|
Post by Jassu on Sept 5, 2012 13:32:25 GMT 3
|
|
|
Post by Meeba on Sept 21, 2012 19:44:21 GMT 3
21.9.12 - Turn up the love
AD Davina. Ratsuponitamman nimi oli pyörinyt päässäni keskiviikosta saakka, kun Jassus pirautti ja kertoi että sain hoitajapaikan Danan puunaajana. Perjantaina pääsin onneksi koulusta hieman aikaisemmin, ja kerkesin tehdä läksyt ennenkuin pyöräilisin tallille. Ravasin huoneessani eestaas, koska en millään keksinyt mitä laittaa päälle. Jos pukeutuisin liian räikeästi, saisin aivan varmasti ihmetteleviä katseita tallissa kävellessäni. Mutta toisaalta, ei se muiden mielipide niin kiinnosta, enkä usko että Shelyssä olisi arvostelevia henkilöitä. Ei ole ennenkään ollut. Kun sain puettua päälleni ruskean pitkähihaisen ja rennot kollarit, kiiruhdin ulos ja hyppäsin pyörän kyytiin laukku tarakalla.
Pitkähkön pyöräilymatkan jälkeen hidastin saavuttuani tutulle hiekkatielle. Kuulin jo pitkän matkan päästä hirnuntaa, ja pelkkä se sai sydämeni jättämään pari lyöntiä välistä, ainakin sen lisäksi että jännitin ihan järkyttävän paljon. Piti vain vakuutella itselleen, tietysti pääsisin mukaan taas porukoihin. Tutun tallirakennuksen tullessa esiin tajusin että olin kotona. Tänne kuuluisin. Ajoin pyörän tallirakennuksen viereen ja sain aikaan jarruttaessani pienen kirskahduksen. Eiköhän joku jo kuullut että olen saapunut. Totta kai kaikkien pitäisi heti rynnätä mun luokse.. noei. Ei kukaan tainnut kuulla, kaikki taisi olla hoitamassa uusia hoitsujaan. Siksi päätin käydä moikkaamassa Jassua ensimmäiseksi. Päärakennus oli myös sama kuin ennenkin, paitsi että siitä oli vähän kulunut joistain kulmista maalia pois. Sekin tuntui tosin kotoisalta, kun astuin sisään. Jassu näytti olevan niin keskittynyt kirjoittamaan jotain, että olin miltei kääntyä pois, kunnes se huudahti jotakin, mun nimen. Meinasin saada sydärin, mutta käännyin kuitenkin mahdollisimman coolina ympäri ja nostin käteni ilmaan tervehtiäkseni. Jassu kuitenkin käveli huoneen perältä ja halasi mua. "Moii pitkästä aikaa, tosi kiva että pääsit tulee!" Tummahiuksinen pälpätti aika iloisen näköisenä. Nyökkäsin hymyillen. "Jep, on siitäki aikaa.. tai no ei nyt kauaa kun tulin käymään sun pitämällä maastotunnilla. Et arvaa kui kivaa tääl on taas olla!" Virnistin ja siirsin katseeni talosta ulos. "Sä varmasti haluut käydä kattomas Danaa, arvasinks oikein?" Jassu tais ollakin joku ajatustenlukija. "Juu ihan just, saanko mä käydä heittämässä kamat nopeesti tonne", kerroin iloisesti ja hipsin tallille päin. Tarkastin samalla karsinat läpi. Le Héros De la Nuit, Elin av Rågkross... mutta ei jälkeäkään Danan karsinasta tai nimikyltistä. "Joo ja sitten mä repesin nii pahasti ett --", puheet keskeytyivät kun saavuin tallin perälle. Kas, AD Davina. Sydän tykytti kovempaa, mutta petyin hieman koska huomasin ettei tamma ollut karsinassaan. No ei se haittaa, mentäisiin varmaan Jassun kanssa hakemaan se ulkoa. Huomasin kahden hoitajan tuijottavan mua ihmetellen. Hyvä fiilis oli taas kadonnut, entä jos mua ei hyväksytäkkään joukkoon? Kumpikin varmasti huomasi mun syvän huokauksen helpotuttuani, koska molemmat tytöistä esittäytyivät vuorollaan. Erika ja Emma. Nyt oli mun vuoro esittäytyä. "Okei, kiva tutustuu. Oon Meeba", sanoin leveästi hymyillen. Parempi esittäytyä iloisena ja ystävällisenä kuin ujona. Hiljaisuuden vallattua koko tallikäytävän (jos hevosten heinän rouskutusta ei lasketa) siirsin häiriintyneenä katseen tytöistä lattiaan. Keksi nyt jotain sanottavaan, hoin itselleni. En mä vaan osannut sanoa mitään. "Tootaa.. Tiiättekö, kumpikaan et missä Jassu on? Kadotin sen äsken tuol", kysyin rikkoakseni hiljaisuuden. "Joo, Jassu meni just äsken maneesiin päin", Erika neuvoi. Kiitin avusta ja lähdin kävelemään rivakasti naisen perään. Et sä livahda multa. Noei nyt sentään.
Tallipihalla huomasin kunnon mustikkapilvet kauempana, taitaa tulla kunnon rankkasade. Tuskin se haittaa jos tutustun Danaan sisällä. Ensin ois kyl järkevää saada tietää, missä tarhassa se on. "Jassuuu oota!" Huikkasin kauempaa. Saavutin naisen pian ja selitin, etten tiennyt missä tarhassa ratsuponi oikein olisi. "Ai okei, annas kun mä johdatan sut sinne. Mulla sattuu olemaan toi riimunnaru ihan tossa lähellä..", Jassu selitti kävellessämme tarhoja kohti. Kyllä mä tiesin sen ulkonäön, ei se siitä johtunut. Jassu heitti narun mulle kun avattiin yhdessä tarhanovi ja käveltiin sisään. Pari vislausta, ja tammat ravailivat pikku hiljaa suurten koivujen luota meitä kohti. Porukkaa johti kaksi vuonohevosta jotka näyttivät oikein ylpeiltä ravatessaan hännät korkealla ja askeleet ilmavin. Katseeni lukkiutui ruumiinrakenneeltaan siroon ja timmiin tummanpunaruunikkoon tammaan, joka tuli viimeisten joukossa portin luokse. Katsoin sitä ihaillen, kun se hidasti käyntiin ja odotti kilttinä että Jassu nippasi narun kiinni riimuun. "Meeba tiiän mitä sä ajattelet", nainen virnisti katsoessani ratsuponia silmät vedessä. "Se on ihan älyttömän söpö.. mut hei, annan sen sulle nyt. Sähän tiiät missä sen karsu on? Meen pitämään nyt sen tunnin, nähää jonku ajan pääst", nainen huikkasi peräänsä ja Jassun kadottua maneesiin ojensin heti toisen käteni nuuhkittavaksi. Danan pyöreät korvat kääntyilivät puolelta toiselle ääniä kuunnellen valppaana, kunnes ne nuokahtivat eteenpäin. Tunsin lämpimän ilman kämmenelläni ja ylipehmeän turvan hamuavan sormiani. En mä voinut kuin vain hymyillä leveästi. Dana oli ihana.
Talutettuani tamman karsinaan ja haettuani hoitopakin suljin oven kiinni ja nappasin harjapakista pölärin. Annoin sen vähän haistella ja ihmetellä hetkisen, en viittinyt ihan heti hyökätä harjaamisen kimppuun. Kun tamma oli hetkisen nuuhkinut harjaa läpi silitin ensin vasemmalla kädellä sen kiiltävää kaulaa ja aloin sitten harjata pyörein ja pitkin vedoin karvapeitettä läpi. Dana oli hieman hämillään, ehkä mä toimin vähän liian nopeasti harjailun suhteen? Se irvisteli vähän väliä, ja taas vähän väliä se näytti nauttivan harjaamisesta. Kaikesta huolimatta olin rakastunut sen rentoon luonteeseen ihan täysin. "Meeba?" Kuulin äänen takaatani. "Jjoo?" Vastasina ja käännyin hitaasti ympäri, huomatessani tuntemattoman tyypin edessäni. Danan karsinan edessä seisoi brunette tyttö, jota mä en tuntenut, mutta joka selvästi tunsi mut. "Olithan sä Meeba? Taino varmaan joo kun vastasit että mitä mut..", tyttö alkoi pälpättämään ja läimäsi sitten käden suulleen. "Oho anteeks, mä puhuin vähän liikaa, eiks ni?" Naurahdin ja pudistin päätäni. "Ei se mitään, ja joo, Meebahan mä oon", vastasin naurahtaen. "Okei, oon Pinja. Hoidan Vinjaa nykyää", tyttö virnisti. Nyökkäsin pari kertaa ja käännyin sitten heiniä rouskuttavan tamman puoleen. Mä saisin olla mukana Danan ratsukoulutuksessakin, sehän on ihan vaan ekstraa tässä kaikessa. Tuntuu siltä kuin mut hemmoteltais pilalle.. noei nyt ihan, siis hyvällä tavalla siis kuitenki. Viimeisteltyäni tamman ja harjattuani sen rapsuttelin sitä karsinassa vähän aikaa kunnes suuntasin ulos. Olin tosi tyytyväinen tähän. Danan ja mun hoitotaipale alkoi aika hyvin. Toivon että mä voin auttaa tarpeeksi hyvin siinä ratsukoulutuksessa, en haluu mokata mitään.
Tallustin ulos sateessa kalasteltuani laukun hoitajien tuvasta, moikkasin kaikki ennenkuin lähdin. Tuntui ihan siltä ekalta päivältä Shelyesissä, mutta ei siinä mitään pahaa ole - päinvastoin, muistan sen päivän kuin se olis tapahtunut eilen. Ja se oli ihana päivä. Kerroin Jassulle kuinka olin toiminut tamman kanssa, ennenkuin häivyin pyörälle ja lähdin ajelemaan kotiin.
Meeba&Dana 1HM
|
|
|
Post by Meeba on Sept 24, 2012 20:02:59 GMT 3
24.9.12
"Hui helkutti!" Karjahdan pyörän eturenkaan räsähtäessä kiveen kiinni ja lentäessäni maahan. Pehmeä laskeutuminen se oli, onneksi, muuten olisi voinut tulla kunnon venähdys käteen. Nostan pyörän ylös ja vislaan suomenpystykorvapennun luokseni. Laika oli kolmekuukautinen, elämäniloinen pentu, joka seurasi minua melkein ihan mihin tahansa, kunhan vain saisi olla kanssani. Naaras on sopeutunut jo ihmisiin sekä muihin koiriin, joten tuskin siitä on haittaa tallilla jos pidän sen poissa muitten jaloista. Puhdistin liat kollareista ja jatkoin pyöräilemistä kunnes saavuin tallinpihaan.
"Moikka Meeba!" Kuulen iloisen tervehdyksen kun olen suuntaamassa tarhoja kohti. Käännyn ja näen Emman Heraa taluttamassa maneesia kohti. Kaksikko oli varmaan menossa tunnille. "Mooi, mites sä?" Kysyin ohimennen, pysäyttäen Laikan. "Hyvin, oon kuskaamas tätä maneesiin tunnille. Mut hei haittaisko sua jos pitäisit tätä iha hetke ku haen mun kameran?" Tyttö kysyi aurinkoisesti hymyillen. Pudistin päätäni. "Ei haittaa, ootan sua tässä." Emma antoi minulle Heran ohjat ja kipitti hakemaan kameraansa. Ruunivoikko näytti selvästikin häiriintyneeltä kun hoitaja lähti pois, se alkoi käydä levottomaksi ja nosteli päätään kärsimättömänä. Tytön saavuttua takaisin tamma tuuppasi päänsä toisen syliin. En voinut muuta kuin hymyillä annettuani ohjat takaisin Emman käteen. Tyttö kiitti minua ja jatkoi sitten matkaa maneesia kohti. Käännyin hiekkapolulle joka johti kauemmas tarhojen luo. Laika tassutteli valppaana ja kuuliaisena vieressä, lähtien jo juoksemaan edelleni. Pyörittelin Danan riimunnarua jonka olin napannut portin vierestä ja kävelin aitaukseen sisään varovasti. "Paikka", käskin koiraa, joka totteli heti kilttinä ja istahti siihen mihin oli äsken juossut. "Danaa, aloin huhuilemaan. Tammasta ei näkynyt jälkeäkään missään. Kyllähän sen täällä pitäisi olla? Olin juuri lähtemässä kävelemään pidemmälle puiden luokse mutta voi kuinka mukavaa, taivaalta kuului rysähdys ja pisaroita tipahti niskaan varmaan tuhat sekunnissa. Läimäytin käden otsalleni ja suuntasin talliin. Ehkä Jassu tietäisi missä Dana oikeen oleskelee.
