Brella tarinoi

[Jassu]

1.7.2010 // Rajuilma

Katsoin huolestuneena keittiön pöydällä seisovaa harmaata, digitaalista lämpömittaria, jonka lukemat hipoivat 25 celsiusastetta. Luku oli epäilyttävän lämmin, sisällä vallitsi kostea ja hiostava ilmasto, joka pakotti minut avaamaan ovet ja ikkunat tuuletuksen parantamiseksi.
»Tänään tulee lämmin keli, koiraseni», mumisin Nellalle kiskoessani mustia ratsastushousuja ylleni. Sheltti katseli touhuani pää kallellaan, mutta tiesin sen kuuntelevan minua silti. »pitää muistaa juoda tarpeeksi. Juomisesta puheen ollen, minun onkin jano», jatkoin ja hipsin vähin äänin jääkaapille.
Vaikka taivas oli enimmäkseen paksun pilviharson peittämää, eikä aurinko näin ollen lämmittänyt minua, musta teepaitani liimautui epämiellyttävästi selkääni vasten. Join nautinnollisesti juomapulloni puolityhjäksi ja suljin sen jälkeen jääkaapin oven huolellisesti. Tänään olisi paljon tekemistä. Kahdelta olisi alkeistunti ja kolmelta aikuisten koulutunti. Niitä ennen ehtisin mainiosti ratsastaa Brellan, Nina oli luvannut liikuttaa Sagan tänään ja Hetalle riittäisi pelkkä juoksutus illemmalla.

Nella seurasi kuuliaisesti vierelläni tarhoille, jossa armas issikkani käyskenteli. Ennen kuin astuin tarhaan, tarkistin vielä kaikkien juomakaukalot, jotka helpotuksekseni olivat täynnä. Brella antoi ottaa ihmeen helposti kiinni, joten sen kanssa ei tarvinnut junnata kahta minuuttia kauempaa. Ehkä sekin oli hieman uuvuksissa hiostavasta, kosteasta ilmasta. Epäilin, että tänään, tai viimeistään huomenna alkaisi sataa tai ukkostaa. Se oli kuitenkin sen ajan murhe, ennen sitä täytyisi saada Brella liikutettua.
Kävelimme kolmestaan, minä, Brella ja koira, kohti yksityistallia, jonka lämpötila oli varmasti neljäkymmentä astetta. Käännettyäni hevoseni karsinaansa väänsin pesuboksin nurkassa olevasta sulake- ja sähkökaapista ilmastointilaitteen täysille ja kuulin, kuinka katossa olevat ritilät alkoivat suhista hyväenteisesti. Noudin nopsasti Brellan mustan satulan ja suitset varustehuoneesta ja suuntasin takaisin karsinalle. Brella joi tyytyväisesti juoma-automaatistaan, joten sain ovelasti viskattua satulan selkään ilman suurempia protestointeja. Kiristin satulavyön vasta ensimmäiseen reikään, sillä issikka pullisteli raivostuttavan paljon. Odotin, että tamma sai juotua, ja tarjosin kuolaimet suuhun, mikä kävikin todella helposti.

»Jassu!», kuulin huudettavan vasemmalta puoleltani, kun talutin Brellaa kohti kenttää. Catu virnuili leveästi ja heilutti kättään pirteänä. Sentään jollain riitti virtaa tällaisena päivänä. »Ooks Brellaa menos ratsastaa?»
»Joo, pakko ehtiä ennen tunteja. Illalla varmaan rupeaa satamaan, enkä tahtoisi mennä maneesissa näin lämpimällä. Maneesista puheen ollen, käytkö vääntämässä ilmastoinnit täysille sieltäkin? Kaikki rakennukset tuntuvat olevan kuin saunoja tällä ilmalla», vastasin pysäyttäen ratsuni, joka keskittyi kyttäämään kuusessa hyppivää oravaa.
Catu kohotti kulmiaan, hymyili hieman ja lupautui sitten pyyntööni.
»Onnee vaa sit, koita ol putoomat jos rupee ukkostaan», tyttö väänsi ominaisella murteellaan.
»Koitan, koitan», naurahdin takaisin ja naksautin Brellan jälleen käyntiin. Catu nappasi Nellan syliinsä, rapsutti tätä ja lähti sitten sheltti kainalossaan kävelemään kohti maneesia.

Puut olivat täysin paikallaan, eivätkä lehdet havisseet ollenkaan. Ilma seisoi ärsyttävän hiostavana ja taivas oli harmaana pilvistä. Kongstindanin takana oli pahaenteinen, tumma pilvirintama, ja epäilin kohta alkavan sataa. Siitä huolimatta kiristin Brellan satulavyön, kipusin nopeasti selkään, kokosin ohjat ja patistin ratsuni uralle. Jos alkaisi sataa, sitten mentäisiin maneesiin jatkamaan, eihän se sen suurempi ongelma olisi.
Käveltyäni muutaman kierroksen painoin pohkeella merkin Brellan kylkiin, jotta tämä jatkaisi ravissa työskentelyä. Tamma nosti kiireisen, tikittävän ravin, mikä oli liiankin tuttua Brellan kohdalla. Annoin rauhallisia puolipidätteitä ja kevensin hitaaseen tahtiin, ja hetken kuluttua tamma rauhoittui hieman. Notkistelin issikkaa tekemällä paljon voltteja, temponlisäyksiä ja -vähennyksiä sekä pysähdyksiä. Kuulin, kuinka jossain kaukana jyrisi vaimeasti, mikä sai Brellan olemaan erittäin varautunut.

Tunsin kädessäni pisaran, ja totesin aavistukseni oikeaksi: kohta alkaisi sataa. Kun katsoin tarkemmin, huomasin, että satulan etukaaressakin oli pisaroita. Pikkuhiljaa kuuro koveni ja lämmin sadevesi virtasi käsivarsiani pitkin vuolaasti. Pidin silti pintani ja rauhoittelin ratsuani, en alentuisi vielä siirtymään maneesiin. Kyllä se kuuro ohi menisi, ajattelin. Jyrisi taas, ja Brella siirtyi kiitolaukkaan. Nojasin reilusti taakse ja sain kuin sainkin tamman hidastamaan, mutta ei, ei tästä mitään tulisi. Olisi pakko siirtyä maneesiin.

Kurotin portin auki ja ratsastin ison tallin ohi maneesiin. Maiss ratsasti siellä kermaponillansa, joten en ainakaan olisi yksin.
»No mutta Jassu!», tyttö huudahti.
»No mutta Maissi», hihkaisin takaisin hymyillen. »Ei herranjumala mikä ilma. Voit kuvitella; ukkonen plus kenttä plus Brella…», mumisin arvoitukselliseen sävyyn.
»Haha, no tosiaan voin!», Maiss nauroi. »Vanilla menee hiiiianosti! Tätä menoa päästään kohta koulukentille kisaamaan, poni on mahtava!»
»Voi, kun voisinkin sanoa samaa», nauroin tytölle ja yritin samalla kuivata märkiä käsivarsiani ratsastushanskoihini. Brella viskeli tympääntyneenä päätään, se oli hermostunut, eikä tahtonut seistä paikallaan. Ilmastointilaite tohotti katossa, mikä kertoi Catun täyttäneen lupauksensa. Kokosin ohjat ja ravasin hetken hieman uran sisäpuolella. Totesin samalla, että pitäisi taas pian kutsua Bert lanaamaan maneesin pohja traktorillaan, seinien vierustalle alkoi polkeutua liian syvä ura.

Nostin kulmasta laukan ja istuin raskaasti satulassa. Brella kiihdytteli hermostuneesti ja viskoi päätään ärsyttävästi. Ulkona jyrisi vähän väliä, joten ei ollut ihme, että tamma oli kiihtynyt. Sade rummutti kattoa enemmän tai vähemmän rauhoittavasti, mutta juuri tällä hetkellä keskityin vain pitämään ratsuni vauhdin kurissa.
Maiss ratsasti Vania rauhallisesti, eikä pikkuponi tuntunut välittävän tuon taivaallista vallitsevasta säätilasta tai ukkosen jyrinästä. Voikko laukkasi pääty-ympyrää keskittyneesti ja Maiss hymyili leveästi tammansa työskentelynhalulle. Ulkona välähti ja salamanisku heitti kirkkaan valon maneesin suurista ikkunoista. Laskin sekunteja, alle kolmen sekunnin päästä jyrisi voimalla. Pikaisen matemaattisen toimituksen jälkeen tajusin ukkosrintaman olevan alle kilometrin päässä meistä. Se ei kuitenkaan ollut suurin huoli, Brella oli säikkynyt ukkosen mahtipontista ääntä ja tajusin istuvani päättömässä kiitolaukassa ratsuni kaulalla. Pakokauhu valtasi mieleni, pidätin Brellaa minkä pystyin, tuloksetta. Maissi katseli menoani hiljaa ja pysäytti Vanin. Tytön kasvoille piirtyi kauhistunut ilme, kun putosin kylki edellä hiekkaiselle alustalle.
Sadattelin Brellaa ja ukkosilmaa hiljaa tuskissani. Kirosin samalla myös häntäluutani, sitä jomotti kivuliaasti, mutta uskoin kykeneväni vielä nousemaan selkään.

