|
Post by henna on Nov 26, 2009 20:01:21 GMT 3
26.11.2oo9 - iltamoikkaus
-Heippa Miki.. Tehrvehdin tarhan portilla odottavaa vuonoa. Miki hörähti varovasti astuessani sisälle tarhaan. -Mennään sisälle täältä paleltumasta. Tokaisin ja puin riimun ruunan ylle. Aukaisin portin kokonaan, sillä tarhassa ei ollut Mikin lisäksi enää muita. Talutin Mikiä löysällä riimunnarulla kohti Shelyesin yksityistallia. Matkalla minua vastaan tuli Catu, joka näytti aika lailla pelästyneeltä. -No ? kysyin tytöltä, ennen kuin tämä ehti sanoa mitään. Pysäytin Mikin ja Catu tuli Vanin kanssa luoksemme. -Mä oon varma.. Tyttö aloitti itsevarmasti "että täällä on tonttuja" ja jatkoi kuiskaten. Aluksi meinasin tikahtua nauruun, mutta kun huomasin Catun olevan oikeasti tolaltaan, päätin sanoa ymmärtäväisesti "Paras olla kiltti." Catu vain murisi jotain siitä, että kukaan ei uskonut häntä, ja talutti Vanin pikkutalliin. Lähdin hölmistyneenä talsimaan Mikin kanssa kohti yksäritallia. -Vai tonttuja, pah. Tokaisin kuivasti. En ollut ikinä uskonut tonttuihin tai joulupukkeihin, en koskaan.
Karsinassa riisuin Mikiltä loimen pois, ja hain harjat. Aloitin harjaamalla ensiksi jalat, samalla tarkistaen että kaikki oli hyvin. Ei kuumotusta tai turvotusta, hyvä. Olin aamulla käynyt kävelyllä mikin kanssa, mutta se ei näköjään ollut vaikuttanut enempää jalkaan. Huomenna voisin vielä käydä kävelemässä, ja sitten jatkaa juoksuttaen. Putsasin Mikin kaviot ja harjasin ruunan muuten hyvin. Päätin vielä tasata vuonon pystyharjan, ettei raukalle naurettaisi tarhassa. Hoidettuani Mikin, jätin sen karsinaan, ja kipusin ullakolle keittämään vettä teetäni varten.
Ullakolla kävi pulina, siellä oli myös Sophie, Trullin omistaja ja Viivi, Ilonan omistaja. Tytöt juttelivat ankarasti päivän tapahtumista. Otin laatikosta lusikan ja menin istumaan sohvalle. En ymmärtänyt lainkaan mistä tytöt puhelivat, joten ainoastaan sekoittelin hiljaa teetäni lusikalla. -Mitä sä teit tänään ? Viivi kysyi yllättäen. Jouduin miettimään vastausta. -Kävin aamupäivällä Mikin kanssa kävelyllä, kun raukka on vielä toipilas. Nyt vaan tul tänne säätää ja ihmetteleen. Selostin. Puheenaihekin vaihtui äkkiä, ja sitten taas lörpöteltiin. Sophie katsahti kelloonsa, "voi ei, tarveis lähteä kotiin, mutta onnistuuko se että mennään huomenna yhdessä kävelyttämään poneja ? "Sophie kysäisi ja valmistautui kotiinlähtöön. -Sopii, nähdään myöhemmin. Vastasin ja join teeni loppuun. Katselin kuinka tyttö lähti ullakolta sanomaan heipat Trullille. Päätimme Viivin kanssa pienentää Jassun taakkaa, ja hoitaa yksityistallin iltatallin. Viivi haki mahdollisesti ulkona olevat hepat, ja minä jain sinä aika iltaruuat ja heinät. Jassu saapui Nella kannoillaan hoitamaan iltatallia, mutta ilmoitettuamme että hoidimme sen jo, tyttö oli kiitollinen. -Jes, ehdin kerranki katsomaan salkkarit ! Tämä tokaisi ja lähti päärakennukseen Nella perässään. -Ehkä mäkin lähen.. Sanoin Viiville ja menin Mikin luokse. Ruuna söi antaumuksella iltaruokiaan. Ojensin käteni, jota Miki nuuhkaisi nopeasti, jatkaen syömistään sitten. -Lähen nyt, hyvää yötä. Sanoin hepalleni ja lähdin ulos tallista.
Avaessani mopoautoni ovea,kuulin kuinka lumi narskui jonkun jalkojen alla. Katselin ympärilleni, ei ketään missään. Sitten ääni kuului uudestaan, tällä kertaa kuului myös kulkusen kilinää. "Ehkä Catu ei olekaan päästänsä sekaisin, ehkä tonttuja on oikeasti" ajattelin ja nousin autoon lähteäkseni kotiin.
HENNA + MIKI = 32HM
OIII!! MIE TYKSIN!! On ihanaa kun tyypit käyttää mua tarinoissaan just sellasina kun olen! Sie olet mun yks suosikeistani ;D - Katu
|
|
|
Post by henna on Nov 27, 2009 19:04:38 GMT 3
Oii, kiitti Catu<3 sä oot just kiva ku oot tommone :--)HENNA + MIKI = 33HM
|
|
|
Post by sousse on Nov 29, 2009 19:10:16 GMT 3
(Sori en oo käyny, mut kai hoidan Mikii viel? En käyny, ky osote hävis ja unohin paikan nimen. Nyt viimein löysin tämän taas)
PIKAINEN HOITO!
