Danan hoitopäiväkirja

[Meeba]

3.11.12


Marraskuu, vihdoinkin. Ilma oli kolea ja mukava, lunta leijaili hiljalleen alas puista ja taivaalta. Maisemat olivat upeat eikä ratsastusreiteistäkään ollut valittamista. Otan ohjat paremmin käteen ja nostan laukan. Polku jota kävelimme oli sopivan tasainen ja eikä siinä ollut kiviä jotka saisi tamman kompastumaan.
Laukkaan risteyksen loppuun ja pysähdyn odottamaan Catia ja Elliä jotka tulevat vanavedessämme hieman hiljemmin laukaten.
"Jestas ku se jakso pinkoo noin nopee..", tyttö naurahti ylitettyämme ojan ja palattuamme takaisin hiekkatielle.
"Pitihä sen nyt vähän irrotella", nauroin. Kumarruin silittämään tammaa kaulalle ja kohensin sitten ryhtiäni.
"Mitäs sä aattelit tehä täs marras - joulukuun aikana?" Cat kysyy.
Kohautan olkiani, miettien hetken miten vastata.
"En mä oo ihan varma, yritän Danaa totuttaa esteille ja silleen", hymyilin. Niin tietty, Danahan oli estepainotteinen.
Catherine nyökkää ja rapsuttaa Elliä kaulalle.
"Mä haluisin maastoilla paljon, tällä on nii ihana mennä näis talvimaisemissa", tyttö kertoi leveästi hymyillen.

Tulimme tallinpihalle takaisin, tuntilaisia ei näkynyt missään, koska oli lauantai. Pihalla oli hiljaista ja taivaan tummetessa lumisateet näkyivät osittain vain katulampun valaistuksessa.
Pysäytän Danan hoitopuomin luokse, ja laskeudun selästä alas. Kiitän Catia reissusta ja sovimme millon taas voisimme yhdessä käydä vähän maastoilemassa. Nostan Danan jalustimet ylös, otan ohjat kaulalle ja talutan sen pihattotalliin.
Iltaruokien jaettua tallista kuului ainoastaan heinien rouskutus ja vähän väliä pieniä hirnahduksia.
Danan hoidan jälleen perusteellisesti ja vien kamat paikoilleen, ei sen kummempaa.. olin tosin tuonut mukaani pilkottuja porkkananpalasia joten annoin ne tammalle syötäväksi.

Kävelin tallinpihalle ulos ja huomasin tuntemattoman tytön kävelevän vastaan, suuntaamassa tarhoille. Jähmetyn paikoilleni ja alan miettiä mitä sanoa. Apua, pitääkö mun esittäytyä? Ei kun.. se varmaan kuulostaa vähän tyhmält. Mitä mä sitten sanon?
"Mooi", tyttö sanoo hymyillen. Yritän luoda väkinäisen hymyn kasvoille ja heilautan kättäni jäisesti. Voi järkytys..
"Mietin että voitsä näyttää tien tonne maastoon nopee, ku aion mennä kävelyttää mun hoitohevosta..", tyttö kysyi ja selitti tilanteen. Nyökkäsin myöntävästi.
"Tietysti näytän, kenellä sä oot menossa jos saan kysyy?"
Jäin miettimään mahdollisia vaihtoehtoja, ketkä ponit muka olisi vapaana? Ei kun hetkinen, Jassun yksityinen?
"Hoidan Kikii", tyttö sanoi. Aijaa okei, se selittikin tilanteen.
"Aa, kiva", naurahdan. "Mulla on vähän kiire, sori jos en nyt nii perusteellisesti voi tulla esittelemään noi polut mut.. tuolta hiekkatieltä pääsee maastoreitille, ja se reitti johtaa takasin tonne risteykseen", selitän taitavasti ja osoittelen eri suuntiin jotta Theaksi esittäytynyt tyttö ymmärtäisi mistä kävellä.
"Juu, kiitti", Thea kiittää mua. Ennen kun häivyn, kerron vielä nimeni ja sitten lähden kävelemään takaisin parkkipaikalle jossa kyyti odottikin jo.

