|
Post by Kopsu on Nov 24, 2009 12:10:21 GMT 3
80cm?
Harjasin virnuillen Lorea ja vilkaisin välillä sen karsinaan. - Sophie! Tuonne nurkkaan jäi paska kikkare, sanoin irvaillen. Sophie näytti minulle kieltä ja jatkoi siivoamista. Sophie ja kumppanit olivat ryöstäneet karkkipussini ja saivat nyt olla siivous hommissa. Virnuilin jälleen Sophielle, joka vei ohitseni lantakärryt. Taputin ruunaani kaulalle ja pistin sen riimun lattialle. Otin suitset olalta ja tungin ne ponin suuhun. Ei se vastustellut, sehän oli mennyt vasta pari kertaa Fionan kanssa. Mutta minä ajattelin mennä sen kanssa hieman ilman satulaa. Ihan vain, jotta saisin tuntuman poniin paremmin. Laitoin soljet kiinni ja pistin vielä kypärän lukon kiinni. Sitten olin lähtö valmis. Talutin Loren sankan tuulen läpi maneesiin. Kentällä ei voinut kuvitella edes ratsastavansa. Tuuli niin paljon ja välillä satoi lunta. Maneesissa oli menossa Jassun tunti hoitajille ja moikkailin tutuille kasvoille. He olivat juuri lopettamassa, joten saisin koko maneesin itselleni vähäksi aikaa. Jassu tuli pitämään Lorea paikallaan, kun hyppäsin sen paljaaseen selkään. Loren selkä ei ollut terävä, mutta ei myöskään kovin leveä. Painoin pohkeeni hellästi Loren kylkiin ja sain ponin vähän liikkeelle. Maiskautin ja niin Lore kulki pehmeässä käynnissä. Käynnin tempo oli mielestäni hyvä ja annoinkin Loren kävellä pitkin ohjin. Aloin keräillä ohjia ja yritin saada ponia myötäämään vähän. Lore puri hetken kuolaimeen ja nosti turpaansa taivaisiin. Aloin tehdä heti pidätteitä ja käänsin Lorea voltille. Lore viskoi päätään, mutta alistui sitten ja laski turpaansa alas. en hakenut Lorea vielä peräänantoon, mutta Lore selvästi yritti sinne. Käänsin Loren voltille, missä samalla vaihdoin suuntaa. Uralle päästyäni painoin pohkeeni Loren kylkiin. Lore lähti ravaamaan reippaasti ja halukkaasti. Istuin syvälle Loren selkään ja yritin myödätä ravin liikkeitä. Kuitenkin ensimmäinen ratsastus näytti vähän kaukaa haetulta. Sain jotenkuten istuttua Loren selässä ja aloin tehdä voltteja Loren taivuttamiseksi. Lore vähän säikkyi, mutta sain sen päättäväisellä toiminnalla eteenpäin. Lore haki vähän takapäätä alle, joten kiristin ohjia. Ei Lore kulkenut läheskään takapää alla, mutta ainakin se yritti. Näin Loren nopeasti hengästyvän, kauhean paljon ei sillä ollut näköjään ratsastettu peräänannossa. Hidastin Loren käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Lore pärskähti tyytyväisenä ja hieroi ensin turpaansa etujalkoihin. Lore ravisteli päätään ja haukotteli. Tutkin samalla Loren takapäätä. - Herttinen, täällä ei ole lihaksen lihasta! esitin kauhistunutta, mutta lihaksettomuus oli aika selvää, eihän Lore ole missään tehotreenissä ollutkaan. Annoin Loren kävellä hetken ja otin taas ohjat. Tällä kertaa en hakenut perää alle. Tein puolipidätteen, siirsin pohkeitani ja aloitin laukan. Lore laukkasi intoa täynnä ja korvat hörössä. Tein Lorella pääty-ympyrän ja asetin Lorea sisään. Lore haki taas itseään kokoon. kiristin ohjia ja hain Lorea kokoon. Lore painoi turpansa alas ja jatkoi laukkaa. Otin Loren hetkeksi käyntiin ja vaihdoin suuntaa. Annoin Lorelle laukka avut toisessakin suunnassa ja Laukkasin taas pääty-ympyrää. Lore haki taas niskaa ylös, joten kokosin vähän Lorea. Laukkasimme kolme kierrosta, kun Lore alkoi jo puuskuttaa. Takapään käyttö on kovaa puuhaa. Hidastin siis Loren raviin ja annoin Loren ravata ympäri maneesia ohjat pitkänä. Yhtäkkiä maneesin seinään osui oksa, jota Lore pelästyi. Lore hypähti sivulle ja lähti siitä laukkaamaan ohjat lentäen. Olin auttamatta pudonnut jo silloin, kun Lore oli hypännyt sivulle. Kauan Lore ei jaksanut juosta vaan se jäi kyykkimään maneesin päädyn nurkkaan. Nousin maneesin puruista ylös ja kuulin naurua takaani. Käännyin ja näin Jassun ja Wiken repeämässä. - Kopsu! Haluatko hypätä vaikka 80cm rataa, Wikke nauroi. Näytin kieltä Wikelle ja menin hakemaan Lorea maneesin päädystä. Nappasin Loren kiinni ja menin takaisin selkään. - Just joo! En kyllä hyppää mitään kahdeksankymmenen sentin rataa, sanoin. – Olin juuri Fionan tunnilla ja siellä hypätty 50cm oli tarpeeksi. Jassu nauroi revetäkseen. Kävelin vielä hetken Loren kanssa ja hyppäsin sitten sen selästä pois. Talutin Loren tuulen läpi sen omaan karsinaan ja aloin riisua siltä varusteita. Vein varusteet satulahuoneeseen ja pesin kuolaimet. Ripustin suitset omalle paikalleen ja menin harjaamaan Lorea. Harjasin Loren vain pikaisesti, koska se menisi kohta laitumelle. Lunta oli maassa kolmen sentin verran kun vein Loren laitumelle. Lore pukitteli laitumella hetken ja meni syömään kavereidensa kanssa laitumelle laitettua heinää. Aloin kävellä kohti tallia. Mitäs huomenna tekisi Loren kanssa?
