Hiutale, jos toinenkin leijaili hiljalleen alas loskalumen peittämään maahan. Lämpötila oli juuri nippanappa plussan puolella, mutta se silti vaikutti hyvinkin paljon lumen olomuotoon. Linnut visersivät läheisessä metsikössä minun kävellessäni lumista hiekkatietä pitkin. Vaikka sää olikin aika leuto, pysyin silti paksun toppaliivin sisällä.
Astuin tallin pihaan pienoinen hymy kasvoillani. Näin taas iki-ihanan karvapallon, joka on varmasti kerännyt kaiken lumen karvapeitteeseensä - puhumattakaan hännästä. Kävelin tarhalle ja näin Lokan tarhassa piehtaroimassa. Kipaisin aidan vierelle ja vislaan ponin luokseni. Pörröinen ilmestys katsahtaa minuun päin heti kutsun kuultuaan ja lähti ravaamaan korvat höröllä minua kohti. "Terve poika! Lähdetäänkö tänään maastoon?" Kysyn iloisesti. Käyn nappaamassa tallista Lokan riimunarun ja napsautan sen kiinni ponin riimuun. Avasin tarhan oven ja talutin Lokan talliin.
Tallissa satuloin ratsuni ja talutin vielä maastoon johtavalle tielle. Maastotiellä nousin satulaan ja annoin ohjeet lähteä käyntiin. Loka lähti innokkaasti eteenpäin ja jouduin jopa hillitsemään ruunan intoa lähteä ravaamaan. Laukkasuoran tultua vastaan kokosin ohjat ja annoin laukkapohkeet. Pianpa poika kiidätti minua tasaisella laukallaan pitkin lumisia pellon pieluksia ja minä vain hymyilin kilpaa auringon kanssa.
Lopulta hiljesin tahtia ja tyydyimme nyt vain kävelemään rennosti eteenpäin lumista tietä pitkin. Pari jänistä sattui keskelle tietä katsomaan tuloamme ja Loka hypähti säikähtäneenä sivullepäin. Jäniksetkin säikähtivät, mutta loikkivat onneksi vain tien viereen katsomaan. Vähän ajan kuluttua en enää jaksanut töllystellä eteenpäin vaan annoin reippaasti pohkeita ja Loka siirtyi raville. Poni ravasi kovaa vauhtia ja sen korvat olivat terhakkaasti pystyssä. Ravipätkän jälkeen huomasinkin jo olevamme tallin lähettyvillä.
Tallille palattuamme purin varusteet pois ja vein ne omille paikoilleen. Talutin sen jälkeen Lokan omaan karsinaansa ja laitoin sille fleeceloimen. "Nähdään huomenna." Sanoin ja annoin jäähyväissuukon ruunan silkinpehmeälle turvalle. Kävelin hetken tallin pihalla edestakaisin, sillä olin soittanut äitini hakemaan, koska eihän sitä tiedä jos vaikka olisin kävellessäni liukastunut ja lentänyt ojaan. Samassa automme jo kaarsikin pihaan ja nousin auton kyytiin huomista jo innokkaana odottaen.
#10
Last Edit: Oct 20, 2013 19:14:16 GMT 3 by Inga-Stina
"Kääääk!" Kiljaisuni rikkoi ilmassa vallitsevan hiljaisuuden. Lensin komeassa kaaressa kumoon valkean joponi seuratessa tiiviisti perässä. "Hemmetti.. Hemmetin hemmetti!" Kirosin noustessani ylös ja nähdessäni, että rytäkässä pyörästäni oli irronnut ketjut. Taidan saada ansioni mukaan - lähteä nyt pimeässä syysillassa pyöräilemään. Huokaisin raskaasti ja lähdin taluttamaan pyörääni loppumatkan perille Shelyesiin, mutta mitäpä sitä ei tekisi oman rakkaan hoidokkinsa eteen. "Toivottavasti joku osaa laittaa ketjut takaisin paikoilleen", toivoin hartaasti laskiessani jopoa pyörätelineeseen.
Talliin saapuessani käytävällä vilisi tuntilaisia. Pujottelin lattialla olevien harjakorien ja loimien ohitse, kunnes pääsin Lokan karsinalle. "Tarviitko apua?" Kysyin Lokaa harjaavalta, ehkä yläasteikäiseltä brunetelta tytöltä. "En", tämä vastasi, ja alkoi puhdistaa Lokan kavioita. Kohautin hartioitani ja jatkoin matkaani eteenpäin.