Meeba&Dana 14HM♥♥♥

[Meeba]

10.11.12

Tallustaessani tallinpihalla tarhoja kohti tunnen oloni pirteäksi. Ehkä pakkanen virkistää tai jotain, mutta tunsin selvästi olevani energisempi kuin eilen.. okei, pakko myöntää - viikonlopun ansiota se on. Pari viime päivää koulussa oli aika vaikeaa, mä sain jonkun projektin tehtäväksi maanantaiksi.. ja arvaa kiinnostaisiko yhtään tehdä sitä. Avasin tarhan portin ja melkein lennän kumoon Danan tuupattua turpansa syliini. Nauroin pakosti ja silitin sitä turvasta, ennenkuin asetin riimun päähän ja talutin sen pihattoon.
Sisällä oli mukavan lämmin, sopiva lämpötila, ei jäätävää muttei tulikuumaakaan. Juuri sopiva. Raotin karsinanoven hetken silmäiltyäni, pitäisiköhän pikku hiljaa suunnitella jouluksi Danan karsinan koristelua? Karsinassa käänsin Danan ympäri ja hain harjapakin. Onneksi oli lunta, nyt sen voisi harjata vähän nopeammin kuin ennen - Danalla kun oli tapana mennä pyörimään siihen mutaliejuun syksyllä.

Huokaisin saatuani hoidettua tamman kuntoon, ja hain suitset.
Eiköhän sitä voisi ratsastaa tänään kentällä?
Palasin karsinalle ja syötin sille kuolaimet ensin suuhun, asettaen sitten suitset päähän. Asetin otsatukan otsapannan ylle ja kiinnitin soljet. Kiristin satulavyön ja taputin valmistuttuani ponia kaulalle. Talutin sen ulos kirpeään pakkasilmaan.
Lumihiutaleet tippuivat nopeaan tahtiin takilleni, eikä kestä kauaa ennenkuin olin puoliksi (takin myötä) peittynyt lumeen.
"Meeba, ootsä menos kentälle?" Kuulin hiljaisen äänen takaatani ja käännyin. Nyökkäsin, yrittäen samalla hahmottaa kuka puhui.
"Mä aattelin Heran kanssa tulla, haittaaks se vai mahtuuko mukaa?" Huomasin tutun tytön, Fian kävelevän vastaan tilastohevonen kannoillaan.
"Ei tietenkää haittaa, sekaan vaa!" Virnistin ja jatkoin taluttamista ponia kentälle. Kentän pohja näytti ihan kunnolliselta, eikä jäätyneltä kuten olisin sen olettanut olevan.
Juuri sopiva pieniin ravipätkiin ja laukkaharjoituksiin.

Pysäytin Danan kentän keskelle ja laskin jalustimet alas. Ponnistin selkään, otin ohjat käteen satulavyön kiristettyäni. Annoin selkeät pohkeet uralle, ohjaten sen saman tien oikealle kierrokselle.. tuskin Fiakaan haluisi että me törmättäisiin yhtäkkiä.
Alkulämmittelyjen jälkeen keräsin ohjat ja nostin ravin.
Ratsuponitammassa olikin energiaa tänään, se nosti tahdikkaan ja nopeatempoisen ravin, mutta kevennyksen hidastuksella sain Danan hidastamaan vauhtia ja kulkemaan harkitummin.
Pidin nyrkit hyvin pystyssä, ohjat tuntumalla. Poni pureskeli pärskähdellen kuolainta allani, liikkuen yllättävän hyvin tänään.
Hain sen jonkinlaiseen asetukseen kulmassa, ulkopohkeiden avulla, ja lähdin pikku hiljaa tekemään voltteja pitkillä sivuilla, varoin kuitenkin etten vaan tupsahtanut Fian ja Heran eteen ihan yhtäkkiä voltilta.

Harjoituksen jälkeen moikkasin Fian ja vein Danan takaisin karsinaansa. Sitten otin siltä kamat pois ja palkitsin sen parilla pilkotulla porkkananpalalla. Taputin sitä kaulalle ennenkuin lähdin takaisin parkkipaikalle josta sain kyydin kotiin.

