|
Post by vegasi on Sept 28, 2010 13:29:10 GMT 3
Crime II:n päiväkirja Crime II, tutummin pelkkä Crime on 137cm korkea tilastoponiori. Ponin omistajan –vegasin eli Veken– odotukset ponista ovat korkealla ja tavoitteena on päästä kilpailemaan Crimellä jopa 120-130cm luokkia pirteän ruutitynnyrin ollessa vanhempi. Tällä hetkellä Crimen kanssa kuitenkin vasta opetellaan enemmän perusasioita, sillä 4-vuotiaalla villiponilla tuntuu niissäkin olevan hieman ongelmia.. Poni tuli omistajalleen suoraan Shelyesiin. Ennen Shelyyn tuloa Veke on Crimellä ratsastanut siis vain kerran (koeratsastuksessa) huonohkolla menestyksellä... Voimassa olevat hoito-ohjeet [/size] Hoito-ohjeet vaihtuvat välillä, joten tätä kannattaa pitää silmällä. Täältä löytyy aina voimassa olevat ohjeet!Loimitus[/center] •Sadekeleillä siniruudullinen sadeloimi, jos kolea ilma. Muuten ei tarvitse mitään. (Miksi tälläinen loimitus? Crime klipataan aina talveksi, jotta tavoitteellinen treenaaminen kisoja varten on mahdollista.) Ruokinta Kaura 1 - ½ - 1 l Mysli ½- 0 - ½ l Kivennäinen 0 - 0.75 - 0 dl Pellava 0 - 0 - 0.75 dl Heinä 1- 1 - 1½ kg Ruoat, johon pellavaa tai kivennäistä turvotetaan. Kiitos!
|
|
|
Post by vegasi on Sept 28, 2010 13:40:10 GMT 3
Tiistai 28.9.2010 ~ Saapuminen
Kaarroin mopoautoni Shelyesin parkkipaikalle. Koko mauto oli täynnä pahvilaatikoita, joissa oli uuden ponini, Crime II:n, uusia varusteita. Hyppäsin ulos autosta ja lukitsin ovet. Päärakennuksen nurkalla seisoi tummahiuksinen nainen. Tullessani hänen luokseen nainen esittäytyi Jassuksi, Shelyesin omistajaksi. Kuljin hänen perässään sisälle taloon, jossa tuoksui kevyt hevosen tuoksu. Istahdin keittiön pöydän viereen ja Jassun ojentamien papereiden eteen tallin omistajaa vastapäätä. Jassu kertoi minulle tallin tavoista ja käytännöistä, kyseli minusta ja Crimestä. Viimeiseen en osannut itsekään paljoa vastata. Olinhan nähnyt ponin vain yhtenä päivänä ja ratsastanut sillä kerran. Lopuksi allekirjoitin vielä sopimuksen tallipaikasta, jonka jälkeen Jassu esitteli minulle vielä tallin.
Puhelimeni soi ja isäni kertoi, että oli pian Shelyesissä. Isäni oli äitini kanssa hakenut ponin Saksasta samalla kun he kävivät katsomassa äidilleni uutta hevosta, vuotiasta tammaa. Vartin kuluttua vanhempieni musta mersu kaarsi pihaan perässään tilava kookas kuljetuskoppi. Talleista alkoi valumaan porukkaa pihalle, katsomaan minkälainen elukka sieltä oikein astelisi ja itse olin todella jännittynyt. Ei sen takia, että omistin ponin, olihan minulla ollut hevosia ja poneja vaikka kuinka paljon, vaan sen takia, että omistin idioottiponin, jolta olin tippunut koeratsastuksessa. Äitini oli kuitenkin tykännyt kovasti ponin kevyestä hevosmaisesta rakenteesta ja saanut minut suostuteltua vaihtamaan haaveeni puoliverisestä kenttähevosesta pieneen 137cm korkeaan poniin. Yhdistelmä pysähtyi ja äitini hyppäsi iloisena autosta ja halasi minua. Hänestä oli aina yhtä ihana nähdä minua, koska asuin nykyään omassa asunnossa, vaikka olinkin vielä alaikäinen, 16.
Nousin sisälle koppiin, jossa minua tervehti sinisilmäinen poniori korvat tötteröllä. Ponilla oli päällä kasvattajaltaan/myyjältään saatu musta kangasloimi ja siniruudulliset uudet kuljetussuojat. Päässään ponilla oli kastanjanruskea nahkariimu. Aukaisin kuljetusnarun ponin riimusta ja vaihdoin riimunjatkeeksi ketjunarun. Huikkasin isälleni merkiksi, että poni oli kiinni ja olimme valmiita tulemaan alas, joten tämä irrotti takaportin ja peruutin innokkaan ponin maantasalle.
Kuulin jonkun kuiskaavan ponin sinisistä silmistä ja joku taas huomautti ponin olevan melkolailla Milkan näköinen, eroa oli se, että molemmat silmät olivat siniset ja rakenteeltaan Crime oli hevosmaisempi ja tietenkin ori. –Tässä on Crime II, eli pelkkä Crime. Melkein neljävuotias tilasto-ori ja sen omistan minä, vegasi eli tutummin ehkä Veke. Vieressäni jännittyneenä seisova ori piteli päätään korkealla ja sen sieraimet olivat isoina. Jostain laitumilta kuului hirnahduksia, joihin poni vastasi kimeällä äänellä ennen kuin alkoi pyörimään kärsimättömästi ympärilläni. Pyysin äitiäni ottamaan kuljetussuojat pois ja viemään Crimen karsinan eteen, jonka Jassu ystävällisesti näytti hänelle. Käskin myös isäni viemään kisakaappini Jassun näyttämään varustehuoneeseen.
Talutin pirteää ponia kolme varttia kentällä ennen kuin vein sen talliin syömään Jassun tuomia heiniä. Otin ponilta loimen pois ja viikkasin sen nätisti ja heitin kuljetussuojien päälle, jotka vein varustehuoneeseen arkkuun. Aloin järjestelmään myös isäni kantamia pahvilaatikoita, tai oikeastaan niiden sisältöä kisakaappiin ja arkkuun ja saatuani kaikki uudet varusteet talteen vein pahvilaatikot kuljetuskoppiimme. Samalla otin mukaan autostamme uuden koulusatulan ja estesatulan ja muutamat suitset, jotka vein niille varattuun paikkaan.
Kellon ollessa jo todella paljon, lähdin huikaten moikat pihalla oleskelleille tytöille.
–Vegasi & Crime 1 HM
|
|
|
Post by vegasi on Sept 29, 2010 12:22:08 GMT 3
keskiviikko 29.9.2010 ~ Tutustumista
Vettä satoi kaatamalla pysäyttäessäni mautoni Shelyn parkkipaikalle. Näin pihan lainehtivan vettä ja mietin kenkäparkojani, joista vesi imeytyisi heti lävitse. Mikä järki oli ottaa kankaiset tennarit tallille tällä ilmalla? Syy oli varmasti poikaystäväni Joakimin. Hänhän oli sanonut minulle eilen, ettei huomenna sada ja olin tyhmänä ollut katsomatta pihalle kun lähdin. Enkä tietenkään jaksanut palata vaihtamaan kenkiä. Laiska, mikä laiska.
Hypin isoimpia lätäköitä varoen talliin, jossa Crime asusteli. Tallissa oli valoisaa ja mikä parasta kuivaa , joka ei kuitenkaan enää paljon lohduttanut, kun kengät olivat kastuneet litimäriksi. Tallustin uuden ponini karsinalle, josta pilkisti ruskea sinisilmäinen pää. Rapsutin ponia otsatukan alta ja menin karsinaan. Ponin karva oli melko pitkä jo nyt, joten klippaaminen tulisi ajankohtaiseksi viikon sisällä, jos mieli treenata hevosta enemmän. Tosin taas eihän nelivuotiaalla tarvinnut joka päivä ratsastaa, ei se olisi hyväksikään sille, mutta joka tapauksessa päätin klipata ponin seuraavalla viikolla. Saisihan ainakin nähdä, mitä siitä tulisi. Vai tulisiko mitään.
Hain harjat, ja aloin sukimaan ponia pitkillä ja vahvoilla vedoilla. Crime ei ollut kuitenkaan yhtään niin yhteistyöhaluinen kuin Saksassa kun olin katsomassa sitä, vaan luikahteli harjan alta ja leikki pahista, joten jouduin laittamaan ponille riimun päähän ja sitomaan sen kiinni karsinan kalteriin. Harjattuani hermostuneen karvarullan turvanpäästä hännänpäähän ja putsattuani sen kaviot, virittelin ponille juoksutus remeleet päälle ja talutin sen maneesiin. Matka maneesiin ei kuitenkaan ollut yhtään niin yksinkertainen asia, kuin olisi voinut olettaa. Crime nimittäin hyppi ja pomppi joka suuntaan, samalla kun itse yritin vältellä astumasta kuralätäköihin ja matkan aikana huuliltani pääsi useampi kuin yksi vee –sana.
