|
Post by Pesce on Jun 9, 2010 21:54:05 GMT 3
|
|
|
Post by Pesce on Jun 9, 2010 22:30:05 GMT 3
|
|
|
Post by Odelie on Jun 9, 2010 23:11:19 GMT 3
Raivoa ja ahdistusta
"Hän piti tiukasti kiinni minusta ja vei tanssiaskeleita eteenpäin. Jokaisen askeleen myötä hän katosi tummiin varjoihin. Yritin päästä hänen otteestaan, mutta nyt se oli päättäväinen, vahva, vihainen. Hän pyöräytti ja työnsi minut vasten seinää. Hänen kätensä liukui pitkin vartolinjaani ja toinen käsi piti minut kiinni seinässä. Väistin hänen katsettaan ja tuli syttyi silmissäni."
Frits luimisti korviaan ja mulkaisi minua syyllitävästi. Ähkäsin loukkaantuneena ja annoin ponin hetken moköttää. Kuitenkaan kärsivällisyyteni ei riittäisi odottelemaan kauhean pitkäksi aikaa. - Sä pääsisit solmusta nopeemmin eroon, jos antaisin mun auttaa, huokaisin. Miten Frits pystyi olemaan minulle niin julma. Okei, ei kummankaan päivä ollut alkanut sen hääpösemmin. Ilmeisesti Frits oli tapellut jonkun kanssa tarhassa, kun pari haavaa katsoo ja minä olin onnistunut tappelemaan parhaan ystäväni kanssa, joka oli nippanappa meinannut lyödä minua. Miehet. - Rakas Fritsini, annas kun autan sen solmun kanssa, lepertelin ponille lopulta. Toisella korvalla Frits kuunteli minua, mutta toinen korva oli edelleen visusti luimussa. Pujahdin karsinaan ennenkuin poni ehti reagoida. Se katsoi minua epäluuloisesti, ymmärsin sen hyvin, olimmehan tutustuneet niin vähäsen aikaa. - Miltä kuulostaisi kevyt köpöttely kentällä? ehdotin ponille varovasti. Frits katsoi minua nyt korvat hörössä, kun hääräsi solmun kimpussa. Sain sen helposti auki. Frits köpötti heti juomaan, se vilkuili kiinnostuneena minua, kun olisi sanonut että sen kun kentälle riehumaan. Hymyilin lempeästi ponille, ennenkuin lähdin hakemaan sen varusteita. - Ainiin, harjapakki, palasin karsinalle. - Ainiin, kaviokoukku, huokaisin ja palasin karsinalle uudestaan. Aimie katsoi touhujani ja pudisti päätään. Katsoin tyttöä leikkisän viattomana ja kiiruhdin sitten hakemaan satulaa. Ja suitsia. Katsoin hetken varusteita ja hierasin niskaani. En ollut ratsastanut tavallisilla varusteilla varmaan vuoteen. Kerta se olisi ensimmäinenkin. - Ratsastamaan vai? Jassu hymyili iloisesti. - Ajattelin kokeilla tälleen ekaa kertaa, vastasin. Katsoin kuitenkin satulaa kun hirviötä. - Ei sun satulaa pakko ole ottaa, Jassu sanoi hetken kuluttua. - Nääh.. Otan mielummin, kun mulla on semmoiset hurjat suunnitelmat Fritsiä varten, sanoin ja vilautin julman ilmeen. Jassu luovutti heti ensi askeleella ja kohotti kätensä. - Kunhan et ponia puhki rääkkää, Jassu huokaisi. - Juujuu, vastasin holtittomasti, ehkä epäilyttävän holtittomasti.
"Tanssin askeleet kävivät vauhdikkaammiksi, hän veti minua jatkuvasti lähemmäs, että nenämme koskettivat melkein toisiaan. Hän piti tiukasti kiinni, eikä päästänyt otteestaan. Se vei minua, eikä antanut minulle mahdollisuutta taipua mukaan. Hän taivutti minut alas ja vauhdilla takaisin ylös. Hän pyöräytti ja minä jouduin alistumaan. Nuo tummat silmät olivat raivoisat."
- Frits. Alan huolestua omista mielikuvistani. Arvaa kuka nyt on kohteena. Mun paras ystäväni. Ei luoja ehkä viimenen ihminen ketä haluaisin muistaa juuri nyt, pudistin päätäni ja kiristin ponin satulavyötä. Poni heilautti ärsyyntyneenä päätän ja katsoi minua murhaavasti. - Juujuu, älä katso mua tolleen, äläkä heitä mua selästä sitten, huokaisin ja nousin selkään. Henkäisin kivusta, kun tunsin pistoksen mahassani. Silmäni kostuivat, mutta en voinut itkeä, en nyt. Napautin pohkeet kiinni hevoseen ja rentoutin polvet. Frits kaarsi kaulansa pyöreksi ja lähti kävelemään rentoa käyntiä. - Ohhoh, sussahan on länkkäriponin vikaa, naurahdin ja kokosin vähän ohjia. Ori nosti vähän päätään ja pärskähti. Suoristin selkäni, oli totta, että shetlannin ponit olivat minulle ehkä asteen liian pieniä, mutta siitä en jaksanut välittää. Annoin Fritsin vain kävellä rauhassa hetken, ennenkuin kokeilin kiristää satulavyötä vielä. Sitten kokosin Fritsin pakettiin ja napautin sen raviin. Frits venytti askeleitaan ja rentoutti kaulansa. Taputin sitä ja huokaisin syvään. - Tiedätkös poni. Mua vähän epäilyttää, että pystynkö koskaan sitoutumaan yhteenkään jätkään. Mulle ne on vaan pelkkää hauksaa pelaamista, purin tunteitani ponille. Ajattelin kaksi viikkoisia kisoja, jotka olivat täällä Norjassa. Siksi Meg, Elias ja paras ystäväni Dean olivat täällä. He olivat osallistuneet kisoihin, Dean jollain työpaikan hevosilla, Elias minun elämäni hevosella. Admiral, hienointa hevosta saa hakea. Hevonen jota rakastin yli kaiken, jonka takia seisoin vielä jaloillani, sillä huonoimmillakin ajoilla, kun oli meinannut luovuttaa, tämä hevonen oli antanut minulle voimaa. Käänsin Fritsin voltille. Napautin sisäpohjettani pari kertaa, että Frits taipuisi. Poni pärskähti kyllästyneenä. Käänsin Fritsin pois uralta ja väistimme takaisin uralle. Kehuin ponia kovasti ja siirsin sen käyntiin. Tämä saisi olla ällaista esimakua tähän. Ensikerralla enemmän. Ensikerralla sitä mitä minä osasin parhaiten. Länkkäriponi pääsisi esittelemään taitojaan minulle.
"Ote oli muuttunut lempeäksi. Se pyöritti minua, kuin olisin ollut ilmassa. Se oli täynnä huolta ja rakkautta. Se keinutti lanteitani kevyesti. Se antoi minun taipua kauniisti alas. Nousu ylös oli ilmava ja herkkä. Askeleet muuttuivat taianomaisiksi ja katse hänen silmissään oli tyyni ja rauhallinen. Kaikki alkoi tuntua raskaalta. Jokainen liike tuntui liian painavalta astuttavaksi. Jokainen henkäisy alkoi olla tuskaa. Kunnes vajosin hänen syliinsä."
