Post by Catu on Dec 13, 2009 22:56:47 GMT 3
Maiss pyysi Catua laittamaan tämä tänne ->
Lucia-kulkue 13.12.2009
Yhteishoito, cee Catu ja Maissi
“Lucian päivä…” Catu mumisi harjatessaan Vania Svean karsinan vieressä olevassa karsinassa.
“Joo, nii on!” Maiss sanoi Svean karsinasta.
“Ois kiva tehä joku oma Lucia-kulkue…” Catu jatkoi.
“Jepp, nii ois”, Maiss vastasi ja vaihtoi pölyharjan pehmeään harjaan.
”Se oli niin kun vihjaisu…” Catu sanoi vähän hiljempaa ja oli hetken hiljaista.
” Oma Lucia-kulkue?” Maiss kysyi kun oli hetken sulatellut Catu naurahti, Maissilla taisi olla melko pitkät piuhat.
”M-m...” Catu vastasi kun vaihtoi pehmeän harjan kaviokoukkuun. Harja kimposi harjakippoon ja Vani kohotti päänsä uteliaana.
Tummahiuksinen tyttö vain taputti vaaleaa tammaa kaulalle ja hymähti.
”Niin mitäs sanot?” Catu kysyi jo hiukan kärsimättömänä, pitkän hiljaisuuden jälkeen tytön oli pakko katsoa naapuri karsinaan.
Maiss seisoi hievahtamattakaan keskellä karsinaa ja hänen silmänsä katsoivat hyvin kauas.
”Maiss… Sä saat olla Lucia-neito” Catu sanoi nyt ja irvisti, Maiss kuin heräsi hypnoosista ja hymyili.
”JOO! Mä ja Svea-mamma ollaan Lucia-neitoja niin sä ja Vani ootte tonttuja!” tyttö huudahti nyt innoissaan. Catun toinen kulmakarva nousi toisesta ylemmäs.
”Tonttuja…?” tyttö kysyi epäillen ja jatkoi: ”Miten ne liittyy Lucia-päivään?”
Maiss pohdiskeli hetken arvokasta kysymystä.
”Ei oikeastaan mitenkään mutta säähän olet niin tonttumainen”, Maiss lausahti ja Catu punastui kiitollisuudesta, harva tyttö otti asian noin hyvin.
Maiss hymyili leveästi ja hänen ajatuksensa kuin lukivat otsalla suoraan kaikkien nähtävillä.
”Sitten mennään maastoon kävelee niissä asuissa ja…” Maissin veti henkeä ja jatkoi innoissaan: ”Ja tarjoillaan kaikille vaikka pipareita!”
”Ja joulutorttuja!” Catu yhtyi nyt innostukseen mukaan. Molempien suut olivat pian kipeinä hymyilemisestä, Vani ja Svea söivät vain heiniään tietämättä tulevasta.
Kun Svea ja Vani olivat valmiiksi harjattuja tytöt hakivat varusteet ja koristeita poneja ja itseään varten.
”Laitetaanko Vanille loimi?” Catu kysyi.
”Toppaloimi vois olla ihan jees, kun siellä sataa lunta niin ei ihan viitti laittaa fleeceloimea”, Maiss sanoi poninsa hoitajalle samalla kun sitoi valkoista lahjanarua hoitoponinsa harjaan.
“Okei!” Catu hymyili ja otti karsinan oven edestä loimen.
Sitten tyttö laittoi sen hoitoponinsa päälle.
“Laitatko ittelleskin tonttulakin?” Maiss kysyi Catulta joka nyökkäsi ja näytti tonttulakkia jonka oli ottanut mukaansa hoitajienhuoneesta.
“Onkos siinä Lucia-kruunussa vielä pattereita jäljellä?” Catu kysyi.
“Joo on, laitoin siihen uudet!” Maiss vastasi hymyillen.
Tytöt puuhailivat itsenäisesti lopulta ja yrittivät saada ponit näyttämään hyvin hehkeiltä.
”Ovatko tontut valmiita?” Maiss kysyi vitsaillen.
Catu naurahti ja kuului pieni kilahdus, kulkusen kilahdus.
”Valmiita… Tuoko Cicca ja Viivi ne piparit ja tortut?” Catu kysähti ja samalla pikkutallin ovi aukesi.