Onneksi tuli huppari mukaan, muuten olisin kastunut ihan täysin. Otin märän hupun pois päästäni ja laitoin sen Danan karsinan vierellä olevaan ns. puomiin kiinni. Siinä se kuivaisi vähän aikaa. Erika tuli vastaan Ellin kanssa ja kysyi että mihin olin menossa. "Öö, yritän ettii Jassuu. Kysyn että mitä voisin tehä Danan kaa tänään, entäs te?" Ojennan käteni nuuhkittavaksi Ellille. Vuonohevonen haistelee sitä hetken ja tuuppii sitten tylsistyneenä Erikaa. "Me mennään käymään kävelemään tonne hiekkatielle vähän, ehkä ravaillaanki." Tyttö kertoi ja rapsutti vuonista otsasta. "Ai, tosi kivalt kuulostaa!" Tokaisin virnistäen. "Kiva, haluisitko sä tulla mukaan? Jos talutat Danaa tai jotain?" Brunette kysäisi ja katsoi toiveekkaasti minua. "Jjuu voisinha mä joo tullakki. Käyn nyt ettii sen tuolta tarhoista, jaksattekste oottaa? Menee pari minaa ku haen sen", selitin ja lähdin kävelemään rivakasti tarhoja kohti.
"Danaa", kutsuin tammaa uuden yrityksen toivossa. Tule nyt, tule nyt... Huokaisin helpotuksesta huomatessani tummanpunaruunikon ponitamman kävelevän kaukana pikkuhiljaa lähemmäs. Vihdoinkin se tulee. Tamman lampsittua tahmaisesti kauempaa sain sille viimeinkin riimun päähän ja talutin sen takaisin tallin luo, missä Erika oli kavunnut selkään. Hain tammalle sen ruskean sadeloimen ja talutin sen sitten Erikan ja Ellin perään hiekkatielle. "Mutta tota.. jotta me saatais aikaseks jotain öö keskustelua, hehe.. nii, mites sun hoitotaipale Ellin kanssa? Se on varmasti iha sairaa kiva, eiks ni?" Kysyin luodakseni jonkinlaisen keskustelun ylle. Erika taputti Elliä kaulalle. "Joo ihan oikeessa oot, tää on tosi kiva hoitaa", tyttö sanoi ja loi leveän hymyn kasvoilleen. "Entä Dana?" "Dana on tosi mukava! Pidän siit tosi paljon", saarnasin ja taputin tummanpunaruunikkoa rennosti kaulalle. Sade yltyi ja kimposi vielä nopeampaan tahtiin vaatteista maahan ja hevosten selistä muualle. Shelyesin lähellä sijaitseva pelto oli kuin tehty laukkaamista varten, eikö se ollut niin että talvella siellä on vielä kivempi mennä? Havahduin nykyhetkeen ukkosen jyrähtäessä kauempana. Dana säpsähti ja ponin korvat kääntyivät niskaan mutta se ei kuitenkaan noussut takajaloille. Rauhoitin sitä hetken, Erika tosin painoi vain menemään. "Meen laukkapätkän, mun on pakko kokeilla!" Tyttö naurahti. "Okei, tää kuulostaa varmasti et oisin sun äiti, mut.. mee varovaisesti", naurahdin ja pysäytin Danan kun vuonis oli viilettänyt pois näkökentästä.
"Oota Dana nyt", kehotan sitä. Ratsuponi näytti kyllästyneeltä seisoskelemaan paikallaan ja veti äkkinäisesti pään alas hamutakseen kosteaa ruohoa ojanreunasta. Nostin tamman pään ylös ja aloin rapsuttelemaan sen otsaa. "Vois suakin vähän laittaa ravailemaan, eikö ni?" Hymyilin ja maiskutin tamman liikkeelle. Lähdin hölkkäämään verkkaasti tamman vierellä, päästämättä toista kuitenkaan kiilaamaan ohi. Ravailtuamme hetken Erika laukkasi takaisin tietä pitkin luoksemme ja lähdimme käppäilemään Shelyesiä kohti. "No? Oliks Ellillä kiva laukka?" Naurahdin ollessamme pihassa. "Joo, tosi mukavan tuntunen! Sellanen missä oli helppo istua, onneks, en ois halunnukkaa joutua ompelukoneen selkään", brunette vastasi naureskellen. "Meen hoitamaan Danan ja lähen sitte kotii, nähää huomen ehk! Moikka!" Vilkutin ohimennen ja kävelin talliin. Laitoin hupparin ruskean pitkähihaiseni päälle ja talutin tamman karsinaan.
Kävin tamman läpi nopeasti pölärillä ja kumisualla ja kuivasin sitten pyyhkeellä liiat vedet pois ja loimitin sen. "Heippa Dana, nähään", kuiskasin tammalle ja rapsutin sitä harjantyvestä enennkuin lähdin kotiin nuori tallikoira mukanani.
Meeba&Dana 2HM♥♥♥
|
|
|
Post by Meeba on Sept 26, 2012 20:46:40 GMT 3
26.9.12
Kello kävi pian tasan kahdeksan, kun olin astunut tallinpihaan. Tällä kertaa olin seuratta, suomenpystykorvani ei ollut mukana. Suuntasin talleille päin tarhat vilkaistuani ja astuin ihanan lämpimään talliin jossa oli tuttu ja mukava tuoksu. Katsoin karsinoissa tyytyväisenä heiniä rouskuttavia hevosia ja siirryin sitten Danan karsinan luo. Tamman ruskeat silmät tuijottivat minua uteliaina kaltereiden toisella puolella, ja sitten toinen kurkotti nuuhkiakseen kättäni ja puhaltamaan siihen lämmintä ilmaa. "Moikka Meeba", kuulin Emman äänen. Käännyin ja tervehdin iloisesti. Emma oli innokkaana kertomassa minulle kuinka hän ja Hera olivat käyneet Shelyesin maastopoluilla ja kuinka kivaa heillä oli yhdessä ollut. Hymyilin lämpimästi. "Kiva, ootteko te enää menossa mihinkään?" Kysäisin. "Eei kai, hoidan Heran ja häippäsen kotiin." "Ookei, oisin aatellu että jos olisitte tulleet vähän käveleen tonne hiekkatielle, mutta taian sitte mennä yksin Danan kaa, moikka", saarnasin hymyillen ja siirryin sitten toisen karsinan sisään ja painoin käteni rennosti sen kaulan ympärille, hellästi halatakseni. Danan lämmin kaula tuntui ihanalta ihoa vasten. "Mennäänkö taas tänään kävelemään?" Supatin sille kun kävin läpi sen paksuja jouhia. Hiljaisuushan oli myöntymisen merkki. Laitoin hupparin taas harjapakkia haetasseni puomille karsinanoveen, ja suoristin tummanruskean pitkähihaisen alas. Onneksi oli mukana musta kaulahuivi, se oli jo sen verran lämmin ettei ollut kauheaa hätää.
Palasin karsinaan ja nappasin pölärin, jolla aloin käydä läpi tammaa. Kovettuneet mutakimpaleet lähtivät karvan päältä helposti, mutta huomasin että selän lähettyvillä oli paljon roskaa ja muuta mönjää mitä oli tarttunut karvaan tamman piehtaroidessa. Siirryin kumisukaan ja harjasin pitkin pyörein vedoin. Danan toinen takajalka oli rentona levossa ja se odotti kärsivällisesti että sain hommani tehtyä. Hikipisaroiden valutessa otsaltani laskin kumisuan harjapakkiin ja vein pakin ulos. Sipaisin hiukseni ylös ja kiinnitin ne korkealle poninhännälle, ja nappasin sitten karsinanoven koukusta tamman ruskean riimun ja sujautin sen sille ongelmatta päähän. Pidin rauhallisista kävelyistä Danan kanssa, se ei ollut helposti kyllästyvä vaan kulki reippaasti eteenpäin, kuitenkaan turhaa hosumatta. Lähdin taluttamaan tammaa ulos punottua riimunnarua keinautellen puolelta toiselle ja pysäytin tamman tallinpihaan. Herranjestas, miten jäätävä keli. Norjan taivas oli sysimusta, hyvä, että kentällä oli sentään kirkkaat valot, muuten olisin varmaan törmännyt ihan keneen tahansa joka oli tulossa vastaan.
Dana kulki pää rennosti nuokahdellen vieressäni hiekkatietä pitkin. Tähdet loistivat taivaalla ja viimeisiä lehtiä oli varisemassa puusta. Milloinkohan lumisadetta on luvassa? Kiinnitin huomiota metsänreunoilla sijaitseviin valonlähteisiin, mökkeihin, tummanvihreisiin kuusikoihin ja kellertävänoransseihin lehtipuihin jotka liikkuivat hiljalleen tuulessa. Oikaisin tieltä ojan yli varovaisesti pellolle ja kävelin ihan keskelle. Pysähdyimme siinä missä yksi tähti oli kirkkaimmillaan, ja katsoin suoraan sitä kohti. Ihailin sen välkettä, se taisikin olla hieman kirkkaampi kuin muut tähdet. Sitten katse siirtyi toiseen tähteen, sitten kolmanteen, ja vielä moniin muihin, kunnes katsoin Danaa joka katsoi minua hieman hämillään. Ratsuponin kysyvä katse sai minut asettamaan käteni jälleen tamman harjan luo ja rapsuttamalla oikein hartaasti sitä harjantyvestä. Silitin tamman kaulaa ja seisoimme vielä hetken katsellessa upeaa tähtitaivasta, kunnes käännyimme tallille päin. Hiekkatielle tullessani lähdin varovaisesti hölkkäämään tallia kohti, Dana nostaen ponimaisen, pehmeän ravin häntä korkealla heilahdellen.
En muuten tiennykkään että pidän tähdistä.. No ehkä sellanen syksy-talvifiilis johtaa sellaseen, että päätyy tuijottelemaan lumoutuneena tähtiä taivaalla? Hah, ehkä. "Heei suakin näkee!" Ei jeesus sentään, eihän se vaan oo.. "Ai moikka Catu!" Sanoin iloisesti virnistäen. "Moe. Ai mut herrantuutelis ku sulla on söpö hoitoponi! Kyllä mä tätä ennenki oon nähny täällä mutta voi sitä pikkumussukkaa, on sil kyl ihana turpaki, sellane silkkine", nainen selosti ja päädyin vain nyökyttelemään hiljaa. Onks sillä kaikki kunnossa? "No mutta mites sulle? Mites paskanlappaaminen on sujunu?" Repesin heti kysymyksen jälkeen, mutta tajusin pian että olin ainoa nauraja. Catun naama näytti olevan aika hyvin ankaran oloinen. Sitten brune virnisti. "Ihan jees, se työ menee nii ja näi, hevosten takia mä tääl oon. Ja palkan. Ja kavereiden. Selittelenköhän mä ny vähä liikaa?" Se pälpätti taas. Dana tunki otteestani ja lähti kävelemään jääräpäisenä tallia kohti. Vetämällä narusta sain sen pysäytettyä. "Eet sä selittele, mut mä kuuntelen sun tarinas loppuun seuraavan kerran, nyt mul on tää ponipallero hoidettavana", huikkasin perään ja käppäilin tamma vierelläni talliin. "Tehkääs tilaa jooko", neuvoin tuntilaisia käytävällä samalla yritettyäni kävellä läpi. Tytöt kun näyttivät vaan seisoskelevan silmät selällään hoidettuaan omat tuntiratsunsa. Suurimman osan katse kuitenkin siirtyi kaikkien tulevaan unelmien tuntiponiin, pikku Dana-prinsessaan. Näytin itse varmaan kamalan esimerkilliseltä kävellessäni karsinalle diivamaisesti poni perässäni. Hienoa, Meeba. Oikein mahtavaa. Päästin oven suljettuani tamman vapaaksi karsinaan ja avasin harjapakin. Likaa ei nyt erityisesti ollut kertynyt, aiemmin se oli ollut hieman hikinen koska sitä oli päivällä juoksutettu. Dana oli pakko nyt hoitaa pikaisesti, harjailla huolellisesti mutta nopeasti ja sitten pitääkin jo palata kotiin tekemään matikanläksyjä. Voi kuinka rakastankaan arkipäiviä. Koulupäiviä tarkemmin ottaen.
