|
Post by Jassu on Aug 4, 2009 23:21:33 GMT 3
Griss Fride "Frits"Shetlanninponi, ori Hoitaja: Pesce ja OdelieOmille sivuille
|
|
|
Post by Katri on Aug 30, 2009 20:34:55 GMT 3
30.8 Vaatteet kuraisena
"Fritss" huhuilin tarhojen luona etsien shetlanninponioria. Kohta näkyviin ravasi mustalla loimella peitetty pieni ja pulska ori, joka hirnahti minulle kuin sanoakseen "olisko NYT jo ruoka-aika?". Heltyen ponin katseen alla talutin sen pelkästä riimusta pois tarhasta. Se hirnuskeli matkalla tallille kovasti tammoille, ja luuli vastaan tulevaa Miskaa tammaksi, mutta Miskan potkun jälkeen sen kulki siivosti ja hiljaa koko matkan tallille asti. Tallin pihalla, juuri oven edessä liukastuin lätäkköön, ja sain tuta, miten kaikki käkättivät minulle kun menin sisälle talliin.
___________________________________________________
Ori hirnui tallikavereilleen kuin kysyäkseen että "ovathan kaikki täällä". Samassa tuli Wikke ja kysyi että tulisinko hänen kanssaan maastoon. Hetken päästä lähdin taluttamaan Fritsiä maastoon Wiken ratsastaessa Vertillä vieressä. Kohta pysähdyimme hetkeksi mutta siinä samassa Frits keksi riuhtaista narun irti, ja lähti haistelemaan Verttiä. Pudistellen mutaa vaatteistani nappasin pikkuisen riiviön kiinni, ja lähdimme kävelemään tallille päin. Tallilla riisuin loimen Fritsiltä, laitoin sen mussuttamaan heinää karsinassaan, ja putsasin sen varusteet. Sitten kello olikin jo 21.00 että minun piti lähteä kotiin.
Iina & Fritz-riiviö 1 hm(sori lyhyt mutta aika kiire)
|
|
|
Post by Katri on Sept 1, 2009 10:14:27 GMT 3
Runo pienestä, ilkikurisesta - mutta sydämmenmurskaajasta Frits se taas karsinan oven lukon avaa kerran taas karkaa se salaa Iina ei huomaa mitään kunnes Frits tönäisee sitä siltä seisomalta pikku poni lähtee laukkailemaan vapauteen se hirnahtelee "oon vapaa" tallikavereilleen Laukkaaileehan poni aikansa kunnes vapaus ottaa veronsa se pysähtyy tallin eteen väsyneenä Se on meidän pikku Frits! Iina & Frits 2 hoitomerkintää!
|
|
|
Post by Katri on Sept 4, 2009 16:26:51 GMT 3
Sitä tavallista meininkiä
Saavuin tallille tavallista myöhemmin, sillä olin joutunut jäämään opettajan puhutteluun koulussa. "Hei voitko Inkku tulla hakemaan ja viemään heppoja laitsalle" Jassu kysyi minulta kun norkoilin käytävällä. Jonkin ajan kuluttua Jassu kertoi olevan valmis ja vei Brellan laitumelle. Näin samalla vilaukselta samalla laitsalla olevan Miran . Jatkoimme toiselle laitumelle, ja Jassu kertoi siinä olevan pelkkiä oreja. ”Fritsin tunnistat sen turkoosista riimusta” Jassu sanoi ”Sillä ei ole kanskaan mitään merkkejä” Pohdin vähän aikaa asiaa, ja vihdoin osoitin yhtä laiskanpulskean näköistä pientä shetlanninponioria takanurkassa syömässä ruohoa ja hätistelemässä kärpäsiä hännällään. ”Tuoko?” Kysyin. Jassu nyökkäsi ja avasi portin. ”Voit mennä tutustumaan siihen. Mutta se on hieman arka, joten varovaisesti. Hae tallista kuitenkin riimunnaru ennen kuin tuot sen sisälle” Jassu sanoi. ”Mistä löydän kaikki tavarat?” Kysyin. ”Kysy joltakin tallista, itse puuhailen jossain täällä lähistöllä. Good Luck!” Jassu toivotti ja pyyhälsi paikalta. Huokaisin kerran syvään, astuin sisään laitumelle ja suljin portin. Hevoset nostivat päätään heinikosta, mutta laskivat pian takaisin huomattuaan etten tekisi mitään pahaa.
Lähdin kulkemaan mahdollisimman rennosti kohti takanurkkaa. Välillä joku hevosista tuli haistelemaan oliko minulla herkkuja. Huomattuaan etten tarjonnut mitään, ne palasivat ruohikon ääreen. Kävelin rennosti kohti Fritsiä, ja kun ori huomasi, että olisin tulossa sen lähelle, se käänsi korvansa minua kohti. Ei kuitenkaan lähtenyt karkuun, ajattelin tyytyväisenä. Jäin muutaman metrin päähän Fritsistä, etsin puhtaan paikan ruohikosta ja istuin maahan. Se vilkuili minua, mutta jatkoi ruohikon syömistä. Noukin voikukan aidan toiselta puolelta ja laskin sen viereeni. ”Pidätkö voikukista?” Kysyin hiljaisella äänellä oriilta. ”Vai voikukan lehdistä?” Jatkoin ja samalla kurkotin muutaman voikukan lehden. Noukin ne käteeni ja tarjosin sille ne. Se katsoi minua vähän epävarmasti, mutta otti muutaman askeleen minua kohti. ”Hyvä poika, en minä pahaa tee” kuiskasin lempeällä äänellä. Ori käänteli korviaan ja otti vielä muutaman askeleen. Sitten se kurkotti päätään ja napsi voikukan lehdet kädestäni. Huulet tuntuivat samettiselta kädelläni, ja sen lempeät silmät katsoivat minua silmiin. Hitaasti aloin silittämään turpaa ja jonka jälkeen kohotin käteni rapsuttamaan Fritsiä päästä. ”Hieno poika” Mutisin ja nousin hitaasti ylös. Ori katsoi minua valppaasti, mutta silitettyäni sitä vielä hellästi, se rentoutui ja nojasi kättäni vasten. Meni kauan aikaa ennen kuin maltoin lähtä sen luota. ”Tulen pian takaisin” Mutisin ennen kuin taputin Fritsiä kaulalle ja lähdin kävelemään poispäin. Yllättäen kuulin takaani askeleita, Ori seurasi minua! Se todellakin luotti minuun! Olin aika yllättynyt tästä, mutta jatkoin matkaa portille rennosti. Juuri ennen kuin lähdin laitumelta, käännyin ja taputin sitä kaulalle. Kehuin sitä paljon, jonka jälkeen livahdin aidan raosta.
