Jackien hoitokirja

[Lynn]

"Jackie"
Risteytysponi, ruuna
Omistaja: Lynn (21 HM)
Hoitaja: -
Omille sivuille

Jack siirtyi vehreämmille laitumille 15.6.2010.

[Lynn]

10. elokuuta - Uusia tuulia


"Tulehan, pappaseni", kehotan ruunivoikkoa ruunaa.
Jack peruuttaa ulos autosta, vilkaisee ympärilleen. Poni näyttää hivenen hämmentyneeltä ja päästää ilmoille epävarman, lähes kysyvän hirnunnan. Hymyilen vaisusti ponille; tässä sitä ollaan, molemmat ihan uudessa paikassa, keskellä uusia tuulia. Huokaisen ja kiedon käteni ruunan kaulaan, painan poskeni sametinpehmeää poninposkea vasten.
"Pitää vaan pärjätä", mumisen Jackille. "Ja kyllähän me pärjätään. Aina."
Katselen hivenen hämillisenä ympärilleni - minne pitäisi mennä? Kaikeksi onneksi Jassu on kuullut tulomme ja saapastelee parhaillaan pihalle.
"Jaha, tervetuloa! Tässä nyt sitten on Jack, eikö? Tervetuloa, Lynn. Toivottavasti te molemmat viihdytte", Jassu hymyilee.
"Joo, tää on Jack. Eiköhän me viihdytä, on ainakin hyvät puitteet viihtymiselle", hymähdän takaisin ja rapsutan Jackien kaulaa.
"No, viedäänkös sitten poni talliin?" Jassu kysäisee taputettuaan Jackia.
Katsahdan ponia ja nyökkään. On aika tutustua uuteen kotiin ihan toden teolla.

"- ja tämä on sitten oritalli", Jassu päättää esitelmöintinsä. "Tällanen ihan mukava talli, meidän oripojat viihtyvät. Ja ainiin, päärakennus on sitten tossa ihan vieressä."
"Vau", henkäisen nähtyäni Shelyen tilat ihan opastetulla kiertokäynnillä, kuten Jassu kierrostamme nimittää. "Tuntuu, että mä olen jo nyt ihan hukassa."
Jassu nauraa tunnustukselleni.
"Kyllä sä totut. Ja jos eksyt, niin me lähetetään Jackie etsimään - eiköhän se sut löydä!"
"Oi, lohdullista", virnistän. "Eksytätte omistajan ja päästätte ponin irti, niin että se pääsee leikkimään villiponia. Loistopalvelu täällä!"
Jassu nauraa.
"Joo no, siitähän meidät tunnetaan - ollaan täyden palvelun talli."
"Selvästi", totean ja katselen vielä ympärilleni. "Tota, kiitti kierroksesta! Mä taidan hiipparoida katsomaan, mitä Jackielle kuuluu - jos löydän sen jostakin. Missähän tallissa se majailikaan..."
Jätän Jassun omiin töihinsä ja suuntaan Jackien luokse. En kuitenkaan ehdi perille asti, kun eteeni pelmahtaa tuttu naama - Iluhan se siinä, hikisenä ja hymyileväisenä.
"Oho, sori!" tyttö pahoittelee lähes törmättyään minuun.
"Nou hätä", hymähdän. "Mitäs sä täällä?"
"Hoidan Pronssia. Ootko sä nähnyt sen jo? Aivan ihana poni!"
"Tota, itse asiassa mulla ei oo vielä hajuakaan mikä poneista on mikä", tunnustan. "Oon muutenki ihan eksyksissä."
"Voi raukkaa, ei parane olla eksyksissä, eihän silloin tiedä missä on. Mut tuu kattomaan Pronssia, se on nyt tarhassa. Mä putsasin just sen karsinan", Ilu kertoilee.
"Joo, mielelläni", tartun ilahtuneena tilaisuuteen nähdä ja oppia tunnistamaan edes yksi poni - Jackien lisäksi, tietysti.
"Mitä sä muuten täällä jubailet?" Ilu kysäisee johdattaessaan minua yhden tarhan luokse.
"Tota, tuotiin itse asiassa justiinsa Jack tänne. Se on mun poni", selitän nopeasti huomattuani Ilun kysyvän katseen. "Sellanen ruunivoikko risteytysponi. Ruuna."
"Vau! Sulla on siis oma poni? Voinko mä nähä sen joskus?" Ilu kysäisee uteliaasti. "Mä en tiennytkään, että tänne on tullut uus poni."
"Joo, kyllä sitä kattomaan voi tulla. Se on semmonen kiltti töpökkä, vähän ujo ehkä mutta tosi kiltti. Ollut mulla jo pitkään... Se tulee tuntikäyttöön", paljastan.
"Ihan tosi?"
"Joo, mut ensin se saa tutustua talliin ihan rauhassa. On vähän outo olla vieraassa paikassa", totean. "Onko toi Pronssi? Vähänkö sulonen!" ihastelen ihanaa norjanvuonohevosta.
"Joo, pallero", Ilu hymyilee. "Antaa sen nyt syöpötellä."
"Tuutko kattomaan Jackia?" tarjoan ja saan vastaukseksi innokkaan nyökkäyksen.

