|
Post by Maiss on Oct 24, 2009 19:58:50 GMT 3
Stars 24.10You're the only one I'd be with till the end When I come undone you bring me back again Back under the stars, back into your arms Maiss♥Vani 19HM Jouluun enää kaks kuukautta! <3 Oon ihan tyytyväinen, ku en oo paras koneen tatsilla piirtäjä, suu vaa vammaa. : //
|
|
|
Post by Catu on Oct 24, 2009 21:43:47 GMT 3
Läppäsarjis 2Tätä sarjakuvaa ei suositella alle 18-vuotialle, sarjakuva sisältää kohtauksia jotka voivat olla haitallisia lapsille.20HM Olen päättänyt että pyöreiden lukujen ansiotasta aina jotain näin tyhmää!Terveisin, Catu & Vani
|
|
|
Post by Jassu on Oct 24, 2009 23:21:15 GMT 3
Poniagilityä // Catu + Vani 15HMOlen oikeesti maailman huonoin puuvärien käyttäjä -.-'' Tehty liikkuvassa junassa, siks linet ehkä vähä kusee. Eipä muuta, houpjulaikit.
|
|
|
Post by Catu on Oct 25, 2009 13:06:34 GMT 3
Ihana kuva, Jassu! Kiitos <3 Poniagilitystä Irtohypittämiseen
- Oikeesti? Kysyin Maissilta. Istuin Maissin pyörän takahäksällä, pyöräni oli edelleen rikki. Olin lähtenyt kotoani kävellen, kumminkin matkalla tapasin Maissin ja pääsin kyytiin. Tuuli ei päässyt kiusaamaan minua, Maiss kun oli sopivasti juuri edessä. Lumet oli aurattu sivulle ja pyöräily oli siksi helpompaa. - Jep, Milka ja Pablo ovat uudet, Maiss sanoi ja nauroi. Hän itse oli tiennyt tästä, hän tiesi kaiken sen mitä minä ja Seri emme kuullet silloin vakoilussa. Olin kyllä yrittänyt lähes kaikin tavoin ruinata vuotamaan tietoa, mutta tyttö oli kova pala. - Entä minkä rotuisia ne on? Kysyin kiinnostuneena. Minä pidin uusista asukkaista. - Milka on Huzulponi ja n. 137cm säkäkorkeudeltaan. Pablo on taas Tilasto, säkäkorkeudeltaan n. 170cm, Maiss selitti ja ihmettelin hiukan kokoeroa. Hymyilin silti, Pablon nimi oli silti paras minkä olin koskaan kuullut. - Barbapapa ja Milky Hardour… Sanoin ääneen, Maiss naurahti. Olihan Pablon nimi nyt ikuinen… Katsoin nopeasti Maissin olan ylitse ja näin jo parkkipaikan. Se oli tyhjä jälleen, auton autoakaan ei ollut. Maiss alkoi hidastaa vauhtiaan ja lopulta pääsin jo hyppäämään pois. - Kiitos, sanoin kiitollisena ja Maiss katsoi minua. - Mitäs siinä kiittelet kun rahakin on keksitty, Maiss sanoi nauraen. Irvistin hänelle ja odotin että hän sai pyöränsä lukkoon. Lähdimme yhdessä tallipihaan.
Maiss käveli rauhallisen tuntuisena vieressäni, tallipihakin oli aurattu ja suuret lumikinokset ympäröivät pihaa. Lumi ei enään narskunut kenkien alla, vain puoli senttiä sitä kun oli maassa. - Mitä jälleen tänään ajattelit? Maiss kysyi, se tuntui olevan joka päivänen kysymys. - Ihan poniagilityä, esteitä pelkästään kylläkin, vastasin ja hymyilin hänelle. Poniagility kun on lempiharrastukseni Vanin kanssa ja mielestäni se oli ihan mukavaa puuhaa. - Hei, tulin ajatelleeksi. Mikset hakisi muuten jollekin muulle hoitajaksi? Maiss kysyi yllättäen, hän ja Jassu eivät oikein sulattaneet aktiivisuuttani. Kyllä he siitä pitivät mutta se oli raskasta molemmille. Irvistin hänelle, pakko oli myöntää että olin miettinyt sitä mutta jotenkin ajatus oli kadonnut päästäni. Olimme jo kävelleet tarpeeksi ja seisoimme pikkutallin oven edessä.
Avasin oven varovasti ja näin Lynin ottavan juuri Jackin karsinan edestä pehmeänharjan. - Ai moi! Maiss huudahti tytölle ja tämä tervehti takaisin, hän tervehti myös minua ja hymyilin hänelle. Rican karsina oli tyhjä kuten myös Svean, Vanin karsinassakaan ei näkynyt ketään mutta Maiss riensi katsomaan tammaa. Karsinan ovi aukesi helposti ja vaalea karvainen tamma söi juuri sopivasti heiniään. Maiss kumartui jälleen silittämään poniansa ja Vani nosti päätänsä kuin näyttääkseen mitä juuri söi. Vanin turpa kosketti varovasti Maissin naamaa, molemmat näyttivät nauttivan siitä hetkestä. Vani hörähti ja Maiss nauroi, minä nojasin karsinan seinää vasten, hymyillen. - On siinäkin kyllä… Sanoin, vähän kyllä itselleni mutta Maiss käänsi katseensa sitten minuun. - Haluatko nähdä jotain? Maiss kysyi ja mielenkiintoni heräsi. Maiss otti karsinan edestä riimun ja –narun, ei kuitenkaan laittanut niitä tamman päähän vaan lähti kävelemään ulos. Vani katseli ensin Maissin liikkeitä, kuitenkin tamma lähti tytön perään. Suuni loksahti auki kun näin tamman todella seuraavan tyttöä, Maiss lähti ulos Vani perässä. Minä seurasin heitä ja kuulin Lynin nauravan, katsahdin häneen edelleen suu auki. - Melko shokki, vai mitä? Lynn sanoi nauraen. Minä lähdin nopeasti seuraamaan tilannetta ulos.