”Täältä tulee maakunnan parhaat joululeivokset!” Viivin ääni erottui heti ja Catu naurahti.
”Vaikka mun piparit palo kerran, niin se ei tarkota että sä ohittaisit mun taitoni”, Catu sanoi ylpeänä.
Kaikki paitsi Catu, naurahtivat.
”Ihan oikeesti mä olen mestari tekee pipareita!” Catu sanoi melko anovasti.
Cicca ojensi hymyillen tytöille omat korinsa. Korit oli sidottu nauhoihin mitkä menivät niskan yli. Maiss ja Catu poneineen näyttivät hyvältä, kaikki oli viimeistelty täydellisesti.
”Mennäänkö?” Maiss kysäisi ja Catu nyökkäsi vastaukseksi.
Maiss talutti Svean ensimmäisenä ulos, tontut seurasivat uljaasti perässä. Pihalla Maiss nousi selkään ja pyysi sen käyntiin. Maiss ohjasi Svean kohti maastopolkuja jotka johtivat Høyerbuktaa. Siellä oli iltaisin paljon lenkkeilijöitä.
“Mitä kello nyt on?” Catu kysyi edessään olevalta Maissilta.
“Hetkonen…” Maiss sanoi ja katsoi kännykkänsä kelloa. “Neljä.”
“Okei. Sitten meillä on kolme tuntii aikaa!” Catu hymyili iloisesti.
Kohta tytöt tapasivat ensimmäisen vastaantulijan, se oli noin neljäkymppinen nainen koiransa kanssa.
“Saammeko tarjota teille pipareita?” Catu kysyi asiallisella äänellä.
“Voi että! Tietysti”, nainen vastasi ja talutti saksanpaimenkoiransa tyttöjen luo. Susikoira lähestyi ensin epäillyttävästi tyttöjä, Maiss piteli Sveasta lujasti kiinni kun Catu vain ojensi kätensä koiralle. Saksanpaimenkoira osoittautui hyvin koulutetuksi koiraksi, Maiss ojensi naiselle melko lämpimiä pipareita ja Catu teki tutustumista koiran kanssa.
”Kiitoksia” Nainen sanoi hymyillen ja jatkoi matkaan. Maiss huokaisi helpotuksesta
”Onneksi se koira oli niitä järkeviä…” tyttö sanoi ja Catu naurahti. He jatkoivat matkaansa ja ketään ei näkynyt ensin hetkeen. Maiss katsahti taakseen ja näki todella epäsuosittavan näyn.
”Catu! Ne piparit eivät ole sun vaan muiden!!” Maiss huudahti mikä sai tytön lopettamaan innokkaan syömisen. Catu tyytyi hymyilemään pepsodentti-hymyään vaikka sen pilasikin ruskeat muruset. Edessäpäin näkyi hevonen ja ratsastaja, kesti hetken ennekuin tyyppi tunnistettiin Hennaksi ja Pabloksi.
”Heippa typy. Kelpaisko kunnon pipari?” Catu sanoi hurmaavasti nyt, tyttö vaikutti nousevan sokerihumalaan. Henna naurahti ja joutui oikein kunnolla kurottamaan Maissin kaulassa olevaan koriin suuren Pablon selästä.
”Kiitti…” tyttö lopulta sanoi ja ahmaisi piparinsa suuhun. Tytöt jatkoivat matkaansa erisuuntiin. Ihmisiä alkoi vyörymään kerta toisensa jälkeen, joko nuorina tai vanhoina, pirtsakkaina lenkkeilijoinä tai lihavina laihduttavina. Huvittavin mies oli hyvin pyöreä, noin kuusikymmenvuotias ja hän joutui oikein kyykistymään kun kädet olivat niin lyhyet. Tyttöjen pukuja kehuttiin ja säälittiin. Kaksi vanhaa kääkkää mummua oli sanonut Maissille: ”Eiköhän toi sun asus ole liian avonainen? Se on aika kaamea myös…”
Iloinen pariskunta taas melkein tahtoi meidät heidän lapsikseen: ”Teidän asunnehan on niiin suloisia. Ettekö nyt haluisi tulla meille vaikka laulamaan?” Kielteinen vastaus oli kohteliaasti esitetty.
