|
Post by henna on Oct 28, 2009 17:37:33 GMT 3
28.1o.2oo9 - Ohjasajoa
Laskin järkyttävän painavan laatikon pöydälle. Aukaisin pahvilaatikon varovasti, ja sieltä paljastui ruskeat, nahkaiset valjaat Mikille. Nostin valjaat laatikosta, ja pyyhkäisin niiden pintaa. Ne haisivat hirveälle, niinkuin uudet varusteet yleensäkin.
Nappasin valjaat kainalooni, ja marssin karsinassa odottavan Mikin luokse.
Koitin valjaita Mikin selkään paljaaltaan, ilman pehmikkeitä, jotta näkisin miten ne istuisivat. Valjaat näyttivät hyviltä, joten lähdin hakemaan teddy-karvaisia pehmikkeitä valjaiden alle.
Hetken taisteltuani valjaiden nihkeiden vöiden solkien kanssa, sain kuitenkin asennettua pehmikkeet valjaiden pääosan alle.
Nappasin harjakopan käteeni, ja suuntasin kohti Mikin karsinaa.Harjasin ruunan pikaisesti, sillä paloin haluta kokeilemaan ohjasajoa.
Sain Mikin valjastettua nopeasti, sillä olinhan pitänyt mieleni virkeänä ajamalla Unella.
Talutin Mikin kentälle, ja onnekseni kukaan ei ollut näkemässä. Jassu oli varmasti opettanut Mikin ajolle, mutta ajattelin vielä kuitenkin ennen kuin pistän kärryt perään, muistutella sitä, miten toimitaan.
Aloitin pyytämällä Mikiä käyntiin, sanomalla topakasti "Käynti" ja heilauttamalla toista ohjaa sen lautaselle. Miki lähti käyntiin reippaasti, ihmetellen miksi hillun sen takana.
Parin kierroksen jälkeen, uskaltauduin jo tekemään voltteja, pysähtymisiä ja peruutuksia. Peruutukset oolivat hankalia, sillä en aina tiennyt kuinka nopeasti ruuna lähtisi peruuttamaan. Ravia en kokeillut vielä tänään, sillä kuten jo sanottu, hiljaa hyvää tulee.
Kiitin Mikiä, ja vein sen karsinaan. Harjasin Mikin nopeasti, ja siivosin karsinan. Miki jäi tänään pienelle liikutukselle, ellei sen hoitaja Sousse tulisi ratsastamaan ruunaa.
HENNA + MIKI = 18HM
|
|
Henna joka ei jaksa kirjautua
Guest
|
Post by Henna joka ei jaksa kirjautua on Oct 29, 2009 17:24:44 GMT 3
29.1o.2oo9 - Tallilla Niklaksen kanssa.
-EI, Et varmana tuo sitä tänne ! huusin äidilleni puhelimeen. Mikään ei auttanut. Mikään ei kääntäisi äitini päätä,veljeni Niklas tuotaisiin hetken päästä tallille. -Nonii, Hienoa. Se sitte taas pilaa kaiken, ja ohjasajoki menee tältä päivältä piloille ! kitisin raivoissani, ja potkaisin kiveä.
Tartuin Mikin riimuun ja lähdin taluttamaan sitä. Miki viskoili päätään inhottavasti. -Nyt mä en jaksa ! Sanoin ruunalle ankarasti. Miki katsoi minua suurilla silmillään ja lopetti saman tien. -Anteeks, en mä sulle oo vihanen. Sanoin Mikille ja taputin sen vaaleaa kaulaa. -Eihän se sun syy oo, että Niklas tulee tänne, tai se että enkun kokeesta tuli hylätty, vaikka luin jopa tallilla. kerroin huoleni ruunalle.
Huomasin kuinka tuttu mersu kaarsi pihaan. Äitini ja Niklas tulivat autosta. -Jee, Miki ! Niklas kiljui ja riensi halaamaan poniani. Äitini tuli tyynen rauhallisesti ja taputti Mikiä. -Haen Niklaksen kuudelta. Äitini sanoi arvokkaasti, kuin omistaisi koko maapallon. Minua ärsytti vanhemmissani se, että he pitivät meitä parempina ihmisinä, koska meillä oli rahaa, ja vahnemmillani hyvä työpaikka. Minä haluaisin mielummin kulkea vanhoissa vaatteissa, ja olla kuten muutkin. Tosin, ilman vanhempieni varakkuutta, en olisi ikinä löytänyt Shelyesiin, tai saanut Mikiä.
Talutin Mikin käytävälle harjattavaksi. Niklas lähtikin jo etsimään Mikin harjakoppaa, minä perässä. Kyllähän minä pidin Niklaksesta, ja paljon pidinkin. Mutta joskus en vain jaksanut häntä.
Nappasin repun Niklaksen selästä, ja otin pojan riisuman takin. Vein tavarat ylös, hoitajien huoneeseen. Äitini oli pakannut mukaan kaksi sämpylää, sekä lämmintä kaakaota.
Lisäksi löysin repusta sinisen banaaniharjan, jossa luki Niklaksen käsialalla Miki. Nappasin harjan käteeni, ja menin alas, missä Niklas harjasi Mikiä. -Hienon harjan oot hommannu. MAhtaakohan Uni tulla kateelliseksi ? kysyin ja ojensin harjan veljelleni. -Ensi kerralla tuon Unelle oman harjan ! Niklas sanoi innoissaan ja alkoi harjaamaan Mikin mahaa tuomallaan harjalla.