Se oli totta, Maiss kaarteli ympäri pihaa ja Vani seurasi uskollisesti perässä. Maiss näki minut ja valtavan suuni ja nauroi. Tyttö ja tamma tulivat luokseni enkä saanut sanaakaan sanottua. - Wow… Sanoin ensin. - Eikös olekin? Maiss sanoi ja edelleen nauroi. Tallinpihan puolen sentin korkuisessa lumessa, oli kenkien ja poninkenkien jättämiä tyhjiä kohtia. Vani katseli kuinka Maiss nauroi edelleen ja minä yritin pistää suutani kiinni. Vani hörähti jälleen ja katsoin nappisilmäistä tammaa, kuinka ihana se olikaan. - Sisälle? Maiss kysyi ja nyökkäsin hänelle, suuni oli lopulta mennyt kiinni ja kävelimme takaisin sisään.
Maiss alkoi puunaamaan tammaansa. Ensin hän pyöritti kumisukaa vaaleaa karvaa pitkin, sitten hän siisti kovalla harjalla ja viimeisteli koko harjauksen pehmeällä harjalla. Maiss harjasi myös pään ja selvitteli harjaa. Kaviot hän putsasi ja lopulta Vani oli valmis. Olin kokoajan vain seisonut nojaten karsinan seinää ja katsellut parin puuhia. Lopulta tamma oli puhdas ja Maiss huokaisi syvään, tyttö heitti kaviokoukun harjapakkiin ja ojensi minulle riimun ja -narun. - Kun haluat saat lähteä Vanin kanssa hyppimään, Maiss sanoi ja hymyili minulle. En enää nojannut seinää vasten vaan olin laittamassa tammalle riimua päähän. Riimunarun ollessa kiinni riimussa ja riimu Vanin päässä, lähdin karsinasta ulos kohti maneesia.
Matkalla kuvittelin kuinka Vani seuraisi minua, en silti uskaltanut kokeilla. Tamma oli sentään kiintynyt enemmän omistajaansa kuin minuun, Vani nosti päätänsä korkealle kun avasin mallikkaasti maneesin oven. Ovi liukui sujuvasti ja suljin sen samalla ollessamme sisällä. Valoja minun ei tarvinnut laittaa, päivä oli vasta alkanut ja valoa tulvi sisään ulkoa. Maneesissa seisoi mukavasti neljä estettä. Esteet olivat koottu jumppasarjaksi, tai nyt ne olivat vain puomeja. Viime tunnin opettaja oli luultavasi laskenut esteet puomeiksi. Kävelin pääty-ympyrää katsomon puolella Vanin kanssa. Vani näytti olevan hyvin vertynyt ja lähdimme ottamaan hiukan ravia, pysyimme silti pääty-ympyrällä. Innostuneena tamma otti muutamia laukka-askelia mutta hillitsin sen aina takaisin raviin. Ravattuamme tarpeeksi suuntasin tamman kanssa esteitä kohti. Vani heilautti kerran päätänsä ja nosti laukkaan. Puomit olin nostanut n. 30cm korkeiksi pystyesteiksi. Tamma laukkasi vierelläni, itse ohittaessani esteen Vani ponkaisi suuren loikan. Olin unohtumattoman näköistä kun tamma leijui ilmassa ja ylitti esteen, laskeutuminen oli loisteliaan näköistä. Laukka-askeleita tuli seuraavan esteen väliin n. kaksi, ponkaisu. Esteen yli liitäminen ja alas. Sitä samaa jatkui kokoajan niiden kaikkien neljän esteen ajan. Neljännen esteen jälkeen tamma kurvasi kuin odottaen toista estettä ja jatkoi laukassa, hidastin vähän tammaa ja menimme voltille. Lopulta Vani oli taas käynnissä ja kävelimme hetken. - Hyvä, kehuin samalla kun taputin Vania lautasille. Vani oli taitava jo ikäisekseen, päästin tamman hetkeksi vapaaksi. Ensin näytti siltä että Vani vain käveli ympäriinsä, kuitenkin. Juuri kun olin nostanut kaikki esteet n. 40cm korkeiksi pystyiksi ja ristikoiksi, Vani nosti laukan. Ajattelin Vanin vain laukkaavan hetken mutta tamma kääntyi jumppasarjaa kohti. Jähmetyin paikoilleni, ei siinä mitään vikaa ollut joten jäin katsomaan. Tamma kiihdytti vauhtia ja hyppäsi reilusti yli esteet, katselin lumoutuneena kuinka tamma nosteli jalkojaan ja laski niitä vuoroperään. Kaikki esteet ylitettyä se heitti takapäätänsä ylös ja pukkasi.
