|
Heidi
Full Member
Posts: 247
|
Post by Heidi on Nov 16, 2010 20:21:04 GMT 3
16.11.2010 - Esteiden hyppimistä43. hoitomerkintäTohon meni kyllä paljon aikaa, ja olen ihan tyytyväinen vaikka vähän liian kesänen kuva tais tulla : )
|
|
Heidi
Full Member
Posts: 247
|
Post by Heidi on Nov 18, 2010 19:23:18 GMT 3
Halloween vaellus 31.10.2010 44. hoitomerkintä
- Huh! Ähisin kun sain Milkan satulavyön vihdoin kiristettyä. Muut odottelivat jo kärsimättöminä hevosten selässä. Minkäs sille mahtaa että tamman maha oli niin iso? Sain viimein heilautettua itseni Milkan selkään. Sähläsin vielä hetken jalustimien kanssa ja olin viimeinkin valmis. Catu laittoi minut Milkan kanssa jonon keskivaiheille Allun ja Sannin eteen. Jutustelimme matkan kuluessa kaikkien hullunkurisista asuista, itse olin pukeutunut pelleksi. Hyvä kun olin kypärän saanut päähän, sen verran paksu pelle peruukki oli. Kun olimme jo tarponeet jonkin matkaa tallilta päin, saavuimme kuvan kauniille järvelle jolla siirsimme ratsumme raviin. Milka löntysteli puoli unessa ja kompasteli vähän väliä, kun ei jaksanut katsoa eteensä.
Hetken päästä siirsimme hevoset takaisin käyntiin, kiivetäksemme ylös vuoria. Catun ohjeiden mukaan, hevosten piti kulkea rauhallisesti ylös vuorta. Milka taisi löntystellä vähän liiankin rauhallisesti, takana tulevat Sanni ja Allu meinasivat vähän väliä tormätä Milkan takamukseen, joten minun oli koko ajan patistettava ponia eteenpäin. Hetken päästä pääsimme vuoren huipulle, ja siinä samassa alkoikin laskeutuminen. Milka laskeutui varmoin askelein alas vuorta, jolloin eteen ilmestyi taukopaikkamme. Söpö pikkuruinen mökki häämötti kaukaisuudessa, enkä malttanut odottaa päästä lämmittelemään sisälle.
Hetken päästä saavuimme mökille jonka takana näkyi peili tyyni järvi. Tulin alas Milkan selästä ja löysäsin satulavyötä. Sitten talutin sen aitaukseen muiden perässä, ja lähdin sitten mökille lämmittelemään ja juomaan kaakaota. Kerroimme toinen toistaan hirmuisempia kauhutarinoita, ja lämmittelimme peittojen ja kaakaon kera. Hetken päästä oli aika taas jatkaa matkaa. Jätin mukini pöydälle ja lähdin sitten takaisin aitaukselle hakemaan Milkaa. Sen jälkeen heitin satulan takaisin Milkan selkään ja nousin sen selkään, ja matkamme jatkui.
Nyt Milkakin oli saanut vähän enemmän poweria itseensä. Se käveli reippaasti metsäpolkua pitkin muiden ratsukoiden vanavedessä. Katselin maisemia, mutta oikeastaan kaikki mitä näkyi oli pelkkää synkkää pimeyttä. Hetken päästä lähdimme ravaamaan, ja Catu varoitti laukkapätkästä. Aloin jo valmistella Milkaa laukkaan, sillä menisi kuitenkin sata metriä saada laukka nostetuksi. Hetken päästä Catu kajautti meille luvan laukata, ja kaikki lähtivät täyteen kiitoon. Ratsukot laukkasivat jo metrien päässä meistä yhtenä isona rykelmänä. Synkkä metsä ympärilläni kammotti minua, joten annoin Milkalle pohjetta, ja sekin lähti nopeampaan laukkaan. Hetken päästä se kumminkin alkoi puuskuttaa ja väsähti, joten jäimme taas jälkeen. Onneksi muut hiljensivät hevosensa raviin ja saimme ne kiinni. Pari ratsukkoa oli hukassa, mutta hetken päästä Kopsu ja Emmi ilmestyivät ryteiköstä naamat ruhjeilla. Nyt vain Aimie ja Vegasi puuttuivat, missä he mahtoivat olla?
