Post by Odelie on Dec 31, 2011 2:14:50 GMT 3
Heleä pakkanen
Catu piti lujasti kiinni kädestäni ja tuijotti sitä suurin silmin. Kun olin kertonut hänelle, tyttö ei meinannut uskoa korviaan. Suorastaan uskomatonta se oli hänen mielestään ja oleskeluhuoneessa istuvasta Affysta oli suorastaan hupaisaa seurata Catun reaktioita, kun kerroin hänelle jouluaatostani.
- No.. Catun äänensävy oli vaativa. - Milloin te sit menette naimisiin?
- Ei me olla suunniteltu vielä sen tarkemmin. Varmaan kesällä, kohautin olkiani ja kaadoin kahvia vaaleanpunaiseen mukiini.
- No.. Catu tuijotti minua edelleen erittäin tutkiskelevalla ilmeellä. - Kai mut on sitten kutsuttu sinne häihin? Purskahdin heleään nauruun ja tukahdutin sen vetämällä kahvikupin suuni eteen.
- Sä oot niin suloinen ton sun ilmees kanssa, hihitin kahvimukini takaa ja hörppäsin suuhuni kuumaa kahvia. Catu mutristi huuliaan vihaisesti ja minua hieman jopa pelotti tuo vaativa sanaton käskyttäminen.
- Enhän mä mitenkään selviä omista häistäni ilman omaa morsiusneitoa, virnisti pilkallisesti ja lähdin sitten oritalliin kahvimukini kanssa.
Catu seurasi perässäni tuhansin kysymyksin, johon en ainakaan vielä kyennyt vastaamaan. Reaktio oli ollut niin kuin olin olettanut, mutta hommaan neiti ei kyllä vielä ollut lupautunut. Siitä välittämättä sidoin Fritsin kiinni karsinan kalteriin ja kävin hakemassa sen harjapakin ja varusteet. Lopulta Catu kyllästyi kyselemään ja lähti takaisin oleskeluhuoneeseen paistattelemaan pimeää talvipäivää. Samalla ovenavauksella Vegasi saapui talliin. Hymyilin tytölle tervehdykseksi ja seurasin tytön liikkeitä Eekan karsinalle.
- Mitäs oot aatellu Eekan kanssa tänään, kysyin pirteästi.
- No mä aattelin vaihteeksi mennä sen kanssa vähän maastoon päästelemään ylimääräisiä energioita, Vegasi vaikutti olevan hyvällä päällä.
- Haluatteko liittyä seuraan, tyttö kysyi yhtäkkiä. Olin juuri ajatellut kysyä saisinko liittyä seuraan, mutta ilmeisesti tyttö oli ilmeisesti lukenut ajatukseni.
Varustin Fritsin pikaisesti ja letitin sen otsatukan. Sen pehko todella oli kasvanut hirmu pitkäksi, olinkin suunnitellut monta kertaa trimmaavani sen, mutta koskaan en ollut saanut sitä aikaiseksi. Pelkkä harjan siistiminen ei silti riittänyt ulkonäön siistimiseksi, vaan ori todella vaati perusteellisen klippaamisen. Jonain toisena talvena se olisi ehkä jo liian myöhäistä, mutta nyt kun lunta ei ollut tullut niin paljon, eikä ollut kolmenkymmenen asteen pakkasia, poni ei kuolisi siihen. Suostuisikohan Jassu.
- Mennäänkö, Vegasi kysyi hetken päästä ja napsautti ratsastuskypäränsä kiinni.
- Eiköhän me olla, naurahdin ja talutin Fritsin ulos tallista. Eeka käveli innoissaan Vegasin vierellä ja puuskutti jo nyt, ilmoittaen, että siltä ainakin löytyi energiaa. Frits kuitenkin pisti nuoremman pojan nopeasti kuriin, inahtamalla varoittavasti.
Ilma oli suorastaan ihana. Lumi toi valoa pimeään iltapäivään, mutta metsä näytti jokseenkin ankealta, kun puut veivät viimeisetkin valonrippeet. Se ei kuitenkaan näyttänyt haittaavan alla kulkevia hevosia, vaan niillä näytti olevan enemmän energiaa kuin luoja salli.
- Ravataanko? vegasi ehdotti ja nyökkäsin. Fritsin oli hieman vaikea pysyä nuoremman orin tahdissa, mutta sinnikkäästi se vispasi jaloillaan eteenpäin niin lujaa, etten koskaan ollut ennen sen kanssa mennyt. Vegasi nauroi meidän menevälle touhulle, sillä Eekan ei tarvinnut kuin harppoa hitaita askelia. Ihmeellisen epäreilua oli toisinaan tämä maailma. Lopulta ponit kuitenkin tasoittivat kuin itsestään tahtinsa toisilleen sopiviksi ja ratsastuskin tuntui helpommalta.
- Joko sie kerroit Catulle, Vegasi kysyi yhtäkkiä.
- Joo ja arvasit hyvin, ettei se kauheen rauhallisesti sitä asiaa ota, naurahdin lempeästi. Tiesin tytön välillä ylireagoivan asioita, mutta tässä tilanteessa hänen reaktio oli itse asiassa aivan sallittua. Hiljaisuuden vallitessa ravailimme pientä metsäpolkua rinnakkain, kunnes tulimme hieman leveälle kohdalle, jossa yleensäkin laukattiin. Vegasi katsoi minua merkitsevästi ja nyökkäsin. Painoin laukkapohkeet kiinni Fritsin kylkiin ja innoissaan poni singahti vauhtiin. Vain muutaman sekuntin jälkeen myös Eeka pamahti täyteen vauhtiin ja saikin Fritsin todella nopeasti kiinni. Voitokkaasti Vegasi nauroi pienen hoidokkini lyhyille jaloille, kun Eeka pitkillä loikkivilla askeleillaan ohitti Fritsin reilusti ja pian orista näkyikin vain suloinen karvainen pehva.
Maastoretkellä tuli jutusteltuja niitä ja näitä. Vegasin kanssa oli aina mukava jutella, sekä hänen melko uusi menopelinsä oli suorastaan mielenkiintoinen. Tallille palatessamme hevoset eivät olleet hikisiä. Ainoastaan lihavan Fritsin mahanalus oli hieman kostea, mutta se hoitui pikaisesti sienen pyyhkäisyllä, sekä loimella. Tyytyväisenä poni jäi syömään heinää karsinaansa, eikä sitä malttanut kiinnostaa enää minun juttuni. hyräillen pyyhkäisin Fritsin varusteet puhtaaksi ja yhtämatkaa lähdimme Vegasin kanssa oleskeluhuoneeseen.
- No maistuiko lenkki, yllätykseksemme Jassu istui oleskeluhuoneessa Catun ja Saanan kanssa.
- Teki ainakin hevosille hyvää vähän purata paineita, Vegasi vastasi hymyillen ja liittyi seuraan. muiden juodessa vielä edesmenneen joulun kunniaksi glögiä, kaadoin itselleni kahvikuppiin kahvia ja hörppäsin sitä hyvällä omatunnolla. Talvi oli raskasta aikaa.
21HM