|
Post by Catu on Oct 19, 2009 9:09:27 GMT 3
Salakuvausta Karkurista!Kun ketää ei nyt ollut paikalla, oli tylsää... Tälläinen ''Paint-Tuherrus'', eli ei oikea tapani piirtää... Aika kaamea, ihme jos voi edes laskea. 6HM 15HM Lähenee!Terveisin, Catu & VaniHauska kuva. Lehdet ovat erityisen söpöt! - Maisseen
|
|
|
Post by Catu on Oct 19, 2009 10:47:13 GMT 3
Valokuva Minusta & SinustaNo tässä on nyt sitten tämä kuva millaisia minä yleensä piirrään, en panostanut nyt niiin hirveästi mutta ihan mukava tuli <3 Vani vaan näyttää kuin istuis ja mul on vaan joku ohut paita! Hrr... Taustaan en jaksanut tosiaankaan panostaa et sori. img12.imageshack.us/img12/9338/piirrustuksia2006.jpgOli iso niin täyty laittaa linkkinä. 7HM 15HM-7HM=8HMKiva perushoitokuva. : ) Kiva että piirrät käsin kanssa! : D - touhukas-maissTerveisin, Catu & Vani
|
|
|
Post by Catu on Oct 19, 2009 13:20:19 GMT 3
Kuka Tahtoo Omenapiirakkaa?
Nappasin villasukkani kaapinpohjaltani ja keittiön pöydältä yhden laatikon. - Isä, lähdetäänkö? Huusin eteisestä saatuani kaulahuivini kaulan ympärille. Kuulin wc pytyn huuhtomis-äänen ja isä tuli vessasta, hän katsoi minua kun seisoin kuistilla valmiina. - Juu, puen vain. Laita sinäkin kengät, isä kertoi ensin huolettomasti ja nauroi katsottuani jalkoihin. Punastuin hiukan katsellessani keltaisia villasukkiani, tongin kenkälaatikon ja laitoin yhdet kengät jalkaan. Isä saapui lopulta kuistiin ja katselin kuinka hän avasi auton ovet, syöksyin pelkääjän paikalle ja auto käynnistyi. ''Me kohtaisimme aina silloin kun on tärkeää...'' Radiosta kuului Todella Kaunis, Zen Cafeen laulu. Se laulu sai aina minut miettimään Vania.
Parkkipaikalla vilkutin isälle ja lähdin kävelemään eteenpäin. Maiss oli minua vastassa, aivan kuin hän tietäisi koska tulen ja koska en. - Moi! Miks sää mua vastassa olet? Kysyin ihmettelen ja Maiss vastasi ihmetyksellään kysymykseeni. - En minä sinua vastassa ole, Maiss kertoi ja katselin taas punastuneena jalkoihin. Tiedäthän kun piirretyissä on se ''oksapallo'' kun aavikolla menee, se merkitsee hiljaisuutta. Olen aivan varma että minun takanani meni sellainen oksapallo. Maiss naurahti ja katsoin taas häneen. Näin kuinka yhä enemmän lehtiä oli tippunut ja puut olivat ihan tyhjiä. Aurinko paistoi silti vielä yhden oranssisen puun lävitse ja sai ilman näyttämään oranssilta. Syksy oli minusta ihanaa aikaa mutta ei se kesää voittanut, oranssi hupparini sopi loistavasti tähän syysaikaan ja sainkin olla ylpeä siitä. - Catu...? Maiss kysyi taas ja hän naksutteli sormiaan edessäni. Katsoin taas häneen ja hän jatkoi: - Seri on harjaamassa Vania, sinä voisit katsos irtohypyttää sitä, Maiss kertoi ja olin innoissani. Pepsodentti-hymyni levisi suuhuni ja näytin taas iloiselta.
Maiss oli jäänyt vielä odottamaan jotain parkkipaikalle ja olin kiirustanut kentälle. Piip, Piip... Kuulin housujeni taskusta värinää. Nostin kännykkäni käteeni ja luin viestin. ''Jos voisit tulla tallille niin pääset irtohypyttämään...'' Seri oli lähettänyt viestin ja näin kentältä kuinka hän oli tulossa pikkutallista. Vilkuttelin hänelle ja hän näki minut. Seri asteli Vani vierellään luokseni ja hymyilin hänellekin. Ei mennyt aikaakaan kun kosketinkin jo Vani pehmeää karvaa. Vanilla oli suojat kaikissa jaloissa ja päässä riimu. Vani katsoi minua vähän ihmetellen mutta korvat höröllä. Seri ojensi riimunarun ja otin sen vähän pelokkaana mutta varmana. - Kumpi tekee esteet? Kysyin yllättäen kun Seri sulki kentän porttia. - Minä voin jos lämmittelet samaan aikaan Vanin kanssa, Seri kertoi ja hän hymyili. Oli mukavaa hoitaa hänen kanssa samaa hoitsua, hän ymmärsi hyvin. Nyökkäsin ja lähdin ensin kävellen Vanin kanssa ympäri kenttää. Seri kantoi puomit metsän puolelle ja tolpat perässä. Lähtiessäni ravaamaan Vani vierelläni, Seri kokosi esteestä ihan normaalin 30cm ristikon, kumminkin hän teki niin että siitä saisi myös okserin. - Valmista? Seri huudahti hänenkin ollessaan valmis, hän oli vielä laittanut liinan esteen tolpasta, päätyyn kiinni toiseen tolppaan. Nostin peukun pystyyn ja irroitin Vanin vapaaksi.
Ohjasimme Vanin ensin kentän päähän ja sitten jäimme katsomaan kuinka Vani näki pienen esteen. Ensin Vani lähti juosten eteenpäin ja lopulta nosti laukan. Katselimme molemmat lumoissamme kuinka Vani hyppäsi suuren loikan ja jätti varmasti 10cm väliin esteestä. Vani hidasti vauhtia ja ohjastimme taas vähän sitä toiseen päähän, minun ohjastaessani Seri nosti esteen 30cm pystyksi. Vani oli hyvin innoissaan joten lähti suoraan taas esteelle täysillä laukassa... Se oli niin upean näköistä kun Vani lensi kevyesti esteen ylitse ja sen huomasi että se tamma nautti siitä. Korvat höröllä se jatkoi matkaansa ja veti yhden pukikin matkalla uudestaan. Seri nosti esteen 45cm, hiukan vaikeampaa. Tai niin minä ainakin ajattelin mutta erehdyin, ja pahasti. Vani lujensi vauhtiaan, katsoin kuinka harja liehui tuulen mukana ja ennen estettä, aivan kuin kaikki hidastuisi. Ponnistus oli luja ja varma, esteen ylitys tapahtui helposti ja laskeutuminen oli sulavaa, kaikki hidastettuna.
Esteen jälkeen Vani hidasti vauhtiaan ja olin juuri menossa rauhallisesti ottamaan tamman kiinni tunsin pisaran. - Catu! Mustia pilviä! Seri huusi juuri kun tunsin toisenkin pisaran. - Mene sinä, minä otan tämän kiinni ja tuon talliin! Huusin hänelle, Seri pisti juoksuksi ja hyppäsi kentän aidan yli. Minä tunsin kuinka enemmän sainkaan pisaroita päähäni. En silti pistänyt vauhtiin mitään lisäystä, katselin Vania ja Vani katsoi minua, hetki oli ihmeellinen. Aloin pikkuhiljaa kastua ja Vani myös. Lopulta Vani meni kuin makaamaan mutta arvasin sen seuraavan liikkeen. Vani alkoi piahtaroida, katselin naurahtaen Vanin onnenpurkausta. Liikahdin taaksepäin etten jäisi ''alle''. Vanin vielä jatkaessaan menin purkamaan esteitä. Olin jo kastunut läpimäräksi mutta sillä hetkellä en välittänyt, esteiden purkaus oli ongelma, puomit ja tolpat olivat liukkaat kuten myös käteni ja vaatteeni. Olin saanut esteen purattua, kenttä oli tyhjä. Vani seisoi suurin piirtein keskellä kenttää ja armahtui kiinni ilomielin, kastuminen oli riittänyt.
Olimme Vanin kanssa ravanneet sisälle talliin ja Seri seisoi siellä valmiina. - Kesti? Seri kysyi hymy huulilla. - Juu, purin esteetkin, vastasin ja vastasin myös hymyyn. Vein Vanin karsinaansa ja päästin sen siellä vapaaksi. Seri huomasi pienen laatikon kainalossani ja kysyi: - Saanko kysyä mitä tuossa laatikossa on?
Maissin Kertoma: Olin huolissani Seristä, Catusta ja Vanista, he eivät olleet missään. Täytyy käydä hakemassa pikkutallista Vanin herkkuja... Kävelin päärakennuksesta kohti pikkutallia, hoitajat olivat lähteneet irtohypyttämään Vania mutta en löytänyt heitä mistään, täällä satoikin! Avatessani vähän liiankin rajusti pikkutallin oven kävelin käytävällä karsinoiden ohitse. Yhtäkkiä ymmärsin jotain, Vani oli karsinassaan... Jäin katsomaan tarkemmin ja pelästyin karsinassa istuvia Seriä ja Catua. - Mit...? Aloitin ja nenääni tunkeutui ihana tuoksu. - Omenapiirakkaa, haluatko? Catu kysyi ja hymyili minulle. En voinut vastustaa tuoksua joten liityin heidän seuraansa istuen karsinan lattialle.
8HM + 7HM = 15HM!
