|
Post by Maiss on Sept 19, 2009 10:09:58 GMT 3
Vanin höpötystä 19.9[/b] (c) Vani, ei saa kopioida, muuten Vani potkasee!
Katsoin talliin kävelevää omistajaani. Tänään sillä oli päällä: vihreä paita, ratsastuskhousut ja saappaat joten tänään minun piti varautua siihen että se kököttäisi mun selässä. "Saanko porkkanaa?" hörisin innoissani mutta omistajani vain taputti minua kaulalle. "Hieno poni", se sanoi, aika turhaan koska tiesin olevani paras! Omistajani (ainiin nyt muistin että se oli Maiss!) harjasi minua aika kauan joten minä luultavasi kiilsin kun urakka oli loppu. Sitten alkoi "kiiltojen*" laitto. Se ei enää ollut ihme tai mikään minulle koska minusta oli kasvanut iso poni joka osasi jo ottaa "kiiltonamit*" suuhun. Kohta kävelin ulos tallista Maissin kanssa. Kävelimme kentälle. "Vapaaehtoista taluttajaa?" Maiss kysyi hoitajaklöntiltä joka käveli kentän ohi. Vapaaehtoinen (joka on tällä kertaa oli Elkku) käveli minun luo ja otti narun jonka Maiss ojensi sille ja laittoi sen kiinni "kiiltonamirenkaaseen*". "Mitäs te tänään aiotte säätää?" Elkku kysyi ja yritti pitää minua paikoillaan. "Ai että säätää!" omistajani nauroi. "No ajattelin tehä ympyröitä ja teitä." "Okei", Elkku vastasi ja talutti minut uralle.
Tylsä, mutta ihan käytännöllinen tunti loppui. Jee! Minut hoidettiin hyvin, Jasun ja Maissin avustuksella. Lopulta minut vietiin ulos, nykyään laidunsin uuden pienen Svean kanssa. Minua kävi itseäni sääliksi se etten enää ollut pienin...
Maiss♥Vani 14HM
*kiillot = satula ja suitset eli vartusteet. Vanin mielestä varusteet kiiltää joten se kutsuu niitä siksi. * kiiltonamit = kuolaimet. Ovat kiinni kiilloissa ja tulevat suuhun, joka siis on namiaukko. * kiiltonamirengas = katso kiiltonami + rengas.
|
|
|
Post by Maiss on Sept 24, 2009 20:38:46 GMT 3
Syksyilyä sisällä 24.9 Syksy, tuulet, sateet, lehdet. Jaksaa, jaksaa, loppuun asti. Talveen sinne tähtäämme, emme vielä pidemmälle. Ei kiirettä, ei vielä, ei tartte otta stressiä. Ota vaan ihan iisisti vaikka onkin syksy. Syksy, tuulet, sateet, lehdet.
[/i] Maiss♥Vani 15HM
|
|
|
Post by Maiss on Sept 27, 2009 18:35:02 GMT 3
Hirnahtelua 27.9Vani katsoi minua ihmeissään - en ymmärtänyt miksi. Hymyillen kumminkin aloin harjata sitä, sen nuuskiessa taskujani niin kuin tavallisesti. Päätä harjatessa poni hirnahti iloisena, kuului vastaus. Jatkoin ihan rauhallisesti harjausta. Sitten siirryin kavioiden putsaamiseen. Silloin Vani sai hirnahduspuuskan ja vain hirnui ja hirnui. "Mikä siellä nyt on?" kysyin. Poni vain jatkoi hirnumista. Menin ulos pikkutallista ja katsoin kenttää päin. Näin että tunti oli käynnissä ja tunnilla oli myös Svea, joka hirnui. Naurahdin - Vani oli saanut hyvän kaverin. Vani katsoo iloisena ovea päin. Maiss♥Vani 16HM
|
|
seri
New Member
Posts: 26
|
Post by seri on Oct 13, 2009 22:10:23 GMT 3
Shelyes, kuvankauniilla paikalla, vuoristojen keskellä sijaitseva maalaistalli. Huomasi, että syksy oli saapunut, sillä lehmuspuiden lehdet olivat kellastuneet ja osa hamusi jo maata. Laahustin polkua pitkin lävistäen lehdet tieltäni, joita oksat olivat siihen tiputelleet. Laukku painoi koloa olkapäähäni tehden siihen hiertymää, sisällä siellä oli yllätys Maissille ja Vanille, toivoin vain ettei heillä ollut jo sellaista. Puiden takaa alkoi pilkastaa viininpunainen tallirakennus, jota ympäröi monen muuta samantapaista. Kävelin keskellä tallipihaa, jonka vierustalle oli pysäköity kirkuvanpunainen bemari. Jokaisen rakennuksen seinässä luki, mikä talli oli kyseessä. Suunnistin yksityis-tallin puolelle, sillä sieltä varmasti löytäisin Maissin, Vanin ja Catun.
Näin käytävän päässä tummanruskealle hevoselle varusteita laittavan tytön. Astelin hänen luokse ja esittäydyin Seriksi, Vanin uudeksi hoitajaksi. -Ai hei! Mä oon Wikke ja tää heponen täs on Vertti, Veke, tai miks ny haluutki sitä kutsua. Tyttö tervehti. -Voitsä kertoo mulle, missä tääl on toimisto, kun me luvattiin tavata Maissin ja Catun kanssa siellä? Kysyin hymyillen. -Öö, totanoin se on tuolla isossa tallissa, ku se on vähä niinku päätalli. Ja sit löytät sen varmaan itekki! Wikke vastasi. Niimpä lähdin tepastelemaan kauniin pihan lävitse isoon talliin ja kurkkasin sisään. Koko talli oli aivan typötyhjä, lukuunottamatta pientä kissanpoikasta nakertamassa raksujaan. Pienen harhailun jälkeen löysin toimiston, jossa odotin näkeväni tulevan "pomoni" ja hoitajakaverini. Sen sijaan Jassu istui puisella, lampaantaljalla peitetyllä tuolilla, kahvikuppi kädessään. -Heippa! Voinko mä auttaa sua jotenkin? Nainen kysyi ystävällisesti. -Siis joo, etin Maissia ja Catua, kun sovittiin että nähdään täällä, mutta eipä niitä oikeen näy. Vastasin naurahtaen. -Maiss varmaan kyllä tarkotti tuota hoitajienhuonetta, joka on yksäritallissa, joten kipaiseppas sinne. -Aaa.. okei, mä meen sit sinne takas! Sanoin ja lähdin takaisin sinne mistä tulinkin.
