|
Post by vegasi on Oct 19, 2010 12:44:23 GMT 3
tiistai 19.10.2010 ~ Liitokavio Crime
Räystäältä tippui vettä, vaikkei tällä hetkellä satanutkaan. Koko aamupäivä oli kuitenkin ollut yhtä kaatosadetta, mutta nyt iltaa kohden oli aurinkokin alkanut näyttäytymään. Kuralammikot tallien pihamaalla muistuttivat kuitenkin aamuisesta ja eilisestä sateesta. Hyppelehdin lätäköiden ylitse talliin, jossa Crime asusti. Poni höristi korviaan ja päästi matalan hörähdyksen.
Suin hitaasti, mutta varmasti painavilla vedoilla ponin vartaloa pitkin Crime syödessä maassa olevia heinän loppuja. Tunnin kuluttua äitini tulisi hakemaan minua ja Crimeä hevoskopilla kolmenkymmenen kilometrin päähän toiselle tallille, jossa järjestettiin kouluvalmennus johon olin osallistunut. Siihen mennessä Crimen täytyi olla edustavassa kunnossa.
Neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua olin saanut ponin puhtaaksi; olin kiillottanut sen karvan, puhdistanut kaviot, sekä selvittänyt harjan ja hännän. Vedin ponin jalkoihin siniruudulliset kuljetussuojat ja vaihdoin riimuksi edustavamman ruskean nahkariimun. Crime pyörähteli hermostuneena karsinassaan lähtiessäni hakemaan ponin koulusatulaa ja uutta puhdasta myöskin vaalean sinistä ”Crimee II” kirjailtua huopaa karsinan eteen, samoin kuin englantilaisia suitsia ja vaaleansinisiä pinteleitä. Saapuessani takaisin karsinalle poni oli saanut karsinansa pehmikkeet heiteltyä keskeltä karsinan sivuille ja potkin niitä takaisin keskelle samalla kun loimitin ponin sinisellä villaloimella, johon myöskin oli kirjailtu ”Crime II”.
–Hei Veke! Äitini iloinen ääni kantautui tallin oven suusta tämän tullessa sisälle talliin. Nainen asteli luokseni ja halasi minua hätäisesti, ennen kuin meni katsomaan poniani. –Sehän näyttää oikein komealta, hän totesi ennen kuin käski minun ottaa se ja viedä koppiin. Itse äiti otti pakkaamani varusteet ja vei ne maasturimme takaluukkuun.
Crime asteli jalkojaan korkealle nostellen koppiin heti ensimmäisellä yrittämällä. Taputin ja sidoin ponin kiinni etupuomiin ennen kuin laskeuduin itse kopista ja suljin sivuluukun. Poni jäi napostelemaan heiniään heinäverkostaan.
Hieman alle puolentunnin kuluttua seisoimme suuren tallin pihassa parkkialueella. Otin hermostuneen ponin pois kopista ja seuraavat hetket jouduin pitelemään pystyyn hyppivää kirjavaa ääliötä, joka yritti päästä omille teilleen. Onnekseni poni lopetti tämän kuitenkin hetken päästä ja saimme laitettua sille varusteet niskaan ja talutin sen maneesiin.
Maneesi oli tilava ja valoisa, sekä täynnä erikokoisia hienoja hevosia. Crime pälyili uteliaana ympärilleen ja aina kun joku tuli hieman lähempää hyppäsi pienen loikan johonkin suuntaan. Talutin ponin maneesin keskelle ja nousin äitini avustuksella ponini selkään.
Kävelimme kymmenen minuuttia pitkin ohjin enkkuviltti päällämme, jonka jälkeen annoin sen äidilleni ja aloin ravailemaan. Suurin osa maneesissa olleista hevosista oli lähtenyt ja jäljelle oli jäänyt lisäkseni neljä muuta ratsukkoa; lihaksikas puoliverinen, norjanvuonohevonen ja kaksi muuta hevosta, jotka myös olivat luultavasti puoliverisiä.
–Hei kaikille, olen siis Joonatan Digmen ja valmennan teitä tänään kouluratsastuksessa. Käsittelemme tänään laukanvaihtoja, joiden vaikeusatse riippuu ratsuistanne, pitkä ja hoikka mies puheli maneesin keskeltä. –Olette varmasti alkuverrytelleet jo ainakin jotenkin, joten aloitetaan loivalla kiemuralla harjoitusravissa.
Istuin syvälle satulaan ja otin puolipidätteet lävitse. Crimen suupielistä roiskui vaahto tämän nykiessä päällään ja käänsin hevosen kiemuralle. Joonatan katsoi suoritustamme haukkana ja ohjeisti minua selkeästi. ”Tee paaaaljoon pidätteitä ja aseta hieman enemmän,” oli ehkä ohje jota mies minulle ensimmäiset kierrokset kiemuroilla sanoi eniten. Kaikkien ratsukoiden tekiessä hyviä teitä, nostimme laukan ja työstimme sitä aluksi ympyröillä ja sitten uralla. Crime kävi kuumana ja pukitteli satunnaisesti, sekä yritti ryöstää. Emme kuitenkaan aiheuttaneet minkäänlaisia katastrofeja ja Joonatankin sanoi tykkäävänsä ”luonteikkaista” hevosista. Laukkojen jälkeen pidimme pienen huilitauon, jonka aikana valmentajamme kyseli kaikilta yksityisesti kuinka hyvin taitoivat vaihdot. Itse kerroin rehellisesti, että Crimen kanssa ei ihan hirveästi niitä oltu vielä treenattu. Esteen päällä lähinnä vaihdeltu ja Joonatan toi suureen maneesiin pari puomia, joiden päältä voisin Crimeä opettaa laukkaa vaihtamaan.
Nostin laukan, mutta Crime ei asiasta ollut yhtään niin iloinen kuin sen piti. Ori nakkeli niskojaan ja alkoi pomppimaan paikallaan, kunnes sain en vihdoin lopettamaan hölmöilyn ja laukkaamaan nätisti. Laukkasin pari päty-ympyrää, kunnes käänsin Crimen Joonatanin tahdosta puomille ja asetin toiseen suuntaan ja yllätyksekseni poni kuunteli – laukka vaihtui. Kehuin runsaasti ja työstin ponia ravissa, kunnes tuli jälleen vuoromme. Nytkin Crime vaihtoi laukan oikein näppärästi, vaikka myös pukitti vaihdon perään. Kolmaskerta sujuikin puomin päällä jo kuin vanhalta tekijältä ja valmentaja pyysi koittamaan sileällä. Jouduin tekemään todella selkeät avut, jotta vaihto tuli, muuten Crime lähinnä pyöräytti häntäänsä, vaihtoi ristilaukalle tai alkoi tekemään jotain muuta. Muutaman kerran kuitenkin onnistuimme todella hienosti myös tässä, mutta loppuvalmennuksen treenasimmekin vaihtoja aika pitkälle jälleen puomin päällä – näin vaihto tuli lähes varmasti.
Crimen alkaessa jo selvästi väsymään siirsin sen raviin ja annoin hieman pidempää ohjaa, jolloin poni venytti eteen-alas. Joonatan kehui työskentelyämme, vaikka Crime välillä hieman esitti omia kevätjuhla kuvioitaan, mutta kuunteli myös minua. Hymy huulessa hidastin ravin käynniksi ja vapautin ohjat kokonaan ja taputin hevostani kaulalle. Äitini meni juttelemaan Joonatanille kun loppukävelin vartin verran jälleen enkkuviltti päällä ja kehuin super poniani.
Reilun tunnin mittaisen valmennuksen aikana oli jälleen ripsuttanut jonkun verran vettä. Väistelin lätäköitä parkkipaikalla riisuessani Crimeltä satulaa ja pinteleitä. Poni steppasi paikallaan ja hirnahteli vähä väliä kauempana valkoisiksi maalatuissa aitauksissa oleville hevosille. Heitin villaloimen ponin niskaan sukaistuani nopeasti karvat oikeaan suuntaan ja talutin ponin koppiin, jonne se jälleen asteli reippaasti. Äitini laitettua lastaussilta kiinni vaihdoin suitset riimuun ja sidoin ponin etupuomiin ja luikahdin autoon.