Terveisin, Catu & Vani
|
|
|
Post by Catu on Oct 19, 2009 16:06:02 GMT 3
Vanin Pyyntö 2010
1. Pidä tallini puhtaana, valoisana ja vedottomana ja ympäristöni turvallisena. Anna minulle tilava karsina, jossa on raikas ilma ja riittävästi kuiviketta. Muista että pidän rauhasta ja levosta. 2. Anna minun elää hyvää hevosenelämää, johon kuuluu päivittäinen ulkoilu ja lajitovereiden seura. 3. Ruoki ja juota minua riittävästi ja säännöllisesti puhtaista astioista. Anna oikeanlaista ja hyvälaatuista rehua sopiva määrä. Älä pidä minua nälässä, mutta älä myöskään syötä minua liian lihavaksi. 4. Hoida kavioitani, anna ammattilaisen vuolla ja kengittää ne säännöllisesti. Huolehdi ajallaan myös loishäädöstä, rokotuksista ja hampaiden raspauksesta. Jos sairastun, älä epäröi kutsua eläinlääkäriä. 5. Harjaa minua, sillä se tuntuu hyvältä ja on terveellistä minulle. Samalla voit tarkistaa, että minulla on kaikki kunnossa. 6. Puhdista minut, jos olen likainen tai hikinen, anna minun kuivatella lämpimässä tai loimen alla. Laita selkääni suojaava loimi tarvittaessa myös kylmän ja sateen aikana. 7. Pidä huoli, että saan liikuntaa riittävästi ja säännöllisesti. Mitoita työt ja tehtävät kuntoni ja vointini mukaan. Liikkuminen on minulle ilo, kun olen kunnossa. Anna minun vertyä rauhassa ennen työtä ja juoksua ja myös sen jälkeen. 8. Muista oikeanlaiset ja sopivat varusteet, jotka ovat turvalliset sinulle ja minulle. Valitse ja hoida varusteet niin, että minun on hyvä tehdä niissä työtä, etteivät ne satuta, purista, paina tai hankaa. 9. Kohtele minua hyvin, koska terveenä ja tyytyväisenä voin palvella sinua paremmin. Älä aiheuta minulle kipua tai tuskaa, äläkä käytä taidon voimaa. 10. Käsittele minua rauhallisesti ja johdonmukaisesti, ystävällisesti mutta päättäväisesti. Ole hyvä johtaja, kiitä minua oikein tehdystä työstä. Älä opeta minulle huonoja käytöstapoja. 11. Älä pyydä minulta sellaista, mitä en ymmärrä tai osaa, mihin voimani ja taitoni eivät riitä. Opeta minua rauhallisesti ja huolella, suuttumatta. Jos omat taitosi eivät riitä minun kouluttamiseeni tai käsittelyyni, ole nöyrä ja hanki ammattiapua. Siitä on iloa meille molemmille. 12. Toivon, että harkitset tarkasti millaiseen kotiin minut myyt, jos on tullut aika erota. Älä anna minua voitonhimoisille, välinpitämättömille ihmisille tai osaamattomiin käsiin. Kerro rehdisti uudelle omistajalleni minusta, jotta yhteinen taipaleemme alkaisi hyvin. 13. Hyvä omistajani! Kun näet voimieni uupuvan, lopeta elämäni tuskattomasti. En halua jatkaa tietäni kipeänä tai kaltoinkohdeltuna, joutua vanhoilla päivilläni huonoihin oloihin! Huolehdi minusta kunnialla loppuun saakka.
9HM Ei tartte laskea...
Terveisin, Catu & Vani
|
|
|
Post by Catu on Oct 19, 2009 23:15:12 GMT 3
Läppä SarjakuvaTätä sarjakuvaa ei suositella alle 18-vuotialle, sarjakuva sisältää kohtauksia mitkä voivat olla haitallisia lapsille...10HM Näin iltamyöhään olin väsynyt ja tahtoi tehdä HM! Tottakai pyöreiden lukujen ansiosta jotain läppämäistä! Älä ota tosissa...Terveisin, Catu & VaniEIKÄ REPESIN! Ihana, jotakin erilaista xDD Saahan täällä virtuaalitouhuilussa toki irroitellakin. Huumorintäyteinen minisarjis Näitä lisäää! - J
|
|
|
Post by Catu on Oct 20, 2009 11:13:15 GMT 3
Pohjapiirros KarsinastaJooh taas aika laadutonta mutta tuli tällänen inspis. Ensi kerralla tarina, lupaan! 11HM!! 15HM lähenee...Terveisin, Catu & Vani
|
|
|
Post by Catu on Oct 20, 2009 14:39:44 GMT 3
Ensilumi
Kerrankin oli valoisa päivä näin syksyllä, kaikki lehdet olivat jo tippuneet ja puut olivat kuin kuihtuneet. Olin saapunut tällä kertaa pyörällä talleille, vanhemmat kun olivat töissä. Olin jättänyt pyöräni nojaamaan parkkipaikan puuta vasten. Kävelin rauhallisin mielin kädet taskuissa, kidoin kaulahuivia tiukemmalle. Tallinpiha oli tyhjä joten päätin käydä tervehtimässä itse Jassua.
Koputettuani päärakennuksen oveen ei kestänyt kauankaan kun Jassu saapui hymyillen avaamaan oven. - Katsos! Siinä onkin se meijän yksi ahkerimmista hoitajista, Jassu sanoi ja irvistin hänelle. En omasta mielestäni ollut nyt niin ahkera. Jassu osoitti minua peremmälle ja astelinkin ilomielin lämpöön. Jätin kaulahuivina ja vanttuuni naulakkoon ja seurasin Jassua keittiöön. Tytön keittiössä nenääni tunkeutui vain ihana tuoksu, kuuma kaakao. - Jaahas, sitä ollaan vain kaakaota juotu villasukat jalassa viltin alla... Sanoin hänelle kiusoittelevasti vaikka kyllä minäkin niin tein. - Haluatko? Jassu kysyi ja nyökkäsin innoissani, hän kaatoi keittimestä kahvimukiin ja tarjoili sen minulle. - Kyllä sun kelpaa, sanoin ja kateus kuului äänessäni, jopa minä huomasin sen. - Noo, Jassu sanoi ja istahti ikkunalaudalle juomaan kaakaotansa. Minä tyydyin keittiötasoon, -Haluatko Villasukat? Jassu kysyi yllättäen ja nostin oikeaa jalkaani ilmaan. Keltaiset villasukkani oli loistavat näin syksyllä. Jassu hymyili ikkunalaudalta ja laskin jalkani takaisin.
Olimme juoneet Jassun kanssa kaikessa rauhassa kaakaomme ja juuri kun olin hakemassa lisää kuulin oven avautuvan. Maiss rynni sisään ja katselin häntä keittiöstä. - Moi! Huikkasin Maissille ja hymyilin. Maiss katsahti minuun mutta hymyä ei ilmestynyt. Maiss käveli Jassun luokse ja ihmettelin miksi hän oli niin järkyttynyt. - Pihalla on hirvi… Maiss sanoi. KRITS! Pelästyin yllättävää ääntä ja käännyin katsomaan tyttöihin päin. Näin kuinka Maiss oli kauempana Jassusta ja Jassun jalkojen juuressa oli sirpaleita, kaakaomukista. - Mit...? Olin juuri alkamassa kysymään äskeistä tapahtunutta mutta Jassu jatkoi keskustelua Maissin kanssa. - Siis Hirven? Missä? - Päärakennuksen portaiden edessä, Maiss kertoi ja Jassu syöksyi katsomaan ulos. Minä seurasin eleitä, oikeassa hän oli. Portaiden edessä kyyhötti juuri sopivasti hirvi. Valtava sellainen, suurin piirtein korkeampi kuin Kassu… - Mistä sää sitten tulit? Kysyin yllättäen kun Jassu oli kauhusta kalpea. - Takaovesta… Maiss sanoi ja aloin ymmärtää miksen kuullut etuoven ääntä. Jassu liukui istumaan takaisin ikkunalaudalle ja oli edelleen järkyttynyt, taisi pelätä. - Minä menen tuonne, siivotkaa te vaikka sotku… Jassu sanoi ja käveli kauhusta kankeana pois keittiöstä. Minä ja Maiss katselimme toisiamme. Vuoro perään Maiss katsoi minua ja rikkinäistä mukia. - Yhdessä! Sanoin nopeasti sillä tajusin mitä hän tarkoitti, minä en yksin siivoa Jassun jälkiä. Maiss myöntyi lopulta ja hän otti rätin kuivatakseen kaakaot ja minä siivosin sirpaleet. - Ensi kerralla muistan kertoa noita asioita ilman että Jassulla on mitään kädessään… Maiss sanoi ja nauroin. - Ajattele jos hänellä olisi ollut puukko… Sanoin ja molemmat miettivät hetken. Olisi ollut kaksi mahdollisuutta: 1) Jassu olisi tiputtanut puukon joko lattiaan tai varpaisiinsa 2) Jassu olisi puukottanut jonkun… Katsoimme toisiamme ja ilmeinä toimi molemmilla: ''Ei kiva!''. Olimme saneet siivottua keittiön lattian ja palkkioiksi nappasimme kaapista suklaakeksit... - Pitäisikö mennä ajamaan se hirvi pois? Maiss kysyi hiukan epäröiden. Tyttö sitten halusi auttaa kaikkia, huokaisin syvään sillä minua ei kiinnostanut hirvi-pois-ja-äkkiä-operaatio. - Selvä, vastasin ja menimme laittamaan kaulahuivit kaulaan, vanttuut käteen ja ovesta ulos!
Tuuli heilutti hiuksemme sivuun ja kaulahuivit naaman eteen, oli vaikea kulkea eteenpäin tuulen kutittaessa silmiä. Seisoimme hetken portailla pelokkaina kunnes Maiss kuiskasi korvaani: ’’Kävellään vähän sen luo, varmaan sitten pelästyy meitä’’ Ymmärsin häntä ja lähdimme varovasti laskeutumaan portaat alas. Maiss oli oikeassa, hirvi alkoi perääntyä. Kuin hevosta häätäisi, viuhdoimme hiukan käsiä ja ajoimme hirven metsään. Tuuli oli loppunut ja hirvi oli poissa. - JES! Maiss huudahti, katsoin häntä ja en voinut olla iloitsematta. - Give me five! Huudahdin ja löimme kädet yhteen, Jassu sai kuulla tästä.
