|
Post by vegasi on Dec 31, 2010 16:27:21 GMT 3
31.12.2010 ~ Vuoden loppu – uuden alku[/size] HM 23
Vedin keuhkoihini raikasta pakkasilmaa ja suljin silmäni. Ei kuulunut mitään. Avasin silmäni ja katselin Shelyn pihamaata, jota koristivat kauniit lumilyhdyt. Kipitin suoraan tarhoille ja katsoin kuinka oma ponini seisoskeli tarhan takanurkassa, säpsähti jotain ja laukkasi tarhansa ympäri päätään viskellen. Toisella kierroksella se pysähtyi portille ja katseli minua kirkkaan sinisillä viattoman näköisillä silmillään.
Kaivoin taskustani leivän kannikan ja Crime hamusi se turvallaan. Syötyään poni tökkäisi minua turvallaan pyytäen lisää ja alkoi hamuta taskujani. "Et sä enää mitään saa," naurahdin ja pujotin riimun ponin päähän ja suoristin hieman loimea. "Miten sä oikeen tarkenet, täällä on ihan sairaan kylmä meinaa," kuiskasin ponin korvaan ja lähdin taluttamaan sitä tallia kohti. Crime tanssahteli tavalliseen tapaansa narun päässä ja koetteli hermojani. Alkuviikosta se oli kuulemma päässyt karkuunkin Jassulta, kun tämä oli vienyt sitä aamulla tarhaan.
Avasin tallin raskaan oven ja talutin ponin käytävän perälle, tämän omaan karsinaan. Ponin suureksi yllätykseksi karsinassa oli hieman heiniä, joita se alkoi heti ahnehtimaan. Otin hevoselta molemmat loimet pois ja aloin harjaamaan sen ohutta karvaa.
Lähes tunnin harjauksen jälkeen satuloin ponin ja talutin sen kentälle, jossa nousin selkään. Alkukäyntien jälkeen otin ohjat käteen ja annoin ponin ravailla pidemmässä muodossa muutaman kierroksen, jonka jälkeen ohjasin ponin pois kentältä – halusin mennä pellolle. Crime muuttui oitis reippaasta entistä reippaammaksi ja tuntui, kuin olisin ratsastanut aikapommilla, joka voisi räjähtää koska vain. Poni ravasi jännittyneenä mulkoillen ympäristöään. Sen häntä vispasi kuin viimeistä päivää ja muutenkin se päästeli nenästään mitä ihmeellisimpiä ääniä. Nostin laukan. Taivutin ponia ensin vasemmalle ja sitten oikealle, kunnes se alkoi tulemaan hieman rennommaksi ja annoin sen laukata hieman enemmän eteen. Hymyilin ja pian nauroin, en voinut sille mitään. Tunne oli aivan mahtava ja en voinut vastustaa kiusausta nojata eteen ja päästää ponia laukkaamaan täysiä.
Crimen vauhti vain kiihtyi kihitymistään ja lumi pöllysi takanamme. Jarruistakaan ei ollut enää tietoakaan. Pellon alkaessa loppumaan kesken sain ponin takaisin, mutta sen halutessa jälleen lähteä lujaa ja minun antaessani sille vain pidättäviä apuja, se alkoi keulimaan. Jouduin toden teolla pyytämään ponia eteen ohjastuntumaa kohti, jottei se olisi hypännyt vielä viidettä kertaa pystyyn, mutta samalla jouduin kuitenkin pitämään myös edestä vastaan. Hetken taistelun jälkeen Crime kuunteli minua jälleen kuin unelma ja ravasimme löysillä ohjilla Shelyn pihaan, jossa Jassu oli juuri nousemassa Sagan selkään. Pidätin ratsuni käyntiin ja päästin ohjat kokonaan irti käsistäni ja annoin ponin kävellä Jassun perässä kentälle, jossa suoritimme loppukävelyt.
–Jäätkö ampumaan raketteja? Aimie kysyi innoissaan riisuessani Crimeä. –Joo, mikäs siinä kun Joakimkin on jossain, hymähdin ja laskin satulan maahan. –Hyvä, tuu sitten tonne hoitajien huoneeseen kun oot valmis, tyttö sanoi ja katosi jonnekin. –Vai että raketteja ampumaan, puhelin ponilleni, joka oli aivan iestä märkä. Kyllä se hankitreenikin teki osansa hyvä kuntoisellekin eläimelle.
Hoitajien huoneessa ei ollut ketään, minun saapuessani sinne, joten aloin puhdistamaan Crime suitsia. Saatuani yhdet putsattua, Jassu saapui Sagan varusteide kanssa huoneeseen ja yritti saada minut putsaamaan myös tämän hevosen varusteet, mutta koska myös Crimellä riitti vielä putsattavia varusteita, en suostunut. Hetken kuluttua Aimie saapui huoneeseen mukanaan pommakkia, sipsejä ja kaikkea muuta mässättävää ja pikkuhiljaa koko huone oli täynnä porukkaa.