Meeba&Dana 15HM♥♥♥

[Meeba]

3.12.12

Tuuli tuiversi hiuksissani ja kirpeä pakkanen viilensi poskeni nostaessani laukan. Danan saattoi tuntea ponnistavan lumihangesta vikkelään, pehmeään laukkaan. Kierähdin ponin selässä ja otin hetkeksi harjasta tukea, kunnes saavutin tasapainon ja istuuduin syvälle selkään, pitäen ohjat kunnolla kädessä.
"Hei, varmaan te meette noin nopee, ei kukaa pysy teiän perässä!" Fia räkätti meidän takana, jolloin tajusin hidastaa. Danan laukka vaihtui hitaampaan tempoon jolloin muut kerkesivät kiriä välimatkan pois. Beata ja Heta viilettivät meidän tasolle.
"Varo ettei tuu kisaa", virnuilin muka niin ilkeästi.
Dana kiihdytti jälleen vauhtia antaessani sille lisää ohjaa joten päädyin vaan nojaamaan hieman eteenpäin, mutten liian edes etten mätkähtäisi kaulalle. Dana käänteli korviaan hermostuneesti ja heitteli päätään ylös päästäessään höyryjä ulos.
Luminen maisema jatkui silminkantamattoniin. Pakkasta ei ollut kovin paljon, mutta raikas ilma ja viileä tuuli saivat silti posket punottamaan. Huikkasin taaksepäin, että aion hiljentää. Ja niin teinkin. Tein selvät puolipidätteet, jonka avulla sain ratsuponitamman hidastamaan ravin kautta käyntiin.
"No, miten teil meni? Kukaa ei varmaa tippunu?" Huikkailin taaksepäin, jonon hännille. Kaikki olivat kyydissä, hienoo.
Mä kysyin porukalta halusiko kukaan enää laukata, vai siirryttäisiinkö tietä pitkin metsäpolulle ravissa.
"Mennää vaa ravissa?" Beata virnisti. Koska Fia ja Theakin olivat samaa mieltä, mä nostin ravin pienillä pohkeen puristuksilla ja sain tummanpunaruunikon tamman nostamaan ravan muka niin mallikkaasti, jolloin yritin ehkä vähän liikaakin liioitella jotain huippuhyvää kouluratsastajaa - jolloin mä sain ihan satavarmasti outoja ja kummeksuvia mulkaisuja mun takaa. Virne kääntyi suupielille ja yritin pidätellä naurua. Näytti varmaan taas ah niin järkevältä, kun hytkyin tamman selässä nauraessani niin kovasti.
"Onks kaikki ok?" Fia sai juuri ja juuri kysyttyä kaiken pärskinnän ja naururymäkän alta. Kolmikko ravasi mun ja Danan viereen hyvän välimatkan päähän koska halusi täysin varmasti nähdä mun tulipunaiset kasvot ja niin järkevän ilmeen pidätellessäni naurua, etten säikäyttäisi ponit taivaan tuuliin.

Pääsimme pian tallille, jolloin huokaisin helpotuksesta ja laskeuduin tyytyväisenä tamman selästä, taputtaen sitä kaulalle.
"Mä luulin et tost ei olis tullu mitään, ette tajuu kuin vaikee mun oli olla nauramat sillo ku te nauroitte!" Thea nauraa räkätti silitellessään Kikiä kaulalta.
"True story", mumisin sujautettuani riimun tamman päähän ja riisuttuani suitset siltä.
"Kiitti et jaksoitte tulla mukaa, otetaa uusiks taas lähiaikoin", virnistin. Moikkasin tytöt.