Lähdin verkkaisesti kohti tallia mielessäni hakea ori heti sisälle. Astuin pian talliin ja jatkoin matkaa lukemalla karsinoiden nimikylttejä. Vertti, Miska, Pronssi, Ilona, Milli, Jackie.. Ei tässä ollut Fritsiä.. Matka jatkuu. Tuumailin jatkaessani seuraavalle karsinarivistölle. Brella, Frits, Mira.. Hei Frits! Hoksasin kävellessäni karsinan ohi. Nappasin riimunnarun mukaani ja lähdin kohti laitumia.
Ori ei ollut lähtenyt kauaksi portilta. Sain sen narun varteen ilman karkausleikkejä. Taputin Fritsiä kaulalle ja lähdin kohti porttia. Ori seurasi kiltisti portille ja avasin sen. Talutin Fritsin nopeasti pois portista, sillä muut orit olivat kans sitä mieltä että hepäs nyt tulevat talliin. Sain kuitenkin portin suhteellisen vaivattomasti kiinni, ja sain jatkettua matkaa kohti tallia. Sää oli kiva, aurinko paistoi pienen hattara kerroksen läpi, eikä ötököitäkään ollut juuri milleskään. Ilma oli lämmin, muttei kuuma, varsin ihana sää siis. Pääsimme turvallisesti Fritsin kanssa tallille ja vein sen karsinaan. Tein kaltereihin vetosolmun ja astuin ulos karsinasta. Suljin karsinan oven varmuuden vuoksi ja lähdin etsimään satulahuonetta. Samassa näin Jassun kävelevän tallikäytävällä minua vastaan. ”Ömm, Jassu, missä satulahuone on?” Kysyin tältä. ”Menet tuosta kulmasta vasemmalle niin se tulee melkein heti eteesi” Jassu hymyili. ”Mites muuten ootte pärjännyt pikku-riiviön kanssa?” ”Hyvinhän me, se on tosi kultainen” Sanoin. ”Niin se on. Tiedätkö muuten missä hoitajien huone on?” Jassu kysyi. ”No.. Enpäs taida tietääkään” Sanoin miettiessäni etten oikein varmasti tiennyt. ”Menet sinne hoitajien tiloihin, siellä yläkerrassa on hoitajien huone.” Jassu sanoi. ”Ahaa okei..” Nyökkäilin. ”Mutta aika menee lujaa, nähdään jossain välissä!” Jassu sanoi.
Menin Jassun ohjeiden mukaan, ja pian löysinkin satulahuoneen. Löysin sieltä myös Fritsin hoitopakin ja lähdin sen kanssa kohti orin karsinaa. Se seisoi kiltisti paikallaan, mutta jännittyi siinä samasessa kun lähestyin hoitopakin kanssa. ”Rauhassa vaan poika” kuiskutin ja otin kumisuan pakista. Aloin pyörittelemään kumisukaa Fritsin kaulalla rauhallisin liikkein. Oripoika luimi hieman, mutta jatkoin rauhallisesti työskentelyäni. Kun olin käynyt koko hevosen läpi kumisualla, se alkoi vähän rentoutua. Silti se vilkuili jatkuvasti minua ja tarkkaili mitä puuhaisin. Jatkoin kovemmalla harjalla ja aloin sukia Fritsiä pitkin vedoin. Sain tyydytystä teolleni, karva kiilsi kauniisti. Ori käänsi korvansa höröön, eikä enää luiminut. Tyytyväisenä rapsutin sen säkää. Otin pehmeän harjan ja aloin harjaamaan jalkoja. Maassa ei ollut mutaa juuri mitään, eikä siis Fritsin jaloissakaan. Jalat olivat nopeasti puhtaat. Sitten otin kaviokoukun ja aloin putsaamaan kavioita. Homma sujui nopeasti, hiekka ja sora irtosi helposti Fritsin kavioista. Laitoin kaviokoukun takaisin ja otin pääharjan. Se ensin yritti väistää harjaa päällään, mutta suostui kiltisti pään harjaamiseen. Tyytyväisenä laitoin harjan pakkiin ja napsautin pakin kiinni. Päätin setviä lähiaikoina harjan ja hännän.
Pian olin vienyt pakin takaisin ja aioin viedä oriin takaisin laitumelle. Avasin vetosolmun Fritsin karsinasta ja avasin karsinan oven apposen auki. Frits kulki kiltisti vierelläni laitumelle ja karautti laukassa laitumen ympäri innostaen muutkin laukkaan. Hymyillen menin takaisin talliin.
Syötyäni eväät ja puhdistettuani Fritsin varusteet olikin aika lähteä kotiin.