Shelyesissä oli jälleen paljon porukkaa ottaessani Crimeä alas kopista. Pettymyksekseni hevonen ei edelleenkään malttanut olla täysin asiallisesti kopista päästyään vaan alkoi pyörimään ympärilläni kuin väkkärä. Talutin väkkäräponin talliin ja sidoin käytävään molemmilta puolilta kiinni, jotta saisin otettua siltä kuljetussuojat rauhassa pois.
Valutin vähän kädenlämpöistä lämpimämpää vettä pitkin Crimen kaulaa. Poni seisoi ihmeen nätisti, eikä astunut edes letkun päälle kun siirryin toiselle puolelle viruttamaan ponin läpikotaisin. Suihkun jälkeen kuivasin ponin hikiviilalla ja jalat pyyhkeellä ja heitin fleeceloimen sinisilmä kaakin niskaan.
–Miten meni? Catu kysyi saapuessaan talliin. Hymyilin ja kerroin lyhyesti valmennuksen sujumisesta, jonka jälkeen aloin jakamaan Catun ja Jassun kanssa hevosille heiniä. Heinien jaon jälkeen jaoimme vielä iltakaurat kaikille tallin hevosille, jonka jälkeen jäin vielä lakaisemaan tallin käytäviä yhdessä Jassun kanssa.
Saatuamme lakaisu urakan päätökseen, menin vielä Crimen luokse ja harjasin sen nopeasti ennen kuin vaihdoin sille takaisin villaloimen ja vein märän fleeceloimen kuivumaan. Sitten lukitsin tallin Jassun pyynnöstä ja lähdin kotiin.
-Veke ja kouluponi HM 13
Miks nää tarinat ei nyt oikein onnistu. Tääkin on ihan kökkö.
|
|
|
Post by vegasi on Oct 31, 2010 18:10:24 GMT 3
sunnuntai 31.10.2010 ~ Halloween [/size]
Kello oli yhdeksän saapuessani tallille poikaystäväni Joakimin kyydillä. –Tuletko katsomaan tonne, kysyin hypätessäni mautostani pois. –En todellakaan, poika irvisti. –No moikka, nähdään huomenna, sanoin hymyillen ja lähetin lentosuukon. Kuulin kuinka mautoni kääntyi ja huristeli pois.
Shelyn pihamaalta kuului puhetta ja kävelin innoissani muiden luokse. Minua jännitti, Crime ei ollut mikään maailman varmin hevonen muutenkaan, saati maastossa ja varsinkaan pimeällä keskellä yötä. –Moi Vekee! Meeba hymyili ja muutkin moikkailivat minua. –Moii, vastailin kaikille hymyillen, –jännittääkö? Jatkoin hymyillen. –Ai muo? Catu kysyi epäuskoisena – muo ei jännitä koskaan, tyttö jatkoi. Muut naureskelivat ja saivat Catun murisemaan –Näette kohta mun asun, joka kertoo jo siittä, ettei muo pelota.
Kävelin talliin, jossa Jassu hääräsi jotain. Tervehdin tallinomistajaa ja vaihdoimme pikaisesti kuulumiset, jonka jälkeen menin harjaamaan Crimeä. Samalla kuin suin hevosen karvaa, puhelin sille ja pyytelin sitä menemään nätisti. Poni kuitenkin mutusteli heiniään ihmetellen, miksi rikoin sen ruokarauhaa tähän aikaan. Eniten poni oli kuitenkin hämillään sitten, kun toin varusteet karsinan eteen ja aloin laittelemaan varusteita sille. Crime näytti varsin närkästyneeltä, mutta piristyi huomattavasti, kun talutin sen pihamaalle puoli yhdentoista aikoihin. Kiristin vyön ja nousin selkään. Crime steppasi levottomana ja jouduin pyörimään sen kanssa pietä ympyrää.
Catu kertoi järjestyksen ja soluttauduin oikeaan paikkaan Kittyn ja Aimien taakse. Crime pureskeli kuolainta ja käveli levottomana säpsähdellen tasaisen väliajoin. Välillä poni yritti väen vängällä ohittaa Kittyä, mutta tomerasti pidättelin ponia. Pian siirsimme ponit raviin ja Crime yritti lähteä laukkaamaan. Pidättelin ponia, joka meni ravin ja laukan sekoitusta, pomppi ajoittain paikallaan, teki pohkeenväistöjä ja vaikka mitä. Catu mutisi ärtyneenä jotain ja yritin saada ponia rauhoittumaan.
Perhoset lentelivät mahassani kiivetessämme vuoren rinnettä ylös. Välillä ponini astui epätasaiselle alustalle ja kompastui, mutta selvisimme ehjinä ylös, vaikka olinkin ollut varm, että joku meistä kierisi vielä pitkin vuoren rinnettä alas. Ylhäällä oli hienot maisemat, vaikken kauheasti mitään erottanutkaan. Varsinkin kun jouduin keskittymään ponini aisoissa pitämiseen, se kun halusi välttämättä mennä lujaa jonon ohitse. Siirryimem jälleen raviin ja Crime kävi kuumana. Jouduin toden teolla työstämään ponia saadakseni sen pysymään omalla paikallaan. Kuumenemisen lisäksi ponini säpsyi ja pompsahteli sivulle tuulen heilutellessa puskia.
Pian pääsimme laskeutumaan selästä, emme kuitenkaan olleet vielä perillä vaan evästauolla. Vein Crimen tarhaan muiden halloweenasuisten tyttöjen kanssa, jonka jälkeen menimme itse täyttämään vatsojamme ja kertomaan kauhutarinoita.
Evästauon jälkeen, nousimme jälleen uljaiden ratsujemme selkiin ja käveltyämme hetken siirryimme ravaamaan. Crime heilutteli päätään tyytymättömänä vauhtiin.
” Joukkion edellä ratsastavan Catun huudettua ”laukataan”, nostin Crimellä laukan. Tunsin kuinka poni puri kuolaimeen kiinni ja jouduin tekemään todella voimakkaita pidätteitä. Sekään ei kuitenkaan auttanut pitämään energistä kilpaiuhenkistä ponia kurissa, varsinkaan kun takaamme syöksyi vierellemme toinen poni. Crime yritti lähteä eteenpäin lujempaa ja väkivoimin pidättelin sitä, ratsastin edellä ratsastavan Aimien ratsun, Kittyn, takamukseeen kiinni ja sain näin pidettyä ponin omala paikallaan.
Äkkiä, yht arvaamatta ponini pomppasi polulta ojan ylitse pusikkoon. Yritin karjuen saada ponin kuulolle, mutta turhaan. Crime hypi vain pystyyn ja pomppi omiaan. Hetken taisteltuamme olin saada ponin takaisin polulle, mutta tämä säikähtikin metsässä kuuluvaa rytinää ja lähti laukkamaan eteenpäin – syvemmälle metsään. Poni pomppi kantojen ylitse ja toivoin, ettei se loukkaisi jalkojaan. Metsässä kun ei näkynyt ketään. Kuulin takaani rytinää, joka voimistui ja huohotusta. Katsoin peloissani taakseni ja huomasin keijupukuisen Aimien laukkaavan Kittyllä perässämme. Yritimme saada poneja rauhoittumaan, mutta kumpikin elukka oli päättänyt laukata eteenpäin hidastumatta. Pian kuitenkin huomasimme edessämme hieman valoisampaa ja älysin, että metsä loppuisi. Saavuimme polulle, jonka ilmeisesti Aimie tunsi. Emme kuitenkaan saaneet poneja rauhoittumaan, vaan kumpikin jatkoi laukkaamista rinnatusten polkua pitkin. Mitään aavistamatta, tunsin kuinka toinen jalustimeni irtosi jalastani ponin loikatessa sivulle väistäen Kittyä, joka ilmeisesti pelästyi jotain. Crime nousi pystyyn ja tunsin otteeni irtoavan ponista ja tömähdin maahan. Nousin nopeasti pystyyn ja katsoin kuinka Aimie yritti napata kiinni Crimen ohjista ja älysin nopeasti, että olimme melkein Shelyesin pihassa. Juostessani kolmikon perässä näin kuinka Aimie sai ponini ohjista kiinni, mutta tilastoponi hypähtikin pystyyn saaden Aimien loiskahtamaan suihkulähteeseen Kittyn selästä. Nauroin kippurassa saapuessani heidän luokseen. Aimie istui suihkulähteessä toisessa kädessä Crimen ohjat ja toisessa Kittyn. Ponit katselivat valppaina ympärilleen meidän kikattaessa. Otin molemmat ponit kiinni, jotta Aimie pääsisi ylös kylmästä altaasta. Vettä valuvana tyttö talutti poniaan edelläni, samalla kun kikatimme. Oma noidnviittani oli revennyt luultavasti metsässä ja myös Aimien toisessa siivessä oli reikä sen lisäksi, että tyttö jätti vesivanan pihamaalle. Jonkun ajan kuluessa saapuivat muut vaeltajat, jotka selvästi halusivat kuulla tarinamme, jota seuraavat hetket Aimien kanssa jouduimme jokaiselle selittämään.” Halloweenmaaston maksu tarinani
Harjattuani ponini ja annettuani sille heinää ja kauraa, menin muiden mukana päätaloon, jossa juttelimme ja napostelimme herkkuja vielä hetken, ennen kuin menimme yöpuulle. Aamulla olisi aikainen herätys, sillä Jassu oli uhannut, että koko konkka ronkka pääsisi tekemään aamutallia.