Viimeisteltyäni Danan, tuotuani hieman lisää heinää ja puhdistettuani pahimmat liat karsinan nurkissa tms (taisin olla avuliaalla tuulella) sanoin heipat ja suukotin sitä kaulalle. "Ai moi Inksu!" Tervehdin pihalla vastaan tullutta blondia ja Netteä, joka tuijotti hoitajaansa suurilla silmillään. Inkeri hymyili ja tervehti. Oltiin tavattu noin viikko sitten kun kävin ensimmäisen kerran katsastamassa Danaa. Inkeri vaikutti tosi mukavalta. "Mites sulle?" Blondi kysyi rikkoakseen hiljaisuuden. "Ihan jees, lähen pyöräilemään kotiin. Äiti toi äsken pyörän tohon, se lähtee ite kaupoille..", kerroin naurahdellen, mutta tuskin se Inkeriä kiinnostaa, jatkoin mielessäni. Hymy karkasi huulille pakosti katsellessani kirjavaa shetua hyörimässä vaaleaverikön jaloissa. "Mullaki on pyörä mukana! Mä hain tän tarhoilta, mennäänkö yhessä pyörräillen kotiin? Tuun koht, vien eka Neten sisälle", tämä sanoi. Ei ollut varaa vastata torjuen, Inkerin kanssa on varmasti hauskaa pyöräillä yhdessä.
Pian tyttö saapui takaisin tallinpihaan ja lähdimme pyöräilemään yhtä matkaa Shelystä kotia kohti.
Meeba&Dana 3HM ♥♥♥
|
|
|
Post by Meeba on Sept 27, 2012 19:49:02 GMT 3
26.9.12
Hikipisarat tipahteli otsalta ajaessani ylämäkeä ylös. Ilma oli ällöttävän kostea sumun takia ja koko tiellä oli hirveän vaikeaa edes nähdä minne oli menossa. Selviydyin kuitenkin tallille asti. Laitoin pyörän lukkoon pyörätelineeseen ja kävelin talliin. Kosteuden takia oli kiva käyttää vähän kevyempää, joten olin laittanut vain rennon pitkähihaisen ja mustat kollarit jalkaan. Saavuttuani Danan karsinalle minut vastaanotettiin pehmeällä hörähdyksellä. Avasin karsinanoven ja luikin sisään, asettaen sen sitten raolleen ja kietoutuen Danan lähelle silittääkseni sitä jälleen. "Heeippa tyttö", juttelin sille mukavia rapsutellessani harjantyvestä ja otin pari askelta taaksepäin sitten. Sitä voisi varmaan vähän juoksuttaa kentällä. Irtohypytystäkin, ehkäpä?
Kipaisin hakemassa harjapakin ja tultuani takaisin karsuun suljin oven perässäni. Dana näytti ihan tyytyväiseltä suunnitelmaan, ei se ainakaan vihaiselta näyttänyt. Päinvastoin, ihailin sen positiivista ja pirteää luonnetta. Harjattuani tamman laitoin sille riimun päähän. Juuri kun olin lähtemässä ulos karsinasta päätin kokeilla jotain. Peruutin tamman kauemmas ja pysäytin sen. "Musta tuntuu ettet kauheesti tykkää tästä, mutta jos susta on kuule estehevonen tulossa, pakkohan sun on tottua ratsastajaas." Aloin juttelemaan tammalle ja kapusin hiljaa ja varovaisesti sen selkään. Ensin jäin makaamaan vatsalteni tamman selkään, rauhoittaen sitä ja taaten sille että se todella olen minä. Sitten istuuduin selkään ja olin siinä vain ihan hetken, kunnes kumarruin tamman kaulaa vasten ja annoin hurjasti kehuja. Liu'uin selästä alas hiljaa ja turvallisesti, tamman säikkymättä. Sitten lähdin taluttamaan sitä ulos.
Juoksutin tamman ja palasin sitten kotiin suihkutettuani sen pesuboksissa ja kuivattuani sen.
Meeba&Dana 4HM ♥♥♥
// kauheen lyhkänen tuli, anteeksi siitä :c muttamutta, ehkä huomenna pidempää. (:
|
|
|
Post by Meeba on Sept 28, 2012 19:54:34 GMT 3
28.9.12
"Nonii, nyt on kaikki valmista. Tuus", kehotin ratsuponitammaa perässäni. Hoitopuomista tamman irrotettuani talutin sen kentälle. Ilma oli viileä, mutta aurinko porotti kuitenkin ohuiden pilviverhojen takana. Hengitin raikasta ilmaa kävellessäni reippaasti kenttää kohti, jossa Jassu odotti juoksutusliinan kanssa. Pysäytin tamman kentän keskelle. Jassu näytti innokkaalta. "Mitä jos tää ei toimikkaan?" Kysyin epävarmana, silitellessäni tamman kaulaa Jassun asettaessa sen päähän juoksutusliinaa kiinni. "Ei se välttiks eka onnistukaan. Juoksutetaan eka liika energia siitä pois, sitten se saattas ottaa sen vähän rauhallisemmin", Jassu selitti, kun alkoi hölläämään liinaa ja ohjasi tamman uralle. Suljin kentän portin ja astuin Jassun vierelle. Jalustimet ylhäällä, tahdikkaasti ja mukavan ponimaisesti pienillä askeleilla kävellen Dana eteni uralla. Ponin korvat olivat hörössä ja se odotti innolla mitä tehtäisiin seuraavaksi. Kylmä viima kävi kentän luona ja sai kylmät väreet aikaan, ilmeisesti Jassullakin, kun nainen alkoi yhtäkkiä hieromaan toista käsivarttaan. Olin tullut aika vähillä vaatteilla talleille, ohuella ruskealla pitkähihaisella. Kollarit oli ainakin ihanan lämpimät, eipä tullut kylmä niissä. Kaulahuivistakin oli hyötyä. Dana alkoi selvästi lämpenemään parin kierroksen kävelemisen jälkeen ja Jassu päästi sen pikku hiljaa ravailemaan kentän ympäri. Hilda saapui kentän laidalle Emma mukanaan. Jassu heippasi mutta kääntyi sitten Danaa kohden kovin keskittyneen näköisenä. Hymyilin kaksikolle kentän laidalla. "Mooikka, mitäs te?" "Ihan jees, kohta lähetään yhes käymään maastoissa", Hilda hihkaisi ja puhalsi pari hiussuortuvaa silmiensä edestä. Emma näytti myös iloiselta. "Joo nii mennäänki, käydään kunnon maastolenkillä, sitte mennää syömään eväät Erikan ja Inkerin kaa tallii", blondi puhui silmät suurena ja leveä hymy huulillaan. Naurahdin pienesti, kunnes vilkaisin Danaan joka oli saanut juoksuttajaltaan luvan laukata. Katseeni lipui takaisin kaksikkoon. "Me juoksutetaan Danaa vähän aikaa, katotaan miten se suhtautuu kun joku tulee selkään.. vähän jänskättää, mut en usko et se on mikään kauhee pukkikone", innostuin saarnaamaan. Vilkaisin Danaan ja väänsin kasvoilleni epätoivoisen ilmeen. "Ethän oo, Dana?" Poni pärskähti kuuluvasti ja lämmettyään alkoi laukata ihan näyttävästi uralla. "Ai kiva juttu! Saadaanko me tulla kattoon? Entä jos siit tuleekin joku rodeoesitys? Ei sitä koskaan tiiä hei!" Hilda nauroi. "Joo tosi kannustavaa Hilda...", sanoin muka niin surullisena, mutta päädyin nauramaan loppujen lopuksi sanoilleni. Emma nauroi mukana. Tytöt siirtyivät penkeille katsomaan Danan viiletystä uran läpi.
Kun Jassu oli juoksuttanut Danaa, käynyt sen kanssa läpi vähän askellajin vaihdoksia, nainen kiristi liinaa jolloin poni tiesi saavansa luvan hidastaa, ja totteli ohjetta, mikä sille annettiin. "Hieno tyttö, sehän meni tosi hienosti!" Jassu taputti tammaa kaulalle ja irrotti liinan riimusta. Hain suitset koukusta kentän laidasta ja toin ne Jassulle, joka syötti ensin kuolaimet, joihin tamma oli tottunut, mutta piti niitä ilmeisesti vieläkin epämukavina pureskelun ja niiden ulos sylkemisen perusteella. Jassu joutui ehkä vähän pakolla tunkemaan kuolaimet suuhun. Avustin vetämällä suitset korvien ylitse ja nostin otsatukan otsapannan päälle. Silittelin hermostuneen oloista tammaa ja laskin samalla jalustimet alas hiljaa ilman hätäisin liikkein. "Nonii Meeba, nouses sitten selkää. Mee ihan hitaasti ja mee eka vaan puoliks, ettei se saa hepulia. Edistytään hiljaa tässä", Jassu kertoi miten homma hoidettaisiin. Nyökyttelin kuuliaisena ja asetin vasemman jalan jalustimeen, ponnistaen satulasta pidellen selkään ja asetuin vain puoliksi satulaan. Otin jalan pois satulasta, koska tamma lähti liikkeelle. Nielaisin kuuluvasti ja pitelin toiselta puolelta kiinni ja silittelin myös samalla rauhoittaen tammaa kaulasta. Jassu talutti sitä hiljaa ja pysäytti sen kun sain istuutua kunnolla selkään. Satulaan istuttuani huomasin Danan järkyttyneen katseen, joka sai minut pakosti hymähtämään. Rapsutin sitä harjantyvestä. "Ei sua kukaan syö, lupaan."
Kun Jassu oli kiinnittänyt liinan takaisin kiinni, Dana lähti maiskutuksesta liikkeelle. Olo oli kuin aloittelijalla, istuin selkä jäykkänä ja kädet missä sattuu tamman selässä. Herranjestas, ryhdistäydy nyt, hoen itselleni ajatuksissa. Rentoutan alaselän ja otan käsiin kulman, jotta saan haettua sitä hieman paremmin alle. Dana suhtautuikin hyvin henkilöön selässä. Ei, ei se pukittanut, ja vielä yllättyneempi olo oli siinä, kun se kulki ihan nätisti vaikkei mikään kovin kokenut ratsastettava ollut. Sen askeleet oli aika pieniä, mutta ihan näyttäviä. Jos se osasi oikoa jalkojaan jo nyt, niin miksei sitten esteilläkin? Estepainotteinen sehän oli. Jassu lisäsi välillä vauhtia ja välillä pidätti, eli sai tamman tekemään hieman temmonvaihtoja. "Meeba, anna pohkeet nyt, pyydä siltä vähän nopeempaa käyntiä. Istu hyvin satulaan ja anna sen mennä vaan, mä ohjaan", nainen antoi ohjeet ja toimin kuten piti. Myötäsin ja painoin kevyesti pohkeita kylkiin. Dana ei lähtenyt heti, joten tein selväksi että halusin sen kävelevän hieman nopeammin maiskauttamalla pari kertaa. Dana lähti korvat takana reippaampaan käyntiin. Käynti oli tikittävää, mutta ihan miellyttävää. Jassu teki taas samoin kuten äsken, pidätti ja hölläsi jälleen, vaihtaen tempoa vähän väliä. Olin yllättynyt siitä miten hyvin Dana osasi niin nuoreksi, tai no, nuori ja nuori, mutta kuitenkin, se meni jo tosi hyvin perusasioita. "Danahan menee tosi hyvin", Hilda totesi hymyillen. "Jep, siitä tulee varmaan tosi hyvä sitte vanhempana", Emmakin lisäsi, sitten kaksikko syveni omiin keskusteluihinsa taas. Hymyilin tyytyväisenä ja taputin ratsuponia kaulalta. "Josko me lopetettais tähän", Jassu pohti. Nyökkäsin. "Ehkä parempi joo. Edetään hitaasti niinku sä sanoit, kyllä sitä sitte pikku hiljaa kehitetää eteenpäin, eiks nii?" Kysyin selästä. Jassu nyökytteli. Olin oikeastaan tosi tyytyväinen, harva pääsee näin kiintoisaan kokemukseen hoitoponinsa kanssa, saada nyt olla mukana ratsukoulutuksessa.. sehän on ihan mahtavaa. Jassu talutti innokkaasti hörähtelevän ponin kaartoon. Laskeuduin kaulalle ja taputin sitä oikein reippaasti.
