suuren pussin viikonloppu karkkeja. Napsin pussista makeisia ja liukastelin lumisella tallipihalla. Yllättävä, Nella juoksi jalkoihini kiehnäämään kuultuaan karkki pussin rapinan. - Hus, hyi! paha koira, tuhma, kielsin, mutta kohta kuulin hälyttävän huudon. - Kopsulla on mässyy! Huuto kajahti pihan halki ja viitisen kappaletta Shelyessiläisiä tuli kiehnäämään Nellan seuraksi jalkoihini. Pussissani oli vielä paljon karkkia, joten annoin siitä nälkäisille tallitytöille karkit. Viimeiseksi jäi Nella uikuttamaan jalkoihini. Huokaisin ja kaivoin repustani Nellalle tavallisen Digestive – Keksin. Vinkaisi ja juoksi keksi hampaiden välissä Jassun talon terassille. Pistin pussin kaiken varalta reppuun piiloon ja lähdin tallille. Kävelin jo aika tutut portaat ylös oleskeluhuoneisiin ja heitin sitä ennen repun kaappiini. Menin oleskeluhuoneen puolelle ja kaadoin Digestive – keksit kippoon. Kipon asetin keskelle oleskeluhuoneen pöytää. Keksit hävisivät aika nopeasti parempiin suihin, mutta en välittänyt; olinhan ostanut keksit nimenomaan muille, enkä itselleni. Selailin paikallista hevoslehteä ja näin ilmoituksen kouluvalmennuksesta. Innostuin suunnattomasti, olinhan kouluratsastuksen kannattaja. Katsoin valmennuksen pito paikan ja hämmästyin. Valmennus pidettäisi täällä Shelyessissä! - Hei, onko täällä joku valmennus? kysäisin ja muut nyökkäilivät innostuneesti. - Joo, on. Tässä lomake, jolla pääset mukaan, Maiss sanoi ja ojensi minulle lappusen. Kirjoitin oitis nimeni helppo C:een kohdalle. Ratsuksi valitsin (yllätys) Loren. - Kröhm, me Kopsu kuultiin, että sulla olis karkkii, kuulin nuoleskelevan äänen. Viidelle ei ollut paha antaa karkkia, mutta nyt edessäni kieltään roikotti koko Shelyesin porukka. Lynn tuli juuri sisään oleskeluhuoneeseen ja ihmetteli, kun kaikki melkein suutelivat maata jalkojeni alla. - Jaha, mitäs toi Kopsu nyt on tehnyt? Lynn kysyi huvittavaan sävyyn ja pidätteli nauruaan. - Kopsulla on karkkii! huudahti Viivi ja sai Lynnin(kin) ryntäämään jalkoihini. - Menkää ostaa omat karkit, sanoin naureskellen. Kuului voihkaisuja ja porukka alkoi hajota. Aika kivuttomasti meni, ajattelin ja aloin selata lehteä. En nähnyt takanani olevaa porukkaa. Tytöt kuiskuttelivat hetken ja menivät yhteistuumin lokerolleni ryöstämään karkkipussini.
- Jumalauta mun karkit on viety! huusin, niin että oleskeluhuone tärähti. Olin mennyt hakemaan karkkeja itselleni ja olin huomannut pussin kadonneen. Oleskeluhuoneessa olijat ryntäsivät katsomaan, mistä huuto tuli. Katsoin pientä karkki kasaa kaappini vieressä. - Mut on ryöstetty! parahdin ja käännyin kohti muita immeisiä. Kaikki näyttivät hämmästyneiltä. Samassa portaikossa kuului askelia ja Jassu tuli katsomaan kuka meluaa. - Noh tytöt, volyymia pienemmälle, Jassu sanoi ja sipaisi karkin murusen pois huuliltaan. - Jassu! Oletsä ryöstänyt Kopsun karkit!? Fiona kysyi ihmetellen. Jassu näytti kuin puulla päähän lyödyltä. - Kopsun… karkit? Ja miksi helvetissä minä niin tekisin? Jassu kysyi puolustellen. - No, jos sun omat lauantaikarkit loppu, Jenna kysyi arasti. Jassu röhähti nauramaan. - Herran jestas tytöt! etsikää oikea syyllinen, ennen kuin syytätte viattomia! Jassu lähti nauraen pois kaappien luota. Aloin puhua muille. - Joku teistä on ryöstänyt mun karkit. Ja ne makso kympin, se on rahaa se! Kukaan, joka tiesi karkeistani ei lähde mihinkään tallillta, ymmärretty, kysyin arvuutellen ja vähän vitsaillen. Kaikki naurahtivat ja osa meni hoitsujensa luo ja osa meni takaisin oleskeluhuoneeseen. Minä päätin mennä moikkaamaan Lorea.