Maneesissa ei onnekseni ollut ketään ja kierrettyämme pari kertaa maneesi ympäri, vein ponin keskelle ympyrälle ja pyysi sitä kävelemään ympärilläni. Tämä sujuikin hyvin, vaikka kielemme olikin eri. Ravissa juoksutus ei ollutkaan yhtään niin helppoa tai ainakin siltä se tuntui. Crime ei tietenkään osannut ”ravi” sanaa ja kun maiskutin tai heilautin juoksutusraipalla poni lähti armottomaan pukkilaukkaan. Useiden työläiden minuuttien jälkeen sain sen kuitenkin vihdoin ymmärtämään mitä siltä odotin ja kaikki sujui taas melko hyvin. Ravin jälkeen laukassa oli ongelmana se, että poni ei malttanut pitää jalkojaan oikein maantasalla vaan pomppi kuin mikäkin kumipallo ympyrällä. Toiseen suuntaankaan mitään poikkeuksellista ei tapahtunut.
Kun siirryin taas kävelemään ponin vierellä uralla, tuli Jassu maneesiin norjanvuonohevosen kanssa. –Mites teillä sujui? Jassu kysyi noustessaan vuonohevosen selkään. –Jaa-a. Onhan tässä vähän ongelmia kielen kanssa, mutta kyllä se siitä ehkä. Onhan tää vähän munapää, mutten mitään muuta odottanutkaan. –No, kyllä se siitä tasottuu kun tottuu paikkaan. Onhan tässä uus maa, uus paikka ja uudet ihmiset ja eläimet ympärillä, Jassu totesi ja pyysi vuonohevosta eteenpäin. –Niin, oliks tää aamulla ihan järkevä? Virnistin ja pysäytin ponin maneesin keskelle. –Joo, ihan sutkot. Vähän se jotain omaa sähläs kun laitumille vein, mutta ei se nyt sen kummemmin. Hauska tapaus, tallin omistaja naurahti
Takaisin talliin matka sujui huomattavasti rauhallisemmin. Tiedä sitten, johtuiko siitä, että poni oli hionnut jonkin verran ja suuremmat energiat oli siis jo saatu pois. Karsinassa riisuin Crimeltä varusteet ja vein ne nätisti kisakaappiimme, jonka jälkeen menin pesemään hevosen pesukarsinaan. Yllätyksekseni poni oli yllättävän järkevä pesarissa, mitä nyt kerran yritti syödä letkua, mutta mitään sen kummempia kommervenkkejä ei onnekseni sattunut. Pesun jälkeen heittelin ponin päälle villaloimen, jonka tulin puolentunnin kuluttua ottamaan pois, ponin oltua jo tarpeeksi kuiva, enkä halunnut sen ”kärsivän” märässä loimessa.
-Veke & Crime HM 2
|
|
|
Post by vegasi on Sept 30, 2010 11:52:01 GMT 3
torstai 30.9.2010 ~ selässäAjaessani kohti Shelyesiä, käveli tiellä ratastusvaatteisiin pukeutunut tyttö. Ihan mielenkiinnolla pysäytin mauton ja kysyin tytöltä, oliko hän kenties menossa Shelyyn ja myöntävän vastauksen saatuani tarjosin tälle kyytiä. Matkalla tallille esittäydyin oranssihiuksiselle tytölle, joka paljastui Jasuksi ja kävelimme yhtä matkaa talleille. Tyttö vaikutti mukavalta, vaikkakin hieman hiljaiselta. Ainakin näin alkuun. Tallissa ei ollut ketään ihmisiä tullessani sinne. Ponit kuitenkin hörähtelivät ruuan toivossa kävellessäni käytävää pitkin Crimen karsinalle. Karsinassa ei kuitenkaan ollut ketään, joten nappasin ketjuriimunnarun ja kipitin laitumille, hakemaan ponia sisälle. Matka talliin ei sujunut yhtään niin hyvin kuin eilen maneesilta talliin. Joka tapauksessa positiivista oli se, että pystyyn poni ei pompannut kertaakaan, eikä kirosanojakaan vuodatettu ollenkaan. Tallissa riisuin ponskilta sadeloimen ja harjasin ponin nopeasti, mutta silti huolellisesti. Harjauksen päätteeksi pudistin vielä kaviot ja selvitin hännän. Ponin ollessa riittävän edustavan näköinen hain koulusatulan ja remonttisuitset, sekä rintaremmi-martingaalin, jotka nakkelin ponin päälle. Lopuksi käärin vielä vaalean siniset pintelit joka jalkaan satulahuovan värin mukaan. Ennen lähtöä kentälle otin vielä oman kypäräni ja talutin ponin sitten pihalle. Kentällä pysäytin Crimen keskelle, kaartoon. Kiristin satulavyötä ja laskin jalustimet ja nousin selkään. Jouduin pidättelemään ponia melko paljon, kunnes sain jalustimet oikean mittaisiksi ja annettua ponille eteenpäin vievät avut. Kehuin oria ja annoin sille pitkät ohjat. Ensimmäisessä kulmassa Crime pomppasi äkillisesti sivulle ja lähti jotain epämääräistä ristilaukkaa, kunnes sain ohjat sen verran käteen ja ponin taas hallintaan. Sama pelleily jatkui jonkun aikaa, kunnes se unohtui. Kuitenkin vain hetkeksi. Otettuani ohjat kunnolla käteen, työstin ponia aluksi käynnissä. Paljon pysäytyksiä ja peruutuksia, sekä ympyröitä. Kun nuori poni oli kuulolla ja vetreänä siirsin sen kevyeeseen raviin ja keventelin ensin pari kierrosta pitemmillä ohjilla, kunnes taas pyysin ponia hieman kokoamaan itseään. En kuitenkaan paljoa, vain sen verran, että lihakset tekisivät vähän töitä ja kehittyisivät. Mihinkään korkeaan muotoon Crimeä en siis pyytänyt kuin korkeintaan hetkeksi. Ravailtuamme hetken molempiin suuntiin, otin laukat, jotka sujuivatkin yllättävän hyvin. Crime kuunteli minua mukavasti, eikä kiihdytellyt kuin vähän pitkillä sivuilla. Tosin pientä kyttäämistä oli ilmassa. Laukkojen jälkeen, pyysin ponia vielä ravaamaan pitemmillä ohjilla muutaman kierroksen, jonka jälkeen siirsin sen käyntiin ja annoin vapaat ohjat, jolloin alkoi taas turhan päiväinen pomppiminen. En kuitenkaan välittänyt tästä sen enempää vaan pyrin olemaan itse rauhallinen ja saamaan ponin ajatukset temppuilusta muualle. Tallissa riisuin varusteet ja vein ne takaisin paikoilleen. Tullessani takaisin harjaamaan Crimeä oli poni saanut päähänsä jonkin sortin kuningas idean ja pureskeli karsinaan jäänyttä harjaa. En kuitenkaan ehtinyt tarpeeksi nopeasti pelastamaan harjaa, joten sen kohtaloksi oli päätyä roskakoriin. Harjasin Crimen sitten muilla harjoilla, jonka jälkeen menin putsaamaan varusteet nopeasti. Varusteiden putsauksen eli tässä tapauksessa pyyhinnän jälkeen menin muiden tallityttöjen luokse viettämään aikaa ja tutustumaan heihin. Kaikki vaikuttivat erittäin mukavilta ja heidän kanssaan tulisin varmasti viettämään vielä monet hyvät hetket! -Veke & harjansyöjäHM 3Kuva tänpäiväisestä ratsastuksessa, jossa ravailemme Crimen kanssa. suwin.kuvat.fi/kuvat/sekalaista/skannaa.bmp/full
|
|
|
Post by vegasi on Oct 1, 2010 14:05:15 GMT 3
perjantai 1.10.2010 ~ hengailua
–Eiks se ookin ihan mukavan näköinen? Kysyin vieressäni seisovalta poikaystävältäni Crimen karsinan ovella. –Jaa-a. Neljä jalkaa, kaksi korvaa ja kaksi silmää ja epämääräisiä laikkuja, poika tuumasi ajatuksissaan. Olin joutunut tekemään hirveän työn saadakseni vastahakoisen jätkän tallille katsomaan uutta silmäterääni. Joakimia kun ei hevoset kiinnostanut pätkääkään. –Eiku oikeesti. Sano nyt onks se susta söpö tai jotain, virnistin ja tönäisin leikkisästi jätkää. Minua vuotta vanhempi kaveri ei kuitenkaan vastannut mitään, tyytyi vain ottamaan minut syleilyynsä –En mä ponista sano mitään, mutta omistaja on syötävän suloinen, poika kuiskasi korvaani. –No niin.. Lähes nyt sit reeneihin ja tuu hakeen mut täältä sit ku pääset, sanoin vetäydyttyäni pois pojan otteesta.
Crime oli erittäin inhottavalla tuulella. Harjatessa poni pyöri kuin väkkärä ja jos sidoin sen kiinni, aloitti se muunlaisen pelleilyn. Aina kun vaihdoin puolta, otti poni hupparini hupusta kiinni tai yritti muuten osoittaa mieltään. Talliin tulleet vaaleat tytöt, jotka paljastuivat Maissiksi ja Heidiksi virnistelivät meille, räyhätessäni ponilleni tämän käytöksestä. Harjauksen päätteksi olin saanut vähintään kaksi kertaa ponin painon varpailleni, joten minun ei tehnyt kauheasti mieli leperrellä ponille enää tänään.