Loppumatkan kävelimme rauhallisesti, mikä sopi Milkalle paremmin kuin hyvin. Se löntysteli tuttuun tapaansa, ja minä silittelin sen kaulaa. Hetken päästä alkoi näkyä valoja. Olimme saapuneet takaisin tallille. Pihalla meitä odottivat näköjään suihkulähteessä pulahtamassa käyneet Vegasi ja Aimie. Kummankin asut olivat hieman kärsineet, mutta onneksi ei ollut tullut pahempaa vahinkoa. Nousin alas Milkan selästä ja lähdin viemään sitä talliin. Otin tammalta varusteet pois ja harjasin sitä vähän. Sitten toivotin ponille hyvät yöt ja lähdin päärakennukseen muiden perässä.
|
|
Heidi
Full Member
Posts: 247
|
Post by Heidi on Nov 30, 2010 20:01:32 GMT 3
30.11.2010 - Laukkaspurtti tarhassa45. hoitomerkintäKävin päästämässä Milkan lumiseen tarhaan, ja se päätti ottaa oikein kunnon laukkaspurtin, ja jäin hetkeksi aidan toiselle puolen katselemaan sen touhuja.
|
|
Heidi
Full Member
Posts: 247
|
Post by Heidi on Dec 11, 2010 0:08:25 GMT 3
10.12.2010 - Tavallinen tallipäivä 46. hoitomerkintä
Istuskelin Shelyesin hoitajien huoneessa ja mutustin piparia, jotka Jassu oli laittanut esille. Kello tikitti jo kolmea ja Milkan pitäisi olla valmis neljältä alkavalle tunnille. Päätin siis käydä toimeen, ja lähdin hoitajien huoneesta portaita pitkin alakertaan. Otin naulassa riippuvan riimunnarun mukaani ja lähdin hakemaan Milkaa tarhasta.
Ulkona tuuli kovaa, ja luntakin tuli alas ihan kiitettävästi.Vedin huppuni paremmin päähän ja rämmin korkeassa lumikinoksessa tarhalle. Avasin tarhan portin, ja kävelin vähän matkan päässä olevan Milkan luokse. Kiitin onneani, että Milka pysyi paikallaan laittaessani riimunnarun sen riimuun kiinni, sillä tässä ilmassa en olisi juossut sen perässä metriäkään.
Talutin Milkan sen omaan karsinaan, vein riimunnarun paikoilleen ja hain harjat. - Ootpas sä luminen! Huokaisin kun pääsin takaisin Milkan karsinalle. Harjaamista riittäisi ja paljon. Onneksi Millin karsinassa puuhailevan Viivin kanssa riitti juttua.
Aika kului nopsaan siinä mukavia jutellessa, ja huomasin kello olevan jo viittä vaille neljä. Kiiruhdin nopeasti satulahuoneeseen ja nappasin sieltä varusteet mukaani. Varustin Milkan ennätysvauhdissa, juuri sopivasti kun ratsastaja saapui. Hetken päästä liuta hevosia lähti ratsastajineen maneesia päin, ja päätin aikani kuluksi siivota Milkan karsinan.