Juoksin linja-auto pysäkiltä Shelyesiin. Ryntäsin yksityistalliin ja huomasin Mikin ja Hennan matkailevan maastoon. Hengitin hetken syvään ihanaa tallin tuoksua. Avasin sitten oven ja sydämeni jyskytti. Tallissa oli kamala kaaos. Huomasin jonkun pikkutytön viskelevän tavaroita hyllyistä. -ömm.. Onks toi nyt ihan aiheellista? Kysyin. Tyttö vilkaisi minua säikhätäneellä ilmeellä ja kääntyi minuun selin. -Ei mua tarvi pelätä. Sanoin ja nauroin hiljaa sisälläni. Tyttö kääntyi katsomaan minuun. Sitten hän sanoi: -Hukkasin parhaat ratsastushanskani tänne ja nyt etsin niitä. -No mutta etkö vois ettii niit vähä siistimmin? Kysyin ja katsoin tallia. Tyttö rupesi kiltisti keräämään heittelemiäänn tavaroita takaisin paikalleen. minä hain kottikärryt ja talikon. Vein ne Mikin karsinaan ja aloin siivota sitä.
Siivottuani vein kärryt lantalaan ja tyhjensin ne. Tallissa huomasin Hennan ja Mikin. Henna näytti kiireiseltä. -Onks sulla kiire johonkin? Kysyin Hennalta ja laitoin kottarit paikalleen. -Joo. Pitäis mennä kotiin joulusiivouksen pariin. Hennä sanoi. -Mä voin kyllä hoitaa Mikin. Sanoin ja katsoin Hennaa, joka aloitti ottamaan Mikiltä suitsia. -Joo. Voisit sitte putsata jalustimet hyvin. Henna sanoi ja kiirehti pois tallista. otin Mikiltä suitset pois ja laitoin ne roikkumaan naulaan. Laitoin riimut kunnolla Mikille ja siirryin satulan pariin. Avasin satulavyön ja veinsatulan telineeseen. otin pölärin harjapakista ja harjasin Mikin sillä. Talutin sitten Mikin karsinaan ja nappasin suitset naulasta. Pesin kuolaimet ja laitoin suitset paikalleen.
|
|
|
Post by henna on Dec 7, 2009 21:22:22 GMT 3
o7.12.2oo9
-Jahass, sitä ollaan sitte saatu kengätki taas ! Juttelin juuri kengitetylle vuonolleni. Kiitin kengittäjää, joka taputti Mikiä kaulalle. -Nähdään taas ! huusin vielä kengittääjän perään. Miki oli kiinni käytävällä, ja kuopi kaviollaan betonilattiaa. Ääni otti ilkeästi korviini, ja kielsin ruunaa. -Sitte mennään pitkästa aikaa ratsastamaan ! älähdin mikille ja lähdin hakemaan harjoja.
Kello ei ollut vielä edes kolmea. Olinpäässyt koulusta pari tuntia aikaisemmin, hyvitykseksi koulumme itsenäisyysjuhlasta, jossa olin toiminut tarjoilijana. Harjasin Mikiä pölärillä samalla unelmoiden. Pikkuhiljaa, käteni enää liikkunut niin nopeasti ja pitkiä vetoja, vaan hidastui, ja tuskin koski karvaan. Mikiä moinen ärsytti, ja se värisytteli selkälihaksiaan toistamiseen. -Sori ponsu. Sanoin sille ja jatkoin harjaamista, tällä kerran kunnolla. Harjattuani Mikiä jokapuolelta tarkkaan, selvitin ruunan takkuisen harjan. Kavioita ei tarvinnut puhdistaa, sillä juurihan kengittäjä ne hoisi. Jätin Mikin käytävälle nuokkuvaan, ja lähdin hakemaan varusteita. Nostin satulan Mikin selkään. Ruuna reagoi heti satulaan negatiivisesti. -Jahas, eipä oo tätäkään saatu vielä kitkettyy pois. Sanoin Mikille. Lämmitin kylmiä kuolaimia kämmeneni sisällä hetken ennen suitsimista. Nostin ohjat ruunan niskan yli ja laitoin kuolaimet sen suuhun. Kiinnittettyäni soljet kipaisin hakemaan oman kypäräni ja raippani.
Talutin Mikin maneesiin ja kiristin satulavyön. Otin ohjat käteeni ja nousin selkään. Annoin ruunalle pohkeita, ja se lähti laiskasti kävelemään uraa ympäri. Hetken käveltyä kokosin ohjat tuntumalle ja annoin sille uudet pohkeet merkiksi, että laiskottelu loppui, ja työnteko alkoi. Tein käynnissä suuria voltteja ja treenasin etu- ja takaosakäännöksiä, joissa oli parantamisen varaa. Kun itse kyllästyin käynnissä maleksimiseen, nostin ravin. Miki lähti rentoon, lennokkaaseen raviin. Olihan se ollut parin viikon ratsastuslomalla, jalkavian takia. Tein ravissa kahdeksikkoja, ja temmon vaihteluita. Mikiparalla meinasi välillä mennä hermot moisen takia. Hetken ravattua, vaihdoin suunnan kääntämällä uljaan ratsuni kentän poikki. Jatkoin kahdeksikolla hetken aikaa, ennen kuin sain mahti-idean ratsastaa uralla tylsiä käynti-ravi vaihdoksia. Mikikin kyllästyi ja päätti välillä ilahduttaa minua pienillä pukeilla. Kun itsekkin kyllästyin tarpeeksi käynti-ravi harjoitukseen, annoin Mikille ansaitun kävelytauon. Lyhyen tauon jälkeen oli vuorossa laukat. Ravasin harjoitusravissa pitkää sivua myöten aina lyhyen ja pitkän sivun kulmalle asti, jossa nostin laukan. Miki nosti laukan helposti, ja laukkasi tasaisesti laukkaa tiputtamatta. Yritin laukassa tehdä kahdeksikkoa, ja sekin onnistui odotettua paremmin. Vaihdoin suunnan ja tein samaa toiseenkin suuntaan. Miki kuunteli minua myös tässä suunnassa. -Vähän oon ylpee susta ponsu ! Kehuin Mikiä ja annoin sen kävellä loppukäynnit pitkin ohjin. Mikin hengityksen tasaannuttua, nousin selästä ja talutin ruunan talliin karsinaan. Hoidin Mikiltä varusteet pois ja harjasin vielä nopeasti. Vein varusteet paikoilleen ja lähdin kotiin.
