Jutta
New Member
Sony ♥
Posts: 38
|
Post by Jutta on Sept 15, 2009 21:20:13 GMT 3
My Sony pony
"käää mitä sä sanoin" kiljaisin kauhuissani edessäni seisovalle Sophielle. "Joojoo niin se mokoma meinaa tehä" tyttö kertoi apeana. "vooi minkä teki" manasin ja hipsin tarhoille. Ilma oli kylmä ja hengitys höyrysi laahustaessani Sonyn luo. Pujotin riimun Sonyn päähän mahdollisimman sulavasti. Tai oikeastaan niin sulavasti kun isän vanhalla Gantin paidalla saattoi. Taluttaessani Sonya talliin vilkaisin ensikerran asuani. Jalassa minulla oli villasukat ja grocsit ja housuina rikkinäiset verkkarit ja paitahan sitten kruunasi kaiken. Huokasin. Sopulta tullut viesti oli kammottanut liiaksi ja nyt tallin ilmoitustaululla kuhisi. Paikalla oli muutamia tyttöjä ja Jassu vastailemassa kysymyksiin. Hieman kauenpana seisoskeli Sanni josta huomasi heti ettei itku olisi kaukana. Arvasin mitä olisi tapahtunut, mutta kysäisin vielä Jasulta. "täh ei kai Symppis" kysyin hiljaa tytöltä. "Joo" tyttö nyökytti. Huokasin ja talutin Sonyn karsinaansa. Harjapussi olikin karsinan vierellä joten aloitin jo harjauksen. "Juttaa muistathan sä et Sony menee tunnille" Jassu huusi tallityttöjen piirittämänä. "joo" vastasin hajamielisesti.
"Onks tää Sony" tummaverikkö tyttö kysyi. "joo ei... eiku joo siis moi on tää joo" mumisin hajamielisesti silmiään pyöräyttävälle tytölle. "haetko satulan" tyttö mutisi. hippuloin itsekseni hakemaan satulaa saaden matkalla kummastuneita ilmeitä tuntilaisilta. Hoitajat ovatkin kai jo tottuneet. Mietin hiljaa ja nappasin islanninorhin satulan. "millanen toi on ratsastaa" joku tyttö kysyi ponin karsinalla. "No tää on ihan sika laiska ja tiputtaa aina ja sitte ratsaskuksen lopussa se alkaa piehtaroimaan" tyttö selosti järkyttyneenä. Minä seisoin ratsastajan takana silmät ammollani. "Mulle Sony ei oo kyllä mitään ikinä tehny eikä pelästyny" totesin ja lykkäsin satulan tytölle. Hän mulkaisi ja vei heitti satulan selkään.
"Liiku poni liiku" patisti noin minun kokoiseni tyttö keskelle maneesia stopanneelle Sonylle. "en halunnut jäädä katsomaan tuntia vaan suunnistin siivoamaan karsinaa.
"Voitko hoitaa tän sehän sun hommas on" vaaleaverikkö tuntilainen lykkäsi ohjat käteeni. "Joo kiitos paljon" hymyilin mahdollisimman ärsyttävästi ja talutin ruunan talliin. Sonyn kaviot kaikuivat taluttessani sen talliin. Herra örisi ärtyisästi Pojulle joka vastasi mulkaisulla. "Elä viitti poika" murahdin ja vetäisin taistontahtoisen pään pois Pojun karsinan lähettyviltä. Tutussa karsinassa Sony laski uneliaasti päänsä ja minä otin suitset pois. Vein suitset karsinalle ja nostaessani katseeni kieriskeli poni karsinassa iloinen ja ilkikurinen virne kasvollaan. "Voooi #x%& sä et ole tosissas sottaamassa just puhistettua satulaa" Toruin nyt ylös ponnistavaa ponia. Otin pölyisen satulan pois ja hain harjat. Harjasin ponin pikaisesti ja pujotin riimun sen päähän viedäkseni Sonyn tarhaan. Ruunan ilmeestä näki mitä se ajatteli. "Joo mun on pakko viedä sut ulos vaikka sataaki ja tarha on kuranen, mut pääsetpähän taas piehtaroimaan" julistin ponille nyrpeästi ja talutin sen tarhaan.
7HM
|
|
Jenna
New Member
you raise my hopes
Posts: 40
|
Post by Jenna on Oct 15, 2009 22:24:42 GMT 3
Paikka sydämestäni?
