|
Post by Lynn on Jun 15, 2010 18:27:07 GMT 3
15. kesäkuuta"No hei poninpallerot, tehän nyt levottomina olette. Mikäs nyt on?" kyselen hymyillen portin läheisyyteen minut nähdessään tunkeneilta Sonylta ja Lorelta. "Ja missäs se Jackie on?" Huhuilen poniani, joka ei kuitenkaan liity ponikavereidensa joukkoon. Kurtistan kulmiani, mutta henkäisen helpotuksesta nähdessä ruunan pötköttelemässä kauempana aitauksessa. "Kylläpä teidän kaveri osaakin olla melkoinen unikeko", hymähdän Lorelle ja Sonylle, mutta samassa jokin poniruunani liikkumattomassa olemuksessa saa minut kurtistamaan jälleen kulmiani. En anna pahojen aavistusten ottaa ylivaltaa, totta kai Jack vain nukkuu niin sikeästi, ettei kuule kutsuani. Kävelen hitaasti ponikaksikko perässäni kohti makaavaa ponia ja huomaan Sonyn ja Loren haistelevan levottomana ystävänsä suuntaan. Ne jäävät kunnioittavan välimatkan päähän, mutten suostu myöntämään todellisuutta. Nielaisen. "Ja-aaack, herätys ukkeli! Jackie-muru, nousehan ylös sieltä", huhuilen itku kurkussa. Poni ei reagoi. "Älä ole tosissasi", kuiskaan epätoivoisena. Ruuna tuijottaa tyhjyyteen. Kyykistyn Jackin pään viereen ja silitän sen viileää poskea. Silittelen ruunaa ja suljen sen silmät. Minulla on yksinomaan turta olo - en osaa tuntea surua, en vielä. En osaa itkeä. Minä vain istun siinä silittämässä poniani, odotan sen nousevan ylös minä hetkenä hyvänsä ja samalla tiedän, ettei se nouse. Se nukkuu ikiunta. * * * Kiitos kaikesta, Jack.
|
|