Lokan päiväkirja

[Kopsu]

23.10.12

Hiljaisuus tallissa oli juuri sitä mitä minä toivoin. Pitkään olin ollut käymättä tallilla, kavereiden päälle laskettamat paineet ja koulussa tiukentunut tahti pakotti priorisoimaan elämää. Valitettavasti tästä järjestelystä saivat maksaa hevoset. Lore oli poissa. Myyty, ruokana? En tiennyt, enkä oikein osannutkaan surra kyyneliin asti. Tunneside rakkaaseen poniin – ensimmäiseen hoitohevoseeni – oli kadonnut poissaoloni aikana. Loka sentään oli vielä tallella. Mutta se ei ollut sama asia.

Samalla karsinapaikalla Loka sentään majaili, poni kyräili minua epäilevästi otsatukkansa takaa, ja mietin, tunnistaisiko ruuna minua enää näin pitkän ajan jälkeen.
– Heippa hassunassu, mutisin hiljaa. Lokan korvat kääntyivät eteen ja hetken ruuna pysyi täysin patsaana. Kyllä se muisti, mutta enempiä liikkeitä se ei tehnyt. Avasin karsinan oven ja pujahdin äänettä sisälle. Loka seisoi vieläkin paikallaan, ravisti päätään tomerasti ja pärskähti. Annoin Lokan rauhassa tutkia minut läpi päästä varpaisiin. Sen poni tekikin, ja nuuski minut päästä varpaisiin todella perusteellisesti.

– Katos mulla on sulle täällä taskussa porkkanan pala, ota se niin alotetaan ihan rauhassa ja tällai hissukseen, pölisin Lokalle ja tarjosin hieman pölyistä ja vähän vanhankin näköistä porkkanan palaa. Loka söi herkun hyvin mielin, eikä epäröinyt hetkeäkään. Risteytysponi oli rohkaistunut hurjasti sitten viime näkemän. Hyvässä kunnossakin ruuna oli; karva kiilsi, lihaksia oli mukavasti ja Lokalla oli muutenkin reipas ilme.

Vilkaisin kelloa ja huomasin tuntien alkavan reilun tunnin päästä. Suukotin Lokaa turvalle ja hyvästelin sen. En halunnut vielä muiden näkevän minua. Ei vielä.

_8hm_

Psst,
Lore asustelee muuten nykyään täällä, ei sitä makkaratehtaalle ole viety ;)
- J

Kiitostakiitosta! Ehdin jo hurrjistua! :))
- K

[Kopsu]

Eteenpäin mennään vaikka mummoja sataisi taivaasta!

Tihkusade rummutti hiljalleen maata, mutta se ei menoa haitannut. Annoin sateen hetken ropista kasvoilleni, mutta pujahdin hetken päästä talliin. Olin pitkän hevosharrastukseni ansiosta huomannut, että hevosiin päti välillä samat asiat kuin ihmisiinkin: tie sydämeen käy vatsan kautta. Taskut pullollaan herkkuja lampsin tottunein askelin Lokan karsinalle. Uudet, tuntemattomat kasvot kääntyivät minua kohti ihmetellen. Tervehdin uusia kasvoja hieman varautuneella hymyllä ja minulle vastattiinkin käden heilautuksilla ja hymyillä.

Lokan karsinassa syötin ruunalle reippaaseen tahtiin porkkanan palasia. Loka poimi porkkanat hellästi ja pehmeästi kädeltäni ja rouskutti niitä yksi kerrallaan varsin tyytyväisen näköisenä. Porkkanoiden loputtua siirryin ponin paijaamiseen. Rapsuttelin Lokaa niistä vanhoista tutuista paikoista, joista tiesin sen tykkäävän. Lokalla kutisivat samat vanhat paikat ja ruuna nauttikin käsittelystä täysin rinnoin.

Rapsuteltuani Lokaa hetken mietin hetken ratsastamaan menemistä. Kävelin tallin ilmoitustaululle tarkistamaan illan tunnit. Hevoslistausta katsoessani totesin, että ratsastus jäisi tältä päivältä väliin, sillä Loka joutuisi menemään peräti kolme tuntia putkeen.

Tunsin oloni hetken aivan toimettomaksi. Normaalisti olisin tässä kohtaa mennyt tapaamaan Lorea ja mahdollisesti ratsastanut sillä, mutta nyt löysin itseni tilanteesta, johon en ollut ennen joutunut. Ylhäältä päin raikaava nauru herätti minut ajatuksistani. Vanha kunnon taukotupa, ja kaikki muistot sijaitsivat noiden portaiden yläpäässä.

Kävelin portaiden alapäähän ja katsoin ylös. Viime sekunneilla käännyin pois. Ei, ei vielä.

_9hm_

[Kopsu]

Valojen sammuttua

Harjattuani Lokan pikaisesti heitin ponin selkään sen omistavan ruutukuvioisen fleeceloimen. Sujautin ruunan päähän vielä narupäitset ja sen jälkeen olimme valmiita rauhalliseen lenkkiin syvillä Norjan metsissä. Talutin Lokan ulos kirpeään syysilmaan ja vedin sitä keuhkoihini. Ilmassa tuoksui myös selvästi talvi, ja liilansiniset pilvet taivaalla enteilivät pieniä lumikuuroja. Hyppäsin harjauspuomille ja sitä kautta Lokan selkään. Loka värähteli hiukan, polki jalkaa ja oli selvästi innoissaan. Korjasin istuntaani Lokan satulattomassa selässä ja tunsin kuinka fleeceloimi alkoi mukavasti lämmittää jalkoja ja takapuolta. Iloisin mielin lähdin suuntaamaan maastoja kohti.

Lähdin lopulta suuntaamaan kohti entistä Kornblomstia. Halusin tietää miten tallin raunioille oli käynyt, ja oliko joku kenties ostanut tilan tai kunnostanut sitä. Kuljin ensin rauhassa pitkin ohjin pitkin polkua, jota reunustivat vielä sammuksissa olevat valotolpat. Loka kulki ensin hieman varpaillaan; pelästyi varjoja ja pälyili innokkaana ympärilleen. Vartin kävelyn jälkeen Loka alkoi pikku hiljaa rentoutua: askel muuttui pitkäksi, pää laski alas ja lihakset rentoutuivat. Taivaalta alkoi hiljalleen sataa lunta ja siitäkös Loka innostui. Hetken aikaa Loka jaksoi ihmetellä lumen hiljaista lentelemistä, mutta pian ruuna taas tasoittui.

Aloin keräilemään Lokan kanssa jo ohjia tarkoituksena ottaa pieni ravipyrähdys. Ohjat kerättyäni pistin innokkaan Lokan odottamaan minua ennen lähtöä. Innoissaan oleva poniruuna totteli hetken päästä. Ajoin istunnallani Lokaa eteenpäin ja ruuna hypähti innokkaaseen lentelevään raviin. Hetken roikuttuani Lokan harjassa, sain ponin hallintaani ja ravi jatkui suhteellisen tasaisena. Hiljainen lumisade peitti puut valkoisella hunnulla ja maa alkoi jo olla valkoinen. Ravattuani pitkin maastoja, näin jo Kornblomstin vanhat tallit.

Rakennukset olivat vielä pystyssä, mutta hoitamatta jättäminen alkoi jo näkyä. Katselin hetken hiljaista ja jopa hieman aavemaista näkymää. Lokaa alkoi jo paikallaan seisominen hermostuttaa, ja käänsinkin karvamoponi kohti kotia. Kornblomst jäi hiljaa taakse, enkä huomannut enää valoja, jotka syttyivät lähtöni jälkeen tallin yksinäiseen ikkunaan.