Odelie&Frits
|
|
|
Post by Jassu on Jun 12, 2010 14:51:42 GMT 3
Harjaushetkiä // EP Pescelle ja Odelielle!Hoitajakaksikko harjaili kimoa hoitoponiaan harjauspuomilla pikkutallin edustalla, eikä hellittely näyttänyt Fritsiä haittaavan.
|
|
|
Post by Odelie on Jun 12, 2010 16:00:45 GMT 3
Catu romantiikkaa
"Kosketus tuntui kylmältä, se kosteus tunkeutui läpi vaatteiden. Pisarat tipahtelivat kasvoille. Hän vei minua, varmana, mutta lempeästi. Hento kosketus, toi lämpimän tunteen välillemme. Kylmä ja märkä katosivat huomaatammtomaksi. Jokainen pyörähdys tuntui omalta. Jokainen taivutus romanttiselta."
- Ota sitä tämä sateenvarjo, Elias ojensi sen minulle. - En ottanut sinua mukaan, siksi että voisit käyttäytyä kuin herrasmies, vaan siksi, että saat tulla seuraamaan minun ja Fritsin todelluksia, saarnasin miehelle. - Selvä homma, Elias pyöräytti silmiään. Mies ei ollut yhtään innostunut pienestä ponista jota hoidin, mutta oli aivan turhaa tuhlata aikaansa kisapaikalla jossa ei tapahdu mitään. Meg ja Dean olivat lähteneet tutustumaan kylille, joten Elias oli päättänyt hankkia itselleen jotain tekemistä. - Kaato sateeseen vain poikakulta, huokaisin ja avasin auton oven. Samalla sekuntilla, kun astuin ulos, oli jo litimärkä. Hipsin sateesta nauttien oritallille, mahdollisimman pian. - Ode? kuului mussuttava ääni käytävältä. - Catu? Mistä repäsit pullaa? naurahdin iloisesti. Tyttö yskähti kun huomasi Eliaksen ilmestyvän takanani talliin. Tyttö nielaisi nopeasti ruokansa alas. - Sulla on oikein seuraa, tyttö kohotti vihjailevasti kulmiaan. - Mmmm, nimittäin sinä, vastasin. - Häh? Catu oli pihalla. - Eli hakisitkos Fritsin harjapakin niin mää laitan sen käytävälle, käskytin minua nuorempaa hölmistynyttä tyttöä. Tyttö kiiruhti hakemaan sitä kun minä pujahdin karsinaan. Frits tuijotti epäluuloisena Eliasta. Miehellä oli ällistynyt ilme, mutta rapsutti Fritsiä turvasta. Eliaksen vihreissä silmissä kajasti lempeys, kun Frits hamusi miehen kättä ja hörähti uudelle tuttavalleen. - Mitä sinulla on suunnitelmissa tänään sen kanssa? Elias kysyi yhtäkkiä, kun kiinnitin Fritsin molemmin puolin käytävään. - Ajattelin näin sun kunniaksi lättästä länkkärisatulan selkään, hymyilin iloisesti. - Tällä kääpiöponilla vai? Eliaksen äänestä kuului selvää ivaa. Nyökkäsin kuitenkin hänelle. Kun Catu toi harjapakin, kun oli hetken seurannut jutusteluamme sivusta. Kiitin tyttöä ja kaivoin kumisuan harjapakista. - Tämä poni ansaitsee kunnon hieronnan, selitin Catulle joka nyökytteli päätään. - Voin kyllä tästä mennä, jos haluatte kahdestaan sitä hoidella, Catu vilkaisi Eliasta. - Ehei, sinä saat auttaa, vaikka setvimällä häntää tai jotain, vastasin ilkikurisesti katsoen. Älä jätä mua ton tyypin kanssa kahden, viestitin Catulle katseitse. Tyttö nyökkäsi, hän oli ymmärtänyt mitä tarkotin. Tyttö nappasi jonkun harjan pakista ja alkoi sukimaan Fritsiä. Sain mielenrauhan ja aloin itsekkin pyörittämään kumisukaa fritsin pehmoisessa karvassa.
"Seisoimme molemmat hämmentyneenä vastakkain. Käteni oli hänen rinnallaan ja hänen kätensä tukavasti minun lantiollani. Katse hänen silmissään oli nyt leikkisä, hän astui eteen. Jatkoimme tanssia taas. Hän vei minua ja käsi liukui alaspäin. Se pysähtyi reidenkohdalla, samoin me. Hän pisti sormen huulilleni ja hymyili lempeästi."
- Aiotko siis tosiaan ratsastaa tällä? Eliaksen äänestä kuului selvää ivaa. Nousin reippaasti ratsaille ja mulkaisin miestä. Kuitenkin miehen huomio oli keskittynyt poniin. Joka pyörähti kärsimättömänä ympäri. Pysyin tiukasti selässä ja katselin, kuinka Elias silitti hitaasti Fritsin kaulaa. Ori nyökytti päätään ja ravisti lopuksi itseään. - Muista sitten Ode, älä jarruta liikaa polvilla, anna sen mennä, niin tulee parempaa jälkeä, Elias sanoi ja päästi orista sitten irti. Aluksi annoin Fritsin kävellä ponimaisin askelein eteenpäin, suoristin ja parantelin istuntaani. Poni kaarsi kaulansa alas, joten kehuin sitä. Katsahdin silmäkulmalla, kuinka Catu saapui maneesiin ja istahti Eliaksen viereen. Asetin istuntaani sisään ja samassa Frits kääntyi 90 asteen kulman. Kehuin sitä taputtamalla. Ori laski päätään vielä alemmas, kun siirryimme raviin. Se jolkotti hidasta ja pehmeätä ravia eteenpäin. Katsahdin portille, En ollut varma, mitä mieltä poni olisi siitä, mutta lähestyimme sitä ravissa. Frits väistä sitä sivuaskeleilla. Pudistin päätäni ja ohjasin sen uudestaan. Varovaisin, hiukan töksähtelevin askelein Frits meni aivan portin viereen. Pysäytin orin ja taputin sitä. Vilkaisin katsomaan, josta Elias nyökkäsi hyväksyvästi. Seuraavaksi nostin laukan. Frits venytti askeleitaan ja kaarsi kaulansa orimaisesti. Purin huultani, emmin hetken, ennenkuin päätin kokeilla. Istuin jyrkästi alas satulaan ja painoin polvet kiinni oriin. Fritsin pää singahti ylös ja se painoi takajalkansa alleen. Jarrutimme hetken, hieno liukupysähdys, kehuin hirveästi ponia, joka pärskähti innoissaan. Painoin jarruttavasti toisella polvellani, istui syvälle taakse satulaan ja painoin ulkopohkeen kiinni Fritsiin. - En olisi arvannut, että tuo poni osaa spinningiä, Elias sanoi katsomossa. - Mmmm, catu vastasi haltioissaan.Päästi taas istunnan rennoksi ja Frits pysähtyi. Ori huojahti vähän, mutta ravisti sen jälkeen kaulaansa. - Eiköhän se ole esitellyt taitojansa tältäpäivältä ihan tarpeeksi, Elias sanoi lopulta.