Nostin satulan Mikin selkään, ja samassa tuo kiltti herra alkoi jäykistymään. Miki nosti päänsä korkealle, ja vastusti selvästi satulaa. Kyllä se helpommin silti antoi laittaa kun ennen.
Hain suitset, ja laitoin ne Mikille. Lähdin hakemaan Niklakselle sopivaa kypärää. Niklas sai lainata minun kypärääni, vaikka se olikin hiukan iso. Nappasin lähtiessämme mukaan vielä juoksutusliinan ja -raipan.
Kentälle tullessa, suljin portin huollesesti. Punttasin Niklaksen Mikin selkään ja säädin jalustimet sopiviksi. Kiinnitin juoksutusliinan ja otin välimatkaa ratsukkoon.
-Anna Mikille pohkeita, ja maiskuta ! Ohjeistin Niklasta joka teki niinkuin sanoin. Miki lähti kävelemään laiskasti. -Muista katsoa eteenpäin, ja suorista selkä. sanoin Niklakselle, joka totteli parhaansa mukaan.
Hetken käveltyä, ajattelin että olisi aika pysäyttää. -Älä vielä, mutta kohta, Istu alas syvälle satulaan, ja pidätä ohjista, mutta älä vedä. Ja sano "prr". Opetin Niklasta.
Kun annoin luvan pysäyttää, Miki otti muutaman askeleen, ja painoi kuolaimelle mutta pysähtyi kuitenkin. -Hyvä, kiitä ja kehu ! sanoin ja Niklas kiitti innoissaan Mikiä.
Parien pysähdyksien jälkeen, vaihdoimme suuntaa. Teimme samat jutut myös tähän suuntaan. -Haluutko koittaa ravia ? Kysyin Niklakselta. -Joo, vähän. Niklas vastasi arasti. -Okei otetaan pari askelta. Eli se menee niin, että annat aluksi pohkeita, mutta älä vedä ohjista samaan aikaan. Voit ottaa kiinni siitä satulan edessä olevasta kahvasta. SItten kun haluat pysäyttää, niin istut syvälle satulaan, pidätät ohjista ja sanot "prr". Niklas kuunteli tarkkaavaisesti.
Miki ei heti totellut Niklaksen antamien ohjeiden jälkeen, vaan jouduin koskettamaan raipalla Mikin lautasta. Miki lähti hitaasti raviin, mikä oli Niklaksen kannalta hyvä juttu. Miki ravasi ehkä kaksi kierrosta, ennen kuin Niklas pysäytti käyntiin.
-Hyvä ! Se meni tosi hyvin. Kehuin molempia. Niklas ravasi vielä toiseen suuntaan. Huomasin, että pojan keskittyminen herpaantui, ja että olisi aika vaihtaa ratsastajaa. -Mä voin nyt tulla. Sanoin ja pysäytin Mikin. Autoin Niklaksen alas selästä ja irrotin liinan.Otin niklaksen kypärän, nousin selkään ja käskin Niklaksen aidan toiselle puolen. Nostin heti ravin. Mikillä ei tarvitsisi nyt kuin vaan laukata onnistuneesti molempiin suuntiin, ja sitten voitaisin lopettaa. Nostin kulmasta laukan. Miki laukkasi pyöreesti ja reippaasti. Kierroksen kuluttua laskin laukan, tein täyskaarron ja nostin laukan uudestaan. Miki laukkasi korskahtaen. Hidastin käyntiin ja kävelin ruunalla kierroksen, pari.
Niklas sai taluttaa Mikin karsinaan, mutta varmistin toiselta puolelta. Riisuin Mikiltä varusteet, ja jätin Niklaksen harjaamaan ruunaa. Heitin Mikille vähän heiniä, jotta se pysyisi paikoillaan. Kello läheni kuutta, ja äitini tulisi pian hakemaan. Harjattua, menimme vielä syömään Niklaksen eväitä.
Kohta olikin aika lähteä kotiin.
HENNA + MIKI = 19HM
|
|
|
Post by henna on Nov 7, 2009 23:41:08 GMT 3
Henna & Miki 20HMAttachments:
|
|
|
Post by henna on Nov 8, 2009 2:16:10 GMT 3
o8.11.2oo9 - Isänpäivälahja
-Noniin, alahan tulla jo ! huusin mopoautoni ikkunasta laiskottelevalle isälleni.
Käynnistin moottorin ja tööttäsin sanojeni painoksi. Isäni lähti tallustamaan m-autolle naamallaan ilme, jonka nimesin "jippii-ilmeeksi".
-No mihinköhän mahdollisesti olemme menossa, neitiseni ? isäni kysyi ehkä vähän äreään sävyyn.
Isäni, oli hintelä, keski-ikäinen papparainen, jolle aika oli rahaa, ja joskus ainakin tuntui, että tätä ei kiinnostaisi muu kuin työ. Kuitenkin isäni oli paras mahdollinen isä, ainakin minulle.
-Se on salaisuus. Tässä, peitä silmäs. Sanoin tyynesti ja ojensin vihreän kaulahuivin. Isäni puki liinan vastahakoisesti päälleen. -Äiti ja Niklas tulevat perässä, ja tuovat vähän evästä. Kerroin "malttamattomalle" isälleni.
-Jahas.. Olemmekos menossa laskettelemaan ? Isäni sanoi ja selvästi innostui, laskettelu nään kuului tämän lempiharrastuksiin. -Öh.. Joo ! valehtelin sujuvasti isälleni.
Käännyin hiekkatielle, joka vei Shelyesiin. Ajattelin jo mielessäni isäni ilmeen tajuavansa tulleensa tallille.