"Hieno Dana!" Tamma näytti höristävän korviaan kuullessaan kehuja, kun saavuimme yhdessä takaisin talliin. Olin tosi tyytyväinen tämän päivän tulokseen. Ratsastusta Danalla, tai no jaa, selässähän sitä vaan istua kökötettiin - mutta silti! Avasin karsinanoven ja talutin heti heinien kimppuun hyökkäävän tamman sisään. Löysäsin satulavyön ja irrotin sen, asettaen sen sitten satulan päälle ja kiertäen toiselle puolelle. "Hei moi, tiiätkö missä tän tallin omistaja on?" Karsinan ulkopuolelta kuului heiveröinen ääni, mutta koska olin niin keskittynyt, nostin satulan pois ja melkein jyräsin alottelijan päältä avatessani karsinanoven. Jarrutin viime hetkellä. "Apua, anteeks, sanoitko sä jotain?" Tyttö näytti epätoivoiselta. "Kysyin vaan että missä omistaja.. en osaa ottaa poskihihnaa pois", tyttö selitti. "Jassu on varmasti maneesissa, mutta niil on tunti menossa. Mä voin auttaa sua. Kenellä sä menit?" Kysyin. Tyttö selitti. Vein satulan satulahuoneeseen ja kipaisin sitten auttamassa tyttöä. Palattuani pyyhin hikipisarat otsaltani ja suin otsahiuksia sivulle silmiltä. Rapsuttelin tammaa hetkisen ennenkuin otin siltä suitset pois, taputin kehuiksi ja kipaisin viemässä nekin satulahuoneeseen. Kun palasin harjaamaan Danaa karsinanovi oli auki. Hyvä etten pudottanut harjapakkia.. Kävelin rivakasti ovelle, ja tuntui että sydän heitti voltin pelkästä säikähdyksestä, mutta huokaisin helpotuksesta huomatessani tamman olevan nurkassa aloittelija vierellään. "Mitäs sä täällä?" Kysyin hymyillen. Tyttö punastui. "Tää poni oli söpö, mä halusin silittää sitä.. anteeks", se selitti. "Ei se mitää, mut, kuule, haluisitkos sä auttaa mua?" Käännyin tytön puoleen kun olin avannut harjapakin. Tytön ilme kirkastui. "Joo! Miten mä saan auttaa sua?" "Saat harjata toisen puolen, ok?" Kysäisin. Tyttö nyökytteli innokkaana ja hyppeli Danan toiselle puolelle harjaamaan sitä. "Ei äkkinäisiä liikkeitä hoitaessa, poni voi säikähtää niitä. Ja vastakarvaan ei sais harjata, harjaat oikein piiiitkin vedoin, katos näätsä, se selvästi tykkää siitä", selitin innokkaana tytölle.
Urakan jälkeen pikkutytön äiti tuli hakemaan sen tallilta pois ja huokaisin. En tiennykkään että opetuksessa tulee noin hiki. No ei nyt kai.. Mutta oikeesti, kyllä se on ihan tarpeeksi haastavaa. Nyt ymmärrän miks Jassu stressaa niin paljon.. "Hui kauhee ku väsyttää!" Lysähdin istumaan maneesiin laukku olallani Erikan, Inkerin, Hildan ja Emman viereen. Ihmettelin kun en saanut vastausta. Sitten tuli nauruntyrskähdys. "Mitä?" Kysyin hämmentyneenä. "Me oltiin äsken tallissa..", Erika virnuili muttei kyennyt jatkamaan lausettaan repeämättä nauruun. "Ja kuultiin se sun.. opetustuokio", Emma jatkoi nauraen myös. "Harjaat oikein piiiiiiiiiitkin vedoin", Hilda imitoi. Hymy kaartui huulilleni ja töytäisin tyttöjä leikillä. "Senki idiootit.. kaikel hyväl", lisäsin kun kaivoin laukusta juustosämpylät ja aloin mutustelemaan niitä tuntia seuratessani ja Hildan ja muiden kanssa samalla jutustellen mukavia.
Meeba&Dana 5HM♥♥♥
// Tästä taas liian pitkä... : D No ei voi mitää, ehkä parempi näin.
|
|
|
Post by Meeba on Sept 29, 2012 14:48:32 GMT 3
29.9.12 - Danger Zone
Viikonloppu. Ainoat kaksi päivää jotka saa viikon tuntumaan vähän erityisemmältä kouluun nähden. Olin tullut tallille jo aamulla, auttanut Catua siivoomaan pari karsua ja lakaissut käytävät. Vaikka mä olin nukkunut enemmän kuin arkipäivinä, tuntui silti että olin ihan rättiväsynyt. Laahustin Danan karsulle ja kaappasin harjapakin mukaani astuessani sisälle. Dana sentään vaikutti pirtsakalta. Ehkä vähän liiankin, kun se töytäsi mut suoraan seinää vasten isolla päällään ja alkoi puhallella lämmintä ilmaa mun kasvoille. Hymy pakottautui huulille. Työnsin ylienergisen ponin pään pois sylistäni ja kyykistyin saadakseni pölärin harjapakistani. Kahden päivän päästä olisi pakko palata painajaiseen, kouluun. Mä en kestä enää niitä kuiskailuita ja paheksuvia katseita. Rykäisin noustessani takaisin jalkeille ja hakeuduin tamman lähelle. En mä nyt tallilla viiti alkaa vollottamaan, varmaan saisin paheksuvia katseita täälläkin. Yskähdin toisenkin kerran ja aloin harjaamaan tammaa tottuneesti pitkin vedoin. Dana taisi ymmärtää että jokin oli vialla työntäessä koko ajan päätään mun syliin ja hamutessaan vähän väliä mun hiuksia ja nykiessään niitä ... tai sitten ei, sitten se tais vaan haluta vähän jekkuilla. Rapsutin ponia otsalta ja kun sain viimeisteltyä harjailun, vein pakin karsun ulkopuolelle ja huomasin Erikan talsivan sisään Elli vierellään puuskuttamassa. "Et voi uskoo mitä tapahtu", brunette aloitti. "Kui, mitä on tapahtunu?" Mun oli pakko kysyä. "Noku tuol risteyksessä ajelee jotkut hullut mopoilijat, ne ajaa ihan täysii tota tietä läpi!" Erikan silmät säkenöivät vihaa. "Mitä hittoo? Sanoitsä Jassulle niistä?" Suljin oven ja kuljin brunen luokse. Erika nyökytti hitaasti. "Joo sanoin, Jassu onneks menee puhumaan niille jotain järkeä päähän.. kuvittele, ne ois voinu vaikka ajaa päälle.. Ei oikeesti mitä porukkaa tääl on..", tyttö huokasi ja silitti vuonista kaulalta. "Onneks Ellille ei käynyt mitää", taisin viedä sanat Erikan suusta. Tyttö päätyi nyökyttelemään, vieden sitten Ellin karsuunsa. Kävelin takaisin Danan luokse ja nappasin ovelta riimun ja narun mukaani. Vai että tollasia mopoilijoita... Onneks ne on nyt lopettelemassa, mä en vois kuvitellakkaan jos ne oikeesti satuttais jotain tältä tallilta. Se ois ihan järkyttävää. Sujautin riimun tamman päähän ongelmatta ja kiinnitin narun siinä samassa. Muistan sillon kerran ku olin kaverin kanssa kävelemässä just sellasella hiekkatiellä... ei noista mopoilijoista ikinä tiiä. Ilma oli aika mukava, ehkä sitä viittis sitten käydä vähän maastossa kävelemässä, rauhottumassa. Se tekis ihan hyvää.
Arviolta lämpötila oli jotain plus viiden ja kymmenen välillä, tallilla liikkui porukat pipo päässä. Olinko mä vähän liian uhkarohkea kun olin tullu taas kerran aika kesäisillä vaatteilla koleaan syysilmaan.. Ainakin Dana vierellä ei ollut kauheen kylmä. Se lämmitti jo pelkällä läsnäolollaan mua. Lähdin kävelemään hiekkatietä pitkin tammaa taluttaen. Annoin sen välillä pysähtyä ja nappaamaan pari ruohotukkoa tienreunasta, mut en sen enempää - tää oli kävelylenkki, ei syömiskilpailu. Ratsuponi oli tosi virkeällä tuulella tänään, se kulki reippaasti pysähtelemättä eteenpäin (jos sitä syömistä ei laskettu) ja odotti innokkaana millon pääsis ravaamaan. Taivas oli tosi upean värinen, aika kirkkaansininen, pari pientä pilviuntuvaa leijaillen sen lävitse. Tuuli kulki vähän väliä ohitse ja pysähtyi välillä leikkimään Danan hännällä ja harjalla. Hengitin raikasta ilmaa syvään keuhkoihini ja aloin pikkuhiljaa hölkkäämään tietä pitkin. Dana ravasi vierelläni reippaasti. Linnun viserrystä ja meidän askeleita lukuunottamatta oli ihan hiljaista. Tai no.. ei kauaa. Jarrutin heti kävelyvauhtiin kuullessani moottorin pärinää risteyksestä, ja tuntui siltä että sydän jätti kaksi lyöntiä välistä. Kun kävelin ohitse, tajusin että kyse olikin vaan mökkeilijästä joka silpoi puulankkuja jollain hommaan sopivalla pömpelillä. Uskaltauduin huokaamaan vasta metsäpolulle päätyäni. Kävelimme sitä pitkin takaisin tallille päin. Otin pitkiä askeleita, koska halusin vähän nopeuttaa lenkkiä. Pitäisihän sitä vielä auttaa Jassua ja Catua muissa arjen askareissa.. Ainii mutta, tänäänhän on lauantai. Hidastin vauhtiani ja päädyin naurahtamaan. Miten mä voin unohtaa lauantain...
Palasimme hiekkatielle. Shelyyn oli vaan pari risteystä matkaa. Dana oli käyttäytynyt kiltisti koko matkan, ennenkuin se stoppasi yhteen risteykseen. Sen korvat meni luimuun ja sen silmät muljahti pelokkaana. Aloin hätääntyä itsekin, vaikkei sitä oikeastaan saisi.. Rauhoitin tammaa parhaani mukaan, mutta se peruutti koko ajan risteyksestä. Lopulta olo tuntui epämukavalta ja ahdistuneelta. Hevosethan aistii vaaran. Moottorin pärinä kuului jälleen. "Dana rauhotu, se on se mökkiläinen vaa!" Yritin selittää, mutta se kiskoi päätään ylös ja alas koko ajan ja veti minua mukanaan taaksepäin. Päätin luottaa siihen ja peruutin. Sitten moottorien ääni kuului lähempänä, niitä olikin enemmän kuin yksi. Toinen, kolmas.. Tajusin, että ne ajoivat tänne päin. Ei herranjumala, eikö niille mopoilijoille mennyt aivoon ettei täällä saanu ollenkaan kaahailla noin? Ne lähestyivät hurjaa vauhtia meitä kohti. "Hiljentäkää!" Varoitin, mutta ne jatkoivat ajamista ihan täysiä. Mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hypätä suoraan ojan yli. Hyppäsin vikkelästi ojan yli ja laskeuduin pellolle pehmeästi selälleni. Dana oli vieläkin peloissaan, mutta silitettyäni sitä hartaasti ja pitkään se rauhottui.
"Mitä teille on tapahtunu!" Erika juoksi suoraan meidän luokse kun tultiin tallin pihaan. "Ne hullut mopotyypit, ei niille menny se Jassun puhe aivoon." "Ei hit.. - tuliks ne teillekki silleen? Mun piti hypätä ojan yli sillon!" Erika selitti. "Sama tääl.. En mä nähnyt mitään muuta tapaa ku hypätä. Ne ei ois pysähtyny, ne ois varmaan ajanu ihan suoraa päälle..", murisin hampaitteni välistä. Lähdin kävelemään mutaisin housuin takaisin karsinaan ja harjailin Danan jälleen läpi. Parinkymmenen minuutin kuluttua Jassu saapui ovelle. "En mä voi käsittää että tollasia hulluja ees kulkee täällä!" Brunette haroi hiuksiaan nojatessaan karsunoveen. Nyökäytin päätäni. "Noista pitäs tehä ilmotus poliisille, joku kerta ne oikeesti ajaa jonku päältä", selitin. "Ilmotin jo, sain niiden rekkarit talteen. Tollasen hulluuden pitää loppuu nyt", omistajatar tokaisi. "Ihan samaa mieltä sun kanssa", totesin. Se siitä rauhoittumisesta.. pakko saada vähän tilaa nyt.
Kuljin tallirakennuksen taakse ja nappasin laukusta kokiksen, jota hörpin hetken, ennenkuin aloin vilkuilemaan tarhoille päin. Ponit tarhoissa sentään näyttivät iloisilta.. Mun ryttynaama sai varmaan kaikki täällä tallissa apeiksi.. Ehkä pitäis vääntää hymy naamalle. Ajattelin jotain kivaa tekemistä minkä keksisin illaksi tallilla ja aloin pakosti hymyilemään. Mutta ei tollanen ihan heti lähde päästä pois.. ei tosiaankaan. "Moi, mä kuulin mitä tapahtu", Hilda istahti viereeni. "Joo.., ei kovin kivaa." "No ei tosiaankaa! Kuvittele, mitä ois tapahtunut", tyttö mumisi. "Kunpa noi sais joskus ansionsa mukaan.. Mut hei, mietin että tulisittekste joku kerta mun ja Emman kanssa maastoon käveleen?" Hilda nousi jalkeille ja antoi kätensä vetääkseen minut perässään myös. Nyökkäsin ja aloin hymyilemään. "Joo, ihan varmasti joku kerta! Ehkä huomenna tai sitte maanantaina?" Kysyin ja lähdimme kävelemään hiljalleen koleassa syysilmassa takaisin tallia kohti.