"Hei pappa..." tervehdin pehmeästi Jackieta, joka käännähtää karsinassaan. "Mitä kuuluu? Joo, se on Ilu."
"Voi, söpö otus! Minkä ikänen se on?" Ilu kysyy katsellessaan Jackia ovensuusta.
Astun Jackin luokse ja silittelen poniani hellästi.
"Seittemäntoista. Täyttää kohta 18", vastaan. "Se on sellanen kultapoju, ei sitä uskoisi melkein parikymppiseksi. Vauhtia riittää nuorempienkin edestä, vaikka tää nyt on niin kiltti ettei se kaasuttele ihan miten sattuu."
"Ja se tulee siis tuntikäyttöön?" Ilu varmistaa vielä ja uskaltautuu silittämään Jackia, joka suhtautuu vieraaseen ystävällisen uteliaasti.
"Joo, jossain vaiheessa. Katotaan nyt", hymyilen. "Ja hoitajakin pitäisi papalle hankkia, mutta kun mä olen mustasukkanen tästä. Mut parasta Jackille kuitenkin, jos sille löydetään hyvä hoitaja, mä kun en varmaan ehdi olemaan paikalla turhan usein."
"Onnea vaan hoitajanetsintään", Ilu virnistää. "Mut mun pitää nyt mennä, nähään joskus toiste! Heippa Jackie!"
Vilkutan toisen perään ja käännyn Jackin puoleen. Poni silmäilee minua rauhallisesti, mutta näen sen olevan hitusen jännittynyt uudessa karsinassaan. Päätän harjata Jackin oikein kunnolla ja viedä sen pienelle kävelylenkille. Toivottavasti ruunan lihakset eivät jäykistyneet kuljetuksessa, pohdin huolestuneena. Matka oli melko pitkä, mutta Jack ei näytä kärsineen siitä. Kuten aina, ruuna on kiltti kuin karamelli ja nauttii harjauksesta. Harjaan ponia pitkin ja voimakkain vedoin ja saan sen nuokkumaan tyytyväisenä ja rentona.

Kiinnitän punaisen riimunnarun ponin ruskeaan nahkariimuun ja maiskutan ruunalle. Jackie seuraa minua tyynesti ulos karsinastaan ja tiirailee ympärilleen. Joku hevosista hörisee, kun kävelemme ohi, ja Jack vastaa käheällä äänellään. Jackilla on aina ollut omalaatuinen, matala ääni, jonka tunnistaisin tuhansien joukosta. Naurahdan pikkuiselle ruunalleni ja johdatan sen ulos aurinkoiseen loppukesän päivään. Pihalla tervehdin Maissia ja Lunaa, jotka katselevat uteliaina peräämme. En kuitenkaan jää jutustelemaan, vaan talutan Jackien metsänrajaan.
"Kyllä tämä tästä", hymisen ponille. "Me pärjätään hyvin. Ollaan ehkä uudessa paikassa, mutta ainakin ollaan yhdessä."
Jackie heilauttaa päätään. Kiedon sormeni mustaan harjaan ja nautin ponin läheisyydestä.