»Jassu! Sattuiko?», Maiss kysyi kimakasti ja kiinnitti huomionsa ratsuuni, joka oli pysähtynyt maneesin toiseen nurkkaan.
»Ei, tai siis joo, tai siis, kyllä tämä tästä..», inisin vastaukseksi ja harpoin ratsuni luokse. Joka askel teki kipeää, mutta siitä välittämättä heitin jalkani islantilaisen selän ylitse ja olin jälleen kyydissä.
»Poni perhana, noin ei tehdä», murisin Brellalle ja kannustin sen laukkaan. Tällä kertaa hitaaseen laukkaan. Sade rummutti yhä kattoa kuuluvasti, mutta jyrinä sentään oli lakannut. Alaselkääni koski, ja uskoin täräyttäneeni sen putoamisessa. Pitäisi kai ottaa rauhallisesti nyt muutama päivä, ajattelin kääntäessäni Breliä voltille. Hidastin ravin kautta käyntiin ja annoin hieman pidempää ohjaa. En kuitenkaan uskaltanut heittää ohjia kokonaan pois, jos ulkona vielä jyrisisikin.

»Me mennään nyt kyllä talliin», Maiss tokaisi hetken kuluttua ja nosti Vanin pieniä jalustimia. »Jäättekö te vielä tänne, vai?»
»Eiköhän tämä riitä tältä päivältä», mumisin. »Odota, mää tuun kanssa.»
Sade oli laantunut pieneksi tihkuksi ja mustat ukkospilvet olivat kadonneet länteen. Hyppäsin alas tamman selästä ja nostin nopeasti jalustimet. Seurasin Maissin kermanväristä shettistä ovelle, jonka suljin perässäni sammutettuani valot maneesista. Maiss heilautti hyvästiksi kääntyessään pikkutallia kohti, mutta minä jatkoin yksityistalliin. Kosteus oli suurimmaksi osaksi haihtunut tallista ja lämpötilakin oli jo viilenemään päin, onneksi. Käveleminen tosin sattui yhä, enkä voinut sille mitään. Vein satulan ja suitset satulahuoneeseen ja heitin Brellalle kuivausloimen päälle. Suljin karsinanoven pienen harjailuhetken jälkeen ja lampsin isoon talliin.
Avasin oleskeluhuoneen narisevan oven ja voihkaisin tajutessani sohvan olevan tupaten täynnä. Catu röhnötti sohvan nurkassa vieden ainakin kahden ihmisen tilan, Pesce valitti tälle ja koitti työntää tyttöä alas sohvalta, Viivi taas murisi Pescelle tämän töniessä häntäkin koko ajan, Fiona istui nojatuolissa ja Kopsu nojatuolin käsinojalla, Maiss mutusti Cican kanssa eväitä penkillä ja Nina voiteli leipää jääkaapin edustalla.
»Moi, ihmiset», huokaisin ja asettauduin Cican viereen penkille istumaan. Sain epämääräisen vastauksen joko muminoita tai jotain ’moi’hin viittaavia lausahduksia, joita en kyennyt paremmin tunnistamaan.
»Meniks hyvin?», Catu virnisti pepsodenttihymyllään ja mulkaisin kiharapäätä murhaavasti.
»Älä kysy.»
»Ei menny», Maiss täydensi. »Se lens kuin Jassukeihäs.»
»Älä kuule yhtään siinä», nauroin. »Koittakaa itse pysyä selässä kun hullu tamma säikkyy ukkosta. Ja nyt mulla on selkä kipeä.»
»Sitä se vanhuus teettää…», Viivi naljaili ja peitti kasvonsa paksun kirjan taakse piiloon.
Murahdin pienesti. »Vai vanhuus! No, joka tapauksessa, tämän vanhuksen pitäisi mennä puolen tunnin sisällä pitämään alkeistuntia.»
»Mene, mene», Catu patisti. »Mut pist sit jotku rauhalliset hevoset sin tunnille.»
»Yritetään», mumisin ja patistin muutaman apurin varustamaan poneja tunnille. »Saatte sitten kuulkaa tuoda mulle jonkun oikein paksun tyynyn, jos meinaatte että jaksan istua koko tunnin kovalla tuolilla tän selän kanssa!»
Nauraen poistuimme joukolla kohti alakertaa, jossa lapset jo odottelivat listaa.

[saana]

2.11.2011, keskiviikko- Hoitotaipaleen alku

Aiempi versio hävisi taivaan tuuliin, piti uusi laittaa sitten aluille...

Kello yksi seisoskelin Shelyesin ulkokentän laidalla katsomassa hulvattomasti pukittelevaa ponia ja sen ratsastajaa. Ratsastaja näytti hermostuneelta, posket punoittivat. Letit heiluivat hauskan näköisesti ponin pompotellessa ratsastajaa ilmaan. Satulaa ei ollut. Itse olisin siihen vaiheeseen ulvonut niin kovaa, että poni olisi säikähtänyt. Pudottuaan kuudetta kertaa ratsastaja antoi periksi ja kävi hakemassa ponin takaisin vierelleen. Se antoi helposti kiinni. Tyttö puristi ohjia ja minun luulojeni vastakohdaksi vielä kerran nousi selkään, veti henkeä ja antoi pohkeita kävelemiselle. Poni talsi hetken matkaa pilke silmäkulmassa. Ratsastaja otti varuilta raipan, sillä näin, että poni oli tahmea, tänään. Ja varmaankin ärsyyntynyt pohkeista, kun ei huvittanut työskennellä. Ratsastaja nosti laukan vielä kerran käynnistä, ja kiristi ohjastuntumaa huomattavasti. Laukka oli tikittävää, eikä ponillekaan välttämättä miellyttävintä, mutta se oli totta, ettei periksi saa antaa. Poni hidasti sitten kiltisti. Ratsastaja huomasi minut ja laskeutui kierroksen käveltyään ponin selästä, talutti sen luokseni.
- Mä en ole nähnyt sua ennen, tyttö tokaisi. Tuo oli kysymys, kuka olet.
- Mä olen Saana, ekaa kertaa täällä, ei ihme. Kuka sä olet?
- Fiona, ja tässä on Lore... tyttö sanoi, mutta juuri silloin Loreksi kutsuttu poni kiskaisi reippaasti ohjia kohti ruohoa. Fionan ote pysyi, eikä poni päässyt syömään, vaikka kuinka yritti. Kuitenkin se kuopaisi kerran maata.
- Lore, äläs viitti, tyttö sanoi lempeästi, mutta jotakuinkin selkeästi käskien.
- Niin että mistäs Brellan löytää? kysyin äkkiä. Fiona katsahti minua.
- Isosta tallista, hän vastasi.
- Jeps, mutta siis mikä noista on iso talli? En halunnut olla epäkohtelias, vaikka tiesin, että Brella asui Isossa tallissa.
- Tuolla, Fiona osoitti keskellä pihaa nököttävää rakennusta.
- Okei, kiitoksia! sanoin ja lähdin kävelemään ripeästi poispäin.