Muutamien kymmenien ihmisten jälkeen piparit ja tortut alkoivat loppua.
”Mitä nyt?” Maiss kysähti vähän suutuksissaan, hänestä Catu oli syönyt kaikki piparinsa.
”Lauletaan?” Catu keksi kun näki ensimmäisen tulokkaan astelevan. Maiss katsoi hämmästyksissään tyttöön joka tervehti tulijaa.
”Hei, saammeko laulaa?” Catu kysähti ja mies naurahti myöntävästi.
”Sankta Lucia ljusklara hägring, sprid i vår vinternatt…” tyttö aloitti laulamisen ja Maiss yhtyi mukaan: ”…glans av din fägring! Drömmar med vingesus under oss sia! tänd dina vita ljus, Sankta Lucia!”
Mies taputti oikein ylpeän näköisenä tytöille.
”Hyvä, Hyvä, Hyvä, Hyvä…” taputtaminen jatkui ja Catu katsoi nyt peloissaan vieressään olevaan tyttöön.
Mies kiitti vielä monesti kunnes jätti heidät rauhaan, Catu ei enään kestänyt vaan tirskahti nauruun.
”Tämä on varmaan tämän kuun paras päivä” Catu sanoi ja Maissin oli pakko nauraa lopulta mukana.
”No? Miten meni?” Jassu kysyi pikkutallissa kun tytöt olivat palanneet reissulta. Kynttilän patterit olivat sammuneet ja oli jo pimeää, ihmiset alkoivat olemaan yhä hullumpia, ponit hermostuivat ja eväät loppuivat.
”Ihan hyvin… Catu vaan alko valittaa nälkäänsä ja vaikka oli syönyt omat piparinsa!” Maiss sanoi naurahtaen kun riisui Svealta asua.
”Hei! Ei voi mitään jos maha on iso!” Catu sanoi vitsaillen ja Jassu naurahti. Tytöt jättivät Vanin ja Svean yö kuntoon ja lähtivät lopulta kotiin viettämään Lucian päivää.
CATU + VANI (59HM) + MAISSI + SVEA (14HM)
Lucia-kulkue 13.12.2009
Yhteishoito, cee Catu ja Maissi
“Lucian päivä…” Catu mumisi harjatessaan Vania Svean karsinan vieressä olevassa karsinassa.
“Joo, nii on!” Maiss sanoi Svean karsinasta.
“Ois kiva tehä joku oma Lucia-kulkue…” Catu jatkoi.
“Jepp, nii ois”, Maiss vastasi ja vaihtoi pölyharjan pehmeään harjaan.
”Se oli niin kun vihjaisu…” Catu sanoi vähän hiljempaa ja oli hetken hiljaista.
” Oma Lucia-kulkue?” Maiss kysyi kun oli hetken sulatellut Catu naurahti, Maissilla taisi olla melko pitkät piuhat.
”M-m...” Catu vastasi kun vaihtoi pehmeän harjan kaviokoukkuun. Harja kimposi harjakippoon ja Vani kohotti päänsä uteliaana.
Tummahiuksinen tyttö vain taputti vaaleaa tammaa kaulalle ja hymähti.
”Niin mitäs sanot?” Catu kysyi jo hiukan kärsimättömänä, pitkän hiljaisuuden jälkeen tytön oli pakko katsoa naapuri karsinaan.
Maiss seisoi hievahtamattakaan keskellä karsinaa ja hänen silmänsä katsoivat hyvin kauas.
”Maiss… Sä saat olla Lucia-neito” Catu sanoi nyt ja irvisti, Maiss kuin heräsi hypnoosista ja hymyili.
”JOO! Mä ja Svea-mamma ollaan Lucia-neitoja niin sä ja Vani ootte tonttuja!” tyttö huudahti nyt innoissaan. Catun toinen kulmakarva nousi toisesta ylemmäs.
”Tonttuja…?” tyttö kysyi epäillen ja jatkoi: ”Miten ne liittyy Lucia-päivään?”
Maiss pohdiskeli hetken arvokasta kysymystä.