- Vani…! Huusin houkutellen tammaa luokseni, Vani oli jäänyt maneesin nurkkaan seisoskelemaan. Kuitenkin nimensä kuullessaan se riensi luokseni ja katseli minua nappisilmillään. - Ai että oikein ilopukki pääsi, älä tee tuota sitten kun Maiss on selässäsi… Sanoin tammalle kun otin sen kiinni. Irvistin samalla Vanille ja se katsoi minua ihmetellen. Naurahdin hiukan ja istahdin maahan, Vani oli vähän hikinen ja tauko ei ollut pahitteeksi. - Älä sitten piehtaroi tässä… Sanoin varoittavasti kun otin paremman asennon, Maiss kun sai juuri tamman harjattua. Vani katseli liikkeitäni ja katsoi sitten esteitä, tamman korvat olivat höröllä ja silitin sen pehmoista turpaa. Mikä hetki… Vanin alahuuli oli rentona ja se ”lörpötti” suloisen näköisenä, rauhallisin mielin katselin ylpeänä tammaa. Vani näytti olevan vähän levoton kun pyöri edes takaisin, en voinut vastustaa kiusausta joten päästin tamman irti. Vani hörähti kuin kiitollisuudesta ja lähti taas ravista laukkaamaan kohti esteitä. Minä istuin edelleen maassa ja käännyin katsomaan esteitä päin, tällä kertaa Vani ei mennyt niin lujaa vaan rauhallisesti ylitti kaikki esteet. Jumppasarja näytti innostavan tammaa, sen korvat olivat koko ajan höröllä, esteen päällä se kuin ojensi jalkojaan. Lopulta jumppasarjan jälkeen tamma hiljensi raviin ja ravasi hetken itsekseen. Katsoin kelloa tässä välissä, tunti oli vierähtänyt nopeasti ja nousin ylös. - Vani, mennäänkö pois? Kysyin ja tamma pysähtyi katsomaan minua. Vanin suuret silmät katsoivat minuun ja sitten kuului kimeä hirnahdus. Vani oli hirnahtanut minulle.
21HM Kökköh(?)
Terveisin, Catu & Vani
|
|
|
Post by Catu on Oct 25, 2009 14:28:37 GMT 3
Kamera otti loparit yölläKAMALA!! Yök... Tuli vaan tällänen inspis... Saatko selvää? 22HM 8HM Vielä!!Terveisin, Catu & Vani
|
|
|
Post by Maiss on Oct 27, 2009 22:05:53 GMT 3
Kun Catu harjotteli tota irtohypytystä niin päätin osallistua kisoihin : KUOLONOJAAN, niin jos haluaa hoitaa 10.11 niin ollaan menossa kisoihin! : )
|
|
|
Post by Catu on Oct 28, 2009 14:38:19 GMT 3
Ihastuttava Kuulla! Varmasti hoidan silloin! x'D
Pitkästä Aikaa... (Minulle siis)
Käänsin katseeni ikkunaan, näin kuinka pienet valkoiset hiutaleet tippuivat maahan. Maa alkoi muuttua entistä valkoisemmaksi, puun oksat keräsivät lunta. Kaakaomukini lämmitti käsiäni ja suutani juodessani sitä. Yhtäkkiä näin kuin lintu lennähti puusta ja lensi taivaalle. Koirani lämmitti jalkojani ja hymyilin. Minulla oli silti outo tunnet, johtuen luultavasti poni-puutteesta. Käänsin katseeni nyt pois ja silitin koirani karvaa. Varovasti siirsin jalkani pois ja koira nousi ylös. Vanhemmat olivat ylitöissä ja minä katselin vain ulos kaakaon kanssa. Vein mukini tiskialtaaseen kunnes vedin oranssisen hupparini päälleni. Jätin lökäreitteni alle pitkikset ja villasukkien alle yhdet sukat. Heitin kaulahuivin kaulaani ja svea-pipani päähän. Varmistin kaiken olevan kunnossa jonka jälkeen otin bussirahaa ja avaimet.
Päästäessäni bussipysäkille katsahdin kännykkääni. Kello oli vasta puoli kaksi. Pistin kännykän takaisin taskuun ja näin penkillä istuvan miehen katselevan minua. "Että vihaan vanhoja miehiä kun olen yksin..." Ajattelin ja katsahdin nopeasti häneen. Mies nähtävästi oli kännissä. Kääntäessäni katseeni takaisin näin bussin viimeinkin tulevan. - Nysse Tulee! Kuulin vieressäni nuoren tytön huudahtavan äidilleen. Bussi pysähtyi ja astuin sisään ensimmäisenä. Vanha nainen joka ajoi bussia hymyili minulle, vastasin hymyyn ja ojensin rahat. Nainen ojensi kuitin ja siirryin istumaan.
Jäin Shelyesin lähimmällä pysäkillä pois ja kiitin kyydistä. Itse en niin välittänyt busseista mutta ei muutakaan vaihtoehtoa ollut. Kävelin eteenpäin Shelyesiä kohti ja ymmärsin kuinka ihanaa olikaan jälleen kävellä sitä tietä pitkin. Tänään minulla ei ollut erityistä suunnitelmaa, mikäli Seri ei olisi paikalla varmaan vain hoitaisin Vania. Ollessani parkkipaikalla jatkoin matkaa ja mietein mitä täällä oli hetkeen tapahtunut. Ensin näin Wiken itkemässä kentän aidalla, ei siis heti mitenkään parhain päin. Purin huultani kun pysähdyin Wiken lähettyville. Tyttö varmaan kuuli minut kun katsoi minuun punaisin silmin. Wiken posket olivat märät ja hän yritti lopettaa nähtävästi itkemisen. - Mikä hätänä? Kysyin lopulta hiljaisella äänellä. - Ei mitään... Wikke sanoi mutta en uskonut häntä. Tyttö ei halunnut kertoa mikä oli hätänä ja ymmärsin häntä. Puraisin taas huultani ja Wikke lopulta hymyili tuskallisesti.