[Lynn]

11. elokuuta - Jack kuivaa minkä kastelee

On vielä varhainen aamu, ruoho jalkojeni alla on yhä aamukasteista ja aurinko vasta kurottelee säteitään ylleni. Kuljen tallillepäin kaikessa rauhassa oikaisten aikaa säästääkseni metsän poikki. Jack pyörii alituisesti ajatuksissani; miten poni on kotiutunut, onhan se viihtynyt uudessa tallissa, toivottavasti se on kunnossa, eihän kuljetus tehnyt sille hallaa... Huolestunut kysymystulva on loputon. Minun on päästävä ponin luokse, saatava olla sen luona - ja kun astun tallin pihaan, kiiruhdan saman tien hakemaan Jackin riimun ja riimunvarren pyydystääkseni ponin tarhasta. Yön yli poni on saanut olla sisällä, mutta joku - epäilemättä Jassu - on vienyt Jackin jo ulos aamuruokien jälkeen.

Jackin tuttu käheä hirnunta tervehtii minua jo kaukaa, kun astelen ponin tarhan luokse. Tervehdin poniruunaa hymysuin ja odotan, että Jackie köpöttelee portille.
"Mitä mamman ruunanrupsukalle tänään kuuluu?" kysäisen lempeästi. "Toivottavasti pelkkää hyvää vaan. Tulehan, nyt onkin sitten töiden aika."
Talutan Jackin perässäni talliin ja tarkkailen sivusilmällä ponin liikkumista. Se näyttää kävelevän ihan tavallisesti, totean helpottuneena mielessäni ja hoputan ponin hetken mielijohteesta raviin. Jack vilkaisee minua ihmeissään - miksi ihmeessä pitää ravata? - mutta tekee työtä käskettyä. Siirrän sen pian takaisin käyntiin ja silitän ponin kaulaa.

Tallissa tutkin Jackin ties kuinka monetta kertaa. Tiedän olevani kuin ylihuolehtivainen äiti, mutta eihän vara venettä kaada. Haen Jackin harjat ja ryhdyn harjailemaan ponia. Jack huokaisee tyytyväisenä tuntiessaan kumisuan voimakkaan kosketuksen ihollaan.
"Missäs sä olet pyörinyt kun näin pölyinen olet?" kysyn Jackilta hyväntuulisesti. "Pölypunkkiko sä olet vai poni? Voi pientä, on varmaan rankkaa olla puhdas. Ai siitäkö on hyvä kohta rapsutella vähän?"
Jack ynisee nautinnollisesti, kun suka raaputtaa makeasti kutisevaa kohtaa. Yskäisen hieman, kun ponin karvapeitteestä pöllähtää ilmoille sankka pölypilvi. Jack on selvästi lievittänyt uuden paikan tuomaa jännitystä piehtaroimalla, totean pyöritellessäni kumisukaa ruunivoikon kellertävällä karvalla. Mutta mitäs me pienistä, kun ei pienetkään meistä, tuumaan ja hymyilen. Onhan tässä aikaa. Meillä ei ole kiire minnekään, ja voin ihan hyvin harjata Jackini oikein kunnolla.

Jack säihkyy. Tai oikeastaan sen karvapeite säihkyy, kun talutan ponin ulos satuloituna. Kapuan ponini selkään tallipihalla ja huomaan paikalle saapuvan tytön, jota en tunnista ainakaan heti nimeltä.
"Moi", tervehdin tyttöä ja kiristän samalla Jackin vyötä.
"Moi! Kukas sie oot, ei taidetakaan olla tavattu?" tyttö kysyy.
"Lynn. Ja tää on Jack", esittelen itseni ja paikallaan tyynesti seisovan ponini.
"Mä oon Viivi. Onko se sun oma?"
"Joo, on se", vastaan säätäessäni jalustimia reiällä lyhyemmiksi. "Hoidatko sä jotakuta?"
"Joo, Milliä. Mulla on kanssa oma poni täällä, Ilona", tyttö hymyilee hieman.
"Mulle ei vielä nimet sano hirveesti, mutta toivotaan että joskus opin tuntemaan ponit", irvistän kevyesti. "Mut nyt mä luulen että me lähetään Jackin kanssa litomaan. Onko tässä lähellä mitään hyvää ratsastuspeltoa?"
Viivi miettii hetken ja ohjeistaa minut sitten kulkemaan vähän matkaa metsän poikki ja kääntymään oikealle.
"Siellä saa ratsastaa, se on hyvä tasanen niitty. Pitäkää hauskaa!"
Kiitän tyttöä ja kehotan Jackin liikkeelle kevyellä pohkeenpainalluksella. Poni kulkee eteenpäin tasaisesti ja innokkaasti. Annan sen kävellä pitkin ohjin ja keskityn nauttimaan tahdikkaasta askelluksesta allani. On kaunis aikainen päivä - mikä voikaan olla tämän parempi tapa viettää sitä?