Tarvitsin kunnon laukka pätkää, joten yhden mutkan jälkeen nostin laukan Lokalle. Ruuna ampaisi innokkaasti matkaan ja hidastelinkin sitä ensimmäiset parikymmentä askelta. Laukkasimme kaikessa rauhassa pitkin hiljaisia metsäteitä ja Lokan väsyttyä hidastin rauhalliseen raviin.

Kävelin Lokan kanssa viimeiset kymmenen minuuttia tallille. Päästyäni pihaan hyppäsin ketterästi Lokan selästä pois ja talutin ponin vielä hiljaiseen talliin, olihan tosiaan vielä aamu. Loka oli palautunut hyvin lenkistä, eikä harjauksia suurempia toimenpiteitä tarvittu. Hetken tunsin oloni taas aivan toimettomaksi. Hetken miettimisen jälkeen syötin Lokalle vielä viimeisen porkkananpalan taskustani ja lähdin sitten kohti kotia.

_10hm_

[Petter]

Aprillipäivä 1.4.2013

Tässä sitä nyt oltiin – istumassa Jemiinan isän autossa matkalla kohti Shelyesiä. Päätäni jomotti, olin juuri saapunut jalkapallotreeneistä ja olisin mieluusti jäänyt kotiin lepäämään, mutta minkäs teet kun itsepäinen pikkuneiti tulee ja suorastaan repii sinut mukaansa. No, tuossahan tuo nyt selittää ummet ja lammet paikasta ja arvatkaa vaan oonko kuullut mitään. ”Ookke!” Havahdun mietteistäni ”kuunteletko sä mua?!??!” Tyttö tiuskahti pahaenteiseen sävyyn. ”mm, joo…” Vastasin tälle ja yritin hymyillä viattomasti. Siihen se näytti menevän täydestä kun jatkoi pölötystään.

Hetken päästä Jemiinan isä, Marko, kurvasi rähjäisellä audillaan tallin pihaan ja kirosin saman tien kaikki rinkeliautot. Jemiinan noustessa autosta jäin vielä hetkeksi istumaan. Tyttö oli jo puolitiessä tallillepäin, kun huomasi minun jättäytyneen autoon. Rivakoin askelin hän talsi luokseni ja kiskaisi minua rinnuksista. ”Alahan nyt p*rkele tulla! Hän huudahti minulle ja virnisti pahasti katsovalle isälleen, joka jäi käynnistelemään autoa. ”Onneks päästiin tänne asti, ei varmaan ikinä lähe käyntiin…” Ajattelin autosta noustessani. Vilkaisin vielä Markoa, hymyilin tälle, kiitin kyydistä ja kiiruhdin reippain askelin kävelevän Jemiinan perään.

”Sä oottelet tässä! OK?” Jemiina sanoi tai pikemminkin totesi minulle ollessamme tallissa. Nyökkäsin tytölle ja jäin katselemaan ympärilleni. Silmäilin karsinoita, joita käytävän vierustalla riitti ja huomasin muutamassa poneja. Katselin välillä kellooni ja kerkesin kipaista facebookissakin ennen Jemiinan saapumista – ”Hui, mua jännittää xoxo” Painoin lähetä nappia ja kerkesin vilkaista pari kymmentä tykkäystä ja kommentiakin. ”Ooookkkeeee, tuu tänneee!” Jemiina huikkasi portaiden alapäästä. ”Nää ei malta olla näkemättä sua” Hän taputti olkapäätäni ja iski silmää. Seurasin tytön perässä tallihuoneen ovelle.

Seisoin taukotuvan seinustalla Jemiina vieressäni ja katsoin tyttöjä, jotka tuijottivat minua virneet kasvoillaan. Sain kakaistua moit kaikille ja nämähän vastasivat innoissaan takaisin. ”Kröhöm… Päivää, sinä taidatkin olla Petter? Minä olen Jassu ja minusta tuntuu, että tässä on tapahtunut nyt joku väärinkäsitys.” Nainen sanoi vakavalla äänen sävyllä suupielieni laskeutuessa. ”Ai, anteeksi, mitä…?” Sain soperrettua. ”Niin, että olemme antaneet väärää informaatiota. Sinua ei ole valittu Lokan hoitajaksi, valitan.” Nainen jatkoi. Irrotin tämän kädestä ja peräännyin hiukan. Katsoin tyttöjä, jotka taas uteliaasti kyyläsivät meihin päin. ”No… Ei sille sitten voi mitään…” Sanoin alakuloisesti ja katsoin ihmetyksissäni Jemiina. Tämä kohautti hartioitaan, jolloin joku heikkohermoinen tyttö repesi nauramaan. Yksi toisensa jälkeen jatkoi hervotonta naurua minun seistessä oven pielessä, valmiina lähtemään. ”Aprillia aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle!” Tytöt huusivat kuorossa ja saivat minutkin nauramaan.

”Kuulin, että olit joutunut ratsastusonnettomuuteen.” Emmaksi esittäytynyt tyttö kysyi. Olimme juuri tutustuneet toisiimme tyttöjen järjestämän pilan jälkeen. ”hmm, joo… Se tapahtui Oslossa.” Aloitin hieman vaisusti ”Olin estevalmennuksessa Callella – se oli upea puoliverinen, entinen kansallisten tasojen loikkija” Jatkoin ihailevaan äänensävyyn ”Valmennusta oli tullut pitämään Stein Endresen - varmaan jokainen tietää kuka hän on?” Kysäisin väliin jatkaessani ”Joka tapauksessa, meillä oli tarkoituksena ratsastaa rataa. Meidän vuorollamme sitten lähdettiin ekalle esteelle. Hevonen tuntui hyvältä, mutta sitten se sarja muutti meidän elämän. A-este meni hyvin, mutta B-esteelle lähdettiin liian läheltä. Calle ”jäi” etusista kiinni ja kaatui nenälleen. Siellä me sitten oltiin hiekassa mukkelis makkelis – tai no hevonenhan siinä luonnollisesti pomppas heti ylös, mutta mä.” Sanoin dramaattisesti ja vetäisin henkeä. ”Sairaalassa sain sitten tietää, että vasen käteni murtui, koska otin sillä vastaan tippuessani. Kipsiä sain pidellä kuusi kuukautta ja vannoin etten nouse enää hevosen selkään.” Sanoin virnistäen tyttöjen katsoessa minua kauhuissaan. ”Entäs Calle?” Fiaksi muistamani tyttö kysyi. ”Se ontui pari viikkoa ja saikin levätä sen ajan. Sittemmin alkoi kulkea ihan normaalisti tunneilla” Vastasin hymyillen, tyttö oli kaunis. ”Mitenkäs sitten?” Emma halusi tietää lisää. ”Noh, kunhan sain kipsin pois jatkoin Saanan hoitamista. Se on semmonen 144cm fellponi, oikein kiltti ja lepposa. Selkään en noussut, vietin vaan aikaa sen kanssa, kunnes muutimme tänne. Sittemmin olen vaan pelaillut jalkapalloa ja moottoriurheilua.” Sanoin jatkaessani ”Ja sitten toi kakara raahas mut tänne!” Sanoin virnistäen Jemiinalle. ”Just joo…” Kuulin tytön sanovan ”Eikös sun pitäs mennä kahtoo sitä sun uutta kullannuppuas? Inga-Stina tulee varmaan sun mukaan.” Jemiina jatkoi iskien silmää. Näytin tälle kieltä ja lähdin nuoren tytön kanssa kohti Lokan karsinaa.