-Odota täällä, käyn hoitamassa pari juttua ! Sanoin isälleni. -Hissiliput, hissiliput.. Isäni hoilotti innoissaan.
En voinut olla nauramatta noustessani autosta. Talsin kohti toimistoa, jossa Jassu istuskeli "töitä tekemässä" todellisuudessahan tämä vain joi kahvia ja luki vanhoja hevoshulluja. Koputin oveen, ja astuin sisään kuullessani maagisen sanan, "Sisään". -Moi ! Me tultiin nytte, sanoin Jassulle, joka tiesi tarkkaan suunnitelmani. -Terve, lähenki saman tien hakemaan Mikiä. Jassu sanoi ja riensi hakemaan ruunaani tarhasta.
Tällä välin olin auttanut side silmillä olevan isäni autosta. -Okei, voit ottaa siteen pois. Sanoin isälleni. Tämä riuhtaisi siteen silmiltään, katseli hetken ympärilleen ja näytti pettyneeltä.
-Tuossa lantakasassako me lasketellaan ? Hän sanoi tylysti. Tunsin kuinka sydämmeni löi kaksi kertaa tyhjää. -On sulla pokkaa. Kivahdin ja juoksin yksäritalliin. Tunsin kuinka silmäni kostuivat. "En itke, en itke, en itke." hoin itselleni, mutta lopulta en voinut mitään.
Kuulin kuinka Jassu toi Mikin talliin. -Hennaa, miks isäs seisoo tuol yksinään ? JJassu huhuili. Selitin jassulle, joka näytti melkeinpä vihaiselta. Jassu tiesi, miten paljon olin suunnitellut ja valmistellut.
Äitini kaahasi mersunsa tallipihaan, ja riensin tätä vastaan. -Tää on ihan turhaa, viedään se laskettelemaan, tai töihin, töissä se varmaan viihtyis paremmin ku perheensä kanssa. Latosin äidilleni, joka vain pudisteli juuri sataneita lumihiutaleita minkkiturkistaan.
Äitini lupasi puhua isälleni, ja menikin hetijuuri kiukkupussin luokse. -Tuu Niklas, mennään harjaamaan Mikiä ! Sanoin ja yritin näyttää iloiselta. Niklas juoksi talliin edellä hakemaan harjakoppaa. Kurkkasin vielä taakseni, ja näin kuinka äitini osoitti aviomiestään sormella vihaisesti. -Pitiki tuoda tää perhedraama tallillekki. Murahdin itselleni.
Olimme jo saaneet Niklaksen kanssa varustettua Mikin, kun vanhempamme tulivat talliin. Huomasin, että äitini silmät olivat kosteat, ja hän oli selvästi itkenyt.
"Ero tästä vielä tulee." ajattelin mielessäni.
-Tämäkse kaakki nyt sitte on ? Isäni kysyi, ja luuli olevansa erityisen hauska. Äitini törkkäsi kyynerpäällään isääni kylkeen, joka röhötti sikaimaisesti. Huokaisin, ja ojensin isälleni kypärän. -Tästä piti tulla hauskaa. Sanoin kylmästi ja talutin Mikin ulos.
Isäni tajusi, ettei ollutkaan ollut kovinkaan hauska, ja puki kkypärän hiljaa päähänsä. Äitini haki kultaisesta mersustaan eväskorin, ja videokameran. Autoin isäni selkään, ja kerroin tälle perusjuttuja, kuten ohjasotteen jne. Kiinnitin riimunnarun kuolaimeen, sillä en todellakaan luottanut isäni ratsastustaitoihin.
Tarkoituksemme oli tehdä retki laavulle, jonne olin jo aikaisemmin aamulla vienyt pari pulkkaa ja vilttejä. Laavun lähellä, oli pieni mäki, josta oli hyvä mennä pulkkamäkeä. Niklas istahti vihreään pulkkaan, otti eväskorin käteensä ja komensi äitini vetämään.
Alkumatkasta kukaan ei puhunut juurikaan mitään, ainoastaan Niklaksen omakeksimät laulut rikkoivat hiljaisuuden silloin tällöin. Kuuntelin kuinka lumi narskui kenkien alla.
-Noh, mitäs joululahjaksi haluutte ? Isäni rikkoi jään. -Mä haluun sellasen monsteriauton, sen nimi on megapotti ja se muuttuu lentokoneeks ja koiraks ja autoks ja ihmiseks ja se syöksee tulta ja osaa lentää ! Niklas selitti suu vaahdoten. -Jahas, entäs Henna, haluisitkos oman kisahevosen. -En, en ehdi näitäkään hoitaa. kieltäydyin. -Pitäiskö ne sitte antaa pois ? Isäni kysyi, ja oli ymmärtänyt väärin edellisen lauseeni. -No ei todellakaan ! Onhan niillä hoitajat. Sanoin ehkä vähän tylysti.
-Haluutkos ravata ? vaihdoin puheenaiheen, ennen kun alkaisi taas riitely. -Vaikka. Isäni sanoi epävarmasti.
Maiskautin Mikille, joka lähti reippaasti jolkottelemaan. Hölkkäsin ruunan vierellä, ja katselin naurua pidätellen kuinka isäni pomppi selässä.
-Otetaan ne kiinni ! Niklas komensi äitiäni. Äitini lähti hölkkäämään peräämme. -Hoplaa hevonen ! Niklas kannusti ja leikki äitini olevan hevonen.