HENNA + MIKI = 34HM hm, 2 vikaa lausetta kusee, nopee lopetus tai jtn ?
|
|
|
Post by henna on Dec 11, 2009 20:06:49 GMT 3
11.12.2oo9
-Voi hemmetti, vihaan talvee ! Murisin ja kirosin hoitaessani Mikiä. Ensinnäkin, sormeni olivat jäätyneet satamiljoonaa kertaa, varpaat oli jäässä, Mikin jalat kuraisia, kavioihin jäätynyt paska oli kiinni niin lujasti, että en sitä saanut irti kaviokoukullakaan, ja selkäkin meni Mikiä hakiessa, kun piti siinä portilla komeasti liukastua. -Ja nyt vielä tämäkin ! Sanoin huomatessani puuttuvan hokin ruunan yhdestä koivesta. Muristen lähdin hakemaan varustehuoneesta uutta hokkia. Saatuani kiinnitettyä Mikin kuraseen jalkaan uuden hokin, kiristin muutkin hokit jotta en joutuisi jatkuvasti uusimaan niitä. -Nonni, ootkos tyytyväinen ? sanoin ja katsoin kysyvästi vuonoheppaani saatuani sen hoidettua. Laitoin Mikille loimen päälle, sillä ajattelin viedä herran takaisin tarhaan. Alkuperäisessä suunnitelmassani Miki piti pestä, mutta koska oli niin kylmä, en viitsinyt jotta mussu ei vilustuisi. Vein Mikin tarhaan heppakamujensa kanssa.
HENNA + MIKI = 35HMjopa tuhat sanaa ? inspis loppu keske :<
|
|
|
Post by henna on Dec 13, 2009 0:42:16 GMT 3
12.12.2oo9 - Ps. Rakastan Sua ♥
He ovat kuin paita ja peppu He ovat kuin reppu ja reissumies He ovat pummi ja pummitar Kuvailisi Minua ja Mikiä, Erottamattomat. ♥
Joku keksi rakkauden Ja sinä toit minulle sen Miki opetti minut luottamaan, ja ennen kaikkea rakastamaan. ♥
Sä oot mun oma aarteni mä pidän susta huolta Vielä monen vuoden päästäkin tuun miettiin tätä vuotta Sä oot parasta mitä mulle on tapahtunut Mickatcha Rollower & Henna yhdessä n. 6kk. ♥
I love you Jag älskär du Ich liebe dich Jeg elsker deg 我愛你 Te amo Ik hou van jou σε αγαπώ Je t'aime Ma armastan sind Jeg elsker dig Rakastan sua ! ♥
Henna + Miki = 36HM raukkauden merkeissä 8)
|
|
|
Post by henna on Dec 16, 2009 21:23:40 GMT 3
16.12.2oo9 - Rekiretki Kavereiden Kaa
-Jaahas laiskamadot ! Ulkona hieno sää, ja te vaan maleksitte täällä takkatulen ääressä, lähetään ulos metsäretkelle ! patistin innoissani taukotuvassa maleksivia heppuja. -Hullu... Ulkonahan on yli 20 astetta pakkasta. Viivi tokaisi. Maiss veti peiton paremmin päälleensä. -Eiku oikeesti ! Nyt mennään ulos ! murisin tytöille. -Ääähh.. Tytöt ääntelivät kuorossa. -Viivi, voit ottaa vaikka Millin, ja Maiss Svean ja Catu jos et jaksa kävellä ni voin ottaa Mikille reen ja tuut sen kyytii ! Ehdottelin. -Okei. Catun ilme kirkastui. "Jos siivoat Vanin,Svean ja Millin karsinat siitä hyvästä !" Mietin hetken tarjousta, mutta päätin suostua, pitihän nämäkin menninkäiset totuttaa päivän valoon. -No okei sitte. Sanoin kuivasti ja suuntasin tallituvan ovelle. "Puolen tunnin päästä lähtö, ja Catu, saat luvan hakea ees sen reen sieltä vajasta."
-Heippa makkara. Tervehdin karsinassa majailevaa ruunaani. Aloin harjata Mikiä rauhallisesti. Kohta Catu tuli karsinan luokse huohottaen. -No nyt se on tuolla ulkona venaamassa, ja Isosta tallista terveisiä että ne on pian valmiita. Catu selitti yhteen hengenvetoon. -Jahass, no haeppa valjaat. Patistin Catua, joka lähti auliisti hakemaan valjaita. Putsasin Mikin kaviot, ja kirensin hokit, sinä aikana Catu oli jo hiukan laittanut valjaita. Komensin tytön hakemaan reen päälle viltin tai kaks, jotta emme palelisi. Kiristin vielä vastinhihnat, ja lähdin taluttamaan ruunaa reen luokse. Rekeä Miki ei ollut ennen vetänyt, ainakaan minun kanssani, joten tämä olisi sillä tavalla ainutlaatuinen kerta. Miki peruutti osaavasti reen eteen. Kiinnitin aisat huolellisesti. Maiss ja Svea, sekä Viivi ja Milli odottivatkin jo meitä ulkona. Catu nousi raippa mukanaan kärryille. Kipaisin hakemaan vielä paksumman toppatakin, ja sitten olimme valmiita lähtemään.