Seisoin tallinoven edessä. Oven yläpuolella oleva, huterasti kiinni pysyvä kyltti antoi paljastaa haalistuneet kirjaimet. Siinä luki store stall. Iso talli. Tiesin, että Brella asui Isossa tallissa, joten luikahdin sisään ja suljin oven perässäni. Se jäi hieman raolleen, ja vetäisin vielä kerran ovea kiinnemmäs. Ääni, joka oven tempomisesta syntyi, ei ollut miellyttävä.
- Turhaan sitä tempoa, ei mene kiinni kummiskaan, kuului hiljainen puhe. Käännähdin, mutta takanani ei ollut ketään. Kävelin varovasti käytävää pitkin, ja kenkäni jättivät selkeät jäljet osittain pölyiselle lattialle. Silloin tälloin näin karsinoiden vieressä pieniä heinäkasoja, jotka kuitenkin tulkitsi jämiksi. Näin ruskeatukkaisen tytön luomassa lantaa tyhjästä karsinasta. Karsinan asukki seisoi käytävällä kuopimassa lattiaa kaviollaan.
- Moi, tervehdin vaisusti.
- Moi, karsinaa siivoava tyttö mutisi ja kääntyi puoleeni. - Kukas sä olet?
- Saana, Brellan... lauseeni jäi kesken, kun tyttö nyökkäsi.
- Mä olen Catu, tallityöntekijä, siivoon näitä karsinoita ja ruokin ja kaikkea, hän mumisi. - Brella asuu tuolla.
- Kiitos, sanoin, ja vaikka mielelläni olisinkin keskustellut pidempään, kääntyi Catu jatkamaan puuhiaan. Kävelin parisen askelta eteen ja kuulin kolinaa. Karsinan yli kurkisti pörröinen pää. Islanninhevosen. Totesin, että tässä se oli, Brella frá Vatn. Nimikylttiin oli väännetty huonosti palaan mahtuva lisälause, jossa minut mainittiin Brellan hoitajaksi. Pieni hyvä kaikui sisälläni, kun rapsutin Brellaa. En kuitenkaan osannut tehdä oikein mitään, joten peruutin takaisin Catun luokse ja tiedustelin asiaa.
- Vie ulos. Jassu huolehtii sen hommista, nainen on varmaan talolla. Kysy siltä tarhauksesta. Catu käski, sano sille, jos ihmettelee, tyttö kertoi. Kävelin nopeasti pois ja otin käsiini riimun ja riimunnarun. Hypistelin niitä hetken käsissäni. Syksyn kevyt tuuli viuhui ja näkyi hevosten karsinaikkunoista. Avasin oven raolleen ja kurkistin sisään.
- Brellaaa, kutsuin ja otin askeleen eteenpäin. Tamma ei reagoiniut, ja marssin kohtuullisen varmana sen viereen, maiskutin pään ylös ja työnsin riimun siihen. Sitten kiinnitin riimunnarun riimuun ja työnsin oven jalallani auki. Jäljet, jotka olivat saaneet alkunsa ratsastussaappaideni pohjista, näyttivät melko huvittavilta. Laitoin Brellan liikkeelle ja talutin ulos.
Jassu seisoksi talolla, tai, Catun mukaan Jassu. Talutin Brellan perässäni Jassun luokse, mikä osoittautui ponin raahaamiseksi pitkin pihaa. Se tahtoi syödä kuivia puunlehtiä, minä tahdoin mennä Jassun luo. Se tahtoi piehtaroida mutalammikossa, minä tahdoin mennä Jassun luo.
Viimeinkin pääsimme sopuun ja kävelimme rinnakkain Jassun luokse.
- Moi, tervehdin.
- Moi, Saanako sä nyt olit, tuli vastaus Jassulta.
- Joo, Saana... Mistä sä tunnistit?
- Brellasta ja pannasta, Jassu vastasi hymyillen. Olin kertonut Jassulle, että käytin aina pantaa, ja minulla oli mustat hiukset, joten helppohan se oli nähdä.
- Mitäs mä tämän kanssa teen? kysyin ja osoitin Brellaa.
- Voisit kai ratsastaa sen, kun sillä ei ole tunteja nyt? Jassu tiedusteli.
- En mä... tota... kun en ole tutustunut siihen kunnolla... sopersin.
- No jaa, vie sitten tarhaan ja tule satulahuoneeseen, mä tulen kanssa sinne, Jassu mumisi. Kiitin, kysyin tarhan, käännyin ja häivyin.
Tarhalle oli melko helppo suunnistaa, ja vein Brellan sinne kaikessa rauhassa. Luonteikas, hankala ja hassu, sanoisin ensimmäisenä Brellasta.
- Brella, mumisin. Avasin tarhan portin ja kävelin sisälle. Tarha oli tyhjä, joten kiirettä ei ollut sulkea porttia. Pidin toisella kädelläni kuitenkin siitä kiinni, ja toisella näpräsin riimunnarun irti Brellan riimusta. Sitten käännyin, menin ulos tarhasta ja suljin portin.

Istuin satulahuoneessa, jossa Jassu selitti minulle kiireissään tallin sääntöjä. Hän kahmi samalla Saga- lempinimeä kantavan hevosen varusteita käsiinsä ja kertoi, että piakkoin alkaisi tunti.
- Vedän porukkaa maastossa, hän selitti. Mutisin jotakin ja päätin mennä Brellan tarhalle, kun Jassu oli selittänyt asiansa.
Brella seisoskeli itsekseen aidalla. Silittelin sitä ja otin pari kuvaa puhelimeni kameralla. Brella oli aika pieni minulle, mutta islanninhevosilla voi kai kirjojen mukaan ratsastaa pitempikin. Brella korskui.
Tarhalle ilmaantui joku tyttö taluttaen vuonohevosta. Hän avasi tarhan portin ja vei vuonohevosen tarhaan. Samaan tarhaan Brellan kanssa. Tyttö sulki portin ja käveli pari askelta minun luokseni.
- Kuka sä olet? hän kysyi.
- Saana, Brellan hoitaja, selitin ykskantaan.
- Mä olen Maiss, tallityöntekijä, ja toi hevonen on Vinja. Ei ole mun, mutta tarhaa Brellan kanssa ainakin tänään, tyttö selitti.
- Sä ja Catu siis olette molemmat tallityöntekijöitä?
- Jeps, Maiss vastasi.
- Oletko sä aina ollut tallityöntekijä?
- En. Omistin Vani-shetlanninponin ja hoidin kahta shettistä, Pepeä ja Sveaa, mutta ne kuoli tallipalossa vähän aikaa sitten...
- Tallipalo, hirveää! sanoin. En ollut tiennyt tallipalosta kuin hämärästi.
- Olihan se, voin kertoa lisää myöhemmin. No, onko sulla tekemistä, vai tuletko laittamaan noille heinää mun avuksi? Maiss kysyi.
- Joo, tulen tulen, vastasin.

Haimme sylilliset heinää ja ilmaannuimme tarhalle. Brella ja Vinja olisivat heti halunneet syötävää. Avasin tarhan portin, vein heinät sisälle Maissin perässä ja laskin maahan.
- Ahne poni, mumisin ja naurahdin, kun Brella tunki syömään. Sitten pujahdimme tarhasta ja jäimme hetkeksi katsomaan hevosten syömistä. Brella huiskutteli hännällään ja söi. Sen kyljet kohoilivat rouskutuksen tahtiin.
- Niin, kerro siitä palosta.
- Joo. Jassu ja Catu tietävät tarkemmin, olivat paikalla, mutta mä kerron sen mitä kuulin Jassulta. Eli juttu on by Jassu... Ensin oli ihan tavallista, ja sitten...
Kuulin tulipalon äänen korvissani. Olin itsekin ollut palossa joskus, muistin sen. Palo levisi ruohoa pitkin, kuului Maissin ääni. Ja sitten se tuli tarhoille, mutta hevoset eivät ehtineet karkuun. Mira, Luna, Svea, kaikki meni. Vain Loka, Frits, Lore, Saga, Brella, Vippe, Vinja, Tomu ja Kitty pääsivät pakoon. Hevosia kuoli niin loputon määrä... Oli niin kamalaa kuulla palo sisältä, Jassu sanoi, nähdä se, ja pelätä sitten. Nähdä hevosia, kuolleita, ja kiirehtiä katsomaan, miten siinä kävi, kuka selvisi, kuka ei. Kuulostelin hetken, kunnes, ja onneksi, Maiss herätti minut:
- Saana!
- Niin?
- Mä en lopettanut vielä, mutta sä vaikutat ihan unohtaneen sen? Maiss sanoi.
- Sori, no, jatka, kehoitin vielä.
- Oli hirveää kuulla se viesti. Svea, Vani ja Pepe on menetetty. Mä olen pahoillani siitä, tuntuu välillä aika pistävältä, Maiss kertoi.
- Varmaan! Mutta nyt jos lopetetaan harmistelu ja mennään talliin vaikka putsaamaan hevosten varusteet?
- Joo!

Saana & Brella 1 hoitokerta

- Tuli lyhyt, mutta ei voinut ekaan kertaan kaikkea tunkea, mun mittakaavalla.