- Vau, siis vau, Catu ähkäisi kun pääsimme takaisin lämpimään talliin. - Piditkö? Elias kysyi huvittuneena nuorelta tytöltä. Hetken aikaa Catu katsoi Eliasta ujosti, mutta tuo tunne ei näyttänyt kestävän kauaa. - Todella, tyttö nökytti päätään ja vakuutti myös Eliasksen. Samalla minä kiinnitin Fritsin taas käytävälle ja nostin painavan satulan pois valkoisen ponin selästä. Catu tarjoutui viemään sen takaisin paikalleen, joten jäimme hetkeksi kahden. Tätä olin pelännyt. - Sehän meni hienosti, miksi et kisaa? Elias kysyi hetkellisen painostavan hiljaisuuden jälkeen. Tunsin kuitnka pieni puna levisi poskilleni, joten laskin katseeni alas. - Ei minusta ole siihen, vastasin haikeasti. - Ai kisaaman vai, Elias ähkäisi ehkä hiukan yllättyneenä. - Kisaamaan sinua vastaan, katsoin Eliasta. Mies hämmentyi muutamaksi sekuntiksi, mutta nyökkäsi sitten. Elias nappasi Fritsin harjapakista harjan ja alkoi mitään sanomatta harjaamaan ponia. Otin pieneltä orilta suitset pois päästä ja laitoin tilalle riimun. Tartuin myös harjaan. Hetken seisoin paikallani, mutta sitten aloin harjaamaan fritsiä toiselta puolelta. Jokin sisälläni käski minua vilkaisemaan Eliasta, mutta jokin taas kielsi jyrkästi, kuitenkin uteliaisuuteni voitti ja vilkaisin häntä. Sen hetken, ne pari sekunttia, Elias katsoi minua lämpimästi silmiin. Kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitäni ja pieni hymy levisi huulilleni.
"Ne askeleet, se kosketus. Kaikki muuttuivat helliksi, lämpöisiksi. Pyörähdykset, olivat kuin ilmaa. Jokainen askel oli kuin olisi ollut pumpulin päällä. Ainoastaan tuo katse, oli ilkikurinen, haastava, intohimoinen. Se veti minua puoleensa. Joka hetkellä tunsin siirtyväni aina vain lähemmäs, lähemmäs, lähemmäs, kunnes nenänpäämme koskettivat toisiaan."
Odelie&Frits
|
|
|
Post by Pesce on Jun 16, 2010 23:33:18 GMT 3
Jack
Mieleni oli haikea, syystäkin jotakin liian kaunista oli kadonnut keskuudestamme. Olin itkenyt jo kotona, kun Katu oli soittanut minulle. Jack oli ollut meille kaikille tärkeä, etenkin Lynnille Jackin poistuminen oli ollut raskasta ja tulee olemaankin. En ollut nähnyt häntä ikinä niin surullisena kuin silloin kun hän oli kävellyt pois laitumelta tyhjä riimu kädessään ja kyynelten valuessa hänen poskeltaan. Pystyn tuntemaan hänen tuskansa, olen joskus kokenut tuon saman kun oma rakas hoitsuni katosi tästä viedessään mukanaan palasen sydämestäni, vaikka tuo poni oli se minulle suunnattoman tärkeä. Lynnin tuska on silti varmasti suurempi, se oli Lynnin oma, hevonen jonka kanssa on jaettu ilot ja surut, Naurettu ja itketty.
- Me tuetaan sua aina! Maiss sanoi itkien - En tiedä mitä voisin sanoa sinulle, mut tullaan aina olemaan sun vierellä! Kopsu sanoin nyyhkyttäen ja tarjoten nenäliinaa Lynnille. - Ajattele että Jack on vienyt elämänsä kunniallisesti loppuun ja että rakkaasi on nyt paremmassa paikassa. - Joo, Lynn sai kuiskattua itkunsa seasta.
Tytön meikit olivat levinneet ja mustia vanoja valui pitkin poskia, voi raukkaa ajattelin ja rutistin tyttöä. Kopsu kaivoi lisää nenäliinoja taskustaan. Se vaikutti jo hieman koomiselta kun tyttö kaivoi vain lisää ja lisää nenäliinoja taskustaan, tämä ei silti ollut oikea paikka nauraa, ei edes ajatella sitä. Lynn nousi sohvalta ja kaivoi puhelinta taskustaan.
- Moi, tyttö sanoi yrittäeniikuulostaa edes hieman paremmalta - Tuu hakee, haluun kotii.
Lyn huiskautti kättään ja suuntasi ulos. Lynnin vanhempien auto kaarsi pihaan ja tyttö hyppäsi kyytiin. Porukka hoitajien huonessa alkoi hajota eri suuntiin, minä menin Jackin , karsinalle. Kuulin raahaavia askelia takaani, en vaivautunut katsomaan. Karsinan edessä paloi kynttilä jossa oli pieni haalea liekki, kuin sekin olisi tietänyt, että nyt ei ollut paikka palaa isona, koreana ja suurena liekkinä.
Kaivaten Jackiä
|
|
|
Post by Pesce on Jun 25, 2010 13:54:05 GMT 3
”Sataa Sataa ropisee tili tili tom… tili tili tom…” Sori Meeba.. En ollu huomannu su otsikkoos - Sataa Sataa ropisee tili tili tom… tili tili tom… Äiti lauloi auton ratissa - Suu tukkoon! Valitin hänelle vihaisena, äitini ääni ei ole todellakaan sellainen että sitä jaksaisi kuunnella yli 2 sanan. - Tätä mä lauloin sulle ku olit pieni! Äiti sanoi hymyillen - Ihan sama! oo nyt hiljaa! Vastasin närkästyneenä - Kuules naisen alku! Äiti aloitti ja huomasin äänensävyn olevan matkalla nalkutukseen. - Joo joo…. oo nyt vaan hiljaa, edes hetki.. Huokasin. Tungin iPodin kuulokkeet korviini ja käänsin nupit kaakkoon. Näin äidin ilmeen ja suun liikkeet, mutta en kuullut ääntä mistä olin ihan tyytyväinen. Juuri nyt minulla oli sellainen tunne, että haluaisin jäädä tallille yöksi. Äiti kaarsi Shelyn pihaan ja hyppäsin ulos autosta. -Kiitti sanoin vaivautuneesti ja lähdin tallustelemaan kohti laitumia. Jackin poistuminen kaihersi jokaisen mieltä ja tytöt harjailivat synkästi hevosiaan. Huomasin Lynnin istuvan Jackin karsinan edessä ja Jassun lohduttamassa häntä. En tyennyt mitä olisin tytölle enää voinut sanoa, joten halasin häntä ja häivyin sitten vähin äänin satulahuoneeseen. Kiikkasin Fritsin kamat jo sen karsinan eteen ja lähdin sitten hakemaan oriani. -Ode oli jo kuulemma käynyt harjaamassa sinut, Sanoin Fritsille kun otin sitä kiinni. -Sitten en haarjaa sinua ennen reissua. Kerroin ponille. Talutin ponin karsinaan ja sidoin sen kiinni. Huitaisin harjalla ponin selkää kunnes iskin sinne satulan. Frits seisoi paikallaan tyynen rauhallisesti kun kiristin sen vyötä. Poni oli kai tajunnut, että pullistelu on helpompaa mitä rauhallisemmin seisoo sillä ponin maha pömpöti mukavasti. Sain kuitenkin kiristettyä vyön vanhoihin reikiin. Nappasin suitset harjapakin päältä ja aloin laittaa niitä Fritsille, Frits oli alkanut avata suutaan paremmin, tai ainakin luulenniin… Edellisestä käynnistä oli liikaa aikaa… Siinä ajassa Ode oli ehtinyt opettamaan Fritsille vaikka mitä. - Hyvä poni! Taputin orin kaulaa ja avasin karsinan oven. - Voi ei! Rääkäisin kun tunsin vesipisaroiden tippuvan päähäni, kirottu laulu tai laulaja. Talutin Fritsiä siltikin kohti kenttää, menisimme maastoon sateesta huolimattas, toivottavasti se olisi kuuro... Kipusin Fritsin selkään ja puristin pohkeet kiinni lähdön merkiksi. Frits