-Katos Seri! Säkin löysit tänne. Maiss pilkkasi virnistäen. -Mut kuitenkin, te ootte nyt Vanin uudet hoitajat! Ja mä aattelin näin ensin vähän kertoa ponistani ja sitten teidän tehtävistä. Eli Vani, oikealta nimeltään TK`s Vanity, on oikein ihana ponipersoona, mutta tarvitsee päättäväiset hoitajat, onko teistä siihen? Hän kysyi pilke silmäkulmassa. Minä ja Catu vain nyökyttelimme, joten Maiss jatkoi puheenvuoroaan. -Hyvä hyvä, Vani tarhailee aina minishetlanninponi Svean kanssa, ja sitä ei saa päästää samaan tarhaan vuonisruuna Mikin kaa, sillä sit niitä ei erota kirveelläkään. Sit Vanille esteillä pintelit etusiin, mutta te ette ainakaan lähiaikoina pääse hyppäämään, voitte kyllä auttaa laitossa joten sanoimpa nyt tämänkin. Ja korkeimpiin perus shetlanninponi suojat, ne löytyvät Vanin kaapista sen harjapakista. Ja älkää laittako Vania tarhaan jos on yli 15 astetta pakkasta, se raukka jäätyy vielä. Mutta 10 asteen pakkasella voi vielä laittaa ulos fleeceloimi päällä, sadeloimi tietenkin sateella. Hmm.. onkohan mulla vielä Vanista jotaki? Ainiin, jos haluatte jotakin ostaa pikkuselle, niin sen koko on sit shettis tai pony. Ei sitten muuta, onko kysyttävää? Maiss selosti. -Eipä juuri, paitsi et saadaanko me mennä tyyliin metsään taluttamalla lenkille? Catu kysäisi. -Joo menkää vaan, mut kattokaa sitte et se ei karkaa! Hän vastasi virnistellen. -Ja sitten teidän töistänne! Ajattelin, että Seri hoitaisi nuo varusteet ja söpöstelyn, plussana poniagility ja ne viihdyttävät metsälenkit. Catu sitten kokeneempana voisi auttaa mua enemmän koulutuksessa, sun ei tarvitse siis huolehtia varusteista tai mistään muistakaan välineistä. Hän kertoi. -Selvä! Saattekin sitten nähdä kuinka kiiltävä poni voikaan olla. Sanoin ylellisesti hymyillen. -Mutta eikös nyt mennäkkin sitten jo katsomaan itse päätähteä? Maiss kysyi kärsimättömänä. -No mennään toki! Vastasimme molemmat vähän eri puheilla.
-Vanii, oma pikku kulta mussukkanii.. Maiss huuteli poniaan samalla maiskutellen. Pian puun takaa alkoi kuulua hörähtelyä ja pian sieltä ravasi omistajansa luokse iloinen Vani palleroinen. -No saat saat! Maiss huokaisi ponin etsiessä herkkupaloja tytön taskusta. Huomasin, että he olivat kuin luodut toisille. -Oii, kun suloinen! Sanoin ja rapsutin ponia tämän paksun harjan alta. Vaniljan värinen ponski venytti alahuultaan kun kaikki silittelivät ja taputtelivat sitä. -Catu! Sä voit ottaa tosta aidalta ton oranssin riimunnarun, ja taluttaa Vanin sen omaan karsinaan. Maiss kehotti. -Jes, pitääkö mun laittaa riimunnaru turvan ympärille, vai käveleekö se ihan kiltisti? Catu kysyi innokkaasti. -No voitsä näin ekalla kerralla laittaakkin, mutta kyllä se yleensä tulee ihan siivosti. Tyttö vastasi. -Ja Seri sä voit hakee tuolta Vanin kaapista vaaleanpunaisen harjapakin, täs on sulle avain. Voit pitää sen itelläs niin annan sitten myös Catulle yhden, kun mulla on niitä ainaki neljä. Maiss selosti. -Kiitos, onks ne kaapit missä? Kysyin tiedonhaluisena. -Ne on siellä hoitajienhuoneessa mis me justiin oltiin. Tyttö vastasi. Niimpä lähdin Catun ja Vanin edeltä sisälle talliin, jossa suuntasin suoraan varuste-hoitajienhuoneeseen.
Kun palasin takaisin harjapakki kädessäni, poni seisoi jo karsinassa sidottuna. Huh! Katsoin karsinan eteen, ja en nähnyt silmilläni yllätyksestäni samanlaista. Otin yllätyksen laukustani ja laitoin sen vaivihkaa karsinan seinään kiinni. Yllätys oli siis nimikyltti, jossa komeili Vanin kuva jonka olin kaivanut jostain netin syövereistä ja tämän nimi, omistaja, rotu ja syntymäaika. - Hei vähä hieno! Yhtäkkiä kuului takaani. Shingua piti kädellään Jackiä, risteytysponiruunaa. -Mikä? Maiss ja Catu kysyivät ihmetellen. -No toi nimikyltti! Hän vastasi aivan kuin se olisi ollut päivänselvä asia. Punastuin, kun he tulivat myö katsomaan. -Eei siinä oo mitään ihmeellistä, toin vaan tommosen tuliaslahjaksi. Sanoin hymyille Maissille. -Kiitusta! Tyttö kiitti, ja vastasin siihen kuten yleensä nyt vastataankin kiitokseen. Aukaisin harjapakin ja otin sieltä kumisuan. Kävelin sisälle karsinaan Catun ohitse, ja annoin Vanin ensin haistella minua ja sukaa. Aloin sitten pyöritellä vaaleaa karvaa, joka oli juuri vaihtamassa talviturkkia. Kyllä sitä karvaa lähtikin, Catu tuli perässäni juuriharjalla harjaten, ja vaihdoimme sitten molemmat puolta harjaten sieltäkin. Vaihdoimme sitten harjoja ja Catu ojensi minulle pehmeänharjan kun hän itse otti pölyharjan. Harjasimme kokoponin läpi, ja päätimme että minä putsaisin kaviot sillä välin kun Catu selvittäisi harjaa ja sukisi pään. Nappasin pölyisestä harjapakista kaviokoukun, jonka toisella puolella oli kavioharja. Silittelin ensiksi jokaista jalkaa yksitellen, jonka jälkeen Vani kiltisti nosti kaikki kavionsa ylös. -Hienoa työtä, sitten voimmekin lopettaa tältä päivältä niin sitten voidaan tulla koska halutaan jatkossa! Sovitaan vain vähän päiviä ettei joku päivä jäisi ilman hoitoa. Seri sä voit nyt viedä Vanin takaisin ulos, niin Catu voi vuorostaan viedä hoitopakin ja voisit myös katsoa sen muitakin varusteita että löydät sitten nopeasti kun tarvitset! Maiss puhui. Aukaisin tallisolmun, jonka Catu oli riimunnaruun tehnyt. Lähdin sitten kävelemään tallipihaa kohti, jossa aurinko pilkisti vielä metsänrajan takaa. Vani saisi olla ulkona vielä parituntia, sillä kello oli vasta neljä. Menin takaisin yksäritalliin, jossa Maiss laittoi rehuja Vanin karsinan eteen pikkuruisessa sangossa. -Sitten jos laitatte rehuja, niin rehuhuoneessa on jokaiselle hevoselle omat ohjeet ja olen itse ostanut Vanin ylimääräiset myslit, niin ne löytyvät Vanin rehulaatikosta. Sitten voi aina laittaa vaikka pari porkkanaa. Ja katsokaa myös, ettei suolakivi ole tippunut tai loppu, niin voitte sitten sen nostaa takaisin. Vesiautomaatti pitää puhdistaa säännöllisin välein, vaikka joka toinen päivä. Mutta nyt lähdetään kotiin! Maiss kertoi. Hain sitten laukkuni hoitajienhuoneesta ja lähdin iloisinmielin kotiin.