Olin kadonnut paikalta ja siirtynyt pikkutalliin. Kuulin kuinka pikkutallin omistajat/hoitajat puuhailivat tallissa, en silti kiinnittänyt heihin huomiota vaan kävelin Vanin karsinan luokse. En nähnyt karsinassa ketään joten tulin tulokseen Vanin olevan tarhassaan. - Moi Catu! Kuulin viereisestä karsinasta tutun äänen. - Moi! Vastasin tytölle ja katsoin Svean karsinaan. Maiss puhdisti juuri Svean kavioita. - Mitäs sie? Maiss kysyi ja hän hymyili. - Mitäs tässä, vastasin hänelle ja hymyilin nyt myös itsekin. - Kuule, Seriä ei ole hetkeen näkynyt. Voisitko vaikka siivota Vanin karsinan? Maiss kysyi ja luultavasti hän hääräisi tänään Svean kanssa. - Käyhän se, vastasin ja tyttö kiitti.
Olin hakenut kottikärryt ja talikon, pääsin heti tyhjän karsinan kimppuun. Keräsin talikon kanssa näppärästi lantakasat pois, märät oljetkin otin. Huokaisin syvään, nyt oli vuorossa yksi pelottavin osa. Kottikärryjen vieminen lantalaan ilman että ne kaatuivat. Lähdin varovasti eteenpäin ja mietein jokaisen askeleeni tarkkaan. Kottikärryt kolisivat ja minä pelkäsin jokaista liikettäni. Avasin pikkutallin oven ja astuin ulos. Käteni tärisivät ja näin sen kottikärryistä. "Älä kaadu... En ole innostunut juuri nyt siivoamaan..." Ajattelin kun käännyin pikkutallin nurkasta lantalalle. Onnekseni lantala oli niin lähellä, en kestäisi pidempää matkaa. Kävelin eteenpäin ja olinkin jo pian lantalan vieressä heittämässä kottikärryn sisällöt lantalaan. Huokaisin syvään ja hymyilin.
Näin tarhassa ruskeaa ja vaaleaa. Kävelin lumisessa maisemassa ja hymyilin. Lumisade oli loppunut aikoja sitten ja vastasatanut lumi narskui kenkieni alla. Pujahdin tarhan aitojen välistä ja kävelin tammojen luokse, hengitykseni huurtui silmieni edessä. Vanttuuni koskettivat Vanin riimua ja -narua, kaulahuivini heilui taaksepäin hiuksieni kanssa. Pian olin kävellyt jo silittämis-etäisyydelle ja Vani katsoi minuun. Kosketin tamman pehmeää turpaa ja silitin pian valkoista harjaa. Vani seisoi kiltisti paikallaan ja laitoin riimun tamman päähän. Riimunarun kiinnittyä riimuun Vani lähti edeltä kävelemään pois ja minä menin perässä naurahtaen.
Pikkutallissa vein Vanin suoraan karsinaan, annoin tamman olla vapaana ja nappasin harjapakista kumisuan. Pikkutallissa ei ollut muita kuin me kaksi, oikeastaan ei ainakaan tuntunut olevan. Rauhallisin mielin pyöritin kumisukaa Vania pitkin, se rauhoitta tammaa. Siirryin kumisuasta lopulta kovaan harjaan ja siitä pehmeään harjaan. Aika vierähti nopeasti, kaikki tuntui olevan täydellistä. Harjasin vielä pään ja putsasin kaviot.
Heitettyäni kaviokoukun harjapakkiin katsahdin kelloon. "18.00, pian Jassu tulisi heiniensä ja väkirehujensa kanssa talliin..." Ajattelin ja vein Vanin tarvikkeet satulahuoneeseen. Kuulin askeleita ja katsahdin pikkutallin käytävälle. - Hei Katuvalo! Jassu huudahti ja irvistin hänelle. - Hei vain punapersepaviaani... Sanoin ja Jassu nauroi. Nojasin satulahuoneen ovikarmia vasten ja katselin kuinka Jassu jakoi heiniä ja väkirehuja poneille. - Mitäs sinä taas täällä? Jassu kysyi samalla kun heitti heiniä Vanin karsinaan. - No enpä oikein mitään, vastasin ja kelasin asioita päässäni. - Etkö mene tänään liikuttamaan Vania? Jassu kysyi uteliaana, harvoin hän oli näistä asioista kiinnostunut. - En, Seriä ei kuulemma ole näkynyt joten tänään vähän vain 'putsailen' Vania, vastasin ja Jassu nauroi taas. - Mitä? Kysyin ihmetellen Jassun jatkaessaan nauruaan. - Seri on normaali hoitaja, sinä olet vain liian aktiivinen... Jassu sanoi ja näytin hänelle tympääntyneenä kieltäni. Kuulin taas pikkutallinoven käyvän auki. Katsoin oveen päin ja näin tulijan olevan Jasu, itse en hirveästi tuntenut tyyppiä. Tyttö suuntasi heti hoitoponinsa luokse ja Jassu katsoi minuun.