Saavun minulle outoon, mutta kodikkaaseen paikkaan, Shelyesiin. Siellä minua odottaa uusi rautias pörröharjainen hoidokkini. Sony Rapide. Maistelen nimeä kielelläni ja hoen Sonyksi kutsutun ruunan oikeaa nimeä yhä uudelleen ja uudelleen. Nimestä tulee mieleen vilkas poni, jonka menoa on mahdotonta pysäyttää. Odotukseni eivät aivan osuneet kohdalleen, mutta eivät menneet ihan metsäänkään. Jassun opastuksen avulla pääsin tutustumaan tähän islantilaiseen näin aluksi karsinasta käsin. Omistaja kertoi ponin olevan tempperamenttinen, mutta ei kuitenkaan mahdoton hoidettava. ”Kyllä me pärjätään”, sanon Jassulle melkein äänettömästi Sonyn korvan juurelta. Siirrän käteni lepäämään suklaanväriselle, tasaiseksi nypitylle ja pehmeälle harjalle. Ruuna kavahtaa ja vetäytyy kauemmaksi minusta, ikäänkuin vierastaen uutta tulokasta. Huomaan tummahiuksisen tytön tekevän lähtöä toimistoa kohti. ”Pyydä joku innokas tallitypy esittelee sulle paikkoja, mulla on kiireitä..”, Jassu huikkasee olkansa ylitse ja kertoo olevansa vilpittömästi pahoillaan. Virnistän itsekseni ja päätän lähteä vakoilemaan tuota ''kiireistä'' omistajaa. Salaperäisesti tyttö livahtaakin toimiston oven ohitse ja suuntaa itsensä parkkipaikalle. Seuraan pöllämystyneenä tuota naisenalkua, joka juuri käynnistää silmiin pistävän punaisen skootterinsa. Kiikaroin Jassun repusta pilkottavan virvelin ja hymähdän melkein ääneen. Hän tähystää ympärilleen olkiaan kohauttaen. Olin selviytynyt paljastumisesta piiloutumalla viereiseen pusikkoon. Nypin hiuksistani kuivuneita oksia ja kellastuneita lehtiä. Kypäräpäinen tyttö kaahaa tiehensä jättäen jälkeen sakean pölypilven. Saan naurukohtauksen kerratessani tapahtunutta ja mietin Jassun synkkää salaisuutta, upeita uistimia ja suuret saaliit?
*
Nojaan karsinan seinään kyykkiessäni Sonyn vierellä. Poni laskee päänsä minun korkeudelle ja alan sepustaa tapahtunutta. Toivon ettei kukaan kuule ja hiljennän ääneni volyymia. Kerrottuani salaisuuden, päätämme pitää sen yhteisenä ja nousen seisomaan. ”Tiedätkö mitä, viihdyn sun seurassa”, tokaisen islantilaiselle, jonka huulet hamuaa toiveikkaana karsinan purusta heinänkorsia. Hetken siinä seurusteltuani Sonyn kanssa, tunnen itseni hyväksytyksi hoidokkini seurana. ”Ihan kuin olisit ollu mun hoitoponi aina..”, kuiskaan tuon korvaan ja taputan rautiasta kaulalle. Sony ei ole moksiskaan, vaan jatkaa aarteiden etsimistä. Yksi eksynyt porkkanan palainen kaivetaan myös esiin haudastaan ja nahistunut vihannes joutuu nälkäisen ponin välipalaksi. ”Pitää varmaa alkaa lähteilemään, mutta jos ens kerralla hörähdät mulle kun tuun?” kehotan tähtipäätä tekemään, mutta poni heilauttaa laiskasti päätään. Naurahdan. Sujautan karsinan puruihin piiloon omenan viipaleen, jotta Sony joskus löytäisi yllätyksen ja voisi kertoa heppakamuilleen, kuinka hänen karsinastaan löytyy aarteita! Sulkiessani karsinan ovea, uusi hoitsuni hörähtää pienesti. Huomaan kuitenkin sen ilkikurisen katseen ja hymyilen toispuoleisesti ponille. Kiedon lämpöisen kaulahuivin kaulani ympärille, suljen takkini vetoketjun ja lähden kävelemään läheiselle bussipysäkille kylmän viiman kulkiessa ohitseni.
♥:jenna tulokas & hänen majesteettinsa uusi hoidokki![/font]
1 hoitomerkintä tutustuen!