”Ei oikeastaan mitenkään mutta säähän olet niin tonttumainen”, Maiss lausahti ja Catu punastui kiitollisuudesta, harva tyttö otti asian noin hyvin.
Maiss hymyili leveästi ja hänen ajatuksensa kuin lukivat otsalla suoraan kaikkien nähtävillä.
”Sitten mennään maastoon kävelee niissä asuissa ja…” Maissin veti henkeä ja jatkoi innoissaan: ”Ja tarjoillaan kaikille vaikka pipareita!”
”Ja joulutorttuja!” Catu yhtyi nyt innostukseen mukaan. Molempien suut olivat pian kipeinä hymyilemisestä, Vani ja Svea söivät vain heiniään tietämättä tulevasta.
Kun Svea ja Vani olivat valmiiksi harjattuja tytöt hakivat varusteet ja koristeita poneja ja itseään varten.
”Laitetaanko Vanille loimi?” Catu kysyi.
”Toppaloimi vois olla ihan jees, kun siellä sataa lunta niin ei ihan viitti laittaa fleeceloimea”, Maiss sanoi poninsa hoitajalle samalla kun sitoi valkoista lahjanarua hoitoponinsa harjaan.
“Okei!” Catu hymyili ja otti karsinan oven edestä loimen.
Sitten tyttö laittoi sen hoitoponinsa päälle.
“Laitatko ittelleskin tonttulakin?” Maiss kysyi Catulta joka nyökkäsi ja näytti tonttulakkia jonka oli ottanut mukaansa hoitajienhuoneesta.
“Onkos siinä Lucia-kruunussa vielä pattereita jäljellä?” Catu kysyi.
“Joo on, laitoin siihen uudet!” Maiss vastasi hymyillen.
Tytöt puuhailivat itsenäisesti lopulta ja yrittivät saada ponit näyttämään hyvin hehkeiltä.
”Ovatko tontut valmiita?” Maiss kysyi vitsaillen.
Catu naurahti ja kuului pieni kilahdus, kulkusen kilahdus.
”Valmiita… Tuoko Cicca ja Viivi ne piparit ja tortut?” Catu kysähti ja samalla pikkutallin ovi aukesi.
”Täältä tulee maakunnan parhaat joululeivokset!” Viivin ääni erottui heti ja Catu naurahti.
”Vaikka mun piparit palo kerran, niin se ei tarkota että sä ohittaisit mun taitoni”, Catu sanoi ylpeänä.
Kaikki paitsi Catu, naurahtivat.
”Ihan oikeesti mä olen mestari tekee pipareita!” Catu sanoi melko anovasti.
Cicca ojensi hymyillen tytöille omat korinsa. Korit oli sidottu nauhoihin mitkä menivät niskan yli. Maiss ja Catu poneineen näyttivät hyvältä, kaikki oli viimeistelty täydellisesti.
”Mennäänkö?” Maiss kysäisi ja Catu nyökkäsi vastaukseksi.
Maiss talutti Svean ensimmäisenä ulos, tontut seurasivat uljaasti perässä. Pihalla Maiss nousi selkään ja pyysi sen käyntiin. Maiss ohjasi Svean kohti maastopolkuja jotka johtivat Høyerbuktaa. Siellä oli iltaisin paljon lenkkeilijöitä.
“Mitä kello nyt on?” Catu kysyi edessään olevalta Maissilta.
“Hetkonen…” Maiss sanoi ja katsoi kännykkänsä kelloa. “Neljä.”
“Okei. Sitten meillä on kolme tuntii aikaa!” Catu hymyili iloisesti.
Kohta tytöt tapasivat ensimmäisen vastaantulijan, se oli noin neljäkymppinen nainen koiransa kanssa.
“Saammeko tarjota teille pipareita?” Catu kysyi asiallisella äänellä.
“Voi että! Tietysti”, nainen vastasi ja talutti saksanpaimenkoiransa tyttöjen luo. Susikoira lähestyi ensin epäillyttävästi tyttöjä, Maiss piteli Sveasta lujasti kiinni kun Catu vain ojensi kätensä koiralle. Saksanpaimenkoira osoittautui hyvin koulutetuksi koiraksi, Maiss ojensi naiselle melko lämpimiä pipareita ja Catu teki tutustumista koiran kanssa.
