|
Post by Jassu on Jul 29, 2009 17:11:51 GMT 3
Mickatcha Rollower "Miki"Norjanvuonohevonen, ruuna Omistaja: HennaHoitaja: -Omille sivuille
|
|
|
Post by henna on Aug 3, 2009 16:00:26 GMT 3
Saapuessani tallille, tihkutti vähän. Olin varautunut sateeseen, ja minulla oli mukanani sadevaatteet.Mikin kesä-& heinäkuun karsinavuokran olin eilen illalla vielä maksanut. Myös Unen tilanne näytti hyvältä. Ystäväni myisi sen minulla 2000€, vaikka suokin arvo on vähintäänkin tuplana tuo myyntisumma. Mutta koska jos hän möisi sen minulle, hän näkisi sitä ja se pääsisi varmasti hyvään paikkaan.Pitäisi siis vielä kysyä Jassulta, jospa suokkiherra pääsisi muuttamaan Shelyesiin ! Unen maksukin olisi jo hoidettu, sillä isovanhempani ostaisivat sen minulle rippilahjaksi.Huomasin kuinka vettä alkoi satamaan kuin saavista kaatamalla, kävin tallihuoneessa laittamassa päälleni sadehousut & -takin, sekä tietysti Kontio -merkkiset yli-isot kumisaappaani. Lähdin Mikin riimu mukanani lampsimaan kohti laidunta. Kuulin kuinka jossain kaukana jyrähti. Se oli vielä kaukana, mutta jyrähti kuitenkin.En ollut koskaa ratsastanut Mikillä ukkosella, enkä tiennyt mitä mieltä se siitä olisi. Tullessani laitumelle, huomasin kuinka melkein kaikki ponit olivat menneet laitumen suurimman puun, tammen alle suojaan, kaikki paitsi Miki. -Oletpa ollut taas viisas ! Sanoin Mikille ja kiinnitin sen riimun. Mikillä oli onneksi sadeloimi, kuten muillakin laitumella olleilla hevosilla oli. Miki hörisi hiljaa kun talutin sen ulos portista. Suljin portin huolellisesti ja suuntasin kohti tallia. Näin kuinka salama vilahti, laskin.. 1...2...3... ja jyrähdys. Se oli selvästi edellistä lähempänä. Jyrähdystä seurasi vesisuihku. Päätin, että vaikka pidinkin enemmän kentästä, tänään ratsastaisimme maneesissa. Kiinnitin Mikin käytävälle, ja riisuin siltä sadeloimen. Sen alta paljastui kostea, mutta ei märkä poni. Harjasin sen huolella, ja puhdistin kaviot. Siistin pitkästä aikaa korvakarvat, ja tasoitin hännän sekä pystyharjan. Hain Mikin varusteet Laitoin sille heti aluksi suojat. En ollut vielä varma, hyppäisinkö sen kanssa tänään, mutta ei niistä haittaakaan olisi.Sen jälkeen alkoi oikea taiteilu. Nostin satulahuovan sen selkään. Se värisytti selkälihaksiaan, sen jälkeen nostin satulan sen selkään. Se alkoi "tanssimaan" paikoillaan ja nosti päätään ylös. Kurkotin ottamaan satulavyötä.Laitoin sen ensinmäiseen reikään. Sen jälkeen laitoin suitset ja suuntasin tallihuoneeseen. Vaihdoin sade-asuni harmaaruudullisiin ratsastushousuihini, ja otin takin pois jonka alta paljastui vaaleansininen vetoketjuhuppari,hupparin alta pilkotti hiukan valkoista toppia. Korjasin ponnariani ja vaihdoin kumisaappaani chapseihin ja ratsastuskenkiin.Otin kypärän ja raippani, ja lähdin takaisin Mikin luokse. Kiristin vielä sen vyötä, ennen kuin lähdin taluttamaan sitä kohti maneesia. Maneesi oli tuurikseni tyhjä.Rakensin nopeasti keskelle sarjan ristikoita. Sarjat ovat olleet meille kaikkein vaikeimpia kisoissa. Minun pitäisi varmaan ilmoittautua jollekkin estevalmennukselle. Kiristin vielä vyötä, mittasin jalustimet ja nousin selkään. Miki oli selvästi energinen. Olihan se jäänyt Shelyesin remontin aikana pienemmälle liikutukselle. Kävellessämme tein pysähdys & peruutusharjoitusta, mikä selvästi ärsytti Mikiä.Jos se olisi saanut päättää, se olisi varmasti mieluiten laukannut ympäriinsä.Pyysin Mikiä raviin. Sitä ei tarvinnut kahta kertaa käskeä, kun se jo lähti hurjaa ravia ympäri kenttää. Hidastelin hetken aikaa. Sitten en enää jaksanut. Odotin että olimme kulmalla ja annoin laukkapohkeet. Miki lähti kovaan laukkaan, ja taisi siinä pari pukkiakin tulla. Minulla oli täysi työ pysyä selässä, jos herra olisi tälläinen, meillä ei olisi järkeä mennä sarjalle hyppäämään, voisimme vain liiassa vauhdissa kaatua ja loukata. Hidastelin Mikiä, mutta en antanut sen lopettaa laukkaamista, laukatkoon nyt, kun kerran sitä halusi ! 3 kierroksen jälkeen Mikin vauhti alkoi selvästi hidastumaan. Hidastelin sitä raviin. Kävelimme hetken, sillä Miki puuskutti rajusti. Taputtelin sitä ja annoin sille niin pitkät ohjat kuin mahdollista. Se venytti kaulaansa pitkälle. Kun sen hengitys oli tasaantunut, otin ohjat käteeni ja jatkoin pysähtymis &peruutusharjoitusta. Miki keskittyi siihen huomattavasti paremmin.Kehuin sitä paljon jokaisen täydellisen pysähtymisperuutuksen jälkeen. Tämän jälkeen nostin uudestaan ravin. Nyt Miki ravasi rauhallisemmin, ja sain työstettyä sitä ravissa kunnolla. Huomasin, että askeleen lyhennys onnistui jo todella hyvin. Pidennyksessä meillä oli vielä hieman ongelmia. Miki ravasi kauniisti kaula kaarella. Menin sen kanssa pääty-ympyrällisen "vapaata" ravia, ennen kuin suuntasin sarjalle. Ensinmäinen hyppy onnistui hyvin, toisella Miki selvästikkään ei hypännyt yhtä puhtaasti.Kolmannella sillä oli selvästi vaikeuksia, ja se pudotti. Puomi tippui kolahtaen maahan. Näin meillä yleensä kävi.Menin saman vielä monta kertaa, mutta aina puomi putosi kolahtaen. Päätin että tarvitsemme joltain ulkopuoliselta apua. Minun pitäisi siis osallistua Mikin kanssa estetunneille.Taputin hikistä poniani ja annoin sen kävellä kunnolla.Sen jälkeen vein sen kaartoon ja nousin selästä. Talutin Mikin ulos maneesista. Ulkona satoi hirveästi, ja ukkosti. Huokaisin, en enää kertaskaikkiaan jaksanut tätä sadetta.Vein Mikin tallikäytävälle ja riisuin siltä varusteet. Harjasin sen hikisen karvan suoraksi, ja laitoin sen karsinaansa. En aikonut viedä Mikiä enää tänään ulos sateeseen. Siivosin molempien ruunien karsinat. Minun pitäisi viälä hoitaa Sony. Mieleeni juolahti, että jos kuitenkin tulee hirveä ukkonen, niin ei Miki voi olla yksin tallissa. Laitoin sadeloimen sen päälle ja vein sen takaisin laitumelle. Jossain päin näytti jo selkeämmältä. Vielä pitäisi hoitaa Sony. Toivottavasti Jassulle sopisi, että toisin Unen tänne. Jälleen kerran älyttömän mukava tarina! Kirjoitustyylisi on monipuolista ja kuvailet hyvin Mikin hieman hankalaa luonnetta ja tallin elämää. Jos vaikka ensi tarinassa joihinkin kohtiin sörkkisit pari rivinvaihtoa tyyliin (siun tarinasta otettu:)
"Minun pitäisi varmaan ilmoittautua jollekkin estevalmennukselle. Kiristin vielä vyötä, mittasin jalustimet ja nousin selkään.