Hölkättyä vähän matkaa, pääsimme laavullle. Isäni nousi selästä, ja valitti heti että huomenna on paikat kipeinä. Nauroin isälleni, ja ehdotin, -"Miten ois pulkkamäki?". -No, okei, häviit kuitenkin.
Nostin satulan Mikin selästä, ja sidoin ruunan puuhun riimunnarusta. -Odota sä kaveri siinä. Sanoin ja taputin hepan kaulaa.
Nappasin vaaleanpunaisen pulkan, ja juoksin mäen päälle. Niklas tuli jo pian perässäni, mutta isälläni kesti hetken tuupertaa pulkan kanssa ylös.
Äitini odotti alhaalla videokameran kanssa kuvaamassa.
-Paikoillanne, valmiina, HEP ! Äitini rääkyi.
Niklas taisi ottaa varaslähdön, mutta eihän sillä ollut sen suurempaa merkitystä, sillä saimme isäni kanssa pojan kiinni melkein heti. Huomasin, kuinka hiukan ennen "maalia" isäni hidasti, jottei Niklas tulisi viimeisenä maaliin.
Nappasimme pulkat, ja hölkkäsimme uudestaan mäen päälle uutta laskua varten.
Äitini lähti laittamaan leipiä ja kuumaa kaakaota valmiiksi. Olimme sytyttäneet tulen laavuun, jossa voitaisiin paistaa myös makkaraa.
Hetken kuluttua istuimmekin kaikki laavun vieressä napostelemassa leipiä,makkaroita ja/tai kaakaota. Yht'äkkiä Niklas pomppasi ylös, ja haki porkkanapussin korista. -Olehyvä Miki ! Tämä sanoi ja tyhjensi pussin sisällön maahan. Nauroimme pojalle, sillä tämä oli aina niin huomaavainen.
Loppujen lopuksi meillä oli ihan hauskaa yhdessä. Parin laskun jälkeen, sammutimme nuotion ja lähdimme kohti Shelyesiä.
-Kulkuset,kulkuset, riemuin helkkäilee.. Niklas lauloi pulkan kyydissä. Koska kaikilla oli vähintäänkin varpaat jäässä, päätimme hölkätä loppumatkan. Mikikin innostui vähän, ja jouduin välillä oikein pidättelemään.
Tallille päästyä, vanhempani ja Niklas lähtivät jos aikaisemmin, mutta sitä ennen minulla oli vielä yksi tehtävä.
-Hyvää Isänpäivää Isä ! Sanoin isälleni ja halasin tätä. -Kiitos. Isäni sanoi, ja tältä taisi tulla myös pari kyyneltä, mutta tosimiehet eivät näytä tunteitaan, ja siksi tämäkin pyyhki ne äkkiä pois.
Katselimme Mikin kanssa, kuinka mersun takavalost vain välkkyivät kun he kaarsivat pois pihasta. -No, miten meni ? Jassu kysyi varovasti. -Paremmin ei olisi voinut mennä. Sanoin lyhyesti ja onnellisesti.
Talutin Mikin tämän karsinaan. Harjasin ruunan huolellisesti kavioista korviin. -Tiesitkös, oot maailman paras vuonis. Sanoin ja katselin tämän viisaita silmiä. Päässäni välähti. -Ainiin, hyvää isänpäivää Mickatcha Rollower. Sanoin ja pussasin ruunaa turvalle. Olihan Mikikin isä.
Suljin karsinan oven ja kävin viemässä harjaboksin paikoilleen. Hyppelin rappuset ylös hoitajienhuoneeseen, ja katsahdin kelloon. Puoli kahdeksan. Puoli tuntia iltaruokiin. Nappasin Mikin hoitovihon, ja raapustin siihen; 8.11.2009 Päätin ilahduttaa isääni, isänpäivän kunniaksi lenkillä laavulle. Isäni ratsasti Mikillä, otettiin myös pari ravipätkää. Aluksi oli vähän huono ilmapiiri, mutta loppujen lopuksi kaikki tulivat toimeen keskenään. Hyvää isänpäivää Miki !
Suljin vihon ja laitoin sen takaisin hyllyyn. Riensin rehuhuoneeseen valmistamaan iltaruokia ruunilleni. Vein iltaruuat malttamattomina odottaville hevosilleni, ja hain pari sylillistä molemmille heinää.
Lupaan teille, joku päivä ratsastetaan kunnolla ! Sanoin vielä ennen kuin lähdin kotiin, jossa perheeni odotti minua.
HENNA + MIKI = 21HM
|
|
|
Post by henna on Nov 9, 2009 21:31:53 GMT 3
o9.11.2oo9 - Mistä on rakastamamme vuonot tehty ?
ripauksesta estehevosen hyppylahjoja pieni määrä kilpahevosten herkkyyttä vähän pullahevosen ahneutta Kasamäärin työhevosen rauhallisuutta hieman kouluhevosen elegantteja liikkeitä
ja ennen kaikkea paljon hoitohevostemme söpöyttä !
Myös pikku-Miki on tehty noista <3
HENNA + MIKI = 22HM jos lasketaa hm'mäks.
|
|
|
Post by henna on Nov 10, 2009 18:54:58 GMT 3
1o.11.2oo9
-Mikii ! Tuutkos sisälle ? Kutsuin hiirakkoa ruunaani tarhasta. Ulkona tuuli aika lailla, ja siksi sekin tuli mielellään sisälle. Taputin Mikiä kaulalle ja lähdin taluttamaan sitä talliin.
-Aika sää. Tokaisin Ilonan karsinassa puuhailevalle Viiville ja sain vastaukseksi murinaa siitä, kuinka Ilona oli taas piehtaroinut kaikkein mutaisimmassa kohdassa.