Ratsastan isolla ympyrällä ja asetan Jackia vuoroin sisään, vuoroin ulos. Jack ravaa tahdikkaasti ja kevennän ponin ripeiden raviaskeleiden tahdissa. Jack tuntuu pehmeältä ja virkeältä; se viihtyy pellolla. Lopetan asetusten vaihtamisen, kun Jack tuntuu liikkuvan suorana eikä se puske sisäänpäin. Keskityn temponvaihteluihin ja pian Jack alkaa tulla paremmin kuulolle. Sen suu vaahtoaa, jalat polkevat maata ja korvat sojottavat minun suuntaani. Istun alas harjoitusraviin ja hengitän ruunan käyntiin. Annan ohjien valua sormieni lomitse pidemmiksi, jotta Jack pääsee venyttämään kaulaansa. Tyytyväisenä risteytysponi puhaltaa hiukan ja huiskaisee hännällään kärpäsiä loitommas. Silittelen ruunan kaulaa ja päästän jalkani valumaan pois jalustimista.
"Hieno Jackie", kehaisen ruunaa ja taputan sen lapoja. "Täähän toimii tosi hyvin!"
Hetken kuluttua keräilen ohjia käteeni ja jatkamme työskentelyä.

"Aika lopetella", päätän puolen tunnin kuluttua.
Suuntaamme kulkumme takaisin kohti tallia, Jack hivenen hikisenä ja minä erityisen tyytyväisenä ruunan tämänpäiväiseen käytökseen. Saavumme tallin pihaan. Taputan Jackieta kiitokseksi ja valun alas risteytysponin selästä.
"Nyt pääsetkin sitten pesulle", ilmoitan Jackille.
Piakkoin tulemme molemmat litimärkinä takaisin pihalle. Jack, ikuinen vesipetoläträäjä, vaikuttaa tyytyväiseltä itseensä, eikä ohi kävelevä Jassu voi olla nauramatta.
"Lynn! Kyllä mäkin olen kuullut sanonnan 'kesä kuivaa minkä kastelee', mutta oletkohan sä nyt mennyt vähän liian pitkälle? Päätit sitten uittaa molemmat", Jassu naureskelee.
"En mä päättänyt, Jack sen keksi. Joo, se on ainakin ihan kesäfiiliksissä, mitä siihen sananlaskuun tulee", hymähdän ja päästän ponin tarhaan.
"Selvästi", Jassu nauraa nähdessään Jackin suunnitelmat.
"Eikä!" parahdan ponin köllähtäessä piehtaroimaan. "Eikä! Ei oo reilua! Mä pesin sen just!"
"Haha! No sehän kuivaa ittensä, fiksu poni!" Jassu myhäilee ja saa osakseen musertavan katseen minun suunnastani.
"Älä nyt kehu sitä, mokomakin sikapossu koko poni", vaikeroin. "Kato nyt sitä!"
"Jack kuivaa minkä kastelee", Jassu toteaa ja saa minut voihkaisemaan.

[Lynn]

13. elokuuta - Kaartoon mars![/font]



Ojdå, pienensin sen vahingossa turhan pieneksi ja skannatessa taisin säätää värit miten sattuu, mutta mitäs me pienistä kun ei pienetkään meistä.

- Lynn & Jack

[Lynn]

26. elokuuta - Kipuilua ja iloisia uutisia[/size]