Jassu oli lähtenyt tekemään jotain muuta joten minä olin siirtynyt satulahuoneeseen, annoin Vanille ruokarauhan. Huokaisin syvään kun tajusin että minulla oli erityisen tylsää. Kaivoin Vanin satulan ja suitset esiin, minä ryhdyin puhdistamaan varusteita. Etsein käsiini myös satulasaippuan, ämpärin missä oli vettä, sienet ja pyyhkeen. Laskin satulan telineeseen ja suitset koukkuun, kastin sienen veteen ja aloin putsaamaan.
Muutaman hankaamisen jälkeen, edestakaisin, olin valmis. Satula ja suitset olivat kiiltävät. Suitsen osat lojuivat maassa kun satulahuoneen ovi tempaistiin auki. - Mit...? Aloin kysymään mutta tyttö keskeytti minut. Tytön tunnistin nyt selvästi Viiviksi. - Missä on Maiss? Viivi kysyi hätääntyneenä. - En tiedä... Sanoin ja olin jähmettynyt satulahuoneen ainoalle jakkaralle. Viivi ei sanonut enään mitään vaan lähti pois pamauttaen satulahuoneenoven perässään kiinni. "Okei, eli siis...?" Ajattelin ihmetellen ja päätin koota suitset nopeasti.
Saatuani suitset omalle paikalleen koottuina, menin suoraan ulos. Näin kuinka Viivi puhui ärtyneen näköisenä Jassulle. Luminen maisema olisi ollut täydellinen ilman heidän keskusteluaan, siirryin suoraan heidän seuraan. - Mutta ne soittivat ja sanoivat tulevansa sunnuntaina! Kuulin Viivin sanovan Jassulle joka oli huolestuneen kalpea. - Mitä nyt? Kysyin ja molemmat hätkähtivät katsomaan minuun. - Ei mitään... Viivi sanoi ja Jassu oli allapäin. Tytöt eivät suostuneet kertomaan minulle mitä tapahtuisi sunnuntaina. Minun piti siis olla kärsivällinen... Missä en todellakaan ollut hyvä...
23HM! Terveisin, Catu & Vani
|
|
|
Post by Catu on Oct 31, 2009 20:42:46 GMT 3
Halloween...- Karkki tai Kepponen! Kaksi pientä tyttöä huusi ovellamme kun avasin oven. Toinen tyttö oli selvästi panostanut noita-asuunsa kun toisella oli vain valkoinenlakana päällänsä, hymyilin heille karkkikori sylissäni. - Taidetaan ottaa kepponen, sanoin vitsaillen ja molemmat katsoivat minua ihmeissään. Hymyilin heille edelleen kun luultavasti miettivät mitä tehdä. Tiputin molempien pussiin muutaman karkin, tytöt katosivat pois ja minä naurahdin. - Mitä nyt? Kuulin kaverini kysyvän. - Kaksi tyttöä taas kerjäämässä karkkia... Sanoin ja istahdin Samulin viereen sohvalle. Luokkani oli poikavoittoinen, 18 poikaa ja 6 tyttöä joten oli aivan normaalia minut nähdä pojan kanssa joskus. Vanhempani olivat jälleen muualla ja kaverit olivat tulleet luokseni yöksi, Samuli, Juho, Iines ja Elina. - Mitä seuraavaksi? Pitkä Juho, n. 175cm pitkä käveli olohuoneeseen seuraamme jääkaapista varastettu suklaamousse mukanaan. - Seuraavaksi te lähdette... Sanoin nauraen katsoessani Juhon ahmivan koko moussen suuhunsa. - Miksi? Iines puuttui nyt keskusteluun. - Koska minun pitää mennä talleille, sanoin hymyillen. Muut paitsi Elina tajusivat talli-riippuvuuteni, Elina itsekin ratsasti. Samuli tuijotti minuun ja irvistin. - Entä se peli? Samuli kysyi vähän liiankin innostuneen kuuloisena. - Ai se pervopeli? Kysyin naurahtaen, he olivat keksineet eilen illalla jonkun pelin. - Just se, Samuli sanoi ja irvisti nyt taas itsekin. - Sori... Sanoin ja näytin "pahoittelevan" ilmeen. Näin vilauksella Samulin ottavan käsiinsä tyynyn ja sitten hän viskaisi sen naamaani. - Hei! Huudahdin ja otin takaani tyynyn. Hetken kesti Kiivas-Tyynysota-Operaatio. Kaverit olivat lopulta lähteneet kun olin kukistanut heidät, lähdin myös itse samalla talleille. Pakkanen oli noussut jo yli -10 puolelle ja jouduin käyttämään takkeja. Hyppäsin bussin kyytiin ja hymyilin jälleen samalle naiselle joka eilenkin ajoi bussia. Istahdin aika eteen ja samassa näin muutamia halloweeniin-pukeutuneita-tyyppejä, suurin osa oli noitia tai kummituksia, sitten oli myös luurankoja ja zombeja. Bussi alkoi täyttyä ajan mittaa kun lapsia oli entistä enemmän busseissa. Jäin samalla pysäkillä ja kävelin eteenpäin. Minä vain niin pidin koko talvesta, kesä oli kyllä hienompaa aikaa mutta talvessa oli se taika. Lunta oli edelleen satanut eikä yhtään kuivunut pois, kuinka ihastuttavaa. Vuoret näkyivät juuri sopivasti kuusipuiden takaa ja taivas oli sininen. Ring Ring! Kuulin pyöränkellon ääntä takanani ja käännyin katsomaan. Seri kaasutteli pyörällään kohti minua. - Varoooo...! Seri huusi ja tajusin että hän oli tulossa minua päin. Tyttö kaarteli ympäriinsä täysillä pyörällään ja teki mainekaan pysähdyksen luokseni. - Moi! Tyttö