Saapuessani tallille, olin kaikkea muuta kuin onnellinen, olin juuri saanut kuulla, että oman tallimme rakentaminen saattaa viivästyä, ja että vanhemmillani ei olisi varaa maksaa ensi kuun tallivuokraa Mikistä.Enkä haluaisi käyttää säästöjäni tallivuokraan, sillä olinhan ollut aikeissa jo pitkään ostaa niillä kaverini suomenhevonen, hänellä oli uusi hyppääjä, ja suokki oli myynnissä. Päätin että meidän pitäisi tehdä Mikin kanssa hommia, esim, jossain tapahtumissa poniratsastusta, tosin miki on aika iso poni, mutta kuitenkin pomminvarma tapaus ratsastaessa. Jotain minun olisi kuitenkin tehtävä, jotta saisin rahat kasaan.Kesätyöpaikka minulla oli, saisin sieltä rahaa, mutta täytyisihn minun säästää lisäksi rahaa bensaan, että ylipäänsä pääsen tallille. Lisäksi tarvitsisin uudet ratsastussaappaat, kun syksy ja kurakelit kerta olivat tulossa, eikä kisapukukaan olisi pahitteeksi, jos kerta aion Mikillä kisata. Yritin työntää kaiken tämän mielestäni, mutta jotenkin en vain siinä onnistunut, en sitten millään.Kävellessäni tarhoille olin niin vihoissani, että olisin voinut huutaa suuni puhtaaksi, mutta hevosten tähden olin hiljaa, ja yritin hymyillä.Voi siis olla, että taitaa jäädä tällä kertaa Uni ostamatta, siis Uni on se suomenhevosruuna.Mutta voinhan minä silti kysyä, onko Jassulla vapaata karsinapaikkaa Herralle, jos kuitenkin.Sitten mieleeni juolahti ajatus, jos. Jos Jassulla olisi minulle jotain pikkuhommia, joilla voisin pienentää tallivuokran summaa. Siis tehdä töitä palkatta, mitkä vähennettäisiin tallivuokrasta.Saavuttuani tarhoille. Unohdin kaiken. Tarhassa nimittäin seisoi vain kaksi hevosta, kolmen sijaan. "Missä..." kuiskasin hiljaa ja etsin tarhasta vielä sitä kolmatta ruunaa. "Missä Sony ON ?" huusin, ja kesti hetken ennen kuin tajusin, että Sony siis todella oli karannut, ellei olisi karsinassa. Sillä tarhassa seisoi ihan selvästi ainoastaan Miki ja Symppis.Huusin Sonyä vielä portilta, ja sen jälkeen kiersin kahdesti tarhan sen riimu kädessä. "kyllä sen tarhassa pitää olla.. Kerta riimu ja narukin tuossa." ajattelin ääneen. Juoksin tallille ilmoittamaan Jassulle, että Sony ei ole tarhassaan, ja on karannut. Löhdimme yhteisvoimin parin hoitajan kanssa sitä hakemaan.Kiersimme maastossa, soitimme naapuritalleille ja kävimme jokaisen pellonvarrella, niityillä, kaikkialla. Mutta Sonystä ei näkynyt jälkeäkään. Tämä ei ollut ensinmäinen kerta kun se karkasi.Huokaisin syvään, kun Jassu sanoi, että nyt meidän pitää odotella. Kiersin vielä kaikki tallit, heinä-&rehuvarastot sekä leirikämpilläkin kävin. Sen jälkeen en enää voinut muuta kuin mennä siivoamaan Sonyn karsinaa.Huokaisin, ja katsoin kelloani "Puoli 5.. Pikkuveljeni piti tulla ratsastamaan Sonyä kuudelta.." muistelin. Sitten mieleeni juolahti ajatus, FRITS ! Sehän olisi juuri sopiva poni, pienikokoiselle veljelleni. Ja koska Fritsillä ei ollut edes hoitajaa, se kaipasi liikutusta. Voisimme mennä maastoon, ja etsiä samalla Sonyä !
Kuuden aikaan pikkuveljeni saapui.Kiertelimme tallilla, ja esittelin hänelle tallia ja henkilökuntaa. Veljeni, Niklas 5-vuotias oli ujo,kiltti ja ehkä vähän hiljainenkin. Varmaan siitä syystä, pojalla ei ollut paljoonkaan kavereita, vaan vietti enimmäkseen aikaa yksin.Niklas piti eläimistä, ja oli monesti kinunut mukaani, ratsastamaan.