Avasin hiljaa karsinan oven ja näin Loren nukkuvan karsinan perällä. Vihelsin matalasti ja sain Loren hätkähtämään. Ruuna katsoi minua väsyneesti ja jaksoi viimein tulla moikkaamaan. Rapsuttelin Lorea otsalta ja säästä. Löysin jälleen kutiavan kohdan ja raaputtelin aikani sitäkin. Sitten hain Loren harjapakin ja harjasin hoitsuni kiiltäväksi. Lore näytti silminnähden tyytyväiseltä uuteen kirkkaaseen karvapeitteeseen. Nykäisin Lorea riimusta ja vein sen tarhaan. Tarhassa Lore heitti pari pukkia, mutta keskittyi sitten heinään maassa. Olin nyt siis vapaa. Ja nyt täytyy selvittää kadonneen karkin mysteeri!
Menin taas oleskeluhuoneeseen ja istuin sohvalle kuuntelemaan muiden juttuja. Mikään ei viitannut karkkeihini. Aloin siis jutella muiden kanssa. - Kellään ei siis tietoa karkeistani? kysyin jälleen. Maiss nauroi. - Ei me sun puolenkilon karkkeja tarvita, Maiss sanoi nauraen. Ei se siis Maiss ollut… vai, hetkinen!! Ponnahdin pystyyn sohvalta. - se olit Maiss sinä! heitin syytöksen. – Mistä olisit muuten tiennyt, että mun karkit painavat juuri puolikiloa! Jatkoin suureen ääneen. Koko oleskeluhuone oli hiljentynyt ja kaikki katsoivat Maissia. - Joo tunnustan, Maiss sanoi nolona. – mutta mukana oli myös Catu ja Sophie sekä Cicca! Maiss paljasti kumppaninsa. Kaikki rikokseen osallistuneet punastuivat. - Mut me ei syöty kaikkia sun karkkeja… vaan parhaimmat, Cicca sanoi nopeasti. Minun oli pakko nauraa. Kohta kaikki nauroivat. Lopulta pyysin karkkipussini takaisin. Sen sainkin, tosin puoliksi tyhjänä. - Mä haluan tästä korvauksen, sanoin kun katsoin puoliksi tyhjää karkkipussia. Niinpä nämä karkki varkaat suostuivat puhdistamaan Loren karsinan seuraavan kahden viikon aikana.
4hooämm
|
|
|
Post by Fiona on Nov 18, 2009 18:22:02 GMT 3
18.11.09 - Lisää ratsastusta -
- Ootko nyt aivan varma? Kysyin Catulata, joka hymyili minulle ensin leveästi ja nyökkäili sitten. - Varmempi en oo koskaan ollutkaan, hän sanoo ja kiristää Loren satulavyötä. - Ei ole yhtää uhkarohkeaa nousta tälläsen ponin selkään ja ratsastaa sillä itsenäisesti. Mää meinaan häippäsen muihin hommiin.. Jäisin muuten, mutta tuolla on poneja jotka tarttee mua. Luvattu mikä luvattu. Olin luvannut ratsastaa Lorella tänään kunnolla. Ei minua oikeastaan pelottanut ei, suorastaan rakastin tätä tunnetta. Kohta ratsastaisin Lorella, jess. Tätä olin odottanutkin! Otin Loren suitsista kiinni toisella kädellä ja laitoin jalkani jalustimeen. Catu roikkui toisella puolella jalustimessa, saamassa satulan tasapainoon. Ponkaisin selkään ja siinä sitä oltiin. Varmasti suosiki pollen selässä! Oliko tämä unta? Ei se oli totta ja nyt oli jätettävä suuremmat himpula kuvitukset ja keskityttävä Fiona.