”Tässä tää nyt ois” Inga-Stina sanoi minulle samalla silittäen ponin päätä. Nyökkäsin tytölle ja avasin karsinan oven varovasti. Poni perääntyi hieman, mutta uskaltautui lopulta tulemaan luokseni. Juttelimme hetken Inga-Stinan kanssa ponista, mitä hän siitä tiesi, jonka jälkeen hän jätti meidät kahden kesken. Istahdin totuttuun tapaan karsinan seinustalle ja toivoin, että asia olisi myös ruunalle okei. Harrastin tätä paljon Saanan kanssa. Alkuun Loka vain söi, joi ja söi. Väliin ruuna päällisteli minua jutellessani sille puuta heinää. Kymmenen minuuttia istuttuani poni hiiviskeli lähemmäs, jotta pystyin silittämään sen päätä. ”Mehän tullaan hyvin juttuun, vai mitä?” Kysyin ponilta ja vastaukseksi sain vain hännän heilautuksen. ”Päätän, että tuo oli myöntävä vastaus” Sanoin ponille naurahtaen ja jatkoin sen karvapeitteen silittelyä.

Petter & Loka 1hm

[Inga-Stina]

030413

keskiviikko

Astelin tallin ovesta sisään iloisena. Hoitaisin Lokan tänään ensimmäistä kertaa. Olin hyvin yllättynyt ja innoissani, sillä olin saanut tietää, että olin päässyt Lokan hoitajaksi, Petter-pojan kanssa. Suuntasin ensin taukotupaan viemään tavaroitani. Vaikka kello ei ollutkaan vielä kovin paljon, kuului tuvasta jo iloinen puheensorina. Heitin repun kaappiini ja siirryin hetkeksi juttelemaan muiden kanssa. Pian lähdin kuitenkin Lokan kaapille hakemaan sen riimua ja narua.

Loimitettu ruuna söi rauhassa heiniään tarhassa. Pujahdin sisään portista ja kävelin rauhallisesti hevosen luokse. Loka nosti päänsä heinistä ja haisteli kämmentäni. Todettuaan minut jotakuinkin vaarattomaksi se laski päänsä takaisin alas. Otin ruunaa otsatukasta kiinni ja peruutin sen pois heiniltä, jotta saisin sille riimun päähän. Pujotettuani riimun Lokan päähän kiinnitin narun renkaaseen ja talutin Lokan portille. Pyöräytin hevosen tarhan ulkopuolelle. Suljin portin Lokan päästessä aidan toiselle puolelle ja lähdin taluttamaan ruunaa talliin.

Talutin Lokan karsinaansa ja otin siltä loimen pois päältä. Suljin karsinan oven ja viikkasin uudehkon loimen telineelle. Sen jälkeen kipaisin satulahuoneesta Lokan harjat ja pujahdin niitten kanssa takaisin karsinaan. Otin pakista pölyharjan ja aloitin harjauksen sillä. Harjasin ruunan huolellisesti korvista kavioihin ja se selvästi nautti käsittelystä. Harjasin hevosen vielä pehmeällä harjalla ennen kavioiden puhdistusta. Ruuna nosti kaikki kaviot nätisti. Hoitohetken jälkeen vein pakin satulahuoneeseen ja Lokan takaisin karsinaansa. Sen jälkeen suuntasin tieni takaisin taukotupaan, jospa Petterin tapaisin.

#01

[Inga-Stina]

120413

HOITOHETKI

perjantai

#02

[Inga-Stina]

140413

KAVERUKSET

sunnuntai

#03

[Petter]

Juoksutusta 12.4.2013

Aurinko paistoi kirkkaimmillaan iltapäivällä kellon lähestyessä kahta. Kevään ensimmäiset muuttolinnut olivat jo saapuneet Norjaankin ja tiet olivat lähes sulia vetten virratessa ojissa runsaana. Tein oloni mukavaksi kevarini satulassa pitkän talven jälkeen ja katselin maisemia matkalla tallille. Välillä käänsin kaasua liiaksi, sillä halusin kuulla moottorin hurahtavan, mutta hiljensin, sillä en halunnut onnettomuuksia tapahtuvan. Tiet olivat roudan jäljiltä hieman kuoppaisia ja jouduin jarruttelemaan useaan otteseen, jotten lentäisi kyydistä pois.

Ajoin hiljakseen Shelyesin pihaan ja sammutin kaksipyöräiseni. Vetäisin kypärän päästäni ja haroin hiuksiani ylöspäin. Jäin hetkeksi istumaan satulaan tukien pyörää toisella jalallani. Uteliaimmat asukkaat olivat tulleet pällistelemään aprilliaani tarhojen reunoille ja huomasin Lokan muiden joukosta. Hymyilin ja päätin luopua kevaristani – nousuin kyydistä, otin avaimet sekä reppuni ja lähdin askeltamaan kohti tallin ovea.

Tallissa tuoksui keväiselle… ja hevoselle. Nyrpistin hieman nenääni hymyillen ja jatkoin matkaani kohti tallitupaa. Ajovarusteeni hankaloittivat hieman kulkemistani ja jouduin ottamaan tukea portaiden kaiteistani kivutessani ylisille. Koputin varalta oveen ja kuulin iloisia ”sisään”-pyyntöjä oven toiselta puolelta. Avasin oven hiljakseen ja sain tervehdykseksi iloisia kiljahduksia ja hieman nyrpeämpiäkin naamoja. Jemiina, Fia, Inkeri, Affy… ja Sven – katselin huoneen porukkaa yrittäen tervehtiä jokaista yksitellen. ”Uskalsithan sä tulla uudestaankin!” Jemiina tivasi minulle ilkikuriseen sävyyn virne kasvoillaan. Naurahdin ja nyökkäsin tytölle kulkiessani heidän ohi kaapilleni.

Juteltuani hetken _tytöille_ lähdin hakemaan Lokaa tarhasta. Olin ajatellut jonkinmoista juoksutusta, sillä en uskaltaisi ruunalla vielä käyntiä kummempaa ratsastaa. Nappasin riimunarun mukaani ja painelin ulos kohti ruunan tarhaa. Maa oli paikoitellen loskainen ja kurainen ja yritin vältellä näitä kohtia pomppien kauniisti. Kaatuminenkin oli lähellä jolloin huomasin ponien, sekä jonkun ihmisen tuijottavan minua tallipihalta. Yritin siristää silmiäni, mutten erottanut kuka siellä seisoi, enkä viitsinyt kovin kyyläilläkään, vaan jätin asian sikseen.

”Moi poika! huikkasin Lokalle kuraviidakosta. Ruuna nosti hieman päätään ja katsoi minua hetken, kunnes jatkoi syömistään. ”Jaahas, vai pitää sut tulla hakemaan?” kysäisin ponilta aukaistessani veräjän. Astuin sisään, suljin portin perässäni ja lähdin kohti ponia. Lepertelin ruunalle herkeämättä yrittäessäni säästää kenkäni turhalta kuralta. Selviydyin, kuin selviydyinkin ponin luokse ja pyydystin sen rauhallisissa merkeissä. Poni tunki turpaansa kättäni kohti ja tämän harhautusliikkeen jälkeen tökkäisi minua mahaan. Horjahdin hieman ponin jatkaessa rapsutusta ja nauraen työnsin sen pään pois. ”Hassu!” sanoin sille ja lähdin poni perässäni kävelemään kuraista tarhaa takaisin portille.