Seri <3 Vani 1hm
Ihana tarina, Seri! <3 Hyvin kuvailit ja erityisesti alku oli kaunis ja koskettava, sinulla on erinoimainen sanavarasto (toisin kuin eräillä, köhköh....). Ja teille hoitajille tiedoksi: olen opettamassa Vanille perus koulujuttuja jonka jälkeen alamme hyppimään, irtohypyttää toki voitte. ; ) Ja sitten olen unohtanut ilmoittaa että Vani asustelee pikkutallissa kavereinaan: Svea, Jack ja Rica, että semmosta.
- Maiss
Wooa. Kirjoitat upeasti ja persoonallisesti, tykkään tuosta repliikitkursivoitu-tyylistä älyttömästi ! 8 ) Kuvailet ympäristöä todella hyvin ja nappasit heti ekatarinassa randomtyyppejä mukaan, mikä on aika erikoista (nimim. käytän aina 2-3 samaa ihmistä tarinoissani XD) Tosi lupaava alku, Maissi ei tule pettymään hoitajavalinnassaan, jos minulta kysytään ! 8 ) - Jassu
|
|
seri
New Member
Posts: 26
|
Post by seri on Oct 13, 2009 22:14:57 GMT 3
Tässä se nimikyltti, jonka tein Vanille Seri<3Vani 2hmIHANA! <3 t. MaissIhan vanin värinenkin, poni näyttää suloiselta tuossa ! 8 ) - JAttachments:
|
|
seri
New Member
Posts: 26
|
Post by seri on Oct 14, 2009 14:32:43 GMT 3
Vanin määräykset!
Ei ravi oo laukkaa rikkaampaa Laukka o Ravia rakkaampaa Jos ravi on suoraa ja laukka väärää Kuka Laukan säätää ja Vania määrää?
Ei namit oo hoitajaa köyhempää Köyhä on hoitaja ja namit käypää Jos namit on hyvää ja ohjeet väärää Kuka ohjeet säätää ja hoitajaa määrää?
Mun täytyy rakastaa nää elämät Vaniin Mun sydän pauhaa vaan ku Vanin kuohuva poski Se muille mitä tekee, tahdo en kuulla Välistä rakkaus tahtoo elää ja kuolla Mut sun lähelläs mieli peilityyni on
Ei muut oo Vania kauniimpaa Vani on kaunis ja muut rumaa Jos ruma on maailmaa ja kaunis Vania Kuka maailman säätää ja Vania määrää?
Ei porkkana oo omenaa tyhmempää Onko herkut viisasta, raippa kierää? Jos raippa on pahaa ja herkut hyvää Kuka raippaa säätää ja herkut määrää?
Mun täytyy rakastaa nää elämät Vaniin Mun sydän pauhaa vaan ku Vanin poski Se muille mitä tekee, tahdo en kuulla Välistä rakkaus tahtoo elää ja kuolla (2x)
Mut Vanin lähellä mieli peilityyni on Mut Vanin lähellä mieli peilityyni on Sun lähelles mielin, tyyni oon.
Mun Täytyy rakastaa nää elämät Vaniin Mun sydän pauhaa vaan ku Vanin poski Se Muille mitä tekee, tahdo en kuulla Välistä rakkaus tahtoo elää ja kuolla (2x)
Mut Vanin lähellä mieli peilityyni on Mut Vanin lähellä mieli peilityyni on Vanin lähellä mielin, tyyni oon
Seri<3Vani 3hm
Erilainen. Kauniit, koskettavat sanat ja sopivat hyvin tilanteeseen ! - J
Kiva kun teet erillaisia juttuja. : ) Tuli hymy huulille. <3 - You know who
|
|
seri
New Member
Posts: 26
|
Post by seri on Oct 14, 2009 22:10:31 GMT 3
ZzZzZzZzZz.. Vani nukkuu ja näkee unta kaikista herkuista joita löytyy hoitajien taskuista (: Seri<3Vani 4hmPullavani. 8 D Tuollaisesta kai se poni haaveilee öisin, kukapa sen tietää ; ) Tykkään tuosta harmaasta taustasta, tyhmäkin nääs sitten hiffaa, että kuva on yöstä : D - JKOmmentoin tänki ku halusit. : D Söpö kuva. Hauska idea, niin kuin myös toteutus! Vani + Seri 15HM lähestyy... - Maissisi
|
|
|
Post by Maiss on Oct 15, 2009 22:26:49 GMT 3
Ykköset 15.10Ponit ravasivat luokseni laitumella. Hymy huulilla avasin portin ja otin ponit kiinni. Helppoa tässä oli se että ponit olivat parhaita kaveruksia joten toinen ei ollut kateellinen toiselle, tai kukas sen tietää. Svea marssi reippain askelin vierelläni kun taas Vani liikkui hiljaa ottaen pari ruohotuppoa matkalla. Talutin ponit talliin, ensin Svean omaan karsinaansa ja sitten Vanin omaansa. Olin päättänyt hoitaa ensin Vanin, osittain sen takia että se oli kärsimätön ja osittain sen takia että menisin Svean kanssa ratsastamaan joten olisi parempi jos hoitaisin sen ennen kun ratsastan sillä. “Ponsu”, sanoin ja menin Vanin karsinaan. Loimea ei tarvinnut ottaa pois koska ponillani ei ollut sitä lämpimän ja kauniin ilman takia. Harjasin tamman - joka ei ihme kyllä - ollut melkein yhtään likainen. Putsasin sitten kaviot. Vikaa kaviota nostaessani oven suuhun ilmestyi Seri, Vanin uusi hoitaja. “Moi!” Seri hymyili. “Hei”, sanoin ja putsasin kavion loppuun. “Mitäs sä oot aatellu tehä tänään?” Seri kysyi. “Noh, en mitään erikoista Vanin kanssa.” vastasin. “Kun oon päättäny mennä ratsastamaan tänään Svealla, aattelin mennä maastoon.” “Okei!” Seri hymyili. “Mä voin sitten varmaan tehä jotain Vanin kanssa?” “Juu, ihan vapaasti!” hymyilin ja harjasin Vanin pään. “Haluutko sä selvittää sen hännän?” Seri nyökkäsi ja otti pehmeän harjan. Sitten hän aloitti Vanin vaalean hännän selvittämisen. Itse kampasin tamman harjan ja otin sitten Svean tallikäytävälle. Poni oli jo minulle tärkeä vaikken ollut hoitanut sitä kuin pari viikkoa. Se oli ihan erilainen kuin Vani: Svea oli