Saatuani kokoon talikon, lapion ja kottikärryt aloin luoda lantaa Milkan karsinasta. Kovin likaiseksi karsina ei ollut päässyt, joten selvisin hommasta kymmenessä minuutissa. Kävin kippaamassa lannat lantalaan, laitoin tavarat paikoilleen ja päätin lähteä kotia päin.
|
|
|
Heidi
Full Member
Posts: 247
|
Post by Heidi on Dec 15, 2010 18:04:29 GMT 3
15.12.2010 - Maastoilua 48. hoitomerkintä
- Huh, tässä tulee kyllä kestämään kauan! Huokaisin kun katsoin edessäni seisovaa Milkaa. Olin juuri hakenut sen tarhasta, ja tamma oli aivan likainen. Missä ihmeessä se oli edes päässyt likaiseksi, kun kerran maassa oli pelkästään puhdasta lunta? Tartuin harjaan, ja aloin uutterasti vetelemään likaa pois Milkan karvasta. Harjaus oli entistäkin työläämpää, nyt kun Milkalla oli alkanut talvikarva kasvaa ja lika oli työntynyt karvan juuriin asti. Jatkoin harjaamista, kunnes aloin olla tyytyväinen tulokseen. Likaa ei ollut enää näkyvissä muualla kuin vähän karvan valkoisissa plänteissä. Laitoin harjan takaisin harjapakkiin, ja otin sieltä samalla kaviokoukun. Puhdistin Milkan lumiset kaviot ja selvittelin sen jälkeen vielä vähän jouhia, ne kun oli päässyt takkuuntumaan.
Kun vihdoin harjausurakka oli valmis, vein harjat takaisin satulahuoneeseen. Sen jälkeen kävin pihalla katsomassa, olisiko sää hyvä maastoiluun. Talli pihalla näin juuri pikkutallista ulos tulevan Loviisan. - Moi! Sanoin tytölle, joka vastasi hymyilemällä. - Aattelin lähtee Milkan kanssa maastoon ilman satulaa, haluutko tulla Ellan kanssa mukaan? Kysyin Loviisalta. - Joo, tottakai! Pyydän Maissiakin mukaan, jos se haluis lähtee Vanilla, tyttö vastasi iloisesti. - Laitan Milkalle suitset päähän ja tuun tähän pihalle oottamaan teitä, sanoin Loviisalle joka lähti varustamaan Ellaa.
Saatuani Milkalle suitset päähän, puin itselleni turvaliivin ja laitoin käteeni lämpimät hanskat. Sitten lähdin taluttamaan Milkaa pihalle, jossa Loviisa odotti jo Ellan kanssa. - Maiss tulee ihan justiinsa, Loviisa sanoi. Odottelimme Maissia pari minuuttia pikkutallin edessä, ja sitten pääsimme matkaan. Hyppäsin Milkan paljaalle selälle kannon päältä, kuten Loviisakin Ellan selkään, mutta Maiss ei pikkuisen ponin selkään pääsemiseen apuja tarvinnut.Ohjasimme ponimme maastopolulle vievälle tielle ja ihastelimme talvisia maisemia. Kävelimme leirimökeille asti ja jutustelimme siinä samassa, ja sen jälkeen päätimme yhteistuumin nostaa ravin. Hevoset ravasivat lennokkaasti lumista tietä pitkin. Istuin Milkan lämpimällä selällä, ja mukauduin sen liikkeisiin. Hengitin syvään raikasta ilmaa, mikä voisi olla tämän parempaa? Ravattuamme hetken, avautui edessämme pitkä laukkasuora. - Laukataanko? Loviisa kysyi, ja siinä samassa viiletimmekin jo täyttä laukkaa. Maiss pysyi sitkeästi Vanin kanssa isompien ponien rinnalla. Milka laukkasi allani kovempaa kuin koskaan ennen, ja heitti pari pukkiakin. Ella ja Vani seurasivat perässä ja oli onni ettei kukaan tippunut.