Kävelin pihattoon jossa huomasin Milenan ja Ninon tulemassa juuri vastaan.
"Mooikka", tervehdin hymyillen kaksikkoa.
"Terve, muuten, sultahan mun pitiki kysyy, aiotko koristella Danan karsinaa nyt mitenkää joulun alla?" punahiuksinen kysyi.
"Joo aattelin jollain tapaa, en varmaa mitenkää ihmeellisesti. Silleen perus.. joulumaisesti", nauroin.
"Ookei, no nähää", tyttö moikkasi hymyillen ja käppäili ovesta ulos poni perässään. Jatkoin Danan taluttamista kohtuullisen perälle rakennuksessa ja avasin karsinanoven, johon lähetin tamman.
Vein suitset takaisin paikoilleen ja sitä mukaa nappasin mukaani harjapakin. Kävin pölärillä nopeasti tamman läpi ja poistin lumipaakut jaloista käsin, koska pehmeällä harjalla oli vähän mahdotonta harjailla kahden peukalonkynnen kokoisia palluroita pois. Kuivaan jalat nopeasti ja suukotan tammaa otsalle, rapsuttelen ja hellin sitä hetken ennenkuin painun takaisin pakkaseen.



Meeba&Dana 16HM♥♥♥

[Meeba]

3.5.13

Katsoin valkoisen, likaisen bussin saapuvan tutulle bussipysäkille, ajaen tuttua pölyistä hiekkatietä pitkin. Olin napannut kodista mukanani jotain pientä evästä, takki ihan vaan varmuuden vuoksi jos mulle tulisi kylmä (vaikka huppari tuntui ihan sopivan lämpöseltä.) Ilma oli lämmin, pilvet oli peittäneet sinisen taivaan osittain. Mulla oli aika neutraali olo Shelyyn menemisestä - mä olin vähän epävarma, ja tuli heti mieleen että mitä ne ajattelee musta.. Toisaalta, Shelyn porukka on aika rento. Dana oli nyt mun tietääkseni tuntikäytössä, jos ei aktiivisesti nii ainakin joinain tiettyinä päivinä.. Ja kyllähän mä olin sitä käynyt välillä liikuttamassa. Juoksuttanut, joskus kerenny ridaamaanki. Tänään mä en aikonut ratsastaa ollenkaan, lähinnä taluttelisin sitä maastossa, ja yrittäisin parhaani mukaan päästä takaisin mukaan.
Nousin bussiin ja annoin rahat kuskille, joka antoi kuitin ja vaihtorahat takaisin. Istuin bussin perälle, nappasin kännykän ja laitoin viestin kotiin, tulisin kotii vähän yheksän jälkeen. Mulla oli vielä kokeeseen lukeminen ja tosi mukavia juttuja liittyen kouluun...

Painoin stop-nappulaa ja hyppäsin kyydistä pois tutulla tiellä.
Kannoin laukkuani olalla, käännyin risteyksestä ja kävelin kotoisan tallin parkkipaikalta pihattoa kohti. Astuin sisään kohtalaisen lämpimään talliin, tsekkasin karsinat ja huomasin Beatan hääräilemässä Hetan kanssa. Moikkasin tyttöä ja huomasin kuinka pala nousi heti kurkkuun. Pelkäsin saavani välinpitämättömän tervehdyksen, mutta sen sijaan pirteä tyttö moikkasi mua aika iloisen kuuloisena. Sain siitä vähän itsevarmuutta kävellessäni tallin perälle ja liu'uttaessani Danan karsun oven auki. Moikkasin tummanpunaruunikon, annoin sen ensin nuuhkia mun kädet ja taskut. Heitän mun pinkin wescin hupparin sivuun ennen kuin hain harjapakin ja juoksutusliinan, jonka jätin karsun ovessa olevaan koukkuun. Harjailin Danan samalla rutiinilla kuin ennenkin, pyörein vedoin, kumisualla harjaamiseen tosin panostin vähän enemmän - se oli varmaan saanut itsensä likaiseksi aiemmin tarhassa. Dana näytti olevan ihan rentona koko hoitotoimenpiteen aikana, tuskin jaksoi edes letkauttaa korviaan kun jouduin rapsuttamaan kovettuneet mudat sen karvasta. Taputin sitä kaulalle ja hain kaviokoukun, puhdistin kaviot nopein liikkein, varoen kuitenkin. Vein harjapakin takaisin varustehuoneeseen, pyyhkien pari hikikarpaloa otsaltani. Voi kuinka tätä on ollut ikävä. Olin pukeutunut rennosti tänään. Harmaat kollarit ja aika ohut huppari, ihan sopiva mun mielestäni tällaisella kelillä. Sidoin hiukset kiinni, nostan otsatukankin ylös. Ei mua kiinnosta nyt pahemmin miltä näytän, ei kukaan kiinnitä ulkonäköön huomiota tallilla. Ei ainakaan mun tietääkseni. Asetin riimunnarun olalle hetkeksi sujauttaessani Danalle riimun päähän. Asetin narun kiinni ja nappasin juoksutusliinan mukaani.