Kuuden aikaan, lähdimme pellolle ampumaan ensimmäiset raketit, joidenka ampumisen jälkeen lähdinkin kotiin muiden jatkaessa vielä juhlintaa.
-Veke ja Crime
|
|
|
Post by vegasi on Jan 22, 2011 17:30:15 GMT 3
22.1.2011 ~ treeniä treeniä[/size] HM 24Kaivoin taskustani ison porkkanan, jonka ojensin kirjavalle orilleni. Crime nappasi herkkunsa nopeasti ja pureskeli sen pienemmissä osissa. Valkoiselle hangelle jäi oranssi jälki paikkaan, jossa poni oli porkkanaa mussuttanut. Katsoin kännykkäni kelloa, joka näytti puoli yhtätoista. Kahdeltatoista alkaisi estevalmennukseni, joten pujotin vaaleansinisen riimun ponin päähän ja lähdin taluttamaan sitä yksityistallia kohden. Aimie tervehti meitä Kittyn karsinasta ja alkoi hölöttämään eilisestä ratsastuksestaan. Kittyllä oli ollut ilmeisesti hieman virtaa. Jätin Crimen seisomaan käytävälle ja riisuin siltä vahvan toppaloimen ja kevyemmän talliloimen pois. Suin sen nopeasti läpikotaisin pölyharjalla, jonka jälkeen putsasin vielä kaviot ja tein tilaa Aimielle ja Kittylle, jotka suunnittelivat lähtöä pellolle kahlailemaan. Varttia vailla puolenpäivän satuloin tilastoponini ja talutin sen maneesiin. Ehdin juuri päästä selkään kun äitini saapui maneesiin. Naisen pirteältä naamalta ei huomannut sitä, että hän oli juuri lentänyt Suomesta Norjaan – tosin eihän matka ollut edes kovin pitkä. Äitini selitti kuulumisiaan samalla kun rakensi esteistä jumppasarjaa. Crime tuntui erittäin energiseltä, vaikka eilen olinkin tehnyt ponila kunnon koulurääkin. Ainakin sillä oli hyvä kunto jos ei muuta. –No niin, tule noi puomit ravissa muutaman kerran, äitini käskytti ja tein kuten kuului. Jouduin tekemään hirveästi pidätteitä ja työstämään ponia muutenkin, jotta tahti säilyi ja ei tullut turhia kolautuksia ponin hätäillessä. Selvisimme kuitenkin helposta tehtävästä yllättävän hyvin jo kolmannella kerralla. Seuraavaksi tulimme puomit laukassa. Puomit itsessään sujuivat hyvin, mutta niiden jälkeen ponini innostui pukkailemaan. Eikun uudestaan. Alkuverryttelyjen jälkeen aloimme tulemaan jumppasarjaa alussa pienillä esteillä ja sitten vähän isommilla. Crime tuntui nyt paljon paremmalta ja hypyt sujuivat erittäin kivasti muutamia kommervenkkejä lukuunottamatta. Lopetimme tunnin yltäpäältä hikisinä ja lähdin kävelemään loppukävelyt maastoon. Crime käveli tavallista hieman rauhallisemmin, muttei jättänyt kyttäilyä väliin. Tullessamme takaisin tallille oli porukkaa saapunut jo paljon enemmän ja pieni kotoisa hälinä vallitsi myös yksityistallissa. Harjasin ponini huolellisesti ja tämän ollessa kuiva, vein sen takaisin tarhaan ja lähdin. -Vegasi ja Crime Tää tarina on todellakin täyttä sontaa, mutta oli pakko kirjotta joku
|
|
|
Post by vegasi on Feb 20, 2011 20:36:58 GMT 3
20.2.2011 ~ Pomppuja[/size] 25 HM
Katselen tarhan portilta kuinka poniorini laukkaa ympäriinsä tarhassaan heitellen takapäätänsä ilmaan. Huudan ponia nimeltä ja saan sen huomion itseeni. Iloisesti höristen poni ravaa luokseni. Hymyillen pujotan nahkariimun ponin päähän ja lähden taluttamaan sitä kohti tallilla. Crime ravaa kärsimättömän näköisenä vierelläni ja tervehtii kimeällä hirnahduksella tallissa olevia ponia. Kitty vastaa pehmeästi höristen ja tunkee turpaansa kaltereiden välistä.