Sidoin Mikin karsinan oveen ja lähdin hakemaan ruunan harjalaatikkoa. Viivikin näytti antavan periksi, ja raahasi Ilonaa pesuboksiin. Nappasin käteeni kumisuan ja pölyharjan. Harjasin vuorovedoin molemmilla. Mikikin oli jo kasvattanut kunnon talvikarvan. Vaihdoin harjat kampaan, ja selvitin ruunan takkuisen harjan.
Nauroin välillä itsekseni kuinka Viivi murisi Ilonaa pestessään.
Kun olin hoitanut Mikin kuntoon, hain varusteet. Ruuna antoi satuloida huomattavasti helpommin, verrattuna yhteisen taipaleemme alkuun, mutta ei se vieläkään automaattisesti suju. Nostaessani satulan selkään, niin ruuna jännitti samantien lihaksensa. Yritin olla huomioimatta vuonon temppuilua, ja sainkin satuloitua Mikin. Suitsimisessa ei ole ollut suurempaa ongelmaa, ja se onnistuilin hyvin.
Kävin hakemassa omat varusteeni, kypärän,turvaliivin ja raipan. Maneesissa oli menoillaan tunti, joten ajattelin mennä kentälle.
Kiristettyäni satulavyön nousin jakkaran päältä selkään. Annoin ruunalle pitkät ohjat, ja kävellä rennosti uraa pitkin. Kello oli viiden paikkeilla, ja pikkuhiljaa alkoi hämärtyä. Keräsin ohjat ja pyysin Mikiä reippaampaan käyntiin. Aloin tekemään voltteja, pysähdyksiä,peruutuksia ja mutkittelemaan uralla, jotta Mikikin heräisi. Suunnan vaihdon jälkeen nostin ravin. Miki ravasi laiskasti ja painoi alaspäin. Ajattelin itseäni ylöspäin, nostin käsiäni ja annoin pohjetta. Se tepsi ja Mikikin heräsi, hetkeksi. Tein ravissa muutaman voltin molempiin suuntiin, ja sen jälkeen päätin pitkästä aikaa testata harjoitusravia, joka ratsastajan painajaista. Miki hämmästyi selvästikin siitä, että yht'äkkiä en enää keventänytkään. Se hidasti aina käyntiin asti, ja jouduin nostamaan ravin uudestaan. -Alas...alas...alas...alas.. Ajattelin ääneen jotta pysyisin satulassa. En tiedä miltä ravi näytti, mutta tuntui ainakin siltä kuin olisin hyppinyt kuin perunasäkki. Annoin Mikille hetken kävelytauon ja taputin sitä kaulalle kehuen. Katsahdin kellooni, joka näytti jo varttia vaille kuutta. Keräsin ohjat ja pyysin Mikiä raviin. Ravasin kierroksen-pari, ja nostin laukan. Miki nosti laukan kiltisti, ja laukkasi oikeaa laukkaa niin kauan että pyysin sitä laskemaan sen. Taputin ruunaa kaulalle, ja vaihdoin suunnan. Toisessa suunnassa nosto oli vaikeampi, ja jouduin ottamaan raipan avuksi. Sain kuitenkin nostettua laukan, ja Miki laukkasi kauniisti. Hidastin raviin, ja annoin ruunan ravata pitkin ohjin loppuverryttelyt. Hetken ravattua, vaihdoin käyntiin. Nousin pois selästä ja kehuin ruunaa.
Talutin Mikin talliin ja riisuin varusteet.Harjasin vuonon pikaisesti, sillä minulla alkoi tulemaan kiire jotta ehtisin bussiin. Koska Miki oli hieman hikinen laitoin sille loimen päälle. Päätin viedä ruunan vielä hetkeksi Unen seuraksi tarhaan, ja iltatallin tekijä saisi hakea ne syömään yöksi.
HENNA + MIKI = 23HM
|
|
|
Post by henna on Nov 11, 2009 19:55:13 GMT 3
11.11.2oo9.
-Mälsää, lumi tuli lumi suli. Riimittelin itsekseni samalla Mikiä harjaten. Miki lepuutti päätään puoliksi nukkuen. Yksityistallin hepat olivat kaikki ulkona, harjatavana olevaa Mikiä lukuunottamatta. Vaihdoin harjan punaiseen kaviokoukkuun. -Nosta ! komensin Mikiä topakasti, ja ruuna nostikin jalan pikaisesti. Puhdistettuani kavion kehuin ponia, ja nostin uuden. -Kuule. Sanoin ja pidin tauon. "käviskö että tänään vaan juoksuttaisin sua ?" jatkoin.
En saanut vastausta, mutta sanotaan että hiljaisuus on myöntymisen merkki. Heitin harjat boksiin ja lähdin hakemaan suitsia. Laitoin Mikille suitset, joista olin irroittanut ohjat.
Hain juoksutuspiiskan ja kiinnitin mustan riimunnarun ruunan suitsiin. "Klop,klop,klop," Mikin kaviot kopisivat tallin betonilattiaa vasten taluttaessani vuonoa kentälle.