Selkää särkee. Könyän vaivalloisesti istumaan Jackin tarhaan ja henkäisen samassa syvään. Istuminen tekee kipeää ja irvistän itsekseni viiltävän kivuntunteen iskiessä alaselkään. Jackie lompsottelee hitaasti luokseni ja katson sitä hellästi.
"Ei mitään hätää, poju. Vaan vähän särkyjä ja kolotusta, sen siitä saa kun tulee vanhaksi", mumisen ruunalle ja ojentaudun silittämään ponin korvia. Jackie puhaltaa makeaa, heinäntuoksuista ilmaa kasvoilleni, enkä voi olla hymyilemättä sille. Oma pikkuinen Jackieni, aina yhtä lempeä ja rauhallinen. Ponin vahva läsnäolo tuntuu parantavana lääkkeenä, vie kivun pois tehokkaammin kuin lääkärin määräämä tulehduskipulääke, joka ei ole helpottanut oloani lainkaan. Jackie sen sijaan pyyhkii ajatukseni pois kivuista. Istun aloillani hellimässä ponia ja hetken päästä katkaisen hiljaisuuden.
"Tiedätkös mitä... meidän remmiimme taitaa piakkoin astua uusi jäsen", ilmoitan ponilleni lempeästi. "Siitä tulee varmasti hauskaa, vaikka onkin vähän hassu ajatus, että sun lähettyvilläsi pyöriikin joku muu. Vaikka se on kyllä kieltämättä paras mahdollinen ratkaisu, mulla ei riitä sulle tarpeeksi aikaa."
Jackie katsoo minua tyynesti ja tuntuu nyökkäävän. Könyän seisomaan ja päätän Jackien rohkaisemana viimeinkin soittaa. Valitsen numeron luettelosta, painan vihreää luuria ja odotan. Lopulta joku vastaa.
"Moi?"
"Elkku, Lynn tässä moi. Tota, mites on, haluaisitko sä vielä aloittaa Jackin hoitamisen?"

[elkku]

Eka päivä



1HM Joo oon aina sitä mieltä ettei kipeenä kandee piirtää jos ajattelee mitä tulosta siit tulee.. Helpon ruoho taustan laitoin ku en halunnu valkoseks sitä jättää. Ja jeps, Jack on kuvassa liian tumma, sry. ):

[elkku]

Laukkaa!!



2HM Halusin nyt tuommoisen paintil tehä. Sillee oon iha tyytyväine vaiks pää liia korkeel jaja takajalat hassusti yms. Mutta kesti kyllä jonkin aikaa ku hiirellä piirsin. (;

// Hahhhaaaah nyt Jackiest tuli liia valee. : DDDDDDDdd

[elkku]

Spirit, villi ja vapaa

Tulin heinän tuoksuiselle tallille. Olin vähän viipynyt Jokerin koiran synttäreillä. Olin huomannut, että Jack näytti lähes Spirit piiretystä elokuvasta tulleelta. Ei ihan, mutta melkein. Olihan se elokuva ollut pienenä ollessani sadepäivinä viihdyttävää.

Kävelin Jackien tarhalle.
- Terve, mitä poika? juttelin ponille.
- Moro, en ole sinua tähän aikaan nähny täällä, Jassu tuli tervehtimään.
- Niimp. Oli Jokerin koiran synttäri juhlat, vastasin vähän päätääni kallistellen, koska se saattoi kuulostaa vähän hölmöltä.
- Okei, no mutta mä jatkan nyt hommiani, Jassu sanoi talikko kädessä. Nyökkäsin hymyillen ja avasin tarhan portin ja kutsuin Jackietä. Se oli niin kiltti... Se tuli heti tervehtimään ja haistelemaan minua. Otin kumminkin sen "kiinni" ja talutin talliin.

Kun Jack oli karsinassaan, päätin hakea sen harjat. Kun palasin, karsinan ovi oli sepposen selällään. Pudotin harjat pelkällä säikähdyksellä. Mitä oli tapahtunut? Kuulin heinäpaalien luota jotain rouskutusta. Päätin aloittaa etsintäni sieltä.
- Mitä sinä Jack täällä teet? kysyin aivan hämmästyneenä. Olin minä mokoma sulkenut karsinan sitten liian huonosti.

Otin karkulaisen kiinni ja olin juuri taluttamassa sitä karsinaansa, kun Lynn sattui paikalle.
- Öh, eikö kannattaisi taluttaa riimunnarun kanssa? Lynn hivenen epäröi.
- No en tullut tarhoilta vaan tuosta heinäpaalista, vastasin olkia kohotellen. Kerroin Lynnille sulkeneeni karsinan liian huonosti. Päätimme harjata Jackien yhdessä.
- Taitaa minulla olla hoitsuna Spirit, villi ja vapaa, sanoin läpällä. Tirskahtelimme asialle ja juttelimme mukavia.