Pääsimme turvallisesti päärakennuksen sisälle, Jassu ei tiennyt asiasta vielä mitään. - Jassu! Maiss huusi etsien tyttöä. - Jassu! Se hirvi on poissa! Huusin kun vastausta ei kuulunut. Yhtäkkiä eteisen kaapin ovi aukesi, Jassu asteli kaapista ulos veisti kädessään. Jassun kasvot olivat vähän saaneet väriä. - Ööh… Jassu, mä voin ottaa sen veitsen… Maiss sanoi rauhallisesti ja otti sen tytön kädestä. - Hirvi on poissa? Jassu kysyi ja äänessä oli levollisuutta. Nyökkäsimme Maissin kanssa ja Jassu oli jälleen elävän näköinen. - Jos minä jään vähän rauhoittelemaan tätä tyttöä niin mene sinä vaikka hoitamaan Vania, Maiss selitti. Ymmärsin tilanteen joten lähdin hipsien pois Pikkutalliin. Vani ei ollut karsinassaan joten tarha oli ainoa paikka jäljellä, otin mukaani tamman riimun ja –narun. Lähdin rauhallisin mielin tarhoille ja siellä se seisoi, tuulessa. Vani seisoi toisen tamman vierellä, Svean. Pujahdin tarhaan ja molemmat tammat katselivat liikkeitäni. Kävelin rauhallisesti tammojen luokse ja Vani hörähti ollessani lähempänä. Ojensin kättä Vanille ja tamma hengitti lämmintä ilmaa käteeni, tai en minä sitä tuntenut olihan minulla vanttuut kädessä. Sujautin riimun Vanin päähän ja riimunarun kiinni. Svea ei näyttänyt pitävän siitä että kaveri vietiin sillä korvat eivät olleet enää niin höröllä.
Vani käveli kiltisti vierelläni joten annoin riimunarun olla mahdollisimman pitkä. Kävellessämme eteenpäin Maiss juoksi päärakennuksesta luoksemme. Vani katsoi Maissia ja tunnisti tämän, tamma meni heti emäntänsä luokse. - Yleensä näkee ponien juuri kiertävän omistajat, sanoin vitsaille kun Maiss kyykistyi silittämään tammaansa. - Hah! Vani on kyllä aika eri maata sitten! Maiss sanoi nauraen. Pidin näkemästäni, Maiss todella välitti omasta ponistaan ja se sai aina minut iloiseksi. - No, mitä ajattelitte tänään? Maiss kysyi suoristaessaan selkänsä. - En vielä tiedä, harjaan ainakin ja saa nähdä Jos teen jotain vielä lisäksi, Selitin tytölle ja hän katsoi minuun syvin silmin. - Haluaisitko viedä Vanin taas pienellä lenkille? Ota tällä kertaa joku mukaan… Maiss selitti ja mieleeni tuli ensimmäinen päivä Shelyesissä. - Jos sinä tulisit Svea kanssa? Keksein yhtäkkiä kun mieleeni tuli Svean ilme vietyäni Vanin pois. Maiss näytti olevan kiinnostunut ideasta. - Sopii! Tulen Svean kanssa talliin niin voidaan hoidella samaan aikaan, Maiss ehdotti ja ajatus oli kiinnostava. Maiss lähti hakemana Svea tarhasta kun minä menin Vanin kanssa jo pikkutalliin.
Tallissa oli onnekseni ihanan lämmin, olin hakenut Svean ja Vanin harjapakit jo valmiiksi. Sidoin tamman riimunarun tiukasti kiinni karsinan kaltereihin. Kuulin tallin oven avautuvan ja tiesin tulokkaat, tervehdin nopeasti Maissia ja siirryin kumisuka kädessäni karsinaan. Vani seisoi nätisti paikallaan silmät melkein kiinni. Rauhallisin ja pyörivin liikkein liikuin kumisuan kanssa Vanin vaaleaa harjaa pitkin. Kuulin Maissinkin pistän vauhtia peliin ja aloittavan harjaamaan. Kumisuka oli hoideltu joten otin kovanharjan ja vedin pitkiä vetoja. Valmistelin harjauksen pehmeällä harjalla ja harjasin myös jalat samalla. Koko harjauksen jälkeen kampasin Vanin pitkään harjaa ja päätä puhdistin. Kaviot nousivat nopeasti joten olin valmis hetkessä. - Maiss! Onko harjaus valmis? Kysyin yllättäen kun sain laitettua kaviokoukun harjapakkiin. - Juu! Laitan vielä riimun päähän... Maiss sanoi ja talutin Vanin karsinan oven suulle.
Maiss oli ollut nopea joten pian olimme jo kävelemässä taluttaen kahta söpöä shettistä maastoreiteille. - Ihana ilma näin syksynä... Maiss sanoi haistellen samalla ilmaa. - Jep, sanoi ja katselin Vanin liikkeitä vieressäni. Svea ja Vani kävelivät molemmat nätisti joten saimme antaa pitkän riimunarun. Olimme ohittaneet jo kukkapenkin ja kävelimme metsän reunasta syvemmälle metsään. Kuusien latvat heiluivat tuulen mukana ja pitivät ihanaa rauhallista huminaa. Tammat nostivat jalkojaan reippaasti eivätkä näyttäneet olevan yhtään ''ei-kiinnosta'' tuulella. Me tytötkin nauteimme maisemista ja muusta syksyn ihanuudesta. Yhtäkkiä syksy katosi ja tajusin jotain. Maiss tajusi myös yhden ihanan asian. Katsoimme toisiamme ja hymyilimme omaperäistä hymyä. - Lunta... Sanoimme yhteen ääneen kun maa alkoi muuttua valkoiseksi ja vaatteet samalla, ponitkin olivat entistä valkoisemmat. Vaikka oli kylmä, ihanuuden lämpö lämmitti meitä jokaista. Olin iloinen, aina ensi lumi oli parasta talvessa. Maiss hulvaantui onnesta ja lähti juoksemaan Svean kanssa, Vani lähti vaiston omaisesti omistajansa ja ystävänsä perään. Juoksimme ja nauroimme, hevoset kirmasivat ja kuin liisivät. Se oli ihanaa. Kokea ensi lumi hevosten ja hyvän ystävän kanssa. Yhtäkkiä edessämme oli pieni kaatunut puu mutta ylitimme kaikki sen leikiten. Saman tien myös hengitys alkoi raskaantua kun olimme juosseet kilometrejä. Huikea matka mutta totta, innoissaan sitä juoksee kauvas. Maa oli jo valkoinen ja kuusen oksat keräsivät lunta. Sain aikaiseksi melkoisen hymyn kun mieleeni tupsahti yksi asia. Aloimme lopulta kävellä ja jäin vähän perään, kyyristyin ottamaan lunta maasta ja tein siitä pallon. Lopun arvaatkin mutta voin sanoa että Maiss oli lumen peittämä pitkästä aikaa. Jahtasimme toisiamme ja hevosten kanssa nauteimme kaikesta. Siinä maastolenkissä oli taikaa.
12HM Kökkö ja Liiian Pitkä, veny ja veny vaan! 1339 sanaa...