Suljin portin huolellisesti, ja irroitin riimunnarun. Miki tajusi heti, mitä tässä oltiin puuhamassa, ja lähti kävelemään rennosti kenttää ympäri. Annoin Mikin kävellä hetken, ja innostuinkin sinä aikana rakentamaan jopa yhden esteen. Rakensin mielikuvituksellisesti ristikon metrin korkeuteen. -Nonii, alotellaas sitte. Sanoin nurkassa maleksivalla ruunalleni. Maiskautin ja heilautin raippaa. Tekojeni painotuksi, annoin käskyn "ravi". Miki lähti laiskasti ravaamaan kiertäen ristikkoni kaukaa. -Hop hop, ei tässä mitään laiskotella. Puhelin ponilleni ja heilautin piiskaa uudestaan. Miki pärskähti ja pidensi askeltaan. Tällä kertaa ruuna tuli hyvin ristikolle, ja hyppäsi sopivalta etäisyydeltä onnistuneesti. -Hienoa, hyvä Miki ! Innostin ja kehuin sitä. Miki vain reipastui ja nosti laukankin itsestään. Toisella kertaa Miki tuli ehkä vähän liian nopeassa temmossa, ja hyppäsi hätiköiden jalkojen kolahtaessa puomiin. Miki pelästyi itsekkin, ja lähti nelistämään esteeltä kauemmas pukkien saattelemana. -Hassu.Tokaisin Mikille, joka laukkasi innoissaan ympäri kenttää. Äkkiä Miki pysähtyi, nosti päänsä ja kuunteli jotain tarkkaavaisesti. Sen sieraimet laajenivat ja se haisteli ilmaa. Puskassa rapisi jotain, ja se sai minutkin jähmettymään. Pusikosta kuitenki hyppäsi esiin Nella, tallin uusi asukas, shetlanninlammaskoira. Jassu tuli tietä pitkin myös kentän reunalle. Miki katseli Nellaa kummastellen, ja uskaltautui ottamaan muutaman askeleenkin tätä otusta kohti. -Mites sujuu ? Jassu kysyi kiinnostuneena. -Ihan hyvin, Mikillä on virtaa. Kerroin ja kyykistyin silittämään koiraa. -Ai, okei. Lähdettiin vaan Nellan kanssa käymään ilta"lenkillä". Hymyilin, mutta en vastannut vaan jatkoin ympärilläni kiehnaavan sheltin paapomista. -Nella ! Jassu komensi ja vihelsi. "Jätetään Miki ja Henna tänne, ja mennään tekemään ilta-talllia!"
Nousin ja komensin Mikin takaisin laukkaan. Miki oli jo rauhoittunut, ja esteetkin sujuivat jo huomattavasti paremmin. -Eiköhän mekin lopeteta, jos kerran ilta-talliakin jo tehdään ? tokaisin ja rauhoittelin ruunani käyntiin. Annoin Mikin rauhoittua, ja ottaa loppukäyntejä ja korjasin ristikon pois sinä aikana. Miki seuraili puuhiani ihmetellen. Napsaisin riimunnarun kiinni suitsiin, ja lähdin taluttamaan ruunaa kohti yksäritallia.
Tallissa harjasin Mikin pikaisesti, ja yritin olla häiritsemättä ruunan syömistä. Ilta-ruoat oli jo tarjoiltu karsinoihin. Jätin Mikin syömään, ja lähdin kotiin.
HENNA + MIKI = 24HM
|
|
|
Post by henna on Nov 14, 2009 14:32:58 GMT 3
HENNA + MIKI = 25HM tämmöne paint + photoflitre shitti, mut kelpaa =) Attachments:
|
|
|
Post by henna on Nov 15, 2009 2:15:08 GMT 3
15.11.2oo9 - Aamumoikkaus
-Huomenta herraseni. Kuiskasin aamuheiniä rouskuttavalle ruunalleni. -Sori että mä tällälailla häiriin sua, kku kelloki on vasta tän verran. Tokaisin ja taputin ruunan kaulaa. Palasin käytävälle, ja kipaisin hakemaan harjoja. Tallilla ei ollut vielä muita, ja oman ääntelyni lisäksi kuului ainoastaan hevosten tasainen rouskutus. Nappasin pölyharjan käteeni ja menin takaisin karsinaan. Aloin harjaamaan Mikiä laiskasti pitkin vedoin. Miki haukotteli ahnaasti, ja oli sen näköinen että voisi nukahtaa pystyyn. -Mä tiedän. Muaki väsyttää, mutta halusin tulla hoitaa sua ennen ku muut tulee. Myöhemmin illalla tehdään vaikka ajoreissu kärryjen kanssa. Lepertelin ruunalleni, joka ei edes kuunnellut. Vaihdoin harjan kampaan, ja selvittelin hännän jouhista suurimmat "takut'' pois. Miki ei touhailuni hirmuisesti häirinnyt, mikä oli erityisen hyvä juttu. Kavioiden puhdistaminen oli työlästä, varsinkin kun herra ei jaksanut itse panostaa hommaan, edes nostamalla kavioita. Jouduin suurinpiirtein itse repimään ruunan jalat maasta, mutta sainkuin sainkin kaviot puhdistettua. Taputin Mikä kaulalle ja tokaisin : -Enköhän jättäis sut vielä hetkeks nukkuu, ja tulisin päivemmällä uusiks ?
HENNA + MIKI = 26HM jos lasketaan
|
|
|
Post by henna on Nov 20, 2009 16:21:56 GMT 3
2o.11.2oo9 Miki innostui talvisäästä.ensinmäinen mun lisäämä & käsinpiirtämä kuva shelyyn. HENNA + MIKI = 27HM
|
|
|
Post by Jassu on Nov 22, 2009 22:40:39 GMT 3
Tallin kelmeässä valossa - Henna + Miki 10HM Huuhhuuhuhu että tän kanssa kesti XDD Tää on sit niinku kesältä. Tai alkusyksystä. Whatever. : ) Toivottavasti tykkäät.
|
|
|
Post by henna on Nov 23, 2009 16:30:22 GMT 3
Vvvau, kiitti jassu, toi on hieno !