Se kulki oikein pehmeästi. Muuta ei voi sanoa. Painoin pohkeet viiden minuutin kuluttua Loren kylkiin ja ruuna lähti hypähtäen ravissa eteenpäin. Kevensin tahdissa ja olin taivaissa. Missä taivaassa? Tuolla missä Jeesus oli? Ei ratsastustaivaassa sitä oltiin. Se oli hevostytöille suunniteltu taivas, jossa oli mahdollista kaikki hevosten kanssa. Sinne ne hevostytöt menee kuoltuaan tai ainakin näin uskottiin.. Samalla se toimi hevosten taivaana. Lore heilutteli korviaan kärsimättömänä ja taputin Lorea nopeasti kaulalle. Se teki juuri sitä työtä mistä olin tällä hetkellä unelmoinut.
En ehkä saanut Lorea juuri sinne minne aina heti ensimmäisenä halusin. Käänsin ruunan keskihalkaisijalle ja väistin sitä oikealle. Se meni mukavasti, vaikka väistö meni hiukan vinoon. Loren kosvat menivät edes takaisin. - Hei rauhotus hieman! Sanoin sille selästä ja käänsin sen uudestaan keskihalkaisijalle ja väistin oikealle. Tällä kertaa väistö onnistui ja olin tyytyväinen. Seuraavaksi sitä mitä ponit eivät tajua aina okein. Ympyröitä! Ajattelin mennä päätyihin pääty-ympyrät. Jatkoimme ravissa ja aloitimme heti. Ympyrästä tuli mukavan pyöreä, vaikka ulos tulo ei oikein onnistunut. Lore halusi vielläkin mennä sinne minne halusi. Sitä koulu ei kiinnostanut. Pakotin sen kuitenkin jatkamaan. - Me ei lopeteta ennen kun saan kunnon ympyrän, sanoin ja ravasimme pitkin pitkää sivua. Tulimme lyhyelle sivulle ja ravasin sen päähän. Aloin sitten kääntämään Lorea oikealla ohjalla, vasemmalla pohkeella ja painollani oikealle. Se totteli hieman apealla mielellä. Ympyrästä tuli hiukan ihmeellisen muotoinen ja katkoimme harjottelua.
- Tulihan se sieltä! sanoin ja taputin Lorea kaulalle. Päivä alkoi pimenemään tai hetkinen, taivaalle alkoi kertyä lisää harmahtavia pilviä. Silloin ensimmäiset lumihiutaleet tänään leijailivat maahan. - Tätähän pitää melkein juhlia, nauroin ja laskeuduin satulasta. Kannoin keskelle pari tolppaa ja puomia. Rakensin pienen pystyn ja kapusin takaisin selkään. Painoin laukka pohkeet ruunan kylkiin ja ohjasin sen esteelle. Lore laukkasi mukavaa vauhtia ja pukitti innoissaan. - HEI, toi on kiellettyä, nauroin. Ja ennen kun kerkesin juutakaan sanomaan olimme toisella puolella estettä. Olimme ylittäneet sen kiitettävästi ja olin niin onnellinen, että halasin Lorea selästä. Saatoikin olla oudon näköinen tapaus!
- Se oli mahtavaa, huikkasin Catulle ja käänsin Loren sen karsinaan. Riisuin varusteet ja aloin harjailla ruunaa kaikessa rauhassa. Se söi heiniään, jotka sille joku oli tuonut. Suoraan sanottuna Lore ahmi heiniään. - Lore, eipäs ahmita, sanoin ponille ja naurahdin itsekseni. - KAURAA TULEE! Maiss huudahtaa ja kataa naposta kauraa Loren kuppiin. Ruuna syöksyy sinne, enne kun ehdin kiitosta edes aloittaa. Nyt Lore ahmi! Siittä ei voi sanoa ei, nyt se ahmii!! Eihän sille mitään mahda. Ahmikoon jos ahmii. Vaihdanharjaamaan toiselle puolelle ja pidän tiukasti silmällä ponia, joka on niin söpö, että silmiin koskee.