Miki oli selvästi energinen. Olihan se jäänyt Shelyesin remontin aikana pienemmälle liikutukselle."
tekstistä tulisi näin hieman kevyempää luettavaa, ettei olisi kaikki yhteen pötköön : )) Mutta eipä mitään, hieno tarina, Henna ! 8HM (palkintokuva jo lähellä )
Niinjoo. Tuosta Unesta, pistä toki tänne hakemus millainen polle on kyseessä, niin tallipaikka kyllä löytyy : )
Uh, tulipas pitkä vastaus. ~ J
|
|
|
Post by henna on Aug 6, 2009 18:48:13 GMT 3
o6.o8.2oo9 Sanna ratsuttamassa Mikiä
Jatkoa Unen päiväkirjasta
Palattuani löysin Sannan Mikin karsinasta. -Se kannattaa hoitaa mieluiten käytävällä sidottuna. ilmoitin. -Ärhäkkä pakkaus vai ? Sanna kysyi nauraen. -Välillä joo. Sanoin ja hymyilin. Aloimme molemmat harjata Mikiä. Harjattua, laitoimme suojat etusiin, koska Sanna aikoi hypätä. -Satulointi on vaikeinta. Oon yrittäny totuttaa sitä siihen pikkuhiljaa, mut ei. Totesin hiljaa. -Prinssilläkin on ollu samaan ongelmaa.. En tajuu et miten saisin sen tottumaan satulaan. Sanna kertoi.( Prinssi on Sannan uusi kilpahevonen )
Kun oltiin saatu varusteet sekä ponille, että ratsastajalle,menimme maneesiin.Sanna mittasi jalustimet ja nousi selkään. Sanna osasi ratsastaa todella hyvin, ja tiesin sen tekevän hyvää Mikille.Miki lähti kävelemään vasempaan kierrokseen nopea tempoisesti.Miki oli hyvin hereillä ja kuunteli jokaista Sannan antamaa apua, kuten yleensäkin. Sanna harjoitteli käynnissä pohkeenväistöjä, etu- ja takaosakäännöksiä. Vähän vaihtelua ainaiseen pysähtymis-peruutus harjoitukseen.Sanna ratsasti lempeästi ja hänellä oli vakaa, ja hellä käsi.Miki kulki kauniisti kaula kaarella, ja yhdessä ne näyttivät todella hyviltä. - Rakennan muutaman esteen. huusin Sannalle ja rupesin hakemaan estekalustoa.
Tein 3 esteen sarjan, mikä on Mikille vaikea. Ja sitten laitoin yhden 80cm pystyesteen.Huomasin kuinka Sanna ja Miki olivat siirtyneet raviin. Sanna teki askeleen lyhennyksiä ja pidennyksiä. Tiesin, että Miki hermostuu niihin pian.Se ei kauaa sitä jaksanutkaan, kuten aavistin. Se alkoi heittelemään päätään, ja ottamaan entistä raskaampia askeleita.Sanna sai sen kuitenkin koottua ja he vaihtoivat suuntaa. Sanna suuntasi kohti pystyä, jonka olin alkulämpän ajaksi laskenut 40cm. Miki selvitti sen helposti pari kertaa pukitellen. Sen jälkeen he suuntasivat saman korkuiselle sarjalle. Ensinmäinen meni hyvin, toinen myös, mutta kolmannessa Miki kompuroi. -Noin se menee aina Sarjoissa, ne on aikamoisia ongelmia. Sanoin lohduttavasti. -No, eiköhän senkin saa treenattua pois. Sanna sanoi toivekkaasti. -Toivotaan. Heti kun Jassu alkaa pitämään tunteja, menemme Mikin kanssa estetreeniin. Kerroin.
Sanna hyppäsi vielä pari kertaa sarjan, aina meni samanlaisesti, joskus jo toisella tippui, joskus vasta kolmannella. Korotin pystyesteen 80cm. Sanna suuntasi esteelle ja Miki hyppäsi korkealta yli. -Korota metriin ! Sanna huusi ponin selästä. Minä tottelin ja korotin. Miki laukkasi innokkaana uudestaan esteelle, mutta epäröi ja kieltäytyi. Sanna lensi kaulan yli maahan. Juoksin ottamaan kiinni riehuvan ponin ohjista, ja autoin Sannan ylös. -Sattuiko ? Kysyin varovasti. -Ei tässä mitään. Sanna sanoi ja kiipesi uudestaan selkään. Sanna käänsi Mikin ja tuli uudestaan pystylle, tällä kertaa hän näytti itsevarmalta. Miki näytti taas tekevän saman tempun, mutta Sanna oli valmistautunut siihen, ja näppäsi raipalla Mikiä lautaselle. Miki hyppäsi liitäen esteen yli. He menivät vielä saman esteen 2 kertaa ennen kuin Sanna päätti pitää kävelytauon.Miki oli aivan väsynyt ja sen suusta vaahtosi kuolaa. Ajattelin että nyt pitää kyllä lopettaa. Mutta Sanna oli sitä mieltä että laukat vielä ja sitten lopetetaan. Kun Mikin hengitys oli tasaantunut, Sanna nosti laukan. Laukassa Sanna työsti Mikiä enemmän pikkuasioissa, kuten kulmien oikomisessa. Parin kierroksen jälkeen Sanna lopetti. Hän nousi pois selästä, irrotti satulan ja kiinnitti Mikin suitsiin juoksutusliinan. Hän juoksutti Mikiä ravissa molempiin suuntiin hetken. Sen jälkeen Sanna kävelytti ponskia, jotta sen hengitys tasaantuisi.
Laitoimme Mikin karsinaan kun olimme riisuneet siltä varusteet. Olin vielä huuhdellut suurimpia hikejä pois. Päätimme viedä Unen ja Mikin laitumelle. Minä nappasin Mikin ja Sanna otti Unen. Päästimme ne irti laitumella. Uni lähti innokkaaseen pukkilaukkaan Miki perässään. Voi kuinka rakastiinkaan noita poneja. Katselimme hetken, kuinka Uni tervehti jokaista hevosta erikseen. Se vaikutti pitävän erityisesti Kassusta. Miki taasen hakeutui heti pikkuystävänsä Vanin seuraan.