käveli reippaasti eteenpäin kunnes jämähti voikukan luokse. - Voi ponia! Sanoin nauraen ja jatkoin, olet hölmö. Puristin pohkeet kiinni ja villi oriini alkoi tallustamaan iloiseti kohti metsää. Minulle tuli sellainen olo että jos se osaisii viheltää se olisi viheltänyt kävellessään. Tunnelma oli ilonen, vain taivaalta tippuvat pidarat ja uhkaavaat pilvet pilasivat sen. Yritin olla huomioimatta niitä, silti minua pelotti. Sade, tummat pilvet taivaalla ja lämpömittari huiteli 30 asteessa, liiankin otollinen ilma ukkoselle. Mieleni teki kääntyä takaisin, sade kylläkin loppui mutta tummat pilvet lipuivat vain lähemmäs. Siirsin ponin raviin ja se laähti ravailemaan innokkaasti eteenpäin. Poni pyrki tasaisen tappavaan laukalle. Pian se oli kuitenkin väsynyt ja märkä, että poni rupesi pyrkimään käyntiin. Annoin ponin siirtyä raviin ja lähdimme takaisin päin. Jossain kaukana jyrähteli ja pelkoni vaan kasvoi, vihaan ukkosta ja muistan miten äiti aina sanoi; Ukkosella ei koskaan saa mennä metsään tai puiden läheisyyteen. Jossain jyrähti uudestaan ja ponini siirtyi laukkaan. Frits ei siirtynyt raviin ennen kuin oli tutussa ja turvallisessa koti pihassa. Taivaalta alkoi tippua pisaroita ja huomasin, etten ollut ainoa joka pelkäsi. Ukkonen oli jo lähempänä ja piha vilisi tyttöjä, aina jyrähtäessä jostain kuului kiljahduksia. Yht’äkkiä salama löi suorään päällä ja ponini pelästyi totaalisesti ja laukkasi suoraan talliin. Jassu katsoi minua kummeksuen ja tokaisi; - Etkö ikinä ole kuullut että tallissa ei saa ratsastaa? - Krääh, sanoin ja hymyilin jassulle. Tytön takaa kuului kikatusta kun laskeuduin alas selästä ja talutin ponia karsinalle. Tallissa soi iskelmä-radio, siitä ei kuitenkaan ollut hyötyä, musiikin siasta radiosta kuului rätinää. Samassa valot sammuivat ja satulahuoneesta kuului kiljuntaa, en ymmärtänyt miksi porukka oli kokoontun oritallin satulahuoneeseen, mutta kai siihenkin oli syynsä. En jaksanut paijjata ponia pilkkopimeässä, joten suunnistin satulahuoneeseen. Catun räkätys kuului muden kiljahdusten yli. - Mitä sä oot taas tehny? - KJÄH KHÄJ KJÄH!! Olisit nähny ilmees!! Catu rääkyi Odelle. - Ei oo kivaa!! Ode sanoi närkästyneenä. - Mitä se on tehnyt?? Intin ovelta. - Se väläytti taskulamppua! Suoraan mun naaman edes ja luulin et se on salama! Se on hullu! Ode selitti pakokauhun vallassa. - HAH! Sanoin ja jatkoin, et oo ainoo joka on saanu kokee sen. Osa porukasta katsoi satua järkyttyneenä ja osa taas nauroi oden reaktiota. Ode supisi muille, että toisten pelkoja ei saisi pilkata, mutta se vain lisäsi porukan iloa. Televisiossa toitetettiin tulvan vaarasta ja tytöt alkoivat soitella vanhemmilleen. - Eiks siel onki niin huono ilma et mun ei tartte polkee kotiin? *räps,räps* Kuului lähes jokaisen suusta, osalta puhelu loppui rumiin sanoihin tai pelkään luurin sammuttamiseen, osalla taas Oih! Kiitti!! Lupaan olla kiltisti tyylillä. Jessi, Katri ja Meeba lähtivät polkemaan vihaisena kotiin ja muu porukka käpertyivät lähemmäs jyrinän koventuessa. Jassu taas raapi päätään lattialla ja kertoi; - 2 nukkuu sohvalla 1 mun vieressä ja loput lattialla, loimien ja mattojen päällä. Leirikämpälle ei voi nyt mennä. Tapelkaa sänkypaikasta. Jassu sanoi apinavirne kasvoillaan. Tuli hetken hiljaisuus ja sitten alkoi huuto, mul on sitä tätä ja tota vikaa en voi nukkuu lattialla ,mut mul on enemmä ku sulla haluun sänkyyn! Lopuksi päädyttiin arvontaan, Kopsu voitti ja nukkui jassun vierressä, Aimie ja Sanni nukkuivat taas sohvalla. Loput lattialla. Porukka nukahti 5 aikoihin Jassun kertoessa, että hereillä oleva porukka saisi tehdä aamutallin kuuden aikaan Pesce & Frits 17 HM Vihdoin lopullisesti valmis<3
|
|
|
Post by Odelie on Jul 8, 2010 19:11:36 GMT 3
Hiljaisuus on maailman palkka
Frits puri vaativan näköisenä hampaitaan yhteen ja mulkoili minua vihaisena. nostin käteni ilmaan ja avasin suuni. 'Olen syytön' sanoin äänettä ja huomasin Pescen takanani. - Moikka Ode, tyttö hihkaisia. Hymyilin iloisesti ja heilautin kättäni. - Onko joku vialla? Pesce näytti huolestuneelta. Selitin hänelle viittomakieleksi, mutta tyttö oli yhtä kysymysmerkkiä. Lättäsin kämmenen naamaani ja huokaisin. - Etkö vois vaan puhua, tää ei oo yhtään kivaa, Pesce huokaisi ja laittoi kätensä puuskaan. Mulkaisin tyttöä ja kaivoin kännykän taskustani. Näpyttelin tekstiviestikenttään viestin ja näytin sen tytölle. - Suolta on menny ääni? tyttö naurahti; - Missäs oot sen onnistunut käyttämään loppuun? Mulkoilin tyttöä murhaavasti hetken, mutta huokaisin lopulta. Kirjustin taas kännykään. 'Olin Suomessa lomalla viikon, joten et halua tietää' Tyttö luki viestin tarkkaan ja katsoi hämmästyneenä minua. - Suomessa? Mitä suomes.. eh.., tyttö näytti järkyttyneeltä, kunnes yskäisi ja katsoi minua. - Hyi hyi hyi hyi, hän toisti kunnes hyssytin hänelle. Nyökytin hänelle päätä ja sitten painoin sormeni hänen huulilleen. Lopuksi tunsin koputuksen olallani. Käännyin ympäri ja lättäsin kämmenen uudestaan naamaani. - Ode! oliko kivaa lomalla, Catu höpötti huolettomasti. Kuitenkin hänkin vakavoitui kun huomasi ystävänsä ilmeen. - Kuoliks joku tai miks Pesce on niin järkyttyneen näkönen, Catu heilutti kättään tytön silmien edessä. Huolettomasti kuitenkin Catu alkoi höpöttämään mitä tallilla oli tapahtunut, eikä hän edes huomannut, etten ollut sanonut mitään. Vein Fritsin käytävälle ja kiinnitin sen molemmilta puolilta kiinni käytävään. Pudistin päätäni Pescelle joka seisoi edelleenkin paikallaan ja näytti järkyttyneeltä. Lopulta näppäilin hänelle viestin ja pian tytön känny piippasi. Molemmat lapset hätkähtivät ja ja nopeasti Pesce kaivoi kännykän taskustaan. - Ode hei, miks et sano muuten mitään, Catu kysyi lopulta. - Siltä on menny ääni, Pesce vastasi nopeasti ja tunki kännykkänsä takaisin taskuunsa. - Missäs siltä on mennyt ääni, Catu kysyi huolettomana. Pesce ja minä seisoimme äänettä vierekkäin ja katsoimme Catua murhaavasti. - Okei, en kysy sitten, hän vastasi ja kaivoi harjan Fritsin pakista. Tyttö alkoi huolettomana harjailemaan ponia, joten minä tein samoin. Pesce seisoi vielä hetken paikallaan ja loi ällötys ilmeitä kasvoilleen. Naurahdin äänettä ja suukotin Fritsia muutamaan kertaan.