5hm..
|
|
|
Post by Fiona on Nov 19, 2009 16:54:04 GMT 3
19.11.09 - Koulu iskee -
Nappasin viellä viimeisen karkin suuhuni ja lähdin sitten kenttää kohti. Ilma oli vielläkin hieman huono. Tuuli ulvoi ja meni takkini alle. Kylmä viima kutitti ihoani, mutta laitoin takin ylös asti kiinni. Astelin reippaasti kentän luo ja nojasin sitten kentän aitaan. - Sitten voitte tulla alas sieltä. Muistakaa kiittää ponia hyvästä tunnista! Jassun äni kajahti kentän keskeltä. Kaikki ratsastajat, (joita en tuntenut) tulivat alas ratsujensa selästä ja nostelivat jalustimia, ja löysensivät vöitä. Pujahdin aidan ali kentälle, jonka hiekka oli hieman kovaa. Se oli jäätynyt. Hirnahdus vain ja siinä se oli! Oma (ei nyt ihan) pikku Lore ponini! Kävelin tämän luo ja annoin ruunalle salaa porkkananpalan. Jassukun ei oikein tykännyt siittä, että hevosia ruokitaan kentällä. - Minä voisin ottaa tän Loren, kun se jatkaa tuolla maneesissa, sanoin Lorella ratsastaneelle tytölle. Hän ojenstaa ohjat ja taputtaa Lorea takalistolle. Lähden heti maneesia kohti, enkä jää odottelemaan mitään ihmeellistä.
Catu merkkaa viellä jotain papereihinsa ja aloittaa sitten puhumaan maneesin keskellä. - Moikka, ja niille jotka ovat täällä ekaa kertaa niin olen Catu, yksi tämän tallin hoitajista ja tunnipitäjistä. Kuin varmaan kuulittekin niin tänään hypätään, joten jalustimia voi sieltä selästä hieman lyhentää. Avaan maneesin oven ja talutan Loren sisään. Suljen oven perässä ja matkaan keskelle. Pari silmäparia kääntyy katsomaan minua ja ruunaa, jotka tulevat myöhässä tunnille. - Mikäs teille kesti? Catu kysyy ja auttaa Allun ratsastajaa jalustimien säädössä. - En saanut Lorea heti tuosta edelliseltä tunnilta. Jassu perhana pitkitti sitä, jonkun takia, vastaan ja lasken jalustimet. Kiristän satulavyötä parireikää ja kipuan selkään. - Okei, mutta laita ihmeessä lyhyemmät jalustimet, kun hypätään, Catu sanoo ja alan heti lyhentää koulujalustimia, joita edellinen tuntilainen oli käyttänyt.
- Siirtäkää hevoset sitten ravista käyntiin ja löysentäkää ohjia. Kohta hypätään, rakennan vain esteet, Catu ilmoitti ja pidätin Loren käyntiin. Annoin sille hiukan ohjaa ja seurailin Catun tekemisiä.
- Anna sille nyt herranjumala pohjetta! Ei se ilman sitä liiku, Catu sanoo huokaisten Millin ratsastajalle. Tämä on joku Noora tai jotain. Ei oikeen kuuntele. - POHJETTA SILLE MILLILLE! Catun pinna palaa ja hän läpsäisee Milliä pehvalle. Tamma nopeentaa askellajiaan ja ravi lähtee mukavasti, kunnes.. - LISÄÄ POHJETTA MILLILLE, YLÄÄPIDÄ RAVI! Catu huutaa. Tämä ratsastaja ei ole kuin kuulevinaankaan, tai sitten hän ei halua kuunnella. Kohta Catun saarnan jälkeen hän kuitenkin rupeaa tottelemaan ja pääsemme jatkamaan. - Milli ja Noora, Catu ilmoittaa ja katselee tytön touhuja tuimasti ja huolella. Kieltäytyminen, ja taas. Mikä tyttöä vaivaa kun ei kuuntele ohjeita?