-Veke ja Crime Hm 14
|
|
|
Post by vegasi on Nov 1, 2010 18:56:59 GMT 3
maanantai 1.11.2010 ~ Marraskuu [/size] Crime höristi korviaan tarhan portilla. Napsautin ketjunarun ponin riimun kiinni ja avasin portin. –Wooou. Ihan nätisti, toruin ponia, joka syöksähti nopeasti tarhastaan ulos. Pysäytin orin ja talutin sen takaisin tarhaan, suljin portin ja avasin sen uudelleen. Nyt kirjava poniori malttoi mielensä ja kulki nätisti tallille. Olin ylpeä, sillä Crime kulki koko matkan talliin nätisti jopa melko löysällä narulla.
Taputin hevosta karsinassa tyytyväisenä. Eilisen halloween-reissun jälkeen ajattelin ottaa tänään ponin kanssa rennommin. Vain hieman kevyttä tuuppausta. Otin sadeloimen ja tallloimen ponin niskasta pois ja suin Crimen huolellisesti läpi kotaisin. Varsinkin ponin jalat olivat yltäpäältä kuran peitossa. Vihasin syksyä. Onneksi oli jo marraskuu, eikä kestäisi enää ihan hirveän kauaa, että lumi tulisi maahan.
Laskin ruskean koulusatulan ponin paljaalle selälle. Suoristin satulahuovan, jonka jälkeen kiristin vyön. Lopuksi puin vielä ponini päähän remonttisuitset ja kiedoin vaaleansiniset pintelit hevosen jalkoihin. Pysäytin ponin kentän keskelle ja laskin jalustimet. Kiristin vyötä ennen selkään nousua, jonka jälkeen pujotin jalkani jalustimeen ja ponnistin selkään. Crime lähti liikkeelle heti kun istahdin selkään ja pysäytin sen uudelleen.
Ilta oli jo pimennyt ja toi mieleen eilisen tapahtumia. Hymyilin ja taputin ponia kaulalle. Otin ohjat käteen ja pyysin ratsuani astumaan kunnolla alle. Nostimme ravin ja pian laukan. Crime kuunteli hajanaisesti apujani samalla kun kyttäsi kentän laidalla tapahtuvia asioita. En välittänyt pienistä sivuaskelista ja säpsähdyksistä. Pidätin istunnalla ja annoin vapaat ohjat. Crime venytti kaulaansa ja annoin sen kävellä usean minuutin ajan, ennen kuin pysäytin sen ja liu’uin selästä.
Löysätessäni satulavyötä poni tuuppasi minua turvallaan ja halasin sitä. Talleilta kuului iloinen puheensorina.
Harjasin ponin pitkillä vedoilla kehuen koko ajan oria maasta taivaisiin. Vasta kun Catu huomautti asiasta, ettei Crime niin ”kiltti, pieni enkeli” ollut havahduin mietteistäni ja lopetin puunaamisen. Heitin loimen ponin niskaan ja menin yhdessä Catun kanssa päätaloon maistelemaan eiliseltä jääneitä herkkuja. Onneksi olin päässyt Shelyesiin, parempaa paikkaa sai etsiä.
-Veke ja Crime HM 15
Vähän tylsä ja tosi lyhyt, jota siis pahoittelen taas vaihteeksi. Koittakaa kestää.
|
|
|
Post by vegasi on Nov 2, 2010 8:38:55 GMT 3
2.11.2010 ~ Pelimies Na-na-na-naa-na-na-nan-nan-naa... tänä iltana ei tuu pakkeja –Seisos nyt ihan nätisti! Tiuskaisin ponilleni, joka steppasi paikoillaan yrittäessäni nousta selkään. Jassu loi meihin sääliviä katseita ja näytin naisella kieltä. Mokomakin. Kai nyt Sagallakin välillä oli maltissa pitelemistä omistajattaren noustessa tämän selkään!? Kirjavan poniorin maltettua olla hetki paikallaan ponnistin elukan selkään. Crime lähti innokkaasti eteenpäin ja pidätin sen jälleen kerran, sillä en halunnut ponin oppivan lähtemään omin nokkinensa minnekään. Hevonen seisahtui malttamattomasti ja heilautti päätään tyytymättömästi. Minulle kuitenkin riitti nyt tällä kertaa se, että se malttoi edes pysähtyä. Käveltyämme kymmenisen minuuttia alkukävelyjä, jotka sujuivat jokseenkin reippaissa tunnelmissa, otin ohjat käteen ja aloin alku verryttelemään ponia käynnissä. Tein isot pääty-ymypyrät päätyihin ja pitkille sivuille loivat kiemurat. Samalla väistelin Jassua, joka ratsasti myös pirteähkön oloista Sagaa. Hetken kuluttua vaihdoin suuntaa ja jatkoin käynnissä tähän suuntaan tehden samaa. Kun poni tuntui käynnissä hyvälle, pyysin sitä kevyillä avuilla raviin ja Crime totteli. Työstin ponia ravissa isoilla ympyröillä. Crime liikkui tavalliseen tapaansa reippaasti ja kuunteli yhtälailla minua kuin ympäristöään. Varsinkin kentän laidalle tulleet tytöt; Loviisa, Fiona ja Kopsu aiheuttivat ponissa ylimääräisiä sydämenlyöntiä. Liekö syynä tyttöjen hurmaava ulkomuoto vai karkkipussit, jotka rapisivat tiuhaan tahtiin. Joka tapauksessa poni esitteli mitä ihmeempiä kuvioita aina juuri heidän edessään. Sekä tytöt, että Jassu naureskelivat ja suosittelivat meille esteiden sijaan sirkukseen menoa. Jätin kuitenkin naisten puheet huomioimatta ja keskityin saamaan ponin ruotuun. Nostin laukan. Teen mitä vaan, pumppaan rautaa, juosten kierrän maan Jos niin mä saan sinut innostumaan Teen sulle sen pienen tempun vanhanaikaisen Oon pelimies kovakuntoinen Silmänräpäyksessä tunsin kuinka poni hypähti vauhdilla eteen ja vetäisi päänsä alas ja alkoi pukittelemaan. Kaikin voimin nostin ääliöponin luupään ylös ja pamautin pohkeet kylkiin, johon poni reagoi hyppäämällä pystyyn osoittaakseen mieltään. –Olit niin jossain yliunelmissas, kun se laukkas niin hyvin, Kopsu reportoi tilanteen. –Nii, ei siellä selässä sentään nukkuun aleta, Loviisa jatkoi nauraen. Irvistin tytöille nauraen ennen kuin nostin uudelleen laukan ja sain huomata, että ponini kunto ei enää ollut mikään kovin huono – liekö koskaan ollutkaan. Crime nimittäin laukkasi energisesti päästellen sieraimistaan (tai suustaan?) pörisevää ääntä ja jouduin tekemään koko ajan pidätteitä, jottei se lähtisi ryöstämään. Tahdon koskettaa (koskettaa) voin sen tunnustaa (tunnustaa) Saanko ehdottaa (ehdottaa) iltaa kanssani?