Riisun Crimeltä toppaloimikerroksen karsinassa ja sukaisen ponin klipatun karvan pölyharjalla lävitse ennen kuin satuloin sen. Crime käveli tapansa mukaan reippaissa tunnelmissa tyhjään pimeään maneesiin, jonka lappujen kesti syttyä jonkin aikaa. Hämärässä maneesissa kiristin panssarivyötä ja laskin jalustimet alas ja kiipesin ponini selkään korokkeelta. Kävelimme aluksi neljäsosa tunnin pitkin ohjin, ennen kuin aloin työstämään Crimeä ravissa. Ponilla oli hurjasti virtaa ja jouduin tekemään koko ajan puolipidätteitä saadakseni sen tahdin säilymään. Verrytteltyämme ravissa reilut viisi minuttiia kumpaankin suuntaan nostin laukan. Nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin kirjavan ponini päästellä pöhlöenergiansa pois pukittelujen parissa. Muutaman pukkilaukkakierroksen jälkeen aloin ottamaan ponia jälleen takaisin ja työstin laukkaa jonkin aikaa ympyröillä molempiin suuntiin.
Saatuani verryttelyt päätökseen, iloinen Maiss saapui maneesiin ja kokosi Loviisan kanssa minulle muutaman esteen. Tein ensiksi muutaman verryttelyhypyn 60cm korkealle pystylle, kunnes aloin hyppäämään ysikymppisenä samaa estettä. Crime viskoi päätään ja imi esteelle aivan todella paljon ja jouduin todella työstämään sitä. Hetken kuluttua pyysin tyttöjä korottamaan kaikkia esteitä reiluun metriin. Isommilla esteillä ponini hieman malttoi enemmän ja kuunteli pidätteeni paremmin. Poni liisi kahden pystyn ja okserin ylitse kuin unelma ja innoissaan olevat tytöt korottelivat niitä mielensä mukaisesti.
Itseni ollessa jo melkein kuollut aloin loppuverryttelemään, vaikka ponissani olisikin ollut vielä ylimääräistä virtaa. Crime ravasi innokkaasti korvat hörössä, mutta näytti oikein mukavalta peileissä. Ori oli aktiivinen takaa ja käyttö koko vartaloaan ja kuunteli nyt pidätteitänikin paremmin kuin alussa, vaikka hieman kuumemman tuntuinen olikin. Huolellisten loppuverryrrelyjen jälkeen siirsin ponin käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat.
Juuri kun olin laskeutumassa alas selästä, saapui Jassu Sagan kanssa maneesiin pelästyttäen Crimen. Pysyin juuri ja juuri ponin sivuloikassa mukana, enkä rojahtanut maahan kuin perunasäkki, kuten olin jo hetken ehtinyt ajatella. Onnekseni järkevä ponini lopetti sivuloikkansa juuri oikealla hetkellä ja jäi vain mulkoilemaan tallin omistajaa ja tämän ratsua epäluuloisesti. Murisin Jassulle jotain epämääräistä ja laskeuduin selästä. Jassu vain virnisteli ja suunnitteli seuraavaa hyökkäystä. Tyydyin vain irvistämään naiselle ja suoristamaan Crimen enkkuviltin ennen lähtöämme takaisin talliin.
Heti saatuaan suitset pois päästä, poni alkoi mutustelemaan heiniään, jotka Catu heitti karsinaamme. –Et jaksais tulla auttaamaan? Tyttö kyseli väsyneen näköisenä ja suurta myötä tuntoa osoittaen, kerroin tytölle olevani täysin puhki ja rakkaan showjumping ponini odottavan hoitoani. Onnekseni Kittyn hoitaja Leea saapui ja suostui jakamaan vielä päätallissa heinää odottaville ruuat.
Väsyneenä vein Crimen varusteet oikeille paikoille ja sukaisin ponin ohuen karvan pölyharjalla ennen tallitoppaloimen heittämistä ponin päälle. Ennen lähtöäni Crime sai kuitenkin vielä melassivettä kiitokseksi mukavista hypyistä.
-Veke ja Crime
|
|
|
Post by vegasi on May 22, 2011 11:31:43 GMT 3
Sunnuntai 22.5.[/size] Lintujen kaunis viserrys kaikui tallipihalla. Kentältä kuului iloisia huudahduksia porukan ratsastessa ilman satulaa hoitoponeillaan. Crime juoksi laitumensa vierttä hirnuen viereisen laitumen väelle. Hain riimun ja narun. Kaunis ponini ravasi korvat tötteröllä portille ja sai palkinnoksi porkanan palan. Herra söi sen hitaasti pureskellen. Taisi olla hampaat kipeät eilisestä raspauksesta. Pörhötin ponin otsaharjaa. Crime käveli reippaasti harjauspuomille, johon olin tuonut harjat jo valmiiksi. Harjasin ponin huolellisesti läpikotaisin ja tarkastin, että jalat olivat ehjät. Viime aikoina poni oli kolhinut itseään paljon laitumella kirmatessaan. Lähes päivittäin oli jaloista löytynyt uusia pieniä pintanaarmuja. Harjattuani ponin läpikotaisin nypin sen harjan siistiksi. Sekin oli päässyt hieman rehevöitymään.