- Fiona ja Lore, Catu ilmoittaa ja hymyilee jotenkin. Kaikki aika on kulunut Nooran ja Millin paapomiseen. Käännän Loren uralle ja painan pohkeet sen kylkiin. Ruuna on ihan hikinen ravityöskentelyn jäljiltä. Lore nostaa laukan ja laukkaa mukavaa tahtia esteille. Se hyppää ja hyppää toisenkin esteen. Silloin kuulen klonksahduksen ja puomi on tippunut. - Ota vaikka uudestaan, Catu sanoo ja läy nostamassa tippuneen puomin. Nyökkään ja nostan laukan uudestaan. Käännän Loren esteille ja tälläkertaa kaikki sujuu hyvin. Meinasin vaain jäädä hypystä jälkeen, mutta kerkesin juuri ja juuri mukaan.
Kaikki ovat ratsastaneet esteet yhden kerran. Catu luovuttaa ja käskee meidän ravata loppuravit. Tulisimme tunnille uudestaan joskus toisten. Lore ravaa mukavaa pehmeää ravia. Kevennän mukana, mutta Catu ilmoittaa väärästä kevennyksestä. Istun alas satulaan kahdeksi askeleeksi ja nousen takaisin mukaan kevennys tahtiin.
Ulkona on hieman huono sää. Tuuli on yltynyt ja pilviä on tullut lisää. Jassu pitää tuntia viellä yliajalle, niinkuin tänään juuri ennen minunkin tuntia. Myöhästyin Jassun tunnin pitkittämisen takia. Lore löntysteli perässäni talliin. Se oli hieman väsynyt, ekä ihmetellyt asiaa sen enempää. Olihan se ollut kaksi tuntia ratsastettavana... Karsinassa riisuin ruunalta varusteet ja harjailin sitä kauan. Kaviotkin kerkesin putsaamaan. - Fiona! Äitis tuli hakemaan nyt ja sanoo olevan erityisen kiire, Viivi ilmoittaa tallinovelta. Hyvästelen Loren antamalla sille suukon turpan päälle. Kerään tavarani nopeasti ja riennän autolle. - Miten tunti meni? Äitini kysyi. Kiinnitin turvavyön. - Hyvin, vaikka Millin ratsastaja oli hieman outo. Ei kuunnellut ohjeita sitten alkuunkaan!
6hm.. <3
|
|
|
Post by Fiona on Nov 21, 2009 0:32:02 GMT 3
20.11.09 - Ai kuka mä oon? Mä oon Fiona, mutta kuka sä oot? -
Päivä oli, kuten tavallista huono. Sumu oli laskeutunut kuin verho Shelyesin ylle. Aurinko oli kerran pilkistänyt, mutta sekin vain pari vaivaista minuuttia. Vuorten huippuja ei edes näkynyt. Tavallisesti katselin niiden lumisia huippuja, mutta tänään siittä ei olisi toivoakaan. Oli hienoa miettiä, mitä ihan huipulla olisi. Vain terävä huippu, kuten kirjoissa? Vaii, tasanne jossa oli paljon valloituslippuja. Lunta siellä ainakin oli, sen näki sokeakin! Kylmä viima piiskasi kasvojani ja avasin tallinovet nopeasti. Tuorreen heinän haju tulvahti nenääni ja astuin talliin. Laitoin oven kiinni perässäni ja astelin Loren karsinalle. - Heippa poika! Tänään ei ratsasteta.
Harjailin Lorea sen karsinassa ja mietin huomista. Minulla oli huomenna vapaata ja ajattelin olla tallilla ainakin puolet päivästä! Tunsin Loren olevan kiinnostunut repustani, joka sisälti porkkanaa. Annoin sille pari palaa, mutta säästin niitä viellä muuhunkin.
Talutin ruunaa tarhaan. Se heilutteli päätään käsimättömänä ja tanssahteli muutenkin levottomasti. - Hei rauha Lore. Sulla on loimikin ja kaikkee! sanoin sille ja pidin riimunnarusta tiukasti kiinni. Totta se oli. Tummansininen toppaloimi koristi Lorea.