Sen sijaan Heidi pyysi minua muiden luokse ja ilomielin lähdinkin hänen ja Maissin matkaan, sillä olin ajatellut muutenkin pitää Crimellä tänään ansaitun (ja ansaitun) vapaapäivän. Reilun tunnin kuluttua Joakim tuli kuitenkin hakemaan minua mopoautollani ja jouduin lähtemään, vaikka olisin hyvin voinut jäädäkin vielä muiden hyvään seuraan. Joakim ei kuitenkaan halunnut olla tallilla hetkeäkään, joten jouduin tyytymään kohtalooni.
-Veke & Iditootti HM 4
|
|
|
Post by vegasi on Oct 4, 2010 19:06:47 GMT 3
maanantai 4.10.2010 ~ huono päivä(kö?)Kellertävät ja punertavat lehdet tipahtelivat puista tehden kuvioita leijaillessaan maahan. Myös parkkipaikka oli vuorattu oranssinerisävyihin ja hypätessäni mautostani jalkojeni alla litisi. Oli satanut. Taas. Jostain laitumilta kuului kimeä hirnahdus ja huomasin kahden tytön taluttavan kahta ponia kohti oritallia. Kolea syysilma ei ollut tunkeutunut talliin, jossa tuoksui hevoselle. Otin vaaleanpunaiset tumppuni pois ja heitin ne Crimen aamuruoka ämpärin päälle karsinan eteen. ”Mitä jätkä?” Naurahdin avatessani karsinan ovea, ”Mennäänkö tänään vähän köpöttelemään?” Poni tunki turpansa kämmentäni vasten ja annoin ponille kuivan leivän palasen taskustani. Kirjava ori hamusi taskustani lisää, mutta työnsin hevosen pään kauemmas ”ei enempää herkkusuuni”, naurahdin. –Mites te ootte kotiutuneet? Käännyin ja näin takanani Catun. –Ihan hyvin kait, ainakin itse tykkään Shelyesistä tosi paljon ja luulen, ettei Crimelläkään ole paikkaa mitään vastaan, hymyilin ja suukotin ponin otsaa. –Se onkin aika leikkisä poni, yksi päivä kun täällä jotain hommasin niin, kauhea kolistelu ja kun tulin katsomaan niin se repi loimensa solkia, Catu hymähti. –Tyhmä poni, naurahdin –et kai sää häiritte täällä ketään? Catu hymyili ja lähti tallista jonnekin. Jäin yksin ponini luokse. Otin ponin käytävälle ja otin laukustani klipperin. Totutin aluksi ponin koneen ääneen, jonka jälkeen ajoin ajamaan ponin karvoja lyhyemmiksi. Crime seisoi ihmeen nätisti, jollei ihme steppaamista ja hännän pyörittelyä laskettu mukaan. Tunnin kuluttua olin saanut klipattua ponin kokonaan. Olin jättänyt vain satulan alle, jalkoihin ja päähän tavallisen pituisen karvan ja poni näytti erittäin hauskalta. Reippaasti sukaisin pölyharjalla irtokarvat pois ja heitin ponin päälle vahvan villaloimen, lopuksi talutin ponin vielä takaisin karsinaansa. Lattian lakaistuani hain Crimen estesatulan, remonttisuitset, sekä suojat ja aloin satuloimaan ponia. Varusteiden laitto sujui sutkot hyvin, sillä Crime seisoi melko nätisti paikoillaan, otti suitset nätisti päähänsä, eikä nostellut edes jalkojaan suojia laittaessa. Ihmeen hyvällä päällä poni siis. Ennen lähtöä pihalle, laitoin vielä omaan päähäni kypäräni. Crime höristi korviaan avatessani ulko-ovea ja saadessani oven auki, poni hyppäsi tasajalkaa ulos tönäisten minut oven karmia vasten. ”CRIME PRKL!!!” vihaiset sanani kaikuivat pitkin pihaa nypätessäni ohjasta pomppivan ponin viereeni ennen kuin se olisi päässyt irti. Aluksi poni näytti jopa hieman säikähtäneeltä, mutta taputtaessani sitä kaulalle älysin, ettei sen päähän ollut mitään mennyt enempää. Hienoa passagea se maneesiin juoksi vierelläni. –Oliko jotain ongelmia? Meeba nauroi avatessani maneesin ovea. –Ai vähän. On tää ihme elukka kun ei mitään järkee oo päässä. Makkaraks se pitäis laittaa, virnistin. Meeba nauroi ja taputti Crimeä. –Ei vaan, kait siitä ihan järkevä tulee kun vähään ikää saa. Toivottavasti, muuten mä en niin kestä, virnistin ja talutin ponin sisään maneesiin. –Ehkä sille tulee järkee päähään iän myötä, Meebakin totesi –Mutta nyt mä meen hoitaa Lunaa, moikka! –Heippa, nähkäillään taas. Crime tanssahteli levottomasti ympärilläni kiristäessäni vyötä. ”Voit sä nyt oikeesti olla paikoillais ees viis sekuntia?” mutisin ponille samalla kun yritin saada vyötä edes reiän kireemmälle. ”Ymmärräksä sä puhetta?!” Saatuani vyön kiristetyksi nousin jakkaralta satulaan satulaa ja ponin selkää säästäen, joka myös oli hieman hankalaa ponin jalkojen vispatessa suuntaan jos toiseen. Mitä lie rumbaa sekin oli alkanut harrastamaan. ”Hyvä poika,” sanoin kun poni malttoi seistä pyynnöstäni paikallaan. Silitin ponin säkää satulan edestä ja pyysin sitä jälleen eteenpäin. Kävelimme pitkin ohjin maneesin uraa pitkin kun äkkiä jostakin kuului kova ääninen tömähdys ja tunsin kuinka ratsu allani pomppasi ilmaan. Seuraavassa hetkessä tunsin kuinka poni alkoi pukittelemaan ja toinen jalustimeni irtosi jalasta. Seuraavssa hetkessä poni teki vielä kaiken lisäksi äkkikäännöksen ja lensin suoraan maneesin seinää päin. Tajuttuani hetken päästä tilanteen, katselin kuinka kirjava poni laukkasi villisti pukitellen maneesissa kiihdyttelen pitemmillä suorilla oikein olantakaa. ”Crimeeee,” tyynnyttelin ponia ja yritin saada sen tulemaan luokseni. Muutaman minuutin kuluttua, jostain kuiman syystä ponin huomio kohdistui minuun ja se ravasi kiltisti luokseni viaton ilme kasvoillaan. Ei sille voinut edes suuttua. Pudistin housuistani ja hupparistani hiekat pois ja nousin takaisi selkään. Tällä kertaa Crime seisoi nätisti paikoillaan. ”Toinen yritys,” hymähdin ja pyysin ponia liikkeelle. Ensimmäisen kierroksen pidin ohjat visusti käsissäni, sillä ponin korvat liikkuivat siihen malliin, että kohta voitaisiin taas lähteä, mutta tämän rauhoittua annoin taas sille pitkät ohjat. Käveltyämme pitkin maneesia parikymmentä minuuttia laskeuduin selästä, löysäsin vyön ja nostin jalustimet ylös. Crime käveli nätisti talliin, mikä olikin varsin hyvä asia, sillä huumorintajuni ei olisi sietänyt enää tänään kauheasti turhan päiväistä pelleilyä. Karsinassakin poni käyttäytyi ihmeen rauhallisesti. Yritti litata minut vain pari kertaa seinän väliin ja talloi kerran varpailleni, sekin ihan vahingossa. –Olit ratsastamassa? Jassu kysyi viedessäni ponin varusteita takaisin varustehuoneeseen. –Joo, ihan turha reissu, mutisin pestessäni kuolaimia. –Miten niin, eikö poni totellut? Jassu virnisti. –Tjaa-a. No pelästy jotain kolahdusta ja sitten mentiin pitkin maneesia pukkilaukkaa, kunnes luuska sai mut äkkikäännöksellä alas, hymähdin ja pyyhkäisin suitset läpikotaisin kostealla pyyhkeellä. –Eikai sattunut? Nainen kysyi vakavana ja tyydyin vain pudistamaan päätäni. Putsattuani (=pyyhkäistyäni) varusteet ja pestyäni suojat, laitoin Crimelle vielä villaloimen päälle ja menin auttamaan muita ruokkimaan hevosia. -Veke ja CrimeHM 5Sry kun kaikki tarinat on ollut tosi lyhyitä ja muutenkin ihan huonoja, mutta yritän jatkossa tehdä vähän huolellisemmin ja pitempiä, kun koeviikkokin loppu tänään ja alko uus jakso.