Iina & Frits 3 hm
|
|
|
Post by Katri on Sept 12, 2009 10:18:58 GMT 3
Tulin uimasta kotiin ja äiti oli hiukan pahalla päällä. Kuljin nopeasti huoneeseeni, jotta hän ei ala valittaa jostain vähäpätöisestä asiasta! Tulin ratsastushousut ja friisiläispaita päällä olohuoneeseen. Mutta silloin... - Taasko olet noissa kurjissa tallivetimissä..? Et ole nykyään lainkaan kotona! hän marmatti. - Niin, kun ei täällä voi olla, olet aina vihainen tai pahalla päällä! huusin hänelle punaisena ja puuskutin. Hän valitti minulle ties kuinka kauan. Otin ratsastussaappaat ja ängin ne jalkaan ja lähdin juosten tallille. Onneksi Shelyes oli vain neljän kilometrin päässä! (; Juoksin tallin pihaan ja pari hevosta pelästyi ja lähti laukkaamaan kauemmas laitumelle. Naurahdin ja pyyhin kyyneleet käsivarteeni. - Moi, Jassu. sanoin omistajalle ja koitin olla ei-itkuisen näköinen. - Ai hei. Taas täällä..? Jassu ihmetteli. Nyökkäsin ja sanoin, ettei kotona kestä olla koskaan kunnolla oma itsensä. - Aa, ymmärrän. Noh, jos haluat, voisit lähteä pienelle uitto- tai maastolenkille, tai voit mennä kentällekkin, Frits on tänään turhan energinen, vaikka on saanut liikutuksen kolme kertaa peräkkäin, tykkääkö se sinusta, hä..? Jassu kysyi. Kohotin olkapäitä ja naurahdin. Menin Fritsin karsinalle. Se oli ihmeellisesti sisällä näin kauniina päivänä. - Moi, poika! Oletpa hieno. sanoin Fritsille. Se hörähti ja nyökytteli kuin sanoen "niin olenkin, nytkö sen huomasit..?". Otin sen turvan syliini ja halasin sitä. Se sulki silmänsä. Oltuamme hetken "hempeänä", kuulin äidin marmattavan Jassulle tallin ovella. Frits höristeli korviaan ja puuskahti ja alkoi juoda raikasta, juuri vaihettua uutta vettä!
Kuuntelin, kuinka äiti jaksoi vaahdota, jopa Jassulle! - KUULES, TEIDÄN KONINNE OVAT LIIAN VAARALLISIA MEIDÄN TYTÖLLE JA MUUTENKIN KOKO RATSASTUS ON RAHASTUSTA! äiti karjui. Hevoset tulivat aika levottomiksi, kun hän huusi. - Älkää huutako, tämä on hevosten koti, hyvä rouva! Sitä paitsi, hän saa tästä palkkaa eikä häntä rahasteta, ellei itse halua ostaa jotakin! Joten voitteko poistua, minun pitää tehdä töitä..? Jassu sanoi ja kuulin, kuinka äiti hymähti ja lähti pois ja Jassu huokaisi syvään. Hän lähti laitumille laittamaan vesiä sankkoihin. - Huh, vaara ohi, Frits! sanoin ja ori vain sen kun höristeli korviaan ja luimisti parin sekunnin ajan. Otin harjan ja aloin harjata poikaa. Se katsoi vain yhteen pisteeseen, koska se nautti harjauksesta. Kaviot olivat lantaa täynnä ja putsausta kesti! Hain suitset ja tarjosin kuolaimia Fritsille. Se otti ne hienosti ja pyöritteli niitä suussaan ja asetteli. Laitoin suitsien kaikki remmit kiinni ja laitoin ohjat kaulalle, Fritsin ei oman... Hain satulan ja kiristelin sitä, kiristän kunnolla vasta kentällä. Otin pintelit ja aloin kääriä niitä Fritsin jalkoihin. Se luimisti välillä. Pintelit menivät erinomaisesti! Menin kentän keskelle ja kiristin satulavyön. Frits hieroi turpaa jalkaan, paarmoja oli varmaan miljoona kappaletta! Otin ohjat tiukasti käteen ja nousin satulaan. Ori oli jo lähteä paarmoja karkuun. Otin alkukäyntiin kolme kierrosta kenttää ympäri ja sitten otin raviin. Otin leveyssuuntaan halkaisijoita kentällä ja Frits taisi tykätä. - Pitkä. sanoin shetlanninponille ja se ymmärsi heti, että haluan ravia, jossa se ottaa pitkiä askelia, mitä ylensäkkin on orilla vaikka se on itse aika pieni. Pitkä -sanan sanoessani Frits kai säikähti jotakin ja pysähtyi kuin seinään. En itse nähnyt niin mitään. Se teki takajaloille nousun ja parit pukit ja tipuin selästä. Nilkkani kolahti pahasti maahan ja ori meni laukka-ravia kentällä, kun minä hieroin nilkkaani! Auts. Linkkasin takaisin Fritsin luo ja rauhoittelin sen. -Hyvä poika, kehuin Fritsiä. Nousin satulaan. Olimme vielä puolisen tuntia kentällä ja sitten annoin orin olla ja keräsin puomit pois. Vein sen karsinaan ja otin sen varusteet pois. Teimme vielä Jassun ja Wiken kanssa iltatallin, kunnes kello näytti 20.30 ja oli aika lähteä kotiin.
Iina & Frits 4 hm
|
|
|
Post by Katri on Oct 1, 2009 18:27:57 GMT 3
HURJAA MENOA SYKSYISESSÄ TALLIPÄIVÄSSÄ VOL. 1
”No minä en sinua ainakaan vie kun olet kerran vienyt siskosi sormikkaat” isä sanoi minulle ja jatkoi sähköpostin kirjoitusta. Olin turhaan yrittänyt saada kyytiä Shelyesiin, että pääsisin katsomaan Fritsiä, ja ehkä jopa ratsastamaan Wiken kanssa. Emme voisi ottaa luultavasti Fritsiä kuin käsihevoseksi, koska en ollut saanut vielä ratsastuslupaa Jassulta. Niinpä keräsin kaikki ratsastustarvikkeeni isoon Horzen kassiin, tökkäsin mustat jodhpurit jalkaani, ja lähdin noutamaan Valkoista Nopsa-pyörääni autotallista. Poljin pyörän 800 metrin päässä olevalle pysäkille, ja sidoin se lukolla bussipysäkin kaiteeseen kiinni. Kun kelloni näytti 10.18, tuli bussi.
