|
|
Post by Viivi on Sept 28, 2013 0:22:16 GMT 3
Rafaleer
"Raffe"
eestinhevonen, ruuna
heC / re 60cm
hoitaja: Kristel |
|
|
|
Post by Kristel on Sept 29, 2013 0:22:00 GMT 3
Kultainen kultani Ruuna painoi turpansa kainalooni ja siirtyi sitten hamuamaan violetin takkini hihaa. Näylle ei voinut kuin naurahtaa, ja olisi tehnyt mieli huutaa. Raffe, tämä kullannuppu joka kieri nyt sylissäni, oli minun hoitohevoseni. Kuinka se olikaan mahdollista, tiedä häntä. Mutta se oli ainakin totta! Kultainen karva pölysi kun rapsutin ruunan kaulaa lempeästi, ja toinen sulki silmänsä ja nosti päätään nautinnon merkiksi. Nämä hetket olivat hoitajana parhaita - rakas hevonen lähellä, ihan vain kahden kesken. Seurana vain hiljainen talli ja satunnaiset ulkoa kuuluvat äänet, upeaa upeaa. Viimeiset auringonsäteet lämmittivät vielä Shelynkin maneesia, mutta kylmä tuuli ja yöpakkaset tekivät tallilla olosta tukalaa, jos mukana ei ollut tarvittavia vaatteita. Hiljaisuus rikkoutui, kun hikinen porukka toi ratsujaan sisään. Erään tytön hiukset sinkosivat joka ilmansuuntaan, ja seuraavan ranskanletti oli löystynyt ja yksi suortuva oli jo letitysvaiheessa laitettu kummallisesti, tämä tyttö oli näkynyt tallilla jo ennen tuntia. Voi että minulla oli ikävä. Ikävä jo nyt sitä rauhallisuuden tunnetta. Oli minulla ikävä muitakin asioita, kuten Isacia ja Oslon vuonohevosia. Mutta olisihan minulla aina Raffe. Isac tulisi pian takaisin Norjaan ja kaikki olisi täydellistä. Loistavaa. * * * Oikeastaan elämä oli nyt mukavaa täällä tuppukylissä. Shelyes oli kävelymatkan päässä, ja koulussa sujui hyvin. Olin saanut uusia ystäviä kuten Karlin ja Malinin, sekä brittitytön joka kuulosti kummalliselta – Avan. Ava oli luvannut tulla joskus Shelyesiin tunnille, ja oli ilmeisesti tulossa ensi viikolla. Mutta sehän sopisi minulle. Näin ajatellessani jynssäsin ahkerasti Raffen kippoa puhtaaksi, mutta homma ei ollutcerityisen kuvottava. Lannat oli joku innokas tuntilainen halunnut luoda ratsastuksensa jälkeen, mutta en ollut kieltäytynyt, ja oppisipahan neito jotakin uutta. Ei minulla kauaa mennyt nokka tuhistessa sen tytön kanssa. Viimein, kun olin saanut jynssättyä koko upean kupin, vein pesusienen pois, ja hain Raffen sisään. Ehkä voisimme tehdä jotain yhdessä... viideltä alkaisi Raffen seuraava tunti, voisin lähteä sitten. Puolitoista tuntia oli tässä aikaa, joten en mitään erityistä ehtisi tehdä. Ruuna seurasi minua karsinaan kuin koira, ja sen silmissä oli tuo suloinen katse. Tunti alkoi, ja porukka virui ulos. Otin sitten esitte luonnosvihkoni ja heti piirsin Raffesta muutaman hahmotelman. Kullanvärinen ruuna katseli ympärilleen ja ilmeili minulle, roikotti kieltä ulkona ja kaikkea. Kunnon poseeraukset käynnissä. Tunnin kuluttua Henriette saapui. Lyhytpuheinen mutta jämäkkä, 13-vuotias brunette. Auttelin häntä vain hieman, sillä kuten Henriette itse tokaisi: "Jatkotuntilainen osaa varustaa hevosen". Ilman muuta oli ainoa mitä keksin ja katselin sitten sivusta ja vähän kieroon. Henriette varusti Raffen, mutta ei kiristänyt vyötä, ja turparemmi oli liian tiukalla. Väänsin remmit vielä oikein kun oli sika lähteä kentälle. "Sä kai sitte pärjäät sieltä itse pois?" kysyin naama peruslukemilla. "Ju", toinen mumisi niin etten melkein kuullut. "Toivottavasti sä tykkäät Raffesta. Se on tosi ihana poni ja tekee parhaansa kunhan annat selkeet avut", selitin ja rapsutin ruunan