sanoi ja hän hymyili. - Hyvää Halloweenia, sanoi ja hymyilin. - Mitäs sie? Tyttö kysyi ja hyppäsi alas pyörän satulasta. - Mitäs tässä... Sanoin ja lähdimme kävelemään yhdessä eteenpäin. - Et siis ole käynyt missään ruinaamassa karkkia? Seri sanoi ja kysyi ihmetelleen, hän tarkoitti Karkkia ja Kepposta. - En ole... Vastasin nauraen, olimme avanneet pikkutallinoven ja kuulin laulua. - I' gonna get get get get you drunk get you love drunk off my hump my hump my hump my hump my hump my hump my hump my hump. My lovely little lumps. Check it out... Maissin ääni kantautui käytävälle asti ja Seri tirskahti ettei nauraisi. Laulaminen loppui ja rupesimme nauramaan. Punainen Maiss kurkkasi Svean karsinasta ja hän katsoi meitä. - En tiennytkään että olette täällä... Maiss sanoi edelleen pää punaisena. Maiss oli ärtyissään käskenyt meidät hommiin ja olimme lopettaneet "äänellisen-nauramisen". Seri puunasi Vania kun minä istuin käytävällä nojaten satulahuoneenoveen. Ilta oli pimentynyt jo yllättävän äkkiä, minulla oli silti aikaa vaikka koko yö. Pääsin jäämään Jassulle yöksi, pidinhän minä tänään yöllä halloween ratsastuksen, virne nousi naamaani. - Valmis! Seri huudahti ja kaviokoukku kolahti harjapakkiin, säpähsähdin ajatuksistani pois. - Selvä, tuletko mukaan? Kysyin kun otin Vanin riimunarusta kiinni. - En minä taida, menkää kahdestaan tuonne metsään kävelemään... Seri sanoi ja hän irvisti. Tiesin mitä hän ajatteli, oli halloween ja pimeää. Katsahdin vaaleaan tammaan joka katsoi taas kärsimättömänä ovelle. Huokaisin syvään kunnes lähdin taluttamaan Vanin ulos. Ulkona oli kirpeä ilma ja pimeä taivas, selkäpiitäni karmi kun ajattelin eilistä kauhuelokuvaa. Tähtiä oli alkanut näkymään jo taivaalla ja ylös katsoessaan oli ihana maisema, puun latvat hipoivat taivasta valkoisesti ja tumma taivas otti ne vastaan. Tähdet "tuikkivat" taivaalla ja kuusta näkyi vain puolet, toisaalta pelottavaa mutta toisaalta kaunista. Metsätiellä tunsin yhtäkkiä kuinka taskuani tutkittiin. Käänsin päätäni ja näin Vanin hamuilevan taskuani, en muistanut mitä siellä olisi joten annoin tamman jatkaa puuhiaan. Ei kestänyt hetkeäkään kun tajusin jotain, Vani söi porkkananpalasta minkä se oli ottanut minun taskustani. - Hei! Minun piti säästää se illaksi, sanoin nauraen. Vani oli silti jo nauttinut porkkanasta ja jatkoimme matkaa huvissa merkeissä. Lumi narskui allamme kun kävelimme yhdessä samaan aikaan. Tuuli alkoi puhaltaa aikaista talvituulta ja se sai puunlatvat huojumaan. - Tiesitkö Vani että puiden humina on n. 20 dB, sanoin "tietäväisesti" tammalle joka vain nautti kylmästä ilmasta. Olimme kävelleet jo jonkin aikaa kun Shelyes katosi taaksemme. Kuulin aaltojen käyvän rantaan ja tiesin kyseessä olevan Mellavatnet - järvi, leirimökit sijaitsivat tässä lähellä. Katsoin järven pintaa nähdessäni sen selvästi, vesi kimmelsi pimeää iltaa vasten. Jatkoimme matkaa järveä pitkin kunnes pääsimme polulle, Vani käveli kauniisti perässäni ja hymyilin. Jatkoimme matkaa ja näin edessäni jo "pääpolun", olin vähän kiertänyt mutta se ei haitannut kumpaakaan. - Lähdetäänkö jo vähän takaisin päin? Pysähdyin keskelle polkua ja katsoin kysyvästi Vaniin. Tamma katsoi Kjeldbergtind - vuoren suuntaan. Käsitin sen myöntäväksi vastaukseksi ja lähdimme kävelemään vuorelle päin. Matkamme oli jatkunut hyvissä merkeissä ja pian olimme joen lähellä. Ilta oli käynyt yhä synkemmämmäksi, oli hyvä kun näimme edes eteemme. Pelkäsin jo pikkuhiljaa erilaisia ääniä, Vani silti pysyi virkeänä ja se sai minuun rohkeutta. Joen ylitettyämme olimme Hoyerbukta - järven lähellä, järvi toi valoa ja sai kiittää siitä. Polku meni syvemmälle kuusien sisälle ja lopulta teimme jyrkän kurvin, näin kuinka puiden takaa loisti Shelyesin valot. Huokaisin helpotuksesta, olimme pian perillä. Minä en viihtynyt aina hirveästi yksin metsässä pimeässä. Valkoinen maisema sopi pimeyteen ja Vanin vaaleaan karvaan. Tamman korvat olivat höröllä kun kävelimme rauhallisesti eteenpäin, valot loistivat yhä kirkkaammin vasemmalla puolellamme. "Pääpolku" alkoi näkyä ja pääsimmekin takaisin tutulle polulle. Reitti:24HMTerveisin, Catu & Vani
|
|
|
Post by Catu on Nov 1, 2009 1:27:17 GMT 3
HalloweenkuvaÖöh... Suttu jälleen mutta näin ihana paint-inspis kun oli <3 25HMTerveisin, Catu & Vani
|
|
|
Post by Catu on Nov 1, 2009 20:13:51 GMT 3
Poliisi, mitä sinä teet?