Viides hooämää
|
|
|
Post by Kopsu on Nov 25, 2009 17:34:56 GMT 3
Loren pimeäpuoli
Heti aamusta Lore poni tervehti minua näykkäisyllä olkapäähän. Puristin ponin ylähuulta ja ärähdin sille. - Mitä tapahtuu? Jenna tupsahti Loren karsinan ovelle ja oli itsekin saada pureman. - Hyi! Jenna ärähti. – Sehän angstaa, Jenna sanoi tietäväisenä, kun Lore veti korvat luimuun. - Huomasin, sanoin ja hieroin kipeää kohtaa olkapäässä. - No on hevosillakin huonoja päiviä, Jenna sanoi ja lähti hakemaan hoitsuaan Sonya tarhasta. - Sitten käyttäydyt kiltisti, kun vien sinut katselemaan Shelyesin maastoja selästä käsin. Olin innoissani. Pääsisin ratsastamaan maastoon. Mukaan olin värvännyt Iinan Fritsin kanssa. Frits on kimo Shetlannin poni, ori, jota Iina hoitaa. Haen harjoja ja pistän Loren käytävälle kiinni. Jassu kulkee ohi ja taputtaa Lorea päähän. Lore nakkaa niskojaan ja saa Jassun ihmettelemään. - Jaha, poni on noussut väärällä kaviolla ylös tänään, Jassu sanoi nauraen. – Voi myös olla, että koska se on tehotreenillä, sen porkkanoita oli vähennetty, Jassu nauroi. - Joo, poni parka. Porkkanoita pihtailtu taloussyiden takia, sanoin vitsaillen ja katsoin kun Lore mulkoili minun suuntaani. - Paitsi että taloudelliset hommat ovat niin kondiksessa, Jassu sanoi ja läiskäytti Lorea lautasille. Lore vain heilautti ärsyyntyneenä häntäänsä. Minä olin saada näykkäisyn kun puhdistin sen etukavioita ja joku pikku aloittelija oli lähtenyt puolijuoksua pois kun Lore oli näytellyt pepsodent hymyään. - Lore, mikä sulla nyt oikeen on, sanoin huokaisten. Olin juuri kiristänyt satulavyötä ja Lore oli pullistellut silminnähden paljon. Hellitin kiristämistä hetkeksi aikaa ja kiristin taas, kun Lore oli lopettanut pullistelun. Kiristin vielä häntäremmin. Otin suitset ja pidin niitä Loren silmien edessä. Lore heitti päätään ja jouduin oikein tunkemaan kuolaimet ruunan suuhun.
- No vihdoin! huokaisin ja lähdin taluttamaan Lorea kentällä. Kentällä kiristin vielä satulavyötä ja kapusin selkään. Silloin huomasin. - Voi hitto, ne pintelit… manasin. Onneksi oli Fiona, joka oli huomannut virheeni. Näinkin hänen hölkkäävän kohti minua pintelit ja pinteli patjat sylissään. - Unohtuiko jotain, Fiona virnisti. Huokaisin kyllästyneesti. - Joo, kyllä unohtui. Laskeuduin alas Loren selästä ja aloin laittamaan pinteleitä Lorelle. Katsoin hetken Fionaa. Punaiset hiukset olivat ponnarilla ja pisama naama oli kääntynyt katsomaan Loren jalkoja. Fiona oli menevä ja rohkea tyttö, joka rakasti esteitä. Katsoin hetken maahan. Olisinpa itsekin vähän rohkeampi. En uskaltanut mennä juttelemaan kelle tahansa. Muutenkin pidin itse koulu ratsastuksesta. Useampi täällä tykkää esteistä. Minä en vain tajua, mikä viehättää metristen esteitten hyppimisessä. Sehän on vaarallista! Minusta on rikastuttavampaa saada hevonen tottelemaan oman mielensä mukaan. Se tunne, kun saa hevosen kääntymään painoavuista tai saa hevosen vaihtamaan laukkaa kuin konkari, on minusta todellista taitoa. Toki esteistä pidä. Mutta en isoista. Kuusikymmentä senttiä menee juuri ja juuri. Kaikkihan sanoo, että koulu on ratsastuksen perusta, jota kouluratsastus on. Silti moni menee vain yhden koulutunnin viikossa. Olin itsekin juuri ilmoittautunut Catun pitämille koulu tunnille. Kyseessä oli vakio, joka olisi kerran kahdessa viikossa. Olin innoissani mennyt ilmoittautumaan. Saimme Fionan kanssa viimeisen pintelin Loren jalkaan kun näin Iinan ja Fritsin tulevan. Iina pyyteli anteeksi myöhästymistään, mutta sanoimme Fionan kanssa, että meillä oli ollut tekemistä. Nousin uudestaan selkään. Fiona taputti Lorea kaulalle, sai näykkäisyn, torui Lorea ja lähti talli hommiin. Minä lähdin Iinan kanssa maastoon.