Ooivau, todella Jennamainen tarina. Ihanaa kuvailua ja repesin tolle Jassun kalastelusalaisuudelle! x-----DD Näitä lisää tänne. - J
|
|
Jenna
New Member
you raise my hopes
Posts: 40
|
Post by Jenna on Oct 18, 2009 11:33:49 GMT 3
Tutustutaan lisää!
18/10/09 Tallin ikkunasta hohkaa syysauringon säteitä. Hakeudun valoon ja lämpöiset valonsäteet tuntuvat takkini lävitse. Tosiaan, aurinko lämmittää vielä hitusen, koska ilmasto on kylmää. Mutta sekään ilo ei kauan kestänyt, kun isot pilvenlongat imaisivat ystävällisen auringon syleilyynsä. Vuorien takaa näkyi nousevan jättiläismäinen pilvimatto. ”Kohta tulee pimeetä..” jupisin pörröharjan omaavalle issikalle ja vilkaisin karsinan ikkunasta ulos, missä maisema synkkeni yhä enemmän ja enemmän. Toivottavasti ei tulisi sade. Poni hätkähti ja painoi korvansa niskaa vasten kuullessaan tallin uumenista kolahduksen. Ei Sony mitään pelästynyt, mutta rauhoittelin sitä kuitenkin taputuksilla ja puheilla. Onneksi islantilainen seisoi kiltisti paikoillaan, eikä välittänyt (vielä) ventovieraan hääräilyistä ympärillään. Sony luultavasti tiesi, että en ole kuskaamassa sitä tunnille. Halusin vain tutustua tähän mystiseen poniin lähemmin ja joka päivä oppisin jotain uutta siitä.
Haukottelin makeasti, sillä yöuneni oli jäänyt hiukan lyhyeksi. Venyttelin käsiäni kohti kattoa ja huokaisin sitten syvään. Ihan kuin väsymykseni olisi ollut tarttuvaa. Sillä Sonykin ravisti laiskasti päätään, venytti kaulaansa ja haukotteli niin, että sen kellertävät hampaat näkyivät. Sitten ruuna venytti selkäänsä, laittoi etusensa eteen, painautui alemmas ja työntyi taaksepäin. Naurahdin, koska se näytti aivan samanlaiselta, miten koirat venyttelevät herätessään. Menin Sonyn luokse ja rapsutin sitä säästä. Nauttiessaan rapsutuksesta, tähtipään ylähuuli venyi ja hamuili ilmaa. Aika kului hyvässä seurassa nopeasti, enkä huomannut pimeää pihaa. Kauempana jyrähti. Karsinoista kuului pelästyneitä hirnahduksia ja karsinan seinien paukkumista. Sony muuttui myös levottomaksi ja pyörähteli karsinassaan. Varoin joutumasta ruunan takajalkoihin, ettei se säihkähtäneenä potkaisisi minua. Itse pysyin kuitenkin tyynenä, vaikken tykännyt ukkosesta yhtään. Rauhoittelin Sonya viheltelemällä ja puhellen niitä näitä. Kun tallissa vallitsi taas rauha, hyvästelin hoidokkini ja liukenin karsinasta. Päästyäni pari karsinan väliä kauemmaksi Sonystä, ulkona jyrähti uudestaan. Paljon lujemmin ja lähempänä. Se sai säikyimmät hepat pois tolaltaan ja karsinoista kuului pahaenteistä ryminää. Kiljahdukset täyttivät tallin alta aika yksikön. Brellan ääni kuului kaikista lujemmin, joten kiiruhdin tamman karsinalle.