Meeba&Dana 6HM ♥♥♥
// Ei tästä tuu mitään, kauheen pitkiä ja kökköjä. D:D
|
|
|
Post by Meeba on Sept 30, 2012 19:04:56 GMT 3
30.9.12 - Melkein Lokakuu
"Hilda! Et sä kertonu mulle että täällä satais näin pahasti!" Murisin hampaitteni välistä. Hilda oli päättänyt olla fiksu ja auttaa luontoa päättämällä että me käveltäisiin tallille bussilla tulemisen sijasta. Kaatosateessa olikin tosi järkevää käppäillä pitkä matka Shelyyn.. "No vali vali, kyllä sun pitäs nyt jaksaa, ei enää pitkä matka! Neljä kilsaa enää", Tyttö huikkasi päättäväisesti edestäni.
Pitkän matkan jälkeen saavuimme tallille ihan märkinä. "Oho, ootteko te menny uimaan vaatteet päällä? Kui hullui te oikeen ootte?" Sven tuli vastaan. No voi kuinka hienoo, sitähän mä tässä olinki kaivannut. Vilkasin poikaa murhaavasti. "Joo hah, tosi hauskaa.. olisit ite kävelly rankkasateessa kymmene kilsaa nii et varmaan vitsailis tollasii", saarnasin kiinnittäessäni hiuksiani ponnarille. "Hah! Mitä on tapahtunu?" Emmakin näytti ihan yhtä huvittuneelta kuin Sven. Vedin facepalmin ja nappasin punastuneen Hildan mukanani talliin. Onneksi oli sattumoisin tullut sentään kollarit sattumalta mukaan, saan sentään housut vaihdettua.
"Mä oon vieläkin puhki sen maastoreissun takii, tiiäthän?" Sanoin kun kävelin Hilda perässäni Danan karsinalle. "Joo uskon, munki reidet oli hirmu kipeet illal", Hilda virnisti. "Hei meettekste Lucasin kaa käymään kävelemässä jossai taas tänää?" Astelin Danan karsuun päättäväisesti ja nappasin harjan käteeni. Hilda mietti hetken. "Me voitas käydä tuolla metsän lähel, joo", tyttö päätyi vastaamaan. Nyökkäsin. "Okei, oisko mitenkää mahollista että käppäilisin Danan kaa teiän mukana?" Se olis kivaa, päästäis taas eräjormaileen sinne.. ja se varmaan johtaa siihen että eksytään. "Joo tietty! Mä meen laittaa Lucasin valmiiks, tuu ulos viientoista minan kuluttua", tyttö sanoi hilpeästi ja lähti kävelemään toista tallia kohti. Mulla oli aikaa nyt. Harjaus kävi nopeasti. Piti tosin käyttää kovettuneen mudan poistamiseen vähän enemmän aikaa.. se ei meinaan millään suostunut lähteä tamman selästä. Senkin Dana, miksi sen pitää aina kieriskellä mutalätäköissä? Minuutit kuluikin nopeasti ja huomasin itseni pian tallin pihalla suuripäinen poniystävä vierelläni. Rapsutin sitä hymyillen otsasta. Oliko se niin viisas että se äkkäsi mun taskussa olevat porkkanapalat? Poni tais tosiaan olla älykäs. Se työnsi silkkiturpansa mun takintaskuun ja varmasti sillä oli aikeina tavoitella suurta aarretta - rapisevaa pussia joka oli täynnä pilkottuja porkkanoita. Dana nappasi pussin ovelasti suuhunsa ja koska se luuli tekevänsä jotain järkevää, se päätti pitää pussin itsellään. No tosi reilua, nyt mä en ainakaan anna sille mitään! "Dana tänne se pussi, senki hömelö", käskin ratsuponia, mutta pussi ei sitten millään suostunut tipahtaa suusta. Onneksi mulla oli mukana toinenkin pussi, mutta hah, se oli tyhjä. Laitoin käden taskuun ja rapisutin tyhjää pussia. Eiköhän kiinnostus lakannut siihen porkkanapussiin - siinä toisessa oli varmasti jotain suurempaa ja hienompaa. Käkätin muka niin ilkeästi ja laitoin sitten tyhjän pussin taskun takaisin kiinni. Ojensin tammalle palkkioksi pari porkkanapalaa ( tai no jaa, tarkemmin ottaen lohdutuspalkkioksi ) ja vilkaisin sitten Hildaan ja Lucasiin jotka olivat jo kaukaisuudessa tulossa meitä kohti.
Matka meni aika nopeasti sinne metsänlaidalle, siellä sitten pysähdyttiin koska olihan sitä vähän pakko miettiä uskaltaisiko jatkaa matkaa vai kääntyä takasin, koska hei, a. kuka tietää ettei me voitais eksyä? Tai no, mun suunnistustaidoilla ei kyllä ikinä eksytä.. tai b. jos se venähtääkin se matka ja tullaan vasta yöllä takasin tallille? Hilda oli satavarma että osattaisiin takaisin Shelyyn. "Meeba mä tiiän että päästään takasin ennen pimeetä, ei me nyt niin sokeita olla etteikö huomattais sitä yhtä polkua joka tulee sieltä nurkan takaa, eihän?" Tyttö innostui selittelemään. "Näh, no ei me sokeita olla, joten.. kai me sitten mennään", totesin olkiani pienesti kohauttaen. Lucas johti Hilda selässään tien ihanan syksyiselle metsäreitille jossa lehtisateen saattamana oli tosi kiva kävellä. Ilma oli muutenkin tosi upea, siinä ei ollut mitään valittamista. Hildan yksi kiinnostuksen kohde tais olla puhuminen, koska se jatkoi puhumista taukoamatta. "Joo ja kerran me käytiin sillä järvellä uimassa, ja mä upposin vahingos sellasessa löllö hiekka kohassa veden alle, mun kamun piti vetää mut pois sieltä", brunette päätyi tarinaa kertomaan. En voinut muuta kuin kuunnella silmät selällään. Dana käyttäytyi tosi mukavasti, se hyppäsi hyvinkin pienien kaatuneiden puunoksien yli ilman kolhimatta itseään.
"Noniin, tässä! tässä se on, mitä mä sanoin!" Havahduin Hildan huudahdukseen, joka kantautui edestäpäin. Hyvä etten hypännyt ilmaan. Talutin päätä nuokuttavan Danan Lucasin perään. "Mä sanoin sulle, että me löydettäisiin takasin tallille!" brune kertoi ylpeänä. Naurahdin. "Joo okei, voitit, omaat paremmat suunnistustaidot ku mä", nauroin lähtiessäni hölkkäämään ravaavan ratsukon perään.
Pian tupsahdimme tallinpihaan. Kiinnitin Danan hoitopuomiin ulos vähän matkan päähän Lucasista ja hain harjapakin. "Mä tykkäsin tollasesta lenkistä, toi oli sopivan pitkä", kerroin hymyillen harjatessani pehmeällä harjalla tamman jalkoja läpi. "Mäkin! Voitas mennä vähän suuremmalla porukalla jatkos --", Hilda aloitti, "EI", kerkesin keskeyttämään, "etkö sä muista mikä kaaos se oli eilenki ku Catu sattu muksahtamaan sieltä Brellan kyydistä pois ja sitten ne ohjat katkes ja kaikkee?" Yritin pitää naaman peruslukemilla mutta Hildan kulmien kohotus sai minut nauramaan pakolla. "Joo no, oot oikeessa, hauskaahan siit tuli", tirskahdin. "Se on kiva ku Danaa voi nyt pikkuhiljaa alkaa ratsastamaan, tai no ihan silleen varovaisesti", hymyilin. "Juu Jassu kerto mulle. Meette eka silleen easysti, sittenkö alat menee pikku esteitä?" Brune kysäisi harjattuaan hoitoponinsa. "No jota kuinkin näin", nyökyttelin. "Mutta mä kiikutan nyt tän hätähousun karsinaan, sekin haluaa näköjään hyökätä heinien kimppuu", totesin Danan irvistellessä ja nykiessään päätään vähän väliä ylös. "Okei, moikka, nähää huomen sit", sain moikkauksen kävellessäni tallille päin.
Kun olin päästänyt ahmatin irti karsuunsa se oikeasti hyppäsi heinien kimppuun kuin jokin.. villieläin. Ei se mikään villieläin ollut, vaan lehmä, kun se mässäsi niitä heiniä silleen että puolet tipahti ulos suusta yhdellä kerralla. Seurasin sen syömistä hetken kunnes käppäilin ulos ihanaan syysilmaan. Kyllä ulkona kelpas nyt olla, sitähän vois itse asiassa käydä kentällä kurkkaamassa jospa Jassu olisi Brellaa juoksuttamassa. Musta se sano jotain että se aikoo tänään juoksuttaa sitä.. Onkohan se vielä vihainen niistä katkenneesta ohjista?
Meeba&Dana 7HM ♥♥♥
|
|
|
Post by Meeba on Oct 2, 2012 19:09:24 GMT 3
2.10.12
Tänään olin todella uupunut yllättävän pitkän ja rasittavan päivän jälkeen. Koulussa oli hankalaa ja kokeita oli ihan liian paljon, hyvä että mulle jäi aikaa Danaa ulkoiluttamaan. Me oltiin Jassun kanssa juoksutettu sitä taas kentällä ja sain luvan istua kököttää selässä. Siitä tosin oli aikaa, kävin tekemässä läksyt kotona ja palasin sitten tallille ja hoidin tamman nopsasti läpi. Oli ihanaa päästä taas kävelemään tuttuja maastopolkuja pitkin - ihan rauhassa, kuunnellen lehtien huminaa niiden laskeutuessa tuulen mukana alas puista ja lintujen viserrystä. Olin kävellyt jo pitkän matkan Shelyyn vievää tietä pitkin, metsässä oli vähän liian märkää. Sade ei haitannut tällä kertaa, tuuli oli kuitenkin hiukan ikävämpi homma, se sattui olemaan aika kylmä tänään.
Meinasin pysähtyä kuin seinään, kun kuulin risteyksen takaa kovaäänistä pälätystä. Eikai vaan.. - "Kattokaa kuka tuolla on!" Kuulin meidän koululaisen Julien huutavan. Mitä ne tekee täällä? Dana näytti heti epävarmalta ja oli valmiina pakittamaan hetkenä minä hyvänsä. "Miks sä talutat tota sun meetvurstias? Eiks hevosia kuuluis ratsastaa" Joku kaverijoukon tyypeistä kysyi. Pikku hiljaa aloin vihastumaan enemmän ja enemmän. "Ei Inge, ei toi heppa kestä ton painoo", joku letkautti kädet ristissä. Suuni meni pakosta mutrulle ja naamani näytti selvästi sitä että nyt kannattaisi poistua. Tytöt kuitenkin jäivät paikoilleen ja mulkoilivat hätäilevää Danaa kulmat kurtussa. "Kuulitko? Mikset vie tota tehtaalle? Me sanottiin, ei se kestä sun pai--", Julie jatkoi, mutta sillä hetkellä keskeytin, koska aloin nähdä punaista. "Te voitte painua tällä punasella sekunnilla just sinne hevonperseeseen mistä tulitte, mä en jaksa kuunnella tota teiän nälvimistä, eikö teillä oo mitään parempaa tekemistä kun valittaa siitä miten mä hoidan tätä ponia? Mitä se teiän elämäänne vaikuttaa jos talutan sitä täällä? Mitä sitte, mitä se teitä edes kiinnostaa?" Puhuin sen verran kovaan ääneen että pari tyttöä perääntyi ja katsoi sitten vihastuneesti minua syvälle silmiin. Taisin kuitenkin tehdä vaikutuksen puheillani, koska porukka käveli meidän ohitse naama rytyssä ja selvästi lyötynä.
Tallilla tilanne oli täysin ohi, mutta minua häiritsi silti. Kiikutin riimun tamman karsinanoveen ja aloin harjata. "Dana, kerro mulle miksei noi voi ikinä lopettaa?" Nojasin hellästi päälläni tamman kaulaa vasten ja harjasin samalla toisella kädellä. Ratsuponi ei näyttänyt miettivän muuta kuin iltaruokaa, koska se viskoi päätään ylösalas muusta välittämättäkään - höpsö poni. Sain tosin pari hellää tuuppaisua ja se riitti parantamaan mielialaani ihan mainiosti. Kun irrotin otteeni sen kaulasta käännyin haetakseni yhden harjan mikä oli tipahtanut lattialle, mutta huomasin että joku oli kuunnellut. En nähnyt tyyppiä kuin vilaukselta. "Hei oota!" Yritin huikata perään, mutta se katosi ulos. Liu'utin karsinanoven kiinni perässäni mutten vaivautunutkaan lähteä hahmon perään. Huokaisin ja hain harjapakin tamman karsinasta, lähtien sitten ulos karsinan suljettuani.