- Hoyerbukta? sanon kysyvästi. - Niin, sen on järvi tässä ihan lähellä. Sinne on valaistu reittikin. Iina ojensi itseään Fritsin selässä. - No menemmekö me valaistua reittiä, kysyin. - Alun kyllä, sitten koukkaamme yhdelle mahtavalle laukkasuoralle, sitten olemme järvellä ja tulemme yhtä valaistua reittiä pitkin kotiin, Iina luetteli. Aloin innostua. - Mahtava laukka suora? Kuinka pitkä? kysyin innosta väristen. Iina väänteli naamaansa mietteliäänä. - En osaa sanoa tarkkaan, mutta pitkä se on, hän sanoi silmät tuikkien. Kävelimme hetken polkua jossa vielä sammuksissa olevat lamput olivat. Lore kulki korvat höröllä ja tutkien maisemaa. Maisema oli kuusikoista ja karua. Missään ei enää ollut mitään vihreää, koska hento lumivaippa oli peittänyt kaiken alleen. Lunta ei ollut kuin viisi senttiä, mutta oli sekin jotakin. Aloin kerätä Iinan mallista ohjia ja aloitimmekin kohta ravin. Annoin pohkeita Lorelle ja sain jotenkin kevennettyä sen tiheässä ravissa. Iinakin joutui keventämään nopeaan. Käännyimme mutkan takaa aukeammalle paikalle, missä kasvoi kitukasvuisia puita. Lore oli ryöstää laukalle, mutta pidätin sitä reippaasti. - Otetaan hetkeksi käyntiin, Iina huusi ja aloimme jarrutella hevosiamme. Lore siirtyi nopea tempoiseen käyntiin ja katseli ympäristöä kirkkain silmin. Taputin Lorea nauraen. - Hei!, säästä itseäsi laukkaan, nauroin. Ravipätkä oli piristänyt minuakin. Otan hetkeksi jalat pois jalustimista ja venyttelen jalkojani. Iina alkaa yhtäkkiä kerätä ohjia ja näen hänen poistuvan polulta. Pistän äkkiä jalustimet takaisin jalkoihin ja seuraan Iinaa. Hetken on vain tiheää puustoa, mutta kohta eteemme avautuu pitkä, ainakin oin neljänsadan metrin pituinen hiekka suora. Loren turpa nousee taivaisiin ja saan toden teolla pidätellä tanssivaa ponia. - Noniin tässä se on! Iina sanoo ylpeänä ja pidättelee myös valkoista pikku oria. - Sehän on mahtava! Hihkaisen ja teen Lorella ympyrän. - Valmista? Iina huutaa. Nyökkään. - Ja laukkaa! Iinaa kiljaisee ja päästämme ponimme kovaan laukkaan. Nousen kevyeen istuntaan ja kannustan Lorea kovempaan vauhtiin. Monesti ei tarvitse pyytää, kun Lore jo ampaisee Fritsin ohi. - Jaajaa! Kuulen Iinan huudon takaani. Katson taakseni ja näen valkoisen orin kirivän rinnallemme. - Sehän on nopea! huudan tuulen läpi. Iina nyökkää ilkikurisesti. Iina maiskauttaa ja kohta Frits on kaulaa edellä meitä. Mutta Lorella on yhä paukkuja. Annan Lorelle ohjaa ja se venyttää kaulaansa eteenpäin. Olemme kaksi askelta Fritsin edellä, kun alamme hidastaa. - Voitto kotiin Lore! Huudahdin ja halasin Lorea kun olimme saaneet ponit käyntiin. - No pöh, sulla on isompi poni, Iina sanoi muka loukkaantuneena. Nauraen lähdimme kohti järveä, jonka nimen olin jo unohtanut.
- Tässä tämä nyt sitten on, Iina sanoi ja katsoimme kylmä järven vettä. Kaukana järven toisella puolella oli pari mökkiä, mutta muuten järvi oli tyhjä. - Mikä tämän nimi nyt olikaan? kysyin Iinalta. - Hoyerbukta. H-o-y-e-r-b-u-k-t-a, Iina tavutti. Naurahdin kepeästi. - Joo tajusin, Hoyerbuska. - Bukta, Hoyerbukta, Iina sanoi virnistellen. Näyttelin kyllästynyttä ,mutta en voinut pidätellä naurua. Katsoimme hetken vielä järveä ja lähdimme sitten löntystelemään takaisin Shelyesiin.
Ravasimme loppuraveja vielä metsikössä. Lähellä järveä oli lehtipuita, mutta nyt maasto alkoi muuttua kuusikoksi. Ennen Shelyesiä otimme ponimme käyntiin, annoimme niille pitkät ohjat ja juttelimme jälleen kepeästi. Iina oli tosi kiva. Neljätoista vuotias tyttö, joka omistaa vaaleat hiukset. Juttelimme ja rapsuttelimme poneja. Iina kertoi myös Syyskuisesta elämysleiristä, johon tyttö oli osallistunut Miskalla. Nauroin moneen kertaan vedet silmissä Iinan kertomuksille.
Shelyesin piha avautui eteemme ja veimme ponit kentälle. Kentällä laskeuduimme ratsujemme selästä ja veimme ne talliin. Otin hikiseltä Lorelta varusteet pois ja vein ne saman tien satulahuoneeseen. Kun tulin katsomaan Lorea, näin sen piehtaroivan nautinnollisesti karsinassaan. Huokaisin ja otin pölyharjan syliini. Annoin Loren nousta ylös ja aloin harjata Lorea harjalla. En saanut ponia kovin puhtaaksi, mutta se johtunee siitä, että se oli aika hikinen. Päätteeksi laitoin Lorelle vielä loimen niskaan ja heitin sille sylillisen heinää. Rapsuttelin ponia hetken säästä, ennen kuin päätin jättää sen rauhassa syömään.
Kiipesin ylös oleskeluhuoneeseen ja istuin sohvalle kuuma kahvi kuppi kädessä. Hörppäsin maitokahvia ja tunsin sulavani sohvalle. Oleskeluhuoneessa oli paljon porukkaa, mutta keskityin enemmän omaan kahviini. - Perkelen poni. Oleskelutilaan saapunut Maiss manasi. Kaikki kääntyivät katsomaan blondia tyttöä. - Perkelen Lore, melkein lähti sormesta palanen, Maiss pauhasi. Hymyilin itsekseni, Maiss oli näköjään antanut Lorelle ruokaa, liian hitaasti. En voinut pidätellä nauruani, vaan repesin totaalisesti. Kohta oleskeluhuone raikui naurusta. - Sori, Maiss… sun ilme vaan oli niin, hekotin. En voinut pidätellä naurua ja kahvikin alkoi läikkyä lattialle. - Olin antamassa sille ruokaa, ja se puri minua! Mikä häirikkö, Maiss suutahti ja meni hakemaan kahvia. Maissin sori oli vähän violetti, mutta muuten Maiss näytti olevan kunnossa. Maissikin nauroi lopulta kommellukselle. Iloisin mielin lähdin kotiin.