Näin parkkipaikalla kaksi poliisiautoa ja pillit vielä soimassa päällä, olin kävellyt juuri talleille kun poliisit ohittivat minut. Sydämeni hakkasi miljoonaa, oliko jotain kamalaa tapahtunut? Lujensin vauhtia ja näin vanhan poliisin kuulustelevan kiivasta Jassua, nuorempi poliisi, ehkä aloittelija, kuulusteli Viiviä ja Maissia. Turvallisuussyistä juoksin Viivin ja Maissin luokse. - Hei! Mitä on tapahtunut? Kysyin hätääntyneenä kun näin tyttöjen kalpeat kasvot, piha oli tyhjä hoitajista. - Anteeksi nuori neiti mutta ette voi vain tulla rikospaikalle... Poliisi selitti ja hermostuin. - Minulla on nyt kyllä ihan sietävä oikeus saada tietää mitä on tapahtunut! Huusin kurkku suorana, pelkäsin kovasti. Maiss kosketti olkapäätäni ja halasi minua. - He epäilevät Jassun käyttävän huumeita ja myyvän niitä muille... Maiss sanoi ja sekosin. "Jassu...? Huumeita...? Ei ikinä!" Ajattelin ja katsahdin poliisin. - Onko teillä todisteita? Kysyin ensin, olin nähnyt monia rikossarjoja ja sehän oli yleensä se pääkysymys. - Löysimme lähistön puunjuurelta heroiinia... Mies sanoi ja ymmärsi varmaan itsekin todisteiden olevan todella heikot. - Mutta nehän voivat olla kenen tahansa heroiinit! Huusin taas, ei meidän Jassu sentään huumeita käyttäisi. - Myönnätkö että sinä käytät huumeita? Poliisi sanoi nopeasti ja kirjoitti jotain pieneen muistivihkoonsa. - No en! Jukolauta kun tarkoitan että etsikää joku diileri ketä ne sinne on laittanut! Huusin, ehkä turhan kiivaasti ja hengitin raskaasti. Poliisi katseli minua päästä varpaisiin ja irvistin hänelle. Vanhempi poliisi katsoi nyt minua myös, käänsin ilkeän katseeni häntä kohti. Kuulin kuinka Jassu vannoi ettei käyttänyt huumeita mutta poliisi laittoi hänet rautoihin. Tiesin huutamisen olevan turhaan joten olin hyvin hiljaa. Tilanne näytti olevan kuin jostain elokuvasta, Jassu talutettiin poliisiautoon ja vanhapoliisi painoi tytön päätä alemmas istuessaan autoon. Nuorempi poliisi jäi luoksemme kun Jassu kiidätettiin poliisilaitokselle.
- Olet siis aivan varma ettei hän käytä huumeita?? Kuulin poliisiin äänen pikkutallinkäytävällä. - Aivan varma! Maiss huusi. En nähnyt tilannetta mutta tiesin Maissin olevan tulipunainen. Seisoin pehmeäharja kädessäni Vanin karsinassa, tamma hamuili taskujani kun kankeasti liikutin kättäni vaaleassa karvassa. Kuulin natisevien kenkien lähestyvän enkä erehtynyt tulijasta. - Anteeksi... Poliisi sanoi ja katsoin häntä. - Saanko kysyä pari kysymystä? Poliisi jatkoi ja näin Maissin hänen takanaan. Tyttö näytti merkkejä ja ymmärsin ne kieltäviksi, huokaisin syvään. - Et... Sanoin tomerasti ja jatkoin puunaamista. Sivusilmällä näin Maissin näyttävän peukkua ja hän lähti pois. - Neiti hyvä minun on pakko kysyä, poliisi sanoi ja vaihdoin puolta. "Ääliö..." Ajattelin kun harjasin rauhallisin mielin. Poliisi veti muistiinpanovihkonsa esiin ja kuulakärkikynänsä. - Onko Jassu ollut joskus hyvin omituinen? Poliisi kysyi. - Ei... Vastasin ja vedin pitkiä vetoja. - Onko hän käyttänyt seksuaalisesti teitä hyväksi? Poliisi jatkoi ja ääni oli vaimea. Katsoin häntä "dille-ilmeelläni". - Ei... Vitun tyhmä... Sanoin loppua kohden hyvin hiljaa. Poliisi katseli ilmeitäni. Harjaus oli valmis ja vein pehmeän harjan harjapakkiin, otin tilalle pääharjan. - Oletko joskus löytänyt jotain pussia missä oli jauhetta sisällä? Poliisi jatkoi kyselyä ja ymmärsin miksi Maissin pinna oli palanut. - Kuule pollari! Mua ei vittu kiinnosta sun kyselyt koska suoraan sanottuna kukaan täällä tallilaisista ei käytä huumeita! Huusin poliisille päin naamaa ja vihasin puhekieltäni tällä hetkellä, en ollut kova-likka-kiroilemaan. Poliisi sulki lehtiönsä ja työnsi kynän rintataskuunsa. Mies katosi pian näkyvistä ja jatkoin tyytyväisenä vaalean tamman puunaamista.