*
”Hullu, et mee sinne!” vingahdin Jassulle, joka pyrki menemään karsinaan ja rauhoittelemaan hermostunutta silmäteräänsä. Valkoiset silmämunat muljahtelivat. Ja ponin pelon pystyi aistimaan. ”Se voi vaikka litistää sut seinää vasten tai potkasta. Meidän kannattaa rauhoitella sitä karsinan ulkopuolelta”, lausuin viisaasti. Melko nopeasti Brella rauhoittui ja brunette ystäväni uskalsi mennä katsomaan pelästynyttä islantilaistaan. Sen hopeanmustasta karvasta kiilsi tuskanhiki ja tamma seisoi paikoillaan jännittyneenä. Vain sen korvat olivat valmiina kuulemaan vaikka kirpun hyppimisen. Kun Jassu sai viimein poninsa rauhoittumaan, palasin katsomaan Sonyn voinnin. Se ei näyttänyt yhtä järkyttyneeltä, mutta pelästyneeltä kuitenkin. Hain sille rehulasta pari kotimaista omenaa, jotka se mussutti tyytyväisenä. Ukkonen oli liikkunut kauemmaksi ja sade piiskasi armottomasti lehtien peittämää maata. ”Just näin”, huokaisin tylsistyneenä ja päätin mennä oleskeluhuoneeseen. Voisin odottaa sateen loppumista ja lähteä sitten uuden hoidokkini kanssa kävelemään tallipihaa ympäri. Siinä samalla turmella vahingossa Jassun ihku kukkapenkki. Ajattelin ilkikurisesti. Oleskeluhuoneen sohvan oli vailloittanut Lynn sekä Viivi, nojatuolissa röhnötti Maiss. Pöydän ääressä Ilulla ja Elkulla oli menossa valtataistelu. Liityin heidän seuraan ja kuuntelemaan päivän kuumimmat juorut.
♥:jennasony[/font]
2 hoitomerkintä ukkosen armoilla!
Ihana tarina ! Hahah, repesin totaalisesti tuolle "Jassun ihkulle kukkapenkille" 8''''DD Tunnelmallinen tarina, jossa Brellankin arvaamattomuutta on saatu tarinaan mukaan. Sonyn luonne paistaa kirjoituksesta hienosti, ja muutenkin tykkään kuvailuistasi ! - J
|
|
Jenna
New Member
you raise my hopes
Posts: 40
|
Post by Jenna on Oct 28, 2009 19:49:12 GMT 3
Kumpi on kumpi?28/10/09no en tiiä mistä tää idea putkahti, mutta toteutukseen oon tyytyväinen. olisin itekki kaivannu realistisempaa kuvaa, mut totaki tein jo vaikka kuinka kauan. saa luvan kelvata! ja pääasia varmaa toi idea sony tosi komea ja mää ihmisten edustajana tua anteeks ku läskit jalat, mut yritin (huom!) piirtää lökäreitä OMG, nyt vasta huomasin että jäi luonnostelu-layeri alle. näkee esim. ton portin ylemmän ''langan'' varjon..♥: senna ja jony [/font] 3 hoitomerkintä nurin kurin![/center] HAJOSIN TOTAALISESTI! : D Mistä sä Jenna vedät nää sun ideat? Ja toteutuksen? - Maissi joka rakastaa tätä hooämmää ÄÄHÄHÄHÄHÄÄH GO SONY Jenna konttaa paskassa :----DD Hieno toteutus ja Sonyn silmät on ihanan tyhmän näköset <3 Aw muutenki tosi hellyyttävä. Kuva on kyllä onnistunu, ja sun polvet menee muute aika likasiks tuol mutalätäkös. 8 ) Ihana. - Jassu
|
|
Jenna
New Member
you raise my hopes
Posts: 40
|
Post by Jenna on Nov 15, 2009 20:50:07 GMT 3
Omg, it's coming!15/11/09yap, ihan ajankohtanenki :-----------------D tyksin! ♥: pelkkä muumio-sony joka söi jennan [/font] 4 hoitomerkintä after halloween![/center] Hulvattoman hauska, on luultavasti se oikea lausahdus tälle hoidolle. Naurahdin kerran jos toisenkin, näitä lisää! <3 - maissi
|
|
Jenna
New Member
you raise my hopes
Posts: 40
|
Post by Jenna on Nov 24, 2009 14:46:51 GMT 3
Satulassa
24/11/09 ”Tasan kuukausi jouluun!” hihkun tallin ullakon oleskeluhuoneessa. Catu nostaa peukkunsa pystyyn ja katsahtaa sitten tyrskähtäen tonttulakkia kyhäilevään Viiviin. ”Hah, mä teinki sunnuntaina vuoden ekat piparit!” hehkutan toisille ja seuraan lakin syntymistä. ”Ei tullu mieleen tuoda tänne?” Catu kysyy silmät loistaen. ”No ei todellakaan, muutenha ne olis jo syöty!” Viivi puhkuu intoa ja asentaa vielä punapaperiseen jouluhattuun piirtämänsä kulkusen. Hän esittelee ylpeänä työnsä tuotosta minulle ja Catulle. Liimasta märkä kulkunen valuu hiljalleen lakista painovoiman avulla lattiaa kohti. Katsahdamme Catun kanssa toisiimme ja isken silmää. Viivi ei huomaa kulkusen putoamista ja lähtee kiikuttamaan tonttulakkia seinällä sijaitsevaan heppajulisteeseen. Kaunis kimo arabitamma saa päähänsä joulukoristeen ja tekijä peruuttaa taaksepäin arvioimaan. Hän siristää silmiä. ”Hei!” tyttö pyörähtää hiukset hulmahtaen meitä kohti jatkaen ”missä kulkunen!?” Kaikki kolme repeävät liitoksistaan ja oleskeluhuoneessa raikuu iloinen nauru. Rauhoituttuamme Viivi rypistää kulmiaan ja virnistää. ”Eikun oikeesti!” Siirryn tuijottamaan lattiaan liimautunutta kulkusta. Viivi katsoo lattialle ja kauhistuu. ”Voi ei” Pitkähiuksinen tyttö säntää paperipallon luokse ja ryhtyy kynnellä rapsuttamaan sitä irti lattiasta. Naurahdan toiselle, mutta lähden lokeroni kautta katsomaan Sonya.
