|
Post by Jassu on Jan 8, 2010 23:54:42 GMT 3
Perusravailua - Heidi + Milka EP !Erikoispalkinto Heidille tunnollisesta hoitajanuran alkamisesta.
|
|
Heidi
Full Member
Posts: 247
|
Post by Heidi on Jan 9, 2010 15:20:56 GMT 3
Kiitti Jassu tooosi paljon, ihana ja tunnelmallinen kuva!9.1.2010 - Riehumista kuunvalossa15. hoitomerkintäi574.photobucket.com/albums/ss181/Hasse12/img092.jpgKuun paljastuttua puiden takaa, Milkakin päätti räväyttää ja nousi oikein kunnolla pystyyn. Onneksi kamera oli takataskussa, ja sain hyvän riekkumiskuvan. (tää kuva kalpenee kyl ton Jassun piirtämän rinnalla) // Niin ja muuten, tässä kuvassa ei Milkan läiskät ole oikeilla paikoilla, koska olin jo ehtinyt maalaamaan ennen kun huomasin ton EP:n.
|
|
Heidi
Full Member
Posts: 247
|
Post by Heidi on Jan 15, 2010 19:01:36 GMT 3
15.1.2010 - Paint Milka16. hoitomerkintäVaikka tuolla lomatopassa sanoinkin inspiksen olevan pieni, niin tuli tämmöinen hetkellinen inspis hiirellä ja paintilla söhertelyyn joten tämmöinen kuva tällä kertaa : )
|
|
Heidi
Full Member
Posts: 247
|
Post by Heidi on Jan 20, 2010 21:52:28 GMT 3
20.1.2010 - Pitkästä aikaa 17. hoitomerkintä
Laiskasti raahasin itseni ullakolle vieviä portaita pitkin, noh minnekkäs muuallekkaan kuin ullakolle. Tervehdin muita ja lysähdin sohvalle. Huokaisin piktään ja tihrustin silmiäni nähdäkseni ketä kaikkia huoneessa oli. Maiss, Viivi, Henna ja oliko tuo Jasu tuolla nurkassa? Koulu oli vienyt viimeisetkin mehut minusta, ja siksi en ollut vähään aikaan päässyt Milkaa katsomaan. En ollut sitä suinkaan unohtanut, väsymys vaan painoi niin kovasti, mutta tänään olin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja tulla tallille, vaikkakin väsymys silmäkulmassa.
Muut tytöt rupattelivat jotain, olivat varmaan rupatelleet jo jonkin aikaa samasta aiheesta ennen kuin tulin, joten en ymmärtänyt yhtikäs mitään mistä he puhuivat. Niinpä tyydyin katselemaan sivusta ja siemailemaan kokis pullosta loogisesti kokista.
Hetken päästä ullakko oli jo tyhjentynyt väestä, kaikki olivat lähteneet hoitsujansa takaisin kaitsimaan. Nostin itseni sohvalta ylös ja tungin reppuni omaan kaappiini. Ovessa oli pari muistilappua joihin olin kirjoittanut: Milka on paras! <3 ja toiseen Muista tulla tallille väh. 2 kertaa viikossa antamaan pusu Milkalle. Noh, oli tuokin unohtunut olin käynyt viimeksi melkein viikko sitten tallilla, mutta nyt siihen tulisi muutos. Koulu asioihin olin päntännyt jo ihan tarpeeksi, nyt olisi Milkan vuoro, ajattelin päättäväisenä ja rymistin portaat alas talliin.
- Miiiilkaa! Kiljaisin ja juoksin sen karsinaan halaamaan sitä. - Mul on ollu sua niin ikävä! Sanoin ja rutistin tammaa niin kovin kuin veltot käsilihakseni vain pystyivät.
Hetken hellittyäni tammaa harjasin sen pikaisesti ja loimitin sen sen jälkeen. Sitten riimunnarun haettuani kiinnitin sen Milkan riimuun ja talutin sen tarhaan. Takaisin tullessani juoksin pakoon kovalta lumisateelta tallin suojiin. Märkänä aloitin luomaan lantaa Milkan karsinasta, ja jouten ollessani loin lannat parista muustakin karsinasta. Huhhuh, ajattelin. Kyllä tallilla käyminen väsyneenäkin on ihan paras juttu!