Talikko käteen ja hommiin! Tämä se vasta hauska osio olikin. Siivota karsina ja miettiä huomista. Jess. Heitin pari lantakasaa kärryyn ja kaivoin purujen alta ihanan pissakeitaan. Heittelin märkiä puruja kärryyn. Jassu tuli samalla, kun tein työtä kertoilemaan jostan. Hymätelin vain, mutta kun aiheet suuntautuivat perjantain tunteihini hypin riemusta. Olin saanut estetunneilleni vakituisenpaikan! Jätin talikon niille sijoilleen ja halasin Jassua. - Kiitos hieveästi!
LYHYYYSS <33 Mutta 7hm. Huomenna siis jotain kivaa.. hahhaa jotain suurta kirjotan
|
|
|
Post by Fiona on Nov 21, 2009 22:12:08 GMT 3
21.11.09 - hmm.. Jospa nyt sitten! -
Jep. Tavallinen tylsä päivä tulossa. - Fiona! Nyt mennään! Äiti huutaa alakerrasta. Kuuntelen musiikkia nappikuulokkeista. Äitini huuto on siis minulle vaimeaa. Ei huvita, ei kiinnosta. Outoa, minulla on ratsastushousut jalassa. Ne unohtuivat, kun olin aijemmin käymässä Seppeleessä. - Fiona! Mennään, vai etkö haluakkaan tulla? Äiti huutelee taas jotain. En kuule kuin vaimeaa ampiaiset huutoa ja säädän musiikkia hieman kovemmalle. Äitini huuto ei ala loppua. Musiikin yli kuuluvat vaimeat huudot saavat minut hermorauniolle. Kiskaisen napit korvistani ja karjaisen kysymyksen - MITÄ?! - Shelyesiin sinut piti viedä, mutta enään en ole lähdössä, kuulen kuinka äitini riisuu takkinsa. EI! Heitän iPodin sängylle ja juoksen portaat alas. EI, HALUAN SHELYESIIN! - ODOTA! MÄÄ TULEN!
- Olisit voinut muistaa paremmin, jos et olisi taas ollut koneella tai tehnyt muuta turhaa. - Koneella olo turhaa? En ees ollu koneella, mutta koneella olo ei oo turhaa! Chattaan aina Shelyesin muiden hoitajien kanssa... Äitini ei voinut muuta kuin huokaista. Oikeasti hän oli hiukan oikeassa, mutta tiesin, että hän piti minunkin kommentiani tärkeänä. Ja varsinkin sen sisältöä. - Chatata nyt kaiket päivät, hän saa sanotuksi, mutta en jaksa vastata enään turhanpäiväiseen lauseeseen. Kyllä Chatata kaiket päivät...
Päivä muuttui niin nopeasti kuin alkoikin! Pääsin Shelyesiin asti ja suoraan Loren luo. Poni vain helutteli häntäänsä ja käänteli korviaan, kun puhuin sille kaikkea turhanpäiväistä ja maailman tylsimpiä asioita. Ainoa hyvä puoli tässä koko asiassa oli viikonloppu! Lauantai. Ihanaa <3 - Mitäs jos tutkittais tänään tallin lähiympäristöä? Satuin kysymään Lorelta. Se ei selvästikkään ymmärtänyt kysymystä, mutta niin päätin. Hirveä miettimiminen pienestä kysymyksestä. Hain siis heti Loren harjat ja aloitin työn, jonka olin luvannut kestämään hieman kauemmin, ennen satulointia.
Laskin ruunan viimeisen kavion alas ja heitin kaviokoukun pakkiin. Olin jo hakenut satulan, suitset ja pintelit valmiiksi tätä hetkeä odottamaan. Nostin pintelit käteeni ja nappasin myös pintelipatjat. Sidoin ne Loren jalkoihin ja nostin satulan käsivarsilleni. Nostin sen ponin selkään ja kiinnitin satulavyön. - Suitset viellä ja lähdetään, sanoin ja kohta nekin olivat mukavasti Loren päässä. - Minnes ootte menossa, Jassu kysyy, kun kiinnitän kypäräni hihnaa. - Lähimaastoja katselemaan hiukan, vastasin ja nappasin raipan käteeni. Nostin ohjat ruunan kaulan yli ja lähdimme sitten ulos.