23.11.2oo9 - Ratsastusretki Solvaeriin
-Heippa Mikiseni. Lepertelin karsinassa nuokkuvalle vuonolleni. Miki raotti silmäänsä,nähdäkseen kuka änki sen karsinaan. -Siellä on hieno ilma ! Lunta maassa ja kaikkee. Yritin piristää ruunaa. Luovutin ja lähdin hakemaan harjakoppaa. Olin jo matkalla karsinaan harjakoppa mukanani, kunnes päätin viedäkin sen ulos. -ähäkutti miki, vienki sut ulos harjattavaks ni piristyt. Juonin pilatakseni Mikin päiväunet. Talutin Mikin ulos harjattavaksi, ja aloitin puuhailun. -Ehkä sä nyt piristyisit... juttelin sille samalla kun harjasin. Harjattuani Mikin, putsasin sen kaviot, mikä ei ollut helppoa. -Voiny perhana, miks tänki piti jäätyy tänne ? murisin yrittäen samalla epätoivoisesti putsata kavioita. Kun vihdoin, ja viimein sain homman hoidettua, lähdin hakemaan suitsia. Lämmitin kuolaimia lapaseni sisällä, jotta kylmät kuolaimet eivät polttaisi suussa. Tarjosin Mikille lämmitettyjä kuolaimia, ja ruuna ottikin ne kiltisti suuhunsa. Kiinnitin soljet ja taputin Mikiä kaulalle. -Odotappa hetki, haen vaan kypärän ! Opastin Mikiä, joka oli jo virkeä. Kohta palasinkin kypärän kanssa. Irrotin Mikin riimunnarusta, ja nousin selkään. -Ähh, olis pitäny laittaa vaikka satulahuopa, sulla on kylmä selkä ! kitisin.
Keräsin ohjat käteeni, ja annoin avut käyntiin. Hetken pähkäiltyäni, mihin menisimme, päätin että ratsastettaisiin Solvaerin kylään, ja kävisimme kotonani. Hetken käveltyä, nostin ravin. Ravasimme hiekkatietä pitkin asvalttitielle, asvalttitiellä oli pakko kävellä, ettei kulutettaisi liikaa kenkiä, ja rasitettaisi poniparan jalkoja. Asvalttitieltä ei olisi pitkä matka kotiini, jos menisi pururadan kautta, tosin pururadalla ei saanut ratsastaa. Käännyin asvalttitieltä kapealle metsäpolulle, jota pitkin pääsisimme pururadalle. Polku oli lyhyt, ja pian olimmekin purtsilla. -Toivottavasti ei tule ketään vastaan. Sanoin Mikille ja pyysin ruunaa raviin. Ravattua hetken matkaa, päätin nostaa laukan, sillä tämä oli ainoa paikka reitillämme jossa voisi turvallisesti laukata. Maiskutin Mikille kannustavasti, ja annoin laukkapohkeet. Ruuna lähti innokkaaseen laukkaan, melkein minut tiputtaen. -Rauhotu ! rauhoittelin sitä turhaan. Miki vain kohkasi eteenpäin kuin höyryjuna. -HEI, tästä pitäs kääntyä meille ! ajattelin ääneen. Mikin selässä oli vaikea pysyä ilman satulaa, varsinkin hurjassa laukassa. Yht'äkkiä Miki kompastui jostain syystä, ja minä lensin kauniissa kaaressa kaulan yli maahan. Miki jäi kiltisti paikoilleen. -Voiny paska. Sanoin turhautuneena, kun tajusin että en pääse selkään takaisin ominavuin, koska ei ollut satulaa. Nappasin Mikin ohjat käteeni ja pudistelin suurimmat kurat vaatteistani. Lähdin taluttamaan Mikiä metsäpolulle, josta pääsisi pihallemme. -Hetkonen.. Sanoin tarkkaillen Mikin askeleita. "Sähän onnut !"jatkoin yllättyneenä. Pysäytin Míkin ja katsoin sen jalkaa tarkemmin. Kenkä oli irronnut, ja todennäköisesti ruuna oli venäyttänyt jalkansa kompuroidessaan. -Jaksaisitkos meille asti ? Soitetaan sitte Jassu hakemaan traikulla sut pois. Lepertelin ruunalle. Lähdin pikkuhiljaa taluttamaan hitaassa käynnissä askel askeleelta ruunaa meille.
Matkalla soitin Jassulle. -Moi ! Jassu vastasi pirteänä puhelimeensa. - Moi. Sanoin vähän apeana. -Mikin kanssa ollaan ratsastamassa meille, sit se kompastu ja alko ontuu. Pääsisiks hakemaan meitä traikulla meiltä ? kysyin Jassulta. - Joo tottakai.. Jassu sanoi miettien ja jatkoi "Lähden heti." -Hyvä, ollaan pian meillä. Sanoin ja sammutin puhelun.