|
|
|
Post by vegasi on Oct 5, 2010 21:07:22 GMT 3
tiistai 5.10.2010 ~ Sataa sataa ropiseeMatala, mutta sitäkin suloisempi hörähdys Crimen karsinalta sai sydämeni pomppaamaan rinnassani. Poni, minun pieni ilkiöponini, oli hörähtänyt minua. Ehkä ruuan toivossa, sillä kädessäni oli kuiva ruisleipä, mutta en välittänyt. Crime oli joka tapauksessa hörähtänyt. Hörähtänyt minulle ( tai leivälle..)! –Mamman pikku höpönassu, hymyilin onnenni kukkuloilla avatessani ponin karsinan ovea ja ojensin leivän ponille. Crimen sametin pehmeä turpa hamusi paljasta kättäni, hevosen ottaessa leipää suuhunsa. Halasin eläintä kaulalle ja painoin nenäni vasten sen ihoa. Vedin syvään voimakasta hevosen tuoksua ja suljin silmäni. –Onko eilinen tippuminen unohtunut? Ääni takanani keskeytti minut ajatuksistani ja päästin ponista irti. Hymyilin voimakasta hymyä. –Kyllä, se hörähti mulle! Tai no luultavasti leivälle, joka oli mulla kädessä, mutta silti, hymylin ja myös Jassun kasvoille nousi hymyn häivähdys. *** Harjasin ponin lyhyttä klipattua karvaa voimakkailla ja pitkillä vedoilla. Crime käyttäytyi melko asiallisesti, vaikka olikin irti karsinassa. Upotin pienen tulevan estelupauksen kehuihin samalla kun kerroin sille tulevaisuudesta. ”Aloitellaan hyppytreenit ens viikolla ja siitä eteenpäin kerran viikossa vähän mennään pikkusia hyppyjä. Sit voidaan osallistua johonkin tyyliin puomi/ristikko luokkaan ja pikku hiljaa edetä korkeemmalle ja korkeemmalle, kunnes vihdoin ollaan siellä 130cm tasolla ja voitetaan kaikki puokitkin. Vai mitä kulta?” Pujotin ketjunarun ponin suusta lähtiessämme pihalle hieman kävelemään. Ilma ei kuitenkaan suosinut meitä tällä kertaa kauheasti ja talutin pirteästi vierelläni ravaavan ponin maneesin mahdollisimman nopeasti, ettemme kastuisi aivan hirveästi kaatosateessa. Tämä tietenkin oli lähes mahdottomuus, sillä vettä tuli kuin Esterin perseestä, mutta onneksi maneesit olivat keksitty. Meidän lisäksemme maneesissa oli vaalea hiuksinen tyttö, Maiss, tämän ponilla Vanilla. Moikkasin tyttöä ja taluttelin Crimeä ympäri maneesia harjoitellen samalla pysähdyksiä ja peruutuksia maastakäsin. Alku näytti aivan toivottomalta, mutta loppua kohden mussukkani (huomatkaa, että tänään Crime oli jo mussukka) alkoi kuuntelemaan paremmin ja Maiss sai olla toteamassa, että olihan ponilla järkeäkin päässä ainakin herneen verran. Lähes tunnin haahuilun jälkeen ravuutin ponin takaisin talliin ja kastuin Crimen kanssa uudemman kerran. Heitin ponin päälle villaloimen. ”Kyllä meille tulee vielä hyvä tulevaisuus. Susta tulee tähti. Julkkis.” Hymähdin onnellisena ennen lähtöäni. "On päivii iloisii ja päivii surullisii sä et saa mitää jos et koskaa usko unelmii Jos sä et usko nii se on vaa susta kii miten sä elät, näetkö valon päässä tunnelin On päivii iloisii ja päivii surullisii sä et saa mitää jos et koskaa usko unelmii Nyt ittees niskast kii ja usko unelmii sä voit viel saavuttaa kaike mistä uneksit" © KiD1 -Vegasi & CriiiiimeeeHM 6Tää on kyllä ihan liian lyhkänen, mutta joo..
|
|
|
Post by vegasi on Oct 8, 2010 14:39:32 GMT 3
perjantai 8.10.2010 ~ 4-vuotis synttärit, pidetäänkö bileet?Heitin koululaukun kaksioni vaalealle sohvalle ja keräsin makuuhuoneestani ratsastusvaatteet, jotka minun oli tarkoitus saada päälleni. –Ota Jose jääkaapista porkkanapussi, huusin vetäessäni turkoosia hupparia päälleni. Yhteinäisenen olohuoneen ja keittiön sohvalta kuului epämääräinen murahdus ja tarkensin käskyäni napakasti huutamalla perään ”HETI!” Kuulin kuinka poika nousi sohvalta ja lampsutti jääkaapille. –Miks sun pitää viedä jollekin konille porkkanoita, miltä sä oot tippunut ainakin miljoona kertaa ja näin. Ei kai ne älyä, että niillä on synttärit? Joakim kyseli ironisesti heittäessään porkkanapussin tallilaukkuni päälle. –No, koska aa en ole tippunu siltä kun yhteensä kaks kertaa, bee se on ollut nyt tosi kiva ja ratsastaessakin ollut tosi järkevä siihen, mitä se on nyt ollut ja cee vaikkei se älyä, että sillä on synttärit niin voin mä kai silti viedä. Voin mä v**** sulle ostaa porkkanoita jos ne on sulta pois, vastasin puoliksi ärtyneenä ja heitin poikaa tyynyllä, jonka hän oli tiputtanut lattialle. –Ei ny tarvii suuttua, enkä mää mitää porkkanoita syö, tämä totesi ja asetteli tyynyn sohvalle. –Moikka, nähään illalla, huikkasin ennen kuin suljin ulko-oven. Meri välkehti kauniina ajaessani Shelyn pihaan. Puut olivat tiputtaneet lehtiä enemmän kuin eilen maahan. Huokaiin syvään ja vedin syksyistä meren tuoksuista ilmaa keuhkoihini. Havahduin mietteistäni puhelimeni soimiseen. Kaivoin uuden iPhonen laukustani, näytöllä luki ”Äiti”. ”Moi,” vastasin hajamielisesti kävellessäni kohti talleja. Äiti kyseli miten oli Crimen kanssa sujunut ja käski onnitella hänen puolestaan ponia. Vartin puhelun jälkeen, keskityin hellimään ponia, joka oli viime päivinä käyttäytynyt varsin mallikkaasti. Lähes tunnin harjauksen ja puunauksen jälkeen, olin tyytyväinen loppu tulokseen ja annoin ponille porkkanan, jonka Crime rohmusi vieden samalla melkein pari sormeani. ”Ai mun kynnet lähtee!” naurahdin. ”Kannattaako omistaa rakennekynnet, vai geelikynnetkö noi on?” Jassu naurahti lakaistessaan tallin käytävää. ”Geeli,” virnistin ja rapsutin ponia korvan takaa. Laitoin ponille juoksutus vermeet päälle, joiden laitossa oli kylläkin hieman hankaluuksia, mutta näin ponin nelivuotis synttäreinä en jaksanut asiasta enempää hernettä nenääni vetää. Matka kentälle sujui melko tavalliseen tapaan, ori ravasi vieressäni ja aina kun seisahduimme alkoi pyörimään hermostuneena ympärilläni. Pieni adhd poni, muttei voi mitään. Juoksutus sujui ihmeen hyvin. Crime kuunteli tarkkaavaisesti apuja ja oli oppinut jo hienosti, mitä tarkoitti ”ravi”, mitä ”käynti” ja mitä ”laukka” ja ”seis”, tosin aina ihan joka päivä ei poni kuitenkaan jaksanut/viitsinyt totella, mutta nyt ponilla oli joka tapauksessa menossa jonkin sortin ”täytyy olla kiltti” –kausi meneillään. Vartin juoksutuksen jälkeen kävelimme ponin kanssa vielä hieman maastossa ja onnekseni poni oli liinassa, sillä ihan ongelmitta kaikki ei siellä sujunut. Crime pomppi koko matkan tiellä ojaan ja keskelle tietä, ei malttanut yhtään kuunnella ja oli muutenkin kuin tikittävä aikapommi. Selvisimme kuitenkin molemmat ehjinä takaisin tallille ja harjasin ponini vielä kertaalleen, ennen kuin heittelin sille loimen päälle. –Heeeeiii, tervehdin muita tallilla olioita tullessani hoitajien huoneeseen, jossa oli iso kasa tyttöjä. –Mitäs kuuluu? Epämääräisten kuulumisten jälkeen, joku onnitteli minua Crimen synttäreistä ja puheen aihe siirtyikin hetkeksi niihin. –Pidetäänkö hirveet bailut? Naurahdin samalla kun laitoin hiuksiani uudelleen kiinni sekaiselle nutturalle. Vastaukseksi sain iloista naurua, mutta mitään sen kummempia suunnitteluja ei kuitenkaan tehty. Ehkei jonkun idiootin ponin nelivuotis synttäreitä kannattanut hirveästi juhlia. Puheen aihe vaihtui.* –Tuo on tosi kaunista, Catu totesi katsellen ulos ja vilkaisin ikkunasta. Ruska kieltämättä oli hieno, vaikka ilta oli käynytkin jo pimeähköksi. –Mä rakastan syksyn värejä, joku hymähti. Trrrrrrr-trrrrrrrr-trrrrrrr kännykkäni tärisi laukussani. Etsin älypuhelimen kätösiini. ”Ni?”, vastasin puhelimeen, sillä soittaja oli Joakim. ”Tuutko kohta, kello on jo yli kaheksan, enkä jaksais olla koko iltaa yksin.” ”Kyl mä kohta lähen, mutta oon vielä hetken.” ”Sä oot oikeesti aina tallilla nykyään.” ”On sullakin viis kertaa viikossa reenit.” ”Joo, mutta tuu pian.” ”Moikka!” Suljin luurin odottamatta toisen vastausta. –Joakim, sanoin laskeutussani takaisin tuolille. –Onks se sun veli tai jotain? Joku tytöistä kysyi ja naurahdin. –Ei kun poikaystävä, asutaan tossa kylällä yhdessä kerrostalon kaksiossa, selvensin, vaikka osa tytöistä jo asian tiesikin. Hetken juteltuamme menin vielä tervehtimään synttärisankaria, jonka jälkeen lähdin katsomaan sitä yhtä… Veke & CrimeHM 7