*
”Ainii, poni onki tunnilla. No kai mä voin koittaa ratsastaa sillä sen jälkeen..” Pohdin, sillä tänään minun oli tarkoitus nousta ensimmäistä kertaa uuden hoidokkini selkään. Päätän puhdistaa likaisen karsinan. Ensin työ, sitten huvi.
*
Leveästi hymyilevä ratsastaja ojentaa ratsunsa ohjat ratsastushanska-otteeseeni. ”Olikos Sony kiva?” lausun ystävällisesti vääntäen tekohymyä naamalle. ”Joo! Haluun mennä sillä seuraavallakin tunnilla!!” hurmioitunut punaposkinen tyttö moiskauttaa ison suukon islantilaisen poskeen. Ratsastaja vilkuttaa meille ja kipittää sitten omille teilleen (eli hemmottelemaan tallin tuntsat herkuilla ja niistä tulee hirveitä pullia). Pudistan päätä ja tervehdin sitten tasaisesti hengittävää raudikkoa. Muutkin ratsukot poistuvat maneesista ja Maiss pölähtää katsomosta. ”Neiti Tallityttö Ahkerainen tänne ja sassiin! Saat luvan pidellä Sonya ku kapuan selkää”, käskytän alamaistani joka nöyrtyy ja tottelee kuningastaan. Tai oikeastaan kuningatartaan. ”Ihme ettet oman hoitsus selkään pääse ilman apua”, Maiss virnistää ja väistää kun lähden matkaan. ”Kyl mä pääsen, mut tulit sieltä sopivasti ja halusin kattoo et hyvin sorrut mut palvelemiseen” sepustan kauempaa. Tyttö lähtee maneesista toivottaen hyvää ratsastusta ja sulkee oven perässään.
*
Alkukäyntien jälkeen lähdin tunnustelemaan issikkaa ohjastuntumalla. Keräsin ohjat käsiini, Sony valpastui ja korvat kääntyilivät, ikäänkuin vastaanottaen kaikki avut. Näin alkukatsaukselta poni tuntui erittäin mukavalta; herkkä, mukavat askeleet, rehti, nöyrä.. Annoin pohkeita siirtyäkseni raviin, mutta nojasin hiukan taaksepäin ja Sony alkoi tölttäämään saatuaan tölttiavut. Huomasin itsekin että juuri parhaillaan tölttäilimme. Olen kyllä ennenkin ratsastanut issikoilla tölttiä, mutta pääsi unohtumaan että tämä uusi pörröturkki olikin islantilainen. Jarrutin humman takaisin käyntiin ja annoin ravipohkeet. Jatkoimme ravia uraa pitkin alkuverryttelyn merkeissä.