Tule niin vien sinut kahville ja nakkikioskille jatkoille siitä taksiin ja saatille tänä iltana ei tuu pakkeja Siirsin hevosen raviin ja tehtyäni miljoonakakskytviisjapuolituhatta puolipidätettä sain elukan tahtiin, josta siirsinkin sen käyntiin melko nopeasti huilitauolle. Taputin ponia kaulalle ja annoin sille pitkät ohjat. Otettuani ohjat jälleen pieniin kätösiini, saapui kentälle myös Maiss Vanilla ja myös Catu liittyi seuraamaan ratsastusta Crimen-pilkkaajien-nauravien-ponin-pelästyttäjien seuraan. Väistätin Crimeä molempiin suuntiin pari kertaa käynnissä, jonka jälkeen siirsin sen jälleen raviin ja väistätin myös ravissa, jossa ne eivät kuitenkaan sujuneet vielä kovinkaan hyvin. Jotain räpellystä Crime kuitenkin jaloillaan teki, joka oli varsin positiivista. Na-na-na-naa-na-na-nan-nan-naa... tänä iltana ei tuu pakkeja
On joku muu, joka kuvioihin kompastuu Oon pelimies, lähden uuteen nousuun Muut väsähtää, venyy aamuyölle tunnit nää Vain yksi jää silloin iskemään Jassun laskeutuessa selästä, keksi varsin oma-aloitteinen järkevä ponini taas jotain erittäin ratsastaja ystävällistä, alkaessaan pomppimaan paikoillaan. Yritin ”potkia” ponia eteen, antaa ohjaa ja tehdä mitä vaan, mutta ei. Poni pomppi kuin kengurun poikanen paikoillaan saaden kentän laidalla olevan porukan räkättämään kuin mitkäkin varikset. Saatuani vihdoista viimein ponin eteenpäin – vieläpä normaaleilla askellajeilla, kertoi Jassu, että ponin jalat olivat menneet vaikka minkälaista ripaskaa. Aivan kuin poni olisi hyppinyt hyppynarulla. Nauroin ja selitin ponini olevan rodultaan ”saksalainen ripaskaa tanssiva narunhyppääjä”, ratsuponin sijaan. Tai eihän Crime ollut edes ratsuponi, koska sukutauluun ei voinut laittaa yhtä nimeä, koska isyyttä ei oltu todistetu dna:lla vaikka muuten isästä oltiinkin sata varmoja. Tämän takia papereissa luki ”tilastohevonen” ratsuponin sijaan. Itsellenihän se kuitenkin oli aivan sama. Olkoon vaikka se saksalainen ripaska narunhyppääjä. Maiss kuunteli keskusteluamme, aivan kuin olisi luullut minun (ja ponini <3) karanneen mielisairaalasta suljetulta osastolta. Tahdon koskettaa (koskettaa) voin sen tunnustaa (tunnustaa) Saanko ehdottaa (ehdottaa) iltaa kanssani?
Tule niin vien sinut kahville ja nakkikioskille jatkoille siitä taksiin ja saatille tänä iltana ei tuu pakkeja
Na-na-na-naa-na-na-nan-nan-naa... tänä iltana ei tuu pakkeja Loppu ajan Crime kuuntelikin minua ihmeen keskittyneesti ja olin oikein tyytyväinen ponini suorittamiin laukanvaihtoihin – ilman apupuomeja. Harkitsinkin hetken aikaa jo oikein vakavasti siirtymistä koulupuolelle, ennen kuin muistin, etten millään jaksanut puurtaa tappavan kuollettavaa 6minuutin ohjelmaa kymmenien, ehkä jopa satojen silmäparien seuratessa suoritustamme tappavassa hiljaisuudessa ja haukkuvan minut lyttyyn. Tyytyväisenä siirsin ponin raviin ja annoin sen venyttää kaulaansa, sillä se oli mennyt melkein koko ajan nätisti koottuna – tosin omasta tahdostaan. Silti. Taputtaen Crimeä kaulalle, siirsin sen istunnalla käyntiin ja päästin ohjat kokonaan irti. Kaaduin ponin kaulanpäälle halaaman eläintä ja jaksoin vaivoin nousta takaisin ylös istumaan kunnolla satulaan. Tänä iltana olen voittaja, liha on vahvaa kun liha on heikkoa Rintani hakkaa kuin rummunsoittaja, mut tänä iltana olen voittaja Tänä iltana aion toimia, näyttää sisäisen eläimeni voimia Ihanaa hirvet ja ihanaa leijonat, tänä iltana juhlii voittajat Väsyneenä tiputtauduin Crimen selästä alas ja löysäsin satulavyötä. Nostettuani jalustimet talutin vierelläni piaffea, passagea ja milloin mitäkin askellusta tanssahteevan hevoseni talliin. Milläköhän energialla se edelleen jaksoi machoilla ja esittää ”isoa komeaa” eläintä. No, komeahan se oli ja sen se selvästi itsekin tiesi. Tai sitten se on vaan helvetin itserakas! -Veke ja CrimeHM 16Laulun sanat © Martti Vainaa ja Sallitut aineet - Pelimies
|
|
|
Post by vegasi on Nov 6, 2010 16:57:59 GMT 3
lauantai 6.11.2010 ~ se joka pelaa, ei pelkää!
–Tänään hyppäämään? Kysyin Heidiltä. Tyttö katseli hetken hoitohevostaan Milkaa. –Joo, voitaishan me jotain pikkusia kokeilla, Heidi vastasi lopulta hymyillen. –Kiva juttu. Jassukin saattaa tulla, en ole ihan varma. Maiss ja Kopsu lupas tulla nosteleen puomeja, jos vaikka tippuisin niin näkisivät sen, hymyilin ja lähdin iloisena Crimen luokse. Poni hörähti iloisesti nähdessään minut. Suukotin eläimen turpaa, jonka jälkeen aloin ottamaan talliloimea pois ponin päältä.
Talutin Crimen maneesiin ja annoin hevosen Maissille siksi aikaa talutettavaksi kun rakensin Kopsun kanssa pienen esteradan. Olin ylpeä ponistani, sillä se vain kerran hyppäsi eräässä nurkassa sivuun Maissin varpaille ja muuten käveli Maissin vierellä nätisti. Tosin Maiss ei ollut aivan yhtä iloinen asiasta, olihan tytöllä nyt pari mustaa varvasta… Nousin Crimen selkään Maissin roikkuessa toisella puolella ja kiristin vyötä tytön kanssa. Crime oli hieman ihmeissään uudesta tilanteesta, eihän se ollut tottunut, että sen ympärillä hyöri kauheasti muita kuin minä.
Alkuverryttelyissä Crimellä oli energiaa vaikka muille jakaa, vaikka eilen olimmekin tehneet melkoisen koulutuuppauksen ja toissapäivänä käyneet Fionan kanssa maastossa. Verryttelyhypyt sujuivat tavalliseen tapaan reippaissa merkeissä, vaikka selvästi Crime oli jo paremmin avuilla. Olimmehan jo treenanneet ja kilpailleetkin esteillä jopa kasikympin luokkia. Kopsu nauraa räkätti välillä, kun Crime esteen jälkeen pukitteli ja yritin saada ponia rauhoittumaan. Tasapainoni oli ponin kanssa parantunut varsin merkittävästi.
–Nostatteko noita johonkin viiteen kymppiin? Kysyin ja katsoin kysyvästi Maissiin ja Kopsuun. Tytöt ryhtyivät töihin ja pidätin Crimen käyntiin ja annoin sille hetkeksi pitkä ohjat. Esteiden ollessa nostettuina, katselin kun Heidi hyppäsi Milkalla ne näppärän näköisesti. Milka kuunteli Heidiä todella hyvin ja heidän yhteistyö oli todella kaunista katseltavaa. Nostin Crimellä laukan ja laukkasin pääty-ympyrän, jonka jälkeen käänsin Crimen ensimmäiselle esteelle. Poni puri kuolaimeen kiinni ja jouduin tekemään hirveän työn saadakseni pidätteet lävitse. Esteen ylitys sujui kuitenkin hienosti ja sain ponin esteen jälkeen takaisin ja pääsimme seuraavalle esteelle. Koko pieni rata sujui hyvin ja siirsin Crimen käyntiin.