Laitoin harjapakin paikoilleen ja kuulin pihalta ilmiselvää mekkalaa. Astuin ulos satulahuoneesta ja erotin karhean poliisiäänen. Kävelin käytävällä eteenpäin ja lopulta avasin oven. Kurkistin ensin varovasti mutta avasin lopulta kokonaan oven. Poliisin edessä seisoi jykevästi Viivi, tyttö nousi jopa varpailleen ollakseen pitkä. Maiss seisoi syrjemmällä ja nähdessään minut hän käveli luokseni. - Mistä moinen riita? Kysyin Maissin ollessa tarpeeksi lähellä. - Viivi hermostui poliisin henkilökohtaisista kysymyksistä, Maiss sanoi ja katseli "kärsivän" näköisenä riitaa. - ...MUTTA JOS JOKU MUU... EN MINÄ... MUTTA PERKE... JASSU EI... Erotin muutamia sanoja kirjoilun ja huutamisen joukosta. Näin poliisin ottavan takaansa jotain, "Ettei vaan aseen?..." Ajattelin kauhun partaana mutta poliisi otti käsiraudat. - Nyt neiti pääset Jassun kanssa putkaan... Poliisi sanoi ja Viivi vaikeni. - Hei! Huusin kun Viiviä talutettiin autoon päin. - Me tulemme mukaan! Huusin kun sain poliisin huomion, Maiss katsoi minua ihmeissään. Hymyilin hänelle ja poliisi katseli meitä hetken. - No tulkaa sitten mutta nätisti takapenkillä! En ota vastuuta teistä... Poliisi sanoi varoittavasti ja siirryimme autoon.
Istuimme kolmisteen poliisiauton takana, olo ei ollut paras mahdollinen. Viivi oli edelleen käsiraudoissa ja Maiss levottomana käänteli puolelta toiselle. Minä hillitsin levottomuuteni ja istuin hyvin suorana. Pelkäsin että äitini tai isäni menisi ohitse ja näkisi minut. Sydämeni löi lujaan tahtiin poliisin parkkeeressa poliisilaitoksen pihaan.
Astelimme kaikki hiljaa sisään ja jätimme lumisen maiseman taakse. Viivi huokaisi syvään ja Maiss seurasi katseellaan liikkeitä, minä etsein Jassua. - Odottakaa tässä... Nuori poliisi sanoi ja hän meni yhteen kuulusteluhuoneeseen. Ovi aukesi kuitenkin pian uudestaan ja näin poliisin punaiset kasvot. - Anteeksi, Anteeksi... Poliisi sanoi peruuttaessaan pois, hän sulki oven ja meni seuraavaan.
Olimme pyörineet yhdessä ympyrää ja katseita olimme saaneet, lopulta poliisit tulivat Jassu seuranaan luoksemme. - No? Viivi kysyi, hänellä oli vieläkin käsiraudat. Jassu näytti omahyväisenilmeensä ja hymyilin. - Poliisit löysivät jonkun toisen syyllis-vaihtoehdon ja pääsen pois, Jassu kertoi ja suuni loksahti auki. - Siinä se? Kysyin. - Mitä siinä se? Maiss sanoi ihmetellen ja hän meni halaamaan Jassua. - Et mitään korvauksia saanut tai vastaavaa? Kysyin ja katsoin nyt poliiseja. - Sainhan minä, rahaa... Jassu sanoi ja veti taskustaan shekin. Ehdein nähdä rahasumman ja aloin kirkua.
26HM
Terveisin, Catu & Vani
|
|
|
Post by Catu on Nov 4, 2009 16:40:49 GMT 3
Tähtitaivaan allaSutasu, anteeksi... Ruma yhdellä sanalla sanottuna... Kuvassa siis minä ja Vani katselemassa yön kauneutta 27HM Ei tästä kyl toisaalta voi ottaa hooämmää...Terveisin, Catu & Vani
|
|
|
Post by Catu on Nov 5, 2009 17:38:45 GMT 3
En usko että Maiss vihaat tätä asiaani, älä toivottavasti vedä hernettä nenään ;D Eli minä ja Vani osallistuimme PKK-näyttelyihin, Revonlahteen ( humpuukia.net/revonlahti/pkk6.php) Ethän tapa minua? 88DDD En. : ) Ens kerralla peeämmää ennen ku ilmotat, niin määki tiiän ja jos vaikka olisin ajatellut tehdä jotain esityistä samana päivänä mutta nyt kyllä en ole? : D - M-a-i-s-s
|
|
|
Post by Catu on Nov 5, 2009 19:49:43 GMT 3
ValokuvaJälleen pelkkää piirrosta, lupaan tarinan ensikerralla! Mulla vaan sattuu olemaan näitä ihastuttavia inspiksiä -.-' Eli siis kuvassa olen yrittänyt ottaa illalla kuvaa Vanista, tamma kun innoissaan saapui katsomaan kameraa ja jäi tämä. 28HM Ei tästä kyl toisaalta voi ottaa hooämmää...Terveisin, Catu & Vani
|
|
|
Post by Catu on Nov 7, 2009 18:43:09 GMT 3
|
|
|
Post by Catu on Nov 7, 2009 19:36:22 GMT 3
|
|