Pujotin suitset ponin päähän ja hyppäsin sen paljaalle selälle kiven päältä. Ohjasin hevosen kentälle, jossa Maiss oli Svean kanssa. Muut olivat jo lähteneet. -Suo ei olekaan näkynyt, Maiss tuumasi tullessani kentälle. -Joo.. Oon käynyt nyt aika paljon aamusta, mut nyt olis taas tarkotus ruveta illallaki käymään.. Tylsää kun ketään ei ikinä oo täällä sillon. Naurahdin ja pysäytin ponin väistääkseni Sveaa. Käveltyäni kymmenisen minuuttia otin ohjat käteen ja työstin ponia käynnissä. Vaadin Crimeltä kootumpaa muotoa. Poni nakkeli niskojaan jouduttuaan töihin. Siirryin raviin. Crime vilkuili epäluuloisesti kentän nurkkia, mutta jätti pelleilyt väliin. Hetken kulttua laukkasimme. Päästin Crimeä välillä pidempään laukkaan ja vastapainoksi lyhensin sitä välillä oikein urakalla. Nyt meillä oli tilaakin kunnolla, kun Sveakin oli lähteny jo.
–VEKE! Tuu vetää spurtti pellolle! Aimie kiljui Kittyn selästä pihalla. –Määhän tipun, huusin takaisin, mutta kävelin kuitenkin Crimen kanssa Aimien ja Kittyn perässä pellolle. Annoin ponini syödä ruohoa sen aikaa kun Aimie verrytteli Kittyllä. Ei mennyt aikaakaan kun kuitenkin kirmasimme täyttä hakaa peltoa pitkin. Yhtään mitään aavistamatta Crime kuitenkin sekosi täysin ilosta ja alkoi heittelemään suuria pukkeja saaden minut alas sen paljaalta selältä. Samassa rytäkässä myös ohjat irtosivat käsistäni ja poni laukkasi villisti pukitellen peltoa ympäri. Aimie kikatti Kittyn selässä ja oli itsekin pudota pelkästä naurusta. Hän sai kuitenkin ratsunsa pysähtymään ja kaatui hevosen kaulan päälle nauramaan. Nousin ylös maasta ja yritin paapoa hevostani tulemaan luokseni. Se oli kuitenkin jälleen kerran saanut vapauden tunnetta sen verran, että kirmasi häntä suorana pukitellen pellolla ja lopuksi lähti tallin pihaan. Lähdin hevosen perään, edelleen Aimien nauraessa. Onneksi Jassu oli ollut pihalla ja saanut vintiöponin jotenkin kiinni ja katseli ihmeissään suuntaani. –Onko piru saanut sut taas alas? Jassu virnisti ja ojensi ohjat minulle. –Niin tais käydä, totesin ja pyysin tallin omistajaa punttaamaan minut takaisin selkään. Kävelin takaisin pellolle hevosen kanssa ja laukkasin rauhallisesti yhden kierroksen Aimien ja Kittyn takana, jonka jälkeen siirryin raviin ja loppu verryttelin.
Vein hikisen ponin suoraan pesupaikalle pestäväksi, jonka jälkeen se pääsi laiduntamaan. Itse menin tutustumaan tallin uusiin hoitajiin.
-V ja C
|
|
|
Post by vegasi on May 30, 2011 15:25:42 GMT 3
30.5. Maanantai[/size] Crime oli tänään erityisen rauhallisella päällä. Poni oli todella kuuntelevainen ja kulki oikein mukavasti – koko valmennuksen ajan. Myös valmentajamme oli hämmästynyt ponin yhteistyöhaluisuudesta, sillä Crimppuliini ei kytännyt kertaakaan mitään ja toimi kuin unelma. <3 Tunnin valmennuksen jälkeen se olikin aivan litimärkä ja pesimme sen yhdessä Joakimin kanssa. J:kun sai kanssa osallistua töihin kun oli lupautunut valokuvaamaan meitä. Pesun tuloksena poika kuitenkin kasteli minut eikä ponia. Myös Catu sai osansa letkusta. Tallilla on aika vaarallista välilä. Loppu päiväksi kirjava pääsi pihalle lämpöiseen ilmaan ja itse passitin poikaystäväni kotiin ja menin syömään Catun, Aimien ja Maissin kanssa Jassun jäätelöt.
Sydämellä V ja C <3
|
|
|
Post by vegasi on May 31, 2011 14:08:46 GMT 3
31.5. tiistai [/size] Lämmin tuuli leikitteli hiuksillani pyöräillessäni kohti mukavaa tallia. Mopoautoni oli jostain kumman syystä sanonut aamulla sopimuksensa irti ja olin joutunut tyytymään vaaleanpunaiseen jopoon. Jokainen polkaisu toi minut lähemmäksi Shelyä. Pikku hiljaa puheensorina ja huudahdukset voimistuivat ja havaitsin tallipihalla liikettä. Joku uusista hoitajista harjasi norjanvuonohevostamma Miraa pihamaalla jonkun toisen minulle vieraan ihmisen pitäessä tammasta kiinni. Pysäköin pyöräni yksityistallin seinää vasten ja kävelin sisälle talliin. Maiss puuhasteli Lunan kanssa jotain oikein omistautuneena ja pelästyi kun kosketin tytön hartioita. "Ei saa säiktytellä," Maiss puhisi ja löi minua leikillisesti rätillä. "Anteeks," nauroin ja kipitin ponini luokse.