Hauskan laukkapyrähdyksen jälkeen siirsimme ponit käyntiin. Kävelimme hetken pellon laitaa pitkin, ja teimme sitten u-käännöksen tallia päin. Nostimme poneille ravin, mutta hetken päästä päätimme kävellä loppumatkan. Ponit olivat hengästyneitä, kuin myös me ratsastajat. Silittelin Milkan kaulaa, ja jutustelimme Maissin ja Loviisan kanssa. Ennen kuin huomasimmekaan, avautui edessämme taas tuttu tallinäkymä. Ratsastimme ponit tallipihalle, ja hyppäsimme siellä alas selästä. Ja jokainen lähti talliin hoitamaan omaa poniaan, oli ollut mukava talvinen maastoretki!
|
|
Heidi
Full Member
Posts: 247
|
Post by Heidi on Dec 19, 2010 22:04:40 GMT 3
19.12.2010 - Milkasta on moneksi 49. hoitomerkintä
Mahtava Ihana Laiska Kaikkien rakastama Ylisöpö
Hassu Ajattelematon Ruskea Behmeä Outo Rehti
|
|
Heidi
Full Member
Posts: 247
|
Post by Heidi on Dec 20, 2010 17:20:20 GMT 3
20.12.2010 - 1 vuosi, 50 hoitomerkintää ja monen monta ihanaa muistoa50. hoitomerkintäTasan vuosi sitten oli kävellyt tätä samaista tietä perhoset vatsassani liidellen, kun mietin millainen uusi hoitsuni, tämä mystinen Milka, olisi ja sopeutuisinko talliporukkaan. Mietin lopettaisinko hoitamisen heti, kuten joskus oli käynyt vai kestäisikö taipaleeni Milkan kanssa pitkäänkin? Nyt suuntasin tallille iloisena jo vuoden kestäneestä taipaleesta Milkan kanssa. Muistoja oli kertynyt jo kourallinen, joista osa oli vähän harmillisempia kuin taas toiset iloisia. Havahduin mietteistäni, kun huomasin seisoskelevani jo Shelyesin talli pihalla. Pihalla hääri monen monta tyttöä, Maiss talutti Vania pikkutalliin Catu vierellään, Loviisa talutti Ella poniansa kentälle ja Jassu suuntasi kohti isoa tallia. Moikkasin tyttöjä iloisesti, ja jäin hetkeksi rupattelemaan, mutta lähdin sitten isoon talliin Milkan luokse. Avasin karsinan oven ja sieltä kurkkasikin jo Milkan pää. Muistan kuinka aluksi se oli näykkinyt minut mustelmille, ja toivoin hartaasti että jonain päivänä se vielä luottaisi minuun. Niin oli kuin olikin lopulta käynyt, ja nyt menin suoraa päätä halaamaan Milkaa kaulalle. - Sä oot paras kaikista! Kuiskasin tammalle ja rutistin entistä kovempaa. Kiinnitin Milkan riimuun punaisen riimunnarun jonka olin sille ostanut. Lähdin taluttamaan Milkaa pihalle. Tänään olin päättänyt lähteä taluttelemaan Milkaa kirpeään pakkasilmaan. Lähdin kävelemään Milka vanavedessäni metsäpolkua pitkin. - Kohta on sitten joulukin, mietiskelin osittain yksikseni ja osittain Milkalle puhuen. En voinut vieläkään käsittää kuinka nopeasti vuosi oli mennyt. Hengitin sisääni raikasta ilmaa ja katselin kuvankauniita maisemia. Käännyin Milka perässäni tienhaarasta oikealle, jossa oli kyltti Mellavatnet järvelle. Kävelimme tietä parisataa metriä, kun eteemme avautui suuri, jäätynyt järvi ja kaunis lumenpeitossa oleva ranta. Huokaisin ihastuksesta, ja kävelimme vielä vähän edemmäs. Jäälle en uskaltautunut, se voisi olla vielä liian heikkoa, varsinkin hevosen painolle. Niinpä istahdin kivelle ja jäin katsomaan maisemaa ja silittelemään Milkan turpaa, jonka se laski olkapäälleni. Sinä hetkenä tunsin itseni maailman onnellisimmaksi ihmiseksi!