Kävin laittamassa karsinaan iltaruoat ja heinät valmiiksi, sillä tänäyönä hevoset tulivat sisälle. Sannankin oli jo aika lähteä, ja pääsin heidän kyydillä kotiin.
Hieno tarina, kuten sanoin jo Unenkin päiväkirjassa : )
9HM, sori pikakommentti, liikaa hommia : F (ollu 2 päivää koneelta pois, ja sen siitä saa :'''D)
~ J
|
|
|
Post by henna on Aug 8, 2009 21:45:26 GMT 3
o8.o8.2oo9
Miki ja Uni olivat saaneet yhden vapaapäivän, kun olin ollut serkkuni rippijuhlissa. Miki ei kyllä olisi vapaata tarvinnut, sen verran huonolle liikutukselle oli poni jäänyt. Uni taasen oli ansainnut vapaansa, talliin tutustumiseen. Mutta, tänään minun aikeeni olivat ratsastaa Mikillä, ehkä ilman satulaa. Hain Mikin käytävälle harjattavaksi. Harjasin ruunan vaaleata karvaa tovin. -Sut pitäis kyllä pestä.. sanoin mietteliäästi. Harjasin varovasti vuohisista kuivunutta mutaa pois. -Jep, taidan pestä sut ratsastuksen jälkeen. Hain Mikin varusteet. -Hmm, satulahuopakin täytyisi vaihtaa.. Ja puhdistaa satula ja suitset, harjat ja kaikki. Sanoin ja ja kauhistuin työn määrästä. Paljon oli tehtävää ennen koulun alkua. Aloittaisin kuitenkin, Mikin ratsastamsesta. Asettelin musta-valkoisen neliöhuovan ruunan selkään. Miki heräsi heti, ja jäykistyi. En tajua, miten se voi vihata satulointia näin paljon.Asetin Satulan sen selkään ja kumarruin ottamaan satulavyötä sen mahan alta.On taitolaji yrittää saada satulavyö, ponin huitovien kavioiden seasta.Kun kuitenkin olin saanut varustettua Mikin, muistin, että minun piti yrittää ratsastaa ilman satulaa. Se oli jo myöhäistä. Hain kypärän ja raipan, ja painelin kentälle Miki mukanani.
Nousin Mikin selkään ja tarkistin satulavyön. Tämän ratsastustuokion tarkoitus, oli parantaa Mikin ja minun yhteistyötä.Pyysin Mikiä napakasti käyntiin. Tällä kertaa en antanut sen laiskotella.Annoin sen kuitenkin kävellä pitkin ohjin, mutta katsoin että se käveli reippaasti.Alkukäyntejen aikana etsin virheitä istunnastani.Kun olin tyytyväiinen istuntaani, ja Miki käveli reippaasti, kokosin ohjat. Aloin tekemään pientä harjoitusta. Menin aina lyhyillä sivuilla vähintään 5 askelta pohkeenväistöä, ja pitkillä sivuilla 2 ravi-käynti siirtymistä. Olin melkein yllättynyt, kuinka hyvin Miki kulki käsissäni. Sannan ratsastus oli opettanut sekä Mikiä, että minua. Parin kierroksen päästä lopetin harjoituksen, ja jatkoin reippaassa käynnissä. Olin oppinut myös sen, että lyhyt aika per haarjoitus, niin Miki ei ehdi kyllästymään, ja keksimään temppujaan. Taas käynnissä tarkastin istuntaani, ja yritin pitää Mikin reippaassa käynnissä.Koska mielikuvitukseni on mahtava, en keksinyt mitä uutta tekisimme ravissa. Tarvitsisin paljon vinkkejä uuteen harjoittelemiseen.Ravasin Mikin kanssa pari kierrosta kumpaankin suuntaan, ennen kuin nostin laukan. Nostin laukan kulmassa, laukkasin pääty-ympyrässä kierroksen ja siitä pitkälle sivulle. Laukannostoa käynnistä pitäisi harjoitella.Koitin samaa pääty-ympyrälaukkaa molempiin suuntiin. Kun mielestäni olimme harjoitelleet tarpeeksi, annoin Mikille pitkät ohjat ja pyysin sen reippaaseen raviin. Miki venytti kaulaansa ja otti aina vaan suurempia askeleita.Kierroksen jälkeen ohjasin Mikin kaarteeseen ja nousin pois. Löysäsin satulavyötä ja lähdin taluttamaan herraa kohti yksäritallia.
Huomasin Maissin harjaamassa pikkuruista Vaniponia karsinassa. Mikin ja Vanin karsinat olivat vierekkäin, ja olin pannut merkille, että Miki oli ihastunut Vaniin. Kun Miki äkkäsi Vanin, se hörisi tälle matalasti. Vani vastasi kutsuun kimeästi hirnuen. Naurahdin ja sanoin :- Miki taitaa olla ihastunut Vaniin. -Joo, olen jo monesti Vania laitsalta hakiessani Mikin ja Vanin olevan kahdestaan syömässä,eri paikassa kuin muu lauma. Maiss vastasi katsellen ylpeänä poniaan. -Onse kyllä hieno shettis. Sanoin ja katselin Vania. Miki hörisi ja minun oli pakko sanoa sillekkin :- No olet sinäkin hieno, höpsö. Maiss naurahti ja jatkoi harjaamista. Laitoin Mikin karsinaan ja riisuin siltä varusteet. Harjasin Mikiä hetken, ennen kuin siirsin sen pesukarsinaan. -Nyt tämä herra lähtee pesulle. Tokaisin ääneen. -Ei olisi pesu kyllä Vanillekkaan pahaksi. Maiss sanoi. Otin letkun käteen ja kastelin Mikin, päätä lukuun ottamatta. Sen jälkeen otin hevosten shampoota ja vaahdotin sen Mikin karvaan. Huuhtelin shampoon huolellisesti pois, kahteen kertaan, jottei mitään jäisi kutisemaan. Sen jälkeen laitoin vettä ämpäriin, ja upotin sen likaisen hännänpään sinne. Pesin hännän erityisen hyvin, sillä en pitänyt siitä että sen valkea häntä oli aivan ruskea.Sen jälkeen kuivasin siitä suurimpia vesiläikkiä pois.
Laitoin Mikille riimun ja lähdin taluttamaan sitä kohti laitsaa. Sillä oli kova kiire laitumelle. -Nyt ei ole Vani laitumella. Se on varmaankin opettelemassa yhtä hienoksi ratsuksi kuin sinä. Rauhoittelin sitä. Miki ei tietenkään tajunnut puheitani.Kun sain sen laitumelle, ja riisuttua riimun, se lähti laukkaamaan, pienen mäen päälle miissä "lauma" oli. Kun se tajusi, ettei Vani ollut siellä, se rauhoittui ja laski päänsä ruohoon ahnaasti syöden. Lähdin kohti tallia, minulla oli vielä paljon hommia.
Aloitin siivoamalla karsinan. Mikin karsinassa oli aikamoinen homma - vaihteeksi. Sen jälkeen menin satulahuoneeseen, ja vaihdoin musta/valkoisenneliöhuovan valkoiseen estehuopaan. Putsasin mustan nahkasatulan. Siinä oli ruskeita kuraläikkiä ratsastuskengistäni. Suitsissa ei ollut kauheasti hommaa, paitsi tietysti kuola/ruoho kuolaimissa. Lakaisin vielä tyhjän yksäritallin lattian.