kylkeä toisen istuessa selässä keräämässä ohjua. "Joojoo!" Henriette ärähti tympääntyneenä. "Raffe on sit ens tunnilla et pidä huolta siitä että palautat sen Andrealle. Andrealla on ne tummat, lyhyet kiharat. Muistatkos?" vielä lisäsin, mutte kuullut vastausta joten lähdin kentältä vinkaten Jassulle ohimennen, että Vinjan poika Emil oli maailman ihanin, vaikka tiesin Jassun kuulleen tuon jo viideltäsadalta vaahtosammuttimelta ennen minua. Menin nojaulemaan jopooni, ja juttuseuraa tuli paikalle paljon. Juttua tuli vaihdettua Beatan ja Zacharyn kanssa, myös jonkinlainen talliapulainen Sven heitteli minulle kuivaa huumoriaan. Pakko myöntää että Svenillä oli ulkonäköä mutta tuo vaikutti sisältä hiukan kummalliselta, sarkastiselta ehkä? Beatan tunsinkin etukäteen, Zac olikin vasta päässyt hoitajaksi. Sitten tunneilta tunnen myös Kairanin, Venlan ja pari muut, eli ei hullummin. Tästä se lähtee, ja eikun menoksi sitten. Raffe & Kristel 1HM |
|
|
|
Post by Kristel on Oct 18, 2013 2:33:19 GMT 3
Väsyneenä väsyttää Nousin raskaasti seisomaan pienenpienessä huoneessani, venyttelin haukotellen ja siirryin laahustaen juomaan lähimmästä automaatista. Juu, minä olen siis Rafaleer hienosti sanottuna, mutta kaikki vähänkin tutut sanovat Raffe. Ei niin hienoa, mutta tarpeeksi hyvä minulle. Olen herännyt, kuten tavallisesti, hyvin aikaisin jotta saisin ruokaa. Ja tällee btw, minua väsyttää. Rapsutan kaulaani kaltereihin ja kuuntelen kuinka muut vielä nukkuvat. Hetken kuluttua herää Mässy, jolla on vähintään yhtä kiljuva nälkä kuin minulla. Kun Mässy kajauttaa ilmoille ensimmäiset aamuäreytensä sävelet, koko porukka herää, ja kohta käynnissä on hirvittävä hulina - joku avaa tallin oven kukkia ulkoa päin... Se on meidän kuningattaremme Jassu kaverinsa Catun kanssa. Jassu on tehnyt meistä kaikista orjia, mutta on silti ihan mukava. Vati on hauskempi, sillä se tuo meille ruokaa. Ja vie meidät yleensä ulosajon ellei hoitaja satu tielle. Kun saan kaurat ja heinää eteen, alan heti rouskuttamaan, ja Jassu nauraa minulle. No mitä, kyllä nyt possulle siis ponille ruoka maistuu! Murahdus ja toinenkin. Ruoka tarkoittaa töitä enkä taaskaan nauttinut yhtään evästelystäni. Ensi kerralla sitten. No hyvä, nyt Catu tulee viemään minut ulos. Naru on kiinni yksi, kaksi, kolme, nyt... - Raffe, seis! Murh, nyt pysähdyt! Hmph. Mä en tehny mitään väärää ja joudun maksaa siitä! Kammottavaa, kerrassaan. Mieli tekee repiä naisen pää irti, kunnes tyydyn kävelemään nätisti tarhaan. Tarhassa minulla on aina kavereita. Nytkin sain jututettua hienosti ystäviäni, kerroin hauskimpia vitsejä... - Kerran ampiainen meni baariin, ja siellä hänelle sanottiin, että "Meillä on samanniminen drinkki!" ja ampiainen kysyi: "Ai Risto vai?" Porukka nauroi, minä olin seurapiiriprinssi! Joskus iltapäivällä tuli se nolo hoitajatyyppi Kristel minun luokse. - Moiii hanikulta Raffe miten menee nukuitko hyvin rakastan sua! se piipitti ja vei minut sisään ja harjasi. Se oli vielä ihan ok mutta sitten piti ottaa se lusikka suuhun ja vyöttää juuri sopivan kokoinen maha - vapauden riistoa! Päätin olla tosi kiltti tunnilla, että ensi kerralla voisin vain anella vapaapäivää. Minut vietiin kentälle jossa joku tyyppi nousi selkääni, ja ohjauduin nätisti koko tunnin ajan sen tyypin käsissä. Lopuksi minut vietiin sisään ja taas harjattiin. Ja en jaksa kertoa enempää, väsyttää... krooh... 2HM |
|