”Kiitoksia” Nainen sanoi hymyillen ja jatkoi matkaan. Maiss huokaisi helpotuksesta
”Onneksi se koira oli niitä järkeviä…” tyttö sanoi ja Catu naurahti. He jatkoivat matkaansa ja ketään ei näkynyt ensin hetkeen. Maiss katsahti taakseen ja näki todella epäsuosittavan näyn.
”Catu! Ne piparit eivät ole sun vaan muiden!!” Maiss huudahti mikä sai tytön lopettamaan innokkaan syömisen. Catu tyytyi hymyilemään pepsodentti-hymyään vaikka sen pilasikin ruskeat muruset. Edessäpäin näkyi hevonen ja ratsastaja, kesti hetken ennekuin tyyppi tunnistettiin Hennaksi ja Pabloksi.
”Heippa typy. Kelpaisko kunnon pipari?” Catu sanoi hurmaavasti nyt, tyttö vaikutti nousevan sokerihumalaan. Henna naurahti ja joutui oikein kunnolla kurottamaan Maissin kaulassa olevaan koriin suuren Pablon selästä.
”Kiitti…” tyttö lopulta sanoi ja ahmaisi piparinsa suuhun. Tytöt jatkoivat matkaansa erisuuntiin. Ihmisiä alkoi vyörymään kerta toisensa jälkeen, joko nuorina tai vanhoina, pirtsakkaina lenkkeilijoinä tai lihavina laihduttavina. Huvittavin mies oli hyvin pyöreä, noin kuusikymmenvuotias ja hän joutui oikein kyykistymään kun kädet olivat niin lyhyet. Tyttöjen pukuja kehuttiin ja säälittiin. Kaksi vanhaa kääkkää mummua oli sanonut Maissille: ”Eiköhän toi sun asus ole liian avonainen? Se on aika kaamea myös…”
Iloinen pariskunta taas melkein tahtoi meidät heidän lapsikseen: ”Teidän asunnehan on niiin suloisia. Ettekö nyt haluisi tulla meille vaikka laulamaan?” Kielteinen vastaus oli kohteliaasti esitetty.
Muutamien kymmenien ihmisten jälkeen piparit ja tortut alkoivat loppua.
”Mitä nyt?” Maiss kysähti vähän suutuksissaan, hänestä Catu oli syönyt kaikki piparinsa.
”Lauletaan?” Catu keksi kun näki ensimmäisen tulokkaan astelevan. Maiss katsoi hämmästyksissään tyttöön joka tervehti tulijaa.
”Hei, saammeko laulaa?” Catu kysähti ja mies naurahti myöntävästi.
”Sankta Lucia ljusklara hägring, sprid i vår vinternatt…” tyttö aloitti laulamisen ja Maiss yhtyi mukaan: ”…glans av din fägring! Drömmar med vingesus under oss sia! tänd dina vita ljus, Sankta Lucia!”
Mies taputti oikein ylpeän näköisenä tytöille.
”Hyvä, Hyvä, Hyvä, Hyvä…” taputtaminen jatkui ja Catu katsoi nyt peloissaan vieressään olevaan tyttöön.
Mies kiitti vielä monesti kunnes jätti heidät rauhaan, Catu ei enään kestänyt vaan tirskahti nauruun.
”Tämä on varmaan tämän kuun paras päivä” Catu sanoi ja Maissin oli pakko nauraa lopulta mukana.
”No? Miten meni?” Jassu kysyi pikkutallissa kun tytöt olivat palanneet reissulta. Kynttilän patterit olivat sammuneet ja oli jo pimeää, ihmiset alkoivat olemaan yhä hullumpia, ponit hermostuivat ja eväät loppuivat.
”Ihan hyvin… Catu vaan alko valittaa nälkäänsä ja vaikka oli syönyt omat piparinsa!” Maiss sanoi naurahtaen kun riisui Svealta asua.
”Hei! Ei voi mitään jos maha on iso!” Catu sanoi vitsaillen ja Jassu naurahti. Tytöt jättivät Vanin ja Svean yö kuntoon ja lähtivät lopulta kotiin viettämään Lucian päivää.
CATU + VANI (59HM) + MAISSI + SVEA (14HM)