Nyt oli kaikki hommat hoidettuna.
Hieno tarina, sujuvasti kirjoitettu ja sanarikasta kuvailua : ) (sori pikakommentti, sama syy kun edelliseen viestiin.. :/ )
~ J
|
|
|
Post by henna on Aug 9, 2009 20:19:39 GMT 3
o9.o8.2oo9
Olimme suunnitelleet Lunan kanssa, että menisimme maastoon tänään. Miki saisi viettää päivän ystävänsä Sonyn kanssa, ja minäkin näkisin vanhaa hoidokkiani, ja tutustuisin tietenkin Lunaan, joka vaikutti mukavalta ! Huomasin, että Lunan pyörä ei ollut vielä tallin takana, niinkuin yleensä, ja minulla olisi paljon aikaa hoitaa Miki.
Lähdin hakemaan Mikiä laitumelta. Huusin Mikiä tavalliseen tapaani, mutta tällä kertaa se ei tullut luokseni. Näin sen olevan Vanin seurassa, tietty. Lähdin rämpimään laitumen pitkässä heinässä ponien luokse. Juuri, kun olin tarttumassa Mikin riimuun, se säntäsi hurjaan laukkaan Vani mukanaan parinkymmennen metrin päähän. Leukani kirjaimellisesti loksahti auki, Mitäs peliä se tälläinen on ? Ja uusi yritys, mutta ei, Miki ei antanut tulla kiinniotetuksi. Murisin mielessäni. Käänsin selkäni Mikille ja Vanille ja isuin kivelle. Kuulin askelia selkäni takaa. Kurkistin varovasti olkani yli, se oli Vani. Odotin hetken, kunnes Vani oli ihan selkäni takana. Nappasin kiinni sen riimusta. Vani ei kyllä ollut oikea poni ratsastukseen.. Lähdin taluttamaan Vania riimusta kohti porttia. Huomasin, kuinka Miki seurasi, juoneni onnistui. Kuin salamana, tartuin kiinni Mikin riimuun. Napsaisin riimunnarun siihen kiinni, ja irrotin Vanista. Annoin pikkuponille porkkanan kiitokseksi avusta. Lähdin taluttamaan Mikiä kohti tallia.
Katsoin kelloani, ja huomasin, että ei minulla ollutkaan enää niin paljoa aikaa. Harjasin Mikin nopeasti läpi, ja tarkistin kaviot.Hain satulan ja laitoin sen selkään. En edes huomioinut sen epätoivoisia temppuja, saada satula pois selästä. Kun olin saanut satulan laitettua, heräsin transsista, ensinmäinen kerta, kun oikeasti saan sen satulan ensinmäisellä yrityksellä selkään. Kehuin ja taputin Mikiä monesti.Suitsiminen kävi äkkiä. Hain vielä omat "varusteeni" ja voilá, olimme valmiita, 20minuutissa. Tosin pelkkään tarhasta hakuun oli mennyt ruhtinaalliset 40min.Talutin ratsuni kentälle, ja nousin selkään. Lunaa odotellessani, otin alkukäyntejä. Pian huomasinkin Lunan ja Sonyn tulevan luoksemme. -Moi ! tervehdin ystävällisesti. -Heippa, sori ku kesti. Luna sanoi ja nousi Sonyn selkään. Päätimme kiertää lyhyen lenkin, sillä Lunalla oli tapaaminen Tomin kanssa illalla, ja minäkin olin menossa ystäväni luokse.
Hetken käveltyämme nostin ravin. Sony ja Luna tölttäsivät rinnallamme. Juttelimme hevosista, pojista, muodista ja leffoista,ja tuntui kuin olisimme tunteneet toisemme iäisyyden. Erityisesti puhuimme Sonystä.Pian nostimme laukan. Miki laukkasi innokkaasti pukitellen, ja Sony yritti pysyä mukana.Minun piti vähän hidastaa Mikiä, sillä putoaisin varmasti seuraavassa pukkisarjassa.
Sovimme Lunan kanssa, että menisimme toistekin ratsastamaan yhdessä. Huomasin, että Luna oli juuri täydellinen hoitaja Sonylle. Riisuin Mikiltä varusteet ja harjasin sen. Huomasin Vanin olevan karsinassa, ja jätin Mikinkin karsinaansa. Maiss näytti olevan Vania harjaamassa. -Jätätkö sä Vanin yöksi sisälle ? Kysyin Maiss ia katsoen. -Joo,toivottavasti se ei joudu oleen yksin sisällä. Maiss sanoi ja keskittyi Vanin harjaamiseen. -Ei joudu, Miki jää sisälle, ja Unikin tulee vielä. -Hyvä ! Maiss sanoi huojentuneena. Juttelin vielä hetken Maiss'in kanssa siitä kuinka Vania tai Mikiä on nykyään vaikea saada pois laitumelta. Sen jälkeen oli minunkin aika jo lähteä kotiin.
Wooah, 11HM ! Palkintokuva siis tulossa. Jau ! (pikakommentti. sorg : D)
~ J
|
|
|
Post by henna on Aug 11, 2009 21:53:38 GMT 3
11.o8.2oo9 Irtohypytystä
-Arr ! Tule nyt, Miki kiltti ! huusin anoen. Aloin käydä jo epätoivoiseksi. Mikiä kun oli päivä päivältä vaikeampi saada pois Vanin luota. -Tiedoksi vaan, että jos et nyt heti tule, niin et pääse tänä kesänä enää laitumelle ! huusin kiukkuisena. Tottahan se oli, laidunkausi läheni loppuaan, ja ponskit saivat laiduntaa enää korkeintaan viikon. Miten ihmeessä saisin tuon riiviön pois laitumelta ? Olin käyttänyt kaikkia keinoja, houkutteleminen, huomiotta jättäminen, mutta mikään ei auttanut. Istahdin nurmelle, ja huomasin rupeneeni hiljaa itkemään. Miten pystyn hoitamaan 2 hevosta, jos en saa niitä edes laitumelta ulos ! Uni saapui luokseni ja hörisi hiljaa. Silitin sen valkoista päätä ja pyyhin kyyneleeni. -Onneksi sinä olet kiltti ! Sanoin itkuni takaa. Lähdin surullisena laahustamaan kohti porttia, kun kuulin hirmuisen hirnumisen takaani, Miki ! Nappasin sen riimusta kiinni, ennen kuin se ehti lähteä pakoon. Laitoin sen naruun kiinni ja lähdin taluttamaan sitä portille. Se tajusi olevansa kiinni ja hyppääsi pystyyn.. Sain vaivoin pidetty kiinni. Se riuhtoi itseään narussa. -Pysy nyt ! Rauhoitu ! Rauhoittelin sitä. Hetken päästä se rauhoittui. Lähdin taluttamaan sitä kohti yksityistallia. -Oot ihan toivoton ! juttelin sille. Se hörisi ja pukkasi minua päällään. -Saat anteeksi, mut oon silti vihanen ! sanoin sille ja taputin kaulaa.