Sori aika tönkkö tarina ja loppu sitäkin tönkömpi, mut koittakaa kestää.
|
|
Heidi
Full Member
Posts: 247
|
Post by Heidi on Jan 30, 2010 19:43:58 GMT 3
30.1.2010 - En oo unohtanut sua!18. hoitomerkintäi574.photobucket.com/albums/ss181/Hasse12/DSCN0174.jpgMilka tapitti minua kauniilla silmillään, kuin kysyäkseen missä olin ollut. - Ei näin tuu käymään enää koskaan, kuiskutin tammalle ja lupasin itselleni etten enää ikinä pysyttelisi tallilta pois näin kauaa. Halasin Milkaa ja hymyilin. Näin oli hyvä olla.Ei niitä parhaita kuvia, mutta nyt aijon taas aktivistua Milkan suhteen, kun inpiksen rippeet olen saanut kerättyä kokoon ja aikaakin piisaa : )
|
|
Heidi
Full Member
Posts: 247
|
Post by Heidi on Feb 8, 2010 20:20:21 GMT 3
8.2.2010 - Talleilua 19. hoitomerkintä
Harjailin Milkaa kaikessa rauhassa ulkopuomilla, kun yhtäkkiä jokin tökkäsi minua selkään. - Tinka? Sanoin hämmästyneenä kun huomasin pikkuponin takanani. Se oli varmaan taas karannut tarhasta. Eipäily vahvistui, kun huomasin hikisen Jassun juoksevan meitä kohti. Otin nopeasti pikkuponin harjasta kiinni, jotta se ei voisi lähteä enää karkuun. - Oon jahdannut tota pikku riiviötä jo vartin ympäri pihaa, Jassu läähätti ja torui Tinkaa. - Ja kiitti kun otit sen kiinni, Jassu lisäsi vielä ja laittoi ponille riimun päähän. - Juu, ei mitään. Sehän tavallaan otti mut kiinni, sanoin ja katsoin harmillisena takkiani. Se oli revennyt alakulmasta vähän, kun Tinka oli sitä tullut pureskelemaan. No, vanha takki kuitenkin oli ja olisi muutenkin mennyt kohta rikki, mietin ja ajattelin, että Milka olisi jo tarpeeksi puhdas.
Suunnitelmissa oli ollut mennä tänään kentälle treenaamaan Milkan kanssa, mutta ykskaks, ulkona olikin alkanut kauhea lumisade. Maneesiinkaan en vaivautunut, joten ratsastus siirtyisi seuraavaan kertaan. Taputin Milkaa kaulalle ja se hörähti. - Hyvä tyttö, sanoin ja annoin sille kuivuneen leivän kanikan. Se mussutti sen tyytyväisenä ja alkoi sitten availla taskujani enempien makupalojen toivossa. - Senkin höpsö! Ei siellä enää mitään oo, jos söisit vielä yhdenkin niin oisit lihava kun tynnyri. Sanoin tammalle ja katsoin sen kasvanutta mahaa. Liikunta ei tosiaankaan olisi sille pahitteeksi.
Ilta alkoi jo hämärtää, sillä kello näytti jo viittä. Harmi kun tuli niin aikaisin pimeää, kesällä menisimme kyllä iltaisin ratsastamaan, ajattelin katsoessani oleskeluhuoneen ikkunasta ulos. Olin tullut sinne lämmittelemään, sillä Jassu oli patistanut minut, Hennan Catun ja Maissin lumitöihin raivaamaan pihatien lumesta. Sormia ja varpaita palelsi, osaksi myös siksi, että lumitöiden lomassa oli myös käyty parit lumisodat ja saatu monet lumipesut.