Talutin Danan ulos lämpimään, tsekkaan nopeasti pihan läpi, kenttä näyttäisi olevan vapaa. Ja jos joku sattuu tulemaan, mä voin vaikka siirtyä kävelemään maastoon tai juoksuttaa tammaa vaan pääty-ympyrällä. Kaunis ilma virkisti kummasti mieltä ja mä tunsin oloni pirteäksi taluttaessani tammaa kenttää kohti. Ruman värinen ruoho pilkotti pienten lumilänttien alta ja mä päädyin vain ajattelemaan positiivisesti - sieltä se kesä oli tulossa.

Kentällä juoksuttelin Danaa ympäri ämpäri, tein ravi-laukkaharjoituksia (sen minkä pystyin, tamma kävi vähän kuumana.) ja lopuksi mä päästin sen irrottelemaan ympäri kenttää. Eikä muuten kukaan sattunut tulemaan ridaamaan, mikä oli periaatteessa ihan okei. Oishan se ollut ihan mukava nähä tuttuja kasvoja ja Shelyn poneja. Päätin kysyä kuulumisia sitten joku toinen päivä, tänään bussin saapumiseen ei menisi niin kauan kuin eilen. Ainiin se koe. Siihenkin piti lukea. Miksei ihmisellä vois olla vapaata... vapaa-aikaa. Kun Dana sai tarpeeksi pukkilaukkailusta ja kimeästä hirnahtelusta, se hidasti vauhtinsa osittain mun pyynnöstä ja komentelusta (karjumisesta) ja osittain ihan omasta tahdostaan. Otin juoksutusliinan irti ja klippasin riimunnarun kiinni. Silittelin tammaa kaulalta ja odotin hetken että sen puuskuttaminen loppuisi. Mä talutin sen takaisin pihattoon.
Pyyhin hiet sen niskasta ja selästä, harjailin sen reippaasti ja rapsuttelin hetken sitä harjantyvestä, ennenkuin sanoi moikat, ja suuntasin jälleen parkkipaikalta bussipysäkkiä kohti. Olin itse ainakin ihan tyytyväinen tulokseen, kerkesin hoitaa ja liikuttaa sen aika hyvin, ja aikaa jäi vielä omiinkin juttuihin kun mä palasin kotiin.

Meeba&Dana 17HM

// Oh god... älkää murhatko D: tätä epäaktiivisuutta voi vaa... rakastaa <3 pikku propleema on siinä et mun piti miettii miten pystysin kirjottelee tarinaa koska suurin osa luuli et oon tyylii kuollu ja sit.. se et Meebaa ei varmaa oo tarinoiskaa paljoo nähty koska se on ollu jossai pölyses nurkas joulukuust lähtien. Sovitaan että Meebaa on nähty ohimennen tallilla..

[Meeba]

4.5.13

Lampsin koululaukku olalla pihattotallin satulahuoneeseen ja liu'utin hemmetin raskaan laukun satulatelineiden viereiseen nurkkaan. Kipaisin karsun kautta tarhoille hakemaan tammaa, joka näytti juoksentelevan Noran ja Linan kanssa siksakkia ympäri tarhaa. Kävelin tarhaan ja kutsuin tamman luokseni. Hengitin raikasta ilmaa kävellessäni takaisin pihattotalliin päin, katselin melkein pilvetöntä taivasta hetkisen, kunnes avasin pihattotallin oven ja talutin tummanpunaruunikon karsinaansa. Harjailin sen jälleen perusteellisesti. Ajattelin tänään mennä käymään sillä maastossa jollain pienellä lenkillä - sillähän oli tunti vielä illemmalla. Hain Danan suitset satulahuoneesta. Mulla oli vaan sellanen fiilis että teki mieli ratsastaa mahdollisimman rennosti joten päätin sitten lähteä ilman satulaa. Syötin kuolaimet ongelmitta tammalle ja nostin otsatukan otsapannan päälle. Kiristin poskihihnan ja turpahihnan ja talutin tamman ulos, jossa kipusin sen selkään.