Olimme selvinneet talliin asti pahemmilta ruhjeilta, saaliina vain kuraiset tassut ja, no Lokalla oli myös kurainen massu. Talutin ponin pesariin, joka sijaitsi onnekseni aivan ponin karsinan luona, mutta ärsyttävän kaukana varustehuoneesta. Sidoin Lokan kiinni ja lähdin hakemaan sen harjoja. Tulin takaisin mukanani harjojen lisäksi ruunan suitset, sekä pikaisella etsimisellä ensimmäinen löytämäni juoksutusliina. Asettelin kamat siististi lähettyvilleni ja menin rapsuttamaan hetkeksi Lokaa. ”Mitäköhän sä tuumaat pienestä suihkusta?” kysyin ponilta. Tarkoituksenani oli suihkuttaa sen jalat ja maha, sen enempää kastelematta. Aloin laskemaan vettä ponin vierellä sen katsahtaen järkyttyneenä mistä ääni oli peräisin. Rauhoittelin tätä ja aloin hiljakseen viemään letkua kohti ponin jalkoja.

Laittaessani suitsien viimeisempiä remmejä kiinni kehuin Lokaa erinomaisen rohkeasta käytöksestä. Tämä oli rauhassa seisonut pestäessäni sitä ja antoi kastella jopa mahansa. Ja sitä kuraahan löytyi. Hymyilin itsekseni ja taputin ponia – olimme valmiita lähtemään maneesiin. Kannustin ponia eteenpäin ja lähdimme kävelemään sulassa sovussa tallipihan poikki. Loka kulki hieman pää koholla tarkkaillen ympäristöä ja hirnuen parille kaverillensa. Naurahdin ja kannustin ponia eteenpäin.

Maneesilla ollessamme taputin ponia ja puhuin sille lempeästi. Kävelin ensin kiekan sen vierellä ympäri maneesin, jonka jälkeen päästin tämän liinan jatkeeksi. Aloitimme rauhallisella käynnillä – Loka kulki reippaasti ja eteenpäinpyrkivästi. Pyysin ruunaa raviin pienellä raipan heilautuksella ja maiskutuksella. Annoin ponin ravata hetken jonka jälkeen käännätin sen suunnan kauttani. Teimme saman toiseen suuntaan ja pienten kävelyiden jälkeen pyysin ponia laukkaan. Loka nosti laukan hieman venyvästi, jolloin heilautin raippaa hieman lähempänä tätä. Ruunan askellus parani heti. Teimme toiston toiseen suuntaan, jonka jälkeen annoin ponin kävellä hetkisen. Taputin Lokaa lähtiessämme pois maneesilta.

Vein ponin tämän omaan karsinaansa ja palkitsin sen varusteiden oton jälkeen hevosnamilla. Puhelin sille vielä vähän kaikkea, kunnes päätin jättää sen hetkiseksi omaan rauhaansa. Suljin karsinan oven ja vein kaikki varusteet paikoilleen. Kurkkasin vielä nurkan takaa Lokan karsinalle ja todettuani, että ponilla oli kaikki ok, lähdin kohti tallitupaa.

Aukaistessani oven huomasin samoja tyttöjä istumassa sohvilla ja pari uuttakin. Fia ja Sven olivat jättäneet porukan ja tilalle oli ilmestynyt Thea ja Inga-Stina. Moikkasin tyttöjä istahtaessani Jemiinan viereen. ”Olitko sä Lokalla ratsastaa?” Inga kysyi ”En, kävin vaan juoksuttelemassa sitä. Jätin sen karsinaan, et jos haluut tehä sen kanssa jotain.” Sanoin tytölle silmäillessäni samaan aikaan puhelintani. Tämä nyökkäsi ja lähtikin lähes saman tien ponin luokse. Venytin jäseniäni ja otin rennon asennon tyrkkien Jemiinaa kauemmaksi tieltäni. ”Kuulin, että teillä oli ollut melkomoiset juhlat toissapäivänä” Jemiina kysyi ivalliseen, mutta kadehtivaan sävyyn. ”Mmm, joo…” Vastasin tälle ”Pieni oli krapula eilen, mutta nyt olen taas elämäni kunnossa.” sanoin iskien silmää. Tyttö tuhahti minulle vastaukseksi ja alkoi selittämään minulle alkoholin vaaroista.

Kuuntelin serkkuni valitusta ohimennen, kun mieleeni tuli kysyä muiden tyttöjen ikää. Affy vastasi iäkseen 16 ja Inkeri 15, nyökkäsin heille ja odotin Thean vastausta. ”Joo, mä oon 15…” tyttö vastasi kainosti. Katsoessani häntä et voi olla tosissas –ilmeellä, hän näytti nimittäin vanhemmalta – tämä jatkoi ”Mutta täytän enskuussa 16” Suupieleni nousivat hieman ylöspäin ja nyökkäsin tällekin. Aloin selittämään heille mitä hyötyjä oli olla täysi-ikäinen, olihan autokortinkin viimeinen inssikin jo ihan lähellä – silmäillesäni samalla Thean reaktioita.

Petter & Loka 2hm

Opinkohan ikinä kirjoittamaan Petterin tarinoita ei tyttömäisesti :DD

[Inga-Stina]

270413

KEVÄT TEKEE TULOAAN

lauantai

Haukottelin pitkään ja vedin peiton pois päältäni. Tästä tulisi hyvä päivä.

Riisuin yöpukuni ja vaihdoin päälleni tavallisimmat tallivaatteeni, harmaat collegehousut, villasukat ja violetin tallihupparin. Kello oli vasta puoli yhdeksän, kun kipitin aamupalalle.

Alakerrassa laitoin radion päälle ja avasin jääkaapin oven. Kaivoin esiin jugurttipurkin, voirasian ja juustoa. Tein itselleni pari voileipää.

"Sori Nala, en voi ottaa sua mukaan. Käydään sitten illemmalla lenkillä, jookos?" Taputin saksanpaimenkoira-pentuani Nalaa päälaelle ja istuin pöytään syömään.

Vilkaisin ulos. Aurinko paistoi. Päätin pukeutua tummansiniseen softshell- takkiin ja Kingslandin tennareihin. Tiesin kyllä, että olisi liian aikaista laittaa tennarit jalkaan, mutta whatever. Kuka jaksaisi odottaa kesään asti? Päähän vielä musta Svea-pipo, lapaset käteen, kaulaan harmaa tuubihuivi ja menoks'!

Vähäinen lumi ratisi kenkien alla, kun kävelin kohti Shelyesiä. Pian laitumet ilmestyivätkin jo näkyviin. Heilautin kättäni tarhassa seisoville hevosille.


Avasin taukotuvan oven ja kävelin kaapilleni.
"Olempa aikaisessa", mietin. Taukotuvassa ei nimittäin ollut ketään.
Nakkasin kaappiini punaisen HV-Polo- laukkuni ja haukottelin. Päätin lähteä käymään ulkona, hevosia katsomassa. Ensin kävisin kuitenkin tervehtimässä Lokaa.

Tallissa oli hiljaista. Silloin tällöin kuului matala hörähdys, taikka rouskutusta. Kävelin hiljaa eteenpäin, kunnes etenemiseni keskeytti hiljainen hörähdys. Vilkaisin taakseppäin, ja tajusin kävelleeni Lokan ohitse.

"Hupsista! Sori, poika." Nauroin ja kaivelin taskustani porkkananpalan. Loka otti sen vastaan riemulla.
"Oletpas sä aamuvirkku", kuulin jonkun sanovan. Vilkaisin taakseni ja näin Catun käytävän päässä, harja kädessä.
"Joo. Taisiis, en, mutta...mua ei väsyttänyt, joten päätin tulla tänne. Äiti ja isä olivat lähteneet jo töihin." Selitin.
"Ookei. Ei huvittais jelppiä?", Catu kysyi ja ojensi harjaa.
"Voin mä", vastasin ja hymyilin.
"Kiitti. Mun pitää nimittäin käydä syömässä", Catu hymyili ja käveli pois.
Siispä sitten vain töihin.
Viheltelin samalla, kun lakaisin käytävää.