"Meebaa", kuulin Emman äänen. "Ju?" En vaivautunut kääntymään mutta kuuntelin tyttöä silti kävellessäni pyörälle päin rankkasateessa. "Voinko mä pyöräillä sun kanssa kotiin? En haluis ajaa ojaan ja tulla sitten ilman apuu kotiin, tiiäthän?" Emma virnuili. Hymy karkasi huulille ja mä nyökkäsin. "Mennään yhtä matkaa, lähen sitte nyt." Hyppäsin pyörän kyytiin ja lähdin pyöräilemään hiljalleen sateen piiskaamalta tallinpihalta poispäin Emma perässäni.
Meeba&Dana 8HM ♥♥♥
// Jäistä D:
|
|
|
Post by Meeba on Oct 5, 2012 18:34:27 GMT 3
5.10.12
"Käännytään tästä", Emma ohjeisti mua horjahdellessani ihan väärään suuntaan. Tallille oli tarkotus palasta, mutta me taidettiin olla taas eksyksissä. Hera näytti Danan kanssa kuitenkin ihan tyytyväisiltä, eikä kyllästyneiltä. Me oltiin tehty aika pitkä lenkki, taas vaihteeksi hyvää liikuntaa koneelta jääkaapille kävelyn sijasta. Me saavuttiin pian takaisin tallin läheiseen risteykseen, josta käännyimme hiekkatielle metsästä. "Mites sul on menny koulussa muuten?" Kysyin rikkoakseni hiljaisuuden. Emma kohautti olkiaan ja hymyili. "Ihan hyvin.. kai", blondi nauroi. "Kiva, onks teillä Heran kaa ollu kivaa muuten?" Yritin saada keskustelua aikaiseksi. Emma nyökkäsi. "Juu on, se on tosi kiva hoitaa. Ihanan persoonallinen poni." Silitin Danaa kaulalta ja kerroin että meilläkin oli Danan kanssa tosi kivoja hetkiä ollut. Matka jatkui jutellen, ja pian olimmekin tallilla. Ilma oli ihan mukava, syysilma tosin oli hieman kolea , joten tuuli tuntui viileältä ihoa vasten. Muuten oli selkeää.
Kiitin Emmaa joka oli suostunut tulemaan mukaani maastoon, ja kiikutin kovaan ääneen pärskähtelevän ratsuponitamman perässäni karsinaansa, jossa se hyökkäsi heti kuin mikäkin ohjus heinien kimppuun. Olin iloinen että ratsukoulutus sujui, mä olin saanut mennä sillä aina vähän väliä selässä kun Jassu juoksutti sitä. Se oli aika hyvä, se tottui ratsastajaan selässään ja alkoi pikkuhiljaa oppia kun sitä ohjattiin ja tajusi jo aika hyvin kaikki perusasiat.
Aloitin harjaamisen ja kävin läpi tamman nopeasti mutta tehokkaasti. Sillä ei jäänyt tänään aikaan mudassa piehtaroimiseen tarhassa, koska sitä liikutettiin niin paljon tänään ja sille annettiin paljon tehtävää, joten aikaa ei jäänyt mudassa kihnaamiseen, ja se oli hyvä asia. Viimeistelin tamman harjattuani jalasta pahimmat liat pois, sitten siirryin harjaan. Koska olin harjannut sen läpi, päätin kokeilla jonkinlaisia lettejä sille. Okei, joo mä tiedän - eikö se oo vähän lapsellista? En tiiä ollenkaan miksi ees letitän sen otsatukkaa.. se vaan putkahti ensin mieleen harjauksen jälkeen. Letitin otsatukan söpösti vaaleansinisellä pompulalla ja viimeistelin loput harjasta käsin setvien. Mähän oon ilmiselvä kampaaja.. Ehkä se on mun tuleva ammatti. Lannan lappaamisen lisäksi. Taputin Danaa kaulalle ja häippäsin tallista lehtisateeseen, joka näytti koleassa syysilmassa paratiisille. Kaikkialla silmä lepäsi, varsinkin ihanan räikeissä puiden lehtien värissä. Emma saapui vastaan pihalla. "Kotiin säkin?" Emma kysyi. "Juu haen kamat leirille", hymyilin. "Ainii herranjumala", Emma heitti käden kasvoilleen. "Mä tuun samaa matkaa, munki on pakko hakee ne!" Blondi tokaisi. Nyökkäsin ja hyppäsin pyörän kyytiin. "Tuu vaa jos pysyt perässä.. no ei, kyl mä sua ootan." Virnistin ja lähdimme yhtä matkaa poispäin tallilta lehtien tipahdellessa meidän takanamme ja edessämme.
Meeba&Dana 9HM ♥♥♥
|
|
|
Post by Meeba on Oct 23, 2012 17:00:34 GMT 3
23.10.12
Voi kuinka mukavaa. Mä olin odottanut tämän päivän olevan paljon aurinkoisempi, ja olin suunnitellut käveleväni bussipysäkille kivassa ilmassa. No ei siinä ollut valittamasta kunnes jäin Shelyn läheisestä pysäkistä pois ja kas kummaa - satoi ihan kaatamalla. Ei kestänyt kuin pari sekuntia kun olin jo läpimärkä, onneks mulla oli sentään jonkunlainen vedenkestävä takki. Nostin märät hiukset pois silmiltä ja huokaisin syvään lähtiessäni talsimaan kohti tallia joka oli parin kilometrin päästä pysäkiltä. Hiekkatielle ei kulkenut kai kovin montaa bussia..
"Meeba!" Kuulin tutun tytön äänen kun kävelin räjähtäneen näköisenä talliin sisään. Kääntyessäni hahmotan tutun mustahiuksisen tytön joka kävelee rivakasti luokseni ja tyssähtää parin sentin päähän musta. "Hetkinen, missä mutaliejussa sä oot pyörinyt?" Tyttö kysyy kulmiaan kohottaen ja yrittää olla nauramatta mulle. "Älä nyt alota", murahdan muka niin vihaisesti ja luon kasvoilleni sitten leveän hymyn. "Hitsi sulla on pitkät hiukset, eiks noi tuu sun silmille?" Tinja kysäisi rikkoakseen hiljaisuuden ja ojensi mulle ponnaria. "Tossa, laita ne vaikka kiinni jotenki nii on helpompaa. Ainii muuten", tyttö selitti nopeaan tahtiin, "mitä jos käytäis kävelyttään ponskit tuolla maastossa taas?" Kiinnitän hiukseni ja katsahdan Tinjaan ihmetellen. "Ai tossa kaatosateessa vai?" Kysyn. Tinja kävelee tallista ulos ja palaa hetkeä myöhemmin, hymyillen. "Ei siellä kaatosade oo, tihuttaa vaan. Laitetaan niille sadeloimet ja kuivataan sitte ku tullaan takasin, ei se nii kamalaa oo, eihän?" Mustahiuksinen ehdottaa. "Ei se varmaan oo sitte, mennään vaa", suostun.
Me sovittiin että tavataan tallipihalla parinkymmenen minan kuluttua jotta saataisiin hoidettua ja loimitettua ponit hyvissä ajoin. Dana oli Jassun mukaan edistynyt taas ratsukoulutuksessa ja kertoi mulle että sitä saa pikku hiljaa totuttaa puomeihin. Jättäisin tehtävän kuitenkin huomiseksi, tänään se saa rentoutua loppupäivän ja liikkua rennosti. Harjailin tamman nopeasti, mutta jälleen kerran huolellisesti, niin, ettei liikaa kovettunutta likaa jäisi karvapeitteeseen kiinni. Hain sen ruskean sadeloimen ja palattuani asettelin sen hitaasti sen selkään, kiinnittäen huolella soljet jotka kulkivat mahan alta ja asettelin loimen vielä paremmin selkään. Kiinnitin tammalle riimun päähän ja lähdin taluttamaan sitä sitten ulos. Taisin olla etuajoissa.
Äskeinen kaatosade oli onneksi laantunut ja nyt vain tihutti. Horisontissa taisikin näkyä sininen taivas. Aloin keskittymään Danaan enemmän ja rapsutin sitä otsalta ajan kuluksi. Yllättävän pirteä se oli tänään, näytti haluavan jo liikkeelle. Ehkä sen kanssa voisi vähän hölkätä sopivassa kohdassa tiellä. "Nonii, lähetäänkö?" Tinja ratsastaa Lokan hyvän välimatkan päähän meistä ja nyökyttelen. "Mennään ihan rauhallisesti vaan, ku oon nyt ilman satulaaki, tai no, voidaan me jotenkin pienesti revitellä", tyttö kehotti. Nyökyttelin vastaukseksi ja lähdin kävelemään Dana kävellen pää rauhallisesti nuokkuen vierelläni. Se taisikin rauhoittua ihan hyvin.
Päätimme yhdessä tekevämme ympyrälenkin joka kiersi metsäpolun ja josta pääsisi lopulta suoraan takaisin Shelyesiin johtavalle hiekkatielle. Lenkki kesti noin puoli tuntia, aika hyvä aika. Dana kulki hoppuilematta ja jaksoi odottaa ravaamista ennenkuin pääsimme maastopolulle. Tinja veti pienen laukkapätkän kun pääsi kuivalle polulle ja minä hölkkäsin Dana perässäni ravaten. Lenkin jälkeen palasimme tallille uupuneina ja tyytyväisinä siitä kuinka hyvin molemmat ponskit olivat jaksaneet kulkea. Taputin Danaa kaulalle ja moikkasin Tinjan joka suuntasi oritalleja kohti Lokaa taluttaen. Hoitamiseen en käyttänyt enää niin paljon aikaa, vein sadeloimen takaisin paikoilleen ja kuivasin kaulan ja jalat, jotka olivat jonkin verran kastuneet maastossa kuljettuamme. Setvin ja kävin harjaten hännän ja harjan läpi, irrotin lopuksi riimun ja asetin sen koukkuun karsinanovessa, nopeasti koko projekti sujui. Taputin ponia kaulalle ja kehuin kuinka reipas se oli ollut, sitten suuntasin ulos.
"Hei, oota!" Tinja huhuili kun olin juuri astumassa pihalta pois. "Nii?" Käännyin. "Meetkö säki bussilla tonne keskustaa kohti?" tyttö kysyi. "Joo, ootko säki tulossa samalla?" vastasin ja heitin kysymyksen heti perään. "Mun tietääkseni, jos se menee sen koruliikkeen ohi", Tinja pohti. "Kyl se menee joo. No, mennäänks yhessä sitte?" Kysyin. Tinja nyökytteli vaitonaisesti ja otti välimatkan kiinni. Kävelimme sitten bussipysäkille josta yhdessä lähdimme keskustaa kohti jutellen.
Meeba&Dana 10HM♥♥♥
|
|
|
Post by Jassu on Oct 25, 2012 22:25:21 GMT 3
Meeba uskaltautui nuoren tamman kanssa illalla pienelle kävelylenkille sumun laskeutuessa Shelyesin ylle.
|
|
|
Post by Meeba on Oct 28, 2012 18:04:00 GMT 3
28.10.12
"Hei, rauhassa", mumisen Danan rymistellessä vähän liian kovaa vauhtia ojan yli metsäpolulle. Istuudun syvälle satulaan ja vedän ohjia hiljalleen kohti itseäni, jolloin se hidasti suurimmaksi osaksi ja päätti sitten hiljentää vauhdin käyntiin. Silitin sitä kaulalta ja kaivoin kännykän taskusta, musta tuntui että saisin pian kyydin kotiin. Dana olikin herkempi suusta kuin luulin, se reagoi aika herkästi pieniinkin pohkeiden napautuksiin jotka se tunsi. Yritin siis nostaa aina askellajin pohkeen puristuksella, koska se totteli sitä paljon paremmin. Päätin että me harjoiteltaisiin sitten kentällä kun tullaan takaisin Shelyyn, nyt vois olla ihan hyvä idea totuttaa se ensin puomeihin ja sitä kautta pikku kavaletteihin. Estepainotteinenhan siitä tosiaan on tulossa. Avaan iPhonen lukon ja katson onko tullut viestejä, siksi aikaa pysäytän Danan. Ei vielä mitään, hyvä, saan mennä ihan rauhassa koko loppumatkan.
Sujautan kännykän taskuun ja laitan vetskarin kiinni. Kerään takaisin ohjat käteen ja painan pohkeilla pienet mutta selkeät avut nostaa ravin. Danahan oli jo tottunut kevennykseenkin, mikä oli hyvä asia, koska maastossa olin ainakin itse tottunut aina keventämään ravatessa. Nousin satulasta joka toisella askeleella ja katsoin samalla eteeni. Luminen polku haarautui kahtia ja vaihtoehtoja oli mennä Mellavatnetin kautta ja kiertää se yksi risteys ja palata toista puolta takaisin, metsän reunan kautta. No ei tässä mikään kiire ollut.. Ohjaan tamman vasemmalle reitille ja hidastan käyntiin saavuttuamme hiekkapolulle. Asetan pipon nopeasti paremmin kypärän alle ja suoristan takin. "Mitä sanot, ravataanko taas?" Kysyn ponilta, jota kysymys ei tahdo hetkauttaa. Kohautan olkapäitäni ja kerään ohjat käteen. Tie oli pehmentynyt eikä ollut jäinen kuin toiselta puolelta, joten ravaamismahdollisuudet olivat ihan hyvät. Nostin ravin ja istuin hetken satulassa ennenkuin aloin keventämään. Käännyimme oikealle ja ohitimme pienen joen uoman käynnissä. Sen jälkeen nostin laukan ja laukkasuoran jälkeen hidastin vauhdin käyntiin, koska siirryimme metsänreunaa pitkin kulkemaan.