Olin juuri maiskuttamassa sitä reippaaseen käyntiin pois tallipihalta, mutta jonkun huikkaus sai mut vilkuilemaan hämilläni ympärille. Mistä se ääni tuli? Käännyn Danan selässä melkein 360 astetta ympäri (jos nyt vähän liioitellaan..) kunnes huomasin Kairanin ja Brillen naisen taluttamana. Moikkasin hymyillen, rapsutellenn paikalla seisovaa hermostunutta Danaa kaulalta. Nainen kysyi olinko matkalla maastoon ja kaipaisinko seuraa mukaani.
"Joo seura olis kivaa", hymyilin. Nainen tarjoutui siis seurakseni kauniin ratsunsa kanssa ja lähdimme ratsastamaan yhdessä maastoja kohti.

Mä pidin keskustelua yllä ja välillä oli hiljaista kun me laukkailtiin sopivissa kohdissa ja välillä käveltiin etanamaisen hitaasti maisemia ihaillessamme.
"Tää taitaa olla vähän turha kysymys, mut ootatko säkin kesää?" Kysyin vähän naiivisti setviessäni sotkuuntuneita jouhia Danan harjantyven luota.
"No kyllä mä toivoisin että nää pienimmätkin lumikökkäreet sulais - ei siihen kauaa enää mene, kyllä tää aurinko varmasti lämmittää nää pois", nainen vastasi hymyillen.
"Joo, pitää jaksaa vaan venaa", naurahdin.
"Otetaanko vähän viel ravii?" Nostin katseeni Danasta Brilleen, joka pärskähteli rennosti kävellessään. Kairan nyökkäsi hymyillen ja antoi minulle tilaa siirtyä parin taakse.
Kun sain tilaa nostin ravin ja jouduin pidättämään hetkisen innostunutta tammaa.
Ravasimme Kairanin kanssa metsäpolulle asti jossa hidastimme käyntiin ja taputimme molemmat ratsujamme reippaasti kaulalle. Me juteltiin jälleen, ihan vain kyseltiin toiselta kuulumisia, miten arkiaskareet mennyt ja kaikkea kivaa. Me oltiin juuri Shelyn nurkilla, kun Fia ja Hera ratsasti meitä vastaan. Kairan ja minä moikattiin iloisen näköistä likkaa, joka rauhoitteli vähän vilkkaannäköistä ponia allaan. Jatkoimme matkaa tallipihalle, jossa me molemmat laskeuduimme ratsujemme selistä alas, kiitimme toisiamme seurasta ja palattiin puunaamaan hepat puhtaiksi. Talutin Danan takaisin pihattoon. Nappasin karsussa suitset sen päästä, kipaisin viemässä ne ja palasin parin harjan kanssa. Harjailin sitä hetkisen, kunnes se oli mun mielestä mukavan puhtaan näköinen ja moikkasin tamman, lähtien käppäilemään tallia ja oleskelutilaa kohti hetki sitten nappaamani laukku olalla.

Mulla oli karsea nälkä, joku kauhean makuinen energiapatukka ei kauaa pitänyt nälkää poissa, koska mun vatsa kurni uudestaan. Kiinnitin vähän kihartuneet hiukset ylös ja marssin oleskelutilaan idiootin näköisenä. Paikalla näytti olevan Fia joka oli palannut aika nopeasti maastolenkiltään (toisaalta mulla vierähti Danan puunaamisessa vartti ja pari minuuttia päälle.), ja Inkeri, joka kuunteli musaa kuulokkeistaan. Mä juttelin hetken Fian kanssa ja kyselin miten oli sujunut Heran kanssa maastossa, ennenkuin lähdin kävelemään takaisin bussipysäkkiä kohti.

Meeba&Dana 18HM[/size]