Terveisin, Catu & Vani
IHANA TARINA, joka huokuu lämpöä ja vaarallisia tilanteita. ; D Laik it. - Maaiiiss
|
|
seri
New Member
Posts: 26
|
Post by seri on Oct 20, 2009 23:28:32 GMT 3
|
|
|
Post by Catu on Oct 21, 2009 10:34:48 GMT 3
Piehtarointia LumessaOlen ihan ylpeä tästä! Varsinkin näin minun tasoiseksi. Rauhallinen tausta ja ei tarvinnu hirveesti värittää mitään lumen takia x'D Lumisade onnistu <3 Sitten nuo Vanin jalat oli yhtä tappelua mutta ihan okei. Ilme on niiin nukkuvaisen näköinen. Jaa se vielä etten saanut rajattua kunnolla, anteeksi. Linkkinä kun on Jpg img194.imageshack.us/img194/7599/vani3.jpg13HM 15HM Lähenee!Terveisin, Catu & VaniIhana, kuten mesessä jo sanoinkin : )) Muakyllä edelleen häirii tuo lumisade. Miten ihmeessä oikein teit sen ? 88D Mää tiristän sen tiedon joskus susta. Ootas vaan. Muutenkin tosi onnnistunut kuva. - JKiitos Jassu! Neiti ei sitten levittele tietoa lumisateesta jos saa tietää! - Salainen SeeAaaTeeUuu
|
|
|
Post by Catu on Oct 21, 2009 14:28:51 GMT 3
Kertausta Poniagilitystä-Moih, dori mäh e daid pääd dalleil... Maiss sanoi vaivalloisesti puhelimeen ja yski perään. - Siltä kuulostaa, sanoin puhelimeen kun lumi narskui jalkojeni alla. - No, parane pian! Sanoin nopeasti ja Maiss yski vastaukseksi. Suljin puhelimeni ja sujautin sen taskuun. Alkutalvi oli saapunut Norjaan ja lunta oli jo kertynyt n. 5cm. Poneille oli kaivettu fleeceloimet päälle ja hengittäessä ilma huurtui silmien edessä. Pakkasta näytti olevan jo -10 astetta, syksy oli poistunut keskuudestamme. Hirvetkin olivat alkaneet etsiä mahdollisimman lämpimiä paikkoja, kuten päärakennuksen edessä olevat portaat. Sisällä oli patterit pistetty täysille, villasukat vedetty jalkaan ja kääriydytty lämpimän viltin alle. Kaakao alkoi olemaan suosittua kaupoissa ja maitoakin meni. Pikkulapset alkavat pikkuhiljaa toivoa joulupukilta lahjoja ja olemaan mahdollisimman kilttejä. Hevoset joutuivat heittämään taakseen ruohoiset kesälaitumet ja mutaisen karvan. Ratsastajat kaivavat kaapin pohjalta esiin ratsastustakkejaan ja pipojaan. Kunnon talvi teki tulojaan. Huomasin taas kuinka Jassu istui keittiön ikkunalaudalla ja katseli horisonttiin. Vilkutin tytölle joka aluksi ei huomannut, lopulta alkaessani pomppimaan ja huitomaan käsiäni Jassu tervehti minua. Osoitin ovea päin ja yritin sanoa: ''Voinko tulla sisään?'', Jassu nyökkäsi ja hypein portaat ylös. Avasin oven ja suljin sen perässäni ollessani sisällä. - Sulla on aina samat rutiinit... Sanoin nauraen ollessani taas päärakennuksen keittiössä. - Eilisen jälkeen olen vähän vahtinut pihapiiriä, Jassu kertoi ja irvisti katsoeen minuun. - Sinäkin aika useasti käyt täällä, Jassu jatkoi irvistettyään. Hymyilin sievästi. - No, loma niin kerkeää käymään, selitin ja tiesin että olin kyllä aika useasti käynyt 6 päivän aikana. - Mikset muuten hanki koiraa? Kysyin yllättäen kun Jassu katseli taas ulos. - Anteeksi? Jassu ihmetteli eikä osannut yhdistää asioita. - Siis vahtikoira, ettei sun tarvi ulos kokoajan kattella, selitin tytölle ja hän mietti. - Toisaalta, mutta toisaalta ei. Hevoset ei vältämättä tykkäis, Jassu selitti mutta mietti selvästi asiaa. - Ei sitä tiedä, sanoin ja siirryin jääkaapin luoksen. Nappasin maitotölkin ja viereisestä kaapista kaakaopulveria. Kuivauskaapista otin kahvimukin ja kaadoin maidon mukiin. Sujauti seuraavaksi maitoa sisältävän mukin mikroaaltouuniin ja pistin sen sinne lämpenemään. Muki pyöri valoitetussa mikrossa ja oli huvittavan näköinen. Jassu katseli edelleen ulos kun maitoni alkoi kuplia, avasin napakasti mikronoven. Kuuman maidon haju pisti nenääni ja kaadoin kaakaopulverin mukiin. Sekoitin hetken ja menin taas istumaan keittiö tasolle. - Ihan kuin asuisit täällä, Jassu sanoi vitsailleen kun nuuhkaisin kaakaota. - Enkö minä sitten asu? Kysyin ja esitin hämmästynyttä. Jassu irvisti ja irvistin hänelle takaisin. - Kumpa Maiss ei tänään tulisi ja huomaisi taas jotain, Jassu sanoi nauravaisella äänellä. Nauroin kun muistelin Jassun astumista pois kaapista, melkein kuolleen näköisenä. - Onneksesi Maiss on kipeänä, kerroin naurunalaisena. - Eikä? Mikä sillä on? Jassu kysyi vähän huolestuneen näköisenä. - Ööh, ainakin se oli nuhassa ja yskässä, sanoin muistelleen Maissin ääntä. - Seri ja Jasu... Jassu sanoi kun hän katseli ikkunasta, kuulimme oven avautuvan ja pian näin keittiöstä Serin ja Jasun. - Moi! Huikkasin tytöille. Tytöt katsahtivat minuun ja tervehtivät sitten. Varmaan ihmettelivät omistuista paikkaani, keittiötasoa. - Catu, mä olen sitten just harjannut Vanin että se sisällä, Seri kertoi ja luultavasti Ricakin oli sitten sisällä. - Selvä! Huikkasin ja näytin peukkua-ylöspäin samalla. Tytöt hymyilivät minulle ja siirtyivät keittiöön niin että Jassukin näki heidät. - Moi! Jassu huikkasi ja tytöt tervehtivät myös. - Mä voisin mennä vähän agilitymään Vanin kanssa kun se hoidettukin on... Puhuin enemmäkin itsekseni mutta tiesin että muutkin kuulivat sen. - Varusteetkin on puhdistettu, Seri sanoi nikaten silmää. - Niitä en käytä mutta muista sanoa Maissille, vastasin hymyillen. - Missä hän muuten on? Seri ihmetteli. - Kipeänä, vastasin ja Seri nyökkäsi. - Noh mä menen! Moi! Hyppäsin nopeasti alas keittiötasolta ja jätin mukini tiskialtaaseen. Tyttö huikkasivat ja menin ulos. Pikkutalli oli yllättävän siisti muihin käymisiini verrattuna, käytävä oli lakaistu ja karsinat olivat hyvässä kunnossa. Tytöt olivat olleet asialla luultavasti, Rica ja Vani olivat ainostaan sisällä ja näyttivät tykkäävän lämmityksen lämmöstä. Harjapakki, riimu ja -naru olivat mukavasti Vanin karsinan edessä, aivan kuin Seri olisi jotenkin muka arvannut. Avasin varovasti karsinan ovea ja kaamea narina sai Vaninkin huomaaman minut. - Saranoita he eivät ainakaan öljynneet... Sanoin kankeana, toi mieleeni kun kynnet vetää pitkin liitutaulua. - Hrr... Sanoin saadessa kylmätväreet jo pelkästä ajattelusta. Nappasin Vanin riimun ja -naru, harjaamisesta olin tällä kertaa säästynyt. Vani haukotteli juuri sopivasti ja odotin sen loppumista. Sujautin riimun tamman päähän ja nappasin riimunarun lukon kiinni riimuun. Avasin karsinan oven sepposen selälleen ja lähdin taluttamaan Vania ulos. Ulkona sää ei ollut muuttunut, edelleen lunta oli n. 5cm ja pakkasta -10 astetta. Vanin päällä olisi varmaan kannattanut olla fleeceloimi mutta menimme nyt maneesiin missä oli lämmin. Maiss saakoon huutaa jos huutaa, niin tiedän ainakin seuraavalla kerralla. Maneesin liukuovi aukesi kätevästi ja pääsimme Vanin kanssa lämpimään, sytytin valot ja pistin oven takaisin kiinni. Kävelin pari kertaa Vanin kanssa maneesin ympäri kunnes menin hakemaan tötsiä. - Tänään harjotellaan sitten vain tälleen yksitellen... Kerroin Vanille joka haisteli taskujani laittaessani tötsiä paikoilleen. Ensimmäinen harjoitus lähti käyntiin, aluksi käynnissä kaartelimme tötsät. - Se meni liiankin helposti, nauroin kun Vani kaarsi tötsät melkein yksin. Seuraavaksi siirryimme raviin ja ravasimme kaartaen tötsät. Mikään tötsä ei kaatunut ja kaikki meni ihan hyvin. Viimeiseksi nostimme laukan, vähän oli vaikeuksia kun Vani tahtoi mennä mielensä mukaisen lujaa. Tötsiä ei kaatunut. Harjoitus 2 Olin kantanut tolpat ja puomit maneesiin tötsinen viereen, Vanin olin päästänyt vapaaksi maneesiin siksi aikaan kun kokosin jumppasarjan ja yhden okserin. Kaikki oli n. 35-40cm korkeita. Kävin pyydystämässä tamman ja lädimme ravissa ylittämänä esteet. Esteissä ei ollut mitään huomioitavaa. Kaikki jalat nousivat tarpeeksi ylös. Laukassa aivan normaalia, myös jalat jaksoivat nousta. Harjoitus 3 Viime kerralla portaat olivat vaikein kohta meilel kahdelle. Aluksi menimme käynnissä, sujui hyvin. Vani meni rauhallisesti ja mietti askeleitaan. Menimme varmuuden vuoksi kolme kertaa että varmasti tulisi opittua hyvin. Harjoitus 4 Pressun ylitys oli viimeksi yksi hankala, menimme taas ensim käynnissä. Ravissa meni kanssa hyvin ja lopulta laukassa. Vani kulki todella upeasti! Harjoitus 5 Löysin vanhan renkaan estetolppien takaa ja täytyi kai sitäkin opetella. Vani oli varmaan kokeillut ennen Maissin kanssa sitä. Pysähdyimme renkaan eteen ja pyysin Vani vähän liikkumaan. Käskin pysähtyä ja kavio oli renkaan sisällä. Ei se kauvan siellä pysynyt mutta harjoituksien jälkeen kavio pysyi jopa 10s renkaan sisällä. Loppuverkassa menimme vielä vähän raveja ja käyntejä. Vani pääsi vapaaksi taas kun kumosin kaiken 14HM 1hm viel... MUAHTerveisin, Catu & Vani
|
|
|
Post by Catu on Oct 22, 2009 11:33:01 GMT 3
Hälytys!
Villasukat lämminttivät jalkojani ja muuta ruumistani fleecepeitto. Kaakao muki sopi käteeni ja kääntelin tylsiintyneenä tv-kanavia. Kaikki kiintoisa oli nähty ja muu olikin pelkkää roskaa. Mainoksetkin osasin jo ulkoa. Kaipasin jotain lisäpiristystä tähän päivään. Talleilla olin jo käynyt ja vanhemmat olivat ystäviensä kanssa ulkona. Kaverit olivat ulkomailla viettämässä syyslomaa kun minä olin homehtumassa kotona. Sammutin lopulta tv ja käänsin pääni kohti sohvatyynyä. Kamalan pitkän hiljaisuuden rikkoi kännykkäni viesti ääni. - Ihanaa! Sanoi itsekseni. Oli aina mukava tietää että joku välitti. Avatessani viestiä näin lähettäjän olevan Seri. Tyttö lähetti harvemmin tekstiviestejä mutta kerta se ensimmäinenkin. "Talleille! Ponit karanneet" Luettuani viestin kaakao mukini lipsahti käsistä. Kerkesin vain ajatella kuinka tyhmä olinkaan kun jo muki särkyi lattiaan. "Voi jukolauta! En minä nyt mikään Jassu ole!" Ajattelin mielessäni ja mieleeni tupsahti taas kuva Jassun rikkoutuneesta mukista. Onnekseni oli tiputtanut mukin juuri kun olin saanut juotua kaiken. Sirpaleet vain olivat harmia seuraa, keräsin niitä ja vein pikkuhiljaa aina roskikseen. "Talleille? Justhan tulin sieltä!" Ajattelin huutaen mielessäni, katsoin kelloa ja laskin aikaa. "4 Tuntia, no ei se nyt niin kauhea aika ole..." Ajattelin ja lepyin samalla. Nopeasti kipaisin hupparin päälle ja kaulahuivin kaulaan. Otin eteisen koristamme vanttuuni ja avainkaapista pyörä- ja kotiavaimeni. Kiirehdin pyöräni selkään ja pian olin jo matkassa.