"Mitä kultapallero?" Kysyin ponilta, joka nosti päänsä heinäkasasta jakatseli minua sinisillä silmillään korvat hörössä. Poni hörähti makupalojen toivossa ja naurahdin. Kaivoin burberryn laukustani porkkanapussin, josta otin ponille yhden porkkanan. "Ratsastatko?" Meeba kysyi ja asteli karsinan ovelle. "Ai nyt vai?" töksäytin tyhmänä, ennen kuin älysin mit Meeba tarkoitti. "Ei kun tänään," hän kuitenkin selvensi ja vastasin myöntävästi.
Crime oli aivan litimärkä kun tulimme takaisin talliin hyppäämästä. Poni oli ollut tänäänkin aivan super ja se sai nauttia melassivettä samalla kun pesin sen hikistä karvaa. Olimme hypänneet 130cm rataa, jonka Crime oli suorittanut leikiten – jos niin voidaan sanoa. Hymyillen sammutin letkun ja siirsin ämpärin sivuun kun talutin ponin takaisin karsinaan. "Muru nyt mun täytyy lähteä kotiin, että ehdin sinne ihmisten aikaa tolla fillarilla, mutta joku vie sut ehkä pihalle," paavoin ponia ja heitin sen ruokakippoon vielä pari porkkanaa. Vein ratsastusvarusteet takaisin satulahuoneeseen ja pyysin Jassua heittämään Crime pihalle kun se olisi hieman kuivunut. Tallin omistaja suostui ilomielin ja pääsin lähtemään hikiselle urakalle pyöräni kanssa takaisin kotiin.
-V & C
|
|
|
Post by vegasi on Jul 18, 2011 20:41:54 GMT 3
18.7. – niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen[/size]
Katselin Shelyn pihaa. Palanutta roinaa ja roskia oli joka puolella. Surevia kasvoja katsomassa vakavana kauempana laiduntavia hevosia, joilla oli ollut onnea matkassa. Kaikilla sitä ei ollut ollutkaan, yli puolet Shelyn poneista oli menehtynyt. Monet olivat menettäneet rakkaansa. Tiesin miltä se tuntui, olin jo hetken verran tuntenut sen itsekin kun Jassu soitti minulle, että tallipalaa. Luulin hetken verran menettäneeni rakkaan riiviöni, mutta onnekseni Jassu kertoi sen olevan turvassa. Kaikki yksityistallistakaan ei ollut selvinnyt, paloautoilla kesti liian kauan. Vaikka he tulivatkin nopeasti.
Kävelin vaistomaisesti yksityistallin suuntaan; näin palaneet rauniot. Vieläkin haistoi palaneen käryä. En voinut katsoa kauempaa surullista näkyä vaan hiippailin oman muruni luokse. Tartuin kirjavaa ponia kaulaan ja painoin naamani sen lyhyttä harjaa vasten. En voinut estellä kyyneleitä, jotka tulivat voimalla. En olisi mitenkään kestänyt Crimen menettämistä. Se olisi ollut liian kova pala purtavaksi. Yhteityömme oli lähtenyt jo hyvin käyntiin ja olin rakastunut tähän pakkaukseen aivan silmittömästi. Puolentunnin, ehkä tunnin kuluttua havahduin taas maanpäälle ja pyyhin kyyneleeni ranteisiini. Suukotin ponia turvalle ja todistelin sille rakkauttani, kunnes minun oli pakko lähteä takaisin asunnolleni. En voinut ratsastaa nyt. En kyennyt.
-V ja C
|
|
|
Post by vegasi on Jul 22, 2011 19:57:14 GMT 3
22.7.
Satoi kaatamalla vettä ajaessani mopoautollani tallin pihaan, jos paikkaa pystyi kunnolla talliksi sanomaan. Kaikki oli vieläkin sekaisin palon jäljiltä ja suuri osa tavaroista hevosten lisäksi oli vähintään vaurioitunut. Astuessani ulos autosta taivas välähti ja kuului kova pamahdus. Ukkosti. Taas. En yleensä pelännyt ukkosta, ennemminkin rakastin katsella sitä. Upeita välkehteleiviä lieskoja ja kovia pamahduksia. Siinä älysi kuinka pieni itse onkaan ja kuinka suuri voima kaikella muulla on. Nyt en nauttinut ukkosesta enää samalla tavalla. Varsinkaan jos se oli aivan päällä, eikä kauempana.