Kiinnitin Mikin käytävälle ja hain sen harjat. Harjasin sen likaisenvaalean karvan. Se näytti taas enemmän harmaalta, kuin voikolta. -Mähän pesin sut 2 päivää sitte ! sanoin Mikille ja katselin sen äijämäistä ulkomuotoa. Likahan ei lähteny ei sitten millään. Puhdistin herran kaviot, ja laitoin suojat. Laskin Mikin riimun kaulalle, ja sujautin kuolaimet sen suuhun. Suitsittuani jätin Mikin käytävälle ja lähdin rakentamaan esteitä. 40senttinen kolmen sarja,yksi possunselkä, ja 70sentin pysty.Laitoin myös uralle 3 puomin sarjan. Tämän jälkeen hain Mikin, ja juoksutuspiiskan.
Komensin Mikin raviin. Poni lähti rentoon raviin, ensin kunnolla venytellen.Se suoritti rakentamani puomisarjan täydellisesti, ja sai siitä ansaitsemat kehut. Se juoksi pari kierrosta molempiin suuntiin, ennen kuin ohjasin sen pystylle.Se suoritti pystynkin virheettömästi, vaikka selvästi menekin askeleissa sekaisin.Kehuin sitä ja pyysin laukkaan. Se venytti selvästi askeleitaan ja näytti nauttivan.Seuraavaksi oli possunselkä, eli este jossa oli kolme estettä, keskimmäinen puomi oli korkeammalla kuin muut, ja sivupuomit matalammalla. Miki hyppäsi sen täydellisestti. Kehuin sitä ja annoin sen kävellä hetken,jotta sen hengitys tasaantuisi.Sen jälkeen pyysin sen raviin, ja annoin sen verrytellä pari kierrosta.Ohjasin sen sarjalle. Sarjaa meidän on pitänyt treenata, ja pätin aloittaa sen maasta käsin, pikkuhiljaa lyhentämällä välejä.Aluksi välit olivat pitkät, ja Miki suoritti ne virheettömästi.Lyhennettyääni välejä, se suoritti ne vieläkin kohtalaisesti, vaikka vähän menikin askeleissa sekaisin. Nyt lyhensin välejä normaalikokoiseksi. Ennen sarjaa, ohjasin Mikin hyppäämään korottamani pystyn. Se oli nyt 90cm.Miki hyppäsi liian läheltä, ja pudotti etukavioilla ylimmän puomin. Puomi putosi kolahtaen hiekkaan. Nostin puomin ja Ohjasin Mikin siihen uudestaan. Tällä kertaa se hyppäsi virheettömästi. Pudotin puomit itse alas possunselästä ja pystystä, sillä ne oli nyt hypätty virheettömästi, ja se riitti. Ainakin kerran virheettömästi sarjasta, ja voitaisiin lopettaa.Miki joutui hyppäämään sen ainakin neljästi ennen kuin onnistui. Taputin sitä kaulalle ja kehuin hiiirrmuisesti. Pudotin sarjankin puomit alas, ennen kuin siirsin ne pois. Miki ravasi vielä pari verryttelykierrosta. Annoin sen kävellä kentällä ennen kuin vein sen sisään.
Harjasin ruunan kunnolla, ja riisuin varusteet. Napsautin narun kiinni ja vein ruunan tarhaan. Ei, laitumelle sillä ei ollut asiaa. Se oli "laidunarestissa".Tarhasta saisin sen kiinni,toivottavasti. Sinne se parka jäi yksin. No, Uni pääsisi sen seuraksi, tänään myöhemmin.Kävin siivoamassa ruunan karsinan ja sen jälkeen hommat Mikin kanssa oli hoidettu !
|
|
|
Post by henna on Aug 12, 2009 11:37:02 GMT 3
12.o8.2oo9
Kiristin sadetakkini helmaa, ja vaihdoin ratsastuskenkäni kaapissa olleisiin kumisaappaisiin. Täydellinen varustus sateeseen Ulkona ei satanut paljoa, vähän vaan. Hellekausi taisi olla jo ohi.Kävelin Mikin luokse tarhalle. Siellä ne kyyhöttivät Unen kanssa. Huusin Mikiä, sillä minun ei ihan tehnyt mieli mennä tuohon mutaan rämpimään. Miki tuli luokseni, rauhallisesti kävellen. -Olet siis rauhoittunut ? Hienoa ! sanoin ja kehuin sitä hirmuisesti. Suljin portin huolellisesti, ja vein Mikin karsinaansa. Sidoin riimunnarun karsinan kaltereihin. Riisuin Mikiltä sen harmaaruudullisen sadeloimen. Päätin hakea vielä Unenkin karsinaansa, yksin kyyhöttämässä sateessa. Uni lähti mielellään sisälle. Laitoin sen karsinaan ja riisuin siltä sen sadeloimen. Taputin Unta sen kostealle kaulalle.
Miki odotti jo kärsimättömänä karsinassa. Eikun tuumasta toimeen. Harjasin Mikin huolellisestil.Tasotin jopa sen joka suuntaan sojottavan harjan.Sen jälkeen oli satulointi. Nostin satulan herran selkään varovasti, mutta kuitenkin nii, että se huomasi sen. Miki heilautti päätään mielenosoitukseksi, mutta antoi minun kuitenkin kiinnittää satulavyön. -Hiienoa ! kehuin sitä ja annoin sille palan porkkanaa. Kun Miki oli saanut porkkanan syötyä, suitsin sen. Kävin vielä ottamassa itseltäni sadehousut ja takin pois, sekä vaihdoin kumpparit ratsastuskenkiin. Taisi olla vain pieni sadekuuro, sillä nyt näytti kirkkaalta. Otin vielä mustan raippani ja tietysti kypäräni. Olin jo menossa kohti kenttää, kun muistin, että turvaliivikin olisi hyvä. Viivi oli sopivasti kentän laidalla, ja jätin Mikin hänelle pidettäväksi.
-Kiitti ! Sanoin Viiville kun olin saanut liivin päälleni. -Eipä kummempia ! Viivi sanoi ja lähti tekemään jotain hommiansa.