Saavuin noin puolen tunnin kuluttua takaisin tallinpihaan ja laskeuduin tamman selästä, taputtaen sitä. "Noniin siinähän te", Jassu hymyili. Nyökkäsin. "Tuo se vaan suoraan tänne kentälle niin käydään tää homma läpi." Seurasin brunettea kentälle ja talutin Danan kentän keskelle josta se mulkoili suurilla nappisilmillään puomeja jotka oli asetettu uralle. Jassu neuvoi miten piti toimia. Talutin tamman ensin puomien luo ja annoin sen hetken ihmetellä ja katsella kunnes talutin sen puomin yli pari kertaa. "Nonii, eihän se nyt nii paha ollu?" Kysyin ratsuponilta, joka pärskähti rennosti ja käveli perässäni seuraavalle puomitehtävälle joka oli uran sisäpuolella. Se käveli reippaasti korvat hörössä niiden yli ja suuntasi sitten kanssani kavaletille, josta se ei selvästikään ensisilmäyksellä pitänyt. Ratsuponi pisti jarrut päälle ja riuhtaisi päänsä ylös ryöstääkseen mun kädestä ohjat - onneksi olin sen verran vahva että pidin niistä kiinni tiukasti ettei se olisi lähtenyt sinkomaan sinne tänne ihan holtittomasti. "Tulkaa uudestaan", Jassu sanoi saatuani rauhoitettua Danan. "Kävelytä se ihan rauhallisesti yli, älä tee mitään äkkinäisiä liikkeitä", brune selitti. Nyökyttelin hiljaa ja kävelin kavaletin yli Dana aivan perässäni. Se epäröi hetken mutta käveli puomin yli ongelmatta. Teimme saman homman pari kertaa uudestaan, kunnes lähdin hölkkäämään ja tamma ravasi vieressäni.
Palattuani kentältä tallille vein tamman karsinaan ja otin kamat pois ja laitoin fleeceloimen tilalle. Sujautin sille riimun päähän ja lähdin taluttamaan sitä hetken silittelyn jälkeen tarhoille. "Moikka Meeba!" Kuulen tutun äänen takaatani ja käännyn. Pysäytän hiuksiani hamuilevan Danan ja moikkaan Ingaa joka oli ilmestynyt eteemme maastopolun suunnalta. "Ootteko te menossa talliin takas vai?" kysyin ja työnsin ratsuponin suuren turvan hieman kauemmas ettei se pääsisi järsimään hiuksiani.. "Nooei ihan suoraan, mä ratsastan sitä vähän tossa kentällä vielä", tyttö hymyili ja silitti Neriä kaulalta. "Okei, no nähään varmaa huomenna sitte", moikkasin tytön joka heippasi takaisin ja ohjasi ruunivoikon tammansa tallin suuntaan. Vein Danan tarhalle ja päästin muiden ponskien joukkoon juoskentelemaan. Suljin portin kiinni perässäni ja hain kamat satulahuoneesta johon ne olin jättänyt. Tinja sattuikin olemaan sopivasti tulossa samalla bussilla, joten kävelin hänen kanssaan bussipysäkille.
Meeba&Dana 11HM♥♥♥
|
|
|
Post by Meeba on Oct 29, 2012 19:56:13 GMT 3
29.10.12
Heittäydyn heinäpaalin päälle ja viskaan piponi viereeni. Nukuin vain pari tuntia ja koulua oli ollut puoleen neljään asti.. Silmät tuppaavat painua itsestään kiinni enkä pystynyt varmaan muuta tekemään kuin antaa niiden tosiaan sulkeutua. Heinäpaali tuntui lämpimältä, ja olisin ihan hyvin voinut jäädä köllöttelemään (ja sitä myötä nukkumaan) sen päälle, koska voisin tehdä saavuttaa jotain suurtakin tänään, liikuttaa Danaa vielä vähän juoksutuksen jälkeen pellolla. Sittenhän sitä voisi käppäillä takaisin niin tulee loppukäynnitkin.. Nousen jalkeille ja nappaan mustan myssyn mukaani, ja lähden kävelemään ulos jolloin haukkaisin nopeasti raitista ilmaa. Minua oli huimannut koko päivän koulussa ja oli vähän päätäkin särkenyt, onneksi otin pari lääkettä mukaan. Hengitin sisään ja ulos ja puhaltelin hengähdystaukojen aikana hiussuortuvat silmiltäni, ne tuppasivat aina valumaan kasvoilleni.. Palaan talliin ja huomaan Catherinen tulevan vastaan. "Cattttt, moii!" Huikkaan tytölle joka pysähtyy satula kädessään ja kääntyy mua kohti vilkuttaen. "Mites sä ja Elli, aattelin että oisko teistä maastoseuraa täks päiväks?" Kysyin toiveliaana ja loin jonkinlaisen puppyeyes-ilmeen (aika selvästi epäonnistuneen). "Nnoo katotaan, mä aattelin mennä sillä maastoon tänään, mut ilmottelen sitte kunha oon hoitanu Ellin kuntoo." Tyttö kuittasi ja käveli muualle. Hain Danan riimun ja hölkkäsin äänettömästi pihalle. Nollakeli ei vaikuttanut lumen tuloon, tuuli oli kuitenkin aika napakan vilpoisa ja lunta tuli tauotta taivaalta. Shelyesin pihan tiet pidettiin onneksi kunnossa eli en joutunut kahlaamaan kinosten läpi vaan pääsin ihan reippaasti kävellen lumista polkua pitkin tarhoille.
Avasin portin ja astuin sisään. Niin tiheän lumisateen takia oli aika perskuleen vaikea nähdä eteensä. Kutsun Danaa ja yritän siristellä silmiäni, etsien ratsuponitammaa katseellani tarhasta. Erotan selvän pallon horisontissa ja huokaan helpotuksesta. Se nostaa laukan ja on kaartamassa pysähdykseen eteeni - ei, se juoksi suoraan ohitse ja veti pukin perässä. "Nonii Dana, etköhän sä jo tarpeeks esittäny?" Maiskutan tamman luokseni ja kiinnitän punertavan riimun sen päähän ja naksautan riimunnarun kiinni. Talutan tamman hoitopuomin luo ulos ja haen harjapakin sisältä nopeasti. Pihatossa en viitsinyt pahemmin harjailla.
Viimeisteltyäni koko ponin laskin jalustimet alas, mittasin ne kainalonmitan avulla ja ponnistin selkään, satulavyön tietenkin kiristettyäni. Varmistin vyön kireyden vielä selässä ja keräsin ohjat käteen. Riimun olin vienyt takaisin sisälle. Ohjat narskahtaa ikävästi hanskojeni välissä ja yritän saada niitä mukavemmin käteen. Käännettyäni tamman ympäri huomaan Ingan tulevan vastaan. Jutustelemme hetken, sitten kaksikko häipyykin muualle. Hetkinen, ai nii joo, Catherine! Kaivan kännykän takin taskusta ja näppäilen tytön numeron ja soitan. Dana alkaa selvästi hermostua paikoillaan seisomisesta ja alkaa pikku hiljaa nykiä ohjia kädestäni, onneksi mulla oli kunnon teräsote hallussa. "Moi?" Huokaan helpotuksesta, kun Cat vastaa. "Mooi Meeba täs.. nii mulla oli vaan sitä että halusitko sä siis tulla mun ja Danan kanssa tonne pellolle vähän laukkaileen?" Vastaan ja puren huultani odotellessani Catin vastausta. "Mä oisin muuten päässy mutta mut haetaankin aikasemmin tänää, huomenna sitte?" Tyttö puhuu vähän pettyneesti. "Juu, vaikka." Lopetan puhelun ja sujautan kännykän takaisin taskuun. Maiskutan tamman liikkeelle ja puristan pienin avuin pohkeilla sitä kyljistä. Dana nytkähtää rentoon ja lauhkeaan käyntiin.
Meeba&Dana 12HM♥♥♥
|
|
|
Post by Meeba on Oct 30, 2012 14:58:58 GMT 3
30.10.12 [tarina sijoittuu siis illalle.. (:]
"Joojoojoojoo", murahdan hampaitteni välistä. Noniin, hienoa. Olin saanut taas tehtäväksi käydä kaupasta hakemaan jotain. Ponnistan ylös tuolista ja suljen telkkarin. Säätiedotuksen mukaan tänään ei sataisi niin kovasti lunta kuin eilen, mutta viileä ilma olisi silti pysyvä ja saattaa olla liukastakin. Vedän talvilenkkarit jalkaan ja puen toppatakin päälle.. en mä nyt millään jaksais kävellä sinne kaupalle.. Astuttuani ulos tunnen viileän ilman poskillani ja hengähdän hetken, ihmetellen mitä reittiä sitä kulkisi tänään. Meinaan saada sydärin huomatessani mustan hahmon tulevan nurkan takaa - jalat pettää alta pian, tunnen sen. Ei, pysynkin paikoillani.. hädin tuskin, räpiköin jäisellä maalla mutta saan pian tasapainon takaisin. "Ja oli pakko hiipiä taas noin pelottavasti tuolta vai?" Murahdan isosiskolle joka oli taas piipahtanut käymään tallilta kotona. "No joo oikeestaan", Carolin vastasi. Pyöräytän silmiäni ja kerron minkä tehtävän sain tänään. Carolin naurahti. "Mä voin viiä sut", Caro sanoi kädet ristissä. "Ootko sä hullu? Toi tie on puoliks jäässä, me suistutaan ojaan urpo", vastasin napakkana takaisin. Sisko kohautti olkapäitään ja nyökkäili mopolle päin. Ei kai tässä muuta vaihtoehtoa ole.. Kävelen Carolinin perässä mopolle ja otan kypärän autotallista. Istun siskon taakse ja otan kuristusotteen.. okei, no ei nyt ihan - mutta puristan silti aika kovaa toisen vyötärön ympäriltä. "Toivotaan ettet tukehduta mua..", toinen sanoi ja mä nauroin hetken, ennenkuin mopo lähti käyntiin ja luiskahti ensin liikkeelle sutien. Onneksi renkaat olivat aika pitävät ja ne kulki yllättävän hyvin ja sutimatta jäätä pitkin.
Kävimme kaupassa ja sain jopa kyydin takaisin kotiikin, aika kilttiä sinänsä - yleensä Carolin ei vaivaudu viemään mua oikeen minnekään.. Oliko tässäkin joku juttu, vai ihan kiltteytänsä teki ton? No joka tapauksessa, kiitän Carolinia, ja päästyäni takaisin sisälle juoksen yläkertaan mistä haen puhelimeni. Ei uusia viestejä, ok.. Onkohan Cat jo tallilla? Juoksen läppärin ääreen ja nappaan pöydältä muistilapun johon raapustan jotain äikänkokeesta joka olis parin viikon kuluttua. Sitten palaan alakertaan. "Mä taidan lähtee tallille nyt, moikka", huikkaan äidille joka heippaa takaisin. Carolin kuitenkin pysäyttää mut. "Haluutko sä kyydin sinnekin? Mä voisin ehkä tulla kattomaan sitä tallia?" sisko kysyi innoissaan, mutta pudistan päätäni hiljaa. "Ei jooko nyt, oon luvannu yhelle tyypille et meen maastoon sen kaa, sit joku toinen kerta."