rauhallinen hoitaessa eikä turhia hötkyillyt, ratsastaessa se osasi kaikenlaista (tietenkin), se ei ollut niin huomionkipeä vaan joskus se osasi olla myös yksin ja se osoitti joskuskin sen ja se oli jotenkin naisellisempi, jos ponista voi niin sanoa. Tietenkin poneja yhdisti pippurisuus ja itsepäisyys, nehän olivat shettiksiä. Harjasin minishetlanninponia hymyillen, haaveilin yhteisestä maastolenkistämme. Ensin harjasin tamman kovalla harjalla, sitten pölyharjalla, ja sitten pehmeällä luonnonharjalla. Karva harjauksen jälkeen otin kavioharjalla kavioiden ulko-osan. “Voisinko mä vaikka juoksuttaa vähän Vania, ravia ja käyntiä?” Seri kysyi. Nyökkäsin. Kyllähän se kävisi. Putsasin Svealta mudat pois kavioista ja selvitin sitten sen takkuisen hännän. Jassu käveli pikkutalliin. “Oisko täällä ketään maastoseuraks?” Jassu kysyi pilke silmäkulmassa. “Mä aattelin mennä Svedulla maastoon, jos mä kelpaan ni on!” naurahdin. “Toki, Maissi”, Jassu hymyili. “Mä meen laittaa Breliä ni lähetään kohta.” Pyysin Seriä katsomaan Sveankin perään ja menin hakemaan Svean varusteet. Kun tulin takaisin Svea ei ollut liikkunut mihinkään suuntaan joten taputin sitä. “Hieno tyttö”, hymyilin. Nostin sitten satulan ponin selkään ja tamma käänsi päätään ja katsoi minua suurilla tummilla silmillään. Annoin ponille suukon sen silmien väliin. Kiristin satulavyön reiän kerrallaan ettei Svea tuntisi oloa epämukavaksi. Kun satula oli tarpeeksi kireällä. Laitoin sitten riimun kaulalle ja aloitin suitsien laiton. Oli ihana laittaa kumitutit, koska ne eivät olleet mitkään hirveän tavalliset välineet. Kiristin remmit jonka jälkeen laitoin itselleni ratsastusvarusteet, eli kypärän ja hanskat. Katsoin että nahkasaappaani olivat hyvin kiinni ja otin sitten Svean irti riimuhässäkästä. “No niin, lähetään maastoon!” Talutin tamman ulos tallista ja nousin heti tallista ulos tullessani selkään. Kävelimme yksityistallin eteen ja odotin Jassua ja hänen islantilaistaan. Kohta kuulin tallista huutoja kuten: “Breli”, “Lopeta”, “Nyt”, joten luultavasti he olivat ihan kohta valmiit ja taistelivat tällä hetkellä varusteiden kanssa. Taputin Sveaa ja ohjasin sen pienelle ympyrälle tallin edessä. “Jess, valmista!” Jassu huudahti minulle hymyillen ja talutti hopeanmustan tammansa tallipihaan. Jassun uudet ruskeat jodhpurit olivat jo ihan mudan peitoissa ja hevosenkengän jäljissä, luultavasti Brella oli asunut niinenpäälle jo pariin otteeseen… “Paikka!” Jassu sanoi kun Brella alkoi liikkumaan. Sana auttoi ja Jassu pääsi turvallisesti selkään. “Minnes päin ollaan menossa?” kysyin hymyillen ja annoin ratsulleni pohkeita. “Mennään vaikka Mellavatnenille”, Jassu sanoi ja ohjasi Brellan Svean eteen. Tammat kävelivät tyytyväisinä hiekkatietä pitkin. “Kyllä tää Shelyes on kannattava bisneshanke!” Jassu sanoi. “Kun ratsastajiakin on tullut lisää.” “Etkö sä muuta mieti ku bisnestä?” sanoin mukamas ihmetellen. “En, en… Mut kumminki!” Jassu nauroi. “Otetaan ravia, tää Brella menee sit aika lujaa…” Onneksi Jassu varoitti koska kohta Svea ravasi niin nopeasti kuin kintuistaan pääsi Brellan perässä. Kevensin tiuhaan tahtiin, mutta se ei tuottanut ongelmia, olinhan tottunut pieniin poneihin. Kohta olimme metsän ympäröiminä joten päätimme ottaa laukkaa, autoja ei luultavasti tulisi vastaan. Brella nosti laukan, ja Jassun piti pidättää hevostaan ettei se siirtyisi neliin. Svean taas täytyi nelistää pysyäkseen aidon islanninhevosen perässä. “Jihaa!” huusin innoissani ja nousin ylös satulasta - nyt mentiin täysillä! Kovan kuluttua siirryimme raviin ja siitä sitten käyntiin. Ponit eivät edes olleet väsyneitä vaikka olimme vetäneet täysillä. Käännyimme järvelle tultuamme ja ravasimme vähän ja laukkasimme, mutta rauhallisesti. Kun näimme Shelyesin siirryimme käyntiin ja puhuimme kaikkea Shelyesin tulevaisuudesta sen menneisyyteen. Nousimme selästä ja talutimme ponimme omiin talleihinsa ja harjasin Svean, joka oli vähän hikinen. Kun olin harjannut sen (ja ottanut hikiviilalla) menin halimaan Vania. Seri oli juoksuttanut tammaa sillä aikaa kun me olimme Jassun kanssa olleet maastossa ja se oli sen jälkeen harjattu hyvin. Taputtelin poniani ja päätin sitten viedä molemmat ponit laitsalle. Laitoin tammoille riimut päähän ja talutin ne laitumelle, Vanin vaaleanpunaisessa riimussa ja narussa ja Svean liilassa riimussa ja vihreässä narussa. Jäin sitten katsomaan tammojen leikkejä. Ne olivat minun ykkösponit! Maiss♥Vani 17HMYhteishoito siis. : ) Ja Jassu LUPAS kommata! : D O.O Luoja Maissi, tipahin tuolilta! _Upea_ tarina, ihanaa kuvailua ja _upea_ kuva, molemmat shetut on ihan itsensä näköisiä !! LISÄÄ TÄTÄ KIITOS - J
|
|
|
Post by Catu on Oct 16, 2009 15:59:06 GMT 3
Minä & Vani, Yhdessä?
