Koulua ke 26.6

[Sasha]

Koulutunti keskiviikkona 26.6

Kello neljältä saapuu sään salliessa kentälle iloinen ryhmä ratsastajia hoitsuillaan tunnille, jota pitääkin kaikille vieras, täysin uusi shelyläinen.

Tuntihevoset
Arttu (heA), Vippe (vaB), Loka (heB), Hera (heA), Lucas (heB). Myös yksi yksärihevonen (taso väh. heB)voidaan ottaa mukaan.

Tunnin sisältö
Harjoitellaan hevosen tasolle sopivia tehtäviä, kehitetään istuntaa ja pohjeapuja. Harjoitellaan mm. vastalaukkaa, pohkeenväistöä, tempovaihtoja.

Tunnin maksaminen
Tunnin maksamiselle laitan 3 viikkoa aikaa, ja jos järjestän uutta tuntia, mukaan pääsee jos tämä on maksettu. Maksaminen tapahtuu tarinalla, kuvalla, sarjakuvalla tai panostetulla runolla. Mitään pohjiksen tiivistelmiä en haluaisi nähdä, niitäkin on tullut vastaan.

Tunnin vetäjä
Mitenkäs sitä vaikka kuvaa piirtäisit, jos minusta et mittään tiedä. Kirjoittelen itsestäni henkilökuvausta piakkoin, sieltä saa sitten luntata kuka kummajainen on Shelyyn ilmestynyt tuntia vetämään. ; )

Osallistujat
-Inkeri & Heta (heA)
- Shalla & Arttu (heA)

Pohjatarina

Fillaroin tallille toista kertaa - olin kerran kyllä käynyt tutustumassa ja muuten vaan käynyt pyöräilemässä lähistöllä. Aurinko pilkotti pilven takaa, ja minun kuumuuden ja auringonherkälle iholle se sopi vallan hyvin - ei tullut auringon porotuksesta rakkuloita. Parinkymmenen asteen lämpöinen ilmakin sopi vallan hyvin, oli oikea teepaitakeli. Jylhät vuoret ja havumetsät kiehtoivat minua, olin ennen asunut aika tasaisella aluleella etelämmässä. Siellä oli joskus peräti hellettä, täällä ei juurikaan. Ihanaa.

Tallilla kävi tavanomainen vilske, tuntilaisia ei vielä juurikaan näkynyt, mutta hoitajat ja yksitysten omistajat liikuttivat hevosiaan. Talsin talliin katsomaan, mitenkä Inkeri ja Shalla saivat hevosensa valmiiksi. Shalla vielä harjaili Arttua sen karsinassa. Tervehdimme ja jatkoin matkaa isoon talliin Hetan karsinalle. Inksu oli juuri kiristämässä satulavyötä. Tervehdin häntäkin, ja talsin seuraavaksi kentälle etsiskelemään maapuomeja.

- Moikka, sanoin vielä uuelleen tyttöjen taluttaessa ratsunsa kentälle. - Saatte lämmitellä oman tunnon mukaan, mutta antakaa ohjien olla vielä löysinä.
Kertasin mielessä vielä harjotteita, mitä olin tunnille suunnitellut. Pienet perhoset lentelivät masussani, olivathan tytöt suurin piirtein minun ikäisiäni. Ainakin oli pohkeenväistöä, vastalaukkaa ja tempovaihtoja... Tai siis askeleenpidennystä.

- Salla, voisit siirtuäyä jo tekemään lävistäjiä ja kaartoja, ja muita suorempia teitä, huomautin pitkään alkukäynneissä viipyvää Sallaa. Hänellä tuntui olevan ongelmia, kun ei ollut vielä ohjia kiristänyt.
- Ohjaa istunnallasi, Salla. Nosta selkää hieman suoremmaksi, niin saat istuinluut kunnolla käyttöön, kehotin häntä ja johan alkoi toimia. Sallan tarvitsi vain siirtää painopistettä sisäpuolelle ja Arttu kääntyi, eli siirtyi painon alle.