Katselin kun Heidi hyppäsi taas todella hyvin esteitä hoitohevosellaan, heidän lopetettua hyppääminen pyysin Maissia tekemään linjan, jonka ensimmäinen osa olisi sarja, jonka esteet olisivat pienet ja sitten tulisi suhteutettu väli viidellä laukalla ja ysikymppinen okseri. Tyttö teki työtä käskettyä ja hyppäsin linjan ponillani, joka oli kuin lähdössä lentoon. Se kuitenkin kuunteli apujani melko hyvin, vaikka vauhti olikin kovemman puoleinen, tahti kuitenkin säilyi koko ajan hyvänä.
–Me nostetaan tota, Kopsu sanoi nyökäten okserin suuntaan. –Ette varana nosta, sanoin nopeasti. –Ihan pikkiriikkisen vaan, Maiss yritti ja teki kasvoilleen jonkunlaisen anovan ilmeen. Naurahdin. –No ihan hiirenveran vaan, myönnyin.
Tyttöjen nostettua esteet ”ihan pikkiriikkisen vain” pyörittelin silmiäni. Este oli varmasti reilun metrin kokoinen ehkä 105cm. En ollut yhtään varma halusinko hypätä Crimellä vielä sen kokoisia, olihan se vielä melko raaka ja kokematon. Mutisin, ette suostunut hyppäämään, mutta loppujen lopuksi käänsin ponin linjalle. Crime laukkasi korvat höröllä eteen. Otin pidätteen ennen sarjan a) osaa ja nojasin eteen. Hyppy laukka-askel hyppy. Pidäte. Katsoin lähestyvää okseria ja laskin askeleita. Crime laukkasi energisesti eteen. Yksi. Kaksi. Kolme. Neljä. Viisi. Ponnistus. Crime hyppäsi esteen suurella ilmavaralla ja olin pudottaa silmät päästäni. Siirsin hevosen raviin ja ravattuamme muutaman kierroksen käyntiin. Taputin ponin hikistä karvaa antaessani sille pitkät ohjat.
–Aivan mahtava! Maiss kehui ja nyökkäsin. –Haluuko jompikumpi kävelyttää tätä taluttaen, niin von itse siivota esteet? Kysyin ja Maiss suostui uudelleen tehtävään. Ilmeisesti varpaat voivat jo paremmin. Laskeuduin selästä , löysäsin vyötä ja heitin villaloimen ponin selkään ennen kuin annoin ohjat vaalea hiuksiselle tytölle.
Siivosin esteet nopeasti, jonka jälkeen otin ponin takaisin haltuuni ja päästin Maissin puunaamaan Vania ja Sveaa. Talutin poniani vielä usean minuutin ajan maneesissa ennen kuin vein sen talliin.
Riisuin satulan, suitset ja suojat ja harjasin ponin pölyharjalla lävitse ennen kuin heitin sille kuivan villaloimen päälle. Vein varusteet satulahuoneeseen, jossa pesin satulan ja suitset nopeasti, sekä harjasin suojat ja vaihdoin lopuksi satulahuovan. Putsaus tuokin lopuksi vaihdoin Crimelle vielä villaloimen hevosen nykyiseen talliloimeen ja menin muiden tyttöjen luokse juoruamaan.
-Veke ja Crimppu HM 17
|
|
|
Post by vegasi on Nov 9, 2010 23:33:57 GMT 3
|
|
|
Post by vegasi on Nov 14, 2010 20:54:10 GMT 3
sunnuntai 14.11.2010 ~ Lumen taikaa
Katselin ponini riekkumista tarhassa. Crime heitteli villinä suuria pukkeja tehden väliin kunnon laukka spurtteja. Hentoon lumikerrokseen jäi tummat jäljet ponin astumiin kohtiin, joita pikku hiljaa taivaalta satava lumi ei peittänyt vaan suli niihin. Hymyilin ja sisälläni oli outo tunne. Ei mitenkään surullinen tai mikään, vaan todella iloinen. Vaikka vihasinkin talvea yli kaiken, sai lumi minut nyt hymyilemään kuin pienenä lapsena Suomessa. Mieleeni muistui ne monet kerrat, kun olimme kokeilleet äitini omistamalla kilpatallilla poneillani ja hevosillani hiihtoratsastusta kavereiden kanssa, ja se kun entinen hevoseni oli maastossa ryöstänyt ja olimme poikenneet reitiltä ja eksyneet. Seurasimme vain jälkiämme takaisin tallille, jossa minua odottikin kuuma kaakao ja sen aikainen parasystäväni. Että minulla oli ikävä häntä, emme olleet nähnee ainakaan puoleentoista vuoteen. Täytyisikin kysyä, pääsisiköhän hän joululomallaan Norjaan.
Havahduin mietteistäni Jassun lempeään ääneen; ”on niin kaunista kun lunta ripottelee ja näin.””Niin, muuttaahan tää luonnon aika näppärästi,” vastasin hymyillen. ”Mut oli mulla jotain asiaakin, mietittiin tossa tyttöjen kanssa eilen kun olit jo lähtenyt, että voitas joskus tässä yhdessä ennen joulua tehdä kunnon suursiivous talliin ja pihamaalle. Vaikka onhan jouluun vielä aikaa kuinka ja paljon, mutta silti. Olisitko kiinnostunut?” Nainen hymyili. Hänen katseensa seurasi kirjavaa oriani, joka hypähti pystyyn. ”Joo, vaikkei muo ihan hirveesti tää siivous viehätä, mutta mitäpä en Shelyesiläisten eteen tekisi. Ja seurakin kun on hyvää, niin ehken kuole,” hymähdin takaisin.
Nappasin riimunnarun lukon kiinni Crimen riimuun. Poni seisoi lihakset jännittyneinä pää korkealla odottaen, että pääsisi talliin. –Ihan nätisti sitten, sanoin ennen kuin avasin oven. Tunsin kuinka vieressäni seisonut elukka alkoi pomppimaan pystyyn halutessaan tallin nopeasti ja nykäisin riimunnarusta samalla kun toruin. Lähtiessämme liikkeelle Crime hypähti eteen suurella loikalla ja alkoi kiertämään ympärilläni. Nyin narusta saadakseni ponin takaisin ruotuun onnistumatta siinä. Viimeinen pisara oli se, kun tallipihalle kaarsi auto, jota Crime säpsähti ja riuhtaisi itsensä sellaisella voimalla sivulle, että riimunnarun lukko napsahti rikki ja jäin katselemaan irti juoksevan ponini perään. Kirosin sähisten ja lähdin lampsuttamaan ponin perään tallien suunnalle.
Tallista kuuluisen mukaista kolinaa, että tiesin Crimen olevan siellä ja nopeasti suljin oven tukkiakseni pakoreitit. Ponillani ei kuitenkaan ollut ainuttakaan syytä lähteä takaisin pihalle vaan ori tutustui tallin muihin asukkaisiin käytävältä käsin. Vihaisena otin riimusta kiinni ja tönin hevosen omaan karsinaan syömään heiniään. Mokoma nahka! Nostin ruskean satulan ponin paljaalle selälle ja kiristin vyön. Crime luimisteli, mutten välittänyt. Otin suitset ja pujotin kuolaimet ponin suuhun, joka maisteli niitä innoissaan. Crime käveli hätäisesti ja jouduin nykimään vähä väliä ohjista saadakseni ponin älyämään, että minä olin taluttamassa sitä. Kentällä näkyi olevan useampi ratsukko, joten jatkoimme maneesille, joka olikin tyhjä. Pysäytin ponini maneesin keskelle ja kiristin vyötä. Laskettuani jalustimet nousin selkään.
Crime käveli reippain askelin ja mulkoili itseään maneesin peileistä. Kulmissa poni teki alussa muutamia sivuaskelia, mutta napautettuani aina reippaasti sisäpohkeella sain ponin tajuamaan, ettei ollut mitään pelättävää, tai minua ei tarvinnut testailla. Otin ohjat käteen ja työstin ponia käynnissä. Hetken kuluttua siirsin hevosen reippaaseen raviin ja annoin Crime päästellä hieman suurimpia höyryjään. Pyynnöstäni Crime nosti reippaan laukan. Nojasin eteen ja annoin ponin venyttää askeliaan niin paljon kuin maneesissa pystyi. Poni heitteli takapäätään, muttei saanut minua maistamaan maneesin hiekkaa. Nauraen hidastin ponin raviin ja taputin sitä kaulalle. Parin ravi kierroksen jälkeen, siirsin elukan käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat.