6HM
Piiiiiiitkä tuli ;D
|
|
|
Post by Kopsu on Nov 26, 2009 14:08:34 GMT 3
Juokse sinä humma…
Pistin pyöräni tallin seinälle ja lähdin porkkana kädessä kohti Loren karsinaa. Oli ihan aamu, mutta hevoset oli kyllä ruokittu. Menin heti Loren karsinalle ja avasin hiljaa karsinan oven. Samalla viheltelin ja puhuin hiljaa. Lore säpsähti vähän tuloani, mutta kiinnostui kohta porkkanasta enemmän kuin minusta. Porkkana meni parempiin suihin ja kohta Lore oli jo kinuamassa lisää. Levitin käsiäni sivulle. - Sori poitsu, ne loppu, ja sähän olet laihiksella, sanoin ponille joka tuhahti.
Päätin harjata Loren perusteellisesti, ennekuin voisin juoksuttaa sitä. Hain jo tutun harjapakin ja menin Loren karsinalle. Lore oli juuri suorittanut aamu piehtaroinnit. Tai sitten se päätti pistää minut hommiin. Hymyilin Lorelle ja aloitin harjaamisen. Otin pöly harjan ja aloin sukimaan Loresta pahimpia tomuja. Turve lähti helposti karvasta, mutta kohta huomasin, että Lore oli nukkunut yönsä jossain muhkeassa paska läjässä. Huokaisin ja hain kumisuan. Pyörittelin ripein ottein lautasilla olevaa ruskeaa läikkää. Lore selvästi nautti käsittelystä. Ruskea läikkä ei ottanut poistuakseen, niinpä hain itselleni ämpärin, jossa oli vettä, ja rätin. Rätin kanssa sitten hinkkasin Lorea puhtaaksi. Ruskeaa läikkää ei juuri näkynyt kun luovutin ja otin pehmeän harjan. Pehmeän harjan kanssa harjasin Loren jalat ja mahan alusen. Loren jalat oli aika kuraiset, joten pyyhin niitäkin vähän rätillä. Otin vielä pääharja ja sihaisin Loren pään sillä. Harjasin vielä pehmeällä koko ponin läpi.
Kiinnitin Loren päähän kapsonin, jota käytetään juoksuttaessa. Kiinnitin vielä punavihreän liinan kapsoniin. Talutin Loren kentälle ja aloin ohjata ponia ympyrälle. Kentällä oli vähän lunta, mutta kenttä ei onneksi ollut jäässä. Lore talsi liinassa ympyrällä ja minä seisoin keskellä miettien mitä tehdä. Olisi aika tylsää, jos menisimme vain käyntiä, ravia ja laukkaa. Voisin tosin pistää Lorelle sitten jotkut puomit tai kavaletit. Maiskautin Loren raviin ja se lähtikin innoissaan ravaamaan. Päästin Loren vähän isommalle ympyrälle ja aloin hidastella sen ravia. Se olikin vaikeaa. Lore ei tajunnut, mitä tarkoitin ja välillä siirtyi käyntiin. Päätin hetkeksi lopettaa ja vaihdoin suuntaa. Maiskautin Loren jälleen raviin toisessakin kierroksessa. Yritin myös taas ravi tehtävää. Lore ymmärteli vähän miten sattuu, mutta välillä näin lampun ponin yllä ja ravin hiljennys onnistui.
Maiskautin äänekkäästi ja huusin, ”laukka”. Lore nosti laukan ja jatkoi laukkaa hyvässä tempossa. Välillä pienensin ympyrää ja välillä suurensin sitä. Lore kuitenkin selviytyi mahtavasti. Ja sitten seuraava suunta. Lore pärjäsi toisessakin kierroksessa hyvin, joten päätin laittaa puomit paikoilleen. Sidoin Loren hetkeksi aitaan ja raahasin kolme puomia kaarevalle uralle. Otin Loren aidasta ja aloin ensin juoksuttaa sitä käynnissä puomien yli. Lore tajusi aika äkkiä, että piti mennä puomien yli, ei niiden ohitse. Sama meni myös ravissa, välillä Lore vähän kompasteli. Lore alkoi hakea pyöreyttä ja aloin maiskuttaa sitä laukalle. Lore laukkasi hyvin ja vähän peräänannossa. Lore laukkasi mallikkaasti puomit ja minä olin niin ylpeä. Vaihdoin vielä suuntaa ja tein puomit laukassa myös toiseen suuntaan. Sitten otin Lorella loppu ravit.
Vein Loren karsinalle ja riisuin siltä kapsonin. Päätin vielä tehdä pika harjauksen, ennen kuin päästäisin Loren tarhaan. Harjasin siis ponini pika pikaan ja vein sen sitten tarhoille. Lore tönki innoissaan lunta ja kävi piehtaroimaan. Hymyilin ja lähdin kotiin.
seiskahooämmä
|
|
|
Post by Kopsu on Nov 27, 2009 12:28:04 GMT 3
Loren pää kuva kun ratsastin sillä. Ja sitten haukut kiitos! Tämä oli sitten toinen piirrokseni Sumopaintilla, joten älkää tappako mua, jooko?8 Hm
|
|
|
Post by Kopsu on Nov 27, 2009 15:01:55 GMT 3
Heti perään liike kuva, kun oli pakko. <- Siksi koska Aimie kehui niin sain inspiksen! 9 hM Oot hyvä, varsinkin alottelijaks! Piirrätkö ihan hiirel? - Catu^Yep hiirellä, mutta en vapaalla kädellä, jälki ei olisi noin tasaista
|
|
|
Post by Fiona on Nov 28, 2009 12:20:00 GMT 3
Tänään ilma oli sutkot hyvä. Tai no pilvisyydestä ei puhuta. Vettä ei tullut, joten... Päätin lähteä hieman maastoon. - Taasko meet maastoon? Catu kysyi. - Taas ja taas, ihastuin maisemiin. On pakko päästä tai alkaa päässä seota, nauroin ja otin Loren varusteet käteeni. - Haluatko seuralaista? Maiss kysyi ja nyökkäsi innostuneesti. Ehdottomasti! - Onkos nää muuten Loren pintelit, kysyin ja hymyilin innostuneesti.