-Millä mä ratsastan ? Niklas kysyi ujosti
-Pääset ratsastamaan Fritsiä, valkoista prinssien ponia ! kerroin veljelleni reippaasti.
Niklas nyökkäsi äänettömästi ja tarttui käteeni.Kävelimme tarhalle hakemaan Fritsiä.Kävelessämme Niklas kyseli kaikenlaista hevosista, tuntui, että hän vähän pelkäsi niitä ja vaikutti jännittävän erityisesti putoavansa. Kerroin Fritsin olevan kiltti poni, joka ei tekisi pahaa kenellekkään. Toivon, että Niklas sai siitä edes vähän rohkeutta.Niklas jäi odottamaan portille, sillä aikaa hain Fritsin. Tullessamme ulos portista näin, että poika oli hämmästynyt.
- Ratsastanko mä vauva-hevosella ? Niklas kysyi epäluuloisesti
-Ei Frits ole vauva, se on vain erikokoinen kuin muut hevoset. Sanoin hymyillen vaisusti.
Poika katseli minua vieläkin epäluuloisena, mutta lähti kuitenkin seuraamaan meitä. Kiinnitin Fritsin kiinni harjaustolpalle, ja hain sen harjat. Näytin ensin Niklakselle mallia, miten harjataan.
- Harjaa pitkin vedoin myötäkarvaan.Siitä se pitää ! Opetin veljeäni.
Annoin harjan Niklakselle, ja tämä alkoi harjata heti opettamallani tavalla. Putsasin kaviot ja selvitin harjan ja hännän, veljeni harjatessa muualta. Otin Niklaksen mukaani hakiessani varusteet. Lainasin tallilta pojalle pienempää kypärää ja turvaliiviä. Sen jälkeen laitoin varusteet Fritsille. Niklas ihmetteli punaisia "juttuja" kuolaimissa, ja kerroin hänelle niiden olevan tutit.
-Aikamoinen vauva, 2 tuttia ! Niklas naurahti
-Niinhän se vähän taitaa olla. Sanoin ja taputin Fritsiä kaulalle.
Autoin Niklakselle turvaliivin ja kypärän päälle.Hain vielä riimunnarun, jotta voisin taluttaa Fritsiä, varmuuden vuoksi, sekä raipan ja Sonyn riimun ja narun, jos vaikka issikkaherra sattuisi tulemaan vastaan. Näin Jassun siivoilevan karsinoita.
- Hei ! Sun ei tarvitse siivota Mikin ja Fritsin karsinoita, siivoon Mikin jokatapuksessa itse, ja Fritsin karsinan voin siivota siitä hyvästä, et Niklas saa sitä tänään lainata.Sonyn karsinan oonki jo siivonnu. Keskeytin Jassun touhut.
-Olisin mä ne voinut tässä samalla, mut 2 karsinaa vähemmän ei haittaa. Jassu sanoi, ja heitti talikolla lantaa kottikärryille.
-Onks Sonystä kuulunu ? Kysyin vielä arasti
-Eipä ole. Soitin poliiseille, eikä oo tullu ilmotuksia kylällä juoksentelevasta ponista. Toivottavasti ei teille eksy. Mihin ootte menossa ? Jassu kysyi pyyhkien hikeä otsaltaan.
- Käydään metsässä kävelemässä, jos Sony sattuis löytymään. Sanoi toivekkaasti.
-Okei, pitäkää hauskaa ! Jassu huudahti ennen kuin lähti tyhjentämään kottikärryjä.
Menin Fritsin ja Niklaksen luo. Niklas näyttikin jo kyllästyneen odotteluun. Kiristin satulavyön ja nostin kevyen veljeni ponin selkään.Näytin Niklakselle, miten tämän tarvitsisi pitää kiinni ohjaksista. Päätin loppujen lopuksi kuitenkin, että otetaan ohjat pois, ja Niklas pitää kiinni kauhukahvasta, niin olisi parempi, ettei tämä repisi ponin suuta rikki. Voisimme opetella ratsastamaan paremmin ensi kerralla, mutta nyt menisimme huvikävelylle.