Astuin bussiin, leimasin bussikorttini, ja istahdin kuljettajan takana olevalle penkille. Samassa huomasin, että penkkiä taaempana istuivat Odelie ja Jasu. ”Ai moi tytöt” sanoin heille, ja erityisesti Odelie moikkasi minua. Keskustelimme varmaan koko matkan pelkästään Shelyesistä, ja myös aika aikaisin ensi kesän suunnitelmista. Kun pääsimme bussipysäkiltä, niin näkyviin tuli kyltti Shelyes 200 m .
Tarhoissa käyskenteli vuonohevosia, ja shetlanninponeja, joista osa näytti siltä kuin... Kyllä! Frits oli karannut tarhastaan, ja seisoi nyt Miran kanssa onnellisena mutustelemassa heinää samasta kasasta, ja hirnahteli lemmekkäästi muillekin tammoille. Pysähdyimme tienviereen, ja nappasimme Fritsin, Miran, Vertin, ja Lizzyn samasta tarhasta, jonka aidat olivat mäsänä. Vastaan tulikin Jassu, joka kysyi minulta: ”kuinka pitkä sä olet?” hän kysyi ja vastasin että olin noin 159 cm pitkä, pätkä 14-vuotiaaksi. Arvatenkin hän mietti ratsastamistani Fritsillä, mutta ei paljastanut mitään siinä vaiheessa.
Kun saavuimme talliin, niin siellä kävi jo kova kuhina. Ilu harjaili Pronssia käytävällä, Wiken ääni kuului Miskan karsinasta, ja Odelie puuhaili vesiboksissa Vertin seurassa. ”Hei kuka lähtisi mun kanssa maastoon” Odelie kysyi. ”Ainakin mä” naurahdin, ja kävin vippaamassa kassini hoitajan kaappiini. Otettuani Fritsin käytävälle, ja harjailtuani oria siinä jonkun aikaa, tuli Jassu luokseni. Hän sanoi, että kauan odotettuamme saisimme vihdoin ratsastusluvan. Rutistin Fritsiä, ja sanoin sen olevan maailman paras poni. Hain satulahuoneesta pienen pienet suitset, satulan ja suojat, sillä tänään olisi maastolenkin vuoro Wiken ja Miskan, Ilun ja Pronssin, Odelien ja Vertin, ja Jasun ja Rican kanssa. Myös viimehetkellä mukaan ilmoittautuivat Viivi ja Ilona, ja Jassu ja Brella.
Kun joukkomme pääsi vihdoin matkaan, löytyikin yksi pari vielä mukaan retkellemme. Nimittäin Maiss pikkuisella Vani-ponillaan. ”Kaikki menee sitten ihan rauhallista käyntiä, kun täällä on shettikset etupäässä” sanoin, ja katselin Odelieta, kun tämä yritti pysyä Vertin selässä, kun Vertti yritti liukua pois tytön alta. Kohta käännyimme pienelle hiekkatielle, jossa oli kyltti ”järvi 700 m”. Pian kuului Odelien komento laukka, ja silloin todella kaikki rynnivät laukkaan. Brella heitti oikeita mahtipukkeja, jonka seurauksena Jassu lensi komealla kaarella maahan, ja tamma lähti laukkaamaan kohti seuraavaa niittyä.
Kohta kaikki paitsi Vertti heittelivät myös ratsastajiaan ojiin, mutta sitten Frits sai Vertin mukaan, ja se oli sitten Odeliella menoa, kun kesken kiitolaukan Vertti veti päänsä alas, Odelie kierähti sen viereen, ja Vertti kirmaisi muiden mukana syömään tuoretta heinää laukkasuoran jälkeiselle niitylle.
Kävelimme niityllä rauhassa jonkun aikaa välinpitämättömän näköisinä, kunnes hevoset vihdoin antoivat kiinni. Ne olivat jotkut jopa piehtaroineet ihan kunnolla mudassa, ja sen takia myös satulat olivat likaiset, mutta eivät rikki ainakaan toivottavasti. Sitten lähdimme kohti tallia takaisin reippaassa ravissa, ja kun saavuimme talliin, kaikki olivat umpipoikki, sillä reissu oli vienyt voimat aika hyvin.
Laitettuani Fritsin yökuntoon, ja harjattuani sen, koska kello oli 19.30, niin hain tavarani, ja lähdin pihalla odottavan äitini auton kyytiin Wiken kanssa.
Iina & Frits 5 hm
|
|
|
Post by Katri on Oct 5, 2009 21:31:13 GMT 3
- Lähdetkö sinä taas hoitamaan Fritsiä? siskoni kysyi, kun vedin tallivaatteita päälleni. - Totta kai, minun täytyy käydä hoitamassa sitä useasti, sehän on minun hoitsuni! vastasin. Onneksi siskoni lopetti tenttaamisen, ja sain rauhassa pukea vaatteet ylleni. Äiti oli ostanut minulle syntymäpäivälahjaksi uuden ratsastuskypärän, sekä pitkään toivomani turvaliivin. Olin ollut todella iloinen, että sain sen, sillä nyt voisin hypätä esteitä turvallisemmin kuin ennen. Ainakaan putoaminen ei sattuisi yhtä paljon. - Hei, Inksu, haluisitko että isäsi veisi sinut tallille? Sinun ei tarvitsisi kävellä sinne tänään, äiti sanoi minulle. - Joo, voisin kyllä tulla tänään kyydillä, jos vain isä kerkiää viedä minut, vastasin iloisesti. - Kyllä isä voi viedä, hän menee kauppaan, ja talli on kauppareitin varrella, äiti vastasi. - Voi miten kivaa! sanoin aidosti ilahtuneena.
