271213
perjantai
Puolen tunnin lumessa kahlaamisen jälkeen saavuin viimeinkin Shelyesin pihaan. Oli tyhmä idea lähteä kahlaamaan metsän kautta, sillä nyt minulla oli lunta kengissä, niskassa ja myös paidan sisällä. Tallin ovella yritin ravistella suurimman osan lumesta yltäni pois, jonka jälkeen avasin hiljaa tallin oven ja hipsin sisään.
Loikin portaat nopeasti ylös ja kiskaisin taukohuoneen oven auki.
"Lumiukko", kuulin Fian mutisevan.
"Älä tuo lunta sisään! Vasta siivosin..." Viivi meuhkasi.
"Joo joo, rauhottukaa, mä en tuu sinne", tuhahdin ja kiskoin talviratsastussaappaat jalastani.
"Paska ilma", joku totesi. "Pimeää."
"Kaamos", Ida murahti.
"Oikeesti tyypit. Yrittäkää piristyä. Kohta on taas kesä!" Catu yritti piristää tunnelmaa, joka ei kuitenkaan tainnut tehota, sillä hän sai äkäisiä mulkoiluja osakseen.
En vaivautunut enää menemään kynnyksen yli ja kiskaisin kengät takaisin jalkoihini. Sen jälkeen kipaisin Lokan karsinalle hakemaan riimunnarua, ja hakisin sen sisälle. Ovella liki törmäsin lumiseen Kairaniin ja Brilleen.
"Herranjumala Inga! Etkai aio mennä tuossa säässä ratsastamaan?" Tämä mutisi.
"Joo... Tarkoitus ois kyllä pikku lenkillä käydä", vastasin ja taputin Brilleä ohikävellessäni.
Tallinpihalla kävellessäni aloin jo kyseenalaistaa ideaa, sillä piha ja tiet olivat peilijäässä. En ollut huomannut sitä kun olin saapunut, sillä olin oikaissut tallin takana olevan metsän kautta.
Liukastelin tarhalle, ja konttasin lankojen ali Lokan luokse. Oli miten oli, liikuttaisin sen joka tapauksessa. Napsautin riimunnarun kiinni riimuun ja avasin portin.
Pihan liukkaudesta huolimatta Loka käveli melko vankasti. Hokeista olisi apua ihmisillekkin, mietin kävellessäni.
Yhtäkkiä kompastuin, ja lensin mahalleni. Päästin samalla vahingossa riimunnarusta irti, jolloin Loka pääsi karkuun.
Loikkasin vauhdilla ylös, jonka seurauksena lensin uudelleen nurin, tälläkertaa takapuolelleni. Kirosin kovaan ääneen ja lähdin konttaamaan vähän matkan päässä olevaa Lokaa kohti.
"Nyt, nyt... Nyt!" Tuhisin itsekseni, kun yritin saada otetta riimunnarusta.
"...Inga?" Kuulin äänen yläpuoleltani.
Nousin polvilleni ja huomasin edessäni seisovan Jassun, joka piti kiinni Lokan riimunnarusta. "Miksi Loka on irti", hän virnisti.
"Koska... Mä liukastuin, ja se pääsi irti", vastasin sen kummempia ajattelematta.
Jassu ojensi minulle Lokan riimunnarun ja kääntyi lähteäkseen. Ennen sitä hän kuitenkin tokaisi, että minun täytyisi olla varovaisempi.
"Mm, joo", vastasin ja lähdin kävelemään varovaisesti tallia kohti Loka vierelläni.
Turvallisesti talliin päästyämme huokaisin helpotuksesta, ja rupesin riisumaan Lokalta loimea. Sen jälkeen harjasin poniruunan pikaisesti, taputin sitä hellästi lavalle, ja raahasin loimen pois karsinasta. Viikkasin sen siististi loimitelineeseen ja kävelin varustehuonetta kohti, sillä hylkäsin ajatukset tämänpäiväisestä ratsastuslenkistä.
Varustehuoneeseen astuessani vilkaisin ympärilleni varmuuden vuoksi, ettei mitään putoaisi päälleni. Mieleeni tuli Shelyesin viisivuotisjuhlien inventaario. Minä, Ida, Viivi ja Hilda olimme siivonneet varustehuonetta, ja Ida oli vahingossa pudottanut päälleni oven yläpuolella olevassa hyllyssä olleet loimet.
Laitoin satulasaippuan, sienen, pyyhkeen ja vesisankon tuolin viereen, jonka jälkeen etsin lukuisten satuloiden joukosta Lokan mustan satulan ja nostin sen syliini.
"Varusteitako puhdistat?" Joku kysyi ovelta päin. Tunnistin puhujan Viiviksi.
"Miltä näyttää", mutisin tälle ja irroitin satulasta jalustimet.
"Leikit satulalla?" Viivin vieressä seisova Jemiina virnisti. Tuhahdin ja heitin rätin tätä päin.
"A-aa, huti!" Hän nauroi ja nakkasi rätin takaisin minulle.
Puolta tuntia myöhemmin olin saanut puhdistettua huolellisesti Lokan satulan sekä harjat. Aika oli kulunut verkkaisesti Viivin ja Jemiinan kanssa jutellessa.
"Oho, kello on jo kahdeksan, tuntilaiset tulevat!" Viivi huudahti katsottuaan kelloa.
Kurkkasin ovesta ulos, ja käytävällä olikin jo ripakopallinen tuntilaisia. Viivin ja Jemiinan mennessä auttamaan heitä, minä lähdin hipsimään ulos parkkipaikkaa kohti.
#16