Hetken päästä, olin jo suureksi osaksi lämmennyt ja varpaitakaan ei kipristellyt niin pahasti. Niinpä häivyin oleskeluhuoneesta, alas auttamaan hevosten ruokinnassa. Sekoitimme parit kaura-annokset ja jaoimme ne sitten hevosille. Huoakisin tyytyväisenä, kävin halaamassa Milkaa ja lähdin tyytyväisenä kotiin.
|
|
Heidi
Full Member
Posts: 247
|
Post by Heidi on Feb 12, 2010 19:22:53 GMT 3
12.2.2010 - Saippuasarjoja ja siirappia 20. hoitomerkintä
Huokaisin turhautuneena. Muut tytöt katsoivat TAAS saippuasarjaa johon olivat jääneet koukkuun, "Iso ja Pehmeä" nimistä ohjelmaa. Voiko tyhmempää ollakkaan? Jätin tytöt kuolaamaan telkkarin eteen ja häivyin Milkan karsinalle. - Sä oot mun iso ja pehmeä, en mä mitään ohjelmaa tarvii, naurahdin halatessani tammaa. Se hörähti minulle tuttavallisesti. Hassua, tuntui kuin vast eilen olisin tullut tallille ja kohdannut tamman joka ei luottanut minuun vähääkään, puri vain. Nyt olin voittanut sen luottamuksen. Silitin Milkaa ja selvitin sormillani sen takkuista harjaa. Tamma oli aivan likainen, harjaamisessa menisi tovi.
Puhisin ja pihisin, kun vihdoin olin saanut Milkan harjattua puhtaaksi. Tämmöinen urheiluhan saa mut pian sydänkohtauksen partaalle! Valkoisissa kohdissa oli vielä jotain epämääräistä ektoplasmaa, mitäs pienistä, mietin ja pakkasin harjat takaisin harjakoppaan. Taputin Milkaa vielä kaulalle ja vein sitten harjat takaisin satulahuoneeseen. Kapusin sitten portaita pitkin ylös hoitajienhuoneeseen lepuuttamaan itseäni hetkeksi.
Turhanpäiväinen saippuasarja oli jo loppunut ja nyt tytöt keskustelivat sen tapahtumista. Kaadoin itselleni mehua lasista ja istahdin sohvalle. - Hei Heidi, haluuks sä siirappileivoksia? Kopsu kysyi minulta. - Öö... Mitä ihmeitä ne oikein on? Kysyin kysyvä ilme kasvoillani. - Ne on keksejä joissa on siirappia sisällä, Kopsu selitti ja puraisi yhdestä palan. - Kavo ny, hän jatkoi epäselvästi suu täynnä keksiä. Keksien sisällä oli tahmaista töhnää. Eipä näyttänyt houkuttelevalta, mutta nappasin silti yhen keksin vadista ja puraisin sitä. - Auuuh! Karjaisin. Keksi oli kivikova ja puraisin sitä kovaa. - Ootteks ihan varmoja et leivoitte nä ihan oikein? Kysyin tunnustellen särkevää hammastani. - Nääh, sulla on vaan heikot hampaat, Henna tokaisi sohvalta ja puraisi yhtä keksiä. Tahmeaa ainetta valui keksin sisältä paidalle. - Yöök, ällöö! Jasu sanoi ja heitti oman keksinsä roskiin. Ei näiden tyttöjen kanssa ainakaan tylsä tullut, mietin ja naurahdin.
Hetken oleskeluhuoneessa hengattuani menin vielä päästämään Milkan ulos tarhailemaan kavereiden kanssa, sitten lähdin kotiin päin.
|
|
Heidi
Full Member
Posts: 247
|
Post by Heidi on Mar 8, 2010 20:29:53 GMT 3
|
|
Heidi
Full Member
Posts: 247
|
Post by Heidi on Mar 10, 2010 20:10:46 GMT 3
|
|
Heidi
Full Member
Posts: 247
|
Post by Heidi on Mar 13, 2010 20:35:08 GMT 3
13.3.2010 – Vaikeuksia 23. hoitomerkintä
Röhnötin kotona sohvalla surffaten telkkarin kanavia läpi. Jopas oli tylsä lauantai aamu, ajattelin ja vaihdoin taas kanavaa. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, ja lähteä tallille. Mitäs sitä nyt sisällä olla, kun noin kaunis ilmakin olin ulkona. Nousin sohvalta ja rupesin etsimään housujani. Vihdoin löysin ne pyykkivuoren sisuksista, ja vedin ne jalkaani. Tongin jostain esiin sukat ja laitoin ne nopeasti jalkaani. Kävelin eteiseen ja puin ohuemman takin päälleni, mittari näytti plus asteita, joten siellä oli varmaan lämmin. Tungin vielä kengät jalkaani, ja vedin pipon päähän ja astuin lämpimään kevät säähän. Paukautin oven kiinni perässäni, ja suuntasin tieni pienelle metsäpolulle, jota pitkin pääsisin tallille nopeammin.