Istuin autossa ja katselin ikkunasta ulos. Näin jonkun toisen tallin hevosia maastossa. Katselin niitä ilahtuneena. Sitten eräs hevonen, joka näytti melko säikyltä, juoksi suoraan autotielle. Minun sydämeni alkoi lyödä nopeasti. Ehtisikö isä jarruttaa ennen kuin oltaisiin hevosen kohdalla? Isä painoi jarrua kovasti, ja onneksi auto pysähtyi juuri ennen hevosta. Hevosen ratsastaja tuli kiittelemään isää runsaasti siitä, että isä oli kerinnyt pysäyttää auton. Isä vain sanoi, että eipä kestä, ja sitten jatkoimme matkaa.
Olimme vihdoin Shelyesiin tulleet. Kiitin isää kyydistä, ja sanoin, että hän voi tulla hakemaan minua sitten kun soittaisin. Sanoin vielä heipat, ja lähdin kävelemään varmoin askelin tallia kohti. Astuin sisälle talliin, ja haistoin tutun tuoksun, vaikka nenäni olikin tukossa. Tervehdin hevosia matkalla Fritsin karsinalle. Kun saavuin Fritsin luo, menin sen boxiin, ja ensitöikseni otin loimen sen päältä ja vaihdoin uuden tilalle. Sitten rupesin laittamaan sille päitsiä päähän. Ori laski päänsä nöyrästi alas, että saisin laitettua päitset paremmin. Lähdin taluttamaan sitä pihalle yhteen lukuisista tarhoista. Kun olin päästänyt sen tarhaan, se laukkasi kauniisti tarhassa häntä soihtuna. Katselin sitä hetken lumoutuneena, ja sitten lähdin sisälle siivoamaan sen boxia. Minulle tuli hiki boxia siivotessa,sillä minulla oli paljon vaatteita päälläni, ja Frits oli saanut boxinsa aika likaiseen kuntoon. Lapioin hiki hatussa boxista kaikki likaiset kohdat pois, ja sitten viimein kaadoin täyden kottikärryllisen likaisia puruja lantalaan. Kannoin painavan purusäkin poripojan karsinalle, ja otin sieltä niin paljon puruja lapiolla kuin oli tarvis. Sitten lähdin maneesiin rakentamaan esteitä.
Rakensin yhden 40 esteen, ja pari 60 cm estettä. En hyppäisi vielä korkeampia. Tyytyväisenä astelin ulos maneesista, ja lähdin hakemaan Fritsiä tarhasta. Ori ei antanut ottaa itseään kiinni. Se laukkasi tai ravasi karkuun aina, kun minä edes vähän lähestyin sitä. Sitten muistin, että olin jättänyt taskuuni pari porkkanaa, ja niillä rupesin houkuttelemaan Fritsiä luokseni. Pitkään siinä meni, mutta vihdoin se uskaltautui luokseni ja sain otettua sitä päitsistä kiinni. Talutin sen takaisin karsinaan, ja otin siltä loimen pois. Sitten hain satulan ja suitset. Lähtisin hyppäämään sillä esteitä maneesiin. Nostin satulan melkein Fritsin kaulalle, ja liu'utin sen oikealle paikalleen. Rupesin laittamaan satulavyötä kiinni, eikä oripullistellut yhtään.
Taputin sitä tyytyväisenä kaulalle. Sitten oli suitsien vuoro. Tänäänpä Frits oli kiltillä tuulella, se ei edes iskenyt hampaitaan yhteen, kun laitoin sille kuolaimet suuhun. Sitten laitoin suitsien hihnat oikean pituisiksi, leukahihnan niin, että väliin vahtuu nyrkki, ja turpahihnan niin, että hihnan ja turvan väliin mahtui kolme sormea. Katsoin vielä, että kaikki oli kunnossa, ja sitten lähdin taluttamaan Fritsiä maneesiin.
Maneesissa oli viileä ilma. Talutin orin maneesin keskelle kaartoon, ja sitten mittasin jalustimet oikean pituisiksi. Nousin Fritsin selkään pehmeästi, ja aloitin ratsastuksen puristamalla pohkeillani varovasti sen kylkiä. Shetlanninponi lähti laiskasti liikkeelle. Annoin pohkeita vähän kovemmin, ja heti Frits lähti menemään reippaampaa käyntiä. Menin pitkin ohjin pari kierrosta, ja sitten kokosin ohjat, ja rupesin heti tekemään voltteja. Sitten tein koko rata leikkaan lyhyen sivun jälkeen, ja suunta vaihtui. Tein toiseenkin uuntaan voltteja, mutta tämä suunta oli selvästi jäykempi kuin edellinen. Kokeilin vetristyttää Fritsiä tältä puolen pohkeenväistöllä. Se onnistui, ja ori meni paljon paremmin. Ajattelin, että voisin ruveta ravaamaan. Pienen maanittelun jälkeen Frits lähti ravaamaan kiltisti harjoitusravia. Menin harjoitusravia muutaman kierroksen, ja ja sitten menin kevyttä ravia saman verran. Ori katsoi esteitä innostuneena. Se varmasti tiesi, että tänään hypättäisiin. Rapsutin Fritsiä sään kohdalta, kun se oli mennyt niin kiltisti.