3HM Oliolioli pakko. : DD

// Niin et en ihan näin aktiivisesti pysty hoitamaan tuleviasuudessa, kun omat kaks heppaani pääsevät talliinsa, niin alkaa niidenki hoito. ): Mut myös vähä lyhkänen tarina, eikait haittaa...?

[Lynn]

1. syyskuuta - Vesileikkejä /maksu maastotunnista[/size]



Jackie astelee veteen epäröimättä ja kuopii hivenen vettä mennessään. Säikähdän hetkeksi sen ryhtyvän piehtaroimaan, mutta poni jatkaakin matkaansa ja huokaisen helpotuksesta.


5hm

[elkku]

Enkeli



4HM Kiireessä nyt tuommoisen tein. ;P

[elkku]

Eka ratsastus

Vatsassani oli perhosia hieman, vaikka yritin esittää, että minua ei jännittänyt. Laitoimme Lynnin kanssa juuri satulaa. Minä olin toisella puolella tarkistamassa, että huopaan ei tule ryppyjä.
- Mä voin laittaa suitset nii mene itse laittamaan kypäräsi, Lynn sanoi ja kipitin hakemaan kassistani kypäräni. Laitoin sen päähäni ja palasin rapsuttelemaan Jackietä.
- Sä voit ottaa mun pyörän ku nyt ois hyvä ilma mennä maastoon, tarjouduin ja ojensin pyöräni avaimet.
- Et sit pölli sitä, sanoin läppänä. Lynn naurahti ja meni ensin tallikäytävältä ulos ja minä perässä talutellen Jackietä.

Lynn piti vastaan, kun nousin Jackin selkään. Pää korkealla ja korvat hörössä se ihmetteli, että kuka sen selässä nyt on. Silittelin Jackien kaulaa ja Lynn nousi puna-valkoisen pyöräni selkään. Jack oli hauskan pieni, koska olen hoitanut vain hevosia ja kauan sitten shettistä. Nyt minulla oli allani risteytys poni joka kulki reippaasti metsää kohti.
- Voinko ottaa jo vähän ravia? kysyin.
- No voidaan me vähän matkaa, Lynn sanoi. Jackiellä oli ihanat askeleet! Lähes jalat jo väsyi, kun jouduin keventämään useammin kuin Epulla. Epulla oli pitkä ja lähes hidaskin askel ja sitä sai väliajoin hoputtaa, mutta Jackie kulki sopivan reippaasti.

Ponin korvat olivat koko ajan liikkeellä. Se kuunteli minua ja välillä korvat olivat hörössä. Se oli selvästi vielä epävarma.
- Vaihdetaaks? Reidet jo on ihan nuudelia, kysyin ja hieroin reisiäni.
- Okei, voinko lainaa kypärääsi? Lynn vastasi ja kysyi. Hänellä ei ollut kypärää mukana.
- Lainaa vain, vastasin ja ojensin kypäräni. Lynn pisti sen päähänsä ja minä pidin vastaan, kun hän nousi ponin selkään.

Kuljimme hetken aikaa peltotietä, kunnes saavuimme metsään. Lynn siirsi ravista käyntiin.
- Täällä voi sun olla vaikea polkee ja Jack voi kompastua juurakoihin, Lynn sanoi.
- Ääh, en haluis jo nyt kääntyy, vastasin nuristen.
- Ei meidän tarvitsekkaan, Lynn vastasi virnistäen ja osoitti punaista kassia, joka oli pyöräni tarakalla. Katsoin kysyvästi sen sisälle ja sieltä löytyi eväsleipiä.
- Sä oot kyl paras, sanoin ja kaivoin leivän itselleni ja Lynnille. Otimme Jackieltä satulan pois ja se sai syödä ruohoa, kun me istuuduimme maahan ja söimme eväitä. Juttelimme mukavia ja pian oli leivät syöty. Kiitin ja pyyhin housuistani muruset pois.

Lynn ratsasti taas ja minä poljin pyörääni. Jack eteni ravissa ja matka sujui nopeasti, kun juttelimme pahaa opettajistamme ja talleista. Shelyes tuli näkyviin.
- Haluatkos vielä laukata herrallani kentällä? Lynn kysyi huomaavaisesti. Tietenkin halusin ja otin kypäräni päähän, kun Lynn laskeutui ja nousin taas Jackien selkään. Käänsin sen kohti kenttää.