Taukotuvan ovella olin törmätä puhelimessa puhuvaan Viiviin. Tyrkkäsin tätä varovaisesti sivuun, jotta saisin oven auki. "Noniin kaikki, nyt alkaa...", kuulin Catun kailottavan. Jäin tuijottamaan suu auki täpötäyttä sohvaa, jossa istuivat liki kaikki tallilaiset - Jassu mukaan lukien. "Öö." Jäin seisomaan paikalleni, mutta liukenin aika nopeasti sohvan taakse Catun murhaavan katseen saattelemana. "Psst", kuiskasin Jassulle. "Eikö sun pitäis olla tuntia pitämässä?" "Ei", tämä vastasi. "Mä värväsin Viivin tunninpitäjäks." "Se kyllä lorvi tuossa taukohuoneen ovella", mutisin. "Samperi!" Jassu karjaisi ja loikkasi ylös sohvalta. Sillä sekunnilla, kun Jassu sulki taukohuoneen oven perässään, olin minä jo istumassa hänen paikallaan.
"Myönnä, sä teit ton tahallas", Catu murahti. "En", vastasin. "Sitäpaitsi miks me katotaan kauhuelokuvaa jo nyt? Halloweenhan on vasta kuun lopussa". "Camoon nyt Inga. Kohta on halloweenvaelluskin! Me virittäydytään tunnelmaan". "Jaa", mutisin, ja nousin ylös sohvalta. "Muuten onko täällä ketään joka osais laittaa pyörän ketjut paikalleen?" Kaikki pudistelivat päätään. "Hemmetti", huokaisin.
Laahustin tallin puolelle, sillä minun ei tehnyt mieli "virittäytyä halloween-tunnelmaan". Ainakaan ihan vielä. Etsin käsiini kottikärryt ja lähdin työntämään niitä Lokan karsinalle. Tartuin talikkoon ja aloin heittämään lantaa kottareihin.
"Hei, rauha! Ei lannanluonnin tartte noin vahvatunteista olla. Heitit mua lättyyn", Hilda nauroi. "Aa, joo sori...", naurahdin. "Niin ja muuten kiitti", Hilda sanoi. "Häh? Mistä? Mitä mä oon taas tehny?" Kysyin hämmentyneenä. "Ai ootko tehny sen ennenkin!" Hilda huuhdahti huokaisten, kuin liikutuksesta. "Siis mitä? Kerro jo! Kakista ulos!" Huusin tytölle hymyillen, mutta puna nousi jo valmiiksi kasvoille. "No kiitti siitä kun putsasit Lukan karsinan!" Hilda räkätti ja tarkistin hevosen nimikyltin ja siinähän luki "Lucas". "Sori, väärä osoite...", sanoin nolona ja työnsin kottikärryt viereiseen karsinaan, mutta ennen sitä tietenkin suurennuslasilla tarkistin nimilapun, ennenkuin loin yhtäkään kikkaretta kottikärryihin. "Eiku kiitti oikeesti", Hilda vinkkasi silmää ohimennen.
Vaikka jollekkin siitä olisikin ollut hyötyä, oli minusta silti noloa mennä putsaamaan toisen hevosen karsinaa. Kuitenkin jatkoin karsinan puhdistusta siihen asti, kunnes joka ikiset märät purut ja lantakikkareet olivat kottikärryissä. Kyyditsin sisällön lantalaan ja toin uusia puhtaita puruja lisää karsinaan. Aikaa olikin mennyt jo ihan mukavasti, ja tuntilaiset saapuivat takaisin talliin.
#11
Last Edit: Dec 27, 2013 13:49:51 GMT 3 by Inga-Stina
Puolen tunnin lumessa kahlaamisen jälkeen saavuin viimeinkin Shelyesin pihaan. Oli tyhmä idea lähteä kahlaamaan metsän kautta, sillä nyt minulla oli lunta kengissä, niskassa ja myös paidan sisällä. Tallin ovella yritin ravistella suurimman osan lumesta yltäni pois, jonka jälkeen avasin hiljaa tallin oven ja hipsin sisään.
Loikin portaat nopeasti ylös ja kiskaisin taukohuoneen oven auki. "Lumiukko", kuulin Fian mutisevan. "Älä tuo lunta sisään! Vasta siivosin..." Viivi meuhkasi. "Joo joo, rauhottukaa, mä en tuu sinne", tuhahdin ja kiskoin talviratsastussaappaat jalastani. "Paska ilma", joku totesi. "Pimeää." "Kaamos", Ida murahti. "Oikeesti tyypit. Yrittäkää piristyä. Kohta on taas kesä!" Catu yritti piristää tunnelmaa, joka ei kuitenkaan tainnut tehota, sillä hän sai äkäisiä mulkoiluja osakseen.