- Nostetaanko laukka, herraseni?, kysyin siltä. En saanut edes kysymystäni loppuun, kun ori lähti laukkaan kuin tykin suusta. Pidättelin sitä vähän, ja sitten se meni hallittua ja koottua kaunista laukkaa Olin todella ylpeä siitä. Nyt olisi varmasti esteiden vuoro. Fritsillä tuntui olevan tänään vauhtipäivä, sillä se pomppi esteiden yli kuin aropupu.
Hiljensin ponin käyntiin, kun tajusin että maneesiin virtasi jatkotuntilaisia. -Onks tuo valkone Frits?, ylimielinen blondi kysyi, ja nyökkäsin, ja ohjasin ponin kaartoon. Hän melkein kiskaisi minut alas selästä, eikä sietänyt apua muutenkaan. Lähdin tallin toimistoon kertoakseni asiasta Jassulle, mutta tämä ei kuunnellut. -Hei kun Wikke liikuttaa Allua niin mäkin voin kyllä ruveta liikuttamaan jotakuta heti kun vaan pyydät, sanoin Jassulle, ja tämä nyökkäsi.
Kikatimme toimistossa hetken aikaa, kunnes Jassu hätisti meidät kun talli suljettaisiin, ja lähdimme porukalla bussipysäkille.
Iina & Frits 6 hm
|
|
|
Post by Katri on Oct 16, 2009 13:27:07 GMT 3
Runo Roosan tunnista 18.9
Fritsin maneesiin jo tunnille talutan ilman apua minä selkään kapuan Roosa meidät uralle käskee kun Wikke vielä Miskaorin selkään änkee Kohta ruvetaan laukkaamaan ja pikkuisia esteitä haukkaamaan Frits tössää esteen esteen ja minä valun melkein ponin eteen koko kolmikko kentällä nauraa tämä on niin hauskaa lopuksi kyllä poni hyppää hienosti taputan sitä tunnista hienosta.
Iina & Frits 7 hm
|
|
|
Post by Katri on Oct 16, 2009 15:07:02 GMT 3
|
|
|
Post by Katri on Oct 22, 2009 14:46:40 GMT 3
Fritsin kosiolaulu
Pieni Frits-poni kosiomatkallaan, ahaa, ahaa. Pieni Frits-poni kosiomatkallaan hän hirnui kauniita laulujaan, ahaa, ahaa, ahaa.
Hän pikkuisen Svea-ponin tavatessaan ahaa, ahaa. Hän pikkuisen Svea-ponin tavatessaan, pyysi mukanaan tulemaan laitsalle, ahaa, ahaa, ahaa.
Mikset kultasein kosinut aikanaan, ahaa, ahaa. Mikset kultasein kosinut aikanaan, minut hirveälle Miskalle naitetaan, ahaa, ahaa, ahaa.
Sulle Miskaponi sovi ei ollenkaan, ahaa, ahaa. Sulle Miskaponi sovi ei ollenkaan, sillä multaa on orilla kavioissaan ahaa, ahaa, ahaa.
Mutta pikku Svea-ponista nyt huomataan, ahaa, ahaa. Mutta pikku Svea-ponista nyt, että nainen on nainen aina vaan, ahaa, ahaa, ahaa.
Häitä pikkuisen Svean nyt hirnutaan, ahaa, ahaa. Häitä pikkuisen Svean nyt hirnutaan, on komea Mikki nyt sulhasenaan, ahaa, ahaa, ahaa.
Ei kelvannut Frits, ei Miskakaan, ahaa, ahaa. Ei kelvannut Frits, ei Miskakaan, sillä Mikki se soitteli kavioillaan, ahaa, ahaa, ahaa.
Pikku Frits-poni ei enää huomaakaan, ahaa, ahaa. Pikku Frits-poni ei enää huomaakaan, että multaa on Miskalla kavioissaan, ahaa, ahaa, ahaa.
Iina ja Frits hienot 8 hm! <!3
|
|
|
Post by Katri on Nov 7, 2009 14:22:31 GMT 3
Lueskelin ilmoitustaulua juoden samalla taivaallista cokistani. Kerran cokisholisti, aina cokisholisti - se olisi kohtaloni. Shelyyn oli ilmestynyt enemmän ja vähemmän hoitohevosia etsiviä - pari oli jopa ihan mukavan tuntuisia ihmisiä.
-Jaajaa, Inkku alkaa pälyillä Fritsille kakkoshoitajaa, nähtävästi, Lynn ääni kuului takaatani ja samalla kahvin tuoksuinen lemahdus pyyhkäisi ylitseni.
-Äh, en mä sellasta vielä, naurahdin. -Mut on tääl kyl pari tosi sopivankin tuntusta, kato vaikka, jatkoin, osoittaen yhtä ilmoitusta.
Lynn luki ilmoituksen nyökäten.
-Kuten sanoitkin, kivan tuntuinen. Ei, mut nyt mä juon tän kahvin loppuun ja lähen ratsastamaan Jackieta tonne kentälle, Lynn totesi, kadoten.
Join pullon tyhjäksi, ja vein sen oleskeluhuoneeseen. Vein ja vein - tosiasiassa heitin.
Karsinan olin siivonnut jo aiemmin, ja olin hyvin ylpeä siitä, koska se ei ollut helpoin homma. Lähdin hakemaan oria tarhasta, jossa se kaveerasi muiden kanssa.
Vislasin, ja Frits tuli automaattisesti portille. Tervehdin ponia parilla taputuksella, ja taiteilin sen toiselle puolelle porttia. Frits tuntui pirteältä.
-Oisko kivaa jos käytäisiin maastossa? Mun tekis mieli vähän irroitella, kun on näin hieno sääkin, totesin oriille sen pärskähtäessä. -Oletan tuon myöntäväksi. Jos vähän treenaillaan kentäl ja mennään sit maastoon? Mut joka tapauksessa, nyt mennään puunaamaan sut ratsastuskuntoon, et päästään matkaan ennen pimeetä, naurahdin, nykäisten oripojan riimusta liikkeelle.