Kahlasin polven korkuisessa lumessa, ja tuntui kuin polku jatkuisi loputtomiin. Olisi ehkä sittenkin pitänyt mennä kävelytien kautta, olinkohan edes oikeassa suunnassa? Jatkoin vaan kävelemistäni, kunnes vihdoin tuttu punainen rakennus pilkotti puiden välistä. Huokaisin helpottuneena, ja kiihdytin kävelyni juoksuun. Vihdoin olin tallin pihassa.
Pudistelin lumet housuistani, ja kävelin sisälle isoon talliin. Pari hevosta seisoi käytävällä ketjuissa, ja oli hiljaista lukuunottamatta pientä puheensorinaa. Kopistelin kengistäni lumet pois lattiaa vasten ja kävelin Milkan karsinalle, joka yllätyksekseni olikin tyhjä. No se oli varmaan sitten tarhassa, mietin ja lähdin ulos tarhoille päin.
Lähempää erotin jo laikullisen hoidokkini nyhtämässä heinää heinäpaalista. Mikä ahmatti! Ajattelin ja kävelin sisään tarhaan. Lähestyessäni Milkaa, se huomasi minut ja lähti jolkottamaan tarhan toiseen päähän. - Et nyt viittis! Parkaisin tuskastuneena hoidokilleni, tämä oli juuri niitä päiviä kun se halusi vaan juosta karkuun tuntitolkulla. Nappasin heinäpaalista mukaani pienen tukon heinää jolla voisin ehkä houkutella Milkaa luokseni. Niinpä kävelin Milkan luokse tarhan toiseen päähän ja näytin sille heinätukkoa. - Tuus tänne nyt, täältä saat ruokaa! Maanittelin, mutta harmikseni juuri Milkan vieressä oli iso heinäpaali josta se veti itselleen suupalan. Voihkaisin ja lähestyin hitaasti tammaa. Se kuitenkin tajusi että yritin ottaa sitä kiinni, ja lähti juoksemaan, minnekkä muuallekkaan kuin tarhaan toiseen päähän.
Puolen tunnin perässä juoksun jälkeen, sain vihdoin Milkan saarrettua nurkkaan ja laitoin nopeasti riimunnarun kiinni sen riimuun, jottei se juoksuttaisi minua toista puoltatuntia. Helpottuneena huokaisin, kun lähdin taluttamaan tammaa talliin. Matka ei kuitenkaan sujunut niin rauhallisesti kuin toivoin. Milka koko ajan hyppi sivulle ja sai ihme ryntäyskohtauksia. Pari kertaa oli otteeni riimunnarusta jo meinannutkin irrota, mutta onneksi sain pidettyä kiinni siitä.
- Vihdoin! Huokaisin, kun sain Milkan talliin sen omaan karsinaan. Tässä oli jo ollut vaikeuksia kerrakseen, joten toivoin ettei se sen kummemmin temppuilisi harjatessa. Onneksi toiveeni kävi toteen, ja sain rauhassa puunattua Milkan. Taputin sitä kaulalle ja annoin sille porkkanan palan. - Voi ku sä oot sulonen! Sanoin tammalle ja silitin sen turpaa. Halasin sitä vielä kerran ja lähdin sitten hengaamaan yläkertaan hoitajienhuoneeseen.
|
|
Heidi
Full Member
Posts: 247
|
Post by Heidi on Mar 17, 2010 21:08:30 GMT 3
17.3.2010 - Pääkuva24. hoitomerkintäKerrankin panostin johonkin oikeen kunnolla...