En vaivautunut enää menemään kynnyksen yli ja kiskaisin kengät takaisin jalkoihini. Sen jälkeen kipaisin Lokan karsinalle hakemaan riimunnarua, ja hakisin sen sisälle. Ovella liki törmäsin lumiseen Kairaniin ja Brilleen. "Herranjumala Inga! Etkai aio mennä tuossa säässä ratsastamaan?" Tämä mutisi. "Joo... Tarkoitus ois kyllä pikku lenkillä käydä", vastasin ja taputin Brilleä ohikävellessäni.
Tallinpihalla kävellessäni aloin jo kyseenalaistaa ideaa, sillä piha ja tiet olivat peilijäässä. En ollut huomannut sitä kun olin saapunut, sillä olin oikaissut tallin takana olevan metsän kautta.
Liukastelin tarhalle, ja konttasin lankojen ali Lokan luokse. Oli miten oli, liikuttaisin sen joka tapauksessa. Napsautin riimunnarun kiinni riimuun ja avasin portin.
Pihan liukkaudesta huolimatta Loka käveli melko vankasti. Hokeista olisi apua ihmisillekkin, mietin kävellessäni.
Yhtäkkiä kompastuin, ja lensin mahalleni. Päästin samalla vahingossa riimunnarusta irti, jolloin Loka pääsi karkuun.
Loikkasin vauhdilla ylös, jonka seurauksena lensin uudelleen nurin, tälläkertaa takapuolelleni. Kirosin kovaan ääneen ja lähdin konttaamaan vähän matkan päässä olevaa Lokaa kohti. "Nyt, nyt... Nyt!" Tuhisin itsekseni, kun yritin saada otetta riimunnarusta. "...Inga?" Kuulin äänen yläpuoleltani. Nousin polvilleni ja huomasin edessäni seisovan Jassun, joka piti kiinni Lokan riimunnarusta. "Miksi Loka on irti", hän virnisti. "Koska... Mä liukastuin, ja se pääsi irti", vastasin sen kummempia ajattelematta. Jassu ojensi minulle Lokan riimunnarun ja kääntyi lähteäkseen. Ennen sitä hän kuitenkin tokaisi, että minun täytyisi olla varovaisempi. "Mm, joo", vastasin ja lähdin kävelemään varovaisesti tallia kohti Loka vierelläni.
Turvallisesti talliin päästyämme huokaisin helpotuksesta, ja rupesin riisumaan Lokalta loimea. Sen jälkeen harjasin poniruunan pikaisesti, taputin sitä hellästi lavalle, ja raahasin loimen pois karsinasta. Viikkasin sen siististi loimitelineeseen ja kävelin varustehuonetta kohti, sillä hylkäsin ajatukset tämänpäiväisestä ratsastuslenkistä.
Varustehuoneeseen astuessani vilkaisin ympärilleni varmuuden vuoksi, ettei mitään putoaisi päälleni. Mieleeni tuli Shelyesin viisivuotisjuhlien inventaario. Minä, Ida, Viivi ja Hilda olimme siivonneet varustehuonetta, ja Ida oli vahingossa pudottanut päälleni oven yläpuolella olevassa hyllyssä olleet loimet.
Laitoin satulasaippuan, sienen, pyyhkeen ja vesisankon tuolin viereen, jonka jälkeen etsin lukuisten satuloiden joukosta Lokan mustan satulan ja nostin sen syliini. "Varusteitako puhdistat?" Joku kysyi ovelta päin. Tunnistin puhujan Viiviksi. "Miltä näyttää", mutisin tälle ja irroitin satulasta jalustimet. "Leikit satulalla?" Viivin vieressä seisova Jemiina virnisti. Tuhahdin ja heitin rätin tätä päin. "A-aa, huti!" Hän nauroi ja nakkasi rätin takaisin minulle.
Puolta tuntia myöhemmin olin saanut puhdistettua huolellisesti Lokan satulan sekä harjat. Aika oli kulunut verkkaisesti Viivin ja Jemiinan kanssa jutellessa. "Oho, kello on jo kahdeksan, tuntilaiset tulevat!" Viivi huudahti katsottuaan kelloa.
Kurkkasin ovesta ulos, ja käytävällä olikin jo ripakopallinen tuntilaisia. Viivin ja Jemiinan mennessä auttamaan heitä, minä lähdin hipsimään ulos parkkipaikkaa kohti.
#16
Last Edit: Dec 27, 2013 21:48:06 GMT 3 by Inga-Stina