Rentouduin siinä ratsastellessa ja minusta tuntui kuin tämä ei olisi ensimmäinen ratsastus. Alkuverrytteli meni uskomattoman nopeasti ja seuraavaksi ajattelin kokeilla laukkaa. Annoin laukka-avut rauhallisesti ja hellästi. Keinuva laukka nousi. Pystyin vain nauttimaan pehmeästä askeleesta ja hiekan rahinasta kavioiden alla. Käänsin vielä pääty-ympyrälle, asetin ja taivutin ratsuani banaanin muotoiseksi. Kun Sony laukkasi kiltisti ja kuuliaisesti, päätin lopettaa laukkaamisen. Hiljensin raviin, kevensin ja lähdin tekemään avotaivutusta pitkällä sivulla. Tähtipää totteli kaikki apuni ja ratsastaminen oli pelkkää huumetta. Halusin sitä lisää lisää lisää. Avojen jälkeen kokeilin vielä pysähdyksiä ravista. Nekin sujuivat, mutta yllätyksekseni käynti-pysähdys-pidätykset eivät menneet läpi.
*
Ratsastuksen jälkeen minun oli ihan pakko päästä maastoon tölttäilemään! Seuraamme pyysin mukaan Catun ja Vanin kävelemään. Tölttäys tuntui aivan uskomattoman pehmeältä istua tavallisen ravin jälkeen! Catu suostui mukaan taluttamaan hoitoponiansa. ”Tänne me tullaan vielä monen monta kertaa, usko tai älä!” hehkutin Sonylle ratsastellen lumenpeittämiä metsäpolkuja pitkin ystävät edessämme. Onneksi olin saanut tytön mukaani näyttämään vähän maastoja.
♥: jennat ja sonnyt[/font]
5 hoitomerkintä satulaan nousten!
|
|
Jenna
New Member
you raise my hopes
Posts: 40
|
Post by Jenna on Nov 29, 2009 18:33:14 GMT 3
pois alta vaan nyt lasketaan!29/11/09onnistui (tähdet ja tunnelma!!), muuten en kommentoi paitsi et toi hyypiö tuol mäes olen minä ;D ja arvaattekin jo kuka löytyy kuvasta ikävästä kohdasta :------p ♥: jenna the huono hoitaja + lumipallosony [/font] 6 hoitomerkintä lumisin merkein![/center] REPESIN aika pahasti XD Ihana ihana ihana, tykkään tosta taivaasta ja tähdistä ja Sony on söpö. <3 Näitä lissää. - JassuNää on NIIIIN kivoja ! : D Kun sä niin kun vielä kaiken lisäks osaat piirtää ni nää on niiin söpöjä. <3 - Maiss^ hihii, joo kyl mustaki onnistu ja kdi kehuist 8-----) varmaa tuutte näkee lisää, sillä kyllä inspaa mutten aina jaksa vaivautua ;D - jennnnnnnah
|
|
Jenna
New Member
you raise my hopes
Posts: 40
|
Post by Jenna on Feb 9, 2010 16:24:16 GMT 3
7 x virtuaalimopojen yhteishoito09/02/10siino kaikki mu karvapallot > jamppa > sony > breli > heta > wissy:) joo tätä on alotettu jo niinku pari kk sitte tekee mut laiska mikä laiska ja aikaansaamaton henkilö!<3 xoxoxo♥: jenna et sony
|
|
|
Post by Kasino on Mar 22, 2010 10:20:53 GMT 3
22. maaliskuuta 2010 - Islantilaiseni, Sony
Ulkona oli kylmä, poskipäitäni palelsi. Varhain aamulla aurinko oli jo noussut ylös, ja oli paistanut suoraan silmiini. Siispä, minulla oli mustat, uudet aurinkolasini päässä ja mikä parhainta: SONY ON NYT MINUN! - tai ei oikeastaan minun, vaan Shelyesin, Jennan ja minun. Kuitenkin, olin menossa kohti Shelyestä, tutustumaan Sonyyn. Ja Sonynhän hiano nimi oli Sony Rapine. Kaunis nimi. Mietin, millainen islantilainen se mahtaisikaan olla livenä. Tarvoin pitkin lumista hiekkatietä, joka oli kesäisin hiekkainen. "Norjassa ollaan" mutisin ja jatkoin matkaani eteenpäin. Kaukana ympärilläni metsää, sekä pieniä vuorenkuvatuksia. Pian näkyviin tuli parkkipaikka, jossa komeili muutama hieno auto, lisäksi sen takana pilkotti jonkinlainen kenttä.