"Jaahas. On tainnut Catu laittaa sinut töihin", Jassu virnisti.
"Joo, niin on. Varoppa etten lakaise sinuakin", virnistin Jassulle ja viitoin häntä kädelläni sivummalle.
Jassu naurahti ja jatkoi matkaansa eteenpäin.

Noin kymmenen minuutin päästä istuin taukotuvassa hörppimässä kaakaota, tällä kertaa Fian kanssa. Tyttö kertoi minulle innoissaan, kuinka ihana Tevi oli ollut ratsastaessa viimepäivinä.

***

Puolenpäivän jälkeen porukkaa alkoi virrata sisään. Taukotuvan sohva täyttyi ennätysvauhdilla.
"Plääh siellä sataa vettä", kuulin jonkun tokaisevan. Kipitin pikaisesti ikkunan luokse - ja siinä oli todiste. Vettä satoi vuolaasti. Huokaisin itsekseni. Olin kaavaillut pientä talutusretkeä Lokan kanssa. Se saisi ilmeisesti odottaa huomiseen, sillä harmikseni en voisi olla tallilla koko päivää, vaan minun täytyisi olla kotona ennen kolmea. Siksipä olinkin tullut tänne näin aikaisin.

"Kuka ottaa kaakaota?" kuulin taukotupaan ilmeisesti äsken saapuneen. Catun huutavan.
Catun ääntä seurasivat lukuisat "minäminä"- huudahdukset.
Itse enää raaskinut ottaa toista kupillista, vaan marssin takaisin tallin puolelle.

"Möh. Sun harjathan on ihan karvoissa", tuhahdin Lokan karsinan edessä pönöttävälle harjakorille. Rapsutin Lokaa otsasta ja aloin nyppiä karvoja harjoista.

Olin pian valmis, ja seisoin pihalla nyrkit täynnä karvatuppoja, joita lähein kuljettamaan kohti lantalaa.

Ja jälleen olin istumassa taukohuoneen sohvalla, Inkerin ja Emman väliin ahtautuneena. Kovan pälätyksen rikkoi puhelimeni viestiääni.
Kaivoin puhelimen pikaisesti taskustani ja avasin viestin.

^{Lähettäjä: Äiti
Vastaanottajat: Inga-Stina
Hei kulta! Toivottavasti on ollut mukava päivä. Ole valmis, tulemme nyt hakemaan niin käydään Lissu- tädin luona!}

"Voi pas*a", murahdin ja nousin sohvalta.
"Mihin meet?" Inkeri katsoi minua kysyvästi.
"Meidän pitää mennä Lissu-tädun luokse käymään. Huomiseen", sanoin ja heilautin kättäni, ennenkuin suljin taukotuvan oven.

#04

[Inga-Stina]

140513

KESÄ KEIKKUEN TULEVI

tiistai

"Pysy nyt aloillasi, Loka", tiuskaisin päätään heiluttelevalle ruunalle. Yritin saada siitä pääkuvan, mutta minkäs voin kun ruuna säätää koko ajan. Kun viimein sain kuvan otettua Loka töytäisi vatsaani kovin ja humpsahdin maahan.
"Senkin.....", kirosin kun samassa huomasin Jassun saapuneen ovelle. Virnistin tälle ja nousin ylös puistellen housujani.
"Mitäs täällä kirotaan?" nainen naurahti.
"Äh.. Loka vaan tuuppas mut kumoon", selitin samalla kun räpläsin kameraani.

#05

[Inga-Stina]

150513

EI PULLA KAUAS VADISTA PUTOA

keskiviikko

On myöhäinen loppukevään ilta, ja katselen ikkunasta ulos. Olen yksin kotona, sillä vanhempani ovat töissä. Itse asiassa olen melko hyvilläni siitä. Saisin tehdä mitä haluaisin. Tai ainakin melkein.
Pienen mietintätuokion jälkeen nappasin puhelimeni pöydältä, löin oven kiinni perässäni ja juoksin ulos.

Hiljensin vasta bussipysäkin kohdalla.
"Mulla taitaa olla aika hyvä kunto", mietin ja jatkoin kävellen eteenpäin. Itse asiassa tämä tallille lähtö oli aika hyvä idea, sillä tänäänhän oli Perjantain vakioryhmän tunti. Onneksi ratsastuskamat olivat lokerossani.

Taukotuvan oven takaa paljastui yllätys: pöydällä oli ainakin kilo pullia! Huokaisin. Mutta en kehdannut ottaa...vai kehtaisinko? Tuskin kukaan huomaisi jos vadista yksi pulla puuttuisi.
Juurikun sormeni olivat tarttumassa pullaan, kuulin takaani puhetta.
"Ei pulla kauas puust...eikun siis vadista putoa." Kiljaisin ja pudotin pullan takaisin vatiin. Petter naurahti.

"Heh... Jassu olis tappanu sut jos oisit haukannutkaan tota pullaa. Mutta me ollaan reiluja eikä kerrota. Ainakaan heti, paitsi jos joskus...", Thea jatkoi.
"Mm", vastasin ja häippäisin taukotuvasta.

Tallissa oli rauhallista ja viileää - melkeimpä kylmää. Moikkasin Hetan kanssa puuhailevaa Beataa ja kävelin ovelle päin.
Ulkona paistoi kaunis ilta-aurinko. Suuntasin kulkuni kohti tarhoja jossa käyskenteli poneja - mukaan lukien Loka.

Otin muutaman juoksuaskeleen tarhaa kohti.
"Lokamussu", hymähdin. Poni ei liikauttanut korvaansakkaan, se jatkoi vain laiduntamista (tai sitten se vain yritti etsiä jostain vihreää ruohoa.

Konttasin aidan alitse ja pyyhkäisin polviani. Kävelin rauhallisesti Lokan luokse ja jäin rapsuttelemaan sitä, josta se näytti pitävän.

#06

[Inga-Stina]

050613

METSÄREISSU

keskiviikko

© Loka

Äh, hännänheiluttaminen on niiiin kovaa hommaa kun pitäis levätä. Mä inhoon noita ötököitä, niistä on vain haittaa. Ja missäs ne puunaajat viipyy. Petterin tai Inga-Stinan pitäisi tulla mua palvelemaan tänään. Hei, siellä näkyy joku. Ingahan se sieltä käppöstelee tännepäin. Taidanpa odottaa tässä, se saa tulla hakemaan mut.

Nyt se tulee tallista. Sillä on hymy huulilla ja se kantaa mun riimua ja narua käsivarrellaan. Inga tulee hakemaan mut! Mitäköhän me tänään tehdään.. Hmm.. Varmaan jotain hauskaa, kunhan ei ratsastusta, mua väsyttää..
"Hejj, tänään mennään metsään lenkille!" Inga hihkuu.
"Hörrhh!" tervehdin Ingaa, kai se pitää kestää.

Inga laittaa riimun päähäni ja lähdemme köpöttelemään talliin. Taas harjapuomin luo.. no on sekin parempi kuin tallissa oleminen.
Inga haki harjani. Taidanpas vähän testata. Näppäisen sitä vähän takapuolesta sitä kun...
"Loka, ei!" Inga huudahtaa.
Jaahas. Luulot pois heti enskäsittelyssä.
Inga kehuu mua kuitenkin vähän ajan päästä, sillä seison nätisti paikallani. Hänen pitkät mustat hiuksensa hulmuavat tuulessa ja sivuotsatukka joutuu aina välillä otsan päälle. Inga puhaltaa ne pois. Jos olisin Inga, minä pitäisin sivuotsatukkaa silmien edessä, se olisi vähän niinkuin kärpäsotsapanta.