- Noniin, kun Ode on nyt äänettä, niin se ei saa myöskään ajatella.. Catu aloitti. Katsoin häntä erittäin murhaavasti, mutta tyttö vain väisti katseen. - Me kaikki kolme mennään nyt maastoon. Kun Jassu lainas tota poniaan, niin mee sä sillä Pesce, lomansa takia annetaan Oden mennä Fritsillä ja mä meen mun halisöpöliinillä, Catu taputti ylpeänä poniaan. Kohotin kulmaani ja katsoi catua syyttävästi. Kuitenkaan Pescellä ei ollut mitään maastoilua vastaan, joten hän nousi kepeästi lainaponinsa selkään. Catu kapusi myös poninsa selkään, joten kohautin olkiani ja nousin Fritsin paljaalle selälle. - Ja mars, Pesce kikatti , kun Catu tökkäsi häntä raipalla. Pyöräytin silmiäni ja pudistin päätäni. Ehkä tuokin olisi ollut kivaa, jos ääntä irtoaisi. Köpöttelimme hetken käynnissä, kunnes napautin Fritsin raviin ja innokas ori lähti pinkomaan pullamahansa kanssa eteenpäin hullunmoista vauhtia. Pian myös tytöt tulivat perässä ja saavuttivat valkoista ponia. - Tiesittekö muuten että pepestä on tullut jo iso poika, Pesce ilmoitti yhtäkkiä. Käänsin äkkiä katseen tyttöön. - Joo, se on nyt erotettu emästään ja kaikkee semmosta, Catu huokaisi. Katsoin molempia tyttöjä uteliaana, mutta kumpikaan ei ilmeisesti tajunnut, että olisin halunnut tietää lisää. Joten tyydyin toimimaan tuppisuuna ja seurasin heidän peräsään. Siirsin Fritsin käyntiin ja annoin tyttöjen mennä vähän edelle. Rapsutin oria harjan alta ja ajattelin kaikkea tapahtunutta. Piti myöntää, että olin ikävöinyt Fritsiä matkan aikana, mutta piti myös myöntää, että nyt kun palasin takaisin, niin kaipaan takaisin Suomeen. Niin monen menoista lomaa en ollut viettänyt sitten Brasilian matkan, joten hymyilytti edelleenkin ajatus kaikesta mitä olimme tehneet. Hymähdin tyytyväisenä. - Ode, ootko tulossa, kohta pitäis laukata, Pesce kailotti muutaman kymmenen metrin päästä. Havahduin unelmistani ja kannustin Fritsin reippaaseen raviin.
Odelie&Frits + innokkaat lapsoset 5HM
|
|
|
Post by Odelie on Aug 3, 2010 0:07:16 GMT 3
Ihana raksatyömaa
Istuskelin maassa ja annoin Fritsin nyppiä rauhassa ruohoa maasta. Katselin taivaalle aurinkolasieni takaa ja huokaisin. Kesä oli ihanaa, nautin siitä kun muut kulkivat viuhkan kanssa kuoleman partaalla, toisin kuin minä, rakastin kuumaa, rakastin kesää, vielä olisi voinut olla hieman kuumempi, niin kaikki olisi hyvin. Toisaalta se olisi hevosille ikävämpi juttu. Frits joi sangosta vettä, jonka olin tuonut sille, ettei se kuolisi kuumuuteen. Ori näytti kuitenkin täysin tyytyväiseltä ja nyki ruohoa maasta laiskanoloisesti. Pyörittelin juomapulloa kädessäni ja tarkkailin pientä ponia. Oli totta, että se oli minulle ehkä liian pieni ratsastettavaksi, mutta maskottiponiksi aivan mainio. Huokaisin ja nostin aurinkolasit ylös, siristin silmiäni hiukan, sillä aurinko porotti suoraan silmilleni. Hätkähdin kun joku istui maahan viereeni. Käännähdin ja huomasin tumman miehen virnistävän minulle, hänen siniset silmänsä meinasivat aiheuttaa kuolaus reaktion. Tätä miestä olin tuijottanut lasittunein katsein ainakin kuudesti. - Hei Emil, hymyilin ja vilkaisin sitten epäluuloista Fritsiä. - Odelie, eikö vain, mies vastasi rennosti ja nappasi käsiinsä juomapulloni. Hän joi siitä ainakin puolet. Ähkäisin ja se sai miehen virnistämään. Kylmät väreet värähtivät selässäni. 'Hot, hot, hot, hot' - Aivan, nyökkäsin ja tutkiskelin miestä tarkemmin. Myös Emil näytti tekevän niin. Hänen silmissään oli eloisa katse ja hän hymyili itsekseen. ilmeisesti näkymä miellytti. - Tämä on sitten hoitoponisi? Emil kuulosti hieman vahingoniloiselta. Frits mulkaisi Emiliä. - Jep, hieman mustasukkainen, naurahdin ja rapsutin Fritsiä turvasta. - Mieshän se on, Emil myönsi ja vilkuili sitten tallillepäin. - Nuorikot lähtivät käymään tallissa, kun sieltä kerran ilmastointikin löytyy, mielestäni täällä ulkona on ihan kohtuu sää kuitenkin, Emil puheli vaikka minun oli vaikea keskittyä yhtään hänen sanoihinsa. Mieleni olisi tehnyt mieli läpsäistä itseäni, mutta ei, ei hänen seurassaan. Hymyilin vain aurinkoisesti ja kuuntelin miestä, vaikka ajatukseni olivat 'namupala, namupala, namupala' luokkaa.