|
|
|
Post by vegasi on Oct 10, 2010 19:12:33 GMT 3
sunnuntai 10.10.2010 ~kippaesteitä”Hyvä, säilytä sama tahti.” ”Pidäte – pidäte – pidäte – päästä.” Äitini ääni kantautui maneesissa ohjatessani Crimeä ravipuomeille. Poni yritti kiihdyttää vauhtiaan, mutta tehtyäni ainakin miljoona puolipidätettä selvisimme ravipuomeista melko kiitettävästi ja taputin ponia kaulalle. ”Tule nyt laukassa nämä laukkapuomit ja siirrä sitten raviin ja tule ravipuomeille samanlailla.” Valmistelin huolellisen laukan noston ja nostin oikean laukan. Crimen häntä pyöri kuin ropelli ja tunsin sen pureskelevan kuolaimia levottomana. Käänsin sen laukkapuomeille, enkä saanut enää vaikutettua ponin tahtiin kun kiidimme läpi lävistäjän ja kompuroituamme samalla puomeille. ”Jätä ravipuomit ja tule uudestaan. Ota se pidäte läpi. Käännä vaikka pois, jos ei muuten onnistu!” Äitini näytti vihaiselta ja siirsin Crimen raviin. Ravattuamme muutaman kymmenen metriä nostin uudelleen laukan ja työstin sitä pari pääty-ympyrää ennen kuin käänsin uudestaan lävistäjälle. Ratsu allani puri kiinni kuolaimeen ja vaahto roiskui ryntäille. Pidätin, kutitin, pidätin, hellitin, kutitin ja kuinka ollakaan Crime säilytti tahdin läpi puomien ja sain sen siirrettyä raviin ennen uralle tuloa ja valmistauduin ravipuomeille. ”Oikein hyvältä näyttää. Vaihdan nämäkin laukkapuomeiksi niin voit tulla molemmat laukassa ja koeta saatko sen vaihtamaan laukkaa puomin päällä. Jos ei onnistu, niin vaihda ravin kautta. Nostin laukan ja käänsin ponin ekoille puomeille. Vauhti kiihtyi, mutta sain vaikutettua siihen kuitenkin sen verran, ettemme lähteneet ilmaan ja Crime vaihtoi jopa laukan puomin päällä. Oikein fiksu elukka siis! Myös seuravaat puomit onnistuivat kohtalaisesti. ” Popot on lankattu, mopo tankattu, (whoa! mä päästän sen käsistä)
Rohdot on valkattu ja olo varma kun, (seison pelin päällä, en jänistä)
Jos et tiennyt, niin nyt tuut kuulemaan, sanot et tää on nähty;
Sä luulet vaan, mä pistän tuulemaan
Kerta toisensa jälkeen uudestaan, aina suurempaa
Hommat rullaa, kun tour de france,
Big dog's style, kuinkas muutenkaan
Mä oon kaikkialla sä et oo koskaan missään
Sitä mitä mulla on et voi ostaa mistään
Se on synnynnäistä, ei meiltä perittyy
Tästä on paha enää enempää kehittyy
Tuu tsekkaan kuinka meillä tehään
En tunne teistä ketään, mut kuka sä oot?” Crime höristi korviaan nähdessään ristikon edessä. Ponin pää nousi niin korkealle kuin martingaalit antoivat myöten ja laukka tuli korkeammaksi pidätyksistäni. Nojasin eteen kevyeeseen istuntaan ja ponin lähdössä hyppyyn. Suurehkon hypyn jälkeen Crime yltyi pukittelemaan, mutta ei saanut minua selästään alas tällä kertaa. Äitini selosti jotain ja käski tulla uudestaan. Poni imi nyt kahta kauheammin esteelle ja jouduin tekemään todella töitä saadakseni se edes jokseenkin kuulolle, jotta selviäisimme pienestä esteestä selvin nahoin. Hyppy sujui jälleen hyvin, vaikkakin ylisuurella ilmavaralla ja äitini käski jatkamaan seuraavalle ristikolle. Istuin syvälle satulaan, sillä vauhti oli muutenkin reipasta, jota esteistunta olisi voinut edelleenkin reipastuttaa ja pyrin saamaan pidätteitä lävitse. Käänsin ponin edellistä korkeammalle ristikolle ja päästin edestä hieman höllemmäksi. Poni imi ja hyppäsi tyylikkäästi esteen ylitse ja kokosin sen heti esteen jälkeen ja siirsin raviin. ”Tee tuosta toisesta ristikosta pysty, joku 50-60cm korkea,” sanoin äidilleni, joka meni nostamaan estettä. ”Etkö haluaisi, että nostaisin tuota toistakin. Crimellä näyttää kuitenkin olevan jonkin verran jo kokemusta esteistä, vaikkei järin kauheasti, mutta vähän,” äitini hymyili ja nyökkäsin vastaukseksi. Ravasin pienehköllä pääty-ympyrällä ja yritin saada pidätettä lävitse. ”Noin, tule vaan!” Nostin laukan ja laukkasin kerran kentän ympäri, kunnes käänsin ponin pohkeilla ensimmäiselle puolimetriselle pystylle. Vaahto roiskui ryntäille, maahan ja jopa naamaani ponin huomatessa este ja tein viimeisen pidätteen ennen kuin päästin ponin hyppyyn. ”Oikein hyvä! Nyt ota ravin kautta laukanvaihto ja jos seuraava menee hyvin niin jatka uudelleen tälle,” äitini ohjeisti ja tottelin. Seuraava pysty sujui myös todella näppärästi ja saimme vaihdettua esteen päällä laukan ja pääsimme uudelleen ensimmäiselle pystylle, joka sujui myös loistavasti. Siirsin Crimen raviin ja annoin sen venyttää kaulaansa ravatessamme koko uraa käyttäen. Äitini kehui ponia ja ehdotti, joitakin pieniä estekisoja ristikkoluokkaa tai jotain, joissa Crime saisi niin hyppy kuin kisakokemusta ja jotka eivät olisi kutienkaan liian rankkoja sille. Siirsin ponin käyntiin ravailtuamme jonkin aikaa ja annoin sille vapaat ohjat. Taputin ja kehuin ponia, vaikka se olikin kuumunut todella paljon ja tullut melko vaikeaksikin ratsastaa tänään. Olin kuitenkin selvinnyt. Enkä ollut tippunut, mikä oli jo hyvä asia. *** Ponin karva oli hiestä märkä ja taputtelin sitä taluttaessani sitä pesukarsinaan. –Tule nyt, niin pestään sut, puhelin orille, joka seisahtui pesukarsinan eteen. Ori astui epävarman askeleen ja taputin sitä, jonka jälkeen se käveli nätisti paikoilleen ja laitoin sen molemmilta puolilta kiinni. Valutin lämmintä vettä ponin selälle ja kaulalle ja lopuksi laitoin veden niin kylmälle kuin sain ja kylmäsin vielä elukkani jalat. Neljänkymmenenviiden minuutin pesun/kylmäyksen jälkeen hieroin kaksiteho linimenttiä ponin jaloille. –Sehän hyppäs ihan näppärästi, vaikka vauhti olikin aika reilu, Meeban pirteä ääni puheli Crimen karsinan edessä loimittaessani ponia. –Joo, kyllä siitä vielä hyppääjä saadaan, hymyilin ja suukotin ponin turpaa, joka ei ehkä ollutkaan niin hirveän hyvä ajatus, sillä poni luimisti korviaan ja heilautti päänsä muualle. –Kyllä siitä hyvä saadaan koulittua kunhan ei mitään rikki mene. -Veke & hyppy-CrimeHM 8
|
|
|
Post by vegasi on Oct 11, 2010 18:34:32 GMT 3
maanantai 11.10.2010 ~ sileänreeniä
Painoin poskeni vasten Crimen kaulaa. Vedin hevosen tuoksua sisääni ja suljin silmäni. Kuinka hevosilla saattoi olla näin rauhoittava vaikutus? Koulua oli ollut tänään vain pari tuntia, jonka jälkeen olin lähtenyt hirveällä kiireellä töihin muutamaksi tunniksi. Työpaikalla oli kaikilla hirveä stressi; asiakkaita kävi koko ajan, omaa aikaa ei saanut ollenkaan ja muutenkin työkaverini olivat hirveän ärtyneitä tänään. Onnekseni minulle ei oltu merkitty iltavuoroa, joten olin päässyt tallille Crimen luokse. Poni käänsi päätään ja nostin kasvoni ylös ponin kaulalta ja ojensin käteni. Poni hamusi kämmentäni ja sai minut hymyilemään. Päivä päivältä rakastin poniani enemmän, vaikka välillä se osasi olla hyvin ärsyttävä. Kuulin tallin oven käyvän, mutten antanut sen häiritä, en edes sen, että talliin tuli iloinen puheen sorina ja hevosten kavioiden tuoma kilkatus. Jotkut olivat käyneet maastossa.
