Ykköset - 15.10Ponit ravasivat luokseni laitumella. Hymy huulilla avasin portin ja otin ponit kiinni. Helppoa tässä oli se että ponit olivat parhaita kaveruksia joten toinen ei ollut kateellinen toiselle, tai kukas sen tietää.
Svea marssi reippain askelin vierelläni kun taas Vani liikkui hiljaa ottaen pari ruohotuppoa matkalla. Talutin ponit talliin, ensin Svean omaan karsinaansa ja sitten Vanin omaansa. Olin päättänyt hoitaa ensin Vanin, osittain sen takia että se oli kärsimätön ja osittain sen takia että menisin Svean kanssa ratsastamaan joten olisi parempi jos hoitaisin sen ennen kun ratsastan sillä.
“Ponsu”, sanoin ja menin Vanin karsinaan.
Loimea ei tarvinnut ottaa pois koska ponillani ei ollut sitä lämpimän ja kauniin ilman takia.
Harjasin tamman - joka ei ihme kyllä - ollut melkein yhtään likainen. Putsasin sitten kaviot. Vikaa kaviota nostaessani oven suuhun ilmestyi Seri, Vanin uusi hoitaja.
“Moi!” Seri hymyili.
“Hei”, sanoin ja putsasin kavion loppuun.
“Mitäs sä oot aatellu tehä tänään?” Seri kysyi.
“Noh, en mitään erikoista Vanin kanssa.” vastasin. “Kun oon päättäny mennä ratsastamaan tänään Svealla, aattelin mennä maastoon.”
“Okei!” Seri hymyili. “Mä voin sitten varmaan tehä jotain Vanin kanssa?”
“Juu, ihan vapaasti!” hymyilin ja harjasin Vanin pään. “Haluutko sä selvittää sen hännän?”
Seri nyökkäsi ja otti pehmeän harjan. Sitten hän aloitti Vanin vaalean hännän selvittämisen. Itse kampasin tamman harjan ja otin sitten Svean tallikäytävälle.
Poni oli jo minulle tärkeä vaikken ollut hoitanut sitä kuin pari viikkoa. Se oli ihan erilainen kuin Vani: Svea oli rauhallinen hoitaessa eikä turhia hötkyillyt, ratsastaessa se osasi kaikenlaista (tietenkin), se ei ollut niin huomionkipeä vaan joskus se osasi olla myös yksin ja se osoitti joskuskin sen ja se oli jotenkin naisellisempi, jos ponista voi niin sanoa. Tietenkin poneja yhdisti pippurisuus ja itsepäisyys, nehän olivat shettiksiä.
Harjasin minishetlanninponia hymyillen, haaveilin yhteisestä maastolenkistämme. Ensin harjasin tamman kovalla harjalla, sitten pölyharjalla, ja sitten pehmeällä luonnonharjalla. Karva harjauksen jälkeen otin kavioharjalla kavioiden ulko-osan.
“Voisinko mä vaikka juoksuttaa vähän Vania, ravia ja käyntiä?” Seri kysyi.
Nyökkäsin. Kyllähän se kävisi. Putsasin Svealta mudat pois kavioista ja selvitin sitten sen takkuisen hännän.
Jassu käveli pikkutalliin.
“Oisko täällä ketään maastoseuraks?” Jassu kysyi pilke silmäkulmassa.
“Mä aattelin mennä Svedulla maastoon, jos mä kelpaan ni on!” naurahdin.
“Toki, Maissi”, Jassu hymyili. “Mä meen laittaa Breliä ni lähetään kohta.”
Pyysin Seriä katsomaan Sveankin perään ja menin hakemaan Svean varusteet. Kun tulin takaisin Svea ei ollut liikkunut mihinkään suuntaan joten taputin sitä.
“Hieno tyttö”, hymyilin.