Astelin melko rauhallisin mielin tallille, pitkästä aikaa en ollut niin jännittynyt tulostani. Kaikkialla oli ihanan rauhallista. Olin kävellyt Svolvärin keskustasta tallille, vähän yli 5km. Olin myös itse hyvin tyytyväinen kävely matkaani, Vani oli saanut vereni kiertämään. Yleisesti ottaen sain vinkua autokyytiä tallille tai bussilla menoon.
Parkkipaikalla hymy levisi suuni ympärille, Seri oli luvannut odottaa minua siellä ja piti lupauksensa. Seri itse oli hoitanut Vania jo 4 kertaa joten hän sai olla minun ''vihjeiden antaja''. - Kato, tulit sinäkin! Seri huusi tyytyväisenä ja levitin käteni tadaa merkiksi sivuille. Seri vaikutti mukavalta tyypiltä, Maiss toivottavasti oli yhtä mukava... - Neuvoja? Kysyin ensimmäiseksi kun pääsimme jatkamaan matkaa yhdessä pikkutallille. Ohitimme rivakkaasti päärakennuksen ja sen jälkeen ison tallin. Kenttä oli kuin kutsunut minua sinne, mikä kiusaus ja vielä näin aluksi. - Älä pidä mitään herkkuja taskussasi, Seri kertoi mietittyään hetken. - Ai kuinka niin? Kysyin nauraen. - No, sanotaan näin että ne eivät siellä kauvan pysy, Seri kertoi ja yhtyi mukavasti naurahtamiseeni. Olin melko rentoa tyyppiä, tuntemattomat eivät niinkään haitanneet. Lantalan ''lemu'' pisti nokkaani ja muistin alueen ulkoa, ihan vain kartasta katsottua. Pikku talli oli suloista suloisempi pikkuinen asumus. Sisältä talli oli entistä ihanempi, pidin kovasti kaikesta pienestä (Älä ajattele kaksimielisesti). Kävelimme lämpimän tuntuisessa tallissa ohittaen karsinoita. Lopulta muutamien ohituksen jälkeen tulimme itse Vanin luokse. Katselin ensin ympärilleni ja katseeni osui sähköhuoneeseen, tiesin että tulisin joskus ilman lupaa tai luvan kanssa käymään siellä. Tustuminen paikkoihin kuitenkin sai nyt luvan jäädä sivuun. Katselin pientä n. 101cm säkäkorkeudeltaan olevaa shettistä. Voikon värinen turkki näytti kauniilta vähän tummemman karsinaa vasten. Pitkä ja vaalean harja oli yksi kauneimmista asioista pienessä shettiksessä. Ojensin kättäni tammaa kohti ja yksi pehmeä hengitys riitti saamaan minut lumotuksi.
Seri oli jäänyt tuijottamaan minua karsinan ulkopuolelle kun siirryin itse karsinaan, hän oli jo kokenut tämän hetken. Minun täytyi hiukan mennä eteenpäin nojaten jotta olin Vanin kanssa samalla tasolla. Aina en nauttinut vain tällaisista hetkistä mutta nyt se tuntui oikein sydämessä. Huomasin turkin kiiltävän ja ymmärsin että joko Maiss tai Seri oli jo ehtinyt harjaamaan. - Onko Maiss tallilla? Kysyin yhtäkkiä mikä sai varmaan Serin pois ajatuksista. Tyttö hiukan hätkähti ja katsoi minua syvin silmin silittäessäni tamman harjaa. - On juu... Voidaan käydä päärakennuksessa missä hän luultavasti on, Seri kertoi ja ymmärsin hänen haluavan näyttää hiukan paikkoja lisää. - Selvä, mennäänkö heti? Kysyin innoissani ja suoristin samalla selkäni. Tyttö katsoi nyt säteilevästi ja lähti edeltä tallista. Minä katselin vielä hetken tammaa joka katseli takaisin minua, lopulta lähdin sulkien ovet perässä kiinni.
Tajusin vasta Serin tervehtiessä että Jassu ja Kassu (Rimmaa!) olivat tulossa maastoreiteiltä. - Jaa, tämä se on se tyttö? Jassu kysyi ja kuulin hänen äänessään huumoria. Seri oli juuri ottamassa puheenvuoron mutta keskeytin. - Minähän se! Missä Maiss? Jassu katseli minua suoraan silmiin ja etsi varmaan jonkinlaista kontaktia(?). - Päärakennuksessa, etsimässä teitä, Jassu vastasi suuri kokoisen hevosen selästä. Pidin enemmän pienistä kuin isoista, n. 178cm eivät aina iskeneet. Jassu huomasi kuinka vertailin Kassua. - Aika iso? Jassu kysyi ja hymyilin vain vastaukseksi. Seri naurahti ja lähti kävelemään päärakennukselle. Jassu ja minä vielä (mulkaisimme) hymyilimme toisillemme ja lähdin Serin perään.
- Maiss on kyllä kiva, eihän hän niinkään pure, Seri selitti astuessamme päärakennukseen. Kuitenkin meidän edessämme seisoi itse Maiss. Olimme ehkä hiukan liian sotilaiden näköisiä kun jähmetyimme, käsi otsalla olisi vielä puuttunut. - Catu(?) Maiss sanoi ja melkein korotti nimeäni kuin kysyäkseen. - Niin? Vastasin puolestani, toivottavasti ns. pepsodentti-hymyni ei iskeytynyt naamani. - Haluaisitko käydä nopeasti Vanin kanssa pikkulenkillä? Minun piti (nääs) mennä mutta sinä näytät olevan niin täpinöissäni, Maiss selitti ja Seri mulkaisi minua, tietenkin hymyillen joten ystävyys vielä pysyi. Nyt se pepsodent-hymy nousi, tiesin sen siitä kuinka Maissin pokka petti ja hän rupesi nauramaan. Seri seurasi Maissin elettä ja itse vain hymyilin...
Olin palannut omatoimisesti pikkutalliin ja suostunut lähtemään maastoon kävelemään. Vani näytti olevan innoissaan kun lähdimme ulos saatuani (& löydettyäni) riimun ja -narun. Vani oli kuten oli kerrottu seisonut nätisti mutta innokkuutta näkyi selvästi, itsekin olin kananlihalla. Ohitimme yhden tyttöporukan mistä tunsin muutamia kasvoja mutta vain pimeästi, kukkapenkin ohitus onnistui myös hyvin ja pääsimme metsään. Maiss ei luottanut onneeni ja satunnaiseen muistiini reitissä, olin saanut mukaan kartan kaiken varalta. ''Miksei kompassia?'' Olin kysynyt ''ihmetellen'' mutta vastaukseksi sain vain nauruja. Vani nosti päätänsä innokkaasti & uljaasti ylöspäin, tunsin kuinka kylmä syystuuli puhalsi kasvoihini. Vanin harjakin lensi upeana taaksepäin. Lehtiä oli alkanut jo tippumaan puista ja maassa ne tanssivat vapaudesta. Syksyn värit saivat aina minut hyvälle tuulelle, Vanikin näytti nauttivan ilmasta. Syksy oli tosiaan parhaimmillaan kun ei satanut. Kävelimme eteenpäin metsässä kunnes minä tiesin että kartta oli tarpeen. Pengoin taskuani ja löysinkin sen pohjalta. - Olemme siis tässä, puhelin itsekseni mutta samalla myös Vanille. Tamma olisi lähtenyt innoissaan eteenpäin mutta sain pidettyä sen rauhassa.