Viimeistelin Loren viellä pinteleillä ja talutin ruunan ulos karsinasta. Maiss ja Svea odottelivatkin meitä jo tallipihalla. - Tuletteko jo? Maiss kysyi ja pistin vauhtia. Lore ei olisi halunnut millään tulla, joten jouduin sitä hieman patistelemaan. Kipusin ruunan selkään ja annoin sille pohjetta. Lore lähtee löntystämään eteenpäin. Maiss seuraa Svealla ja ravaa viereemme. - Ihan hieno ilma maastoiluun, Maiss sanoo. Nyökkään ja mietin missä kävisimme. - Käydäänkö siellä lähimmän vuonon lähellä olevassa pienessä kylässä, josta kerroin? Kysäisin ja sain Maissin havahtumaan. - Joo! En ookkaan koskaan siellä käynyt.
Meri tuuli tarttui hiuksiini ja heilutteli niitä kasvojeni eteen. - Perhanan hiukset! sanoin ja pyöräytin ne nopeasti ponnarille. Olimme tulleet sen vuonon rantaan tai rantaan ja rantaan. - Minne tästä? Maiss kysyy ja pysäyttää Svean. Poni alkaa mutustamaan ruohoa, mutta tyttö vetäisee sen pään ylös. - Hmm... Tuosta ylös kai, jos oikein muistan, vastaan ja lähen kävelemään Loren kanssa pienelle kiviselle polulle, joka vie ylöspäin. Polku on todella kivinen ja irtokiviä on aika paljon. - Varo tässä, tuolla ylhäällä päin on sellasta mukavaa hiekkaa, sanon nousen kevyeseen istuntaan ja Lore lähtee kapuamaan polkua ylös päin. Svea ja Maiss tulevat perässä. - Kuinka pitkä tämä on? Maiss kysyy takaani. - Ei kauhean pitkä. Nään jo mukavan hiekan!
Kun saavun ylös katson autiota tasannetta. Ei taloja, ihmisiä ei edes sitä kauppaa mistä sain Lorelle vettä. Paikalla on vain kiviä ja maassa jotain painaumia. Maiss saavuttaa meidät. Hän pysäyttää Svean ja katselee ympärilleen. - Eihän täällä oo mitään! Sää oot kusettanu meitä! Maiss sanoo. - En, kyllä. Täällä oli viellä paripäivää sitten sellanen kylä, vastasin ja tulin Loren selästä alas. Annoin ohjat Maissille ja menin tutkimaan maata hieman tarkemmin jalan. - Täällä on selviä painaumia taloista, jalan ja hevosten jälkiä.
Ratsastimme tallille takaisin. Kiersimme kuitenkin hieman kauempaa. Laitoin Loren karsinaan ja harjasin sen. Laitoin sitten sille loimen ja vein sen tarhaan. Mietin miksi ja milloin kylä oli kadonnut ja tuleeko se takaisin?
10hm <3 5 viellä, niin Jassulle hommia xD
|
|
|
Post by Fiona on Nov 29, 2009 15:41:33 GMT 3
29.11.09 - Vapaata - Tänään oli Loren vapaapäivä ja otinkin siittä kivan kuvan tarhailemassa ; ) Ilma oli harmaa ja kamera muutti loren mustaksi, kun sen verran kaukana kamerasta oli. 11hm <3 4 viellä niin Jassulle hommia ; )
|
|
|
Post by Fiona on Nov 30, 2009 21:48:02 GMT 3
30.11.09 - Lepää rauhassa Poju <33 -
Viimeinen lehti lentää puusta maahan ja on aika sanoa hyvästit. Halaamme ja itkemme. Olet mennyt, sinne missä vihreä ruoho valtaa koko maailman. Te ette tunne kipua, ette suruja. Mutta kaipuuta rakkaidensa luo. Eläinkavereiden ja ihmisten, jotka sinusta huolta pitivät. Tunnet kuinka menet pois tutusta paikasta rauhaan, jossa tunnet tuulien henkäisyjä ja heinän kahinaa jaloissasi. Loputon ruoho ja muut hevoset tervehtivät sinua, olet siellä missä nyt pitää, mutta miksi? Miksi et saanut jäädä muiden tuttujen luo maahan? Jumala käski sinun lähteä, koska olet ansainnut sen minne jouduit. Pojua varmasti ikuisesti muistaen Fiona ja Lore <3 Lepää rauhassa ihana connemara ruuna! Älä tunne kipua, älä surua! Muista meitä ja katsele meitä sieltä ylhäältä. Poju kuului varmasti kahteen suosikkihevosistani (Poju ja Lore) Lepää viellä kerran rauhassa!
Ei miksi sen täytyi olla juuri Poju, joka sairastui ja kuoli? Miksi en tajunnut mennä hyvästelemään sitä ja toivottamaan hyvää matkaa ikuisen vihreyden valtakuntaan? Mitä minulle enään jäisi? Lore ja... tyhjä kohta jota ei voi paikata. Se raastaa rintaa ja tekee sydämmeen reijän. Sen reijän vieressä on Pojulle suunnattu kolonen, jossa se on aika muistissani.
12hm.. Nyyhkis Poju ;´( <3
|
|
|
Post by Fiona on Dec 1, 2009 20:12:22 GMT 3
1.12.11 - Ensimmäinen joulukuun päivä! -
Joulu tulossa on tänään ensimmäinen päivä mennyt on, Lore poni odottaa joulua innoissaan, se haluaa juosta lumessa ja tepastaa lumesta, lämpöiseen talliin Fionan ja Kopsun luo. Jännittynyt tunnelta, joulun odotusta kohentaa, se pitää Loren valppaana, Fionan ja Kopsun kannalta, jos vaikka alkaa joulu nousta päähän, voi tytöt heittää jäähän.
Kylmät ilmat alkaa, ei ole pakkasella partaa, viima, tuuli käy Loren karvaan, jota lämmin loimi suojaa ulkona, jos luova hoivaa. Kopsu ja Fiona ratsastaa liikaa, vaikka (ei ne oikeesti ratsasta Loree hengiltä) Lore ei siittä piittaa, kunhan vain rakkaiden kanssa olla saa, ja Pojua muistella.