Sopivasti Jassu saapui maneesiin Saagalla ja pääsimme livahtamaan ulos, pienelle kävelylle lähimaastoille. Crime asteli reippaasti tien sivussa ja käveltyämme kymmenisen minuuttia eteenpäin, käännyimme ja kävelimme takaisin.
Harjasin Crimen huolella, jonka jälkeen loimitin ponin laatimieni ohjeiden mukaan. Huomasin kentällä tapahtuvan jotain mielenkiintoista sieltä kantautuvan kikatuksen ansiosta ja tallustin sinne. Maiss ratsasti shetlanniponillansa ja oli ilmeisesti tippunut poninsa selästä tai jotain. Tytön ratsastushousut olivat toiselta puolelta märät ja kypärässä oli märkää hiekkaa ja lumen rippeitä. Kentän laidalla nauroi kaskumma Catu ja Meeba, jotka alkoivat silmät vettä vuotaen kertomaan mitä oli käynyt. Nauraen lähdimme talliin Vanin ja Maissin perässä, joka ei ollut tilanteesta yhtään niin iloinen. Norkoilimme Meeban kanssa ponin karsinalla Maissin ja Catun hoitaessa sitä, kunnes he olivat valmiita ja lähdin kotiin vieden samalla Meeban omaan kotiinsa.
-Vegasi ja Crime HM 19
|
|
|
Post by vegasi on Nov 20, 2010 14:25:17 GMT 3
lauantai 20.11.2010 ~ Maastotaluttelua[/size] Kävimme tänään vähän "rentoutumassa" maastossa Crimen kanssa taluttelun merkeissä ja nappasin kuvan ponistani. Tässä myös lyhyt tiiviste menneestä viikosta; Maanantaina meillä oli estereenit, jolloin treenasimmekin erikoisesteitä. Tiistaina kävimme lyhyellä maastoreissulla ja keskiviikkona tuuppasimme koulua, kuten myös eilen. Torstaina taas meillä oli vähän puoityöskentelyä. -Veke ja Crime
|
|
|
Post by vegasi on Nov 21, 2010 14:58:52 GMT 3
sunnuntai 21.11.2010 ~ Tarhassa syömässä[/size] Kuvassa Crime nauttimassa tarhaan tuotuja heiniään. Tänään myös harjoittelimme pohkeenväistöjä, jotka sujuivatkin ihan mukavasti. Veke ja Crime
|
|
|
Post by vegasi on Dec 1, 2010 14:31:53 GMT 3
keskiviikko 1.12.2010 ~ Luukku 1[/size] [/color]
Seisoin kerrostalomme pihassa. Liikuttelin sormiani tumppujeni sisällä ja katselin kun rakas poikaystäväni yritti saada mopoautoani käyntiin. Poskipäitäni paleli ja kurkkukin oli hieman kipeä. Kuuntelin kun Joakim raivosi mopoautolle, joka ei päästänyt minkäänlaista toivoa herättävää ääntä. -Kai se on sit jäätyny tai jotain, totesin hiljaa. Poika nousi autosta ja kirosi koko vekottimen. –Meen sit bussilla, mutta nyt mun täytyy sit lähteä bussipysäkille, nähdään kulta, jatkoin ja annoin lentosuukon pojalle.
Maisemat vilahtelivat bussin ikkunasta. Hetken kuluttua painoin ”stop”-nappia ja bussi pysähtyi ja avasi ovensa. Kylmä ilma paiskautui vasten kasvojani ja sai silmäni vuotamaan. Lampsutin tuttua tietä pitkin. Maisemat olivat kauniita, lunta oli mukavasti ja puiden pinnalla oli kevyt kuura. Oli joulukuun ensimmäinen päivä. Mieleeni muistui monia hauskoja tapahtumia, mitä talleilla oli tapahtunut joulun alla. En voinut estää kasvoilleni muodostunutta hymyä kasvamasta, vaikka pakkanen pistelikin poskia ja varpaita. Shelyesin tallirakennukset tulivat näkyviin ja keskitin ajatukseni Crimeen ja siihen, mitä tekisimme tänään. Viime viikkoina olimme keskittyneet enemmän sileän treeniin, mutta myös hypänneet ihan mukavasti. Ajattelinkin jospa joulukuun kunniaksi joku lähtisi minun ja hulluponi Crimppuliinin kanssa maastoilemaan.
–Hei rakas, tervehdin poniani imartelevaan sävyyn. –Kiitti, Aimie nauroi ja näytin tytölle kieltä. –Tarkotin siis ihan Crimeä, selvensin ja halasin ponini kaulaa. –Et lähtisi Kittyn kanssa maastoileen, viimekdikin meni tosi hyvin, nauroin viitaten halloween ratsastukseen. Tyttö näytti hetken epäilevältä, mutta nyökäytti sitten päätään hyväksyvästi. –Kysytään jos vaikka muitakin tulisi? Aimie ehdotti.
Suin ponin karvaa pitkillä vedoilla. Joakimin sanoin harjaus oli turhaa kun hevosella oli tuhat loimea päällä, oli se missä tahansa, mutta halusin silti harjata sitä. Myös muut reissuun lähtijät olivat vielä tässä vaiheessa. Jassukin äänestä päätellen lässytti vain ponilleen, varmaan ollut vielä kerinnyt edes harjaa käteensä ottamaan. –Hei, voitteko pitää vähän kiirettä, tulee kohta pimeetä! Catu huusi ovenraosta. –Ai te ootteko jo valmiita? Aimie vastasi ihmeissään ja ryntäsimme kaikki kolme (minä, Jassu ja Aimie) hakemaan hevosten varusteita. Nostin estesatulan reippaasti ponin selkään ja kiristin vyön. Myös suitsien laitto sujui ripeästi, kuten myös martingaali-rintaremmi. Olin silti viimeisenä pihalla, sillä jouduin hakemaan vielä enkkuviltin varustehuoneesta ponini päälle.
Kiristin vielä vyötä poniltani, joka steppasi levottomana. Laskettuani jalustimet nousin selkään istumaan ja asettelin enkkuviltin sopivasti niin, että se peitti ponin selän ja tuli jalkojeni alta jalkojeni päälle. Lähdimme Jassu edellä kävelemään reippaassa tahdissa kohti upeita metsämaisemia. Crime katseli korvat tötteröllä ympärilleen ja välillä säpsähti jotain, en antanut sen kuitenkaan häiritä itseäni tai ketään muutakaan vaan keskityin enemmän puhumaan muiden kanssa kaikesta. Jonkun ajan kulttua otimme ohjia käteen ja siirryimme raviin. Olin aivan lumottu tunnelmasta, joka retkeläisillä vallitsi. Maisemat oli kauniita ja ponit reippaita. Kuului tasainen puheensorina ja hevosten askeleet pakkaslumella. En voinut kuin nauraa kun ratsuni nousi laukalle ja alkoi pukittelemaan saaden muutkin mukaansa pelleilyyn. Silmänräpäyksessä kukaan ei enää hallinnut täysin ratsuaan vaan hevoset laukkasivat kovaa vauhtia välillä pukitellen. Käänsin Crimen pois polulta lumihankeen ja sain poniin hieman tolkkua. Myös muut näyttivät tekevän samoin ja pikkuhiljaa ponit rauhoittuivat. Ravailimme hetken syvässä lumessa, kunnes hevoset alkoivat hieman väsähtämään ja siirsimme ne käyntiin.
Ilta oli jo pitkällä saapuessamme takaisin Shelyesiin. Jokaisen ponin pinnassa oli kevyttä hikeä ja kaikki näyttivät enemmän tai vähemmän pakkasukoilta hiusten mentyä huuruun naaman läheltä. Varsinkin Jassu oli hauska näky. Kävelin Crimen kanssa kentällä pitkin ohjin vielä jonkun aikaa muiden mennessä jo talliin laittamaan poneja pois. Suljin silmäni ja kuuntelin ponini askeleiden tuomaa ääntä. Tiesin selvästi, että en ikinä voisi lopettaa ratsastusta. En ikinä.