Pieni tuuli virkistää mieltäni, vaikka aurinko silti porottaa. Inga puhdistaa vielä kavioni ja lähtee sitten hakemaan varusteitani.
Satulaa laittaessa heiluttelen häntääni kahta kovemmin, sillä paikallani seistessä ötökät kiusaavat kahta kauheammin... Höh.
Inga laittaa satulan selkääni. Kun suitset laitetaan, seison paikallani ja annan Ingan laittaa. En taistele hoitajiani vastaan kun tiedän että he kuitenkin tarkoittavat hyvää.
Inga laittaa vielä kypäränsä päähän ja lähdemme sitten kävelemään pihalle.
Pihalla Inga loikkaa ketterästi selkääni, säätää jalustimet sopivan mittaisiksi ja kiristää satulavyön. Sen jälkeen hän painaa pohkeet kylkiini ja lähdemme kävelemään hiekkatietä pitkin, metsää kohti.

Metsässä on hiljaista. Näykkäisen kyljelläni olevaa paarmaa. Muo et purase!
"Ai hemmetti!" kuulen Ingan sähähtävän.
"Perhanan paarma! Nyt ravataan", hän jatkaa ja painaa pohkeet kylkiini. Nostan ravin innoissani - josko pääsisimme pian laukkaamaan!
Aika kuluu huomaamatta, pian olemme jo metsän reunalla. Inga rapsuttaa käsivarttansa, ja saan tilaisuuden napata pari ruohonkortta suuhuni.
Inga vetäisee pääni ylös ja kääntää pääni kohti kotia. Tulkitsen sen käskyksi vaihtaa seuraava vaihde, ja lähden laukkaamaan.
"Loka samperi! Ei!" Inga huudahtaa. En ilmeisesti olisikaan saanut laukata. Hiljennän pikkuhiljaa raville ja siitä käyntiin.
Inga taputtaa kaulaani ja kehuu minua. Pärskähdän ja heilautan päätäni, josko se saisi ympärillä pörräävät paarmat pakenemaan.
"Mennään nyt, ennen kuin meidät syödään!" Inga naurahtaa ja maiskauttaa.
Lähden laukkaamaan, ja heitän samalla pienen ilopukin. Kesä on elämää!

Hetken päästä saan levätä eli kävelen pitkin ohjin.

Talliin saapuessamme Inga purkaa minut, ja kastelee sienellä satulan ja suitsien kohtaa, sillä olen hionnut. Kun hän on tarkistanut kavioni ja vähän harjannut, lähdemme takaisin laitumelle. Siellä pääsen taas vapauteen, saan leikkiä kavereideni kanssa ja jekkuilla vapaasti. Inga rapsuttaa minua korvan takaa, kehuu minua ja sanoo minua mahtavaksi. Hetken päästä hoitajani heittää hyvästit ja katoaa talliin.

Pian nään Ingan taas - hän vilkuttaa minulle ja lähtee kävelemään jonnekkin.. minne? .. siitä minulla ei ole tietoa.

#07

[Inga-Stina]

100613

KESÄRUNO

maanantai

© Loka

Mitä kesä tuo tullessaan,
Ruoho alkaa vihertää.
Lopulta joku viheltää
ruokailuni mun keskeyttää.

Riimunnarun kiinni napsauttaa
sitten lähdemme kävelemään.
Harjauspuomiin kiinnittää,
kaulalle taputtaa.

Harjapakki kädessään,
Inga tulla tallustaa.
Arvaan jo
harjata mut voisit jo.

Inga sukaa pyörittää
harjastani takut selvittää.
Olen valmis jo
tarhaan käy tiemme.

Tarhassa Inga hymähtää
kuinka ihana olenkaan.

#08

[Inga-Stina]

020713

KOULUVÄÄNTÖÄ

tiistai

Viileitä vesipisaroita sateli alas taivaalta, kun talutin Lokan maneesiin. Poni korskahti. Vein sen keskelle maneesia ja kapusin ratsaille. Taputin iloisesti ihanan Lokan ruskeaa kaulaa ja kannustin sen liikkeelle.

Käveltyämme hetken, siirryimme kevyeeseen raviin. Annoin Lokalle vähän lisää pohkeita ja tunsin kuinka ruuna vastasi pyyntööni. Ravityöskentelyn aikana teimme paljon voltteja ja temponmuunnoksia.

Pian kokosin ohjia vielä hieman ja kannustin ratsun laukkaan. Muutaman reippaan raviaskeleen jälkeen meno muuttui tasaiseksi laukaksi. Maiskautin vielä muutaman kerran ja etenimme pitkin pitkää sivua. Kierroksen jälkeen jäimme isolle keskiympyrälle. Yritin hakea asetusta, mutta aluksi se tuntui olevan toivottoman hankalaa. Loka nautti laukasta, eikä olisi millään jaksanut keskittyä moiseen ”pilkunviilaukseen” – niin kuin luulen ponin asiasta ajattelevan. Sitkeän yrittelyn jälkeen onnistuin ja ravasin vielä hetken, ennenkuin siirsin Lokan käyntiin ja annoin tälle pitkät ohjat.

Ulkona ei enää satanut paljoa. Avasin maneesin oven ja lähdimme kävelemään Lokan kanssa loppukäyntejä. Niinpä kokosin ohjat ja lähdimme ottamaan rentoa, pitkää käyntiä pitkin tietä.


Tallin pihaan saapuessa olin tyytyväinen Lokaan. Hyppäsin alas selästä ja kävelimme talliin. Tallissa riisuin siltä varusteet, kuivasin sitä vähän, suin ja puhdistin kaviot. Palautin varusteet satulahuoneeseen ja menin vielä hetkeksi Lokan luokse, jotta sain selvitettyä jouhista takut, katsoin myös, että ponilla oli vettä.

Kun Lokan pienet hikilaikut olivat kuivuneet, napsautin riimunvarren kiinni päitsiin ja talutin ponin laitumelle. Laskin Lokan irti, suljin portin ja palasin talliin siivoamaan karsinaa. Loka olikin päättänyt laittaa karsinan aivan uuteen uskoon, joten pitkän aikaa sain puhdistella sitä.

Lähtiessäni vilkutin vielä Lokalle pikaisesti, ennen kuin loikkasin pyöräni selkään ja ajoin pois.

#09

[Petter]

17.7.2013

Viimeisimmät kuukauteni Shelyssä olivat aiheuttaneet monenmoista mielipidettä, kinaa ja jos jonkinmoista sipattelua ja supattelua. Juoruja oli lennellyt ja kateutta oli ilmassa, ainakin Jemin sanojen mukaan. Pariin kertaan mieleeni oli juolahtanut ajatus hoitamisen lopettamisesta, mutta tässä sitä nyt taas oltiin, tällä kertaa kävelemässä kohti tallia. Vetäisin viimeiset savut tupakastani ennen kuin tumppasin sen maahan. Olin todella tyytyväinen saavutukseeni, nyt minulta menee vain yksi rööki per päivä ja parempaa kohti ollaan menossa. Nostin hymyn kasvoilleni, katsahdin aurinkoon, korjasin ray-banit ja jatkoin matkaani lintujen säestäessä metsikössä.