- It was nice to meet u, Emil hymyili ja kosketti hiuksiani. Jalkani meinasivat pettää alta, mutta terävöidyin ja naurahdin kun mies hyvästeli vielä Fritsin ja painui takaisin hommiin. Katselin vielä miehen perään ja läpsäisin lopulta itseäni poskelle. - Ode, Ode, Ode, Catu pudisti päätään takanani. - Et tuomitse, sanoin tytölle varoittavasti. - En en, Catu pyöräytti silmiään ja virnisti vahingoniloisesti. - Muistakaa sitten treffeillä että mä oon kulman takana kuvaamassa. Mulkaisin tyttöä murhaavasti. - Yksi; missä ihmeen treffeillä, toinen; kamera? vastasin kuitenkin iloisesti hymyillen. - Ainiin, kamera, no mut kyl mä sen vielä ostan, Catu nyökytti päätään ja vilkuili raksallepäin. - Et itsekkään niin viaton ole kun väität, virnuilin tytölle. - En mää niitä kattele vaan tallia, tyttö vakuutteli minulle. Toisaalta sekin olisi ihann mahdollista, mutta Catu, voisi katsella myös miehiä, en osannut lukea tytön ajatuksia. Kuitenkin tyytyväisesti hymyillen päästin Fritsin tarhaan ja se hakeutui heti varjoon. Minulla oli edessäni karsinan siivous. Pesce oli päättänyt jättää sen minun kontolleni ja ainoastaan ratsastanut ja hoitanut tuon valkoisen ponin. Toisaalta taas, viihdyin kovasti tallilla, einkä karttanut tallitöitä. Nappasin kottikärryt matkaani ja jo siinä vaiheessa Catu karkasi luotani. Huokaisin syvään ja suuntasin talliin. Sieltä kuului iloista pulinaa, joka ei näyttänyt loppuvan. Hymähdin, mutta suuntasin suoraan Fritsin karsinalle. - Mä näin ku se istu sun kanssa siellä, Jassu hymäili karsinan ovella. - So? yritin esittää välinpitämätöntä. - Aijai Ode, aijai, Jassu pudisti päätään toruvasti.
Odelie&Frits
|
|
|
Post by Pesce on Oct 12, 2010 21:34:37 GMT 3
Ensi lumi
-Kröhhhh! Yskäisy kuuluis suustani kun suutasin aneleva katse kasvoillani olohuoneeseen. - Isä, halusitsä heittää mut tallille? - Luuletko että voit mennä tossa kunnossa talleille? älä tyttö kuvittele. Isä sanoi sarkastisesti - Noku oikeesit oo kiltti!!............ ISÄÄ!! OIKEESTI!!... ISÄÄÄÄÄ!! - No jos pidät suus kii. - Okei.. Sanoin ja hipsin takaisin huoneeseeni. Otin kaapin perältä valmiiksi pakatun laukun ja vetäisin jalkaani lökärit. Kuulin kuinka isä meni autoon ja auto kävi pihatiellä. Suntasin eteiseen ja tungin jalkaani hieman pienet yltäpäältä kuraiset super star- kenkäni ja lähdin ulos.
Auton radiossa soi Radio Rock täysillä volyymeillä ja isä lauloi, jos sitä laulamiseksi voi sanoa. Metallican – Battery saa minut aina iloiselle tuulelle, joten olin onnellinen että juuri se soi radiossa. Saavuimme nopeasti tallin pihaan ja hyppäsin ulos autosta. - Kiitti isä, soitan ku tuut hakee jos en pääse jonkun kyydil. - Joo! Soittel. Isä sanoi ja sulki ikkunan.
Kävelin suoraan talliin ja soitin Catulle; - Mis luuraat? - Hoitajien huoneessa, Hennan, Maissin, Jassun ja Jessin kans, kuinii? - Noku ajattelin et jos haluisit tul kuvaamaa ku ajattelin koittaa naksutin koulutust. - JOO! Tuun sinne. Katu sanoi ja sulki luurin.
Hain ponin laitumelta ja sidoin sen käytävälle. Tunsin naksuttimen taskussani, ajatus siitä että saisin pian koittaa sitä, sai minut harjaamaan ponia nopeammin. Kuulin askeleita ja arvasin saavani enemmän seuraa kuin pekän Catun.
- PONII! Lamppu rääkäisi astuessaan teatraalisesti sisään talliin, tapansa mukaisesti puoliksi juosten kädet levällään. Catua seurasi Jassu ja Maiss, hekin iskeytyivät kiinni poniniini, lampsein hakemaan ponin suitsia ja suojia satulahuoneesta. Nappasin suitset ja suojat ja menin takaisin talliin. Näin Catun hyppivän ympäri tallia, epäilykseni heräsivät kun näin tyhjän kameralaukun harjojen vieressä. Pala nousi kurkkuuni kun tajusin Catun kadoneen kuin kärpäsen pieru saharaan kamerani kanssa. Luoja auttakoon.
Laitoin ponille suitset ja korvasin ohjat riimunarulla talutin ponin ulos tallista, Maiss ja Jassu seurasivat vanavedessäni, toivoin hartaasti, että Catu olisi kiltisti istumassa kentän laidalla kamera sylissään. Taskuni olivat täynnä leipää ja toisesta kädestäni roikkui naksutin. Tunsin kuinka poni hipoi turvallaan taskuani. Työnsin ponin pois ja maiskutin sitä kävelemään hetken kentällä, en ollut suunnitellut kummempia mitä yrittäisin sille opettaa, kunhan saisin sen ensin edes tajuavan naksuttimen idean. Pidin ponia suht viisaana joten ajattelin sen ymmärtävän idean. Vähitellen poni tuli luokseni ja naksautin, annoin sille samalla herkun, kuten olin netistä lukenut, niin kuulemma kuului tehdä. Naksautin taas ja annoin ponille herkun, jatkoin samaa kunnes rupesin kuulemaan kentän laidalta huokauksia.
- Toimintaa!! Maiss rääkäisi. - Äksöniii! Jassu puolestaan huusi. - Okei. Sanoin ja lähdin hakemaan tolppia kentän reunalta. Yllätyksekseni huomasin orini kävelevän perässäni. - Ohhoh. Sanoin kummastuneena ja lähdin juoksemaan, poni ravasi tiiviisti perässäni. Tästä olisi myöhemmin rutkasti apua, ajattelin ja nappasin kentän reunalta estetolpat molempiin käsiini. Raahasin ne keskelle kenttää, puomit ilmestyivät siihen nopeasti tyttöjen avustuksella. Lähdin juoksemaan estettä kohti ja onnekseni huomasin ponin laukkaavan perässäni, hyppäsin esteen yli ja tajusin ponin hypänneen kiltisti esteen vierelläni, ilman riimunnarua. Korotin estettä vähän väliä ja poni seurasi kiltisti esteen yli. Oma kapasiteettini alkoi hiipua 90 sentin korkeudessa, päätin ponin ahkeroineen tarpeeksi ja nappasin sen kiinni. Se ei kovin hankalaa ollut sillä poni seurasi minua, en uskaltanut koittaa lähteä ilman narua talliin, en halua tietää mitä tapahtuisi jos Frits laukkaisi vapaana tallinpihalla.