[jasmi]

~ Hoitokerta nro. 1 Brella ja Jasmi ~


Ovi narahti hiljaa kun punaisenruskeiden hiusten peittämä pää kurkisti talliin. Se olin minä, ensimmäistä kertaa shelyesissä.
Tassuttelin hieman pidemmälle talliin ja narisevista kierreportaista loikkasi alas joku tyttö.
- Moi, tiedätkö minne voisin jättää takin ja laukun ja voisitko neuvoa mut Brellan karsinalle? Oon se uusi hoitaja Jasmi, huikkasin tytölle.
- Joo, tuolla ylhäällä on taukotupa ja Brella on tässä käytävässä vasemmalla, näetkin sen varmaan tästä. Nimi on muuten Saana, Lokan hoitaja.
Kiitin Saanaa neuvosta ja kipitin portaat ylös vintille. Ryysäsin hieman tilaa yhdeltä tuolilta ja jätin tavarani siihen. Sitten pyyhälsin alakertaan. Tallikenkieni kopina sulautui mukavasti tallin ääniin kun kuljin kohti minun issikkahoitsuni karsinaa.
- Heippa tyttö, ootpa sä suloinen pikku pömpsiäinen, tollanen karvakasa. Hei, rauhotu nyt, höpötin minua säikkyvälle ja pystyyn karsinassa hyppivälle hevoselle - se suorastaan kirkui koko kehollaan "VTTU KUKA SÄ OOT! Mee poiish, älä tuu lähemmäs, mä tiiän kuka sä oot, SÄ OOT HELEVATA JOKU MÖRKÖ!" Päätin jättää ponin hetkeksi rauhaan, ensi kerralla voisin tehdäkin jotain. Ajattelin taapertaa etsimään muita ihmisiä, mutta ikäväkseni luokkakaverini Fanny soitti juuri.
- Moi Jasmi! Voitko olla tnä meijän kaa, tääl o siis mä ja Tinja -
Nappasin muutaman kuvan Brellasta kun se nyt jo hiukan rauhoittui ja pörrötin sen otsista. Tavarat haettuani kiiruhdin ulos räntäsateeseen.

Anteeksi lyhyys muttatota.... Siinä on kuva? Ja korjasin sen Saanan hoitoponin, anteeks.

[Jassu]

^ Brellan ilme <33333 psst, Saana hoitaa muuten Lokaa, ei Brellaa :D

Kävin pienen virtojenpäästelylenkin maastossa, tamma oli kerrankin temppuilematta kun sai vähän kaahotella.

[Vicky]

21.9.2012 Ilkikurinen pieni islanninhevonen

Kurkistan uteliaasti auton ovesta tallirakennusta. Shelyes, unelmieni talli ja viimeinkin olen päässyt tänne hoitajaksi. Vatsassani liiteli perhosia kun vapisevin jaloin nousin ylös autostani. Tuuppaisin oven kiinni ja lukitsin ovet. Lähden kankeasti kävelemään kohti siistiä tallirakennusta. Taino, tallirakennuksia näkyi olevan kaksi, mutta suuntasin suurempaan eli Isoon talliin. Avasin oven uteliaasti ja kurkistin sisään. Näin jonkun hoitajan sujahtavan johonkin karsinaan. Lähdin kävelemään tuota kohti. Katsahdin sisään.
"Öö, Moi" sanoin hieman epävarmasti.
"Moi. Kukas sä oot? Mä oon Emma. Hoidan tätä Heraa", tuo esittäytyy ystävällisesti.
"Okei. Mä oon Vicky. Tää on mun eka kerta tääl ja oon alkanu hoitaa Brellaa", selostan ja katsahdan sitten tuohon. "Et sattuisi tietämään missä se on?" kysyn vielä.
"Se on tarhassa vielä. Tarhoille pääsee ku meet tosta kentän ohitse. Brellan varmaa tunnistatkin. Ja sit sen karsina on toi numero kasi", Emma selittää vaikkei ilmeisesti ole itsekkään vielä kauaan tallilla käynyt.
"Okei. Kiitti avusta", hymyilen ja lähden ulos tallista. Huomaankin pian tarhoille menevän reitin ja lähden astelemaan sitä pitkin.

Hetkessä saavunkin tarhoille ja näen Brellan. Tunnistan kauniin tamman niistä kuvista joita olen ihaillut. Kävelen sen tarhan luokse ja nappaan maasta riimunnarun joka ilmeisesti kuuluu hoitohevoselleni. Menen tarhan sisälle ja tamma katselee minua arvioiden.
"Hei Brella. Mä oon sun uus hoitaja Vicky. Ja mun kanssa käyttäydytään hyvin", lepertelen tuolle ystävälliseen sävyyn ja pysähdyn paikalleni. Kohotan kättäni sitä kohti. Brella kurottaa turpaansa minua kohti, muttei ota askeltakaan.
"Tule tule", mutisen tammalle ja katselen sitä rauhallisesti. Brella alkaa varovaisesti kävellä luokseni ja juuri kun olen kehumassa sitä se hypähtääkin sivuun ja lähtee ravaamaan tarhan toiseen päähän hirnahtaen ilkikurisesti.
"Hei Brella! Toi ei ollu reiluu", naurahdan ja lähden rauhallisesti ja hieman kylki edellä kävelemään tuota kohti.
"Nyt mä otan sut kiinni ja sä et väitä vastaan", mutisen hymyillen. Olen ehkä noin metrin päässä tammasta ja kurotan kättäni. Silitän varmasti sen kaulaa.
"Nooin... Hyvä tyttö", puhelen Brellalle samalla kun otan toisella kädelläni kiinni sen riimusta. Kiinnitän riimunnarun ja taputan tammaa kaulalle.
"Hieno tyttö. Noin sitä pitää", kehun tuota ja maiskautan pienesti. Lähden taluttamaan Brellaa portille. Käännän tamman portista ulos ja se kiskaisee minut melkein kumoon. Kiskaisen kevyesti takaisin ja päästän narun täysin löysäksi. Käsken tammaa peruttamaan pari askelta. Suljen portin ja lähden taluttamaan islanninhevosta talliin.

Kaviot kopisevat tallin lattiaan kun tuon Brellan sisälle. Talutus oli sujunut ilman ongelmia. Vein Brellan karsinaan numero kahdeksan kuten Emma oli neuvonut. Päästän sen sinne vapaaksi, sillä en pidä koskaan hevosta hoitaessa kiinni, oli miten hankala vain. Tamma pärskähtelee ja kääntää takapuolensa ovelle päin. Laitan riimun ja riimunnarun karsinan ulkopuolelle ja suljen oven. Lähden hakemaan tamman harjoja varustehuoneesta. Avaan varustehuoneen oven ja vilkaisen sisälle. Näen siellä naisen joka selailee jotain vihkoa.
"Ai hei. Sä taidatkin olla Vicky? Mä olen Jassu, tän paikan pääpomo", nainen kertoo virnistäen ja laskee vihon pöydälle.
"Moi. Joo olen. Ja kiva tutustuu", naurahdan Jassun pirteydelle.
"Mites Brellan kaa on menny?" tuo kysäisee uteliaasti.
"Hyvin. Ehdin kyl vast hakee sen tarhasta, mut se ainaki suju ihan hyvin", naurahdan.
"Eli ei hankaluuksia?" Jassu vielä varmistaa. Nyökkään ja nappaan Brellan harjapakin käteeni.
"Mut meen nyt harjaa sitä", kerron hymyillen ja Jassu nyökkää. Lähden tallikäytävään ja menen suoraa reittiä Brellan karsinalle. Tamma päästää matalan hirnahduksen ja kuopii jalallaan vaativasti.
"Brella kuule. Toi ei oo kilttiä", huomautan tuota hieman kovemmalla äänellä. Tamma heilauttaa päätään kärsimättömästi, mutta lopettaa kuitenkin. Lasken harjapakin maahan ja avaan karsinan oven. Tamma yrittää jyrätä sieltä ulos, mutta käsken sitä peruttamaan. Suljen ovea ja ja menen tamman kaulan viereen.
"Rauhassa vaan. Nyt mä ajattelin harjata sut", puhelen rauhoittavalla äänellä ja näytän harjaa sille. Tuo katselee minua hieman ärtyneesti ja huiskaisee hännällään. Alan siitä huolimatta harjaamaan Brellaa. Se seisoo ihan kiltisti aloillaan kunnes alan harjata sen vatsaa. Se huitaisee takajalallaan, mutta pidän pienen murahduksen ja jatkan harjailua.