Nostin tummanruskean koulusatulan ponin selkään ja suoristin vaaleansinisen satulahuovan, jonka kyljessä luki kultaisella värillä kirjailtuna Crime II. Kiinnitin satulavyön ja pujotin sen näppärästi ponin mahan alitse toiselle puollelle ja kiristin. Crime luimisteli, muttei tehnyt muuta. Kehuin sitä. Pujotin näppärästi ponin messinkiset kolmipalakuolaimet sen suuhun ja vedin englantilaisten suitsien niskahihnan ponin korvien taakse. Kiristin remmit ja suoristin turpahihnan. Lopuksi käärin ponin jokaiseen jalkaan vaalean siniset pintelit ja laitoin ponille vielä rintaremmi-martingaalin varmuuden vuoksi.
Oli alkanut hämärtämään, joten menimme maneesiin, jossa nousin selkään. Crime malttoi juuri ja juuri seisoa paikallaan kun nousin selkään ja kävi muutenkin hieman ylikierroksilla. Alkukävelyissä se käveli pitkillä harppauksilla pää korkealla ja korvat höröllä. Kulmissa se kyttäsi ja teki silloin tällöin sivuaskelia, mutta otettuani ohjat käteen tasaantui hieman. Alkuverryttelyiksi tein pääty-ympyröitä ja pysähdyksiä käynnissä ja ravissa, laukassa tein taas pääty-ympyröitä ja siirtymisiä raviin. Verryttelyjen jälkeen työntin poni aluksi käynnissä ympyröillä asettaen sitä ensin myötäasetuksella ja sitten vasta-asetuksella, sekä harjoittelemalla peruutuksia. Ravissa harjoittelimme myös myötä –ja vasta-asetuksia, sekä pysähdyksiä ja laukassa laukanvaihtoja niin, että raviaskelia tuli mahdollisimman vähän väliin. Olihan laukanvaihdot (laukassa) estehevoselle tärkeitä asioita ja ne Crimenkin piti oppia mahdollisimman nopeasti. Crime kulki hyvässä muodossa ja jaksoi kantaa itseään melko hyvin neljävuotiaaksi, se säilytti hyvän tahdin ja kuunteli minua lähes kokoajan, vaikk myös pientä pelleilyä näkyi ilmassa melko paljon (varsinkin katsojan näkökulmasta…) Loppuverryttelyissä alkoi kuitenkin kaikista suurin pelleily ponin aloitettua maneesin toisen pään kyttääminen toden teolla. En kuitenkaan tippunut ja loppujen lopuksi kaikki sujui ihan hyvin ja selvisimme ehjänä talliin.
Crime etsi karsinan pohjalta heinänkorsia harjatessani sen hikistä karvaa. Se näytti erittäin tyytyväiseltä saadessaan puunausta, vaikka täyttä heinäkasaa ei ollutkaan nenän edessä ja vaivuin rapsuttelemaan sitä. Jonkun ajan kuluttua hätkähdin ajatuksistani Crimen tönäistessä minua turvallaan. Nauroin ja suukotin ponia turvalle ennen kuin heitin sen niskaan sinisen villaloimen. Lopun kruunasin vielä porkkanalla, jonka annoin sinisilmäisellä kirjavalla poniorille.
-vegasi & Crime HM 9
Pahoittelen, että kaikki tarinat olleet tosi lyhyitä ja sisällöltään tylsiä.
|
|
|
Post by vegasi on Oct 12, 2010 22:22:33 GMT 3
tiistai 12.10.2010 ~ Joakim hoitaa
Helvetti, mietin astellessani talliin. Tyttöystäväni Veke oli valittanut huonoa oloaan aamusta alkaen ja suostutellut minut katsomaan karvatolloaan tallille. Vähempää koko juttu kiinnostanut, mutta ei sen muijan lässytystäkään jaksanut kuunnella tästä asiasta seuraavaa kuukautta ja olisin saanut nukkua sohvalle varmaan seuraavan puolivuotta.
Tallissa haisi suoraan sanottuna pahalle ja nyrpistin nenääni astellessani Crimen karsinalle. Typerän näköinen (jota tietenkin sanoin kivaksi Vekelle) poni katseli minua ihmeissään ja mutisin sille jotain. Mitäköhän tästäkin suoraan sanottuna tulisi?! Ei sitten yhtään mitään. Löysin vaivoin varustehuoneeseen (tai miksikä sitä kutsutaankaan) ja sieltä Veken kaapille, johon likka oli antanut minulle avaimen, wuhuu! Löysin sieltä pitkän narun, kuulemma liinan, ja vein sen karvaferrarin karsinan eteen ja etsin sitten samaisesta huoneesta jotkut suitset Crimen paikalta. Kolmantena hain vielä satulan, jonka tunnistin tyttöystäväni ponin satulaksi vain satulahuovasta, jossa luki ”Crime II”. Vein senkin ovelle.
Sitten seiso jökötin karsinan edessä niin kauan kunnes, joku punertavat hiukset omaava likka tuli ja pyysin tätä laittamaan ponille välineet päälle, koska itsehän en poniin koskenut. Tämä kuitenkin käski minun harjata poni ennen ja jouduin kosketuksiin ponin kanssa, joka astui vapailleni ainakin sata kertaa murtaen varmasti kaikki varpaani ja litaten minut seinään ainakin miljoona kertaa. Tämän tuloksena kuitenkin sain vieressä kikattavat likan laittamaan varusteet ja jopa taluttamaan ponin halliin, jossa minun oli määrä juoksuttaa tuo iljettävä karvakasa.
Muistelin Veken ohjeita ja kävelin kaukana ponista jonkun aikaa kunnes menin keskelle ja pyysin ponia kulkemaan kävellen ympärilläni. Tämä sujuikin ihmeen hyvin, ilmiselvästi olin luonnonlahjakkuus. Vaihdatin ponilla suunnankin ja sen käveltyä molempiin suuntiin kymmenen minuuttia (ainakin) pyysin jotain blondia maneesiin tullutta tyttöä viemään poni takaisin talliin ja seurasin perässä. Tallissa kuitenkin jouduin itse riisumaan ponilta varusteet ja punahiuksinen tyttö tuli naureskelemaan taas karsinan eteen, kun yritin epätoivoisesti riisua kamppeita ponin päältä, joka yritti koko ajan syömään, vaikka sillä oli rautaa suussa. Ja kaiken lisäksi Veke oli kieltänyt minua antamasta ponin syödä tällöin. Saatuani kuitenkin varusteet pois (jotka olin ilmeisesti ottanut vähän liian pieniin osiin…) vein ne takaisin sinne mistä olin ottanutkin ja harjasin jälleen ponin, joka taas näytti minulle kuinka typerä on. Varmasti tule enää ikinä sitä katsomaan! Lopuksi pyysin punahiuksista laittamaan Crimelle takin päälle ja lähdin kotiin. Lyhyesti tiivistettynä aivan kamalaa!!!
-Joakim
(tämän kirjoitti siis oikeasti Veke, mutta Joakimin hahmossa, tuli vähän tylsä ja lyhyt, mutta ei voi mitään..)
|
|
|
Post by vegasi on Oct 16, 2010 20:00:41 GMT 3
lauantai 16.10.2010 ~ Puomeja
Olin ollut kuumessa tiistaista eiliseen asti ja nyt vihdoin olo tuntui paremmalta. Siitä huolimatta olin käynyt joka päivä tallilla juoksuttamassa, taluttamassa tai kävelemässä Crimellä, jotta poika saisi edes vähän liikuntaa. Tänään olin ajatellut ottaa taas vähän rankemman treenin puomeilla, joten kannoin maneesiin puomeja eri paikkoihin. Tein niin laukka kuin ravipuomeja, sekä myös yhdet yksittäiset puomit joidenkä väliin jäi neljä laukkaa. Näin pystyin harjoittelemaan hieman suhteellisia välejä.
Crime odotti pörheänä tarhassaan astellessani hakemaan sitä. Poni hirnahti kimeästi ja laukkasi pukitellen pienen lenkin, kunnes tuli takaisi portille seisomaan. Otin hevosen kiinni ja taputin sen kaulaa, joka oli yltä päältä kuran peitossa. Crime asteli pörheänä talliin ja jouduin muutaman kerran huomauttamaan sille vauhdista, jota sinne ajattelimme mennä. Ori kun oli luullut, että voisimme juosta sinne viittä sataa minä taas ajattelin kävellä ihan rauhallisesti. Tallissa sidoin Crime käytävälle ja otin ponin päältä sade ja villaloimen pois. Harjasin levottomana seisovan kirjavan elukan kovalla ja harjalla, jonka jälkeen viimeistelin työn vielä pölärillä ja lopuksi puhdistin kaviot ja selvitin ponin hännän sormilla show shineä apuna käyttäen. Laitoin Crimen jalkoihin ruskeat jännesuojat ja heitin estesatulan sen selkään ja meksikolaiset suitset ponin päähän, jonka jälkeen ”asensin” vielä rintaremmi-martingaalin ponille.
–Olet hyppäämään menossa? Maiss kysyi laittaessani kypärää päähäni. –Ei, puomeille mennään ihan säätämään, vastasin hymyillen ja lähdin taluttamaan ponia. –Onnea treeneihin, Maiss virnisti ja virnistin takaisin. –Sitä kyllä tarvitaan!