Sidoin ponin tavalliseen paikaan tallin käytävälle kiinni, Catu oli taas vaihteeksi kadonnut jonnekkin ja Jassu ja Maiss olivat ilmoittaneet menevänsä sisälle. Frits nuuhki ahkerasti taskuani, kiinnostuneena sen sisällöstä. tungin käden taskuuni ja otin sieltä viimeisen leipäpalasen. - Ole hyvä. Sanoin ja taputin ponin otsaa. Asetuin maahan istumaan ja poni painoi päänsä syliini. Aloin selvittämään ponin etuharjaa samalla kun se hörähteli tyytyväisesti. Rapsutin sen päätä ja kerroin sille kuinka pidin siitä. Istuin lattialla pitkän aikaa, kunnes tajusin kellon tikittävän kovaa vauhtia eteenpäin. - Anteeksi Frits. Sanoin ja Talutin sen karsinaan. Tiputin ruokakupin pohjalle satulahuoneen edestä löytämäni pari kuivaa leipää.
Keräsin kamana lattialta ja kävelin ulos tallista - Ei taas. Ajattelin kun tajusin pisaroiden tippuvan olkapäilleni. Vedin hupun päähäni ja katsoin maahan. Tajusin maan olevan valkoinen, sataa lunta. Aluksi mieleni teki hyppiä ilosta. LUNTA! LUNTA! LUNTA! Kunnes tajusin lumen tarkoittavan kylmää, talvea, pimeää… Maiss oli juuri lähdössä kotiin ja hän tarjosi minulle kyytiä. - Kiitti kyydistä! Sanoin ja hyppäsin ulos autosta. - Ei mitään. Maissin Äiti vastasi. Auto kaarsi pihasta ja Maiss vilkutti minulle, vilkutin takaisin ja menin sisälle.
Pesce & Frits 18 HM Aktiivisuus 10+
|
|
|
Post by Odelie on Oct 14, 2010 14:03:46 GMT 3
14.10.2010 // All I think about is u
Siristin silmiäni ja katsoin Shelyesin tallia. Ajatukset hyörivät päässäni. Monia asioita oli tapahtunut tässä pitkän matkan kuluessa ja silti, silti jaksoin aina vain rakastaa enemmä Fritsiä, se oli minulle kuin yksi elämä. Maailman suloisin poni, joka oli alkanut jo kuulemma kasvattaa talvikarvaansa. Oli totta että ulkona oli jo kylmä, mutta tämä taisi olla jopa Fritsiltä vähän liian aikaista. Katselin kaukana tarhassa seisovaa oria, se tuijotti minua korvat höröllä ja tuskinmalttoi seisoa paikallaan. Se hirnahti muutaman kerran. Hymyilin hieman ja astuin lähemmäs. Kuitenkin jokin kieli minua menemästä lähemmäs. En kuitenkaan voinut jättääponia huomiotta. Kävelin varovaisesti tarhalle, mutta Frits ei juossut mihinkään. Se kaipasi huomiota, sillä ei ollut kaveria tarhassa, joten pujahdin toiselle puolelle. Silitin orin turpaa ja katselin ponia kyyneleet silmissäni. Syytin itseäni siitä, etten ollut käyny hoitamassa sitä. Olisin voinut Käydä katsomassa sitä aikoja sitten, mutta aina keksin niin sanotusti parempaa tekemistä tai tärkeämpää. - I'm so sry boy, kuiskasin annoin Fritsin hamuta kättäni. Muut ehkä pitivät kaikenlaisesta toiminnasta, mutta minä nautin tästä, sain vain olla ponin kanssa ja nauttia sen seurasta. Istahdin varovasti alas Fritsin eteen. Poni katseli minua korvat pystyssä hieman hämillään. Se oli tottunut leikittelemään, mutta mitä en halunnut leikitellä sen kanssa, en tänään. Hetken Frits katseli minua tutkiskelevasti, eikä oikein tiennyt mitä sen olisi pitänyt tehdä. Annoin sen hamuta hiuksiani ja kasvojani. Suljin silmäni ja huokaisin syvään. Orin silkkinen turpa tutkiskeli minua tarkasti. Se ei tiennyt olisiko sen pitänyt antaa minulle anteeksi. Lopulta Frits teki mitä oli toivonutkin. Varovasti poni kellahti viereeni. En voinut enään mitään, kyyneleet virtasivat. Syyllisyyden tunne purkaantui, olin niin pahoillani, en olisi saanut unohtaa sitä. I love and I need you Frits, I love you, I do Need you
No matter what I do All I think about is you Even when I'm with my group Boy, you know I'm crazy over you
You don't know what you mean to me
No matter what I do All I think about is you Even when I'm with my group Boy, you know I'm crazy over you
I love and I need you Frits, I love you, I do And it's more than you'll ever know Boy, it's for sure You can allways count on my love forever more
No matter what I do All I think about is you Even when I'm with my group Boy, you know I'm crazy over you *** Frit seisoi korvat rentona, silmät kiinni käytävällä. Se leputti oikee takajalkaansa, näytti siltä ettei se aikoisi liikkua siitä sitten ikinä. Hymyilin hieman, oli hupaisaa ajatella että olin taas täällä, hoitamassa tuota pörröistä ponia. Katsoin sen karsinalle. En pitänyt ideasta, että sillä käytettiin loimea, mutta olihan se kohtuullista, vaikken loimien päälle ymmärtänytkään. Olin saanut Jassulta luvan kokeilla sille valjaita, joten laitoin sen varovasti Fritsin selkään. Silloin ori käänsi kysyvän katseen minuun, se ei ymmärtänyt ideaa, että sille laitettiin ilkeä mahavyö, vaikka ei ollut satulaa. - Ymm.. Ode? tyttö astui talliin. - Niin Catu? kysyin, minun ei tarvinnut nähdä tyttöä tunnistin vain äänen. - Miks valjastat Fritsiä? tyttö oli vähän ymmällään. - Me lähdetään Fritsin kanssa nyt maastoon, ajan sitä takaa, ajattelin kokeilla jokupäivä myös kärryjä, selitin hymyillen. Olin todella onnellinen että sain kokeilla tätä, sillä pelkkien isojen hevosten ajaminen oli varsin puuduttavaa. - Mut mut Jassu ja Frits ei oo valjakko tai raviponi, Catu oli aivan ymmällään. - Älä huoli, Jassulta olen saanut luvan ja Fritsistä tulee oiva ravaaja, virnistin tytölle ja talutin sitten Fritsin ulos tallista. - Hyvät tyttösen, tää ei oikeen tajuu vielä tätä joten mää tarviin teirän apua, aloitin ja Pesce että Catu näyttivät odottaavam pahinta. - Liinaan poni ja talutatte molemmilta puolilta niin mää ajan takaa, ohjeistin tyttöjä. - Ootko nyt ihan varma et haluut mennä sen taakse ja saada kaviosta? Pesce yritti vielä suostutella minua, mutta minä oli päättänyt tehdä tämän. Tytöt kuitenkin mukisematta pistivät Fritsin molemmilta puolilta liinaan ja maiskautin ponin liikkeelle. Hetken ori oli ymmällään, mutta kun Catu kannusti sitä enemmän liikkeelle se ymmärsi jutun idean. Koko matka sujui yllättävän hyvin. Ainoastaan kahdesti Frits pelästyi kun kävelin sen takana ja se ilmoitti sen pukittamalla muutaman pukin. En havahtanutkaan, en pystynyt kuin hymyilemään, sillä karvapörröponin kiukkupuuskat tekivät minut vain vielä onnellisemmaksi. Pitkästä aikaa näkeminen sai minut vain hyvälle tuulelle, että kehtasin jopa lopulta soittaa parhaalle ystävälleni, jonka kanssa olin riidellyt pahasti. Odelie&Fritsi
|
|
|
Post by Pesce on Oct 16, 2010 0:44:39 GMT 3
You are my sunshineYou are my sunshine My only sunshine. You make me happy When skies are gray. You'll never know, dear, How much I love you. Please don't take my sunshine away The other night, dear, As I lay sleeping I dreamed I held you in my arms. When I awoke, dear, I was mistaken And I hung my head and cried. You are my sunshine, My only sunshine. You make me happy When skies are gray. You'll never know, dear, How much I love you. Please don't take my sunshine away. Please don't take my sunshine away. Kappale youtubessa; www.youtube.com/watch?v=9IMYxkkOJco&feature=relatedPesce & Frits 19 HM Epätoivoinen aktivoitumis yritys
|
|
|
Post by Pesce on Nov 11, 2010 16:05:26 GMT 3
C’est la Vie (c) FritsRättipoikki ylös vihdoinkin iltamyöhällä mä nousin ja karsinan ovea aloin töniä Se ovi kuitenkaan ei totellut ei jostain syystä millään auennut On usein elämä tää hieman hankalaa Se pistää miettimään kun jotain yrittää ja silti sisään jää yhtenään Viesti tuli, siinä kerrottiin suhdanteiden olevan nyt niin et ei oo kauroille mulla enää asiaa Vai niin, siis jouduin nielemään ei kauraa ei syötävää en olis saanut luottaa tähänkään Se pistää miettimään, kun jotain yrittää ja silti sisään jää, ei ulos pääsekään Se alkaa harmittaa kun oppii huomaamaan et maha katoaa aikanaan Sellaista käy C'est la vie totesin ja sit yritin uudelleen Turha tääl itkeä raivari hyödytön ois Se pistää miettimään kun jotain yrittää ja silti sisään jää ei ulos pääsekkään se alkaa harmittaa kun oppii huomaamaan et maha katoaa aikanaan aikanaan Pesce & Frits 20 HM jos tarinaki jossaki vaihees inspais..