Harjailu sujuu loppuun ihan hyvin. Kavioita putsatessa tamma ei oikein halunnut olla rauhassa. Kuitenkin loppujen lopuksi sekin sujui. Laitan harjat takaisin harjapakkiin ja nappaan Brellan riimun ja riimunnarun käteeni. Laitan Brellalle riimun päähän ja avaan karsinan oven. Odotan kunnes Brella odottaa rauhassa ja lähden vasta sitten taluttamaan sitä ulos. Vien Brellan tarhoille ja päästän sen omaan tarhaansa. Irroitan riimunnarun sen riimusta. Jään seisoskelemaan tarhan keskelle. Brella menee jonnekkin tarhan reunaan tutkiskelemaan. Seisoskelen kuitenkin siinä keskellä.
En tiedä kuinka kauan seisoin siinä, mutta loppujen lopuksi Brella tulee luokseni ja tökkäisee kättäni. Hymyilen ja silitän tuon kaulaa. Brella ei lähde enään karkuun, vaan antaa minun silittää itseäni. Silittelen tammaa hetken, kunnes se kyllästyy ja lähtee. Niin lähden minäkin. Jätän riimunnarun tarhan viereen ja lähden talliin. Menen tallitupaan jossa näkyykin olevan muita. Jään tutustumaan muihin.

Vicky ja Brella 1hm

[Vicky]

22.9.2012 Vauhtia elämään

"Rauhassa nyt vaan", mutisen vieressäni steppailevalle tammalle. Brellalla tuntuu olevan paljon energiaa, eikä se oikein tahdo jaksaa odottaa, että saisin portin auki. Kun viimein saan portin auki, tamma yrittää rynnätä siitä ulos, mutta estän sen suunnitelmat. Avaan portin kokonaan ja kävelen itse sähläävän tamman edellä ulos. Suljen portin perässäni ja lähdemme astelemaan tallille päin. Brellalla on tosissaan vauhti päällä ja se yrittää kokoajan kiskaista itseään vapaaksi. Tamma ravaa lyhyin askelin vieressäni. Pysähdyn itse ja tamma kääntyy minun ympäri. Pyydän sitä pysähtymään ja peruttamaan. Brella heilauttaa päätään kärsimättömästi. Jatkamme matkaa taas, vaikka tamma on edelleen melko rauhaton. Matkalla törmäämmekin Jassuun joka on menossa hakemaan jotain hevosta sisälle.
"Brelluskaisel näyttääki olevan virtaa", tuo toteaa pirteästi.
"Totta totisesti", naurahdan ja jatkamme matkaa. Vien tamman sen omaan karsinaan ja päästän sen irti. Otan vielä riimun pois sen päästä ja sitten jätän sen karsinaan. Laitan riimun ja riimunnarun karsinan ovessa olevaan koukkuun ja lähden hakemaan harjapakkia. Tällä kertaa ne löytyvätkin nopeammin, kun paikat alkavat tulla tutuiksi. Palaan Brellan luokse ja menen sen karsinaan. Tamma seisoskelee karsinassa yllättävän rauhallisena. Jätän harjapakin ulkopuolelle, mutta sitä ennen otan sieltä käteeni perus pölyharjan. Menen taas Brellan luokse ja alan harjaamaan sitä. Tamma vaikuttaa jo rauhoittuneen ja hyvä niin. Harjaan koko tamman huolella, ilman minkäänlaista sähläystä ja otan sitten kaviokoukun käteeni. Aloitan kavioiden puhdistuksen ja hieman tamma kiskoo jalkojaa, muttei kuitenkaan paljoon. Kun kaviot ovat puhtaat, kehun tammaa paljon ja annan sille taskustani pienen herkkupalan. Menen ulos karsinasta ja suljen oven. Jätän harjat odottamaan siihen ja lähden taas varustehuoneeseen. Nappaan sieltä mukaani Brellan suitset ja juoksutusliinan. Ne kädessäni palaan tamman luokse.

Karsinan edessä irroitan suitsista ohjat, ja menen sitten Brellan karsinaan. Suitsin tamman varmoin ottein ja kiinnitän sitten juoksutusliinan oikeaan kuolainrenkaaseen, pujoitettuani sen ensin vasemman läpi. Nappaan vielä karsinan ulkopuolelta juoksutusraipan ja avaan karsinan oven. Tällä kertaa Brella odottaa kärsivällisesti. Maiskautan pienesti ja lähden taluttamaan tammaa kentälle päin. Kentällä ei näköjään olekkaan ketään, ja sehän sopii minulle mainiosti. Suljen kentän portin ja alan talutella Brellaa ympäri kenttää. Tamma on taas muuttunut vauhdikkaammaksi, mutta tällä kertaa jo hieman liian. Se yrittää kokoajan vapaaksi, ja välillä yrittää pukittaakkin. Pari kertaa se hyppää pystyynkin.
"Kuules nyt. Kävellääs ihan rauhassa eikä vedetä mitään showta", puhelen tammalle rauhoittavalla äänellä. Pysyn itse kokoajan rauhallisena, niin Brellakin alkaa hieman rauhoittua. Kun se kävelee jo rauhallisemmin, päästän sen keskiympyrälle. Jään itse seisomaan keskelle. Brella kävelee rauhassa, kunnes havahtuu ja huomaa etten ole enää sen vieressä. Se lähtee järkyttävään kiitolaukkaa ja heittää takapäätään pariin kertaan.
"Hei, rauhassa nyt vain", sanon ja yritän hidastaa tammaa, tuloksetta. Samassa Brella keksii että sehän voisikin lähteä kentän toiseen päähän. Se kiskaisee voimakkaasti toiseen suuntaan ja juoksutusliina irtoaa otteestani. Mutisen pari kirosanaa ja alan pyydystää ponia takaisin. Se juoksi onneksi nurkkaan, niin operaatio sujuu varsin ripeästi. Kun se antaa kiinni kerään juoksutusliinan lyhyemmäksi ja jatkan tamman taluttelua. Kun se on rauhoittunut yritän uudestaan. Tällä kertaa pyydän tammaa kävelemään vain hetken ja sitten kehoitan raviin. Brella ravaa reippaasti ja puhtaasti. Kehun sitä vähän väliä kun se menee niin hyvin. Annan sen laukatakkin pari kierrosta ennen kuin pysäytän sen. Vaihdamme suuntaa ja teen samat jutut niinkin päin. Juoksutus sujuu loppujen lopuksi todella hyvin. Loppuun teemme muutaman maastakäsin harjoittelua, kuten perus talutus, pysähdys, peruutus ja väistö. Tamma kuuntelee todella hyvin. Kehun sitä, ja sitten lopetamme tälle päivälle.

Talutan Brellan takaisin talliin ja otan siltä suitset pois. Tammalle ei tullut hiki, joten harjailin sen vain. Annan Brellalle palkkioksi porkkanan ja sitten jään hetkeksi rapsuttelemaan sitä. Brella antaa minun jo rapsutella kunnolla, eikä heti yritä livistää. Juuri kun olen ottamassa riimua ja riimunnarua Jassu tulee sisään ja sanoo että voin jättää Brellan sisälle. Tamma saa kuulemma tällä kertaa päiväheinät sisälle. Odottelen Brellan kanssa sen aikaa, että Jassu käy hakemassa muitakin hevosia sisälle. Sitten autan naista jakamaan päiväheinät. Ulkonakin on alkanut sataa, mutta lähden silti jo ajelemaan kotiin päin.

Vicky ja Brella 2hm

[Vicky]

23.09.2012 Sadesäässä järki jäässä



Ulkona oli järkyttävä kaatosade, ja sain keksinnön lähteä kävelemään KENTÄLLE Brellan kanssa. Tamma ei oikein pitänyt ajatuksesta. Ehdimme kävellä vain viitisen minuuttia kunnes olimmi täysin läpimärkiä.

Vicky ja Brella 3hm

[Jassu]

6.10.2012 // Syysaamu

Syysaamu oli kuulas ja kaunis. Kello löi vasta vähää vaille seitsemää, mutta minä ja rakkaat talliorjani tohisimme jo täyttä vauhtia aamutallin parissa. Talsin laiskasti isoon talliin ja löysin itseni Brellan karsinan edustalta. Catu nappasi Vinjan, riisui siltä talliloimen ja lähti ripein askelin taluttamaan vuonohevosta kohti tarhaa.
Brella tervehti minua varmasti ystävällisesti hymyillen, mutta sen naama vain osoitti väärään suuntaan – avatessani oven vastassa oli metrin leveä perse, joten aloin huiskia ilmaa riimunnarulla. Kiepsautin tällä tavoin tamman ympäri karsinassaan ja kävin riisumassa nopsasti siltä loimen ja kiinnitin riimunnarun päitsiin. Kiskoin tammaa perässäni kohti karsinan ovea, ja ennen kuin ehdin edes reagoida, se rymisti jo sieltä ulos runtaten minut seinää vasten. Otteeni riimunnarusta kirposi ja kovaääninen ”PERKELE!” kaikui varmaan Våganin kylälle asti. Brella kipsutteli ulos tallista kaviot kopisten ja jäin tuijottamaan sen perään.