Joulupukki kun jouluna tulee, tuo se kiltille Lorelle, porkkanan, jossa mukana, kortti kiitollisuudesta ja rakkaudesta, Fionanlta ja Kopsulta, jos poika kiltti joulun ollut on!
13hm HAHHAA 2 viellä niin Jassuu! Sulle olis töitää xD
|
|
|
Post by Kopsu on Dec 3, 2009 14:56:15 GMT 3
Loren vapaus
(Loren näkökulmasta) Painaudun lähemmäs hevostovereitani. Kylmä sää on riepotellut pitkään Norjan kovinta villihevoslaumaa. Johtaja orina irrottaudun muusta letkasta ja menen katsomaan miten muu lauma pärjää. Nostan raviaskeleitani korkealle syvässä hangessa. Hengitys huuruaa ja turpakarvat ovat jäässä. Laumalla ei mene sen paremmin kuin minulla: osa tärisee ja osa etsii syvän lumen alta edes pientä purtavaa. Huonosti menee myös lauman tuoreella varsalla. Hopeisen varsan koko ruumis tärisee ja varsan emä yrittää epätoivoisesti hieroa varsaa. Menen paikalle johtajana ja hörähdän tammalle ja tämän varsalle. Asetun oitis varsan viereen ja lämmitän tätä kehollani. Nietokset ovat suuret ja tunnen, kuinka pohjois-tuuli voimistuu. Juuri kun luulen kaiken olevan kunnossa, kuulen ärjyntää vuorilta…
(Kopsun näkökulmasta) - Loreeeee! Sisälle sieltä, huudan ja näen torkkuvan ruunan säpsähtävän. Ruuna katsoo ensin pelästyneenä vuorille, ihan kuin olisi kuullut siellä jotain. - Lore! Sisälle, mä jäädyn tänne! huusin vielä ruunaa, joka sitten alkoi ravata noin viiden sentin lumessa. Lunta tuli alas koko ajan ja ilma oli kylmä. Täydellinen lumiseen pelto laukkaan siis. On pakko hymyillä. Sää on täydellinen laukkaan pellolla, jossa lumi vain odottaa sitä, että joku tulisi jyräämään sen alleen. Lore osuu kohdalleni ja hieroo huurteista turpaansa minuun. - Äh, joojoo mammutti! naurahdan talvikarvan peitossa olevalle hoitohepalle. Pistän riimun Loren päähän ja napsautan riimunnarun kiinni. Lähden taluttamaan Lorea kohti lämmintä ja ihanaa tallia. Tallissa ovella odottaa tulli. - Lumipaakkuja kavioissa Ry, Catu vitsailee ja kopauttaa isolla vasaralla tilsat pois Loren kavioista. Naurahdan Catulle ja talutan Loren tämän karsinaan. Lore tunkee ensimmäiseksi päänsä rehukippoon löytämättä mitään. - Ha, ahne possu! hymähdän ja otan riimun pois Loren päästä. Jätän Loren hetkeksi karsinaansa kun menen värväämään porukkaa mukaan pelto laukalle.
- No minä ehdottomasti! huudahtaa Maiss ja alkaa kasata tavaroitaan. - Huhuu! Ja mä kans Vertillä! Huudahtaa Wikke pompaten pystyyn sohvalta. - No juu, Jenna and Sony! Jenna huutaa ja tunkee kenkiä jalkaansa. - Mahtavaa! Suurella porukalla hauskempaa! innostun ja juoksen takaisin tallin puolelle. Nappaan mukaani Loren harjapakin ja suunnistan takaisin Loren karsinalle.
Lore oli nopeasti harjattu ja suitsittu. Kiristin vielä satulavyötä ja katsoin käytävälle. Kaikki seisoivat poniensa ohjat käsissä odottamassa. - Joo, voidaan mennä! Jenna ilmoitti ja neljän tytön ja ponin letka katoaa tallista pihalle.
Pidätän Lorea samalla, kun nousen pihalla ponin selkään. Lore tanssii allani ihmeellisesti. - Poni, mikä sulla nyt on! manaan ja pidätän ponia yhä vain ronskeimmin ottein. Lore laittaa päänsä virkkuukoukku muotoon ja jatkaa tanssimista. Svea ja Maiss, Wikke ja Vertti sekä Jenna ja Sony ovat jo valmiita ja katsovat kun yritän säätä itselleni jalustimia. Saan viimein jalustimet oikean pituisiksi ja nyökkään muille. Lähdemme Shelyesistä iloisin mielin.
Lore on villi heti alussa. Se kiskoo päätään ja tekee outoja sivuhyppyjä ojaan. Saan välillä tarrata harjaan, kun Lore päättä hypätä pystyyn. - Aargh! huusin taas kun Lore hyppäsi pystyyn ja oli riistäytyä. - Perkele ponin! minun oli pakko huutaa. Alussa kaikki olivat alkaneet nauraa tässä vaiheessa. Ei enää. Kaikki olivat vähän epäileviä. Pitäisikö kääntyä ja palata tallille. Maissin kysyessä asiaa kiistin sen jyrkästi: - Ei käy. Ei me voida enää kääntyä. Jos vaikka ravattaisiin, ehdotin ja valmistauduin räjähdykseen. Lore sen sijaan lähti korvat hörössä ravaamaan. Pidättelin nopeassa tempossa ravaavaa Lorea. Lore näytti hetken unohtaneen pelleilyn. Olin itse koko ajan valppaana. Muut ponit kulkivat kivasti rinnallamme ja takana. Maiss kulki Svean kanssa ravia ja pidätteli myös shettistään. Wikke ison Verttinsä kanssa pysyi hienosti meidän pienempien vauhdissa. Sony oli Jennan kanssa koko ajan ohittamassa muuta letkaa, mutta Jenna itsepintaisesti pidätteli Sonya, joka totteli nöyrästi ratsastajaansa. Sitten otimme käyntiin.