|
|
Heidi
Full Member
Posts: 247
|
Post by Heidi on Jan 5, 2011 12:51:15 GMT 3
05.01.2011 - Perus tallipäivä 51. hoitomerkintä
Kävelin tallille vievää tietä aurinkoisessa talvipäivässä. Lunta oli tullut taas lisää yön aikana, nyt sitä oli jo metreittäin tien reunamilla. Käännyin vielä yhdestä tienhaarasta oikealle, kävelin sitä parisataa metriä ja pian olinkin jo Shelyesin tallipihalla. Kävelin tallipihan poikki isolle tallille, ja sieltä suoraan Milkan karsinalle. Kaikki hevoset olivat näköjään olleet yön tallissa. - Heippa kaveri, taas pitkästä aikaa! Sanoin karsinassa möllöttävälle Milkalle. Viime kerrasta olikin taas kulunut aikaa. Rapsuttelujen jälkeen kävin hakemassa Milkan harjat ja takaisin karsinalle päästyäni, aloitin Milkan perinpohjaisen puunaamisen. Onneksi Milka oli pysynyt suht puhtaanaeikä harjaamiseen kulunut kauaa.
Harjaamisen jälkeen kävin tarkistamassa listassa, oliko Milkalla tänään tunteja. Listasta selvisi, että Milka menisi kahdeltatoista ja yhdeltä alkaville tunneille. Kello näytti kymmentä vaille kahtatoista, joten kävin hakemassa Milkan satulan ja suitset varustehuoneesta, ja varustin Milkan juuri sopivasti, kun ratsastaja tuli hakemaan sitä tunnille. Kohta liuta hevosia lähti maneesia kohti ratsastajineen, jä päätin siivota Milkan karsinan. Hain kottikärryt ja talikon ja aloin luoda lantaa karsinasta. Karsina oli melko puhdas, mutta turve oli aika vanhaa joten päätin laittaa uutta turvetta tilalle. Kärräsin ensin lannat lantalaan ja otin sitten kottikärryihin uutta turvetta ja levitin sen karsinan pohjalle. Putsasin myös vesiautomaatin ja ruokakaukalon, ja sitten homma alkoikin olla valmis. Vein kottikärryt ja talikon paikoilleen ja menin sitten loppu aamupäiväksi yläkertaan hoitajien huoneeseen.
|
|
|
Heidi
Full Member
Posts: 247
|
Post by Heidi on Feb 18, 2011 16:07:19 GMT 3
18.02.2011 - Esteitä! 53. hoitomerkintä
Katselin tallin ilmoitustaululla olevaa tuntilistaa. Tarkistin mihin aikaa maneesi olisi vapaa, jotta voisin mennä sinne Milkan kanssa. Kello 15-16 maneesissa ei näyttänyt ketään olevan joten päätin ajoittaa ratsastuksen siihen. Tänään olin ajatellut treenata Milkan kanssa esteitä, mutta tarvitsisin jonkun esteitä korottelemaan ja puomeja nostamaan maasta, jos ne putoaisivat. Katselin ympärilläni olevaa tyhjää tallia. Ei ketään paikalla. Sitten hoksasin mennä pikkutalliin, jossa oli miltei aina porukkaa.
Päästyäni lumisen tallipihan poikki pikkutalliin, kurkistelin ympärilleni, etsien sopivaa apuria. Talissa hääri ainakin Maiss ja Loviisa, joten päätin pyytää tyttöjä avukseni. - Ajattelin mennä Milkan kanssa kolmeta maneesiin esteitä hyppimään, haluisko jompi kumpi teistä tulla auttaa esteiden kanssa? Kysyin tytöiltä. - Mä voin tulla, vien vaan Svean ensin tarhaan, Maiss vastasi ja lähti pikkuisen Svean kanssa kohti tarhoja. - Jos sulle käy niin me voitais Ellan kanssa tulla kans hyppimään? Loviisa kysyi samalla Ellaa harjaten. - Sopii tietty! Tuu sitten tonne maneesin joskus kolmen aikoihin, sanoin Loviisalle ja lähdin isoon talliin laittamaan Milkaa valmiiksi.