Vauhtini oli melko kova, tuuli nimittäin puhdisti aivoni. En kestänyt ajatella mitä Vanille voisi tapahtua. Ajattelemattomana minä poljin päin punaisia ja jatkoin kovassa vauhdissa, minulla ei ollut aikomusta pysähtyä. Hetken kuluttua huomasin parkkipaikan lähestyvän, minulla oli vain yksi ongelma, jarrut olivat rikki. "Ei vitsi!" Ajattelin kauhuissani kun yritin jaloin ja käsin jarruttaa pyörääni. Pyörä vain jatkoi eteenpäin ja liukastumisen vaara oli. "Minun pitää hypätä..." Ajattelin ja juuri kun oli hyppäämässä. Lensin lumeen, olin sisällä lumessa enkä tiennyt mitä oli tapahtunut. Hetken vain makasin lumessa kunnes muistin miksi olin tullut tänne. Jyräsin itseni irti lumesta ja vein pyöräni sivulle. "Taisi käydä niin että pyörä otti kiinni lumeen ja minä lensin kaaressa lumikinokseen..." Pohdin samalla kun lähdin pikaisesti kävelemään tallipihaan.
Jasu, Lynn, Seri, Maria, Elkku, Maiss ja Jassu olivat kerääntyneet kentän eteen, kävelin varovasti heidän luokse ja yritin pyyhiä lumet pois vaatteistani. - Hei, tervehdin tyttöjä mutta en saanut kuin syviä huokaisuja vastaukseksi. - Ja mitä siis on tapahtunut? Kysyin muilta mutta vain Jassu vastasi. - Pikkutallin ovi oli avattu, kuten myös karsinoidenkin ovet, Jassu kertoi ja ymmärsin yskän. Nämä tytöt joko omistavat tai hoitivat pikkutallissa olevia asukkaita. Olin ajatellut jotain muutaman ponin rikkoneen tarhan aidan ja ne olisivat löytyneet melkein heti. Minut olisi vain kutsuttu varoiksi paikalle, kuitenkin kävi niin että poneja ei ole vieläkään löytynyt. - Selvä! Tehdään niin että Maria ja Jasu etsivät Rican. Elkku ja Lynn pyydystävät Jackin ja Vania etsivät sitten loput, Jassu selitti ja muut lähtivät jo etsimänä paitsi minä. - Autatko sinä siis meitä? Kysyin ihmetellen. - En, minulla on tärkeämpiäkin puuhia, Jassu kertoi ja lähti päärakennukseen. "Tärkeämpiä puuhia kuin että joku voi kuolla?" Ajattelin mutta ymmärsin että hän ehkä soitti poliiseille, ja tekisi rikosilmoituksen.
Olimme ottaneet kaikkiemme puhelinnumerot siltä varalta että joku voisi löytää jonkun muun hevosen kuin omansa. Suurin osa oli metsässä etsimässä mutta minä ja Seri katselimme tallipihassa olevia nurkkia läpi. - Rica! Seri huudahti pikkutallin lantalan nurkassa. Lähdin hiljaa juoksemaan kyseisen tytön luokse ja Seri oli oikeassa. Tyttö oli löytänyt Rican haistelemasta lantalaa. - Soita sinä vaikka Marialle niin minä vien tämän tamman sisälle, Seri selitti ja nyökkäsin. Näppäilessäni numeroa, Seri otti Rican harjasta kiinni ja vei sen pikkutalliin. - Moi! Rica löytyi! Selitin puhelimeen ja Maria innostui. Tyttö puhui jotain puhelimeen mutta en oikein kuunnellut. - Rica on sitten jo karsinassaan, selitin puhelimeen kun näin Serin tulevan takaisin ulos. Maria lopetti puhelun ja pistin kännykän takaisin taskuun.
- Lynn ja Elkku ovat näköjään löytäneet jo Jackin... Seri selitti kun olimme käyneet tallipihan läpi. Huokaisin syvään, Maissille tämä päivä oli todella huono. Molemmat sen rakkaat olivat vielä hukassa. Lähdimme tarhoille katsomaan hiukan sieltä. Kuitenkin aika alussa Maiss tuli meitä vastaan ja oli alakuloisen näköinen. - Ei ole siellä, vielä maastoreitit ja leirikämpät, Maiss sanoi ja näytti olevan jo luopunut toivosta. - Hei. Kyllä ne löytyy, mene sinä vaikka etsimään leirikämpiltä niin me käydään ainakin vähän maastoja läpi, selitin Maissille ja Serikin näytti olevan jo murtunut. Maiss nyökkäsi ja lähdimme ensin samaa matkaa kunnes tiemme erosivat. Maiss meni leirikämpille katsomaan kun minä ja Seri häivyimme maastoon.
- Ei ole kyllä täälläkään... Seri kertoi jo itkuisena. Minä en aikonut luovuttaa, Vani ja Svea olivat urheita tammoja. - Mennään vielä vähän tuonne päin... Olin sanomassa kunnes Serin puhelin soi. Tyttö otti puhelimensa käteen. - Se on Maiss... Seri sanoi ja näytti epäilevän vastaisko. - Mitä sanon? Seri kysyi ja kohautin olkapäitäni. Seri painoi vihreää luuria ja pisti kännykän vasten korvaansa. Lumi narskui jalkoneni alla kun yritin olla itkemättä. Kumminkin Serin ilme alkoi puhelun myötä kirkastua ja hän lopulta hymyili suurin hymyin. Seri lopetti sanaakaan sanomatta puhelun ja katsoi minuun iloisena. - Svea ja Vani ovat leirikämpillä... Seri kertoi ja lähdimme vain nopeasti juoksemaan. Lumi lensi juostessamme ja katsoimme välillä toisiamme. Juoksu oli huimaavan kovaa ja pian olimme risteyksessä. Pysähdyimme lepäämänä ja otimme toisistamme tukea. - Moi! Kuulimme Maissin äänen ja hän tuli taluttaen molempia poneja harjasta. - Ottakaa te tämän Svea... Maiss sanoi ja yritti pitää tammoja rauhallisina. Nappasimme molemmat Svean ja lähdimme taluttamaan tammoja.
- Mistä löysit ne? Seri kysyi kiinnostuneena kun olimme tallipihassa. - Ne olivat siellä leirikämppien katoksen alla, Maiss sanoi ja naurahdimme. Olimme kaikki kolme niin helpottuneita. Katsahdin juuri päärakennuksen ikkunaa ja ymmärsin jotain. Jassu oli villasukat jalassa, syömässä domino keksejä ja juomassa kaakaota. Mikä pahinta hän datasi! Katsoin häneen ilkein silmin. "Se on kyllä sellainen..." Ajattelin ja veimme ponit takaisin pikkutalliin.
Syyllistä ei ole vielä saatu kiinni...
15HM Seuraavaksi 30HM! (Kirjoitettu 21.10.09)
|
|
|
Post by Catu on Oct 23, 2009 16:51:08 GMT 3
Juoksutusta
Katselin rauhallisena Norjan maisemia, istuin äitini autossa. Pyöräni oli eilisen jälkeen huomattu olevan rikki, jarrut olivat totaalisesti lopettaneet hommansa. Vuoria ja erillaisia järviä vieri ohitse ja liimasin nenäni auton ikkunaan. - Kuinka monta kertaa sinut siis täytyy heittää talleille? Äitini kysyi vitsaillen. - About kolme kertaa... Vastasin ja irvistin hänelle nopeasti, kuitenkin naamani palasi samaan asentoon. Käännyimme Shelyesiin johtavalle tielle ja kuusipuita alkoi tulla esiin - Ratsastusopettajan urankin olet jo kuulemma aloittanut, äiti sanoi ja hän hymyili minulle, näin hänen ilmeensä auton ikkunasta. - No, en varsinaisesti. Opetan aika harvoin, selitin äidilleni ja huomasin parkkipaikan lähestyvän. Irroitin nenäni ja auton pysähdyttyä, hyppäsin kyydistä.
Kävelin rauhassa tallinpihassa ja jotain erikoista oli ilmassa. Jassu ei ollut ikkunalaudallaan, normaalia oudompaa. Näin juuri sopivasti Maissin taluttaman Svea talliin ja heilutin käsiäni jotta hän huomaisi minut. Lopulta Maiss huomasi minut ja pysähtyi, minä pistin vauhtia kinttuihini. - Moi! Onneksi sä tulit, Seri on poissa ja mun pitäis hoitaa Svea, Maiss kertoi juuri kun pääsin kuulemislähettyville. ”Ja heti töitä piisaa…” Ajattelin mutten sanonut sitä äänen Maissin kuullen. - Juuh, juoksuttaa ajattelin… Kerroin Maissille ajatuksistani ja vilkaisin kärsimätöntä Svea. - Hyvä! Harjaa se myös sitä ennen… Maiss kertoi ja aikoi luultavasti jatkaa homma-listaa mutta minä livistin Pikkutalliin turvaan.