-No mihis suuntaan sitte mennään ? Etunmaisena ratsastava Viivi myhäili. -Sinne minne me mahdutaan tän reen kanssa ! huudahdin Viiville. -Pysyttekö mukana ? Catu tarkisti perässä kipittävän ratsukon tilanteen. Maiss nyökkäsi ja hoputti vielä pikkuista Sveaa reen vierelle. -Jos tehään niin, että mä päätän mikä lenkki tehdään ? Viivi fiksuna päätti. Vastasimme myöntävästi. En ollut moista reittiä ennen kulkenutkaan, mihin Viivi meitä johdatti. Yhtäkkiä tyttö antoi vuonolle pohkeita, jolloin tamma lähti innokkaasti ravaamaan. Maiskautin, jolloin Miki lähti perään. -Heei, odottakaas meitä ! Maiss huudahti ja kannusti Svean raviin. Kohta ravasimme yhdessä jonossa jotain Viivin reittiä. Äkkiä Catu nappasi Mikin ohjat ja ohjasi ruunan Viivin vierelle. Viivi katsoi meihin äimistyneenä. Kohautin hartioitani, ja Catu hymähti "adios" samalla hoputtaen Mikiä yhä kovempaan raviin, ja laukkaan. Viivi ei voinut muuta kuin antaa Millille lisää pohkeita. -Heei ! Maiss huudahti ärtyneenä ja hoputti Svean rivakkaampaan laukkaan. Catu nauroi samalla antaen lisää pohkeita Mikille. Välillä tytön piti kurkata taakseen, nähdäkseen paljonko välimatkaa oli jäljellä. -Catu, eiköhä tää skaba ala loppuu pian ? naurahdin, olimmehan selviä voittajia. -No ei loppuis jos Miki jaksais juosta ! Catu naurahti ja hidasti Mikin raviin. Miki korskahti tyytyväisenä vauhdikkaan juoksukisan jälkeen. Vihdoin Viivikin saapui kävelemään rinnalle. -Catu sä oot umpihullu ! tyttö hymähti puuskuttaen. Catu irvisti nauraen. -Pitäiskö jäädä odottamaan Maissia ? kysähdin tajutessani että eräs ratsukko puuttui. Jäimme odottamaan tienposkeen Sveaa ja Maissia. Vihdoin ratsukko saapui hengästyneenä. -Kivasti lähditte ilmottamatta. Maiss tokaisi närkästyneenä. Catu avasi suunsa sanotakseen jotain, mutta repesikin nauramaan. Maiss yhtyi nauruun, ja lopulta koko nelikko nauroi hervottomana. Loppumatkan jatkoimme kävellen, sillä kaikki me olimme hiestä märkänä. -Meidän pitäisi tehdä useammin tällaisia lenkkejä. Totesin nähdessäni Shelyesin tallipihan. -Nhääh, katotaan. Catu vastasi nauraen ja jatkoi "mieluummin vaan lorvin tallikamarissa, mut olihan tää kivaa...". -...varsinkin kun sä siivoot karsinat ! Maiss jatkoi nauraen. Tyydyin vain näyttämään kieltäni noustessani pois reen kyydistä. Catu hipsi jo lähtemäisillään lorvimaan tallikamariin, kunnes pysäytin tytön. -Reki...? Sanoin ja osoitin katseellani Mikin perässä olevaa rekeä. Catu katsahti minuun murhaavasti ja rupesi irrottamaan solkia Mikin valjaista, jotta saisi vietyä reen takaisin vajaan. -Kiitos ! sanoin ja näytin Catulle kauneimman hymyni, jonka voisi luokitella jäätäväksi irvistykseksi. Talutin Mikin karsinaan, jotta voisin hoitaa ruunan. Riisuttuani valjaat, niputin ne ja vein paikoilleen satulahuoneeseen. Harjasin Mikin nopeasti pölyharjalla, ja putsasin kaviot. Mikin hikisyyden vuoksi laitoin ruunalle fleece-loimen, jottei ruuna vilustuisi ulkona kylmässä. Hoidettuani Mikin kuntoon, ja vietyäni ulos, jouduin tekemään muiden hommat. -Orjatyötä. Tokaisin kuivasti lapioidessani lantaa Millin karsinassa. Viivi räpsi kuviaan hienolla järjestelmäkamerallaan, Catun ja Maissin hirnutessa vieressä. Näytin tytöille kieltä mennessäni tyhjentämään kottikärryjä. Vihdoin, ja viimein siivottuani neljä yyberlikaista karsinaa, olin taas lämpissä tallituvassa juomassa kaakaota, ja röhnöttämässä nojatuolissa. -Ja sit se oli ainakin näääin iso ! Aimie kuvaili käsiä apuna käyttäen. Tyttöparka oli nähnyt suuren rotan tallin vanhassa aitta-varastossa. Hymyilin onnessani, olin tutustunut hirvittävän mukaviin ihmisiin, muutettuani solvaeriin Suomesta. Kaikki tallilla käyneistä tyypeistä, olivat mahtavan mukavia. Shelyes tulisi aina olemaan Shelyes, toinen kotini.
Henna + Miki = 37HM
|
|
|
Post by Jassu on Dec 23, 2009 1:06:46 GMT 3
Pohkeenväistöä - Henna + Miki 30HMOon tähä melko tyytyväine : ) Onnea 30HM:n johdosta ! JASSU, IHANA! <3 Sä muute huijasit mua: sanoit et 100% varmuudella ei tuu palkintokuvia ennen jouluu. xD Mut tää on tosi söpö. (: - Maissi
|
|
|
Post by henna on Dec 29, 2009 17:22:06 GMT 3
29.12.2009
-Huhhuh, ja sitte viel Miki täne. Huokaisin. Olin siivonnut koko aamun Mikin karsinaa. Kerrankin, minun toimestani se loisti. Yleensä jos minä olin siivonnut karsinoita, niistä oli vain suurimmat liat siivottu pois. Kärräsin kottikärryt paikoilleen, ja vein talikonkin samalla pois. Nappasin karsinan oven viereisestä naulakosta Mikin riimun, ja lähdin hakemaan ruunaa tarhasta. Pysähdyin keskelle tallipihaa ihmetellen. "Mitäs täällä tapahtuu" ihmettelin suurta joukkoja tyttöjä kasassa. Tunkeuduin kasan läpi, jotta näkisin jotain. Löysin ringin keskeltä, Aimien ja Kittyn sekä Loviisan ja Ellan. -Vautsi, teilläpä onki hienot hepat. Kehuin hevosia, tytöille ja jatkoin :"Loviisa, tervetuloa porukkaan, toivottavasti viihdyt täällä !". Suunnistin takaisin Mikin tarhalle. Silloin kuin minä sain Mikin, ei tapahtunut Shelyesin porukassa mitään kiinnostusta. Johtuikohan se siitä, että Miki asui jo valmiina Shelyesissä. Minua ei kuitenkaan haitannut, sillä en pitänyt siitä että olin huomion keskipisteenää, annoin mieluummin jonkun muun tehdä sen. -Hei Miki. Tervehdin rakasta ruunaani ja laitoin sille riimun. Katsoin tarkati, ettei muut hevoset päässeet pois tarhasta taluttaessani MIkin sieltä pois. Kun pääsimme lähelle Kittyä ja Ellaa, Miki päästi ilmoille riemukkaan tehrvehdys-hirnahduksen. Nauroin sille ja taputin sen kaulaa sanoen "oot mahtava". Talutin Mikin karsinaan, jonka olin juuri aamupäivällä kuurannut. Miki katseli ihmeissään puhtaudesta kiilteleviä ruokakippoja, ja katsoi sen jälkeen minuun kuin kysyen "ootsä kipee?". Jätin Mikin karsinaan, ja lähdin hakemaan harjoja.
Saavuttuani takaisin, Miki oli jo laittanut paikat mieluiseen järjestykseen, -piehtaroimalla. Ruuna oli ihan puruissa, ja "nopeasta" harjauksestani saattaisi nopeastikin venyä vähän pidempi harjaustuokio. Ei auttanut muu kuin ottaa harja käteen ja aloittaa myös hevosen kuuraaminen. Aloin harjaamisen pölyharjalla, jolla sain suurimman osan puruista pois. Tämän jälkeen kävin vielä ruunan läpi kumisualla. Putsasin kaviot tarkasti ja iristin hokit. Kun nyt olin päässyt vauhtiin, päätin tasottaa Mikin rehottavan pystyharjan. Minusta ei luultavasti koskaan tulisi parturia, sillä ainakin Mikin "pystyharja" näytti enemmänkin, mutkittelevalta pystyharjalta. Vein harjat pois, ja toin tilalle ruunan päiväruuat, sylillisen heiniä. Jätin Mikin herkuttelemaan heinillä, ja päätin mennä muiden tallilaisten tapaan Ison tallin hoitajienhuoneeseen.
-Heippa ! tervehdin iloisesti hoitajien huoneessa maleksevia, samalla silmäillen, ketä kaikkia siellä oli. Rojahdin lempipaikkaani nojatuoliin, ja vedin sen vierellä lorvineen viltin päälleni. Huomasin kuinka Iina oli pikkuhiljaa matkaamassa kohti tee- ja kahvinkeitintä. -Iina ! pysäytin tytön. -No ? tyttö sanoi katsoen minuun kysyvästi. -Etsä viitsis tuoda mulle kaakaota ? kysyin anoen ja näytin koiranpentuilmeeni. -Ärh, orjapiiskuri, tämän kerran. Iina lupasi ja alkoi valmistamaan minulle kaakaota. -Muista sitten että lämmintä ! muistutin irvistäen. Kohta sainkin Iinan valmistavan lämpimän kaakaon. Maistoin kaakaota, ja sanoin äitini tapaan viiniä maistaessa " kuivahko mutta makea maku, selvästi Shelyesistä, ja Jassun ostamaa pirkka-kaakaota." Kiitin Iinaa kaakaosta, ja jatkoin kaakaon nautiskelusta samalla lukien hevoshullun uusinta numeroa. Kohta Aimie saapui kiljuen hoitajien huoneeseen, ja hyppäsi sohvalle. -Se rotta oli taas tuolla ! tyttö huusi paniikissa. Aloin nauramaan hervottamasti, samalla läikyttäen kaakaota päälleni. Kopsukin oli paniikissa, tyttö pelkäsi ilmeisesti rottia. -Pyh, se on vaa harmiton eläin. Sain nauruni takaa sanottua. Hörppäsin kaakaoni loppuun ja lähdin katsomaan, josko Miki olisi syönyt jo.
-Noniin hepo, ootko valmis ? Sanoin kurkaten Mikin karsinaan. Ruuna oli syönyt suurinpiirtein kaikki, ja lähdin hakemaan varusteita. Olin päättänyt hypätä tänään muutaman pienen esteen. Nostin satulan Mikin selkään, ruuna reagoi siihen aivan samanlaisesti kuin alussa, mutta tällä kertaa siihen se lisäsi sen, että se väänsi korvansa kunnolla luimuun, ja jos se olisi ollut koira, se olisi varmasti murissut näyttäen hampaitaan, mutta tyytyi vaan näykkäsemään minua hihasta. Otin pelästyneenä askeleen taaksepäin. -Mutta Miki, mikäs sulla nyt on ? kysyin pelästyneenä. Siirsin Mikin kiinni käytävälle, jotta se ei voisi koittaa uudestaan näykkäistä. Nostin satulan pois ruunan selästä, ja tarkistin ettei se ollut kipeä. E-ei, ihan normaalilta tuntui, eikä se käsin painellen vääntänyt korviaan luimuun. Nostin satulan uudestaan selkään, tällä kertaa varovaisemmin. Miki väänsi siltikin korvansa luimuun ja kuopi maata turhautuneena. -Älä ny viitti. Juttelin Mikille kiinnittäessäni satulavyön. Siirsin Mikin riimun kaulalle ja nostin ohjat kaulan yli. Sujautin kuolaimet sen suuhun ja kiinnitin remmit. Kipaisin hakemassa oman turvaliivini, kypäräni ja raippani, ja sitten suunnattiin maneesiin, jonne olin pystyttänyt muutaman esteen.
Talutin MIkin keskelle kaartoon, jossa kiristin satulavyön ja nousin selkään. Aloitimme rauhallisesti, käynnissä pitkin ohjin tehden samalla voltteja. Alkukäynnit otettua, otin ojat tuntumalle ja annoin Mikille pohkeita ravin nostamiseen. Miki totteli kuuliaisesti, ja alkoi ravaamaan rauhallisesti maneesia ympäri välillä korskahdellen. Jatkoin kuitenkin volttien tekoa, mutta nopeamman askelajin takia niistä piti tehdä isompia. Miki yritti aina voltilla vaihtaa käyntiin, mutta olin valmiina, ja sain sen pidettyä ravissa. Hetken kuluttua käänsin Mikin ensinmäiselle esteelle, se oli 60cm pysty. Miki innostui esteen nähtyään, ja rupesi ravaamaan lujempaa, pidätin innokasta ruunaani. Pari metriä ennen aloin laskemaan askeleita. Kun pääsin kolmosen kohdalle, nousin kevyeeseen istuntaa mukautuekseni hyppyyn. Esteen päällä nojauduin hieman taaksepäin, aivan kuin este olisi ollut kaksimetrinen. Mutta pienestä on helppo lähteä. Olin oppinut hurjasti Wiken pitämästä "Isoja esteitä"- tunnista. Tulevaisuudessa, olin suunnitellut kisaavani Mikin kanssa ahkerammin. Miki heilautti päätään innoissaan esteen jälkeen. Taputin ruunaa kaulalle ja annoin sille laukkapohkeet. Miki lähti salamannopeasti laukkaan, ja pukitti pari kertaa innokkaasti. Kuvittelin olevani mm-kisoissa, ja annoin Mikin laukata innoissaan, istuessani kevyessä istunnassa ja heiluttamalla katsojille. Ennen estettä hidastin Mikiä, mutta annoin sen kuitenkin laukata. Nousin taas kevyeeseen istuntaan. Miki hyppäsi yli tarkasti, virheittä. -Hyvä Miki, oot paras ! Kehuin sitä kovaan ääneen samalla silittäen. Pidimme molemmat hirmuisesti esteistä, mutta lemppari-juttu taisi silti olla maastoesteet. Annoin Mikille ansaitun kävelytauon. Miki oli jo hengästynyt, ja aika hikinen, päätin kuitenkin, että hyppäisimme vielä metrin korkuisen onnistuneesti, ja sitten voisimme käydä kävelemässä maastossa loppukäynnit. Kun Mikin hengitys oli taas tasaantunut, annoin sille laukkapohkeet. Miki lähti innokkaasti laukkaan. Laukkasin aluksi kierroksen, ja sitten ohjasin ruunan metrin korkuiselle pystylle. Miki epäröi aluksi hiukan, mutta hyppäsi kuitenkin. Puomi kolahti maahan. Olin pystyttänyt useamman esteen, jotta minun ei tarvitsisi nousta selästä korjaaman estettä. Käänsin Mikin uudestaan metrin korkuiselle pystylle, mutta tällä kertaa annoin sille lisää pohkeita rohkaistaakseni sitä. Miki hyppäsi hyvältä ponnistuspaikalta, sopivalta etäisyydeltä, suurin piirtein täydellisesti. Minäkin olin mukana hypyssä, eikä puomi tippunut. Annoin Mikin laukata vähän matkaa, ennen kuin hidastin sen käyntiin. Taputin ruunaani kaulalle, ja kehuin sitä hurjasti. -Käydään vielä kävelemässä maastossa. Sanoin ja ohjasin Mikin ulos maneesista. Lähdimme kävelemään rauhallisesti pitkin ohjin tarhoille päin. Päätin että kävisimme laitumella, ja tultaisiin samaa reittiä takaisin. Miki oli omissa maailmoissaan, eikä välittänyt tarhoissa maleksivista eläimistä. Olin ylpeä Mikistä. Se oli aina ollut kultainen ja kiltti, jopa silloin kuin minulla oli huono päivä. Se lohdutti, ja auttoi jatkamaan jos jotain oli sattunut. Silti olin itse vain harvoin pysähtynyt miettimään, että miltä Mikistä tuntui. Miki oli minulle tärkeintä tässä maailmassa, enkä sitä halunnut ikinä menettään, päätin, että jokaisen hetken minun ja Mikin välillä tulisi olla tälläinen.
Nousin Mikin selästä ja talutin ruunan karsinaan. Löysäsin ensinmäiseksi satulavyötä, ja otin suitset pois. Menin puhdistaman kuolaimet juoksevan veden alla, niputin suitset ja vein paikoilleen varustehuoneeseen. Nostin satulan pois Mikin päältä, ja vein senkin satulahuoneeseen. Otin mukaani harjakopan, ja harjasin Mikin vielä läpi huolellisesti. Hain sille sen loimen, ja pari porkkanaa, jotka se ahmi rouskuttaen kiinnittäessäni loimen solkia. Pistin Mikille riimun päähän, viedäkseni sen ulos. Vein Mikin Pablon kanssa samaan tarhaan. Ne olivat hyviä ystäviä, niinkui Miki oli myös Symppiksen kanssa. Mutta Symppis oli myyty, missälie mahtaa olla nykyään ? Palasin talliin ja vein Mikin harjat paikoilleen. Menin siivoamaan esteet, jotka olin jättänyt maneesiin lojumaan. Maneesi oli edelleen tyhjänä. Vietyäni esteet paikoilleen, hain hoitajienhuoneesta kamppeeni, ja lähdin kotiin.
Henna + Miki = 38HM //innostuin taas kirjotttaa pitkii 8)
|
|
|
Post by henna on Dec 30, 2009 19:18:09 GMT 3
3o.12.2oo9 Koklasin tota piirtist : ) HENNA + MIKI = 39HM
|
|
|
Post by henna on Jan 9, 2010 21:24:09 GMT 3
09.01.2010 40. hoitomerkintäSaavuin tallille aamupäivällä, mukanani uusi kamerani. Se ei ollut hieno tai kallis järjestelmäkamera, vaan ihan normaali, halvin mahdollinen digikamera. Heti ensinmäiseksi, menin ison tallin hoitajien huoneeseen, jossa tallikaverini oleskelivat. -Mooi ! Tervehdin porukkaa ja laskin kamerani pöydälle. Nappasin lehtikasasta vanhan hevoshullun, ja istahdin lempipaikkaani, kuluneeseen nojatuoliin. Muutama heppua töräytti ilmoille laiskan "moin". Selattuani lehden läpi, jonka olin satakertaa lukenut, nappasin kamerani pöydältä, katsoakseni tarkemmin kameran asetuksia. -Vou, tässähän on ihan mustavalko-kuva toiminto. Ihastelin kameraani ääneen. Monilla tallin tytöillä, oli hieno järkkäri, eivätkä he ottaneet kauheasti kantaa halpaan digikameraani. Tallin ovi lensi auki, ja sieltä tuli Catu ja Kopsu, leikkisästi pelleillen. -Mä oon lentokone, Njiaaaaaaau. Catu ääntelehti. -Mä oon mediheli, prrrrrr. Kopsu jatkoi. Kohdistin kamerani tyttöihin, ja painoin liipaisinta. Sain tytöistä hyvän tilannekuvan. Näytin kuvaa tytöille, jotka repesivät totaalisesti kuvalle. -Saat lähettää ton mulle mesessä ! Catu nauroi. -Kato nyt mua ! Kopsu hekotti vatsaansa pidellen. Hymähdin, ja kerroin että minun pitäisi lähteä ottamaan lisää taidekuvia. Talsin kohti tarhaa, päätin ottaa Mikistä muutaman lähikuvan. -Heippa herra. Tervehdin ruunaani. Laitoin kamerani valmiiksi, ottaakseni kuvan vuonosta. Miki hörähti ja nuuski ihmetellen kameraani. -Tietkös, tänään sitte irtojuoksutan sua. Kerroin suunnitelmista. Katsoin kameran tarkentimeen, ja nappasin kuvan söpöstä vuonosta, jonka harja oli silmien päällä. Painoin nappulaa, josta pääsi katsomaan otettuja kuvia. -Oot paras. Sanoin taputtaen ruunan kaulaa. Pujotin riimun Mikin päähän, ja lähdin taluttamaan sitä kohti yksityistallia. Miki käveli reippaana vierelläni. -Susta on varmaan kiva ku välillä tuun suaki kattomaan. Juttelin ruunalle joka reippaili vierelläni. Karsinassa otin Mikiltä pois loimen, ja hain harjat harjatakseni Mikin. Harjasin Mikiä rauhallisesti, viereisessä karsinassa Jenna hoisi Vissyä. -Wissy on kyllä hieno heppa. Sanoin katsellen Jennen silmäterää ihaillen. -Onse. Tykästyin tähän heti ku näin. Jenna sanoi, oli selvästi ylpeä Vissystä. Kukapa ei olisi ylpeä hevosestaan. Minäkin oli Mikistä huurjan ylpeä, vaikkei se ollutkaan Norjan mahtavin kouluhevonen, tai pelastanut satoja ihmishenkiä, se riitti että se oli tuollainen kun on. Irrotin Mikin suitsista ohjat, ja talutin ruunan kentälle, juoksutettavaksi. Suljin portin huolellisesti, ja maiskautin ruunan liikkeelle. Miki käveli laiskanlaisesti vasempaan kierrokseen. Huiskautin raippaa, ja ruuna nopeensi askeltaan. MIkin käveltyä pari kierrosta, pyysin ruunaa siirtymään raviin. Miki lähti reippaaseen raviin, eikä sillä ollut aikomustakaan hidastaa sitä. Tyytyväisenä otin taskustani kameran, ja räpsäytin "taidekuvan" Mikin ravaavista takajaloista. -Hyvä poika. Kehuin ruunaa, ja yllytin sen laukkaan. Miki laukkasi riemuisasti pukitellen. Napsin ruunasta vielä muutaman kuvan, ennen kuin vaihdoin suuntaa. Miki ravasi innoissaan toiseenkiin suuntaan, ja laukkasi iloisesti pukitellen. Talutin Mikiä vielä kenttää ympäri, jotta sen hengitys tasaantuisi. Vein Mikin takaisin talliin, ja harjasin ruunan pikaisesti. Minulla oli jo hirveä kiire päästä kotiin tyhjentämään kamerani 82 kuvaa koneelle. Toivotin heipat sekä Mikille, että muulle Shelyn porukalle. -Huomenna nähdään.
|
|
|
Post by henna on Jan 13, 2010 21:25:58 GMT 3
13.02.2010 ~ harjaushetki 41. hoitomerkintä~Kuvassa olen hakemassa Mikin harjoja (: ~
|
|
Sousse en jaksanu kirjautuu
Guest
|
Post by Sousse en jaksanu kirjautuu on Jan 17, 2010 15:49:31 GMT 3
Joo sori ku olin piiiitkään pois mutta yritän nyt saada itseni aktiivisemmaksi!
Laitan hoitotarinan huomenna ja varmaankin samalla yhden tai kaksi kuvaa.
|
|
|
Post by henna on Feb 4, 2010 18:01:41 GMT 3
SOUSSE, on erotettu Mikin hoitajanpestistä.