Olimme kävelleet ja ''jutelleet'' Vanin kanssa kaikesta, lopulta huomasin kännykästäni että tunti oli vierähtänyt. - Ei (Paha sana)! Sanoin ja ymmärsin että nyt ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kääntyä takaisin. Olimme vain kävelleet eteenpäin ilman että satuin edes katsomaan kartasta, pimeä alkoi laskeutua yllemme. ''Minun tuuria, tähän se kompassi oli hyödyksi!'' Ajattelin harmissani. Vani näytti kaipaavan vähän energian purkausta joten hyssyttelin Vanin ravaamaan minä juosten perässä. Hyvää liikuntaa tuli saatua juostessaan ja välillä vähän laukattua. Yllättävän paljon pidin laukkaamisesta vaikka yleensä oli se ei-taluttaja-innokas. Ehkä nyt tämä talutus toimi kun kukaan aloittelija ei ollut valittamassa/kehumassa taitojaan. Välillä otimme käyntiaskelia mutta Vani tiesi aikeeni joten ravasimme melko paljon. Nyt oli jo tarpeeksi pimeä Maissin huolestumiselle mutta tiesin olevamme pian perillä. Tallin pihan lamput olivat syttyneet ja näin ne mukavasti. Hiljensimme loppua kohti ja vastassamme oli Maiss ja Seri. - Missä...? Maiss aloitti mutta näki hymyn kasvoillani. - Olet kuin äitini, kerroin hänelle ja ohitimme heidät.
Olin ottanut riimun ja -narun pois ja harjailin hiukan Vania. Kuitenkin hetken pysäytti kännykkäni pirinä. ''Äiti..'' Ajattelin katsoessani kännykkäni ruutua. Vastasin hiukan jännittyneenä puhelimeen. - Ihan hyvin, sanoin ja kuuntelin mitä äiti kertoi. - Selvä, vartin päästä parkkipaikalla? Okei, puhuin taas kunnes suljin puhelimen. Rauhallisesti vein Vanin tarvikkeet paikoille ja lähdin tyytyväisin mielin parkkipaikalle.
1HM! Hyvä aloitus!
Terveisin, Catu & Vani
Kirjoitat kaunista ja helppolukuista tekstiä. : ) Tarina oli mukava eikä ekaksi hommäksi mikään: sitten vani oli niin rakastunut minuun että menimme naimisiin, ja rakastin häntä ikuiseti -tyylinen vaan ihan tavallista tutustumista. Silmääni kumminkin pisti VAIN kaksi huomioitavaa juttua seuraavaan tarinaan (toivottavasti et suutu rakentavasta kritiikistä ?) ja ne ovat tuo & joka ei hirveän hyvin oikeen sovi tavallisiin tarinoihin vaan esim. terveisin, Vani & Catu. : D Ja toinen joka on todella mukava mutta joissakin jutuissa aika outo niin () käyttö. Moniin kohtiin se sopi mutte pariin se ei. Niin kuin esimerkiksi: Minun piti (nääs) mennä, koska enhän minä voi sanoa tuolleen. : ) Ja ymmäräthän että kirjoitan näitä koska tarinasi ovat niin hyviä että niistä saa täydellisiä jos nuo virheet korjaa. : D - Maissi
Juuh kiitos myös huonoista kehuistasi. Terveisin juttu on kai sellainen kun joku joskus sanoi: ''Kauhean tylsä tuo sinun Terveisin juttusi...'' Jäänyt kai vaivaamaan? Ja sulut taas olivat jotenkin tylsääkin. En ole ikinä ennen käyttänyt sulkeita, tuli kokeiltua ja lysättyä mutta ei se mitään. Ensi kerralla muistan. - Catu
EI, tarkoitin tuota ja merkin (&) käyttöä, en että sinun tuo loppu vani+catu juttusi oli huono vaan sitä ettei tuo merkki (&) sovi tavallisiin lauseisiin "ja" sanan vastineena. : D - Maissi
R'lax, guys, ei Maissi varmaan pahalla tarkoittanut : ) Minusta tarina oli hieno ja sanarikas, ja musta tuo sulkeiden käyttö on vaan persoonallista. Kaikki kirjottakoon omalla tavallaan 8 ) - Jassu
JASSU! : D Mehän ollaan tässä Catun kanssa ihan sujut, eiks juu? : ) Ja mä vaan noista auluista sitä että tossa kohtaa niin en vois anoa nääs sillee suluissa,vaan joko sanon sen tai en. : D Lue siis Jassupienoinen tuo mun EKA viesti. ; D - Maissi
|
|
|
Post by Jassu on Oct 17, 2009 0:06:32 GMT 3
Satulointia - Maiss ja Vani 10HMHuoh. Panostin tähän ruhtinaalliset puoli tuntia. Ja skanneri pilas Maissin varjostukset <3 Mutta eipä kai se haittaa. Asd.I-H-A-N-A! <3 : ) - Rakastunut Maissi P.S. Kuus minuuttia 12 jälkeen... : DNO VOI LEMPO XD Pitää ens kerralla aloittaa varttia ennen, niin ehitään x)) - J
|
|
|
Post by Catu on Oct 17, 2009 11:19:07 GMT 3
Maneesissa PoniagilityäViime kerta oli eilinen, kuitenkin se tuntui ikuisuudelta. Olin palanut halusta hoitaa tätä pientä kauramoottoria. Äitini ei pitänyt erityisesti kuskaamisesta mutta isäni oli luvannut heittää minut tallille. Isä oli sitä mieltä että parempi minun aikaani on viettää harrastukseen, ulkoiluun ja ystäviin kuin tietokoneeseen. Istuessani mustiin autoistuimiin tunsin lämmön, ei ystävyyden- vaan istuinlämmittimen lämmön. Vajosin syvälle istuimeen kun isä käynnisti auton. - No, kuka poni on hoidokkinasi? Isä kysyi yrittäen aloittaa keskutelua. - TK's Vanity, tutummin Vani, selitin isälle ja katselin ohi kulkevaa liikennettä. - Shetllaninponi? Isä jatkoi kyselyään, hän tunsi minut joten ei ihme että arvasi oikein. Laiskuudestani vain nyökkäsin melko innottomasti, isä kuitenki tiesi sen olevan kärsimättömyyttä. - Hienossa paikassa talli sijaitsee, ihan vuorten ja järvien lähellä, isä sanoi. Hän oli aina halunnut päästä vuorikiipeilijäksi mutta haaveen oli syrjäyttänyt kipeä selkä. Suuni ympärille nousi hymy, että pidin isä innokkuudesta. Pian auton navigaatio näytti matkaa olevan enää 2km. Keskuta jäi pian taaksemme ja huokaistuani syvään, ikkunaan jäi pieni huurre. - Soita kun tulen hakemaan! Isä huusi autosta ja huristeli lopulta takaisin. Hän oli jättänyt minut parkkipaikalle ja kukaan ei ollut vastassa. Näin päivällä se saattoi olla jokseen outoa mutta ei se mitään. Maissin tiesin olevan jo Jassun seurassa, ei ollut vaikeaa arvata. Kävellessäni ''syvemmälle'' tallin aluetta näin tuntemattoman tytön vuoniksen kanssa kentällä, aamu tuimaan harjoittelemassa. Kuuliainen vuonis