»Brellaa…», maanittelin ja hiivin lähemmäs tammaa, joka oli asettautunut mussuttamaan oritallin edustalle ruohoa. Onneksi se sentään ei ollut tajunnut kipittää päärakennuksen lieppeille, joten rakkaat pelargoniani ja kuningasliljani olivat turvassa. Naksuttelin kieltäni tammalle ja nappasin maasta tukon ruohoa. Islantilainen kyttäsi minua korvat hörössä ja silmät tuikkien, ja ennen kuin se ehti tajuta, olin jo polkenut riimunnarun jalkani alle ja napannut tammaa päitsistä kiinni. Taputin ponia ja se katseli minua alistuneena. Kerin narun käsiini ja lähdin taluttamaan ponia takaisin talliin. Heinätukon nakkasin maahan – ihan kuin muka antaisin tuolle korstolle yhtään mitään palkintoja tällaisen tempun jälkeen? No. Way.

Oli lauantai, joten tallitytöt olivat ilmestyneet maisemiin jo varhain aamusta. Suurin osa hoitajista oli mukana syysleirillä, joten kävisin pian potkimassa heidät ylös leirimökeistään. Sven virnuili minulle ison tallin edustalta, joten oletin hänen nähneen Brellan karkausepisodin. Normipäivähän se Brellalle toisaalta oli, joten ei Svenin siihen mitään erityistä huomiota olisi pitänyt kiinnittää. En edes muistanut päivää, jolloin Brella ei olisi edes yrittänyt livahtaa karkuun.


Issikan hengitys höyrysi hieman sen tarpoessa vieressäni pois tarhoilta. Ilma oli vielä kolea mutta kirkas. Eiköhän ne celsiukset siitä vielä nouse, ajattelin ja raahasin takkuharjan perässäni tammatarhaan. Brella nuuski maata epäilyttävästi ja aavistelin pahinta: oi kyllä, se laskeutui polvilleen ja kierähti selälleen loskapaskaan, ja sen kaunis beigenruskea turkki oli historiaa. Miksi hitossa en jättänyt sille loimea päälle? Kirosin ja laitoin samalla Brellan riimunnarun tarhan aitaan roikkumaan. Brella nousi ylös ja ravisteli itseään näyttäen ärsyttävän voitonriemuiselta. Sen harja ja selkä olivat yltä päältä mudassa, ja minulla kävi sääliksi Vickyä, jonka leirihoitsu Brella oli.

Huokaisin raskaasti ja kokosin itseni. Miten tuo piskuinen tamma aina onnistui nöyryyttämään minua kerta toisensa jälkeen? Miksi ylipäätään suostuin pitämään moista sekopäätä tallissani?
Koska rakastin sitä.

[Vicky]

25.10.2012

Astelen tarhoille päin. Viime käynnistäni on taas vierähtänyt aikaa, mutta ei se haittaa. Shelyes on onneksi niin rento paikka, ettei poissaoloani ole välttämättä edes huomattu. Kun saavun tarhoille silmäilen hevosia. Uudet yksityiset ovat saapuneet. Suloisiahan ne ovat kieltämättä, mutta Brella vie kuitenkin voiton. Yhden ponin luona seisoskelee ruskeahiuksinen tyttö, arviolta siinä 12-14 ikävuoden paikkeilla. Samassa tuo huomaa minut ja tervehtii norjankielellä. Mietin hetken ja vastaan norjaksi. Olen oikeasti suomalainen ja olen muuttanut Norjaan muutaman vuotta sitten. Norjaa osaan kuitenkin hyvin.

- Mä oon Inga. Omistan tän Nerin, tyttö kertoo iloisesti.

- Se on kyl söpö. Mä oon Vicky, hoidan tota Brellaa. Se onki näköjään kasvattanu jo aikamoisen talvikarvan, selostan ja tiirailen Brellaa samalla. Vilkaisen taas tyttöön hymyillen.

- Minkä ikänen sä muuten oot? Inga kysyy yllättäen.

- yheksäntoist, virnistän pienesti.

- Okei. Mä oon kakstoist, Inga hymähtää ja katsahtaa sitten muita hevosia.

- Mut hei, oli kiva tavat. Mä lähen nyt jynssää tota Brellaa, sanon tytölle ja astelen Brellan tarhalle. Menen sisälle tarhaan lankojen alitse, ja odotan että ilkikurinen ponitamma tulee luokseni. Brella katselee minua hetken epäillen, ennenkun tulee laiskoin askelin luokseni. Klipsautan riimunnarun kiinni tamman riimuun ja otan tamman pois tarhasta. Lähden taluttamaan Brellaa kohti tallia, mutta tamma keksiikin jotain aivan muuta. Se aivan yllättäen kiskaisee päänsä ylös ja lähtee kävelemään täysin vastakkaiseen suuntaan. Nimittäin takaisin tarhoille. Murahdan ja lähden kävelemään tamman perään. Inga katselee minua hetken.

- Tarviiks sä apuu? tyttö kysyy minulta hieman ilkikuriseen sävyyn.

- En varmaan, jos toi poni vaa pysähtyis, naurahdan pienesti.

- Brella tänne ja sassiin, tuhahdan ponille ja heti kun yritän kuroittaa riimunnaruun, poni vain kiihdyttää. Mutta heti kun minä pysähdyn ponikin pysähtyy. Se kääntyy ja katsoo minua ihmeissään. Sitten se kävelee kiltisti luokseni ja nappaan narusta kiinni. Inga naurahtaa pienesti ja niin naurahdan minäkin.

- Oot sä kyllä höpsö poni, mutisen Brellalle ja rapsutan sen otsaa. Lähden taluttamaan Brellaa uudestaan talliin ja tällä kertaa saankin sen sinne asti kunnialla.

----------

Kiinnitän Brellan riimunnarusta karsinan kaltereihin ja taputan sen kaulaa.

- Nyt sä ootat tässä, niinku kiltit ponit aina tekee, mutisen tammalle ja se katselee minua hölmistyneesti. Astelen ulos karsinasta ja nappaan tamman harjapakin hyllyltä. Jätän harjapakin karsinan viereen ja menen varustehuoneeseen, jossa olen vähällä törmätä mustahiuksiseen, melkein minunpituiseeni tyttöön.

- Moi, tyttö tervehtii ystävällisesti.

- Moi. Sä oot varmaan Beata, Hetan omistaja? kysäisen tuolta.

- Jeps. Ooks sä se Brellan hoitaja? tuo kysäisee.

- Juu. Mun nimi on Vicky, kerron.

- Okei. Oli kiva tavata, mut mul on nyt vähän kiire, tuo hymyilee ja menee menojaan. Astelen sisälle varustehuoneeseen ja nappaan Brellan suitset koukusta. Suunnitelmissa olisi mennä ratsastelemaan tammalla rennosti.
Palaan Brellan luokse karsinaan ja sielä se odottaa kiltisti. Ripustan suitset karsinan oveen roikkumaan ja nappaan harjapakista pölyharjan. Menen sisälle karsinaan ja alan ripein ottein harjailla hoitoponiani. Aina kun tulen tarpeeksi lähelle tamman päätä, se yrittää näykkäistä minua. Muuten se seisoo täysin kiltisti. Kuitenkin kun yritän harjata sen vatsaa, se yrittää potkaista harjaa takajalallaan. Kun torun sitä, se lopettaa ja saan mahankin hyvin harjattua. Jalat harjaan pehmeällä harjalla ja pään pääharjalla. Pään koskemisesta Brella ei tuntunut pitävän, joten sen hoidin mahdollisimman nopeasti. Kun olin puhdistanut kaviot hain satulan varustehuoneesta ja laitoin sen ponin selkään. Brella ei ihme ja kumma vastustellut oikeastaan yhtään. Kiinnitin vielä satulavyön. Nappasin suitset karsinan sisäpuolelle ja aloin lämmittää niitä. Kun olin niitä hetken kädessäni pitänyt suitsin Brellan. Tamma otti kuolaimet yllättävän hyvin suuhunsa. Nostin suitsien niskahihnan ponin korvien ylitse ja selvittelin jouhet oikeille paikoilleen. Tamma katseli minua lempeäsit tuuhean otsatukkansa alta. Kiinnitin suitsien remmit sopiviksi ja nappaan riimun pois ponin kaulalta. Samassa muistan että jätin kypäräni varustehuoneeseen. Onnekseni näen Oden kävelevän juuri varustehuonetta kohti.