Kuulin kavioiden kopsetta perässäni ja siirryin suoraan satulahuoneeseen hakemaan harjapakin, kapsonin ja juoksutusliinan. Pienestä satulahuonesta ei ollut vaikea löytää, kaikki oli melkein kosketusläheisyydessä ja paikka oli siisti. Satulahuoneesta siirryin takaisin Vanin karsinalle ja näin kuinka Maiss harjasi tyytyväisen näköisenä Svea tammaa. - Taitaa olla ihanaa hoitaa shettiksiä, sanoin hiukan kateellisuudesta irvistäen. Maiss hätkähti mutta ymmärsi sen olevan minä. - Juu, unelma… Maiss sanoi ja ääni katosi loppua kohden. Itse menin Vanin karsinaan ja nappasin sen kiinni riimunsa, lopulta sidoin riimunarulla karsinan kaltereihin. Otin harjapakista kumisuan ja pyörivin liikkein ”hieroin” tammaa, Vani nautti pyörivistä liikkeistä ja sulki hiukan silmiään. Molempien puolien jälkeen vaihdoin pölyharjaan, pitkien harjaksien takia ei minun tarvinnut kuin vetää huolettomia, pitkiä vetoja. Pehmeämpi harja oli seuraavaksi vuorossa, viimeistelin harjauksen pehmeällä harjalla pitkin vedoin. Harjasin myös jalat huolellisesti sillä laitoin suojat jalkaan, hiertymiä en halunnut. Nopeasti otin vielä kaviot ja harjasin pään. Jouhia en tällä kertaa niin tarkasti selvittänyt mutta kyllä sitäkin tuli tehtyä. Otin vielä Vanin pintelit, mitä sainkin sitten alkaa käärimään, itse vihasin melko paljon koko pinteli-hommaa mutta olin jo taittanut hyviä niksejä. Vani seisoi nätisti ja katseli vain käytävän hulinaa, se seuraili tarkasti myös Maissin liikkeitä, tytön astuessaan pois Svea karsinasta. Tamma kuunteli joka puolelta ääniä ja korvat liikkuivat nopeaa tahtia. Vaihtaessani puolta tunsin Vanin haistavan taskujani, mutta nameja ei löytynyt joten tamma laski päänsä alas. Pintelit olin saanut yllättävän nopeasti käärittyä ja pääsin kapsonin kimppuun. Aivan kuin riimunkin laittaminen oli helppoa, kapsonikaan ei ollut kummallinen. Napsautin kapsonin lukon kiinni ja pääsimme lähtemään.
Taluttaessa käytin juoksutusliinaa, lyhennettynä tietysti. Lumi lensi Vanin kävellessä innoissaan kohti maneesia. Avasin varovasti lopulta maneesin oven, huolettomasti ovi aukesi ja pääsin sisään. Suljin oven perässäni kiinni ja sytytin valot, maneesi alkoi kirkastua ja näin kunnolla koko uran. Vani katseli innoissaan maneesia ja lähtikin edellä kävelemään sisemmälle. Nopeasti hain juoksutusraipan sivummalta ja asetuin keskelle. Vani asettui suosiolla n. kahdeksan metrin päästä minusta ympyrälle. Pidin tiukasti kiinni juoksutusliinan käsilenkistä ja katselin itse tammaa sileän kudosnauhan ohitse. Rauhallisesti maiskutin Vania asettumaan hyvin ympyrällä ja kävelemään vähän reippaammin. Taittelin liinan vyyhdille, käytin tällä kertaa vain vanttuita. Ratsastushanskat kun olivat hiukan kylmät, lämpimämmät pitäisi ostaa. Koottuun muotoon en tällä kertaa Vania ajatellut saada, siksi satulan puutos. Tarpeeksi kävelyn ajan maiskutin hiukan Vania siirtymään raviin, ravi oli laiskamaista joten hellästi annoin raipasta. Vani kulki lopulta reippaasti eteenpäin, ympyrällä pysyminen ei tuottanut ongelmia. Juoksutusliina oli kiinni Vanin turvan päällä, mietein olisiko juoksutusliinan liikkeitä mukava seurata. Vanin liikkuminen näytti helpottuvan kun ei tarvinnut kannella ratsastajaa selässä, itse en kyllä ollut nähnyt kun Vanilla ratsastettiin. Ravin oltua tarpeeksi hyvää ja kestänyt riittävän kauvan, sain rauhoitella tammaa. - Prr… Sanoin rauhoittavasti ja pian Vani käveli vähän reippaasti eteenpäin. Aloin vaihtamaan suuntaa, Vani ymmärsi aikeeni ja uskollisesti vaihtoikin suuntaa.
Toisessa suunnassa taas tarpeeksi kestäneen kävelyn maiskutin hiukan Vania raviin, tamma nosti ensin laukkaa mutta sain Vanin hidastamaan raviin. - Tämän jälkeen laukataan toisessa suunnassa ja sitten tässä suunnassa… Selitin tammalle ja katsoin kuinka Vani ravasi kauniin näköisenä ympyrällä. Harja liehui reippaassa vauhdissa mikä näytti uskomattomalta. Tamma näytti olevan jo hiukan kärsimätön joten hiljensin vauhtia raviin ja vaihdoimme jälleen suuntaa.
Tällä kertaa kävely kesti vain hetken, ravissa ei kestänyt kauvan kun Vani nosti laukan ja annoin sen laukata rauhassa. Oli mielettömän näköistä katsella Vanin ”liitävän” ympyrällä ja tamma asettui hyvin myös. Nauroin hiukan sillä Vani näytti purkan muutamia ylimääräisiä energioita, välillä sain olla hidastelemassa tamman vauhtia. Vani lopulta itsenäisesti hiljensi ravin kautta käytiin, jäljellä oli enää toisen suunnan laukka. Suunnitelmani oli melko yksikertainen, mitään erityistä en tällä kertaa hakenut. Vaihdoimme jälleen suuntaa.
Samat rutiinit kuin viime suunnassa ja tamma tiesi heti mitä tehdä, hetken käveli mutta lopulta nosti laukan ravin kautta. Tamma oli edelleen upean näköinen, sain vain ihastella sitä kauneutta. Yhtäkkiä kuulin ääniä siitä että maneesin ovi aukeisi. Hidastin tamman käyntiin ja menin itse tamman luokse. Ovi oli lopulta kokonaan auki ja näin Viivin olevan ovella ilman hevosta. - Ööh… Äitisi on täällä… Viivi sanoi yllättäen ja löin käteni otsaan. Että täytyikin tulla nolaamaan minut! Keräsin liinan ja lähdin Viivin osoittamaan suuntaan. Itseni piti pelastaa.
16HM Kökköö (Kirjoitettu 22.10.09)
Terveisin, Catu & Vani
|
|
|
Post by Catu on Oct 24, 2009 14:20:25 GMT 3
Vakoilua...
Taas olin matkalla tallille, sain nauttia vielä muutamia kertoja ennen kuin alkaisi taas pänttäys. Pyörä oli edelleen korjattavana ja minä olin isäni autossa. - Muista sitten huomenna että et ole liian myöhään talleilla! Isäni selitti minulle, meidän kuuluisi lähteä huomenna synttäreille mutta minua ei innostanut. Olin päättänyt jäädä kotiin ja isän piti kertoa pari asiaa etten tekisi mitään järjetöntä. En periaatteessa kuunnellut, kaikki meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hymähdin aina kun oli hiljaista, sen jälkeen isä puhui taas jotain. - ...eikä sitten polteta tupakkaa... Kuulin muutamia sanoja mutta en jäänyt niitä miettimään, ajatukseni olivat juuri lähestyvässä parkkipaikassa. Näin Maissin seisovan parkkipaikan kulmalla, hän itse oli minut tänne pyytänyt. Isä pysäytti juuri ennen parkkipaikkaan ja hyppäsin kyydistä, vilkutin vielä lopuksi ennen kuin jatkoin matkaa Maissin kanssa.
- Mitäs sinä? Maiss kysyi ensin huolettomasti. - Mitäs tässä... Vastasin ja hymyilin samalla. Maiss hymyili minulle takaisin ja kävelimme suoraan pikkutalliin. Seri oli harjaamassa huolettomana tammaa. - Moi, Seri! Huudahdin melko hiljaa mutta kuitenkin. - Moi! Tyttö vastasi. Maiss jäi rapsuttamaan hoitoponi Svea kun minä menin Vanin karsinaan, Serin seuraksi. Seri näytti kädellään merkkiä että tulisin lähemmäksi. Vaihdoin puolta Serin puolelle ja olin lopulta kiinni Serissä. - Jassu on ollut koko päivän outo... Seri kuiskasi ja ihmettelin hiukan hänen huomiota, omasta mielestäni Jassu on aina outo... - Miten niin? Kuiskasin nyt vuorostaan Serin korvaan ja tarkkailimme ympärillemme ettei kukaan kuuntelisi. - No se katoilee aina välillä! Välillä taas palaa ja välillä katoaa... Seri kuiskasi korvaani ja ihmettelin hiukan, Jassun tavoista en tiennyt mutta Seri ei helposti kiinnittäisi huomiota siihen hommaan. Maiss nojasi yhtäkkiä karsinan oven suussa ja menimme kauemmaksi toisistamme. - Mitäs te täällä kuiskitte? Maiss kysyi naurahtaen. - Eipä mitään, vastasin ja liuin Maissin viereen. Maiss ei näyttänyt kuitenkaan uskovan mutta ei välittänyt. - Mä aion hiukan sisäänratsastaa Vanilla tänään, että voisitte mennä myöhemmin vähän kävelylenkille... Maiss selitti ja Seri näytti innostavan. Hän ei ole ollut ainakaan minun kanssani ennen kävelemässä, Seri nyökkäsi ja hymyili innoissaan. - Rauha, ei mitään pitkää sitten... Maiss jatkoi kun näki vähän Serin energiaa. Seri irvisti Maissille ja Maiss naurahti. Minä katselin heidän puuhiaan, melko mietteliäänä. "Jassu... Outo?..." Ajattelin ja katsoin samalla Serin vetäessään pitkiä vetoja pehmeällä harjalla Vanin vaaleaa karvaa pitkin.
- Valmista? Kysähdin Seriltä joka pisti kaviokoukun harjapakkiin. Tyttö nyökkäsi ja irroitti Vanin riimunarun karsinasta ja ojensi sen minulle. Otin rohkeasti riimunarun vastaan ja lähdin taluttamaan tamma ulos. - Onko jotain ideoita? Kysyin tyytyväisenä. Seri oli sanomassa jotain kunnes pysäytti minut. - Seurataan hiukan Jassua... Seri sanoi ja huomasin Jassun livistävän metsään, yksin. Hymyilin hänelle ja lähdimme perään.