Parkkipaikan oikealla puolelle oli iso talo, jota en ainakaan talliksi kutsuisi. Juoksin jonkin aikaa, kunnes olin parkkipaikankin ohittanut. Katsoin hieman hämmästyneenä ympärilleni. Kävelin eteenpäin. Pian huomasin Jassun talon vieressä olevan rakennuksen ovella. "Moij" hän huikkasi iloisesti. "No moro, täällä näyttäisi olevan monta talli. Missäs Sony majailee?" kysyin edelleen hämmentyneenä. "Se on täällä isossa tallissa, annas kun näytän tien" Jassu sanoin ja kääntyi mennäkseen ovesta sisään. Astuin hänen perässään sisään ja katselin ympärilleni. Oikealla puolellani oli portaat yläkertaan. Juuri sillä hetkellä Jassu olikin jo selostamassa: "Tästä menee postaat yläkertaan, ja siellä on sitä ja tätä..." Hymyilin. Kävelimme vieläkin eteenpäin, kunnes vasemmalla puolellani vilkuili suloinen poni. Se oli rautias ja sen otsassa oli valkoinen tähti.
Olin jatkamassa matkaa, kunnes huomasin ponin nimikyltin karsinan ovessa. "Ohhoh, tässä taitaakin olla Sony" sanoin ja työnsin käteni silittämään sen päätä. Ruuna hörisi valppaasti. Se haisteli kättäni ja totesi, että olen vaaraton. Hetken aikaa rapsuteltuani Sonya, lähdin jälleen Jassun matkaan, joka näytti minulle paikat. Käännyimme heti Milkan karsinan jälkeen oikelle, ja kävelimme käytävän päähän. Siellä sijaitsi satulahuone. "Tuossapa sitten olikin paikat" hän hymyili ja lähti omille teilleen. Astuin ovesta sisään satulahuoneeseen. Otin hyllyltä harjapakin, joka osottautui Sonyn pakiksi. Tallustin takaisin sen karsinalle. Ja lakin harjapakin maahan. Sitten raotin ovea. Sony työnsi päätään lähelle minua ja hörähti tyynesti. Rapsutin sen päätä hellästi ja astahdin lähemmäs. Otin pakista kumisuan ja astuin issikan viereen. Aloitin harjaamisen kyljeltä. Suin Sonya jonkun aikaa kumisualla, ruuna katseli uteliaana liikettäni ja "hymyili" tyytyväisenä. Sitten Sony laski päänsä maahan ja hamuili maasta viimeisiä heinänkorsia.
Viimein vaihdoin harjaa, se oli juuriharja. Karvoja ja pölyä lenteli hevosen kyljistä, kuin saavista kaataen. Harjasin nopeasti jalat. Lopuksi selvittelin hyvin tyynen Sonyn harjan ja hännän. Aivan viimeiseksi otin kaviokoukun ja asetuin ruunan vierelle. Nostin jalan ilmaan ja kuoputin kokkareita kaviosta irti. "Hieno poika" kehuin ja vaihdoin jalkaa. Takajalat sain myös hyvin puhdistettua. Taputin sitä kaulalta ja laitoin kaviokoukun harjapakkiin. Suljin karsinanoven ja lähdin viemään pakkia takaisin paikoilleen. Milkaa puunaili parhaillaan Heidi. Pysähdyin hetkeksi tuijottamaan Milkan päätä. Se oli upean värinen. Sitten kuitenkin muistin jatkaa matkaani. Satulahuoneelle päästyäni laitoin pakin paikoilleen.
Otin loimitelineestä Sonyn fleeceloimen. Ajattelin viedä issikan tarhaan. Karsinalla laitoin sen ruunan selkään ja kiinnitin remmit. Otin karsinanovessa roikkuvan riimun. Laitoin sen Sonyn päähän. Sitten kliksautin siihen riimunarun. Talutin pojan ulos karsinasta. Astuimme ovesta ulos ja lähdin taluttamaan issikkaa tarhaan. Kun olimme tarhojen lähellä, Sony huomasi kaverit ja hörisi tyynesti. Päästin sen yhteen tarhaan, johon Jassu oli kertonut sen laitettavan. Hymyilin ja katselin hetken aikaa Sonyn kirmailua. Sitten lähdin kohti tallia. Otin reppuni ja lähdin kohti jotakin... Tietämätöntä. Oli siinäkin mahtava tutustumis päivä.
kasinojasony 1 HM!
|
|
|
Post by Jassu on Mar 30, 2010 18:47:19 GMT 3
testiviesti. Proboardsia ilmeisesti vajottaa, koska tämä topic näkyy koko ajan etusivulla, vaikkei tähän ole mitään kirjoitettukaan lähiaikoina.......... grraaahh!
|
|