|
|
Heidi
Full Member
Posts: 247
|
Post by Heidi on Mar 20, 2010 21:53:08 GMT 3
20.3.2010 – Sateinen päivä 25. hoitomerkintä
– Koitas nyt jo tulla! sanoin takanani löntystelevälle Milkalle. Talutin sitä tarhaan sen ajaksi, kun saisin lannat luotua karsinasta. Vihdoin selvisimme tarhalle saakka, ja päästin Milkan vapaaksi tarhaan. Suljin portin ja jätin riimunnarun aidantolpalle, tarvitsisin sitä vielä tullessani hakemaan Milkaa pois tarhasta. Kiskaisin huppuani paremmin päähäni ja lähdin kävelemään takaisin tallille vesilätäkköjen poikki. Koko aamupäivän oli satanut, ja oli inhottava loskakeli. Sade yltyi, joten kiihdytin kävelyni juoksuun. Onneksi tarhoilta tallille ei ollut pitkä matka, ja jo hujauksessa olin selvinnyt, melkein kuivana, tallin suojiin. Otin hupun pois päästäni ja pudistelin märkiä vaatteitani kuiviksi. Sadepisarat iskivät kattoon ja se sai aikaan kovan äänen. Katsoin ulos ikkunasta. Voi noita hevosparkoja, joutuivat olemaan ulkona vaikka oli tällainen kaatosade! Riisuin takkini ja ripustin sen naulakkoon. Puristin hiuksistani ylimääräiset vedet pois, ja tartuin sitten talikkoon.
Hain käytävän perältä, pesupaikan vierestä kottikärryt, jotka joku oli unohtanut viedä ulos. Hyvä vaan, ettei tarvinnut mennä takaisin tuonne koiranilmaan, ajattelin ja laitoin talikon kottikärryjen sisään ja kärräsin ne Milkan karsinalle. Liu’utin karsinan oven auki, ja työnsin kottikärryt sisään. Nappasin talikon kouraani, ja aloin etsiä karsinasta likaisia kohtia. Löysin turpeen seasta pari lantakasaa ja märkiä länttejä, ja ravistelin ne talikon kanssa kottikärryihin. Laitoin tilalle uutta turvetta, ja homma olikin valmis. Vein talikon nojaamaan tallin seinään ja kärräsin kottikärryt käytävälle. Laitoin takkini päälle suojaksi, sillä en halunnut kastua ulkona ihan läpimäräksi. Nostin kottikärryjen kahvoista ja lähdin kärräämään niitä ovelle. Avasin oveen ja kauhea rankkasade tervehti minua. Työnsin kottikärryt ulos ja suljin oven perässäni. Lähdin sitten juoksuun ohi jäätyneen suihkulähteen kohti lantalaa. Juoksin ja juoksin, kunnes lantala oli vihdoin edessäni. Kippasin nopeasti lannat suureen lantakasaan, ja lähdin sitten takaisin talliin kottikärryt rymisten. Laitoin nopeasti kottikärryt tallin ulkoseinää vasten nojaamaan ja ampaisin sitten sisään. Huokaisin ja nojasin oveen. Nyt vielä pitäisi hake Milka tarhasta! Huokaisin toistamiseen, ja lähdin sitten juoksemaan tarhoille, kaatosateeseen.
Vihdoin tarhoille litimärkänä päästyäni otin aidantolpalta riimunnarun ja menin sisään tarhaan. Juoksin katoksen alla nyhjöttävän Milkan luokse ja kiinnitin riimunnarun sen riimuun. Nopeasti lähdin vetämän sitä kohti porttia. Kumma kyllä, Milkakin tuli reippaasti perässä, tajusi varmaan että nyt pääsi sisälle. Avasin portin ja talutin Milkan siitä ulos. Suljin portin perässäni, ja lähdin rivakasti taluttamaan Milkaa talliin. Onneksi pääsimme sinne nopeasti, ja ennen kuin huomasinkaan, olimme jo sisällä tallissa. Huokaisin TAAS ja talutin Milkan sen karsinaan. Vein litimärän takkini naulakkoon, ja otin Milkaltakin pois vetisen loimen. Sitten harjasin Milkan päästä kavioihin, ja hommat olikin hoidettu. Loppu illaksi menin hengaamaan hoitajien huoneeseen.