Annoin hetken Jackien mennä käyntiä ja pian nostin ravin kautta pehmeän laukan. Se oli reipasta ja tasaista.
- Ihanaa! sanoin Lynnille, kun laukkasin hänen ohi. Lynn hymyili ja laukkasin kaksi kierrosta vielä ja sitten siirsin raviin ja sitä kautta käyntiin. Taputin Jackien kaulaan, kun se pärskähteli. Laskeuduin pian alas ja Lynn talutti sen talliin. Otin kypäräni pois ja käytävällä mahduimme molemmat puuhailemaan Jackien kanssa.

Puhdistin vedessä kuolaimet ja vein koko suitset satulahuoneeseen naulaan roikkumaan. Sen alla oli Jackien satula. Harjasimme vielä yhdessä Jackieta, joka oli jo nukahtamassa seisaaltteen. Emme enään paljoa jutelleet Lynnin kanssa, mutta veimme Jackien tarhaan missä se onnessaan piehtaroi itsensä taas hiekkaiseksi. Naurahdimme molemmat ruunan touhua ja sitten sanoin lähteväni kotiin.

5HM

[Lynn]

20. syyskuuta - Ajaen

Asetan silat paikoilleen ja huomaan Jackien vilkaisevan minua sivusilmällä. Hymyilen ponille ja jatkan valjastamista.

Maiskautan kevyesti valjastetulle ponilleni, joka keinahtaa välittömästi laiskaan käyntiin. Tänään Jackie selvästikin viettää jonkinlaista sunnuntailaiskottelupäivää, mikä sopii minulle. Nyt on hyvä mennä rennosti. Kärryn rengas osuu pienenpieneen kiveen ja tiellä kaikuu tutunkuuloinen kavioiden kopina. Jackiella ajaminen on aina mukavaa, tuumaan mielessäni, se on niin tottelevainen ja pehmeä. Minusta on ihanaa tehdä joskus jotakin muuta kuin ratsastaa tai talutella - ajaminen on mahtavaa. Tovin aikaa käveltyämme hoputan Jackien raviin ja nautin kyydistä.



/ haaah! anteeksi vaan, mun oli ihan pakko pistää vaan toi luonnosversio, koska mä kämmäsin pahemman kerran Ei siitä sen enempää. /

[elkku]

Maastoilua

Räsäinen harmaa reppu olallani kävelin Shelyesiin. Oli ollut lyhyt päivä koulussa, niin ennätin hyvin Jackietä liikuttamaan. Kuljin ohi omenapuun ja nappasin pudonneen omenan maasta.
- Vien tämän Jackille, mutisin ja pistin ompun taskuun.

Silmäilin tarhoja ja Jackien värinen poni pisti silmiini. Jack oli ihan läheisessä tarhassa, joten kävelin tarhan eteen mielessäni ottaa Jack kiinni. Tulin tarhan portista sisään tarhaan.
- Mitä jäbä? Ota omppu, sanoin ja silitin ruunan otsaa. Jack ei edes huomannut, kun oli jo kiinni riimunnarussa. Avasin portin sepposen selälleen ja talutin perässä olevan Jackien talliin.

Tallissa laitoin Jackien karsinaansa ja hain satulahuoneesta suitset, satulan ja harjakopan. Olisi tehnyt mieli mennä vain ilman satulaa, mutta olisi parasta mennä toisella ratsastus kerralla myös satulalla. Sitten en ainakaan joutuisin maantien ojassa istumaan, jos tasapaino pettää, tuumansin. Jätin kamat Jackien karsinan eteen ja aloin harjailemaan sitä. Pikkuhiljaa suitset ja satula oli Jackien päällä ja minä vailla varustusta. Jätin Jackien hetkeksi karsinaan, kun käväisin hakemassa kypärän, pienen esteraipan varmuuden vuoksi ja turvaliivin lämmittämään, koska olin hyvin vähissä vaatteissa.

Kun olimme molemmat valmiita lähtemään, niin talutin ponin ulos pihalle. Pihalla tarkistin satulavyön ja nousin ruunan selkään. Säädin jalustimet, jotka olivat Lynnin kokoa eli ainakin neljä reikää liian pitkät. Kun sain jalustimet säädettyä, niin lähdimme kulkemaan käyntiä tietä pitkin.