(Loren näkökulmasta)
Uneni oli jäänyt päälle ja luulin yhä olevani villiori. Nousin pystyyn ja tein sivu loikkia. Ratsastaja selässä ei pitänyt tempuistani, mutta hän ei ruvennut itkien taluttaa minua, vaan pysyi kiroten satulassa. Kun ratsastajat ottivat ravin, unohdin hetkeksi temppuilun ja innostuneesti ravasin. Lumi pöllysi kavioissa ja ilma oli raikas. Turpakarvat olivat huurussa ja lumi tuprusi suuhun. Silloin näin vuoret…
(Kopsun näkökulmasta)
Lore hyppäsi pystyyn ja hirnui korvia huumaavasti. Otin Loren harjasta kiinni ja pysyin kortin, vaikka toinen jalustimeni irtosi jalastani. Lore palasi neljälle jalalle ja sain äkkiä jalustimeni jalkaan. - Lore! huusin vihaisesti ja nykäisin Loren ohjaa. Lore nosti turpaa hämmentyneenä ylös, muljautti silmäänsä ja luimisti korviaan. Kaikki muut olivat ravanneet ohi ja he odottivat mutkan takana. - Kopsu, oletko ok? Maiss kysyi ja pidätti menevää Sveaa. Nyökkäsin hermostuneena ja jatkoimme ravia hiljaisuuden vallitessa. - Otetaanko käyntiin? Jenna kysyi ja alkoi hidastaa Sonya. Niinpä hidastimme kaikki ja kävelimme hetken. Annoin kaikesta huolimatta Lorelle pitkät ohjat ja kävelimme hetken hiljaa. Lore oli myös kunnolla, oli varmaan uskonut siitä kun olin herpannut sille. Näin Maissin innostuvan ja pidättävän Sveaa. - Valmistautukaa! Pelto näkyy! Maiss huutaa innoissaan. Mielialani kohoaa ja otan ohjat käsiini. Lore aistii innostukseni ja alkaa itsekin innostua.
Pelto aukeaa eteemme ja hevoset alkavat repiä ohjia innostuneena. - Ei sitten mitään kauheaa kisaa, koska pellon pohja voi olla arvaamaton, Maiss huutaa ennekuin päästämme hevoset laukkaan. Lore hyppää pystyyn ja pomppii hetken takajaloilla ja ponnistaa takajaloilta suoraan laukkaan. Olin jo ottanut kiinni Loren harjasta ja nyt viiletimme muiden perässä pellolla. Lumi lensi ympärillämme ja Lore ponnisteli lumessa saavuttaakseen ystävänsä. Annoin Loren juosta ystäviensä kannoille ennen kuin aloin hidastaa sitä. Laukka muuttui hallituksi ja sain Loren otteeseeni. Muutkin nauttivat laukasta täysin siemauksin. Lumi lensi hurjana ympärillämme ja kaikki nauroivat yhtä aikaa. Myös hevosilla tuntui olevan hauskaa. Pelto loppui äkkiä ja jouduimme hidastamaan. - Se oli upeaa! Wikke huudahti ja halasi Verttiä. Vertti pärskäytti lumet pois sieraimistaan ja kääntyi hamuamaan Wiken takkia. - Niin oli! Jenna huusi ja teki Sonylla voltteja rauhoittaakseen sen. - Mihin muuten jäit siinä alussa? Maiss kysyi. - No, Lore päätti hypätä pystyyn. Sit se vasta huomasi, että hei, mun kaverit menee tuolla! sanoin nauraen. Lähdimme iloisin mielin tallille päin.
Pistin Lorelle tallissa loimen harjauksen jälkeen. Lore tuhahti tyytyväisenä ja alkoi syödä maassa oleva heinää. Lore katsoi tyytyväisenä ympärilleen ja tutki sitten ruokakuppia. Katsoin hetken Lore ja päätin sitten mennä katsomaan oleskeluhuonetta. Siellä joimme kaakaota ja nauroimme päivän tapahtumille.
Kypä hoo&äm
|
|
|
Post by Kopsu on Dec 3, 2009 15:29:45 GMT 3
Kopsu productions esittää...!!![shadow=white,left,300] Lore ulkona![/shadow] Lore ihana ulkona! <3 11 Hm Joo, eli Lore ulkona. Testailin eka värejä ja sit päätin tehdä Loren! Väritystä treenattava lisää, mutta kyllä se tästä lähtee!
|
|
|
Post by Kopsu on Dec 5, 2009 18:08:13 GMT 3
Eli tässä Lore unelmoi kesäisestä niitystä. Onnistui ihan ok:sti. :D 12HM
|
|
|
Post by Jassu on Dec 10, 2009 15:26:39 GMT 3
Erikoispalkinto Kopsulle ja Fionalle! Samainen kuva löytyy myös joulukalenterista, mutta pistinpä nyt tännekin. Liiannätti... ;D - Katu
|
|
|
Post by Fiona on Dec 10, 2009 23:13:00 GMT 3
OOh!! Toi on oikeesti ihan M A H T A V A! En olis uskonu, että teet musta (näin epäaktiivisesta Fionasta) tälläsen huippukuvan! Tää tuo suurta lisäinspistä, kiitooos <33
10.12.09 - Talutusta, josta palkkaa saa -
Kirpeä pakkasilma. Mitä muuta talvelta voisikaan toivoa? Shelyes on kuin lumeen hautautunut. Kun vilkaisetkaan tarhoihin, näät jotain epämääräisiä möykyjä. Ne on niitä Shelyesin hevosia, ei muuta kun talvikarva hieman pitkä... - Moikka Fiona! Jassu tervehtii ja pitelee Hetan riimunnarusta kiinni. Pikku tamma ei meinaa pysyä aloillaan ja Jassu joutuu hieman kiskaisemaan sitä, jotta varsa ei lähtisi leikkimään jonnekkin kaksimetrisiin kinoksiin. - Moikka moi. Tällänen pikku riiviö sieltä Brellan mahasta sitten pulpahti? Oikein söpö, oikein söpö. Kyllä Hope teki tehtävänsä, naurahdin. - Ehdottomasti! Heta on sellanen söpöläinen, että en myis sitä millään. Mites se sun issikkatallis muuten, oliks se ny..ööh.. - Snjór Hvítur? - Joo justiinsa se, nii mitäs sille? - Kiinni.. En tii mitä teen. Muuttaako hevoset jonnekkin, myydäänkö vai jatketaanko. Jos jatketaan, niin sitten saatan joutua jatkamaan yksin. Mutta no se on myöhemmän ajan murhe, sanon ja silitän Hetan mielettömän pehmoista turpaa.