|
|
Heidi
Full Member
Posts: 247
|
Post by Heidi on Mar 27, 2010 17:34:29 GMT 3
27.3.2010 – Maastoilua 26. hoitomerkintä
Harjasin Milkaa sen karsinassa. Vielä pari vetoa, ja poni olisi puhdas ja valmis maastolenkille. Ulkona paistoi aurinko ja tiet olivat sulaneet, joten maastossa saattoi laukatakkin. - Hyvä tyttö, sanoin ponille joka mussutti heiniä. Keräsin harjat ja laitoin ne Milkanomaan harjapakkiin. Suljin sen kannen ja lähdin sitten viemään sitä satulahuoneeseen. Laitoin harjapakin oikealle paikalle hyllyyn, ja otin sitten telineestä Milkan suitset. Mietin hetken, ottaisinko satulan. Päätin mennä ilman satulaa, joten lähdin takaisin Milkan karsinalle.
- Koita nyt ottaa ne kuolaimet vaan suuhus! tiuskaisin Milkalle, joka nosteli päätään ylös, eikä ottanut kuolaimia suuhunsa. Yrittäessäni kurkotella Milkan päätä ja rauhotellakseni sitä, se puri minua käsivarteen. - Auts! Ei noin saa tehdä! tiuskin ponille, joka alkoi vähän rauhoittua ja laskea päätään. Kun vihdoin Milkan pää oli laskeutunut alas, ja se oli rauhallinen, Laitoin rauhassa käteni sen leuan alta, ja yritin laittaa kuolaimia sen suuhun. Ensin Milka hangoitteli vastaan, mutta onnekseni sain kuolaimet vihdoin suuhun, ja suitset päähän. Huokaisin helpotuksesta, ja lähdin taluttamaan Milkaa kohti pääovea. Ulkona näin Maissin harjailevan Vania pikkkutallin viereisellä puomilla. Moikkasiun tyttöä ja nousin Milkan selkään kiven päältä. Rupattelimme vielä hetken niitä näitä, kunnes hyvästelin tytön ja lähdin ratsastamaan kukkapenkin ohi maastoon kulkevalle tielle. Annoin Milkan kävellä rauhallisesti pitkin ohjin. Katselin auringon sulattamaa maata ja kauemmas järven rantaan.
Hetken käveltyämme ohitimme leirimökit. Tieltä näki hyvin myös järvelle, ja rannalle. Jatkoimme matkaa ravissa. Tien vierellä oli lumeen peittynyt kesantopelto. Täällä olisi varmaan kaunista kesällä, ajattelin ja kevensin samalla Milkan satulassa. Hetken päästä ohitimme pari hylättyä latoa, ja maissipellon. Kun edessäpäin avartui pitkä, ja leveä hiekkatie, päätin pistää laukaksi. Istuin Milkan selkään alas harjoitusraviin ja annoin sille laukkapohkeet. Se ampaisi hurjaan menoon, mitä se ei yleensä tee. Yleensä Milka oli ratsastaessa kovin laiska, mutta tänään se vaikutti olevan virkeällä päällä. Tuuli vain ulisi korvissa, kun laukkasimme pitkää hiekkatietä. Milka heitti pari pukkia, mutta onneksi ne olivat pieniä. Olin onnellinen, että tie oli sulanut, jotta pystyi ampaisemaan kunnolla laukkaan. Kohta tie alkoi kuitenkin käydä jäiseksi, joten siirsin Milkan raviin. Taputin hengästynyttä ponia kaulalle ja istuin harjoitusraviin. Ravaisimme vielä hetken tietä eteenpäin, ja kääntyisimme kotiin.
Hetken ravattuamme, siirsin Milkan käyntiin ja tein täyskäännöksen kohti tallia. Ravasimme vielä hetken, ja kävelimme sitten loppu matkan. Nojasin Milkan kaulalle ja halasin sitä. Ponin keikkui allani käynnin tahtiin ja tunsin sen hengityksen. Nostin itseni ylös ja istuin takaisin kunnolla satulaan. Oli ollut ihana maastolenkki!
|
|
|
Heidi
Full Member
Posts: 247
|
Post by Heidi on Apr 11, 2010 12:55:04 GMT 3
11.4.2010 - Running free28. hoitomerkintäTeki mieli tehdä jotain vesiväreillä, lopputuloksesta tuli aika syksyinen mutta mitäs pienistä : )
|
|