Katselin oranssin, vihreän, ruskean ja punaisen värjäämiä puita. Kesä oli mennyt nopeasti. Pian alkaisi ne hirveät loska- ja muta kelit. Pienet vilunväreet hiipivät selkääni pitkin, koska tuuli puhalsi luihin ja suoniin. Annoin pari pohjetta Jackielle, niin se siirtyi raviin. Kevensin ja annoin Jackien mennä suoraa tietä.

Hetken päästä olin jo aika poikki. Hiljensin Jackien käyntiin. Se pärskähteli. Pian alkaisi metsä, joten olisi hyvä syy mennä se käynnissä. Jos menen lyhyttä metsä polkua, niin pääsisimme nopeammin yhdelle tielle missä voisi laukata. Metsä imi meidät lähes sisäänsä ja menimme välillä juurakoiden yli ja joskus tuli pieni ylämäkiä ja alamäkiä. Myös Jackie yritti pari kertaa saada välipalaa polulta, mutta estin sen ja Jack joutui tyytymään vain pariin hassuun lehteen.

Metsä tien jälkeen tuli se tie mitä voisi kutsua laukka suoraksi. Maiskautin ponin raviin ja menimme ravia jonkun aikaa ja sitten vasta annoin laukkapohkeet. Jackie lähti "viilettämään" sen söpöä pikku laukkaa. Askeleet olivat lyhyitä. Aloin jo vähän pidättämään ruunaa, ettei se ihan karkaisi käsistä. Näin kaukaa lähestyvän punaisen jutun. Se oli auto. Hiljensin äkkiä Jackien ravin kautta käyntiin ja pian auto ajoi vauhdilla ohitsemme. Jackie vähän hypähti sivuille ja ei ihme. Vieressä olevat kasvit heiluivat auton vauhdista.
- On kumma kun ei älytä hiljentää edes pariksi metriksi autoa! suutahdin. Kaikenlaisia ihmisiä oli olemassa, sen huomaa.

Pian Jackien kotitalli Shelyes näkyi. Olimme äsken ravanneet, mutta nyt siirsin Jackin käyntiin. Pihalla tein muutaman voltin vielä ja sitten pysäytin Jackien ja laskeuduin alas. Reiteni olivat kipeät, koska en ollut tottunut keventämään noin useasti. Pakko se on tottua. Talutin Jackien talliin. Otin varusteet pois ja harjasin Jackien perusteellisesti. Aurinko paistoi ulkona, joten ehdottomasti laitoin Jackielle riimun ja riimunnarun kiinni riimuun ja talutin sen tarhaan. Siellä se pirteänä hörähteli muille hevosille ja itse keräsin kamppeeni ja siivosin jälkeni ja päätin lähteä. Nuhjuinen reppu selässäni ja turvaliivi pyörän tarakalla, lähdin polkemaan kotia kohti.

6HM (sori kun ei ole keskustelui yms. ): )

[elkku]

Pimeys alkaa



7HM En keksiny parempaa nimee tälle hoidolle. ;D Mut inspas piirtää pitkästä aikaa musta valkonen kuva. (: Joo ja ekaks meinas tulla suokki joten harja on vähän pörrönen...

[Lynn]

(upea kuva! niinno, sieltähän se pimeys tulla töpöttelee, pitää alkaa heijastimia kaivamaan esille )

3. marraskuuta - Runoilua[/size]

Puiden lehdet kellastuneet
tuulen tuoksut kirpeät
viileä ilma ja harmaa sää
Pian satanee lunta

Jackie taivasta tiirailee
pohtii, miettii itsekseen
miltä mahtaisi tuntua
jos lumihiutale saisi olla
Leijailisi kevyesti ilman halki
määränpäänä valkea hanki
Kieppuisi puuskien riepoteltavana
tuulenhenkäyksien ohjailtavana

ja lopulta

saavuttaisi määränpäänsä,
hukkuisi

tuhansien samanlaisten joukkoon.

Jackie huokaisee.

Onneksi
hän ei ole lumihiutale...

onneksi
hän on omanlaisensa persoona.

I-H-A-N M-A-H-T-A-V-A ! <3 En oo montaa näin koskettavaa runoa oo lukenu. : ) Lunni+Jackinen 7HM.
- Maissi