Crime ei meinannut millään malttaa seistä paikallaan noustessani selkään, mutta lopulta tämä onnistui – juuri kun olin menettämässä hermoni. Kävelin viitisen minuuttia pitkin ohjin maneesia ympäri, jonka jälkeen heitin ponin selän päällä olleen enkkuviltin estetolpan päälle ja otin ohjat käteen. Työstin ponia aluksi käynnissä, sitten kevyessä ravissa ja lopuksi laukassa. Tehtyäni verryttelyt sileällä, aloitin puomi treenit ensiksi ravipuomeilla, joissa poni aluksi kompuroitti, mutta saatuani tahdin säilymään alkoi tulemaan hienoja ylityksiä ja pääsin kehumaan ”unelma” poniani. Nostin laukan ja laukkasin ensiksi maneesin ympäri vaihdellen tempoa, jonka jälkeen käänsin ponin laukkapuomeille. Aluksi poni otti hypyt molemmille puomeille, ja askel ei täten sopinut hyvin puomien väliin, mutta toisella kerralla Crime astui nätisti molempien ylitse. Kolmannella kerralla kaikki sujui kuitenkin erittäin hienosti ja käänsin ponin myös ns. suhteutetulle välille, jossa jouduin ottamaan todella monta puolipidätettä, jotta askelia tuli neljä, eikä kolme. Seuraavalla kerralla pienensin laukkaa niin paljon, että sain askelia viisi, joka olikin jo melkoinen saavutus, varsinkin kun Crime olisi tahtonut mennä puomit tyyliin kahdella laukalla. Päätinkin palkita täten ponin kolmella laukka-askeleella joka sujui tietenkin hyvin, vaikkakin puomien jälkeen tuli useampi pukki ja jouduin ottamaan raville rauhoittaakseni ponin. Tulin vielä kerran nämä puomit neljällä laukalla, jonka jälkeen treenasimme vielä ravipuomeja hetken. Loppuverryt sujuivat myös ”leppoisissa” tunnelmissa ja laskeuduin selästä käveltyämme loppuravien jälkeen kymmenisen minuuttia.
Tallissa riisuin Crimeltä varusteet ja harjasin ponin läpi kotaisin niin huolellisesti, kuin suinkin kykenin. Tämän jälkeen loimitin ponin villaloimella ja talutin sen karsinaan, jossa annoin ponille pari siivua heinää. Siivottuani puomit maneesista viikkasin sadeloimen nätisti Crimen karsinalle ja vein enkkuviltin kaappiimme ja vein myös ratsastuskamppeet omille paikoilleen pestyäni kuolaimet ja pyyhittyäni nahkaosat kostealla pyyhkeellä.
–Tuutko pitään hetkeksi Sveaa, kun käyn vessassa, Maiss huusi nähdessään minut. Hymyilin ja tulin tytön luokse ja otin ponin ohjista kiinni. Maiss kipitti vessaan ja taputtelin hevosen kaulaa. Olipa se söpön näköinen. Hetken kuluttua Maiss tuli takaisin ja kiitti minua ponin kiinni pitämisestä ja lähdin hänen perässään maneesiin, katsomaan hänen ja Jassun ratsastusta. Jassu ratsasti Sagalla hyvin, kuten myös Maiss teki Svealla. Vähän ajan kulttua myös Aimie eksyi maneesiin Kittyllä ja pyysi minua tuomaan pari puomia. Tein työtä käskettyä ja katselin kun kolmikko ravaili vuoron perään puomien ylitse, kunnes Maiss alkoi lopettelemaan ja lähdin hänen kanssaan takaisin talleille. Autoin Maissia Svean kanssa samalla kun tyttö pälätti minulle kuinka kivasti poni oli kulkenut.
Hoidettuamme poni menimme seurustelemaan muiden tallilla olijoiden kanssa hoitajien huoneeseen, kunnes Jassu tuli pyytämään apua ruokintaan ja hevosten sisälle ottoon. Hain Jassun, Aimien, Maissin, Catun ja Pescen kanssa hevosia sisälle sillä välin kun muut veivät heiniä karsinoihin. Saatuamme kaikki elukat sisälle, aloimme yhdessä jakamaan loppuja heiniä ja kaurat ”nälissään” oleville karvarullille, jonka jälkeen lähdin kotiin, mutta kiva päivä oli tallilla (taas kerran)!
-Veke & Crime HM 10
|
|
|
Post by vegasi on Oct 17, 2010 13:55:03 GMT 3
sunnuntai 17.10.2010 ~ Irtohypytystä
Voimakkain vedoin harjasin Crimen lyhyttä klipattua karvaa. Poni kuopaisi etujalallaan käytävän lattiaa ja komensin sitä. Puolen tunnin harjauksen päätteeksi pujotin orin jalkoihin jännesuojat ja laitoin ponin päähän suitset.
–Meetkö ratsastaan ilman satulaa? Jasu kysyi hämmästyneenä taluttaessani ponia maneesiin. –Ei, en kai mä nyt ilman kypärää tän selkään uskalla.Ihan irtohypystä mennään kokeileen, vastasin hymyillen. -No hyvä, mää jo ehdin pelästyä, Jasu virnisti ja näytin hälle kieltä.
Maneesissa talutin Crimeä pari kierrosta maneesin ympäri, kunnes päästin Crimen irti. Poni käveli hämmästyneenä maneesissa, kunnes älysi lähteä juoksemaan pukitellen kantaessani esteitä kujaan. Laitettuani sarjaan kaksi ristikkoa ja neljän laukan päälle about 50cm korkean okserin ohjasin jo luultavasti vertyneen ponin kujaan. Crime pomppi innoissaan esteiden ylitse ja kiihdytteli pukitellen okserin jälkeen. Hymyilin ja ohjasin ponin uudelleen kujaan. Nostin ristikot 40cm korkeiksi pystyiksi ja okserin 70cm korkeaksi ja hieman äsköistä pidemmäksi. Crime laukkasi korvat höröllään kujaan ja selvitti esteet leikiten. Nostin pystyt ja okserin kymmenen senttiä korkeammaksi ja päästin ponin jälleen kujalle, jonka poni suoritti jälleen leikiten. Nostin okseria ysikymppiin ja pidensin sitä ja Crimen suoritettua tämäkin kuin tyhjää nostin sen metriin, joka oli vieläkin turhan pieni ponille. Pidensin ja nostin estettä 110cm ja Crime hyppäsi senkin hyvällä ilmavaralla. Nostin estettä jälleen 120cm ja jälleen ori pomppasi sen ylitse kuin pienen ristikon. Maiss katseli hämmästyneenä maneesin laidalta Meeban kanssa ponin touhuja ja kysyin, heiltä uskaltaisinko nostaa estettä vieläkin ja molempien nyökättyä innoissaan nostin estettä 20cm eli okserista tuli jo 140cm. Olin aivan varma, että poni kieltäisi sille tai jotain, mutta hämmästyksekseni pieni 137cm korkea 4-vuotias ”tähti” loikkasi sen ylitse hyvällä tekniikalla. Enää korkeammaksi en estettä viitsinyt nostaa, koska Crime oli hypännyt jo aika paljon tänään, enkä halunnut väsyttää sitä ja rikkoa sen koipia. Kannoin esteet takaisin paikoilleen ja annoin ponin ravailla ympäri maneesia, kunnes nappasin sen kiinni.
Heitin fleeceloimen Crimen päälle ja aloin taluttelemaan sitä pihalla kohti maastoja. Crime käveli ehkä ensimmäistä kertaa rauhallisesti vierelläni katsellen uteliaana ympärilleen. Käveltyämme puolikilometriä käännyimme ja kävelimme takaisin Shelyyn. Tallissa riisuin ponilta fleecen ja suojat ja harjasin ponin jo kuivuneen karvan huolellisesti ja puhdistin kaviot. Lopuksi heitin villaloimen ja sadeloimen Crimen päälle ja vein hevosen ulkoileman tarhaan.
Koska ponin karsinaa ei oltu vielä siivottu, hain kottikärryt ja talikon ja siivosin sen itse. Olin todella iloinen ponin hyppykyvyistä, jotka vahvistivat unelmia 120 ja 130cm radoista vielä joskus. Ehkä jo ponin viisivuotis kaudella?
–No, mites meni? Jasu kysyi tullessani hoitajien huoneeseen. –Tosi hyvin, en olis uskonut että se hyppää 140cm ja niinhän se teki, kerroin innoissani. –Oho! En olis määkään, kun se on tollanen pikkunen sählä, Jasu nauroi ja hymyilin. –Saadaan sählätä kohta reilun metrin luokissa, virnistin. –Mitäs täällä juorutaan? Jassu kysyi tullessaan hoitajien huoneeseen. –Sitä, että Veken poni hyppäs irtona 140cm, Jasu kertoi ja hymyilin kuin aurinko. –Ei korkeempaan pystynyt, Jassu kiusoitteli ja näytin hällekin kieltä. –Ei kokeiltu. Äkkiä hoitajien huoneeseen kantautui huuto, että hevonen on irti. Jassun ilme muuttui oitis ja nainen suorastaan lennähti tallin käytävälle ja astelimme Jasun kanssa hänen perässään haettuamme ämpärit, joihin olimme laittaneet kauraa.
Päästyämme pihalle näimme huomasimme suomenhevosen laukkaamassa innoissaan tallipihalla. ”Miten perkuleessa se pääsi tarhasta, eikä tarhassa näy mitään jälkiä!” joku huusi. Ravistelimme ämpäreitä ja saimme hevosen huomion kiinnitettyä niihin. Tamma ravasi pirteästi Jasun ämpärille ja tyttö nappaisi hevosen riimusta kiinni voitonriemuinen katse silmillään. Meeba ja Jasu taluttivat hevosen takaisin tarhaan Jassun tarkastettua vielä kerran, että aidat olivat ehjät.