Päästin sen itsestään kävelemään tallikäytävältä karsinaansa. Frits oli oppinut jo paikkansa, vaikka se oli ollut vasta vuoden täällä, ja vaikkakaan se ei osannut lukea, mitä sen karsinan kyltissä luki. Kaiken selveydeksihän siinä luki Frits ja alhaalla omistaja Jassu.
Lukitsin karsinan oven ja kävelin satulahuoneeseen. Sieppasin sieltä mukaani satulan, suitset, pintelit, harjapakin, oman kypäräni ja juoksutusliinan. Itse olin niin laiska etten jaksaisi oriin kanssa kinata, jos Frits sattuisi sillä päällä olemaan.
Kävelin karsinalle, ja asettelin tavarat maahan. Avasin karsinan oven ja menin riisumaan Fritsin loimen, joka oli pitänyt orin siistinä.
-Huh, onneks sulla oli loimi, niin saan sut nopeesti harjattua, huokaisin, alkaen jo harjaamaan oria kiivaasti.
Frits yritti tunkea turpaansa joka paikkaan, kainalooni, taskuihin, kenkiin yms. Harjasin oriin nopeasti ja aloin käärimään sille pinteleitä. Hiukseni kiinnostivat Fritsiä ihan älyttömästi, se napsi pari hiusta irti, ja heitti piponi maahan.
-Hei, jotain rajaa poniseni, naurahdin, yrittäen olla tiukkana. -No, lopeta nyt, komensin oriin jatkaessa.
Sain pintelit tiukasti jalkaan, ja näin pari vähän eksynyttä tyttöä hortoilemassa tallikäytävällä.
-Anteeks, voinko auttaa, kysyin.
Tytöt melkein säikähtivät, mutta tulivat karsinalle, minun heittäessä satulan Fritsin selkään. Vilkaisin silloin tällöin hiljaisia tyttöjä.
-Öö... ei me mitään.. tultiin vaan vilkaisee, kun heppatyttöjä ollaan, toinen heistä sanoi vihjaillen.
-Jos haluatte hoitsun, niin ilmoitusta vaan ilmoitustaululle, sanoin suoraan, kiristäen oriin satulavyötä.
-Onko tää sun hoitoponi, tähän asti hiljaa ollut tyttö sanoi, yrittäessä rapsutta Fritsiä, joka luimuili.
Naurahdin, antaen Fritsille kuolaimet suuhun. Pujotin niskaremmin korvien yli ja laittelin remmejä kiinni.
-Joo, Frits on ihan mun hoitsu, vastasin. -Mut viittittekö väistää, meen juoksuttamaan tätä kentälle, jatkoin, saaden heti tilaa. Talutin Fritsin liinasta kentälle.
Kentällä oli meidän lisäksi Maiss Svean kanssa, mutta olin syvässä uskossa, että mahtuisimme molemmat kentälle ja että Maiss saa tammansa pysymään käsissä.
Ohjasin Fritsin kentän perälle. Moikkasin Maissia ja ohjasin Fritsin ympyrälle. Kokenut konkari osasi unissaankin asiat, mutta niinhän sen pitikin. Mutta sitten kun mentiin selkään, niin joskus on niin junttura.
-Ravia, komensin, maiskauttaen. Huiskautin liinan loppupäätä kädessäni niin, että Frits tiesi että oli pakko mennä ravia.
Ori ravasi tahdikkaasti, ehkä hieman laiskanpuoleisesti, mutta pysyi kepeästi ravissa. Pyysin sitä laukkaan ja Frits siirtyi kauniisti askellajista toiseen.
Juoksutin Fritsiä molempiin suuntiin, kaikissa askellajeissa. Oriin alkaessa hikoilla pyysin sen pysähtymään, ja se totteli. Menin tamman luokse, kehuin, laskin jalustimet ja nousin selkään, pitäen toisessa kädessä ohjaa ja toisessa pätkän liina ja ohjan.
Annoin Fritsille pohkeita, ratsastin kentältä maastopolulle. Annoin oriin hengähtää ja kävellä rauhallisesti. Lumihiutaleita alkoi satamaan.
Tällä hetkellä meitä ympäröi kupla - missä oli minä, lumi, ja ihana ponini - Frits.
Kuumeessa tehty..
Iina & Frits 9 hm
|
|
|
Post by Katri on Nov 14, 2009 15:39:52 GMT 3
[glow=red,2,300]Kultaseni<3[/glow]
Honey honey, how you thrill me, ah-hah, honey honey Honey honey, nearly kills me, ah-hah, honey honey I'd heard about you before I wanted to know some more And now I know what they mean, you're a love machine Oh, you make me dizzy
Honey honey, let me feel it, ah-hah, honey honey Honey honey, don't conceal it, ah-hah, honey honey The way that you kiss goodnight (The way that you kiss me goodnight) The way that you hold me tight (The way that you're holding me tight) I feel like I wanna sing when you do your thing
I don't wanna hurt you, baby, I don't wanna see you cry So stay on the ground, girl, you better not get too high But I'm gonna stick to you, boy, you'll never get rid of me There's no other place in this world where I rather would be
Honey honey, touch me, baby, ah-hah, honey honey Honey honey, hold me, baby, ah-hah, honey honey You look like a movie star (You look like a movie star) But I know just who you are (I know just who you are) And, honey, to say the least, you're a dog-on beast
So stay on the ground, girl, you better not get too high There's no other place in this world where I rather would be
Honey honey, how you thrill me, ah-hah, honey honey Honey honey, nearly kill me, ah-hah, honey honey I heard about you before I wanted to know some more And now I'm about to see what you mean to me
Sanat: Abba - Honey Honey
Iina & Frits 10 hm
|
|
|
Post by Katri on Nov 17, 2009 20:15:59 GMT 3
Heräsin aamulla herätyskellon kauheaan ääneen. Unen pöpperössä sammutin kellon. Puin ja menin vessaan. Isä oli jo herännyt niikuin minäkin ja istui keittiössä. Laskin portaat alas ja menin syömään. - Menen tänään hoitamaan Fritsiä. - Mene vaan. Kun olin söynyt aloin polkea tallille päin. Saavuin tallipihaan. Hevoset olivat tarhassa.