Suljin kentän portin ja kiristin satulavyön. Tarkistin että satulavyö oli tiukalla, ja nousin selkään. Maiskautin Mikin liikkeelle. Miki käveli reipasta käyntiä vasempaan suuntaan.Välillä tein voltteja, välillä siirsin sen muuten vaan pois uralta.Vaihdoin suuntaa, ja teimme samaa siinäkin suunnassa. Kun Miki oli saanut sopivasti alkulämpöä, nostin ravin. Kevensin Mikin askeleiden tahtiin, Nyt..Nyt..Nyt.. Ja niin edes päin.Yritin tehdä ravissakin voltteja, mikä olikin vaikeaa Mikin kanssa, sillä ruuna siirtyi käyntiin aina kesken voltin. Sitä saikin hoputtaa aika tavalla voltteja tehdessä. Ennen yhtä volttia herättelin sitä raipalla, ja se heräsi todellisuuteen, ja ravasi antaumuksella kokonaisen Voltin. Taputin sitä kiitokseksi ja annoin kävelytauon pitkin ohjin. Pian taas keräsin ohjat ja hoputin sen raviin. Nyt ravailin toiseen suuntaan, mutta harjoitusravia. Teimme samoja juttuja kuin äskenkin, ja Mikiä sai taas herätellä.Olin jo ratsastanut melkein tunnin, ja olisi aika ottaa laukkoja. Päätin treenata Mikin kanssa laukkaa käynnistä. Hidastin käyntiin, mutta kuitenkin reippaaseen. Sopivassa kulmassa, annoin laukkapohkeet ja sanoin "Laukka". Miki nopeensi vaan askeltaan, muttei näyttänyt tajuavan. -Hei ponski, ei mee läpi, kyl sulle on toiki opetettu ! Sanoin ja koitin uudestaan. Tällä kertaa otin raipan mukaan, tein kaiken samanlaisesti kuin äsken, paitsi että napautin raipalla. Miki otti 3 haparoivaa askelta, mutta nosti sitten hurjan raipan päätä viskoen. Miki laukkasi ehkä vähän liiankin lujaa, ja yritin pysäytellä sitä. Sain vastaukseksi sarjan pukkeja, ja tipuin alas, märkään santaan. Nousin ylös salamannopeasti, ja pudistelin hiekkoja pois. -Ärrr, mä en luovuta. Sanoin ja pyydystin riehuvan ponini. Nousin uudestaan selkään, mutta annoin Mikin rauhoittua hetken. Nyt jättäisi raipan taas pois. Uusi yritys, ja jälleen sama tulos ; minä maassa pudistelemassa hiekkoja pois. Nyt päätin koittaa nostaa ravista. Nostin laukan kuten tavallisestikin. Miki riehui vähän aluksi, mutta laukkasi sitten kuuliaisesti. Hiljensin ravin kautta käyntiin. Vaihdoin suuntaa ja koitin uudestaan käynnissä. Tällä kertaa onnistuin. Miki laukkasi kauniisti kierroksen. Hiljensin sen käyntiin ja kehuin valtavasti. Annoin Mikin kävellä ennen kuin nousin pois selästä. Löysäsin satulavyön ja lähdin taluttamaan ruunaa talliin.
Loistava ajoitus, ajattelin harjatessani Mikin hikistä karvaa. Nyt alkoi satamaan. Taputin Mikiä ja laitoin harmaarudullisen fleece-loimen sille, sen verran hikinen se oli. Siirsin Mikin käytävälle, siksi ajaksi että siivosin sen karsinan. Karsinan siivottua, laitoin sen takaisin karsinaansa, ja vein sille vähän heiniä palkkioksi. Annoin samalla Unelle heiniä, muutoinhan se tulisi kateelliseksi. Menin itse juomaan kupin kahvia, "sen verran ahkerahan olin ollut".
|
|
|
Post by capa on Aug 31, 2009 11:02:15 GMT 3
31.8.2009 – Hoitohevonen, Miki?
Nojasin laitumen aitaan ja tähysin kaukana temmeltäviä hevosia. Ruskeita ja hallakkoja oli selvä enemmistö, mutta silmiini erottui myös kaunis voikko, sekä suloinen hiirakko, jonka tiesin Mikiksi. Lähempänä aitaa keikisteli nätti welsh neiti Rica, kuin odottaen että saisi herkkuja taskustani.
– Heippa tyttö, mitäs sinä? tervehdin ja annoin käteni tammalle nuuhkittavaksi. Käännyin sitten ympäri ja lähdin kohti tallia. Tervehdin matkalla Roosaa, ja sovimme tapaavamme vielä myöhemmin, sillä tytöllä oli kiire Unen luo. Ohitin tallin ilmoitustaulun, mutta jouduin vielä palaamaan takaisin sen luo, sillä silmiini oli pistänyt ilmoitus…
Vuonisruuna Miki etsii hoitajaa omistajan koulukiireiden takia, osaava ja kiltti, hoitaessa hieman äksy. Kysy Hennaa!
– Miki… Kyllähän se puunattava olisi kiva, ja Miki, sehän oli se hiirakko. Osaava ja kiltti, kuulostaa hyvältä… pohdiskelin ja luin samalla muita ilmoituksia. Jasu ilmoitti myyvänsä vanhat saappaansa, mutta ohitin lappusen nopealla vilkaisulla. Seuraavaksi huomasin suuren vihreän paperin jossa mainostettiin tallin ensimmäistä leiriä ja sen alapuolella listan jossa oli tilaa vielä kahdelle nimelle. Ajankohta oli kuitenkin huono, joten palasin taas Hennan jättämään ilmoitukseen Mikistä.
Eipä kulunut kuin tunti, niin istuin taas laitumen aidalla, tällä kertaa hoitajana. Henna oli suostunut pyyntööni, joten minut oli kirjattu hoitajalistaan Mikin kohdalle. Katselin kaunista, harmaata ruunaa iloisena ja naksutin kielelläni toiveikkaana. Miki nosti päätänsä ja katsoi minua uteliaana, mutta jatkoi sitten ruokailuaan. Hymyilin tyytyväisenä ja lähdin takaisin kohti talleja. Sieltä löysin Roosan, istumassa heinäpaalien päällä.
– No, miten kävi, saitkos sen Unen hoitsuksi? – Juu, sainhan minä, Roosa vastasi. – Arvaappa mitä, olen nyt Mikin hoitaja… nauroin ja tuijotin taas tarhoille päin. – Ohhoh, hieno juttu, sittenhän käydään taas maastoilemassa!
Nousin ylös paaleilta ja lähdin kohti laitumia. Haluaisin tervehtiä Mikiä vielä kerran ennen kotiin lähtöä. Kävelin ripeästi laitumelle ja hyppäsin aidalle. Nappasin maasta voikukan ja heiluttelin sitä viheltäen. Mikin kiinnostus oli välittömästi herkussa, ja se lähti tallustamaan kohti. Annoin sen ottaa kukan suuhunsa ja silitin sen otsaa. – Heissan, mitäs kuuluu? Olen uusi hoitajasi, tiesitkös sitä? Miki puhalsi ja alkoi hamuta kenkääni. Nappasin sille toisenkin kukan ja ihailin upeaa pystyharjaa. Vuonohevoset olivat vastustamattoman suloisia, mutta Miki oli vielä erityisen ihana, värinsä ja olemuksensa ansiosta.
Pian myös Rica ja pari muuta hevosta alkoi kerääntyä ympärilleni, herkkujen toivossa nekin. Vilkutin hevosten ympäröimänä Roosalle ja silitin taas Mikiä. Miellä tulisi olemaan vielä hauskaa yhdessä, siitä olin varma.
Cäpä & Miki 1hm
|
|
|
Post by capa on Aug 31, 2009 11:44:40 GMT 3
31.8.2009 - Miki tarhaileeInspasi piirtää : D Toivottavasti lasketaan hm:äksi vaikka tulikin nyt samana päivänä jo toinen 2hm
|
|
|
Post by capa on Sept 4, 2009 15:44:06 GMT 3
4.9.2009 - Prtuu, stoppia!
Yritin pidellä riimunnarua niin tiukasti kuin saatoin, ja rauhoittelin ruunaa äänellä. Miki steppasi pää korkealla vieressäni ja sain todella tehdä kaikkeni että se myös pysyi siinä. "Rauhoituhan nyt, huono päiväkö on vai mikä?" kummastelin ja otin taas yhden ympyrän. Mitään selvää syytä ei riehuntaan ollut, mutta millään ei pystyharja meinannut asettua. Tallipihaan päästessämme laski se kuitenkin päänsä ja tallusteli taas kiltisti vierelläni.