Tuttu valkoinen bussi saapuu parin rakennuksen päästä koruliikettä, josta olin ennenkin ostanut korviksia. Koska se tuli aikaisemmin paikalle, en viittinytkään jäädä liikkeeseen vaan kiiruhdin pysäkille etten vaan myöhästyisi ja jäisi odottamaan palelluksissa tunnin päästä tulevaa seuraavaa bussia.. Astun sisään lämpimään bussiin ja laitan kortin koneeseen. Pari matkaa jäljellä. Kävelen bussin perälle ja istahdan penkille. Oho hetkinen, tuttu kasvo? Eikö toi ole Inga? Olin kääntyä juuri toiselle puolelle mutta lukkiuduin katsomaan tyttöä joka istui viereisellä penkillä. Ingalla oli nappikuulokkeet korvilla, joten se ei tainnut kuulla mun tervehdystä. Yritin olla pelästyttämättä tyttöä kun taputin olkapäälle, toivottavasti en saanut aikaan sydäriä. Inga havahtuu ja vilkaisee muhun hetken pelästyneenä, mutta hymyilee sitten. "Ai moikka, sori, mä en kuule mitään näitten kuulokkeiden takia. Mä en tiennykkään että meet tällä bussilla?" Inga pälpätti nopeaan tahtiin. Nyökyttelin hymyillen. "Nojoo tää on yks harvoista jolla Shelyyn pääsee..", tokaisin, luoden sitten nopean katseen ikkunaan josta näkisin paremmin ulos ja saisin tietää mikä sää oli tällä hetkellä. Lunta ei näyttänyt satavan, mutta kaikki pellot oli silti suurimmaksi osaksi täyttyneet valkeaksi maasta. Me juttelemme melkein koko loppumatkan, pian bussi saapuikin tutulle Shelyn läheiselle pysäkille, jossa jäämme pois. Kiitän kuljettajaa ja astuin raikkaaseen talvi-ilmaan ulos. "On se hienoo, että nää lumet on pysyny, toivotaan ettei tuu kovinkaa paljon enää räntää tai sellast.. loskakeliä", Inga rikkoi hiljaisuuden ja hymähti pienesti. "Niinpä, en jaksais sellast märkää joka menee kengist läpi ja.. no nii, ei sellanen keli oo ollenkaa kiva", totesin. Kaivoin kännykän taskusta ja vilkaisin oliko Catilta tullut viestiä. Oli. Yksi uusi viesti. 'Moi, mä en pääsekkään tänään enää tallille, kävin vähän aiemmin ku illalla koska me käytiin Ellin kanssa vähän pidemmällä maastolenkillä. Nyt mä lupaan, huomenna mennään yhes?' Huokaisin pettymyksestä mutta viestin lopussa hymy kaartui takaisin kasvoille. Vastasin viestiin myöntävästi ja keskityin sitten taas Ingaan, joka pulisi vähän omiaan vierelläni. "Hei muuten", tytön hengähdystauon välissä kerkesin juuri ja juuri aloittaa, "ootteko Nerin kanssa menossa maastoileen tänään?" Asetan sormet ristiin ja odotan vastausta. Inga mietti hetken. "Oikeestaan, me aateltiin mennä maneesiin treenaa", kuulin Ingan ja meinasin jo huokaista syvään, mutta tyttö jatkoi puhumista. "Mutta te voitte tulla meiän kanssa tonne myös, nyt kun ei oo tunteja maneesissa nii on koko alue käytössä, voidaanha me tosin jakaakki se silleen.., mut mites ois?" Ingan silmissä näkyi selvä pilke. En kai mä voinut kieltäytyäkään. Nyökkäsin hymyillen, sovimme aikataulun ja erkaannuimme koska olin itse matkalla pihattotalliin ja Inga isoon talliin.
Kävelin tarhoille päin ja astuin lämpöiseen pihattotalliin sisään. Ei siellä erityisen kuuma ollut, mutta lämmin ainakin, ihan tarpeeksi mulle. Kävelen Danan karsinalle ja raotan karsinanoven auki. Moikkaan ponia silittämällä sitä ensin turvalta, rapsutellen sitten harjantyvestä. Hevosten heinien rouskutuksen lisäksi kuulin toisen tyypin liikettä vastakkaisessa karsinassa. Kurkkaan karsinan yli ja näen jotenkuten karsinan sisään. Sisällä seisoskelee ruunivoikko poni jota harjaa minulle täysin uuden näköinen tyttö. Rykäisen kuulumattomasti ja tervehdin kaksikkoa toisessa karsinassa. Saan vastaan iloisen tervehdyksen, ja jopa esittelynkin samalla. Menen lukkoon hetkeksi, mutta kerron pian oman nimeni. "Mikä sun ponin nimi oli?" kysyn samalla Danaa silittäen. "Nino", toinen vastaa pirteänä. "Ookei, tervetuloo tänne munki puolest.. oon vähän jäljessä välillä", myönsin hölmönä ja naurahdin. Juttelimme hetkisen kunnes hain Danan harjapakin varustehuoneesta. Nappasin pölärin esiin ja tein sen jokapäiväisen homman, jonka teen aina kun pääsen Danan luo. Harjaan tamman läpi sen jälkeen kumisualla, ja vielä sen jälkeen viimeistelleksäni, pehmeällä harjalla. Sitten hain sen suitset ja palasin karsinaan avaten remmit ja tarjoten ponille ensin kuolaimet. Tummanpunaruunikko nosti siroa päätään ylöspäin ja käänteli suippoja korviaan sivulle ääniä kuunnellen tarkasti. Kehotin sitä laskemaan päätänsä ja rapisutin pienesti taskua jolloin se keskittyi siihen ja sillä välin sain syötettyä sille kuolaimet. Taputin Danaa hellästi kaulalle ja suukotin sitä poskelle, (kyllä, ponien pussaaminen liittyy varusteiden laittamiseen) ja aloin kiinnittämään remmejä, ensin poskihihnan, sitten turpahihnan ja asettelin otsatukan paremmin. Kehuin ja hain Danan mustan yleissatulan varustehuoneesta. Palasin karsinaan ja liu'utin satulan paikalleen ongelmatta, korjaten neliösatulahuopaa hetken vielä ennenkuin aloin kiristämään satulavyötä. Pullistelun kautta sain vyön kiristettyä ja taputin sitä kaulalle. Asetin ohjat kaulalle ja lähdin taluttamaan sitä maneesia kohti. Ulkona oli ilma viilentynyt huomattavasti, Svolværin keskustassa oli ollut vielä puoli tuntia sitte plussan puolella.. Musta tuntui että kohta alkais sataa lunta taas.
Hengähdän syvään astuttuani lämpimään maneesiin. Suljen oven perässäni ja talutan Danan kentän keskelle, jossa pysäytän sen, lasken jalustimet alas, mittaan ne, ja pomppaan selkään. Selässä kiristin vielä ihan vain varmistaakseni satulavyön ja sitten asetin jalat paremmin jalustimiin. Edellisiltä tunneilta oli jäänyt maneesin sisäuralle puomeja, juuri sopivasti. Tänään me kokeiltaisiin niitä ravissa. Kerään ohjat käteeni ja tarraan hanskat kiinni. Ohjaan ratsuponin uralle ja pidän hyvän ryhdin yllä, vilkaistessani ympärilleni. Inga taitaa vielä hoitaa Neriä.. Käännän katseeni eteenpäin ja kannan kädet hyvin säilyttäen kyynärpäiden kulman. Vaikka tamma ei osannutkaan vielä niin paljon kuin tuntihevoset, se ymmärsi onneksi jo kaikki avut, osasi nostaa laukan laukkapohkeista ja alkoi tajuta kevennyksenkin idean. Tehtyämme alkukäynnit keräsin ohjia hieman enemmän mutta yritin säilyttää silti hyvän muodon, jota hain siltä. Nostin harjoitusravin ja löysäsin ohjia jotta se saisi enemmän tilaa venyttää kaulaansa. Huomasin sen keskittyvän enemmän askeleihinsa ja se ravasi tahdikkaasti siro pää nuokkuen eteenpäin ohjastuksellani. Ohjaan sen sisäuralle toisen pitkän sivun alussa ja hidastan käyntiin. Nousen kevyeeseen istuntaan ja silitän sitä kaulalta, kun se kävelee puomisarjan yli pärskien. Laskeudun satulaan alas ja menen lyhyen sivun kautta ravissa takaisin samaan kohtaan mistä tulimme äsken käynnissä. Ulkopohkeella ja sisäohjalla käännän sen oikealta kierrokselta sisäuralle ja ohjaan sen puomitehtävälle. Nousen jalustimille kevyeeseen istuntaan ja pidän reitin suorana. Dana menee kaksi ensimmäistä puomia ongelmatta mutta viimeisellä toinen takajaloista kolahtaa vähän ja saa aikaan tamman horjahtamaan hieman ja menettävän hyvän rytmin ravista. Lisään vauhtia hieman saadakseni sen takaisin, myötään ja annan pohkeita pienin puristuksin. Tummanpunaruunikon ravi kohenee ja se laskee siroa päätään ylhäältä alemmas, jolloin kaula muodostuu kaarelle. Välillä se nykii ohjista, mutta lasken sen pään ja keksin sille koko ajan jotain tekemistä ettei aika jäisi pään viskomiseen ja yrityksiin ryöstää ohjat käsistä. Menin lävistäjän ja vaihdoin suuntaa vasemmalle kierrokselle, ja aloin keventämään. Menin ensin vasemman puolen puomit kevyessä istunnassa, lyhyellä sivulla keventäen, sitten taas kevyeeseen istuntaan mennen oikean puolen puomisarjalla. Käännän sen lyhyeltä sivulta takaisin oikealle kierrokselle ja hidastan käyntiin. Kumarrun kaulalle ja silitin sitä kehuskellen ylpeänä kaulalta. Uskaltaisikohan sitä kokeilla laukassakin? Kerään ohjia hieman ja puren huultani nostaessani harjoitusravin. Teen laukan valmistuksen ja lyhyen sivun lopussa nostan oikean laukan. Dana nostaa hienosti totellen, päätään heittäen pari kertaa, laukan ja jatkaa ohjastuksellani lyhyelle sivulle asti kunnes käännän sen puomeille. Hidastan ensin laukan tempoa kulmassa ja nousin hieman ennen puomeja kevyeeseen istuntaan. Se epäili hetken, meinasi hidastaa raviin mutta pidin laukan hyvin yllä. Dana pärskähti kuuluvasti ja laukkasi sitten puomeihin kolahtamatta tehtävän. Nostin laukan tahtia ja taputin sitä kaulalle. Kuulin maneesinoven narskahtavan ja hiljensin tamman käyntiin. Inga astui sisään pirteännäköinen Neri takanaan. "Mooi, tääl onki sopivasti puomit valmiina!" Inga hihkaisi ja talutti tammansa kentän keskelle. Dana päästi jonkinlaisen tervehdyksen, nykien päätään ruunivoikon suuntaan ja pärskähtäen pienesti. Silitin sitä kaulalta. "Joo nii oli, varmaan jäi edelliseltä tunnilta", vastasin hymyillen. "Mä laukkaan sitten tossa pääty-ympyrällä niin saatte tilaa", sanoin hymyillen. Nostin laukan ja ohjasin sen ensimmäiselle puomitehtävälle oikealla. Dana laski päänsä kaarelle ja laukkasi sujuvasti puomien yli, kolhauttamatta mitään niistä.
Laukkasin ne vielä pari kertaa läpi ja lopettelin sitten, tein loppuravit ja ohjasin tamman kentän keskelle. Inga harmitteli lähtemistäni. "Höööh, miks näin aikasin? Tuutko huomenna samalla bussilla ku tänään?" Inga kysyi. "En tiiä, saan ehkä kyydin äidilt", sanoin laskeutuessani selästä alas. "Okei, no laita tekstarii sitte", tyttö hymyili. Nyökkäsin nostaessani jalustimet ylös. Tartuin ohjiin kaulalta ja talutin tamman varovaisesti liukkaan pihan poikki takaisin pihattotalliin. Taas kuului se tuttu heinien rouskutus.. Avasin Danan karsun ja patistin tamman sisälle. Kamat riisuin ongelmatta ja vein ne pikaisesti paikoilleen. Nappasin karsinanovessa olevasta koukusta riimun, jonka sujautin tamman päähän ja klikkasin narun siihen kiinni. Silitin tammaa kaulalta ja tunsin sen lämpimän turvan poskellani. Sitten maiskutin sen liikkeelle, ja lähdin kuljettamaan takaisin ulos karsinan suljettuani. Ilma oli edelleen aika raikas, ehkä nyt kenties miinuksen puolella.. tai sitten se oli vain mun kuvitelma tai jotain. Kuljin vähän matkan päässä sijaitsevan pihattotarhan luokse (tuntui pidemmältä kuin oli, kävelin laiskan hitaasti), avasin portin ja suljin sen perässäni. Taputin sitä kaulalta ja nappasin riimunnarun pois riimusta, päästäen tammuskan menemään. Se ravasi hetken hiljaa mutta kun näki tarhatoverinsa kauempana se nosti hillittömän pukkilaukan ja veti kunnon kiitolaukan tarhan perälle. En voinut muuta kuin nauraa.. Palasin parkkipaikalle ja kaivoin kännykän taskustani. Yksi uusi viesti. Ai jes, äiti tulee hakemaan. En jäädykään enää bussipysäkil.. mä pääsen lämpimässä autossa kotiin, hienoa.
// joo tota.. inspistä oli nii mikäs siinä, kerranki pitkä tarina tuli hahah :d
Meeba&Dana 13HM♥♥♥
|
|