Crime, kuten muutkin selvinneet ponit oli majoitettu eripaikkaan kuin yleensä. Kannoin autostani uuden koulusatulan ja kankisuitset talliin, sillä vanhat olivat lähes kokonaan palaneet. Kuten myös kaikki muutkin tavaramme, onneksi Crime oli kuitenkin vielä hörisemässä minulle. Jätin uudet varusteet ponin karsinan viereen ja lähdin hakemaan kaatosateessa seisovasta mautostani lisää tavaroita. Tullessani takaisin näin Jassun lakaisemassa tallin käytävää. "Aivan hirveä keli", nainen totesi ja katsoi ikkunasta tuikkivaa salamaa. "Älä muuta viserrä, olin suunnitellut täksi päiväksi oikein virkistävää pitkää maastolenkkiä, mutta ei taida onnistua", vastasin ja tiputin varusteet karsinan eteen. "Ei taida, mutta voisit kyllä auttaa muo siivoamaan karsinat", Jassu hymähti ja löi käteeni talikon.
Siivottuamme yhdessä muutama vaivainen karsina, lähdin Jassun luokse juomaan kahvia. Ukkonen oli siirtynyt jo hieman kauemmaksi, muttei ollut vienyt pimeyttään ja sadetta mukanaan. Rupattelin hetken tallin omistajan kanssa, kunnes menin järjestämään takaisin talliin tavaroitani. Säilytys tilaa ei ollut järin paljoa; kaikki tavarat oli ängetty samaan talliin, joten jätin suurimman osan tavaroista muovikasseihin käytävälle, kuitenkin niin, ettei niistä aiheutuisi vaaratilanteita.
Menin vielä ponini luokse, jonka harjasin huolellisesti monella harjalla kiiltäväksi. Nypin vielä innoissani ponin harjan ja tasoiti hännänkin. Tämän jälkeen seurustelin pirteän pojan kanssa vielä hetken aikaa kunnes lähdin takaisin asunnolle. Tulisin uudestaan tallille jos sää muuttuisi paremmaksi.
-V ja C
|
|
|
Post by vegasi on Oct 19, 2011 13:52:38 GMT 3
19.10. -- Koulurääkki, pitkästä pitkästä aikaa
Saavuin Shelyesiin mukavassa syyssäässä: kaatosade ja kova tuuli. Voisiko parempaa säätä enää toivoa? Talli oli tulipalon jälkeen melkoista hiljaiseloa, vaikka myös uudet tuulet puhalsivat kovaa vauhtia. Olin todella onnellinen, että Crime sai asua vielä Shelyesissä, vaikka ilmassa leijukin edelleen suuri suru. Crime oli ollut viimeiset kuukaudet lähinnä lomalla, olin käynyt sitä liikuttamassa edelleen, mutta kunnollista treenausta ja valmentautumista ei ollut ollut. Olimme lähinnä köpötelleet maastossa tai menneet ilmansatulaa. Toisaalta huomasin tällä olevan myös positiivista vaikutusta poniin. Nyt olin kuitenkin ajatellut aloittaa taas säännöllisen valmentautumisen, jossain vaiheessa oli pakko päästä irti menneestä tulipalosta ja nyt oli sen aika, ainakin minun osalla. Crime tervehti minua hörähtämällä saapuessani talliin. Hain sille puoli sylillistä heinää ennen kuin aloin harjaamaan sitä. Crime söi rauhallisesti heiniään tietämättä mitään odottavasta koulurääkistä. Puolentunnin harjaus urakan päätteeksi varustin ponini uudella koulusatulalla ja kankisuitsilla. Laitoin limen –vihreät pintelit ponin jalkoihin, voi kun Crime näytti söpöltä. Satulahuovan värikin mätsäsi täysin pinteleiden väriin!
Maneesi oli hiljainen lukuun ottamatta tuulen ujellusta ja sateen ropinaa ulkopuolella. Nousin ponin selkään ja annoin sen kävellä pitkin ohjin. Kymmenen minuutin jälkeen aloitimme alkuverryttelyt. Pyysin ponia menemään eteen niin kovaa kuin kintuista lähti, mutta silti pysymään kuulolla. Menimme lähinnä uraa pitkin tehden päätyihin suuuuuuuret pääty-ympyrät. Verryttelyjen jälkeen siirsin ponin jälleen käyntiin ja annoin sen levätä hetken. Sen jälkeen aloimme työstämään pohkeenväistöjen parissa. Crime kulki hyvässä ryhdikkäässä muodossa ja oli varsin aktiivinen takajaloistaan. Tehtyämme vaikka kuinka pitkään raviväistöjä molempiin suuntiin aloin työstämään sitä laukassa, avotaivutuksilla ja sulkutaivutuksilla. Alussa Crime nakkeli niskojaan ja heitti myös muutaman pukin, mutta alkoi pian kuuntelemaan. Poni tekikin muutaman todella hyvän pätkän ja päätin lopettaa tältä päivältä, molemmat varsin hikisinä. Annoin sen hetken ravata pitkillä ohjilla ja venyttää itseänsä. Poni tekikin työtä käskettyä ja pian pääsimme loppukäynteihin.