Otin kirjavalta poniltani varusteet pois ja harjasin sen nopeasti, kunnes heitin sen päälle villaloimen. Hoitajienhuoneessa oli tarjolla piparia, jota muut mutustivat minun tullessani sinne. Otin yhden ja menin istumaan sohvalle Maissin viereen. Kaikki puhuivat keskenään iloisesti ja ihmettelin tallin hyvää henkeä, harvassa paikassa kaikki olivat kavereita keskenään. Pikkuhiljaa porukka alkoi kuitenkin vähentyä kellon ollessa jo vaikka mitä ja itsekin menin Crimen luokse vaihtamaan loimea. Vaihdoin villaloimen paksuun tallitoppikseen, jonka jälkeen jäin vielä juttelemaan ponille. -Tänään on ensimmäinen joulukuuta, haluatkos jotain namia sen kunniaksi? Kyselin ponilta joka haisteli uteliaana taskujani istuessani karsinan nurkassa. Kaivoin porkkanan toppaliivini taskusta ja ojensin sen ponille, joka otti yllätyksen vastaan iloisesti. Nousin ylös ja halasin vielä poniani kaulalle, kunnes lähdin kävelemään bussipysäkille. Onneksi vielä tähän aikaan kulki busseja, vaikka en olisi varmaankaan suuttunut vaikkei kulkisikaan. Olin niin onnellinen ja elämäni näytti loistavan, ei se haitannut, että mauto oli jäätynyt pihaan. Olihan kohta joulu!
-Veke ja Crime HM 20
Kuva ehkä tulossa myöhemmin![
|
|
|
Post by vegasi on Dec 4, 2010 18:41:00 GMT 3
lauantai 4.12.2010 ~ Luukku 4 ja hiihtoratsastusta
Joakim oli saanut eilen mautoni käyntiin ja olinkin heti huristellut ostamaan sillä mitä mielenkiintoisempia hetkiä Crimen kanssa tuovat vempeleet – hiihtoratsastusvaljaat! Nyt ylpeänä revin poikaystävääni tallille, täytyihän Crimeä alkaa niihin totuttelemaan ja joku saada sinne perään suksille. Tallilla kukaan tytistä tuskin olisi suostunut hullun ponini vedettäväksi, mutta Joakim olisi oikein oiva testikappale. Eihän siinä ollut mitään menetettävää, ei vaan.
Poika seisoi nyrpeänä yksityistallin käytävällä sovitellessani valjatita ponini päälle. Hetken kuluttua olimmekin pihalla ja lähdin taluttamaan Crimeä eteenpäin ja pyysin Joakimin kävellä ponin perässä niin, että köydet ponin molemmin puolin kiristyisivät. Olin aivan varma, että Crime pomppaisi avaruuteen tämän tuloksena, mutta ihmeen kumman syystä ponini oli oikein nätisti, nopeensi vain askeliaan ja sohi korvillansa edestakaisin. Nousin iloisena selkään ja ohjasin Crimen lähipellolle, jossa Joakim sovitteli sukset jalkaansa ja lähdimme alussa käynnissä yrittämään. Crime ei edelleenkään saanut sydänkohtausta asiasta vaan enemminkin tuli entistä iloisemmaksi vaihtelua tuovasta asiasta. Siirsin hevosen jonkun ajan kuluttua raviin ja eiköhän poikaystäväni maannutkin heti maassa. Kokeilimme nopeasti kaikki askellajit lävitse ja koska Crime näytti olevan sujut vermeiden kanssa lähdin kentälle tuuppaamaan kouluratsastusta ja Joakim talliin lämmittelemään, olihan poika maannut maassa vaikka kuinka monta kertaa.
Crime tuntui erittäin hyvälle ja kuunteli ihmeen hyvin apujani eilisestä vapaa päivästä huolimatta ja myös laukanvaihdot sujuivat tänään oikein kivasti, toissapäivänä kun ne eivät meinanneet taas millään luonnistua. Tyytyväisenä lopettelin ja talutin ponin takaisin talliin, jossa riisuin siltä varusteet ja nopean harjauksen jälkeen loimitin sen. Enempään minulla ei ollut aikaa kun kiukkuinen Joakim tuli hätistelemään minua kotiin. Noh, tulihan ainakin testattua, että Crimellä voi myös hiihtoratsastaa.
-Veke, Joakim ja Crime
Tällänen typerä lyhyt tarina..
|
|
|
Post by vegasi on Dec 5, 2010 18:21:21 GMT 3
sunnuntai 5.12.2010 ~ Luukku 5Se tallentu tosi pieneks, mut toivottavasti siitä saa jotain selvää.. Zoomailee sitten tarvittaessa :DD
|
|
|
Post by vegasi on Dec 6, 2010 18:15:12 GMT 3
maanantai 6.12.2010 ~ Joakim ratsailla[/size] Ja Crimehän käy näköjään myös aloittelijoiden hevoseks, ei kun neljä lähtöä ja yks pystyyn hyppy ja sitä rataa... -Veke, Joakim ja Crime
|
|
|
Post by vegasi on Dec 10, 2010 20:51:41 GMT 3
perjantai 10.12.2010 ~ Luukku 10, mitä tapahtui estevalmennuksessa?[/size]
Seisoin Shelyn pihassa riimunnaru kädessäni. Kaikkialla oli hiljaista, ei kuullut lintujen laulua tai lehtien rapinaa tuulenhuminassa. Koko luonto nukkui. Vedin kaulusta ylönpäin ja jatkoin matkaani kohti tarhoja. Crime seisoi ylvänä tarhansa keskellä. Huusin poikaani pari kertaa, kunnes se ravasi iloisesti portille ja napsautin riimunnarun kiinni riimuun. Crime tanssahteli talliin tapansa mukaisesti, vaikka oli pakko sanoa, että oli se jo hieman tasaantunut alkuajoista.
Karsinassa päästin elukan irti ja heräsilmäinen poni pyörähti kerran karsinansa ympri, jonka jälkeen alkoi etsimään karsinansa pohjalle mahdollisia heinän rippeitä. Availin loimien solkia ja vedin ulkoloimen pois ponin päältä ja viikkasin sen nätisti karsinan eteen. Samoin tein myös talliloimelle, jonka jälkeen pääsin harjaamaan ponia. Tallissa oli todella rauhallista. Ketään muita ihmisiä ei näkynyt eikä kuulunut. Talissa olevat ponitkin olivat varsin rauhallisia, roikotivat päitään tyytyväisinä silmät ummessa. No, olivathan kaikki järkevät ihmiset vielä koulussa kellon ollessa vielä puoltapäivääkään. Itse olin ”joutunut” lintsaamaan tunnit, jotta pääsin valmennukseen. Harjattuani ponini huolellisesti, kiinnitin suojat ponini jalkoihin. Vereduksen suojat näyttivät hienoille Crimen jaloissa, oikeastaan kaikki suojat näyttivät. Laskin estesatulan Crimen selälle ja suoristin vihreän huovan satulan alla ja kiinnitin vyön ensimmäisiin reikiin. Sen jälkeen laitoin rintaremmimartingaalin kiinni satulaan ja satulavyöhön ja lopuksi pujotin vielä remonttisuitset ponin siroon hevosmaiseen päähän. Kiinnitellessäni martingaalin renkaita ohjiin, valmentajani Rasmus saapui talliin. Hieman reilun kaksikymppisen miehen askeleet suuntautuivat kohti karsinaamme ja iloinen ääni kysyi, koska olimme valmiita. Vastaukseksi löin ponini ohjat miehen käteen ja menin laittamaan itselleni kypärää ja turvaliiviä päälle. ”Tarvitseeko se kypärä laittaa oikein peilin edessä?” Rasmus kysyi ja kuulin miehen äänessä ivaa. Mutisin jotain vastaukseksi ja asettelin kypärän päähäni.
Crime käveli reippaasti maneesiin, jossa Rasmus auttoi minut selkään. Mies ei uskonut, että selviytyisin itse innosta puhkuvan ponin selkään. Crime steppasi levottomana kiristäessäni vielä vyötä ja lähti heti ravilla eteen kun annoin luvan liikkua. Hidastin ponia ja katselin esteitä mitä Rasmus rakensi pitkin maneesia. –Miksei teitä oo näkyny vähään aikaan kisoissa? Rasmus kysyi samalla kun mittasi etäisyyksiä. –No, kun ei ole ollut oikein sopivia ja ajattelin muutenkin pitää pienen tauon kisaamisessa, mutta älä peljästy. Viimeistään enskuussa lähtee taas kunnon uraputki päälle. –Toivotaan, Rasmus naurahti.