Kävelimme Vanin kanssa Jassun perässä. Jassu käveli edellämme n. 20 metrin päässä. Näimme tytön juuri ja juuri, välillä saimme hiukan pysähtyä. - Onko tämä vähän, ylihuolehtivaista? Seri kysyi ja omatunto oli varmaan alkanut kolkuttaa. - Ei ole. Älä huoli ei Jassu meitä älyy, vastasin ja irvistin hiukan hänelle. Vani kulki reippaasti kanssamme, välillä tamma jäi haistelemaan jotain, mutta pääsimme aina jatkamaan pian matkaa. Tamman harja heilui välillä taaksepäin ja lumi narskui ihanasti kenkiemme alla. Tuuli puhalsi kasvoihin pakkasen kirpakkuutta. Vanin hengityksestä jäi ihana huurre, Seri ja Minä katselimme aina välillä toisiamme. Yhtäkkiä Jassu alkoi lähestyä meitä ja ymmärsimme hänen pysähtyneen. Jähmetyimme paikoillemme. Seri osoitti puita päin ja ymmärsin mitä hän tarkoitti. Hivuttauduimme puiden suojaan ja kävelimme siellä lähemmäs.
- Siis .... ja .... myydään. Ehkä vielä .... voidaan vielä myydä. Tulevathan niiden tilalle ne uudet sitten? Jassu puhui puhelimeen. Katsoimme toisiamme ihmeissään. - Lisäksi toinen jouluvarsa voitaisiin myydä, Jassu selitti taas puhelimeen ja katsoimme taas toisiamme. Vani seisoi keskellämme maata kuopien. Jassu oli siirtynyt nyt kauemmaksi joten emme kuulleet. - Siis jotkut kaksi myydään, ehkä joku toinenkin ja toinen jouluvarsa myydään... Seri selitti minulle, katsoin häntä. - Mitä sinä luulet että hän sanoi? Siis niiden myytävien suhteen... Kysyin häneltä. - Minä olisin kuullut kuin Mira... Seri sanoi ja hän mietti. - Minä kuulin toisaalta Allun ja toisaalta tuli mieleen Poju... Selitin hänelle ja jatkoi: - Mutta sitä toista en kuullut, enkä sitä ehkä, katsoin nyt häntä. - En minäkään kuullut kumpiakaan... Seri puhui ja Jassu puhui edelleen puhelimeen. - Takas? Seri kysyi anovasti. - Selvä... Vastasin huokaisten.
Kävelimme takaisin Pikkutallille, vähän ripeämpää tahtia ettei Jassu yllättäisi meitä vakoilusta. - Eli siis, kaksi hevosta myydään. Yksi ehkä, toinen jouluvarsoistakin myydään, Seri selitti minulle kiinnostuneena. - Ja tiedämme että toinen myytävä on joko: Mira, Allu tai Poju. Sitä toista myytävää emme tiedä emmekä sitä ehkä myytävää, sanoin pohtivaisesti Serille ja veimme Vanin karsinaansa.
17HM 30HM Lähenee!
Terveisin, Catu & Vani
|
|
|
Post by Catu on Oct 24, 2009 16:29:16 GMT 3
Luminen TarhauspäiväSori, melko laaduton mutta tuli inspis ja tälläinen syntyi... Eli Vani ja Svea ovat tarhailemassa. Reps, tuli huomattua että tarhan toinen aita unohtu -nolo- 18HM Muah!Terveisin, Catu & Vani
|
|
|
Post by Maiss on Oct 24, 2009 19:19:48 GMT 3
Girls they wanna have fun, with Vani tarina jollekki päivälle, cee catu ja maissi
Vani hirnahti tarhassaan, luultavasti tulijoille - Catulle ja Maiss'ille. "Moi, kulta!" Maiss sanoi ja taputti tammaansa. Catu katsoi hoitoponiaan tyytyväisenä. "On se kyllä ihana pakkaus." "Jepp", Maiss vastasi. "Yks parhaista!" Catu naurahti ja hymyili vielä lopuksi. Tytöt menivät yhteistoimin pyydystämään tammaa. Vani antautui suosiosta, tai oikeastaan namin avulla. Maiss oli varautunut jo olemaan hippa. Tytöt taluttivat shetlanninponin talliin ja sitoivat sen tallikäytävälle. Sitten alkoi ponin puunaus. Ensin harjattiin kumisualla, sitten kovalla harjalla, pehmeällä, pääkin tuli harjattua, ja häntä selvitettyä. Lopuksi vielä kavioiden puhdistus. Vani oli loisteliaan puhdas, tytöt saivat olla ylpeitä työstään. Vanin vaalea harja oli kiiltävän puhdas ja pitkä harja oli selvitetty. "Se oli siinä!" Maiss sanoi ja äänestä kuului ylpeyttä. "Raskas työ aina palkitaan." Catu hymyili myös ja tytöt ihastelivat hetken Vania. Tamma katsoi kuinka Catu vei harjapakin pois ja Maiss puuhasi jotain omaansa. Sitten he lähtivät kohti isoa tallia jonka yläkerrasta löytyi oleskeluhuone, josta löytyi kaakaota. "KAAAKAOTAAA!" Catu sanoi kun tytyöt tuli yläkertaan ja näki kaakaopussin. Maiss naurahti ja otti piponsa pois päästään ja laittoi ne pöydälle. Sitten hän istahti tumman siniselle sohvalle ja hymyili Catua kohti joka oli lämmittämässä maitoa mikrossa kaakaota varten. "Otaks sää?" Catu kysyi Maissilta joka oli ottanut jo rennosti tummalla sohvalla. "Kai sitä vois..." Maiss sanoi ja Catu pisti toisen mukin mikroon omansa jälkeen. Kaikessa rauhassa Catu kaatoi kaakaojauhetta mukeihin ja sekotteli hetken, varovasti hän vei Maissille mukin. "Kiitos..." Maiss sanoi tyytyväisenä ja puhalteli mukin yläpuolta. "Ole hyvä, Madam!" Catu sanoi ja irvisti. Maissia matkimatta hän hörppäsi kaakaota. Maiss itse oli hörppäämässä kun Catulta pääsi kaikki ulos. Tulikuuma kaakao ei sopinut tytön suuhun. "Mit...?" Maiss katsoi kaakaossa olevaa pöytää ja Catu piti kättään suun edessä. "Heh..." Catu änkytti. "EIKÄ MUN PIPO!" Maiss sanoi kun huomasi että hänen uusi itse tekemä keltainen pipona oli yltäpäältä kaakaossa - joka oli ollut Catun suussa hetki sitten! "Sori", Catu sanoi oikeasti pahoillaan. "Mä voin siivota." "Joo, mä kyl en ala tätä sotkua siivoomaankaan!" Maiss naurahti. Ovi avautui ja sisään astui Viivi. "Moi tyt..." Viivi tervehti kunnes huomasi kaakao-pöydän. Catu hymyili omaperäistä pepsodentti-hymyään ja Maiss katsoi vihaisesti hymyilevää Catua. "Ja mitä on tapahtunu?" Viivi kysyi ihmetellen katsoen pöytää. "Toi sylki mun pipoon!" Maiss huudahti ja yritti pitää pokkansa kurissa, kuitenkin tyttö repesi ja nauroi epämääräisen väristä pipoaan. "Oikeesti?" Viivi kysyi nyt Catun mielipidettä. "No ei ihan. Kaakao oli kuumaa ja...'' Catu selitti ja ääni hiljeni loppua kohden. "Ja...?" Viivi katsoi Catua. "...syljin sen ton pipon päälle!" Catu sanoi ja aloitti hekottamisen. Viivi ja Maiss yhtyivät hekotukseen. Ovi avaautui taas ja tällä kertaa ovesta astu sisään ei-niin-toivottu-vieras nimittäin Jassu. Omistaja katsoi meitä tiukin silmin ja Catu heittäytyi pöydän eteen. "Mitäs Jassu?" Maiss kysyi ja meni neitiä vastaan. "Siivotkaa sotku..." Maiss kuiskasi matkalla tytöille ja käänsi Jassun ympäri, pois pöydän luota. "Jos me mentäis hiukan tonne muualle?" Maiss yritti parhaansa mukaan saada tytön pois mutta epäonnistui. "Ajattelin ihan kyllä istua teidän seuraan..." Jassu sanoi ja liukui kääntyen pöytää päin. Maiss ei kääntynyt vaan sulki silmänsä. "Istu vain!" Viivi sanoi. Maiss ihmetteli kun ei kuulunut huutoa, hän kääntyi ympäri ja näki Catu ja Viivin istuvan pöydällä. "Kyllä te voitte istua ihan sohvalle..." Jassu sanoi epäillen ja Maiss pidätti nauruaan. "Me ajateltiin ihan kyllä istua tässä, kiitos." Catu vastasi ja Viivin suu pielillä oli irvistys. Jassu katseli hetken tyttöjä miettien ongelmaa mutta otti sitten rennomman asennon. "Saanko kokeilla tota pipoo?" Jassu sanoi ja Maiss oli juuri kieltäytymässä mutta myöhästyi. Jassun hiuksiin valui vaaleanruskeaa juomaa. Catu naurahti, ja sitten Maiss, sen jälkeen Viivi ja niin koko tyttölauma nauroi. Jassu katsoi vihaisena tyttöjä, otti nopeasti pipon päästä ja lähti pitkin askelin huoneesta. Tytöt jatkoivat naurujaan jopa Jassun kadottua. Catu ja Viivi nousivat pois pöydän päältä. "Ei vitsi!" Viivi nauroi vieläkin ja kävi maahan makaamaan, se oli ikuinen muisto Jassusta. Catu nauroi ja meni pyyhkimään kaakaon pois takalistostaan kun Maiss olin nojaamassa seinään nauraen. Tytöt nauroivat ylimääräisestikin pois ja lopulta hengittivät raskaasti. "Vau..." Maiss sanoi lopulta saatuaan hengityksen tasaiseksi. Viivi makasi edelleen kun Catu käveli takaisin sohvien