"Hei Roosa, näyttääkö Miki ihan...normaalilta?" huikkasin tallista tulevalle tytölle. Roosa katseli ruunaa hetken ja vastasi sitten: "Juu kai, mikä siinä pitäisi olla vialla?" Taputin Mikiä kaulalle. "En tiedä, se vain alkoi yhtäkkiä pomppia kun hain sitä tarhasta, ajattelin, että jos olisit huomannut siinä jotakin vikaa?" Roosa pudisti päätään ja ehdotti syyksi yksinkertaisesti energian määrää. Koska heppa oli niin kiltisti asettunut, aloin pian uskoa siihen itsekkin.
Talutin Mikin karsinaan ja aloin harjata sitä. Kurainen sää oli saanut sen turkin aivan likaiseksi, joten sen puhdistamisessa tulisi kestämään... Kumisuan avustuksella sain suurimman osan pinttyneestä mudasta irrotettua, mutta ruohotahrat olivat ja pysyivät. "Huh...sitä on taas piehtaroitu", mutisin ja pakkasin harjapakin luovuttaneena. Ulkona paistoi aurinko, mikä oli verrattain harvinaista tähän aikaan vuodesta, joten päätin kipaista pienellä lenkillä Mikin kanssa.
Sieppasin ruunan riimunnarun ja kiinnitin sen riimuun. Lähdimme käpsyttelemään pitkin maastopolkua ja raikas syysilma teki kaikesta entistä mukavampaa. Miki käyttäytyi kiltisti, joten päättelin aikaisemman poukkoillun olleen tilapäistä. Hiirakko ruuna kahmaisi suuhunsa muutaman lehden läheisestä puusta ja jatkoi sitten taas perääni.
|
|
|
Post by henna on Oct 15, 2009 19:49:21 GMT 3
Kävelytin kuraista kaakkiani mutaisesta tarhasta kohti pesuboksia. Tältä päivältä jäisi ratsastus, sillä poniani ympäröi paksu mutakerros, ja sen pesemiseen menisi ainakin koko päivä.
Paksuimmat "mutapaakut" sain irti piikkisuolla, ja loput jouduin pesemään. -Vihaan syksyä. Tokaisin ja hinkkasin likaista poniani. Kuulin naurua tallikäytävältä, ja kurkistin boksista. Maiss siellä naureskeli, ja harjasi Svean puhdasta turkkia. Svean turkki suorastaan hohti, verrattuna oman ponini turkkiin. -Jos mulle naurat, ni koitappa tulla ite hinkkaamaatätä sementtii irti täst kaakist ! heitin Maiss'ille ja nauroin päälle -Ei kiitti, pesin just eilen Vanin, mikä näytti kaks kertaa pahemmalta ! Maiss sanoi selvästikin huojentuneena, että Vanin pesuurakka oli ohi. Minun ja Maiss'in juttelutuokion keskeytti Jassun, ja mutaisen Fritzin tulo. -Kas, nyt kun kerran olet päässyt vauhtiin, voit varmaan pestä Fritzinkin ? Jassu sanoi kiusoitellen. -Hahhah, mul on kyl muut hommaa, mut kiitti tarjouksest. Sanoi ja jatkoin kuuraamista. -Olishan se pitäny arvata. Jassu tokaisi, ja alkoi suihkuttamaan vettä Fritzin selän päälle.
Jouduin pesemään Mikia yli tunnin, ennen kun se näytti taas hiirakolta, eikä mustaruskealta. Vedin hikiviilan avulla suurimmat vedet pois Mikin karvasta, ja kuivasin sen jalat pyyhkeellä. Siistin rakkaan ruunani korvakarvat se harjan. Kävin hakemassa Mikin fleece-loimen ja vedin sen ruunan päälle. Tarhaan herra ei pääsisi enää tänään, joten vein sen karsinaan.
|
|
|
Post by henna on Oct 21, 2009 17:42:05 GMT 3
21.1o.2oo9 - maastoilua ystävien kesken. yhteishoito Mikille ja Unelle
Olin saapunut tallille ystäväni Sannan kanssa. Sanna, oli siis Unen vanha omistaja, ja tuli katsomaan ruunaa. Päätimme mennä maastoilemaan yhdessä.
Maata peitti jo ohut lumikerros, ja pakkastakin oli jo kymmenisen astetta. Ajatella, että oli vasta lokakuu. Itse ratsastin mieluiten kentällä, mutta talven tullen, pitäisi minunkin totutella maneesiin.
Kävimme hakemassa tarhassa nuokkuvat ponit. Sanna ratsastaisi Unella, ja minä tietystikkin Mikillä. Harjasimme hepat karsinoissa. Päätimme lähteä ilman satulaa. Korvasimme satulat huovilla, jotka kiinnitimme joustovyöllä. Sanna lainasi kypärää Cäpältä, koska oli unohtanut ottaa omansa mukaan. Talutimme hepat kentälle, ja nousimme selkään jakkaran päältä.
Lähdimme kävelemään pitkin ohjin rupatellen niitä näitä. -Sun pitäis osallistuu Unella kisoihin. Sanna sanoi, ja jatkoi, "edes pieneen luokkaan ?" hämmästyin Sannan sanoista, ja vastasin "enpä tiedä.. Täytyy ensin käydä parilla tunnilla." Kerorin Sannalle eilisestä ratsastuksestani, jossa hyppäsin. Sanna vain tokaisi nauraen että "Sinäkin huomasit sen rakastavan esteitä" Keskeytimme puheet ja nostimme ravin. Hevoset lähtivät reippaasti liikkeelle. Olisin maksanut mitä vain, jos olisin saanut satulan. Mikin selässä oli kamalaa pelkästään harjoitusravissa, mutta nyt vielä ilman satulaa. Sannalla ei ollut mitään ongelmia, sillä Unella oli tasaiset askeleet.
Olimme lähteneet liikkeelle myöhään, ja alkoi hämärtyä. -Pitäiskö kääntyä, kun ei meillä oo ees heijastimia ? Sanoin sannalle, ja huomasin tämän pettyneen ilmeen. -No, käännytään vaan, mut laukataan kans. Sanna sanoi ja käänsi Unen. En ehtinyt edes vastaamaan, kun Sanna jo laukkasi hurjasti edelläni. En edes yrittänyt pidättäää allani jo hulluna tanssivaa Mikiä, vaan annoin sen painaa höyryjunan lailla Unta kiinni.
Jossain matkassa jouduin jo tarrautumaan Mikin harjaan, sillä pukkeja tuli siihen tahtiin, että pian tipahtaisin. Eipä aikaakaan, kun löysin itseni maasta. Kirosin hiljaa ja huusin sannalle "Pysähdy, tipuin selästä !" Sanna kuuli ja pysähtyi. Mikikin fiksuna pysähtyi Unen viereen. Kävelin turhautuneena ponini luokse. -En pääse selkään täällä. Joudun taluttamaan takaisin. Sanoin pettyneenä. Päästyämme talliin, huomasin ratsastushousujeni hajonneen rytäkässä. -Hienoa ! Ostosreissu tulossa. tokaisin itselleni
Riisuimme varusteet hevosilta, ja laitoimme niille fleeceloimet, sen verran hikisiä ne olivat. Heitimme hevosille iltaruuat ja heinät, jonka jälkeen lähdimme kotiin.
-Huomenna sitten hypätään esteitä ! Sanna sanoi melkein riemusta ratketen. Huokaisin syvään, sillä tiesin päivästä tulevan katastrofi.