- Inkeri kanssa koettaa saada vähän Hetaan vauhtia, pyysin. - Sinun tulisi saada sen taidot esille, se ei ole mukana tehtävässä vaan oikoo. Herättele erikokoisilla volteilla.
Pian ratsastajat saivat kuitenkin hevosiinsa liikettä, ja he tekivät omaa lämmittelyään - voltteja ja kahdeksikkoja ravissa ja pari laukkaympyrää.

- Siirrytään sitten ekaan harjoitukseen. Alatte tekemään molemmille pitkille sivuille vastalaukkaa, eli vaihdatte laukan kulmassa ja teette notkon kaviouran sisäpuolelle. Pitkän sivun jälkeen vaihdatte taas laukan kulmassa.

Salla aloitti. Hän nosti aluksi väärän laukan. Tyttö meinasi jo tiukata ohjat, luuli kai ongelmn ratkeavan niillä.
- Salla, tarkoitus on harjoitella istuntaa, pidä vaan ohjat löysänä, ja saat suoristaa selkääsi yhätikin.
- Mutta ilman ohjia on vaikeeta!
- Kyllähän satulattakin voi ratsastaa. Totut äkkiä.

Sallan ratsastettua kierroksen väärää laukkaa lähti Inkeri yrittämään. Pieni vaaleahiuksinen tyttö loisti ilosta onnistuttuaan melko hyvin.
- Nyt vain jatkatte, kaarratte molemmille pitkille sivuille ton mutkan. Sanon sitten kun saatte syventää mutkaa.

Tällä kertaa Sallalla oli oikea laukka, ja laukanvaihto onnistui suht hyvin kulmassa. Kaari oli kuitenkin melko kiemurainen. Inkerillä meni muuten hyvin, mutta Heta ei vaan näyttänyt parastaan.
- Nyt voitte tehdä enemmän mutkaa sivuilla, ohjeistin.

Samaa harjoitusta jatkettiin kunnes mutka muuttui kolmikaariseksi kiemurauraksi ilman laukanvaihtoja.
- Nyt annatte hevosten kävellä kierroksen molempiin suuntiin, vähän taukoa laukkaamisen jäljiltä.

Kävin ottamassa pienen hörpyn vesipullostani, mikä tönötti laukkuni pohjalla kentän aidan toisella puolella.
- Nyt siirrytään pohkeenväistön harjoitteluun. Teette siis pitkälle sivulle tullessanne lävistäjällä pohkeenväistöä, löysin ohjin.
- Ja miten meinaat sen onnistuvan? Inksu kysäisi.
- Siirrätte painoa kenttään päin ja pidätte hvosen suorassa ulkopohkeella, ettei se käänny niinkuin mutkissa. Tällä kertaa Inkeri ensin!
Pieni tyttö joutui tekemään ensin käynnistä raviin siirtymisiä ja muita herätelläkseen ei kovinkaan innostunutta ratsuaan. Tehtävä kuitenkin onnistui ihan hyvin, vaikkei Heta ihan suorassa koko aikaa pysynyt. Meinasi kääntyä vinoon. Sallalla taas onnistui varsin hvin - Artulle iski jokin palvelemisaalto ja ymmärrrttyään pyydettävän asian olleen pohkeenväistö se tallusteli tyynenä koko harjoituksen oikein.
- Tämä on teillä varsin hyvin hallussa, joten ehdimme vielä ottamaan kiemurauraharjoituksen uudestaan toisessa kierroksessa ennen viimeistä harjoitusta.
Tytöt osasivat varsin hyvin opetteleansa harjoituksen, ja pääsin pian ohjeistamaan heitä keskiympyrälle.
- Nostakaa harjoitusravi, ei kökevennetä vaan nautitaan ponin ihanasta töksöravista.
Tytöt hytkyttelivät satuloissa harjasta tukea ottaen. Muutaman kierroksen jälkeen sanoin:
- Nyt alatte ajaa voimakkaamin eteen, pitäkää sama rytmi mutta pidentäkää askela. Hieman voi koita hevosta oeräänantoon, jos istunnalla saatte, ja alkaa keventää jotta ravin rytmi säilyy.
Tytöt olivat ilmiselvästi junnanneet näitä asioita ratsastustunneilla, se näkyi osaamisesta.
- Ja ajakaa vielä reippaammin, ihan lisättyyn raviin asti, kunnon vauhtiin!
Heta ymmärsi tehtävän hieman väärin ja nosti laukan.
- Noin, hyvä, hiljennä. Muista kertoa pohkeilla ja kevennyksellä että nyt ravataan!
Sallalla tuntui askeleet muuttua harppauksiksi.
- Sinullakin, pitä kevennyksessä sama tahti, ei tarvitse harppoa.
Annoin heidän vähän aikaa pitää ravia kunnes pyysin käyntiä ja suunnan vaihtoa.
- Nyt nostatte käynnistä suoraan laukan, pyysin ja samalla lailla ohjeistin kuten ravissakin.