Kohta olimmekin meidän pihallamme. Pimpotin ovikelloa, ja Niklas tuli avaamaan. -Moikka Miki ! poika sanoi ja hypähti ponin kaulaan. -Mä haen sulle porkkanan ja omenan ! poika lupasi ja lähti keittiöstä hakemaan apetta läskin ponini rinnan alle. Silittelin Mikin turpaa. "Toivottavasti ei ole mitään vakavempaa.." ajattelin arvellen. Niklas palasi herkkujen kanssa, ja tarjosi niitä ahneelle Mikille. Mikikinpiristyi, tai sitten se vain näytti siltä. Huokaisin helpotuksesta, kun Jassun auto perässään traileri kääntyivät pihallemme. Jassu toi autosta hikiselle Mikille loimen ja riimun. Jassu laittoi loimen Mikille, ja minä vaihdoin suitset riimuun. Miki oli helppo lastata, ja se käveli traileriin kiltisti. Sidoin riimunnarun puomiin kiinni. Hyppäsin Jassun auton etupenkille, ja laitoin turvavyön kiinni. Jassu kyseli, että mitenkän haaveri sattui, ja yritin parhaani mukaan selittää. Tallille päästyä talutin Mikin suoraan karsinaan. Heitin ruunalle heiniä, ja katselin oikeaa etusta tarkemmin. Jalka ei ollut turvonnut, eikä siinä ollut näkyviä vaurioita. Kenkä puuttui. Soitin eläinlääkärille, joka lupasi illemmalla tulla tarkistamaan ruunan. Jätin Mikin syömään, ja lähdin kotiin.
HENNA + MIKI = 28HM
|
|
|
Post by henna on Nov 24, 2009 18:05:07 GMT 3
24.11.2oo9 - "Lepoa marraskuun loppuun"-Perhanan poni. murisin ääneen harjatessani Mikiä. Eilinen ratsastusmatkamme Solvaeriin, oli johtanut siihen että Miki sai viikon lomaa, ratsastuksesta, ja muusta. -No, nyt mulla on ainakin aikaa pestä sut, ja jos parin päivän päästä saan jo lähteä taluttamaan sua. Miki söi heinää rauhallisena, eikä sitä näyttänyt ollenkaan haittaavan viikon loma. Heitin harjan koppaan ja lähdin katsomaan mitä ulkoilma-mittari näytti. - miinus 12 astetta.. mietin ääneen. "Ehkä en pesekkään Mikiä tänään, menköön ulos tarhaan hetkeksi."jatkoin ja lähdin hakemaan Mikille loimea. Loimitin ruunan ja laitoin vielä etusiin pintelitkin, vaikka eihän pintelit mitään auttanut venähtämiseen. -Mamman mussukka on kipeä.. Lepertelin ruunalleni ja silitin sen kaulaa. Kiinnitin riimun ja lähdin taluttamaan Mikiä tarhaan. Miki tallusti suoraan Miskan luokse, joka oli myös tarhassa. Jätin riimunnarun tarhan portille, ja lähdin hakemaan kottikärryjä siivotakseni karsinan. Enpä ollut aikoihin itse siivonnut karsinaa, aina oli Jassu tai joku muu ehtinyt siivoamaan sen. Siivottuani karsinan, vein talliin ilta-ruoat ja -heinät, ja kirjoitin karsinan oveen muistilapun ilta-tallin tekijälle. Lapussa luki ; Ruuat karsinassa valmiina, Miki on Miskan kanssa tarhassa, sen saa hakea.Tämän jälkeen lähdin kotiin. Kuva vielä Mikin tarhailusta. HENNA + MIKI = 29HM
|
|
|
Post by henna on Nov 25, 2009 11:59:35 GMT 3
25.11.2oo9
Nappasin Mikin mukaani, vietäväksi tarhaan. Miki olisi vielä tämänpäivän lomalla, ilman liikutusta, ja sen jälkeen se olisi kevyellä liikutuksella muutaman päivän. Jalka oli parantumassa hyvin, eikä Miki enää aristanut sitä. -No niin hummaseni, voit taas mennä Miskan kanssa pelleileen tonno tarhaan. Puhelin Mikille päästäessäni sen tarhaan. Katselin hetken kuinka Miska kaukaa tervehti Mikille, joka talsi rauhallisesti orin luokse.
Jätin riimunnarun portin pieleen, ja lähdin hakemaan kottikärryjä ja talikkoa, karsinan siivoamista varten. Käännettyäni koko karsinan, hain lisää kuivikkeita pohjalle. Kippasin kärryllisen purua yhteen kasaan keskelle, ja levitin siitä reunoille. -Hyi yök, miten joku voi juoda tollasesta ? ihmettelin melkein oksentaen katsoessani Mikin juomakuppiin. En olisi ihmetellyt vaikku kupissa olisi ollut elämää, Miki on selvästikin oikea sottapytty. Ei auttanut muu kuin hakea sieni ja vettä, ja alkaa puhdistamaan kippoja. Kun sain siivottua kaiken, vein tavarat paikoilleen.
Koska minulla oli aikaa, eikä tarvinnut Mikiäkään liikuttaa, päätin putsata vielä sen harjat. Laitoin harjat likoamaan kuumaan veteen jossa oli vähän merisuolaa lian irroittamiseksi. Päätin vielä puhdistaa satulan, josta vaihdoin myös huovan. Katsahdin kelloon, se oli päiväruokien aika.
Hain sylillisen heinää, ja heitin sen Mikin karsinaan. Lähdin hakemaan Mikiä tarhasta syömään päivällistä. Ruuna tuli ehkä vähän liianki innokkaasti luokseni. -Hei dyyd, sunha piti olla kipee ? ihmettelin luokseni laukannutta ponia. Talutin Mikin puhtaaseen karsinaansa syömään päiväheiniä.
HENNA + MIKI = 30HMja Jassulle hommia
|
|
|
Post by henna on Nov 26, 2009 12:17:34 GMT 3
26.11.2oo9 - tonttujako...?lyijykynähommeli, kos vihaan värittämistä. HENNA + MIKI = 31HM
|
|