Otin ohjat käsiini ja työstin ponia aluksi hetken käynnissä, kunnes siirsin sen raviin ja annoin hetken venyttää kaulaansa kunnes aloin kokoamaan ponia. Vaihdettuani suuntaan ja ravailtuani myös sinne suuntaan jonkun aikaa, nostin laukan ja laukkasin muutaman kierroksen uralla ja pari keskiympyrää molempiin suuntiin, jonka jälkeen otin hieman väistöjä kumpaankin suuntaan, sekä loiviakiemuroita. Kun Crime tuntui hyvälle, tulin aluksi parit ravipuomit, jotka sujuivat reippaiss merkeissä. Crime yritti paeta kuolaintuntumaa ja kaahotti puomit lävitse, mutta saatuani pari kertaa ponin oikein kunnolla takaisin alkoi toimimaan oikein mallikkaasti. Rasmus teki puomeista ristikon, jonka tulimme muutaman kerran kunnes se nousi pystyksi. Otimme nyt mukaan myös muutaman muun pystyn ja kaikki tuntui menevän oikein hyvin. Crime säilytti rytmin ja otti pidätteet suurinpirtein takaisin, eikä tehnyt mitään ihmeellisiä tasajalka tai kenguruloikkia, kuten joskus. Tyytyväisenä Rasmus nosti esteitä ja otimme mukaan lisää tavaraa ja edelleenkin Crime tuntui erittäin hyvältä. Hyvään olisi olut kuitenkin hyvä lopettaa, mutta Rasmus halusi nostaa edelleen esteitä ja kaiken lisäksi kantoi erään okserin alle erittäin epäilyttävän näköisen ”pelottimen”. Nostin laukan ja hyppäsin radan puhtaasti ilman mitään ongelmia ja olin erittäin tyytyväinen poniin, mutta Rasmus halusi korjata tälle erikoisesteelle tulleen isomman hypyn normaalimman kokoiseksi, joten hojasin ponin uudelleen kyseiselle esteelle. Juuri kun poni oli ponnistamassa tunsinkin otteeni satulasta irtoavan ja sukeltavani esteen sekaan. Crime oli kieltänyt. Raivoissani nousin esteen seasta ylös ja nappasin irti juoksevan Crimen kiinni. Hyppäsin uudestaan selkään ja ohjasin ponin jälleen esteelle. Halusin korjata virheeni, sillä äskettäin olin ollut ihan murto-osan ponin liikettä edellä. Nyt ponini ylittikin esteen täydellisesti hyvällä tekniikalla ja ansaitsi taputukset. Myös Rasmus näytti tyytyväiseltä ja pyysi meitä loppuverryttelemään.
Halasin ponini kaulaa ja laskeuduin selästä. Kävelin Rasmuksen kanssa takaisin talliin kuunnellen miehen jorinoita valmennuksesta. Riisuin varusteet ja harjasin Crimen huolellisesti, kunnes minua alkoi pyörryttämään. Crime, karsinanseinä, Rasmus, Crime, karsinanseinä, Rasmus, silmissäni pyöri. Juuri kun olin kaatumassa mies otti minut vastaan.
Hetken kuluttua oloni tasoittui ja älysin istuvani hoitajienhuoneen sohvalla Jassun vieressä. Nainen näytti helpottuneelta, että olin hieman paremmassa hapessa, vaikken ollutkaan tajuistani mennyt. Kaukana siitä se ei ollut kuitenkaan ollut. Hetken kuluttua myös Joakim pamahti huoneeseen ja oli varsin ärtyneen oloinen. Jätkän suusta kuului kuinka ärsyttävä poni minulla oli, enkä saisi ratsastaa sillä enää ikinä. En jaksanut riidellä pojan kanssa vaan nousin vain pojan tukena ylös ja lähdin kävelemään Crimen luokse. Catu loimittikin juuri poniani ja antoi minulle luvan lähteä kotiin Joakimin kyydillä.
-Veke HM 21
|
|
|
Post by vegasi on Dec 24, 2010 9:48:15 GMT 3
perjantai 24. Joulukuuta ~ Jouluaatto[/size]
Kevyet lumihiutaleet leijailivat hiljalleen maahan, hevosten selille ja milloin minnekin. Seisoin riimunnaru kädessä Crimen tarhan portilla ja katselin kun poni säpsähti puskan heilumista ja esitti tämän johdosta pienen pukkisarjan. En voinut olla hymyilemättä, huutaessani poniani. Crime katseli ensin tarhansa takaosasta minua kauniilla sinisillä silmillään ja lähti sitten ravaamaan portille. Poni nosteli jalkojaan hienosti ja kannatteli häntäänsa korkealla, aivan kuin arabit.
Hymyillen napsautin riimunarun lukon riimuun ja kaivoin taskustani porkkanan, jonka poni otti nopeasti vieden mukanaan tumppuni. ”Hei poni,” nauroin ja nostin tumpun maasta. Crime kulki reippaasti talliin esittäen matkan aikana hienot piffit ja passat. Tallissa soi joulumusiikki ja koko tali oli koristeltu joulukoristein. Nurkassa oli kaunis joulukuusi, jonka koristeiksi oli kiinnitelty omenoita ja leipiä. Se oli näyttänyt houkuttavan monia poneja, sillä joissakin näkyin hampaan jälkiä ja roikkui pelkkiä naruja. Myös Crime yritti napsaista kuusen leivästä palasen, mutta sain estettyä ponin aikeet. Olin ripustanut Crimen karsinan eteen kaltereihin havunoksia ja omenoita, joita poni oli myös maistellut aikaisempia päivinä. Päästäessäni Crimen irti, meni se jälleen haistelemaan oksia ja yritti kurkottaa omenaan siinä onnistumatta.
– Hyvää joulua! Sanoin iloisesti Aimielle, joka sovitteli tonttulakkia päähänsä. – Ai Veke, hyvää joulua! Aimie vastasi iloisesti. – Ratsastamaan menossa? Tyttö jatkoi nopeasti ja katsoi minua kysyvästi. – En mä välttämättä taida, kun ajattelin pitää sellasen hieman rauhalisemman päivän kun koko viikko taas menty aika vauhdikkaasti, este ja kouluvalkkojen parissa, oli vuoroni vastata. –Huomenna kuitenkin ajattelin, jos vaikka hiihtoratsastusta, jos joku uskaltautuu kyytiin, jatkoin ja virnistin. – Mä en ainakaan, hullu poni, Aimie naurahti. – Ei se ollu Crimen vika vaan ton, nauroin ja osoitin Jassua, joka juuri saapui talliin. – Mitäs täällä osoitellaan? Nainen kysyi hymyillen. – Sitä, että se oli sun vika, eikä Crimen, että Aimie pääty sillo joskus lumikasaan, nauroin. – Ai se, Jassu näytti pettyneeltä, olisi kai halunnut kuulla jotain jännittävänpää. – Hyvää joulua muuten sullekin, sanoin äkkiä virnistäen. – Muistis sentään, Jassu virnisti takaisin, –Hyvää joulua!
Porukka alkoi pikkuhiljaa lähtemään maatoretkelle ja jäin yksin talliin. Harjattuani ponin extra huolellisesti, tein sille ämpäriin omena-leipä-melassivesimössöä ja annoin ponin syödä sen rauhassa samalla kun istuskelin karsinan nurkassa. Hiljaiselta tallipihalta alkoi kuulua naurua ja räkätystä, porukka oli luultavasti tulossa jo takaisin. Crimen syötyä mössö, loimitin sen jälleen ja lähdin kävelyttämään siitä maastoon. Poni kulki reippaasti säpsähdellen vähäväliä. Puolentunnin ”kävelyn” jälkeen käännytin ponin ja kuljimme takaisin tallille. En vienyt Crimeä talliin vaan suoraan tarhaan, jossa annoin sille vielä porkkanan ja toivotin hyvää joulua pussaten ponin turpaan. Päästettyäni irti ponista, katselin kuinka se laukkasi villisti pukitellen tarhaansa ympäri pysähtyen välillä pääkorkealla kuunteleman ja tarkkailemaan. Se oli niin hieno!
HYVÄÄ JOULUA SHELYESIN PORUKALLE!!!
-Veke ja Crime HM 22
|
|