- Nyt lopuksi vielä teette laukanvaihtoja. Viisi laukka-askelta, käyntiä vähän aikaa ja toisella laukalla viisi askelta. Selvä?
- Ratsatajat nyökyttelivät, ja pienen alkuhaparoilun jälkeen homma alkoi luistaa.
- Oho, kello on jo viisi, ottakaa loppukäynnit. Saa kävelytellä ainakin varyin, kun vasta on laukattu!
Kyselin heiltä vielä millanen fiilis oli tunnin jälkeen, ja oli kuulemma siistiä ohjata hevosta löysin ohjin. Minä suosittelin venyttelemistä ennen nukkumaankäymistä, ettei ihan kipeät ole lihakset huomenna.

[Sasha]

Pohjis tuli viiein, kommentteja ei - tarinan lomasta voi kyllä bongailla kommenttia Vähän on lyhyehkön näkönen, ja kappalejaot meni vähä miten meni mut kelvatkoon Näppäilyvirheet johtuu puhelimella kirjottamisesta ja laiskuudesta - oikoluku ei vaan jaksa innostaa.

Siivosin topicin ilmoittautumisviesteistä (;
- jassu

Kiitos : ) - S

[Shalla]

Eräänä puolipilvisenä ja Pohjois-Norjalle melko lämpimänä päivänä raahauduin puolikuntoisena tallille. Minulla oli varmaankin kuume nousemassa, pohdiskelin masentuneena. Mielialaani kohotti ehkä pikkuhiukkasen, että sain tunnille jo minulle vähän tutumman Artun. Se ei ollut viime kerralla pahemmin temppuillut, joten uskalsin hengittää. Hain kamat satulahuoneesta oritalliin ja aloin valmistella Arttua tuntiit. Mielialapykäläni palasivat entisiin lukemiin, kun huomasin, että Artulla oli tänään huono päivä. Aloitin sitomalla kimoponin kiinni, ihan varmuuden vuoksi.

Tunninpitäjä Sasha kierteli katsomassa, miten hommat edistyivät. Suunnilleen minun ikäiseni mukavan, mutta tiukan oloinen vaaleaverikkö moikkasi minulle ja lähti isoon talliin. Aavistelin, etten tänään pääsisi helpolla, ja masennuin vielä vähän lisää.
Kun menimme kentälle, Sasha siirteli puomeja ja antoi ohjeen lämmitellä itsenäisesti. Tuttu juttu, mietin helpottuneena. Rentouduin satulassa puolinukuksiin asti ja vilkuilin Inkeriä, toista tuntilaista. Hän ratsasti vuonistamma Hetalla, jolla Kairan oli mennyt viime tunnillani ja Thea sitä edellisellä. Pitkitin alkukäyntejä, kunnes Sasha huomautti:
- Salla, voisit siirtyä jo tekemään lävistäjiä ja kaartoja, ja muita suorempia teitä.
Pahastuin hiukan siitä, että Sasha uskalsi käyttää oikeaa nimeäni, jonka kaikki muut olivat jo unohtaneet. Kelasin ohjeita mielessäni. Lävistäjä. Lähdin kulmasta kohti vastakkaista kulmaa, ja tajusin alusta alkaen, ettei homma ollut hallinnassani.
- Ohjaa istunnallasi, Salla. Nosta selkää hieman suoremmaksi, niin saat istuinluut kunnolla käyttöön.
Jouduin keskittymään kunnolla. Unohdin puolikuntoisuuteni ja aloitin helpoimmasta. Nousin satulassa mielestäni sotilaalliseen ryhtiin. Yllätyksekseni huomasin, että Arttu kääntyi kulmasta kauniisti ja hallitusti takaisin uralle. Olin silti helpottunut, kun Sasha käänsi valvovan silmänsä Inkeriin ja Hetaan. Pian työnteko alkoi luistaa. Nautin täysin siemauksin Artun pehmeästä laukasta. Olin toistaiseksi sinut ponin kanssa, eikä minun tarvinnut pelätä temppuja.