Metsää ei haitannut pienen pieni vesisade. Minimaaliset pisarat tulivat naamalleni kutittamaan. Lore ei niistä piitannut, vaan jatkoi matkaansa. Kun sade loppui, olimme tulleet pienen vuonon vuoren huipulle. - Kavutaan ylös! Tuolla menee jonkunnäköinen polku, sanoin russille ja käänsin sen polulle. Polun pita oli hieman kivinen ja Loren kaviot kopahtelivat isoihin lohkareisiin. Mitä ylemmäs kiipesimme, sitä vähemmän lohkareita oli. Maa muuttui hiekkaiseksi ja kun saavuimme ylös oli polun pinta irto hiekkaa. Edessä aukeni tasainen pinta, jossa oli pieniä taloja. - Katsos Lore! Annoin ruunalle pohjetta ja se lähti ravaamaan pienen '' kylän '' keskustaan. Siirsin Loren käyntiin ja annoin sille hieman vapaata ohjaa. Ilma alkoi parantua ja vesisade loppui. Onneksi! Olin jo mielettömän märkä. Miten noin pienistä pisaroista voi kastua näin paljon?!
Tulin alas Loren selästä kepeästi ja tottuneesti. Kiinnitin loren riimunnarusta puuhun. Niin, olin sattunut ottamaan sen mukaan, kun menisimme maastoon. Ties, jos Lore pitäisi laittaa kiinni. Kävelin kylää tutkien ja löysinkin pienen pienen kaupan. Astuin sen kuistille ja avasin oven. Kello helisi ja vanha rouva nousi tiskin takaa. Katselin hieman ympärilleni. - Etsitkö jotakin, nuori neiti? Nainen kysyi ja hymyili ystävällisesti. - En mitään, mutta hevoseni kaipaisi hieman vettä, vastasin ja nainen haki ämpärin, johon laittoi vettä. Hän ojensi sen minulle. Kiitin ja sanoin tulevani hetken kuluttua takaisin.
- Juoppas tästä, sanoin ja laskin ämpärin maahan. Satuin katsomaan erään talon pihaan. Siellä oli kaksi tyttö, jotka tapittivat minua ja Lorea. Odotin, että ämpäri oli tyhjä. Kauaa siinä ei kestänyt. Tartuin ämpärin kahvasta ja menin takaisin kaupalle. - Kiitos hirveästi, sanoin ja ojensin tyhjän ämpärin naiselle. Ulos tultuani näin lasten olevan Loren luona. Kopistelin portaat alas kuistilta ja lähdin ponin luo. Kaksi tyttöä pelästyivät suuresti tuloani ja lähtivät niinsanotusti livohkaan. Irrotin riimunnarun puusta ja kietaisin sen Loren kaulan ympärille löysästi, mutta napakasti. Laitoin jalkani jalustimeen ja nousin selkään. Käänsin Loren tulosuustaamme ja annoin pohjetta. Satuin vilkaisemaan talonpihaan, jossa olin nähnyt tytöt. Paikalla ei ollut enään ketään. Vain aidan tolpalla oli kukkanen, samanlainen kuin toisella tytöllä kädessä.
- Täällä on tosi kivoja reittejä! Käytiin jossakin pikku kylässä. Sain vettä Lorelle ja pari pikkutyttöä ihalivat Lorea. - Missä tämä kylä on? Maiss sattui kysymään. - Vuonolta, polkua ylös. Siellä, vastasin ja riisuin Loren satulan. - Hmm.. Olen tutkinut melkein kaikki paikat tässä lähellä, mutta en ole koskaan löytänyt mitään pikku kylää.. Catu sanoo ja näyttää miettelijäältä. - Ai, mutta ihan oikea se oli, jos kuvittelitte sen olevan joku kummitus kylä! Naurahdin ja lähdin satulahuoneelle viemään varusteet omille paikoilleen.
- Hei Lore! Pitääpi tästä mennä. Nähdään huomenna!
Fiona ja Lore 8hm <3 Viellä 7, että 15 kasassa ; )
|
|
|
Post by Fiona on Nov 22, 2009 16:54:35 GMT 3
22.11.09 - Ratsastusta maastossa, taas - 9hm...
|
|