-Ode hei! Viittiks tuua mun kypärän ku se jäi varustehuoneeseen? kysyn naiselta ystävällisesi.

-Okei, tuo huikkaa hymyillen ja katoaa varustehuoneeseen. Hetken päästä tuo palaa takaisin kypäräni kanssa.

-Tänkke, huikkaan vielä naisen perään ja sovitan kypärää päähäni. Kiinnitän leukahihnan ja joudun kuitenkin löysäämään sitä hieman. Sitten lähden taluttamaan Brellaa ulos, kohti maneesia.

----------

Kun saavumme maneesiin heilautan ohjat Brellan kaulalle ja asetan vasemman jalkani jalustimeen ponnistaesn kevyesti sen selkään. Annan tamman lähteä heti liikkeelle ja mukaudun sen tökkiviin käyntiaskeleihin. Päästän ohjat pitkiksi ja keskityn vain varmistamaan ettei Brella yhtäkkiä keksi mitään jekkuja.

Jonkin aikaa käveltyämme kokoan ohjat tuntumalle ja alan ohjailla Brellaa ympyröille. Ponitamma taipuu jo alkuun todella hyvin ja tuntuu olevan hyvin kuulolla. Ympyröillä se hieman kallistuu sisällepäin mutta kun kohotan sisäohjaa hieman, sekin asia korjaantuu. Teen pysähdyksiäkin sinne tänne. Brella ei oikein malttaisi seistä. Kun saimme muutamat hyvät pysähdykset lähdimme ravaamaan. Ensin Brella tarjosi minulle tölttiä, mutta kun istuin satulaan kevyemmin, poni alkoi ravata. Aloin kevennellä rauhalliseen tahtiin ja jatkoimme ympyröiden tekoa. Kehuin Brellaa joka ympyrän jälkeen hellällä äänellä. Vaihdoin suuntaa täysikaarron avustuksella ja jatkan ympyröiten tekoa toiseen kierrokseen. Tähän suuntaan Brella sitten muuttuukin täysin. Enään tamma ei meinaa taipua sitten millään ja tuntuu muutenkin olevan paljon kankeampi. Yritän vain ratsastaa sitä hieman eteen ja taivutella. Hetken päästä poni liikkuu jo sulavammin. Ravailujen jälkeen hidastan Brellan tölttiin ja rentoudun. Kannan käteni hyvin ja pidän ryhtini hyvänä. Brella kohottaa päänsä ylväästi ja tölttää tasaisesti.

Teen töltissä muutamat ympyrät molempiin suuntiin ja sitten on laukan vuoro. Nostan laukan lyhyeltä sivulta, laukkaan pitkääsivua pitkin ja teen keskiympyrän, sitten laukkaan toiseen päätyyn ja hidastan töltille. Brella nostaa laukan jäätävällä loikalla, mutta pysyn hyvin kyydissä. Poni laukkaa melkoisella vauhdilla, ja minulla on kova työ pidättää sitä. Brella kuitenkin hidastaa kun pyydän. Laukkaan kumpaankin suuntaan jonkin verran ja sitten menen loppuravit. En töltännyt tänään paljoon.

Siirrän Brellan käyntiin ja annan sille pitkät ohjat. Poni kävelee uraa pitkin rauhallisesti. Käpöttelemme kymmenisen minuuttia, ennenkuin ohjaan Brellan kaartoon. Laskeudun alas sen selästä ja nostan jalustimet ylös. Löysään satulavyötä ja otan ohjat ponin kaulalta. Lähhen taluttamaan Brellaa talliin.

----------

Tallissa riisun Brellalta nopeasti varusteet ja vien ne varustehuoneeseen. Pesen kyllä kuolaimet ensin. Harjaan Brellan huolella ja puhdistan vielä uudelleen sen kaviot. Kokeilen tamman karvaa, ja se on vain hieman lämmin. Brellalle ei ollut siis tullut hiki. Harjattuani tamman irroitan riimunnarun kaltereista ja lähden viemään hoitohevostani tarhoille. Meitä vastaan astelee Jassu, joka taluttaa Kikiä. Tervehdimme.

- No, mites Brella meni? Olit vissiin ratsastaa sil, nainen kysyy.

- Tosi hyvin, ainakin mun mielestä. Kuunteli ihan hyvin, eikä ollut mitenkään liian reipas, kerron hymyillen.

- Kiva kuulla, mut mun pitää kyl nyt jatkaa matkaa. Näkyillään, ruskeahiuksinen Jassu huikkaa. Jatkamme kummatkin eri suuntiin. Saavumme Brellan kanssa tarhoille ja päästän sen "vapaaksi". Poni astelee tarhan keskelle ja jää möllöttämään siihen. Se vilkaisee kuitenkin hetken päästä minuun ja päästää pienen pärskähdyksen. Virnistän ja lähden astelemaan takaisin talliin.

Vicky ja Brella 4hm

[Vicky]

18.11.2012 tähtitaivas

Olin illalla moikkaamassa Brellaa, kun tamma oli vielä tarhassa. Taivaalla oli paljon tähtiä, ja Brella oli kasvattanut melkoisen talvikarvan. Polle oli todella pörröinen, mutta tuolla oli kuitenkin loimi päällä kylmässä syysillassa.

Kuva

Vicky ja Brella 5hm

[Jassu]

Halloweenvaellus 2012.

[Vicky]

// Ihana kuva Jassu<3

3.12.2012 Tarhatölttiä

Brella tölttäili tarhassa varmaan omaksi huvikseen:)

lh4.googleusercontent.com/-AO8tqhIcOp0/UL0Am-IDt0I/AAAAAAAAAUA/K_tSj1NxJ-A/s480/brllla.jpg

Vicky ja Brella 6hm

/// Tässä joku päivä tulee tarina:)

[Jassu]

Laskiaisrieha 2013. Inkeri ja Brella vauhdin hurmasta nauttimassa sekä Soffi antamassa tyylinäytettä lumilaudalla.

[Vicky]

5.3.2013 Pitkästä aikaa

- Hei tyttö, sori oon ollu vähän laiska enkä oo ees jaksanu sua käydä moikkaa, mutisen anteeksipyyntöni Brellalle taluttaessani sitä kohti tallia. Tänään olin viimein ottanut itseäni niskasta kiinni ja raahautunut tallille moikkaamaan tammaa. Brellalle kuului hyvää ja tamma odottelikin minua tarhassa pörröisenä. Eihän tämä häijy pikku issikka ihan heti kiinni kuitenkaan antanut, mutta tässä sitä oltiin. Naru melko tiukalla talutin Brellan sisälle talliin ja vein sen suoraan sen omaan karsinaan.
- Ai moro Vicky, mitäs sulle? kuulen samassa jostain Jassun äänen. Annan katseeni kiertää tallia ja näenkin tuon varustehuoneen ovella.
- Moi. Mitäs tässä. Oikeen hävettää tulla tänne näin pitkän taukoilun jälkeen, mutisen ja vilkaisen sitten Brellaa, joka hamuaa takkini hihaa. Virnistän tammalle pienesti.
- Noo, ei se mitään. Kyllä Brelluskainen sua jaksaa tääl odottaa, Jassu virnistää ja loikkii sitten käytävän poikki jonnekkin ja kuulen ulko-oven käyvän. Nainen lähti varmaan tarkistamaan hevosia tai jotain. Sidon Brellan karsinan kaltereihin riimunnarulla, kuitenkin melko löysälle ja nappaan sitten karsinaa vastapäätä olevasta hyllyköstä tamman harjapakin. Lasken sen maahan karsinan eteen ja nappaan sieltä käsiini kovan harjan. Se käsissäni menen sisälle karsinaan ja alan harjata säheltävää islanninhevosta. Brella klopsuttelee kavioitaan ja kuopii lattiaa. Silloin komennan sitä tomerasti. Samassa kuulen oven käyvän taas ja ovelta kuuluu kavioiden kopsahtelua. Hetken kuluttua nurkan takaa saapuu Jassu ja tuon vaalea ponitamma Kiki.
- Sä saat luvan lähtee meijän seuraks maastoon, kuulen tallinpitäjän huikkaavan minulle viedessään poniaan viereiseen karsinaan. Menen karsinan ovelle.
- No okeei, tän kerra sit, naurahdan ja tipautan harjan harjapakkiin. Nappaan käsiini pienehkön pääharjan ja siistin nopeasti Brellan pään. Puhdistan vielä tamman kaviot ja menen sitten varustehuoneeseen. Metsästän sieltä käsiini Brellan mustan yleissatulan, pintelit ja suitset. Ne käsissäni palaan karsinalle. Satulan ja suitset jätän ulkopuolelle odottamaan, mutta pintelit käsissäni menen karsinaan. Käärin ne Brellan jalkoihin ja varustan tamman loppuun. Joudumme hetken odottelemaan Jassua ja Kikiä.