- Siirrytään sitten ekaan harjoitukseen. Alatte tekemään molemmille pitkille sivuille vastalaukkaa, eli vaihdatte laukan kulmassa ja teette notkon kaviouran sisäpuolelle. Pitkän sivun jälkeen vaihdatte taas laukan kulmassa.
Se kuulosti hirvittävän vaikealta. Nostin kauhukseni väärän laukan. Vaistomainen reaktioni oli heti tarttua kunnolla ohjiin.
- Salla, tarkoitus on harjoitella istuntaa, pidä vaan ohjat löysänä, ja saat suoristaa selkääsi yhätikin, Sasha valisti. Hätkähdin taas oikean nimeni käyttöä ja yllätin itseni valitamalla ääneen:
- Mutta ilman ohjia on vaikeeta!
Kauhistuin, että Sasha suuttuisi, mutta hän totesikin vain:
- Kyllähän satulattakin voi ratsastaa. Totut äkkiä.
Loppujen lopuksi, hiukan totuteltuani ymmärsin vastalaukan salat. Katselin kuitenkin kateellisena, miten Inkeri suriutui tehtävästä moitteettomasti.
- Nyt vain jatkatte, kaarratte molemmille pitkille sivuille ton mutkan. Sanon sitten kun saatte syventää mutkaa.
Nyt ainakin tiesin vanhasta tottumuksesta, että paisuttelin mielessäni tehtävien vaikeutta. Nostin laukan - tällä kertaa heti oikean - ja vaihdoin laukkaa kulmassa. Tunsin, miten pieni hymy pyrki huulilleni onnistumisen johdosta. Valitettavasti kaari ei sujunut ihan yhtä hyvin. Epätarkkojen apujeni vuoksi Arttu ei ollut aivan perillä jutun jujusta.

Inkeri ja Heta onnistuivat jälleen loistavasti, mutta jostakin syystä Sasha totesi jotain siihen suuntaan, että Heta ei nyt näyttänyt parastaan. No, en ollutkaan ehtinyt kehittää itselleni harjaantunutta hevossilmää.
Annoimme mutkan kasvaa ja kasvaa, kunnes laukkasimme kiemurauraa ilman laukanvaihtoja. Pidin Artun tarkasti oikeassa laukassa, ja tällä kertaa olin tietoinen ratsastuksestani. Tajusin myös tarkalleen, mitä minun tuli tehdä saadakseni Arttu kulkemaan oikein. Se tuntui riemastuttavalta läpimurrolta. Mielialamittarini näytti täyttä kymppiä, kun rentouduimme ansaitusti käynnissä pitkin ohjin. Sasha siemaili vesipullostaan.

- Nyt siirrytään pohkeenväistön harjoitteluun. Teette siis pitkälle sivulle tullessanne lävistäjällä pohkeenväistöä, löysin ohjin.
Tunsin itseni melko varmaksi, mikä oli epätavallista minulle ratsastustunnilla. Olin tehnyt Artulla onnistuneita siksak-väistöjä Beatan koulutunnilla. Minua hirvitti kuitenkin kohta "löysin ohjin". Inkeri ilmaisi ajatukseni ääneen, sillä tehtävä oli onnekseni uusi hänellekin.
- Ja miten meinaat sen onnistuvan? tyttö ihmetteli.
- Siirrätte painoa kenttään päin ja pidätte hevosen suorassa ulkopohkeella, ettei se käänny niin kuin mutkissa. