Mikin hoitopäiväkirja

[henna]

12.maaliskuuta
^{43.hoitomerkintä}

Ja sit mä osaan tämmösseenki tempun..!


ruuna esitteli pelletaitojaan tarhasta haku reissulla. :--)

[henna]

11.heinäkuuta
^{44. hoitomerkintä}


Päivä jolloin ehkä se maailman ahkerin hevosenomistaja & -hoitajatyttö oli taasen matkalla toiseen kotiinsa, Shelyesiin.

Tallustelin laiskasti hiekkatietä kohti Shelyä, aurinko porotti kuumana niskaani, ja ipodista soi kesän hittibiisi.
Hetken minulle oli tärkeämpää juhliminen ja pojat, mutta jostain kumman syystä pian mieleni alkoi taas tehdä tallille. Olin onnellinen siitä, että rakasta pullahevostani ei oltu potkittu pihalle shelystä, ja että siitä oli pidetty hyvää huolta.
Olin jo ehtinyt ajattelemaan Mikin myymistä, mutta yhden hyvin nukutun yön jälkeen en voinutkaan luopua rakkaasta ystävästäni. Tosiaan Miki kyllä ansaitsi parempaa- tai ainakin edes hoitajan.

Shelyesin tallipiha häämötti edessäni, ja vauhtini kiihtyi. Voi miten ihanalta tuntui taas haistaa hevonen nenässäni.
Puikkelehdin hoitajien ja hevosten välistä yksityistalliin, joka oli tyhjä. Hevoset olivat tietenkin laitumilla, mutta enhän minä sitä voinut tajuta. Nappasin Mikin riimun mukaani, ja lähdin innoissani laitumelle.
Siellä rakas hevoseni laidunsi muiden seurassa, maha pömpötti,karva kiilsi ja korvat hörössä. Mikistä oli pidetty hyvää huolta !
-Mikii ! Tule tänne rakas ! Kutsuin hevosta.
Miki nosti päänsä ruohotupsusta, muiden hevosten tavoin. Se taisi tunnistaa minut, sillä lähti liidoikkain askelin ravaamaan luokseni korvat hörössä.
-Heippa poju, onko ollut ikävä ? kyselin silittäen hellästi ruunan päätä.
Miki hörisi lempeästi. Pujotin riimun ruunan päähän, ja talutin hevosen sisälle viileään talliin.

Kipaisin hakemaan harjat, ja tietysti porkkanan lempipojulleni. Miki söi porkkanan kiitollisena. Harjasin ruunaa pitkin vedoin. Miki oli varmaankin jo ehditty harjaamaan tänään tai eilen, sillä se oli puhdas. Käväisin hakemassa ruunalle suitset, pienen maastolenkin jaksaisimme varmasti, vaikka oli kuuma.
Suitsittuani Mikin, talutin ruunan ulos. Laitoin kypärän päähäni, ja ponnistin satulattoman ruunan selkään jakkaralta.
Miki kavahti hieman innoissaan, sillä ei varmaankaan oltu ratsastettu hetkeen.

Annoin ruunalle pohkeita, ja tämä lähti innoissaan reippaasti kävelemään kohti varjoista metsäpolkua. Hetkeen en ollutkaan ollut ratsastamassa, joten pieni kävely lenkki olisi hyvä. Mikinkin kunto oli varmasti laskenut, sen huomasi myös ruunan suuresta ruohomahasta. Silti Miki kulki reippaasti eteenpäin, eikä sitä tarvinnut kertaakaan repiä pois puskista !
-Mitäs sanoisit jos ihan vaan kaks laukka askelta ? kuiskasin ruunan korvaan, kun eteemme aukesi laaja niitty.
Mikin korvat kuuntelivat sanojani tarkasti, ja se nosti innoissaan päänsä ylös.
Tulkitsin tuon kyllä-vastaukseksi, ja painoin laukkapohkeet ruunan kylkiin.
Kaksi laukka askelta venyi viideksi, ja viisi kymmeneksi. Miki laukkasi innoissaan, eikä sitä näyttänyt kuumuus häiritsevän lainkaan. Ruunaa ei meinannut saada enään hidastamaan takaisin käyntiin, vaikka niittykin oli jo lopuillaan.
-Hassu heppa ! Nyt käännytään ! sanoin toppuillessani menevää hevosta.
Miki kääntyi vastahakoisesti. Ja oli koko loppumatkan tallille niin energinen, että ruunaa piti pidättää koko ajan.

Tallilla vein Mikin viileään karsinaan, ja riisuin suitset. Oma vaaleanpunainen toppini oli selästä ihan hikinen, ja kaipasin kovasti kylmään suihkuun. Täytin Mikille sangollisen vettä, jonka joukkoon lisäsin 3dl omenamehua. Näin vesi maistui paremmalta ja hevonen sai varmasti tarpeeksi nestettä.
Miki joi ahnaasti koko sangollisen tyhjäksi. Päätin jättää ruunan sisälle talliin vilvoittelemaan, ehkä sen voisi illalla viedä takaisin.
Kirjoitin karsinan oveen muistilappuun "Henna was here" jotta kukaan ei ihmettelisi miten ihmeessä ruuna oli sisällä päässyt.
-Heihei poju. Sanoin ja silitin ruunan turpaa. "Nähdään taas!"