- Lore, sanoin ja annoin pusun ruunan samettiselle turvalle. - Onpas ihana taas nähdä! Kipaisen hakemassa harjapakin ja aloin harjaamaan ponia nopein vedoin. Se nyhti heinäverkossa olevia viimeisiä heinänkorsia. Olin kuullut, että tämän päivän tunnit alkaisivat poikkeuksellisesti tuntia aikaisemmin ja loppuisivat tuntia aikaisemmin. Viimeiselle tunnille oli suunniteltu hoitajien kesken jotakin mukavaa iltapuuhaa. Kipaisin ilmoitustaulun kautta katsomassa Loren tunnit, mille se osallistuu tänään. - Huoh! Ei voi olla totta, sanoin ja hivutin ensimmäisen tunnin osallistujia ja hevosia. Osallistujat vaikuttivat tuntemattomille. - Lisa, Amanda.. jaa.. Tuossa noin! Lore. Tou - Meneekö Lore tuolle talutustunnille? Maiss sattuu kysymään ohimennen. - Joo, ja noudun taluttaan! Naurhadan ja katsahdan listaa. - Muhahhah! Svea menee tolle tunnille ja joudut taluttajaks! - Voihan perhana, en huomannukkaan, Maiss sanoo ja lähtee nopeasti jonnekkin. Haen Loren satulan ja suitset + pintelit ja suuntaan takaisin karsinalle. Joku tyttö seisoskelee karsinan edessä nokka pystyssä vilkuillen rannekelloaan. Se näyttää kalliilta. Kävelen karsinalle ja laitan varusteet maahan ja suitset pieneen koukkuun karsinan ovessa. - Moikka, oot varmaan Loren ratsastaja? Haluutko itse laittaa Loren? Kysäisin ja avasin karsinan oven. - Moi, olen tällä tunnilla Loren ratsastaja ja oletan, että taluttajani laittaa ponin kuntoon. Itse en ala likaamaan näppäjäni sellaiseen hommaan. Kynteni voi vaikka katketa tai jotain pahempaa, tyttö vastaa ja puhuu hieman korostetusti joitakin kirjaimia.
Lore seisoo karsinan ovella uteliaana. Se puree välillä kuolainta ja odottaa lupaani lähteä maneesille. - Mennään! Jassu kailottaa talliovelta ja kaikki tunnille osallistuvat hevoset lähtevät vuoron perään kävelemään maneesille. Talutan Lorea sen kuolaimeen kiinni laitetusta riimunnarusta. Ratsastaja seuraa meitä ruunan toisella puolella. - Hyyhyyi! Hirveää ruskeaa lunta, menen tuolta hieman kauempaa, hän sanoo ja katson tytön ratsastuskenkiä. Ne ovat aivan kiiltävät mustat saappaat ja näyttävät todella kalliilta. Huokaisen ja jatkan Loren kanssa matkaa maneesille, kun ratsastaja kiertää vitivalkoisen lumen kautta. Eihän tässä ''ruskeassa'' lumessa mitään ole...
Maneesi kuhisee ihmisiä. Kaikkien lasten vanhemmat parveilevat katsomossa ja kinastelevat siittä, kuka saa istua parhaille paikoille aivan keskelle. - Minä saan istua, koska olen varmaan porukan rikkain ja tyttäreni ratsastaa tunnilla! Eräs mies ärähtää. Hän on totisesti joku hieman rikkaampi, jolla on mania! Mania! Rahaa <3 Sitä tarvitsisinkin nyt x) - Moikka iskä! Loren ratsastaja huudahtaa ja vilkuttaa miehelle katsomossa. - Moi Anette, hän vastaa ja alkaa näplätä kännykkäänsä.
Autan Anetten Loren selkään ja kiristän satulavyön. - Tuntuuko jalustimet sopivilta? - Joo, mut voitaisko jo alottaa? Tyttö kysyy ja vilkaisee taas rannekelloaan. Huokaisen ja katsahdan Jassua. Tämä nyökkää. - No niin voidaan sitten aloittaa antamalla hevosille pohjetta ja lähtemään uralle käynnissä.
Tunti meni nopeasti. Siinä ajassa jokainen taluttaja kerkesi juoksemaan hikeen saakka. - Hienosti ne hieman oudommat hevosetkin laukkasi muiden mukana! Jassu vitsailee. Naurahdan ja kysyn Anettelta haluaako tämä laittaa Loren karsinaan? Tyttö vastaa, että ei lähti saman tien matkoihinsa. Vein Loren sen karsinaan ja hoidin sen kuntoon. - Tuu tonne oleskelutilaan! Jassulla on jotain asiaa taluttajille Maiss sanoo ja hyppelee tallin poikki ja suoraan sinne minne on kutsuttu.
Avaan oleskelutilan oven ja huomaan kaikkien olevankin jo paikalla. - Sori oon hieman myöhäss, sanon ja istuudun pöydän ääreen, jossa jokainen taluttaja jo on. - Eli niinkuin sanoinkin, tunti meni hyvin. Suuresta avustanne palkitsen teidät.. MEHULLA JA PULLALLA! Jassu ilmoittaa ja kantaa ruuat ja juomat pöytään. - Hah ei olis uskonu! Catu lipsauttaa. Kaikki repeävät. Cicca purskahtaa nauruun samalla, kun juo ja mehua tulee hänen nenästään. - Sori! sori, mää siivoon! Cicca sanoo nauraen ja hakee rättiä.
Hmm.. oliks tää nyt sitten.. ?? 14Hm! YKS VIELLÄ YSK VIELLÄ
|
|
|
Post by Fiona on Dec 13, 2009 16:19:19 GMT 3
13.12.09 - Joulu on jo kulman takana! - 15Hm!! Jassulle töitä <4
|
|