kuin liisi upeasti kentällä, hetken katselin harjoituksia kunnes tyttö äkäsi minut. Ujo tyttö, käänsi heti katseensa pois ja vaihtoi suuntaa. Jatkoin matkaani eteenpäin, potkein pudenneita lehtiä maassa. Nostin hiukan päätäni ja älysin Maissin menevän pikkutalliin, lähdin kiihdyttämään vauhtia. Pikkutallissa yllätin Maissin. Maiss katsoi minua hiukan oudosti mutta ilme muuttui pikkuhiljaa ystävälliseksi. - Moi, Maiss sanoi ja hymyilin hänelle. - Miten Vani voi? Kysyin, Maiss katsoi minua hetken ehkä ihmetelleen kysymystäni mutta lopulta vastasi. - Ihan hyvin, ainakin sen eilisen retken jälkeen, Maiss kertoi ja katsoi minuun huolestuvin silmin. - Juuh, kyllä minä vielä sen metsän opin, kerroin ja yritin näyttää älykkäältä. Maiss naurahti ja hän lähti satulahuoneeseen. - Mitäs sinä ajattelit? Kysyin uteliaisuutena, Maiss oli hyvin salaperäinen joten uteliasisuuteni nousi pintaan. - Kokeillaanko poniagilityä? Maiss sanoi yllättäen, mieleeni painuivat muistot lapsuudestani. Olin pelännyt ratsastusta mutta poniagilityssä olin ollut ainakin haka, ponit pysyivät aina sydämmesäni. Kuitenkin voitin pelkoni ja aloin taas ratsastamaan, sinne se toinen harrastus sitten jäi. - Ööh... Catu...? Kuulin kaukaisen äänen viereltäni, Maiss heilutteli käsiään silmieni edessä. - Juu, käyhän se, sanoin yllättäen ja hymyilin perään. - Harjataan ensin tämä, Maiss kertoi samalla kun ojensi kumisuan. - Aloita sinä niin tulen perässä, Maiss kertoi ja lähdimme peräkanaan harjailemaan. Vani oli jälleen puhdas ja Maiss taluttikin tamman ulos. - Moi Henna! Maiss yhtäkkiä huudahti kentällä ratsastavalle tytölle. ''Hän oli siis Henna...'' Ajattelin kun Henna vilkutti Maissille takaisin. - Kenttä varattu joten mennään maneesiin, Maiss selitti ja suuntasimme isohkoon maneesiin. Mahan pohjassani pyöri aamiaiseni kun avasin liukuovea. Vani seurasi nätisti Maissia joka sytytti lopulta valot. Minä suljin oven ja olimme kolmistaan. - Jos voisit rakentaa tällaisen radan sillä aikaa kun menemme alkuraveja ja -käyntejä? Maiss kysyi ja nyökkäsin. Maiss lähti liikkeeseen ja katselin hiukan paperipalasta. Lopulta tajusin jotakin paperista, lähdin hakemaan tötsiä, puomeja ja tolppia. Rata:Punaiset = Esteitä/Puomeja Valkoinen = Pressu (Kävellään ylitse) Vihreät = Tötsiä Musta = Portaat Vaalea viiva = Maissin ja Vanin reitti- Valmista! Huudahdin saatuani viimesetkin tolpat paikoilleen. Maiss näytti olevan ylpeä radastaan ja meni lähtö viivalle. - Aloitetaanko ihan puomeilla? Kysyin nopeasti, lapussa ei lukenut kuinka korkeat esteet. - Aloitetaan ennemmin 20cm, Vanille puomit ovat jo liian helppoja, Maiss kertoi hiukan naurahtaen. ''Perhana! Kamera jäi...'' Ajattelin ärsyyntyneenä kun nostelin esteitä 20cm. Esteiden oltua hiukan korkeammat Maiss maiskutteli Vanin ravista laukkaan ja lopulta he liisivät ensimmäisen esteen ylitse. Seuraava este lähestyi ja tuijotin silmät kovana Maissin ja Vanin jokaista liikettä. Vani näytti nauttivat ja sen korvat olivatkin höröllä ja valmiina tekemään lähes kaikkea. Pressun lähestyttyä Maiss hiljensi, Vani epäröi koko pressua mutta taittoi sen mallikkaasti. Tötsiä kaatui vain muutama kun hiukan kiire oli koko pujottelussa. Portaat he menivät ihan käynnissä, varovasti Vani astui askeleelta askeleelle. Loppu esteet Vani kukisti mallikkaasti. - Vau! Se oli uskomatonta! Huudahdin Maissin pysähdyttyä Maali viivalle. Maiss haukkoi henkeä, hän oli juossut kuin tuli hännän alla. - Menitte myös aika lujaa, sanoin kun huomasin myös Vanin olevan vähän hiessa. - Juu, hetkeen en ole nähnyt sen menevän niin lujaa, Maiss selitti ja taputti tammaa. - Haluatko kokeilla? Maiss kysyi yllättäen, tuijotin hänen ojentamaa riimunarua. Epäilin hiukan mutta otin kuitenkin Vanin talutettavaksi. Maiss siirtyi istumaan katsomoon ja kiersin pari kertaa maneesin ympäri käynnissä. Lähtö viivalla hengitin raskaasti, Maiss näytti peukkuaan ja lähdin ravaten liikkeelle. Tunsin kuinka vauhdikas Vani oli jopa ravissa, tamman harja heilui taaksepäin ja ensimmäisen esteen jälkeen hymyilin. Siitä oli aikaa mutta se sai minut vieläkin hyvälle tuulelle. Kurvasimme toiselle esteelle ja se sai minut nauramaan. Maiss seurasi jokaista liikettämme, olimme edelleen liikkellä ravissa. Vani kiihdytti juoksuun ja riimunaru hiukan pisteli kädessäni. - Prrr... Rauhoittelin tammaa lähestyttyämme pressua. Ylitys ei onnistunut Maissia paremmin, Vani kiersi koko pressun ja käänsin sen takaisin menemään uudestaan. Edellinen nopealiike ei tapahtunut vaan menimme nyt rauhallisesti pressun ylitse. Tötsät pujottelimme käynnissä ja portaat ylitimme myös käynnissä. Loput esteet menimme ravissa. - Se menin ihan hyvin! Maiss tuli meitä vastaan ja kohautin olkapäitäni pettymyksen merkiksi. - Ei se nyt niin huonosti mennyt, harjoittelet vain lisää, Maiss kertoi ja naurahdin hänelle. Minä itse pidin koko touhusta ja Maiss tulee vielä näkemään meidät harjoittelemassa. 2HM Kökkö ja KökköTerveisin, Catu & VaniAivan ihana tarina! <3 Kiva kun tekin aloititte poniagin, se on Vanin intohimo! : ) - MaissKiitos! Parani siis! Repesin sinun ja Jassun jutuille... - Parantava Catu
|
|
|
Post by Catu on Oct 17, 2009 15:44:59 GMT 3
Todella kaunis
Me kohtaisimme aina silloin, kun on tärkeää. Se, ettei kukaan häiritse tai pääse käskemään. Me antaisimme toisillemme hiljaisuuteen syyn, niin sinä ostat aikaa siis ja minä sitä myyn. Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran. Olet todella viisas, elät vain hetken verran.
Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran. Olet todella viisas, elät vain hetken verran.
Me kestäisimme toisiltamme mitä tahansa. Se, mitä saisin sinulta, se voisi korvata. Ne levottomat illat, sekä unettomat yöt. Ajat turhan hapuilun ja mitättömät työt.
Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran. Olet todella viisas, elät vain hetken verran.
Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran. Olet todella viisas, elät vain hetken verran.
Minä tarttuisin sinuun kysymättä. Minä pelkäisin sinussa en olla.
Minä tarttuisin sinuun kysymättä. Minä pelkäisin sinussa en olla.
Minä tarttuisin sinuun kysymättä. Minä pelkäisin sinussa en olla.
Minä tarttuisin sinuun kysymättä. Minä pelkäisin sinussa en olla.
Minä tarttuisin sinuun kysymättä. Minä pelkäisin sinussa en olla.
Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran. Olet todella viisas, elät vain hetken verran.
Olet todella kaunis, elät vain yhden kerran. Olet todella viisas, elät vain hetken verran.
Todella kaunis, elät vain yhden kerran. Todella viisas, elät vain hetken verran.
Todella kaunis, elät vain yhden kerran. Todella viisas.
Me pystyisimme toisillemme ihmeen tekemään. Jos sinä pystyt, niin kuin minä pystyn näkemään.
Kuten pystyit varmaan tunnistamaan laulu kuuluu Zen Cafelle ja Todella Kaunis.
3HM (Voiko laskea?)
Terveisin, Catu & Vani
Lasketaan. : ) Tulee mullakin mieleen Vani! - Maisssssiiiiiiii
|
|
seri
New Member
Posts: 26
|
Post by seri on Oct 18, 2009 14:03:29 GMT 3
Vani ja Svea ponskit ei meinannu tulla millään sisälle (: Seri<3Vani 5hmIhana idea ja huoleton toteutus, ponit on saatu todella ilmeikkäiksi ja repesin tuolle svean "Hähää Maissi ei löydä mua !!!" huudahdukselle XD Kaiken kaikkiaan hieno sarjakuva, lisää näitä tänne ! - JIhan! <3 naurettiin jooo Jassun kanssa tota Svean kuplaa. : ) Kiva päästä Sveanki kanssa hooämmiin. : D - maissii
|
|
|
Post by Catu on Oct 18, 2009 16:30:09 GMT 3
Vanin Video!Eikös mun nyt pitäisi saada joku EP kun olin ensimmäinen videon tekijä? x'D Noh ei, läpäl. Olen ylpeä näin kun olen aloittelija. Catulle sitten aplodeja kun teki oikein (surkean) videon. Ja vielä nimipäivänäni! www.youtube.com/watch?v=8-uLzoMnQX4(YouTube Pilas laadun...) 4HM Seri saavutetaan!Terveisin, Catu & VaniIHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA IHANA NYT HERUU EEPEE ! tipahin tuolilta - Jassu -_- - Sanaton CatuHERRAN JUMALA! OIKEESTI CATU! MÄ RAKASTAN SUA (älä ota kirjaimellisesti : D) IHANA PARAS TÄMMÖSII LISÄÄ. ENEMMÄN! LISÄÄ! LISÄÄÄ! HALUUN KATTOO TON TRILJOONA KERTAA!!! IHANAA! <3 PARAS! <3 <3 Kiitos et hankit Vanille EP:n! : D Ja kiitos et hoidat ponia näin hyvin! <3 Ja kiitos! <3 - MaisssiiijokarakastaatotavideotaylikaikenJa mä pelkäsin laittaa tän tänne... - Naurava Catu joka tuijottaa ruutua ja luki kommentit sata kertaa
|
|
|
Post by Catu on Oct 18, 2009 18:02:28 GMT 3
Mietteitä Niityn Laidalta
Syystuulen viilentämä, lehtien syleilemä. Vani on kaiken kauniin keskipiste.
Monelle rakkas, toivo ja unelmat tarkoittavat samaa kuin poni.
Kun Vani juoksee, se leikkii hippaa tuulen kanssa
Hirnahdys on maailman paras tervehdys
Etsin pitkään onnea, kunnes löysin sen sinun silmistäsi, vallattomista.
Jos puhun Vanin kanssa eri kieltä, en syytä siitä Vania
Pullukka hoitoponini opetti minulle kaikein tarpeellisen elämästä: Ole aina ruoka aikaan paikalla!
Toiset syövät suruunsa suklaata, minulle riittää, kun painan pääni vasten pehmeää kaulaasi
Olisinpa tallitonttu niin saisin olla aina lähettyvilläsi
Jos Vani sanoo Ei, kysyit väärän kysymyksen tai esitit kysymyksen väärin.
Suurimman osan olen viettänyt elämästäni ratsailla, loppu aika on hukkaan heitettyä aikaa
Ponitkin osaavat puhua, pitää vain osata kuunnella.
Paratiisin tuuli puhaltaa Vanin korvien välistä
Ratsailla lainaamme palasen vapautta
Vani on enkeli, jolla on näkymättömät siivet
Vani ei unohda mutta antaa kaiken anteeksi
Sanovat Catua Hulluksi! Ja oikeassa ovat, olen hulluna Vaniin
5HM Voiko taaskaan laskea?
Terveisin, Catu & Vani
Kaunis, rauhallinen ja tunnelmallinen runo! - Maiss
|
|