Henna & Miki 15HM
|
|
|
Post by henna on Oct 22, 2009 19:49:37 GMT 3
Paint-töherrys :--) Henna & Miki 16HMAttachments:
|
|
|
Post by sousse on Oct 23, 2009 12:24:12 GMT 3
Minuthan siis henna hyväksyi Mikin hoitajaksi, joten tässä tuleekin ensimmäinen tarina. [glow=red,2,300] Ensimmäinen hoitokerta [/glow] Kävelin hermostuneena vesilätäköstä. Juuri eilen kiillotetut jodhpurit, olivat nyt täysin kuraiset. Mutisin itsekseni jotakin mudasta. Kohta Shelyes kuitenkin oli edessäni. Kävelin kentän ohitse yksityistalliin. Olihan Miki kuitenkin yksityinen. Tallissa oli mukavan lämmin, tai en tiedä johtuiko se vaatemäärästäni. Vilkuilin ympärilleni ja huomasin Mikin karsinassaan. Mahani murisi, koska aamupalani oli jäänyt yhteen kaakaoon. Huomasin Mikillä olevan riimut päässä ja riimunnaru oli karsinan ovella. Mutta… Sehän oli kiinni riimuissa. Kurkkasin karsinan ovesta sisään ja huomasin Hennan harjaamassa Mikin jalkoja. -Moi! Huikkasin karsinan ovelta. -Ai moi. Ihmettelinkin, että kuka tänne tähänaikaan tulisi. Henna nauroi. -Minäpä tietenkin. Naureskelin. Menin itsekkin karsinaan ja huomasin, että Miki oli vielä melko likainen. Nappasin pölyharjan ja harjasin sillä selästä likaa pois. -Miksei Miki muuten ole missään kiinni? Kysyin vaivihkaa. -Ai eikö se ole? Minähän sidoin sen kiinni tuohon oveen ja laitoin oven kiinni. Henna ihmetteli. -Joo mutta irti se on. Huomautin. Harjauksen jälkeen Henna lähti hakemaan satulaa. -Ainiin. Haluaisitko ratsastaa? Henna kysyi. -Äh. Voisin hoitaa Mikin sitten, kun sinä olet ratsastanut. Sanoin. Henna nyökkäsi ja asetti satulan Mikin selkään. (Satulahuopa oli siis satulan alla) Miki alkoi pyörähdellä ja hillua. Ojensin Hennalle satulavyön. Henna sai satulavyön juuri ja juuri kiinni. Kipaisin hakemassa Mikille suitset. Ojensin ne Hennalle, joka laittoi ne nopeasti päähän. Pitelin Mikiä sen aikaa, kun Henna oli laittamassa kypärää. Kun Henna tuli takaisin, niin luovutin Mikin Hennalle ja he lähtivät ulos. Kurkkasin karsinaan ja huomasin siellä olevan paljon kakkaa. Hain talikon ja kottikärryt. Lappasin kakkaa kottikärryihin. Karsinan siivottuani minä kurkkasin harjapakkiin. Se oli yllättävän puhdas. Tyydyin siis odotteleman, että Miki tulisi takaisin. Kun Henna ja Miki tulivat märkinä ulkoonta, niin otin Mikin vastaan. Henna meni kuivattelemaan itseään. Laitoin Mikille riimun kaulalle ja nappasin suitset pois. Sitten laitoin riimut kunnolla. Kävin pesemässä kuolaimet ja laitoin suitset hyvin omalle paikalleen. Sitten palasin Mikin luo. Miki tuijotti minua koiranpentuilmeellä. Se kai haki sitä, että ottaisin siltä satulan pois. Nauroin ja menin karsinaan. Avasin satulavyön ja otin satulan pois selästä. Vein sen omalle paikalleen. Sitten menin taas takaisin Mikin luo. Harjasin sen hyvin ja hain sitten sadeloimen, koska ulkona satoi. Laitoin sen Mikille. Sen jälkeen vein sen tarhaan. Sitten lähdin kotiin.
|
|
|
Post by henna on Oct 27, 2009 13:59:35 GMT 3
27.1o.2oo9 - Ajolle opetustaHyppelin viheltäen Shelyesin tallipihan poikki tarhoille, hakemaan Mikiä. -Mikii, mikki-hiiriseni, tulehan tänne ! Kutsuin Mikiä leikkisästi. Miki lähti tallustamaan luokseni "ei kiinnosta-katse" naamallaan. Taputin luokseni tulleen ruunan kaulaa, ja pujotin mustan riimun sen päähän. Aukaisin portin, ja odotin että laiska ponini pääsisi ulos, ja voisin sulkea sen. Lähdin taluttamaan Mikiä kóhti sen karsinaa. Ruunaa sai suurin piirtein repiä perässä. - Ooksä vaipumas talvihorrokseen ? Kysyin poniltani ihmetellen. Kiinnitin mikkiliäiseni eli toisin sanoen Mikin, tallin käytävälle, ja hain sen harjaboxin, jossa luki koristelluin kirjaimin "Miki". -Noniiin Mikkelini, eiköhän harjailla vähän ? sanoin ruunalle ja valistis boksista sopivan harjan. Aloitin harjaamaan Mikiä pitkin vedoin. -Ahaaa, nyt tajuan miks oot noi masentunu ! Sähän kasvatat talvikarvaa. Voivoi, meneeköhän herran kaikki energia nyt siihen ? Ehkä pari porkkanaa auttaisi. Sanoin ja hyppelin etsimään ruunalleni porkkanoita. Miki söi porkkanat ahneesti rouskuttaen. Harjattuani putsasin kaviot, Miki nosti jokaisen jalkansa kiltisti, niinkuin kuuluukin. -Hyvähyvää, hienoa Miksutin! tokaisin ruunalleni. Kävin kärräämässä Unen kärryt tallipihalle, nyt harjoiteltaisiin niihin peruttamista. Laitoin Mikille suitset ja lähdin taluttamaan sitä ulos. Annoin sen aluksi haistella ja tutkia kärryjä. Hetken tutkiskeltuaan, Miki totesi kärryt vaarattomiksi, ja tuuppasi minua turvallaan. - Sä oot siis ready ? kysyin tapittaen Vuonistani. Talutin Mikin sopivan matkan päähän kärryistä, ja pyysin sitä peruuttamaan. -"taa", hienoa ! pyysin ruunaltani. Miki totteli kuitenkin vähän epäröiden. -Seeeis, prrrrr. hiljensin. Miki ei kuitenkaan totellut vaan jatkoi peruuttamista niin kauan että jalat kolahtivat kärryihin. Ruuna pelästyi, ja hypähti pois kärryjen edestä. Jouduimme vielä muutaman kerran toistamaan peruutusta, kunnes onnistui. -Hyvä ! Hienoa Mikkelsson ! kehuin sitä. Talutin Mikin takaisin talliin. Kävin heivaamassa kärryt takaisin paikoilleen. -Harmi että sun omat valjaat ei oo vielä täällä. Sanoin ja taputin Mikiä kaulalle. No, pikkuhiljaa olisi hyvä edetä. ahhahha, vaiks ite sanonki, ni repeilinnn noit lempinimii MUTJOOO, HENNA + MIKI = 17HM
|
|