Kello näytti puolta kolmea, kun olin saanut Milkan harjattua. Laitoin tammalle vielä varusteet päälle ja menin sitten hakemaan yläkerrasta omat ratssastustarvikkeeni. Laitoin päälleni turvaliivin, kypärän ja lämpimät hanskat. Sitten menin hakemaan Milkaa sen karsinasta, ja lähdin taluttamaan sitä maneesia kohti.
Maneesissa Maiss oli jo täydessä työn touhussa, ja saanut pari estettä jo kasaan. - Kyl mä oisin sua tänne voinut auttamaan tulla, sanoin Maissille. - Ei tässä mitään, hyvästä kuntoilustahan tää käy, tyttö hymyili ja nosti viimeiseen esteeseen puomin. - Valmista tuli! Maiss sanoi ja katseli ylpeänä tekemäänsä rataa. - Tää on just täydellinen! sanoin samalla kun säätelin jalustimia Milkan selässä.
Kun olin saanut jalustimet sopivan kokoisiksi, lähdin uralle kävelemään Milkan kanssa, ja samaan aikaan myös Loviisa saapui maneesiin Ellaa perässään taluttaen. Kun me molemmat oltiin menty pari kierrosta käyntiä, vaihdoimme suunnan ja aloimme lämmitellä poneja. Milka tuntui taas tuttuun tyyliinsä laiskalta. Teimme alkuun voltteja ravissa ja temponvaihteluita. Alkulämmittelyt suijuivat hyvin, ja sain Milkaankin vähän vauhtia.
Hetken päästä teimme pieniä laukkaharjoituksia, ja sen jälkeen hyppäsimme pientä ristikkoa ravissa. Milka pudotti esteen ekalla kerralla, mutta toisella kerralla sujui jo paremmin. Loviisalla ja Ellalla näytti menevän hyvin, Ella hyppäsi ristikon korkealta yli!
Kun olimme ristikon pari kertaa ravissa menneet, menimme sen vielä kerran laukassa, ja päätimme sitten aloittaa radan ratsastamisen. Loviisa hyppäsi radan ensimmäisenä. Ella meni reipasta laukkaa, ja ratsukko pääsi kaikkien esteiden yli puhtaasti. - Go Loviisa! Hurrasin Milkan selästä, kun tyttö taputti poniansa. Seuraavaksi oli minun vuoroni hypätä koko rata. Annoin Milkalle laukkapohkeet, ja suuntasin ensimmäistä estettä kohti. Sain kuin sainkin Milkaan kovalla työllä vauhtia, ja pääsimme ensimmäisen esteen yli puhtaasti, kuten toisen ja kolmannenkin. Neljäs este tuotti hankaluuksia, ja pudotimme sen. Kaikki muut esteet pääsimme puhtaasti. Taputin Milkan kaulaa, ja Maiss meni nostamaan pudonnutta estettä. Menimme Loviisan kanssa kummatkin vielä kerran koko radan ja hiljensimme sitten ponit hetkeksi raviin, ja siitä vielä loppukäynteihin.
Taputin puuskuttavaa Milkaa, ja annoin sille ihan pitkät ohjat. Maiss aloitteli esteiden pois korjaamista, me menisimme vielä auttamaan, kunhan saisimme ponit hoidettua. Otimme hetken päästä ponit kaartoon ja tulimme alas selästä. Löysäsin hieman satulavyötä, nostin jalustimet ylös ja talutin Milkan talliin. Otin tammalta varusteet pois, harjasin sitä ja laitoin sille loimen päälle. Lopuksi annoin sille vielä vähän heinää ja lähdin maneesiin auttelemaan Maissia. Korjasimme vielä pari estettä pois maneesista, ja kävin sitten moikkamassa Milkaa, hakemassa tavarani, ja sitten lähdinkin kotiin.
|
|
|
|