En tajunnut yhtään että missä Frits oli, joten huusin Friiits! Yksi ori juoksi portille ja se oli Frits-poni. Menin tallin sisälle. Kysyin Jassulta että missä kaikki riimunarut ovat. -Tääh, eikö ne oo varustehuoneessa Sitten hain riimunarun. Menin pihalle ja kiinnitin riimunarun oripojan riimuun. Kun avasin portin, niin muutkin meinasivat tulla, mutta sain viime tipassa portin kiiinni. Ihan niin kuin Frits yrittäisi sanoa " mennään jo!" Lähdin taluttamaan pikkuista oria talliin.
Vein Fritsin karsinaansa ja riisuin siltä riimun ja riimunarun. Palautin ne satulahuoneeseen. Menin takaisin oriin luo harja kädessä. Aloin harjata sitä. Frits näytti ja MYÖS oli jekku tuulella. Poni nappasi harjan kädestäni ja pudottisen ruokakippoonsa. - Vai kaipaat sinä ruokaa vai? - Pärsk, ori vastasi. Frits haisteli taskujani ja sieltä löytyi porkkanan puolikas vaikka olin tarkoittanut sen ratsastuksen jälkeen annettavaksi mutta se meni nyt. Jatkoin harjausta. Muutamat hengailijatt tulivat ovelle esittelemään itsensä. Putsasin Fritsin kaviot. Sitten suitsin Fritsin, ja laitoin sille suojat jalkaan. Talutin oriin kentälle ja nousin Fritsin paljaalle selälle.
Menimme kolme kierrosta käynnissä ja teimme pari volttia ja käännöstä. Sitten kokeilimme ravia. Kevensin niin hyvin kuin pystyin. Palautin Fritsin hidastettuun käyntiin. Sitten seitsemän kierroksen kuluttua kokeilimme laukkaa. Poni laukkasi todella hienosti, vaikka löysäsin ohjia paljon. Hidastin Fritsin laukasta raviin ja ravista käyntiin. Annoin sen kävellä vielä pari kierrosta, kunnes tulimme kaartoon. Laskeuduin Fritsin selästä ja talutin oriin talliin. Riisuin ponilta suitset ja vein ne satulahuoneeseen. Pesin Fritsin vedellä ja silittelin sitä. Otin rehuvarastosta. Hain Fritsin limenvihreän riimun, ja talutin sen tarhaan Svean seuraksi niin, että poni seurasi vierelläni koko ajan.Sitten puhdistin Fritsin suitset ja kuolaimet huolellisesti. Sen jälkeen putsasin oriin karsinan ja vesikupit sekä ruokakupit. Lähdin viemään tarhaan heiniä. Hyvästelin vielä ponit rapsuttelemalla niitä hetken aikaa, kunnes kuulin kun äitini kaarsi tallin pihaan autollamme, ja hyppäsin kyytiin ja lähdin kotiin.
Iina ja Fritsevilpony 11 HOITOMERKINTÄÄ!!=)
Jassulle hommia kohta hähhäähää ::>
|
|
|
Post by Katri on Nov 20, 2009 17:07:07 GMT 3
Iina ja Frits 12 hm
|
|
|
Post by Katri on Nov 21, 2009 21:54:13 GMT 3
Fritsin Näkökulmasta Päiväkirjaa osa 1<3
Hei. Olen Frits, oikealta nimeltäni Griss Fride, sellainen pieni valkoinen 109 cm korkea shetlanninponiori. Asun virtuaalitallilla nimeltä Shelyes, ja siellä minulla on monta kaveria. Ihquin on varmaan toi lutunen Svea-poni, mää haluun panna sen kanssa. Oih, nyt se tulee ja vinkkaa silmää mulle. Me lähetään hurjaan kiitolaukkaan ympäri tarhaa, ja pujahdetaan sen kans semmosesta ihqudaa aidanraosta ja laukataan ympäri Shelyä Iina ja Maiss ja muutama muu d44 tyyppi meijän perässä. Me laukataa niin kauan että pysähd44ytään johonkin ihquun valtatien reunaan mussuttamaan syksyn viimeisiä ruohonkorsia. Sit ne ihmiset tulee ja alkaa taas joku helkkarinmoine ajojahti. Määvaan tyytyväisenä Svean kanssa lopulta jään mussuttaan jotai heinää, ja sit ne tyhmät tulee ja ottaa meiät kii. Meiät viedään jonnekki tallii ja joku tyhmä punahiuksine likka pistää mut mun karsinaan kii. Mää hirnun Svealle että pelasta mut mutta se on vissii kokenu saman karmean kohtalon. Sit se harjailee ja hyräilee mulle kun hirnun jotai Svealle, joka on kokenut saman kohtalon. Kohta meiät kumpiki viedään maneesiin, ja ihmiset ratsastaa meillä. Se ihme tyyppi pakottaa mut laukkaan, mutta sit ratsastuksen jälkeen se antaa mulle vaivihkaa porkkanan. Tallissa se riisuu multa varusteet, ja rapsuttaa mua. Sit se pukee mut tummansiniseen loimeen, ja päästää mut muussaamaan iltakauroja.
[glow=red,2,300]Iina ja Frits 13 hoitomerkintää!!![/glow]
Sori ku tuli tämmöne lyhyt mútta Wiken best tarina inspas mua ni oli pakko kirjottaa tämmöne.
|
|