- Me mennään kärjes, Jassu huikkaa Kikin selästä samalla kun kiristän Brellan satulavyötä. Nyökkään myöntävästi ja nostan vasemman jalkani jalustimeen. Ponnistan Brellan selkään ja säädän jalustimet nopeasti sopiviksi. Ohjaan Brellan Kikin perään ja suuntaamme sitten maastoon. Lähdemme kävelemään leppoisasti tietä pitkin melko pitkin ohjin. Brella katselee ympäristöä tarkkaavaisesti korvat höröllään. Silittelen sen pehmeää kaulaa ja mukaudun tamman reippaaseen käyntiin. Kävelemme aina siihen asti, kunnes saavumme kapeammalle hiekkatielle. Kokoamme ohjat ja lähdemme letkeään raviin. Brella ravaa rauhallisesti, mutta Kiki tuntuu hötkyilevän. Tamma loikkii lievästi ja Brella katsoo tuota ihmeissään. Hoitohevosellani tuntuu olevan tänään ihanan rauhallinen päivä. Alamäissä siirrämme käyntiin ja jatkamme sitten ravailua. Kevennän rauhallista vauhtia Brellan selässä. Saavumme pitkälle suoralle jossa annamme Brellan ja Kikin laukata rauhallisesti ja hallitusti. Taino, rauhallisesti ja rauhallisesti, Brella heittää pari pukkia ja Kiki on hypätä ojaan kun tien toisella puolella on kaatunut puu. Hidastamme suoran lopulla ja ravaamme vielä pari sataa metriä. Sen jälkeen siirrymme käyntiin ja annamme tammoille pitkät ohjat.
- Mitäs oot tehnyt ku ei sua oo tallilla näkynyt? Jassu kysyy minulta olkansa yli.
- No, on ollut kauheesti kaikkii kiireitä. Nyt yritän aktivoitua, sanon hieman masentuneella äänellä. Hävettää, mutta nyt yritän parhaani ja hoitaa Brellaa mahdollisimman usein.
- Eipä se niinkään haittaa. Koko talli on ollut nyt talven ajan ehkä vähän hiljasempi. Varmaan johtuu näistä lumisista keleistä, Jassu sanoo ja hymyilee pienesti.
- Jeps, naurahdan ja taputan Brellan kaulaa.

Saavumme takaisin tallille hengissä ja ehjinä. Olen todella tyytyväinen Brellaan, kun se oli niin rauhallinen. Laskeudun tamman selästä alas ja nostan jalustimet. Löysään satulavyötä reijällä ja menen Jassun kanssa samaa matkaa talliin. Otan Brellalta karsinassa suitset pois ja ujutan tuolle riimun takaisin. Ripustan suitset karsinan ulkopuolelle odottamaan ja nappaan Brellalta vielä satulan ja pintelit. Vien kaikki varusteet varustehuoneeseen ja palaan Brellan luokse. Annan tammalle yhden porkkanan ja alan sitten harjailla sitä. Harjaan Brellan melko nopeasti, mutta kuitenkin huolella. Sillä tuntuu olevan hyvä päivä, sillä välillä Brella yrittää hamuta taskujani ja se käyttäytyy kokoajan varsin mallikkaasti. Taputtelen tammaa jonkin aikaa ja puhdistan vielä sen kaviot. Irroitan sitten riimunnarun kaltereista ja lähden taluttamaan Brellaa ulos tarhoille päin. Ulkona Brella katselee jännittyneenä ympärilleen. Se päästää muutaman pärskähdystä ja loikahtaa sivulle. Kokoan riimunnarua käteeni ja silitän tamman kaulaa.
- Ei sieltä puskasta mikään sun kimppuus hyökkää, mutisen Brellalle rauhoittavasti ja talutan sen tarhaan. Jätän hoitohevoseni sinne ja palaan talliin. Tallissa nostan harjapakin hyllykölle ja lakaisen ripeästi käytävän. Sen jälkeen lähden kotiin.

Vicky ja Brella 7hm

[Vicky]

[shadow=red,left,300]13.04.2013 Juoksuttelua[/shadow]
- Nyt riittää höpsö, mutisen riimunnarun päässä toittaroivalle pikkutammalle. Brella vaikuttaa energiseltä, joten talliin päästyämme kiinnitän tamman käytävälle hoidettavaksi. Irroitan riimunnarun tamman riimusta, kun Brella on molemmin puolin kiinni. Samassa huomaan Jassun, joka saapuu varustehuoneesta.
- Moi, mitäs sulle kuuluu? nainen kysyy hymyillen ja pysähtyy kohdallemme.
- Mitäs tässä. Kiireitä on ollut ja nyt pitäis viimeinkin olla aikaa hevosillekkin, ainakin toivottavasti, naurahdan.
- Eipä mitään hätää. Brella onkin ilonen sun näkemisestä, tuo hymyilee. Virnistän takaisin.
- Mä meen hakee Brellan juoksutusvermeet ja harjat, huikkaan Jassulle ja tuo lupautuu vahtimaan islanninhevostaan. Livahdan varustehuoneeseen ja nappaan sieltä Brellan suitset, sivuohjat, vatsan ympäri menevän vyön, juosutusliinan ja harjapakin. Niiden kanssa suuntaan sitten takaisin käytävälle. Jassu lähtee hoitamaan toimiaan ja lasken roippeeni siististi maahan. Harjaan Brellan melko ripeästi ja varustan sille sitten juoksutusvermeet. Suuntaamme niine hyvinemme maneesille.

Onnekseni maneesissa ei ole ketään, joten saamme olla ainakin jonkin aikaa rauhassa. Taluttelen Brellaa viitisen minuuttia ja kehotan sen siitä sitten ympyrälle. Aluksi tamma yrittää lähteä itsekseen ravailemaan, ja Brella tuntuu kyttäävän jokaista mahdollista varjoa. Hetken aikaa oloni on varsin turhautunut, mutta kärsivällisesti kun pidän tammaa ympyrällä käynnissä, annan sen ravata reippaasti ympärilläni. Pidän juoksutusliinasta huolella kiinni ja kehun Brellaa aina kun se ravaa hyvin. Kun tamma on ravannut molempiin suuntiin, kiinnitän sivuohjat kuolaimiin, jotta Brella käyttäisi selkäänsä liikkuessaan. Alkuun Brella ihmettelee sivuohjia, ja vastustelee niitä melko paljon. Parin kierroksen jälkee, tamma rentoutuu ja liikkuukin mukavasti kumpaankin kierrokseen. Annan Brellan laukata reipasta tahtia. Laukkojen jälkeen annan Brellan ravata ilman sivuohjia jonkin aikaa. Juoksutuksen jälkeen suuntaamme takaisin talliin.

Tallissa otan Brellalta varusteet pois ja vien ne sitten varustehuoneeseen. Päästän tamman karsinaan vapaaksi ja nostan harjapakin karsinan eteen. Otan harjapakista pölyharjan ja alan harjailla Brellaa. Brella pyörii karsinassa melko paljon, mutta jonkin ajan kuluttua se suostuu seisomaan aloillaan. Taputan tammaa kaulalle ja jatkan harjailua. Selvitän viellä Brellan harjan ja hännän, sekä puhdistan kaviot. Kun tamma on puhdas, laitan sille riimun päähän ja lähdemme käpöttelemään tarhoille. Päästän Brellan tarhailemaan hyvillä mielin. Olen tyytyväinen itseeni, kun löysin viimein aikaa rakkaalle hoitohevoselleni. Palaan talliin ja vien viellä harjapakin varustehuoneeseen. Lähden astelemaan sitten lähimmälle bussipysäkille.

Vicky ja Brella 8hm