Niklas istui hievahtamatta Fritsin selässä, kun lähdimme liikkeelle.
- Mitä jos Frits karkaa, ja minä tipun ? se kyseli koko ajan.
Pidin tavasta, jolla Niklas sanoi Frits, suhisevine ässíneen, ja epäselvällä ärrällä, eihän poika sille mitään voinut, eikä varmaan edes tajunnut että kuullostaa erillaiselta.
- Ei se mihinkään karkaa, katso, se on kiinni narussa. Etkä sinä sieltä putoa, jos pidät tiukasti kiinni. Lohdutin Niklasta.
Kutsuin Sonyä aina välillä, mutta silti en kuullut siitä pihaustakaan. Päätin, että menemme yhdelle pienelle ratsastuspolulle, joka on joskus niin rehevässä kasvillisuudessa, että sinne ei pääse.Mutta kyllä Fritsin kokoinen pieni poni sieltä pääsisi.Onneksemme polku näytti hyvältä kulkea, eikä oksat osuneet pahasti polulle. Vähän matkan päästä Frits pysähtyi. Näin kuinka sen sieraimet suurenivat ja se haisteli ilmaa. Aluksi ajattelin että, "noniin, Sony on varmaan lähellä." mutta sitten tajusin, että jos se todella olisi Sony, miksi Frits näyttää noin pelokkaalta ? Yritin hoputtaa Fritsiä liikkelle, mutta se seisoi siinä niin, kuin olisi juurtunut paikoilleen. Yritin näyttää veljelleni että kaikki olisi hyvin, mutta sisimmässäni pelkäsin, vaikka en tiennyt että mitä pelkäsin. Jostain alkoi kuulua oksien rapinaa. Frits jähmettyi paikoilleen, sen silmät vilkuilivat ympäriinsä. Sitten sieltä laukkasi, kukas muukaan kun Sony ! Se päästi tullessaan hirmuisen hirnumisen, mihin Frits vastasi, uljaasti tanssien. Olin iloinen, että Sony löytyi, sen turkissa oli hirveästi takiaisia ja neulasia, eikä se muutenkaan näyttänyt kovinkaan puhtaalta. Kaviot olivat ihan kuraiset, kuraa ylsi polviin asti, harjassa ja hännässä roikkui pieniä keppeje. Laitoin riimun Sonyn päähän.
-Jahas herraseni, tämä reissu loppui tähän. Sanoin Sonylle ja silitin sen päätä.
-Sopiiko että lähdetään ? kysyin ja katsahdin Niklakseen.
Poika nyökkäsi. Maiskautin ja molemmat ponit lähtivät liikkeelle. Polku oli ahdas kulkea, kun oli 2 hevosta rinnakkain, sekä minä niiden keskellä. Jotenkin pääsimme päätielle.Matkalla tallille, Niklas kyseli kaikkea Mikistä, Sonystä ja erityisesti Fritsistä.
-Saanko tulla joskus uudestaan ratsastamaan Fritsiä ? poika kysyi hiljaa.
-Tietysti saat, jos se Jassulle sopii ! sanoin, ja näin kuinka Niklas hymyili.
Päästyämme tallipihalle, sidoin molemmat ponit harjauspaikalle, ja nostin Niklaksen Fritsin selästä.
Autoin Niklasta riisumaan varusteet Fritsiltä. Viedessäni sen varusteet, hain samalla molempien ponien harjat.Annoin Niklakselle käteen harjan ja sanoin -"Nyt saat harjata ihan itse Fritsin, niinkuin aiemmin opetin, muistatko ?"
Niklas katsoi minuun ja hymyili, "muistan kyllä." Poika alkoi harjata pientä kimoa ponia. Otin harjan käteeni ja tokaisin -"Noniin, nyt alkaa kunnon homma, nimittäin Sonyn harjauksessa." En ollut koskaan ennen nähnyt Sonyä niin likaisena.Huokaisin ja aloin harjata, Sonyä pitkin vedoin. Pikkuhiljaa kuivuneen mudan alta alkoi paljastua ruskeaa karvaa.