Nostin sitten satulan ponin selkään ja tamma käänsi päätään ja katsoi minua suurilla tummilla silmillään. Annoin ponille suukon sen silmien väliin. Kiristin satulavyön reiän kerrallaan ettei Svea tuntisi oloa epämukavaksi. Kun satula oli tarpeeksi kireällä. Laitoin sitten riimun kaulalle ja aloitin suitsien laiton. Oli ihana laittaa kumitutit, koska ne eivät olleet mitkään hirveän tavalliset välineet. Kiristin remmit jonka jälkeen laitoin itselleni ratsastusvarusteet, eli kypärän ja hanskat. Katsoin että nahkasaappaani olivat hyvin kiinni ja otin sitten Svean irti riimuhässäkästä.
“No niin, lähetään maastoon!”
Talutin tamman ulos tallista ja nousin heti tallista ulos tullessani selkään. Kävelimme yksityistallin eteen ja odotin Jassua ja hänen islantilaistaan. Kohta kuulin tallista huutoja kuten: “Breli”, “Lopeta”, “Nyt”, joten luultavasti he olivat ihan kohta valmiit ja taistelivat tällä hetkellä varusteiden kanssa.
Taputin Sveaa ja ohjasin sen pienelle ympyrälle tallin edessä.
“Jess, valmista!” Jassu huudahti minulle hymyillen ja talutti hopeanmustan tammansa tallipihaan.
Jassun uudet ruskeat jodhpurit olivat jo ihan mudan peitoissa ja hevosenkengän jäljissä, luultavasti Brella oli asunut niinenpäälle jo pariin otteeseen…
“Paikka!” Jassu sanoi kun Brella alkoi liikkumaan.
Sana auttoi ja Jassu pääsi turvallisesti selkään.
“Minnes päin ollaan menossa?” kysyin hymyillen ja annoin ratsulleni pohkeita.
“Mennään vaikka Mellavatnenille”, Jassu sanoi ja ohjasi Brellan Svean eteen.
Tammat kävelivät tyytyväisinä hiekkatietä pitkin.
“Kyllä tää Shelyes on kannattava bisneshanke!” Jassu sanoi. “Kun ratsastajiakin on tullut lisää.”
“Etkö sä muuta mieti ku bisnestä?” sanoin mukamas ihmetellen.
“En, en… Mut kumminki!” Jassu nauroi. “Otetaan ravia, tää Brella menee sit aika lujaa…”
Onneksi Jassu varoitti koska kohta Svea ravasi niin nopeasti kuin kintuistaan pääsi Brellan perässä. Kevensin tiuhaan tahtiin, mutta se ei tuottanut ongelmia, olinhan tottunut pieniin poneihin. Kohta olimme metsän ympäröiminä joten päätimme ottaa laukkaa, autoja ei luultavasti tulisi vastaan.
Brella nosti laukan, ja Jassun piti pidättää hevostaan ettei se siirtyisi neliin. Svean taas
täytyi nelistää pysyäkseen aidon islanninhevosen perässä.
“Jihaa!” huusin innoissani ja nousin ylös satulasta - nyt mentiin täysillä!
Kovan kuluttua siirryimme raviin ja siitä sitten käyntiin. Ponit eivät edes olleet väsyneitä vaikka olimme vetäneet täysillä.
Käännyimme järvelle tultuamme ja ravasimme vähän ja laukkasimme, mutta rauhallisesti. Kun näimme Shelyesin siirryimme käyntiin ja puhuimme kaikkea Shelyesin tulevaisuudesta sen menneisyyteen.
Nousimme selästä ja talutimme ponimme omiin talleihinsa ja harjasin Svean, joka oli vähän hikinen.
Kun olin harjannut sen (ja ottanut hikiviilalla) menin halimaan Vania. Seri oli juoksuttanut tammaa sillä
aikaa kun me olimme Jassun kanssa olleet maastossa ja se oli sen jälkeen harjattu hyvin. Taputtelin poniani ja päätin sitten viedä molemmat ponit laitsalle.
Laitoin tammoille riimut päähän ja talutin ne laitumelle, Vanin vaaleanpunaisessa riimussa ja narussa ja Svean liilassa riimussa ja vihreässä narussa. Jäin sitten katsomaan tammojen leikkejä. Ne olivat minun ykkösponit!
Maiss+Svea 3HM
Yhteishoito siis. : )
(joo siis lisäsin ton edellisen, ni laitoin järjestyksessä siis pvmäärä. : D)