Kello oli suurin piirtein kolme saapuessani tallipihaan. Minulla oli ollut tänään lyhempi kesätyöpäivä ja olin tullut suoraan kylältä bussin kyydissä lähimmälle pusukoppi-paikalle. Arvailuideni mukaan, ketään ei ollut vielä saapunut ja sainkin rojahtaa rauhassa tallituvan sohvalle ja suoristaa jäseneni. Otin lähimmän lehden, jonka pöydältä bongasin – käteeni ja aloin Bilareiden maustamana lukemaan sitä. ”Miss Mix” tavasin päässäni ja aloin selailemaan sivuja. Lehti oli täynnä tyttöjen huolia, muotia ja vinkkejä eri tilanteiden varalta. Eräältä sivulta eteeni sattui artikkeli harrastuksissa syntyneistä suhteista ja rupesin innolla lukemaan lukijoiden lähettämiä tarinoita.

Kikatusta, naurua, iloista puheen sorinaa ja lähestyviä askelia. Olin puoliunessa kunnes ovesta sisään pöllähti tyttölauma, suurin osa kiljahtaen. Havahduin ja ponkaisin ylös, haroin hieman hiuksiani ja väläytin kiusaantuneen hymyn tytöille. He kaikki tuijottivat minua suu ammollaan – lehteä sylissäni ja kuraista sohvanpäätyä, olinhan nukkunut kengät jalassa. ”Ookke, mitä v*ttua sää täällä puuhat?!?! Säikyttelet tällee muita, luet tyttöjen lehtee ja kaiken lisäks oot ollu niin laiska, että sotkit sohvankin!” Tuohtunut Jemi työntyi muiden tyttöjen takaa huutamaan minulle. ”Elä ny hiilee…” sanoin naurahtaen tytölle tätä rauhoitellakseni. ”Mulla loppu jo työt ja ajattelin sitte tulla suoraan tänne, kävelin ^^.” Jatkoin muiden tyttöjen vyöryessä sohville istumaan. Jemi pyöritteli päätänsä ja meni sitten viemään tavaroitansa kaappiinsa.

-----------------

”Moikka poika!” Huikkasin Lokalle hakiessani sitä tarhasta. Se oli ihme ja kumma jo leimaantunut minuun, kun yleensä hevosilla kestää kohdallani siinä kauan – ja saapui minua vastaan portille. Aukaisin huoletta veräjän, taputin ponia ja kiinnitin narun tämän riimuun. Ruuna odotti nätisti aukaistessani porttia ja sujahti raosta ongelmitta viereeni. Kehuin ponia ja suljettuani portin lähdin taluttamaan tätä talliin. Loka seurasi minua kevein askelein höpöttäessäni sille ongelmiani ja kuunteli minua tarkkaavaisena. Talliin saapuessamme sidoin ponin karsinaansa ja lähdin hakemaan herran harjoja.

”Menossa ratsastamaan?” Käännyin kannoillani ja huomasin bruneten virnistävän nojatessaan seinään. ”Ai moi Fia.” Tervehdin tyttöä. ”Joo, niin vähän suunnittelin… aattelin vähän venytellä ruunan kaa tuolla kentällä.” Vastasin tälle ja lähdin hivuttautumaan satulahuoneeseen päin. ”Et huolis mua Tevin kaa mukaan? Harjoiteltaisiin yhessä vaikka niihi tuleviin koulukisoihin.” Fia kysäisi ja jatkoi ehdotustaan. Nyökkäsin tälle nostaessani harjapakkia ja kaapatessani ruunan suitset mukaani. Fia otti avuliaana Lokan satulan ja hymyili maireasti kävellessään perässäni ruunan karsinalle. Kiitin tyttöä ja sovimme tapaamisen kentälle tasan neljältä. Tämä nyökkäsi ja lähti reippahasti hakemaan Teviä tarhasta minun jäädessä puunaamaan Lokaa.

Harjailtuani ruunan suhteellisen perusteellisesti, nakkasin tälle varusteet päälle ja suojasin vielä oman pollani, ennen kuin lähdin taluttamaan herraa pihalle. Fiakin oli Tevin kanssa valmiina ja he hyökkäsivät eteemme ennen kuin astuimme ulos Tevin karsinan viereisestä ovesta. Fia virnisti minulle ilkikurisesti puidessani tälle leikkimielisesti nyrkkiä. Juttelimme radoistamme niiden ilmestyttyä tallin ilmoitustaululle. Vaikka eri ohjelmat ratsastimmekin, oli molemmilla sopivasti pidennyksiä, kolmikaarista ja ympyröitä laukassa. Päätimme siis keskittyä näihin. Talutimme ponimme keskihalkaisijalle ja nousimme valmisteluiden jälkeen lähes yhtä aikaa ponien selkään. Oli hieman höpsön näköistä kun minä pidempänä istuin pienemmän ponin selässä ja Fia lyhempänä kookkaamman ratsun.

Olin juuri kannustamassa Lokaa liikkeelle kun huomasin liikettä tallin nurkalta. Siristin hieman silmiäni ja huomasin Thean kurkkivan nurkan takaa. Ilahduin ja aloin tervehtimään tyttöä, joka kuitenkin katosi talliin ennen kuin sain sanaa suustani. Ihmettelin tytön kummaa käytöstä, kunnes Fia herätti minut ”Heei, mikä kestää?” Tyttö huudahti toisesta päästä kenttää. Naurahdin ja pahoittelin pikaista pois menoani antaessani luvan Lokalle liikkumiseen.

Reippaan alkuverryttelyn jälkeen aloitimme ravilisäyksillä ja –pidennyksillä. Molemmat ponit työskentelivät intopiukealla meidän ratsastajien puuskuttaessa pikkuhiljaa nousevaa hellettä. Onnistuneiden pätkien jälkeen annoimme ruunien kävellä ja juttelimme hieman. ”Mitäs ajattelit viikonloppuna?” Fia kysäisi minulta saavuttaessaan Lokan häntää. ”Hmm, no ainakin lauantaina on ne kilpailut.” Vastasin tytölle. ”Yks mun kaveri lupas tulla kuvaan, se opiskelee media-alalla.” Jatkoin ”Ja sitten sen pitäs tulla meille yöksi ja ajateltiin jonkinmoista maistiaista hommata illaksi. Sunnuntaista en tiedä.” Päätin suunnitelmani. Fia nyökkäsi ”Eipä mullakaa oikeen muuta kuin nuo kisat…” tyttö sanoi ja jatkoi ”Mutta jos nyt siirryttäs noihin laukkatehtäviin. Ajattelin, että kolmikaarista laukassa ja vaihot halkasijalle. Sitten sen jälkeen vois ottaa pari ympyrää laukassa ja det er det!” Nyökkäsin lyhentäessäni ohjia ”Naiset ensin.” Sanoin ja iskin silmää.

Lokaa ei yhtään huvittanut keskittyä laukanvaihtoihin, edes estevaihtoja ei ponista irronnut, joten jouduin väsyttävien yritysten jälkeen tyytymään ravin kautta vaihtamiseen. Näin saimme mukavat, pari kolmikaarista ennen kuin siirryimme laukkaamaan ympyröitä. Fia ja Tevi ottivat C-päädyn meidän hurjastellessa L.ssä. Annoin pikkiriikkiset laukka-avut ja Loka nosti hetkessä kauniin ja pyörivän laukan. Tämä toistettiin, myös toiseen suuntaan kunnes yhteisestä päätöksestä jäimme köpsyttelemään loppuraveja. Ruunat pärskivät oikein urakalla ja venyttelivät kaulojaan antaessamme ohjia niille. Hetken päästä jo kävelimme uralla ja kommentoimme toistemme ratsastusta mitä omaltamme kerkesimme nähdä.