Katellaan jos jossain vaiheessa uutta (:
|
|
|
Post by henna on Feb 7, 2010 18:33:19 GMT 3
7.2 ~ "IIIIK, mun kynsi" 42.hoitomerkintä
Olin edellisenä päivänä käynyt laitattamassa tekokynnet, ja nyt olin päättänyt lähteä tallille niitä esittelemään, ja samalla Mikiä moikkaamaan. Nousin portaat ylös ullakolle, jossa hoitajat oleskelivat. -Moi kaikki ! Sanoin pirteällä äänellä astuessani sisän. Katsahdin lempipaikkaani, nojatuoliin. Kopsu istui tuolissa, eikä tytöllä ollut aikomustaan nousta siitä ennen maailman loppua. Istuin lattialle tyynyn päälle, ja riisuin ulkovaatteeni, hanskat, pipon ja takin. -Kopsu hei ! Heitätkö mulle sieltä jonku hevoshullun vaikka ? Kysyin toiveikkaana siitä, että tyttö nousisi tuolilta. "Kun oot noi lähelläki" lisäsin ja hymyilin koiranpentu-katseellani. -No, okei sitte. Kopsu sanoi ja nousi tuolista hakeakseen minulle. Hyppäsin salamannopeana pystyyn, ja hyökkäsin kuluneeseen nojatuoliin. -Heei ! Se oli mun paikka ! Kopsu sanoi hämmästyneenä. -Aivan, oli. Sanoin hymyillen ilkikurisesti. -Noin se tekee aina.. Arvasin tän mut en viittiny sanoo mitään. Catu sanoi viisaana. -Joo, tää on mun paikka ! Sanoin nauraen. "Joka tapauksessa, tulin vaan käymään, pitää mennä hoitamaan Mikiä." Nappasin pöydältä, Aimien edestä uusimman hevoshullun. -Hei ! Mitä sun kynsille on käyny ! Aimie huomasi. Hymyilin, ja kerroin ottaneeni tekokynnet. -Just, noista on varmaan paljon hyötyä tallilla. Catu sanoin nauraen. -No.. Emmä tiiä.. Sanoin hämilläni. Jätin tytöt lorvimaan, ja lähdin Mikin luokse. Ruuna kaipasi liikuntaa, ja minä Mikiä.
Miki laiskotteli lämpimässä karsinassa. -Heippa kultaponi. Sanoin lempeästi ruunalleni. Miki hörähti minut nähdessään, oli varmasti ikävöinyt minua. Silitin ruunan turpaa, ja hain harjat. Harjasin Mikin pikaisesti, sillä halusin ehtiä maastoon ennen pimeää. Käärin Mikin jalkoihin heijastinpintelit, ja hain suitset. Lisäilin vielä heijastin nauhaa mm. häntään, ohjiin ja kypärääni. Päälleni puin heijastin liivin. Huusin Cadun pihalle, sillä tämä saisi puntata minut vuonon selkään, koska en sinne itse ilman satulaa päässyt. Katu tulikin "mielellään" minut punttaamaan selkään. Talutin Mikin ulos, otin ohjat käteeni ja ojensin toisen jalkani Cadulle. -Älä potki ! Katu huusi auttaessani minut selkään. -Kiitti Patu ! Sanoin kauniisti hymyillen, ja painoin pohkeeni Mikiin, joka alkoi kiltisti kävelemään kohti maastoja.
Pimeys oli jo ehtinyt valtaamaan Norjan metsät, eikä minua oikein huvittanut sinne lähteä. Sen sijaan valkoinen lumi, ja hankilaukka innoittivat minua. -Voi, mistä löytäisimme Miki nyt kunnon hangen ! Sanoin miettien minne mennä laukkailemaan. Maiskautin ruunan raviin, muistin suuren niityn kivenheiton päässä Shelyesistä, siinä olin nähnyt muitakin ratsukoita laukkailemassa. Miki ravasi innoissaan päätä heiluttaen. -Taidat tykätä vai ? Nauroin leveästi hymyillen. Traktoritien ja niityn välissä oli oja, jonka yli Mikin piti hypätä. Käänsin Mikin ojalle päin, ja kannustin ruunaa hyppäämään. Miki pysähtyi ojan viereen, ja hyppäsi paikoiltaan järkyttävän kenguru-loikan. Menetin tasapainoni, ja tarrauduin ruunan kaulaan. -Seeis, prrr.. Rauhoittelin innokasta vuonoa. Miki pysähtyi, ja korjasin asentoni. Koskematon, kimaltavan valkea lumihanki oli täydellinen hankilaukkaan. Niitty oli suuri, ja siinä kelpaisi laukata. Painoin jalkani mikin kylkiin, ja annoin ruunalle käskyn laukata. Miki käänsi korvansa kiinnostuneena eteenpäin, ja loikkasi eteenpäin. Lunta oli yli Mikin polvien, ja laukkaaminen oli ruunalle hankalaa. Miki loikki innoissaan ympäri niittyä. Nauroin maha kippurassa ruunan selässä. Hankitreeni teki sille hyvää. Miki kiemurteli, hyppi ja juoksi kuin varsa konsanaan. -Höpsö ! Rauhotu jo ! Mä tipun ! Nauroin. Miki pukitti innoissaan, jolloin lensin komeassa kaaressa hankeen. -Idiootti ! Mun paidan sisälle meni lunta ! Huusin nauraen. Nousin nopeasti pystyyn. Lunta oli puoleen väliin vartaloani, ja liikkuminen oli todellakin suuri ongelma. Päästyäni Mikin luokse, talutin ruunan suuren kiven luokse. Miki pysyi kiltisti paikoillaan, ja pääsin kiven päälle. Kivi oli liukas, ja luiskahdin alas. Kolautin kynteni kiveen. En viitsinyt ottaa hanskaa pois, mutta toivoin että kynsi olisi pysynyt paikoillaan. Koitin uudestaan päästä ruunan selkään, ja tällä kertaa onnistuin. -Nyt lähdetään kotiin ! Sanoin puhdistaessani itseäni lumesta. Miki ravasi rennosti traktoritietä pitkin Shelyesin pihaan. Nousin pois selästä, ja talutin Mikin karsinaan.
Riisuin ruunalta kaikki heijastin viritelmät, ja laitoin fleeceloimen. Taputin ruunaa kaulalle, ja annoin taskustani porkkanan. Menin vielä sanomaan tytöille, että lähtisin nyt. Ullakolla, otin hanskan pois kädestä, ja huomasin, että kaunis, vaaleanpunainen kynteni oli irronnut. -Eikä ! Se on piloilla ! Sanoin melkein itkien. Katu katsahti vuoronperään Kopsuun,ja sitten Aimieen. "Mitä mä sanoin." Joo, Catu oli taas oikeassa.
|
|