Tallissa harjasin Crimen melko nopeasti ja heitin sille villaloimen päälle. Koska itselläni oli sutkot kiire lähteä takaisin kotiin, jätin ilmoitustaululle lapun: ”Moikka, voisiko joku ottaa jossain vaiheessa Crimeltä villaloimen pois ja vaihtaa sen tummansiniseen talliloimeen, Kiitos! Polvillaan anoen tätä pyytää Vegasi”. Ennen lähtöäni tyhjensin kuitenkin ponin ruokakippoon vielä porkkapussin hyvästä työnteosta.
Terveisin Vegasi
|
|
|
Post by vegasi on Oct 20, 2011 14:13:23 GMT 3
20.10.
Tänään oli huomattavasti parempi päivä kuin eilen. Jopa aurinko suostui näyttäytymään. Crimen kanssa olin suunniteltu pientä puomi-kavaletti harjoitusta, mutta koska poni oli eilen ollut niin super, olin vaihtanut suunnitelmani rentouttavaan maastoretkeen – taas! Tallilla oli kova kuiske ja suhina: Loviisa oli lähdössä Ella poninsa kanssa toiselle tallille, Mallaspuroon. Loviisa hymyili joukon keskellä ja yritti selittää muille mistä moinen päätös oli tullut. Tyttö halaili muita ja kertoili tulevansa varmasti katsomaan Shelyesiä vielä jatkossakin. Eikä unohtaisi näitä aikoja ikinä.
Itse hetken kuunneltuani livahdin Crimen luokse. Poni seisoi tarhassa takki päällä ja ravasi portille häntä korkealla huutaessani sitä. Se painoi päänsä syliini ja suukotin sen otsaa.
Ohjasin Crimen metsäpolulle. Viimeiset lehdet tippuivat pikku hiljaa puista, samoin muuttolinnut suunnittelivat lähtöään etelän lämpöön. Syvä onni valtasi minut kaikesta haikeudesta huolimatta. Nostin laukan ja nousin kevyeen istuntaan. Annoin ponini viedä minua niin lujaa kuin sielustaan halusi, enkä välittänyt myöskään muutamasta pukista, jotka poni minulle esitti. Vähitellen Crimen vauhti hidastui ja siirsin sen käyntiin. Poni sai lepuuttaa hieman itseään.
Tallilla ei enää näkynyt juuri ketään. Kaikkialla oli autiotalon hiljaista. Vain silloin tällöin joku hevosista pärskähti tai siirtyi toiseen paikkaan karsinassaan. Jäin halimaan Crimeä vielä harjauksen jälkeen joksikin aikaa, kunnes Jassu keskeytti minut. - Luuta käteen ja hommiin! Nainen naurahti ja ojensi minulle lattiaharjaa. Otin sen hymyillen ja aloin lakaisemaan lattiaa toisesta päästä tallia, Jassu toisesta. Saimme lattian lakaistua tuota pikaa, jonka jälkeen Jassun kahvitarjoiluista huolimatta lähdin kotiin. Minulla oli vielä paljon tehtävää kotona!
Terveisin Vegasi
|
|
|
Post by vegasi on Oct 22, 2011 13:50:07 GMT 3
22.10. -- Juoksutusta ja mietelmiä
Oli melko mukava syyskeli: aurinko paistoi, tuuli hieman ja ilma oli raikas sateiden jäljiltä, tosin lämpöasteita olisi voinut olla enemmän. Crime oli tarhassa saapuessani Shelyesiin. Menin hakemaan ponin riimun ja narun tallista, jonka jälkeen menin ponini luokse. Kirjava ori ravasi portille ja tökkäsi minua herkkupalojen toivossa. Kaivoin taskustani puolikkaan porkkanan, jonka poni söi antaumuksella. Tallissa soi radio, muuten oli edelleen melko hiljaista. Jäljistä päätellen väkeä oli kuitenkin ollut. Harjasin ponini nopeasti, jonka jälkeen puin sen juoksutusvermeisiin. Koska ilma oli kaunis, ajattelin mennä juoksuttamaan ponia kentälle.