-------

Loka oli ratsastuksen jälkeen suhteellisen hikinen. Itsenikin kasvoille oli pari hikikarpaloa laskeutunut, mutta pyyhin ne ronskilla käden heilautuksella suihkutellessani ponia. Loka kuopi pariin otteeseen lattiaa, mutta kiellostani lopetti sen välittömästi. Suljin hanan ja käärin letkun pois. Taputin hienosti käyttäytynyttä ponia ja heitin vielä ohuen loimen ponin selkään, jottei tämä likaisi itseään heti kättelyssä. Talutimme Fian kanssa yhdessä ruunat pihalle, katselimme niitä hetken ja puhuimme tulevista kisoista. Tällä hetkellä kaikki oli hyvin.

Lappasin lantaa Lokan karsinasta kottareihin täydellä teholla. Fia oli jo lähtenyt kotiinsa ja olin jäänyt tallille miettimään Thean outoa käytöstä. Puruja lenteli ympäri käytäviäkin, mutten ollut huomaanvanikaan niitä lähtiessäni kuljettamaan kottareita kohti lantalaa. Kippasin p*skat kasaan ja lähdin takaisin kohti tallia. ”Hups, anteeks!” Sopersin tajutessani törmänneeni johon kuhun astuessani tallin ovesta sisälle. Nostin katsettani ja aivan nenäni alapuolella seisoi Thea, vaivaantunut ilme kasvoillaan. Hymyilin tälle ja vinkkasin päästäkseni tämän ohi viemään kottarit pois. Tyttö seurasi minua Lokan karsinalle tuoden samalla harjan käytävän lakaisua varten. Virnistin ja aloin lakaisemaan. Oli hiljaista. ”Hei, mites ne kissanpennut?” Sain viimein kysytksi ”Ne voi onneks hyvin ja emä kans. Omistajakin löytyi, mutta tämä ei huolinut pentuja. Tällä hetkellä ne siis asustavat eläinlääkärillä ja niiden emo viedään pian pois.” Thea vastasi surullisena katsoessaan edelleen maahan. Hymähdin viedessäni harjaa pois. Palatessani takaisin, tyttö oli edelleen samoissa asetelmissa. ”Mikä nyt mättää?” Kysyin vähän turhaantuneena. Samalla hetkellä huomasin kyynelien vierivän tytön poskille ja saman tien jo halasin tätä. ”Näytätte tulevan niin hyvin toimeen Fian kanssa…” Thea sopersi itkuisena.

Puunasin lähes raivoissani Lokan varusteita. Lätkin rasvaa sinne ja tänne ja hinkkasin niin, että varmasti kiiltäisivät koko loppuaikansa. ”Mikä ihme näitä naisia vaivaa?” Mietin ääneen. ”Kun toiselle yrittää olla kaveri, niin toiselle tulee mustis ja toisin päin ja kohta koko sakki on samassa jamassa.” Tilitin hermostuneena satulalle. ”Mä ajattelin et tää kaikki menis omalla painollaan, mut nää norjalaiset heppatytöt on kyllä kummallista sakkia.” Katsoin hetken satulaa ja puristin sitä rystyset punaisena ”Ja nyt puhun satulalle.” Sanoin naurahtaen ja päätäni pudistaen. Olin kymmenisen minuuttia sitten passittanut itkuisen Thean kotiin ja päättänyt rueta siistimään Lokan varusteita lauantain kilpailuita varten. Satula ja suitset olivat jo rasvattu, vielä tulisi huopa harjata ja katsella jostakin letityskuminauhoja. Halusin, että kaikki oli ajoissa valmiina. Laitoin nahkavarusteet takaisin paikoilleen ja lähdin huovan ja harjan kanssa harjauspuomin luokse norkoilemaan.

Siistittyäni Lokan varusteet ja haettuani herralta loimen pois kiipesin oleskeluhuoneeseen, jossa minua odottivat kiihkeästi kinasteleva ”vanha pariskunta” Catu ja Sven. ”Anteeksi vain häiriö.” Sanoin naurahtaen astuessani sisään ”Ajattelin tulla vain hakemaan vähän purtavaa.” Jatkoin paikallaolijoiden valahtaessa punaiseksi. Suuntasin askeleeni kaapille, josta nappasin parisen keksiä ja laskin vettä lasiin. ”Häiritseekö teitä jos jään tänne, vai suuntaanko jonnekin muualle?” Kysyin ja laskin tavarani sohvapöydälle. ”Joo, jää vaan.” Sven vastasi ”Mä tästä taidankin lähteä hakemaan hevosia sisälle.” Hän jatkoi, loi silmäyksen Catuun ja lähti yksin alakertaan. ”Mistäs siinä oli kysymys, jos saan kysyä.” Utelin tytöltä. ”Äh, ei mitään.” Tyttö vastasi vaisusti ja kääriytyi läheiseen vilttiin sohvan nurkkaan.

Katseltuani hiljaa nyyhkyttävää Catua, en voinut vain jättää tätä yksin sohvan nurkkaan. Laitoin lasini pois ja rohkaistuin kysymään tytöltä halusiko tämä mitään. ”Joo, lämmin kaakao voisi tehdä terää.” Tyttö vastasi pienellä hymyllä varustettuna. Nyökkäsin ja aloin lämmittämään vettä. Mittailin kaakaojauhot, lisäsin veden ja sekoitettuani juoman aukaisin jääkaapin etsiessäni valmiskermavaahtoa. Ja siellähän sitä oli, pursotin reilun kökkerön vaahtoa juoman pinnalle ja tarjoilin sen keksin ja lusikan kera jo hieman piristyneelle Catulle. ”Mm, hyvää!” Tyttö vastasi ja väläytti nätin hymyn. ”Tottakai, kun mestarikokki Enger on kyseessä.” Sanoin iskien silmää. ”Mikä, Enger..?” Catu kysäisi naurahtaen. ”Jep, Petter Åke Enger… Eksoottinen ruotsalainen nimi, eikös?” Vastasin hymyillen. ”Ehkä joo, vähän.” Tyttö vastasi katsoessaan minua suoraan silmiin. Pian nauroimme kummatkin vatsa kippurassa kaikenmoisille ”eksoottisille” nimille, joita keksimme yhdessä.

Ilta oli mennyt rattoisasti minun ja Catun heitettyä läppää koko sen ajan. Jassukin oli eräässä vaiheessa tullut ihmettelemään kun Sven yksin myrtyneenä aloitteli ilta-tallia ja yläkerrasta kuului hirveä räkätys. Saimmepahan tältäkin parit naurunkyyneleet poskille kertoessamme hienoja nimi-ideoitamme tälle. Kellon kuitenkin lähestyessä yhdeksää patisti Jassu minut lähtemään kotia. Seisoskelin hetken pihalla, kävelläkö vai soittaako kyyti. Päädyin näppäilemään isän numeron uuden Samsungini numeroruudulle ja soitin hälärin puheaikani päätyttyä.

Pian isäni kaarsi tallin pihaan minun kyykkiessä tallin nurkalla kylmissäni. Muutama tunti sitten ilma oli hälyttävän kuuma, mutta oli pikaisesti laskenut jonka todellakin tunsin luissa ja ytimissä. Aukaisin Volvon etupenkin oven, tervehdin paapaa, nousin autoon ja suljin oven perässäni. Käänsin volyymit 50 radiosta ja käperryin penkkiin kylmissäni.


Loka pällistelemässä tarhassa ratsastuksen jälkeen. Näyttääpä synkältä xD

Petter & Loka 3hm

Nooni, kaikki tehtävät + kuva + 1513, elikkäs supermäniä tännekipäi

Merkki lisäilty, upeaa työtä!
- Jassu