- Haha, se on sittenkin poni, eikä mikään mutamörkö ! naurahdin. Veljeni näytti pikkuhiljaa kyllästyvän harjaamiseen. Laskin Sonyn harjan sen koppaan, ja otin Fritsin kaviokoukun. Ojensin koukun Niklakselle. Poika katseli koukkua hölmistyneenä. Menin Fritsin kavion luokse ja nostin sen. Otin koukun Niklakselta ja näytin miten sitä käytetään. Niklas nappasi koukun kädestäni, kyykistyi ja alkoi puhdistaa kaviota. Niklaksella meni kauan aikaa yhden kavion puhdistamiseen, ja selkäni puutui, vaikka pidinkin ylhäällä pienen ponin kaviota. Kavio kaviolta kuitenkin saimme homman valmiiksi. Hain rehukeittiöstä taskuuni pari porkkanaa. Laitoin kypärän Niklaksen päähän ja nostin sen Fritsin paljaaseen päähän.
-Käydään viemässä Frits laitumelle, jooko ? kysyin veljeltäni ja irrotin Fritsin harjauspuomista.
-Joo, mutta mistä mä pidän kiinni ? Niklas kysyi horjuen.
Annoin pojalle tukon Fritsin harjaa.
- Vaikka tuosta. Sanoin ja lähdin kävelemään laitumelle.
Laitumelle ei ollut pitkä matka. Päästyämme laitsalle, nostin Niklaksen Fritsin päältä. Annoin pojalle porkkanan.
- Anna tuo Fritsille, sitten päästetään se kavereidensa joukkoon.
Niklas käveli Fritsin pään luokse ja avasi kämmenensä. Frits hamusi porkkanan samalla kutittaen huulillaan pojan kämmentä. Niklas naurahti ja veti kätensä pois. Aukaisin portin, irroitin riimun ja päästin Fritsin laiduntamaan.
-Voinko tulla reppuselkään ? Niklas marisi.
-Senkun. sanoin ja laskeuduin kyykkyyn.
Niklas hyppäsi selkääni ja huudahti :" Laukkaa heppa !" Lähdin "laukkaamaan" leikkisästi kohti tallia. Jatkoimme yhdessä Sonyn harjausta, kunnes se kiilsi puhtautta. Suihkutin mutapaakut sen jalasta veden avulla. Niklas nyppi takiaisia sen hännästä.Saatuamme sen valmiiksi, hain Sonyn suitset,juoksutusliinan & piiskan. Laitoin suitset Sonylle ja viritin juoksutusliinan siihen.
- Mitä sä teet ? Niklas kysyi selkäni takana.
- Menen kentälle juoksuttamaan Sonyä, voit tulla katsomaan kentän laidalle, jos tahdot. Sanoin ja talutin Sonyn kentälle.
Niklas käveli vähän matkan päässä perässäni. Aloitin juoksuttamaan Sonya vasempaan kierrokseen. Sony ravasi vastahakoisesti ja jouduin pyytämään sitä eteenpäin monta kertaa. Vaihdoin suuntaa ja tein ravi-käyntiharjoituksia. Sonyä ei näyttänyt kiinnostavan.Se oli varmasti juoksuttanut itsensä loppuun jo metsässä. Juoksutin Sonyä hetken ennen kuin lopetin. Juoksuttamisesta ei ollut tullut oikeen mitään. Vein Sonyn karsinaansa. Riisuin siltä varusteet.Laitoin iltaruoat valmiiksi. Kävimme vielä veljeni kanssa katsomassa Mikiä laitumella. Sen jälkeen vanhempani tulivat hakemaan Niklasta. "Vielä Miki ratsastamatta." Ajattelin mielessäni. Kello läheni kahdeksaa, ja päätin että Miki saisi odottaa huomiseen, tähän aikaan ensitä ratsastaisi. Lähdin kotiin, ja päätin ratsastaa sen huomenna.
Upee tarina, Henna : oooo Tykkään älyttömästi kirjoitustyylistäsi. Tosi kevyttä ja sujuvaa tekstiä, ihan ilo lukea ! 8 ) Pituuttakin tarinalta löytyi vaikka millä mitalla. HENNA + SONY 8HM!
~ J
Pst, ilmoittaisitko ulkonäkö- ja luonnekuvauksesi tänne piirroksia varten ja porukka-sivulle ? 8 )
Oli kiva hoidella Sonyä, toivotan sille ja Lunalle hyvää jatkoa. 