luokse, matkalla tyttö katsoi ulos ikkunasta ja jäi ihastelemaan maisemaa. "Katsokaa..." Catu sanoi tytöille ja osoitti ulos. "Mitä?" Viivi kysyi ja nousi salamana ylös, näytti aivan voimistelijan liikkeeltä. "Lunta..." Catu sanoi, Maiss ja Viivi syöksyivät ikkunan luokse. "IHANAA!" Viivi huudahti ja tytöt juoksivat alakertaan ja sieltä ulos. Onneksi kaikilla oli ollut päällä ainakin jotain lämmintä koska ulkona oli jäätävän kylmä. "Kyllä se talvi on jo täällä, tai ainakin melkein!" Maiss sanoi. "Joo, melkeen", Catu hymyili. Tytöt juoksivat lumeen ja menivät makaamaan. Kenelläkään ei kyllä ollut ihan lumeen sopivat vaatteet sillä Maiss'in varustukseen kuului vaanssit ja pillifarkut, Catulla oli päällään huppari ja tallikengät ilman villasukkia ja Viivillä oli ratsastuhousut ja ohut syystakki. Tytöt eivät silti välittäneet lumen kylmyydestä vaan nauttivat siitä, lumienkeli kuului yhteen osaan nauttimisessa. "Miten olis lumisota?" Maiss kysyi ja äänessä kuului vihjausta. Viivi nousi istumaan yhdellä heilahduksella ja yhtäkkiä Catulla oli naama lumessa. "Mitä?!?" Catu huusi ja pyyki naamaansa. Viivi irvisti tytöille ja Catu teki lumipalloa. "Tästä saat!" Catu huusi ja Viivin naama oli myös lumessa. "Hahahaa!" Maiss nauroi ylpeydestä ettei ollut itse naamasta lumessa, mutta ei kauan. Catu ja Viivi heittivät nyt vuorostaan Maissin naaman ja se riitti. Tytöt lähtivät rämpimään lumessa jahdaten toisiaan. Kohta tallista tuli ulos Henna ihmettelevä ilme kasvoillaan. "Mitäs te teette?" Henna kysyi. Viivi heitti lumipallon tytön jalkaan ja kohta Hennakin juoksi lumessa. Kotvan kuluttua tytöt olivat uupuneita ja jokainen oli yltäpäältä lumessa. Monissa kohdissa näkyi paljaita kohtia ilman lunta koska tytöt olivat ottaneet siitä kaiken lumen lumipalloihin, lunta ei nääs ollut kuin pari senttiä. "Jos nyt tehtäisiin jotain muuta?" Maiss sanoi raskaasti, muutkin olivat kyyryssä hengittämässä raskaasti. "Sen Vaninkin kanssa vois tehdä joitan..." Catu vastasi ja Maiss ymmärsi hyvin, hetken huvit oli vietetty joten seuraavaksi olisi vuorossa työ. Viivi ja Henna suoristivat selkänsä ja katselivat toisiaan. He hymyilivät toisillee ja kuin puhuivat silmillään. "Ylös?" Henna ehdotti Viiville. "Pelaa Aliasta!" Viivi riemastui ja tytöt lähtivät nopeasti sisälle. Catu ja Maiss jäivät ulos katselemaan toisiaan. "Vani?" Catu hymyili Maissille joka vastasi hymyyn. Tytöt lähtivät pikkutalliin ja puhdistelivat lumet pois itsestään. "Mitäs tehään?" Catu kysyi. "Hmm... Kuulostaisko mun selkään laitto tyhmältä?" Maiss hymyili samalla kun tytöt kävelivät kohti tallia. "Kivalta!" Catu sanoi ja avasi pikkutallin oven. Tytöt kävelivät sisään ja Vanin karsinalle. "Mitäs tamma?" Maiss kysyi ja silittä Vania. Catu katseli karsinan oven suusta ja ihaili hellyyttä. "Haen ne varusteet..." Catu sanoi mutta Maiss ei tainnut kuulla koko asiaa. "Muuten..." Catu sai taas huomion Maissiin. "Niin?" Maiss kysyi ja katsoi tyttöä. "...Tuskin tarvii harjata?" Catu jatkoi ja katsoi Maissia. "Ei tarvi, tuo vain satula ja suitset." Maiss vastasi ja Catu lähti innoissaan hakemaan varusteita. Hetken kuluttua Catu oli löytänyt Vanin varusteet, ennen kun ei ollut tyttö niitä etsinyt. Suojia ei tällä kertaa tarvittu joten Maiss nappasi satulan maasta. Vani oli jo kiinni, Maiss sai taidokkaasti heitettyä satulan selkään ja oikealle paikalle. Catu oli toisella puolella suoristamassa satulahuopaa ja löysäämässä hiukan satulavyötä. Maiss nappasi satulavyön Vanin mahan alta ja kiristi sen tarpeaksi kireälle. Pullisteluja ei kovinkaan tapahtunut, hyvä päivä siis tammalla. Catu sai luvan laittaa suitset, Maiss meni samalla hakemaan ratsastushanskojaan. Catu otti riimun pois ja laittoi sen karsinan edessä olevaan koukkuun. Tyttö jätti riimunarun sivuun ja pisti ohjat kaulalle. Vani avasi automaattisesti kuolaimille suunsa ja remmien kiristys tapahtui nopeasti. "Valmis?" Maiss kysyi juuri kun Catu otti riimunarun maasta. "Valmis..." Catu vastasi ja ojensi riimunarun Maissille. Maiss otti Vanin ohjista kiinni ja talutti tamman ulos tallista. Sitten kohti maneesia ja odotti että CAtu joka käveli vierellä avaisi maneesin oven. "Ahh", Catu sanoi samalla kun veti oven auki ja Maiss talutti poninsa sisään. Tamma taisi tajuta mistä oli kysymys. Vanin korvat olivat höröllä kun Catu piteli tamman ohjista kiinni ja Maiss nousi selkään. Vani oli jo näyttänyt tottuvan selkään nousuun ja seisoi vain kiltisti paikallaan. "Valmista?" Catu varmisti vielä ennen kuin lähdettiin liikkeelle, vähän jännittyneen näköisenä Maiss nyökkäsi vastaukseksi ja painoi hellästi pohkeet vasten ponin kylkiä. Tamma näytti ymmärtävän tilanteen ja lähti löntystelemään eteenpäin. Catu talutti kaikessa rauhassa tammaa eteenpäin ja Maiss ilmoitteli kun käännettiin voltteja. "Hyvältä se näyttää!" Catu kehui Maissia joka alkoi näyttää jo rennommalta. Vani kulki eteenpäin vähän reippaasti, korvat höröllä se kuunteli kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Maiss ilmoitti valmistelevansa ravia ja pian tamma juoksi Catun kanssa eteenpäin, Maiss selässä. Tasaisissa askelissa näytti olevan hyvä istua ja Maiss hymyili tietäväisesti. Palasimme takaisin käyntiin ja Maiss oli saanut idean. "Jos vaikka juoksuttaisit meitä vähän? Siitä on hetki kun on tehty niin..." Maiss ehdotti ja Catu näytti pitävän ajatuksesta. "Selvä, vaihdan nopeasti juokstusliinaan..." Catu selitti ja Maiss pysäytti Vanin katsomon eteen. Catu kävi pikaisesti vaihtamassa ja ei mennyt kauaa kun tyttö jo palasi. "Löytyi siis?" Maiss varmisti. "Juu..." Catu selitti ja vaihtoi normaalin riimunarun juoksutusliinaan. Maiss ohjasi Vanin ympyrälle ja Catu jäi keskelle seisomaan. Vani tiesi jo juoksutuksesta paljon joten se ratsastajakaan ei ollut ongelma, Maiss oli kertonut että oli jo kokeillut tätä tamman kanssa. Vani käveli rauhallisesti ympyrällä ja Maiss sai rentua. Lopulta Maiss antoi hellästi pohkeita ja Vani lähti raviin, Catu huolehti ympyrällä pysymisestä kun Maiss sai keskittyä itse Vaniin. Ravi näytti upealta näin koulutettavassa ponissa, Vani näytti olevan jo ammattilainen ja Catu ymmärsi kuinka Maissin teki mieli nousta ratsaille ilman taluttajaa ja nauttia maastosta ratsain. Juoksutus sujui hyvin, välillä Vani otti muutamia laukka-askeleia mutta Maiss sai hyvin hillittyä poni. Lopulta Maiss päätyi siirtymään takaisin käyntiin ja Vani sai rauhoittua. Maiss taputti tammaa ja hymyili leveästi. "Vani oli tosi hienon näköinen!" Catu sanoin Maissille kun Vani käveli ympyrällä. "Juu, olen todella ylpeä siitä..." Maiss sanoi ja näytti olevan jossain kaukaisissa ajatuksissa. Lopulta Vani pääsi kaartoon ja Catu piti taas tammasta kiinni Maissin tullessa alas. Tytöt lähtivät hyvissä mielin taluttamaan Vanin takaisin talliin. Tytöt veivät ponin karsinaan ja ottivat varusteet pois. Sitten Catu haki harjat ja he aloittivat Vanin harjaamisen. "Kohta on joulu..." Catu haaveili. "Niimpä!" Maiss myönsi. Kun poni oli harjattu ja fleeceloimi laitettu vähän hikisen Vanin päälle, tytöt lähtivät pikkutallista. He kävelivät Jassun taloon. "Moi!" Jassu sanoi ja avasi oven. "Moi, ja moikka", Maiss sanoi. "Me aateltiin tulla sanoo et lähetään..." Catu jatkoi. "Okei, huomiseen!" Jassu sanoi ja katsoi kahta tyttöä jotka hävisivät hämärään syysiltaan, tai no: talveen...
MAISS + CATU + VANI (Maiss 18 hm ja Catu 19 hm)
|
|