|
|
|
Post by Pesce on Nov 17, 2010 16:17:59 GMT 3
Pikku tyttö
Laahustin rätti väsyneenä talleille, kello lähenteli kuutta. Olin herännyt aamulla ennen kuutta, vaikka menin kouluun vasta kymmeneksi. Kaiken lisäksi porukat eivät olleet kotona joten jouduin tulemaan talleille kävellen.
Saavuin vihdoin talleille, outoa, kello oli vain 18.10 ja ulkona oli pilkkopimeää. Talvi tulossa, viime viikolla sataneet lumetkin olivat sulaneet pois, ei edes lumesta heijastuvaa valoa. Tallin ikkunoista kajasti heikkoa valoa, ehkä siellä on elämää, ajattelin ja suuntasin talleille. Koko talli pihalla ei liikkunut ihmisiä, kaikki olivat menneet jonnekkin. Varmaankin maneesiin, tai kotiin, tai jonnekin, maastossa kukaan ei voinut näin pimeällä olla. Astelin talliin ja näin pikkutyttöjä odottamassa Jassua, joka oli ilmeisesti hakemassa tuntilistoja, että tytöt saisivat tietää hevosensa. Jotenkin toivoin, että Frits olisi mennyt tunnille, en olisi jaksanut jäädä talleille odottamaan tuntien loppumista, kentän valot eivät toimineet kunnolla, joten en halunnut mennä sinne. - MÄÄ MEEN FRITSILLÄ! HÄÄHÄÄÄ!!! MÄÄ SAIN SEN ETKÄ SÄÄ!!!! Joku pikkutytöistä rääkäisi ja juoksi Fritsin karsinalle lässyttämään ponille.
Jassun ilme oli näkemisen arvoinen kun yksi tytöistä rupesi valittamaan koska hän olisi halunnut mennä Fritsillä ja samaan aikaan kuusi muuta tyttöä rääkyi vieressä. Menin Fritsin karsinalle ja näin tytön katsovan miettiliäänä ponia. - Tarvitsetko apua? Kysyin mahdollisimman asiallisella ja kiltillä äänellä. Ensin tyttö katsoi minua hätääntyneenä sitten suusta kuului pieni ja arka pihahdus. - Joo - Okei, mennään hakee sen varusteet ni laitetaan se sit yhes kuntoo. Sanoin hymyillen Tyttö ei vastannut minulle mitään, hän vain tallusti hiljaa perässäni. - Jos sä otat harjat voin tuoda muut. Sanoin ja tyttö nappasi harjat. Harjasimme Fritsin kaikessa hiljaisuudessa, paitsi välillä Katu oli käynyt pomppaa massa karsinalla ja kysynyt ranskan läksyjä, ja muita pikkulikkoja ihastelemassa ponia.
- Kuinka kauan sä oot ratsastanut? Kysyin tytöltä. - Kuukauden. Tyttö vastasi hiljaisesti. - Tarttetko taluttajaa? Vai meetkö jo ilman? Kysyin taas - Ilman, mutta laukkaan taluttajan kanssa. Tyttö sanoi nyt jo hieman reippaammin. - Oho, sanoin ja jatkoin, minkä ikäinen sä oot? - Kuus, tyttö sanoi nyt jo ihan oikeasti ääneen. - No ootpas nopea kehittymään. Sanoin - Kiitti, tyttö sanoi ja hän katsoi pois. - Noniin mennääs sitte, kello on jo kohta 7. - Oke. Tyttö vastasi ja lähti taluttamaan ponia maneesille.
Kävelin tytön vierellä maneesin ja autoin jalustimien ja satulavyön kanssa. - Onnee tunnil! Sanoin ja lähdin katsomoon. Autoin vielä paria muutakin tyttöä. Jassu katsoi minua kiittävästi, katsoin hetken tuntia kunnes tylsistyin. Kävelin talliin ja harjasin tallin lattian ja vein ponien harjat niiden oikeille paikoille, samoin keräsin roskat roskiksen ympäriltä. Tunsin itseni ahkeraksi ja päätin lähteä kotiin. Isä oli onneksi tullut kotiin ja suostui tulemaan hakemaan.
Kökköys vaara havaittavissa + pituus on mieltä järkyttävää
Pesce & Frits 21 HM Vihdoin tarina <3
|
|
|
Post by Odelie on Dec 4, 2010 21:45:10 GMT 3
Runoilua // 04.12.2010
Ylös ja alas, tieni nyt vie. Tartun toista kädestä, hymyilenkö lie. Tahdon pyytää anteeksi, rohkenenko siihen. Frits siinä syyllistäen, tuuppasee mua eteen. Poni hiljaa odottaa, samaten tuo tyttö. Voitko anteeksi anta mulle, te, poni sekä tyttö.
Kerran koin sen, uskomattoman kohtauksen. Opin siitä ymmärtämään, jopa asian käsittämään. Ei ponin kanssa, aina ole helppoa. Vaikka kyllä se onkin, aika kelpo. Ymmärsin vihdoin, sen suuren salan, Frits, taidat olla maailman paras.
Jalat sutii maassa, on talvesta tullut kylmä. Valkoinen pörröponi ei, hokkeja ollenkaan siedä. Se pörröisenä korkealle, suorastaan pomppaa, pukin uskomattoman tekee. Mistä lie tuo hömppäponi, on oppinut tuollaista tekee.
Odelie&Frits
|
|