Kävelytin ponia ensiksi uraa pitkin kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen hakeuduimme pikku hiljaa ympyrälle. Pyysin ponia raviin ja annoin sen ravata useamman kierroksen holtittoman näköistä ravia, jonka jälkeen maiskautin ponia ja pyysin siltä parempaa ravia. Crime teki työtä käskettyä. Vaihdoimme suuntaa ja ravautin ponia tähän suuntaan heti ihan kunnolla, kunnes vaihdoimme jälleen suuntaan ja käskin ponin laukata. Crime pukitti alkuun isot pukit, jonka jälkeen tyytyi laukkaamaan hyvin pyörivää laukkaa. Vaihdoin suuntaa. Laukattuaan tähänkin suuntaan hyvin, annoin sille luvan kävellä ja siirryin sen viereen. Lähdimme vieretysten metsäpolulle loppu kävelemään. Crime katseli uteliaana ympärilleen, muttei pöhlöillyt sen enempää. Tallissa riisuin tavarat ja harjasin ponin jälleen nopeasti.
Vein sen loimi päällä takaisin pihalle ja menin itse siivoamaan sen karsinan, innostuksissani siivoilin myös muutaman muun karsinan, jonka jälkeen vielä putsasin Crimen varusteet. Samalla päässäni pyöri saamani tarjous isommasta nuoresta ponista, toisaalta tarjous kuulosti todella hyvältä, mutta sen seurauksena joutuisin luultavasti myymään Crimen, koska kahteen hevoseen minulla ei ollut aikaa. Enkä haluaisi myöskään lähteä Shelyesistä ja paikka uudelle ponille ei välttämättä vapautuisi täältä edes Crimen tilalle. Jätin ajatuksen kuitenkin hautumaan ja päätin ajatella muita. En haluaisi pilata tätä päivää, vaikka vaihto tulisikin jossain vaiheessa ajankohtaiseksi, Crime kun oli pikkuponi.
Terveisin Vegasi
|
|
|
Post by vegasi on Oct 23, 2011 14:27:06 GMT 3
23.10. -- Koeratsastuksia
Eilen illalla olin tehnyt päätöksen. Ottaisin minulle tarjotun ponin ja myisin Crimen eteenpäin. Jassun kanssa puhuttua, päätös oli tuntunut aina vain varmenmalta, ponille järjestyisi paikka Crimen tilalle. Haikeana olin laittanut myynti-ilmoituksen nettiin kivasta, jokseenkin haastavasta esteponista siinä toivossa, ettei kukaan haluaisi sitä ja ottaisi minuun yhteyttä. Ikävä kyllä aamulla soi puhelin useaan otteeseen ja kyselyjä tuli. Monet soittajista olivat sellaisia, että pystyin heti sanomaan ponin olevan liian haastava tai ei muuten heidän käyttätarkoituksiinsa sopiva. Myös yksi Shelyesin entisistä kävijöistä kyseli ponista, sovin koeratsastuksesta jo samalle päivälle.
Saavuin tallille heti puolen päivän aikaan. Harjasin rakkaan ponini huolellisesti läpikotaisin ja toivoin, että Sara ei tykkäisi ponista. Crime, minun silmäteräni, ei aavistanut mitään siitä, että olin luopumassa siitä. Kyynel silmäkulmassa annoin sen hamuta taskujani. Tiesin päätöksen olevan kuitenkin oikea, ponilla olisi parempi elämä muualla, olin sille hieman liian pitkä ja olin kiinnostunut kouluratsastuksesta. Toki Crimelläkin olisi voinut kouluratoja mennä, arvosteluissa olisi kuitenkin huomautettu pituudestani, vaikkei se mitenkään silmiin pistänytkään. Crime oli myös luotu kilpakentille, mutta itselläni ei ollut hirveää motivaatiota niihin nyt. Päätös oli kuitenkin erittäin vaikea.
Sara saapui sovittuun aikaan. Annoin tytön varustaa itse poni ja Crime käyttäytyi todella asiallisesti. Olin jopa hieman pettynyt. Pian pääsimme kentälle, jossa esiksi itse ratsastin ponin ja näytin miten se toimi. Sen jälkeen päästin Saran selkään. Crime nakkeli hetken niskojaan ja pyöritteli häntäänsä kuin tuuliviiri, mutta Sara ratsasti sitä topakasti välittämättä tästä. Hetken ratsastettuaan sileällä rakensin heille pienen hypyn, jota he hyppäsivät muutaman kerran. Crime kuumeni ja pukitti, mutta Sara tykkäsi ponista tästä huolimatta ja aloitteli loppuverryttelyt. Loppukävelyt tehtiin metsäpolulle. Crime kulki nätisti ja meinasin alkaa itkemään katsellessani sitä, sen eteenpäin sojottavia korvia ja sinisiä silmiä.
Laskeutuessaan selästä, Sara innoissaan kertoi haluavansa ponin. Sovimme joistakin asioista ja veimme ponin talliin, jossa Sara riisui sen. Saran lähdön jälkeen jäin harjailemaan ponia vielä pitkäksi aikaa, enkä voinut estää kyyneleitä, jotka purkautuivat silmistäni. Rakas poikani lähtisi muutaman päivän jälkeen uuteen kotiin.
Terveisin Vegasi
|
|