Iloinen puheensorina täytti hoitajien huoneen, jossa jotkut suunnittelivat maastoretkeä ruskaisissa maastossa, jotkut puhelivat kilpailuista ja jotkut koulusta sun muusta. Itse kommentoin satunnaisesti kaikkiin keskusteluihin, kunnes Jassu tuli pyytämään (tai oikeastaan käskemään) meidät töihin hakemaan hevosia sisälle ja viemään toisia pihalle ja lakaisemaan tallien käytäviä. Teimme työtä käskettyä ja hain Crimen sisälle. Orissa ei näkynyt aamuisesta hyppytuokiosta yhtään väsymisen merkkejä vaan poni pompahteli ympärilläni taluttaessani sitä talliin. Karsinassa riisuin siltä sadeloimen, joka oli yltä päältä kuran peitossa ja viikkasin sen nätisti karsinan eteen. Tämän jälkeen aloin jakamaan Jassun ja Catun kanssa päiväheiniä muiden lakaistessa tiputtelemiamme heinän korsia. (Reilu peli!)
Ponien saatua heinät ja muut tarpeelliset päivä sapuskat lähdin kotiin.
-Veke ja Crime HM 11
|
|
|
Post by vegasi on Oct 18, 2010 12:31:00 GMT 3
maanantai 18.10.2010 [/size] Lokakuu on mustaa, mustaa
Tammi kylmää, vieroitusta
Maaliskuussa sukellusta
Saanko voimaa rukoilusta? © Kristiina Brask – Kuivilla susta Katselin matematiikan luokan ikkunasta pihalle. Satoi kaatamalla vettä. Huokaisten kirjoitin taululla olevan esimerkki tehtävän toisen asteen epäyhtälöstä vihkooni ja lysähdin kasaan tuolille. Kaverini tökkäisi minua kynällään opettajan tuijottaessa minua vihaisesti. ”Jos ei kiinnosta voi lähteä!” tämä tokaisi ennen kuin käännähti takaisin taululleen. Irvistin ja katsoin kelloa. Vielä viisi minuuttia, jonka jälkeen pääsisin lähtemään tallille. Tiet olivat märät ja täten liukkaat. Meri näytti kylmältä sateen piestessä sen laineiden rikkomaa pintaa. Tuuli riepotteli puiden lehtiä pitkin poikin ja sade piiskasi mautoni tuulilasia. Pyyhkijät viuhtoivat sen minkä kerkesivät ja silti minulla oli vaikeuksia nähdä kunnolla eteeni. Tallissa oli lämmin, vaikka ilma ulkona ei ollutkaan mikään mahtavin. Crime hörähti karsinassaan tunnistaessaan minut ja tervehdin hevosta. ”Tänään pidetään vähän rennompi päivä, mennään ilmansatulaa köpötteleen maneesiin, ettei kuitenkaan lihakset mee ihan jumiin,” puhelin ponille joka kaivoi taskustani mahdollisia herkkuja. Otin tummansinisen villaloimen pois ja suin ponin läpikotaisin nopeasti, mutta silti huolellisesti. Viimeistelyksi pudistin vielä kaviot. Pujotin englantilaiset suitset ponin päähän ja pyöräytin suojat tämän jalkoihin. Ennen lähtöäni ulos koiranilmaan työnsin päähäni oman kypäräni ja lähdin taluttamaan ponia ulos. Ravuutin Crimen sisälle maneesiin ja olin yllättyä, että Crime ei temppuillut matkan aikana kuin muutaman kerran. Sisällä maneesissa poni kuitenkin kyttäsi reunoja ja säpsyi ulkoa kuuluvia ääniä ja tuulen ulvontaa. Nousin ponin paljaalle selälle jakkaralta saatuani ponin pysymään hetken paikallaan. Painoin kevyesti pohkeeni ponin kylkiin ja Crime reagoi tähän hypähtämällä hieman eteenpäin, jonka jälkeen jatkoi matkaansa reippaassa käynnissä. Venyttelin jalkojani samalla kun puhelin iloisesti eteenpäin tupruttavalle ponille. Se oli käyttäytynyt varsin järkevästi, vain muutamia sivuloikkia ”piristämään” päivääni. Käveltyämme maneesissa ristiin rastiin kolme varttia laskeuduin selästä ja talutin (tai no ravuutin) Crimeni talliin, jossa riisuin tältä suojat ja suitset. Harjasin nopeasti ponin jalat ja selän ennen kuin heitin tämän selkään villaloimen ja toin ponin eteen heinäsiivun. –Kamala koiran ilma, Jassu sanoi apealla äänellä. –Ponitkin tätyi hakea jo sisään, kun aidoista läpihän ne ois tullu, nainen jatkoi. –Nii, onks muute sitä Wissyn karkaamisen syytä tai siis tapaa saatu selvitettyä, kysyin ja avasin hiukseni ponihännältä. –Ei, kai se oli vaa jotenkin päässy aidan välistä tai ryöminyt alta tai miksei hypännyt yli, Jassu hymyili. –Fiksu elukka, nauroin. –Tule muuten tonne taloon, siellä on muutkin tekemässä jotain lämmintä sapuskaa, varmaan sotkeneet taas koko talon, Jassu pyysi ja lähdin naisen vierellä kävelemään päärakennukseen. Keittiössä oli useampi tallilainen ja istuuduin Loviisan viereen. –Kuka ottaa kaakaota? Catu kysyi samalla kun kaatoi tätä kaapista löytyneisiin mukeihin. –Aika kuumaa, Maiss totesi maistettuaan juomaa ja poltettuaan samalla suunsa. Hetken kuluttua Meeba otti uunista tuoreet vastaleivotut pullat ja laittoi ne tarjolle. Otin yhden ja totesin sen olevan hyvää. Myös muut tukivat sanojani ja pian pullat olivatkin huvenneet parempiin suihin. Pikku hiljaa lössi alkoi lähtemään kukin omalla kyydillään/tavallaan kotiin ja lähdin itsekin ajelemaan hakemaan Joakimia kotiin. -Vegasi ja CrimeHM 12Sry, tylsä ja lyhyt tarina. Loppu ihan kauhee – en yhtään tykkää, mutta saapi nyt kelvata.
|
|
|
Post by vegasi on Oct 18, 2010 19:34:43 GMT 3
Kisakooste 18.10.Crimen kanssa olemme aloitelleet nyt varovaisesti kilpauran ja olen kaikin puolin ollut erittäin iloinen orin suorituksiin, vaikkei sijoituksia olekaan vielä tullut. Crimen ensimmäiset kisat 15.10 sujuivat oikein hyvissä tunnelmissa. Hyppäsin ponilla ristikkoluokan, josta saimme puhtaan radan ja tulimme toisiksi – tosin kilpailijoitakin oli vain kaksi. Pidin hieman vauhtia radalla kurissa, sillä verryttelyssä Crime oli pukitellut heti jos vauhti hieman kiihtyi liikaa, enkä halunnut pojalle ensimmäisistä kisoista huonoja kokemuksia. Toiset kilpailut 20.10 olivatkin jo jaosten alaiset ja vieläpä cup tilaisuus, jossa hyppäsimme 40-50cm luokan. Rata sujui kokonaisuudessaan vallan mainiosti, vauhtia oli paikoin hieman liikaa, mutta mitään vaaratilanteita ei syntynyt. Valitettavasti kuitenkin kaksi estettä tuli alas, mutta nämäkin tiputukset olivat täysin minun syytäni. Nyt eikun ilmoittautumaan uusiin kilpailuihin pikkuluokkiin keräämään kokemusta. --- 8.01.Nyt olemmekin ehtineet kiertää jo hieman enemmän kisoja, tosin joulukuu meni hiljaisissa merkeissä – ei käyty yhdekkäsään kilpailussa. Tästä huolimatta olemme edenneet jo metrin luokkiin ja sijoituksiakin on tullut mukavasti, jo 8 sijoitusta esteratsastus jaoksen alaisista kilpailuista, joista yksi on 90-100cm luokasta. Crime on käyttäytynyt kilpailuissa melko kiitettävästi, vaikka myös pientä hölmöilyä on aina ollut ilmassa. Verryttelyt ovat olleet joskus pelkkää kaaosta, mutta itse radat ovatkin sujuneet varsin mukavasti, vaikka välillä olenkin joutunut ottamaan ponia takaisin jopa käyntiin asti. Tosin emme ole ratsastaneetkaan aikaa vaan tarkoituksenamme on ollut saada kokonaisuudessaan siisti puhdas rata, jossa olemmekin onnitustuneet yli odotusteni. Tammikuun lopulla suunnitelmissani onkin päästä hyppäämään jo 110cm ratoja, mutta ensin haluan muutaman sijoituksen metristä alle. Eiköhän me kesällä kuitenkin pompi jo 130cm kisoissa. Kerron lisää kuulumisia kisoista taas kun on jotain kerrottavaa. -Veke (tämä ei siis ole hoitokertomus tai mikään muukaan. Lähinnä tälläinen "mukava välipiristys".)
|
|