Post by Fiona on Oct 27, 2011 18:06:17 GMT 3
Ihana kuva jassu ^^
27.10.11 ~ Aktiivinen minä ~
Heitin bilsan kirjan nurkkaan ja makasin sängyllä. Huomiset bilsan kokeet eivät voisi vähempääkään kiinnostaa! Vilkaisin työpöydälläni olevaa kuvaa minusta ja Loresta maastossa.
- Äiti! huusin. - ÄITII! kiljuin.
Äiti avasi oveni.
-Älä nyt kilju sentään! Jos on jotain asiaa, voit yhtähyvin kävellä keittiöön.
- Voitko heittää minut Shelyesiin?
Pihalla katson hävitystä. Tästä ei ollut kerrottu minulle mitään tai en ollut eden vaivautunut soittamaan miten Shelyssä menee. Catu sattuu kävelemään ohitseni ja kysyn tapahtuneesta.
- Eihän Lorelle ole sattunut mitään?
Kohta rapsuttelinkin ihanaa karamelliponiani tarhassa. Koko tarha alue on hiljainen ja pari hevosta siellä täällä mutustelee heinää rauhallisena. Pujotan riimun Lorelle ja suuntaan sitten ponin kanssa tallille.
Riisun sadeloimen ja harjaan koko hevosen perusteellisesti. Lore mutustelee heinänrippeitä maasta ja rapsuttelee itseään milloin mistäkin.
Käyn tarkistamassa tuntikalenteria ja huomaan, että Lore on menossa ensimmäiselle tunnille. Tunnin alkuun ei ole aikaa paljon, joten päätän hakea ruunan varusteet jo valmiiksi tuntilaista varten.
Autan tuntilaista pukemaan Lorelle varusteet ja juttelen hänen kanssaa Loresta.
- Se on oikein kiva poni, vakuutan tytölle, joka on viimeksi ratsastanut vain pienellä shetlanninponilla.
- Eihän se pukita? tyttö kysyy ja silittää Loren turpaa.
- Ei pukita, sanoin ja annan ohjat tytölle käteen. Autan taluttamaan ruunan kentälle.
Tyttö nousee selkään.
- Voisitko lyhentää viellä jalustimiani? En itse viellä osaa.
- Tottakai, sanon ja kiristän satulavyötä viellä samalla.
Palaan talliin odottamaan Loren tunnin loppumista ja puhdistelen varusteita aikani kuluksi.
Käväisen myös moikkaamassa muita tyttöjä, jotka odottavat hoitoponejaan myös tunnilta.
Tunnin jälkeen tyttö ojentaa ohjat minulle ja lähtee äitinsä luo. Pistän kypärän päähäni ja lähden viellä maastoon pidennetyille loppukäyneille.
27.10.11 ~ Aktiivinen minä ~
Heitin bilsan kirjan nurkkaan ja makasin sängyllä. Huomiset bilsan kokeet eivät voisi vähempääkään kiinnostaa! Vilkaisin työpöydälläni olevaa kuvaa minusta ja Loresta maastossa.
- Äiti! huusin. - ÄITII! kiljuin.
Äiti avasi oveni.
-Älä nyt kilju sentään! Jos on jotain asiaa, voit yhtähyvin kävellä keittiöön.
- Voitko heittää minut Shelyesiin?
Pihalla katson hävitystä. Tästä ei ollut kerrottu minulle mitään tai en ollut eden vaivautunut soittamaan miten Shelyssä menee. Catu sattuu kävelemään ohitseni ja kysyn tapahtuneesta.
- Eihän Lorelle ole sattunut mitään?
Kohta rapsuttelinkin ihanaa karamelliponiani tarhassa. Koko tarha alue on hiljainen ja pari hevosta siellä täällä mutustelee heinää rauhallisena. Pujotan riimun Lorelle ja suuntaan sitten ponin kanssa tallille.
Riisun sadeloimen ja harjaan koko hevosen perusteellisesti. Lore mutustelee heinänrippeitä maasta ja rapsuttelee itseään milloin mistäkin.
Käyn tarkistamassa tuntikalenteria ja huomaan, että Lore on menossa ensimmäiselle tunnille. Tunnin alkuun ei ole aikaa paljon, joten päätän hakea ruunan varusteet jo valmiiksi tuntilaista varten.
Autan tuntilaista pukemaan Lorelle varusteet ja juttelen hänen kanssaa Loresta.
- Se on oikein kiva poni, vakuutan tytölle, joka on viimeksi ratsastanut vain pienellä shetlanninponilla.
- Eihän se pukita? tyttö kysyy ja silittää Loren turpaa.
- Ei pukita, sanoin ja annan ohjat tytölle käteen. Autan taluttamaan ruunan kentälle.
Tyttö nousee selkään.
- Voisitko lyhentää viellä jalustimiani? En itse viellä osaa.
- Tottakai, sanon ja kiristän satulavyötä viellä samalla.
Palaan talliin odottamaan Loren tunnin loppumista ja puhdistelen varusteita aikani kuluksi.
Käväisen myös moikkaamassa muita tyttöjä, jotka odottavat hoitoponejaan myös tunnilta.
Tunnin jälkeen tyttö ojentaa ohjat minulle ja lähtee äitinsä luo. Pistän kypärän päähäni ja lähden viellä maastoon pidennetyille loppukäyneille.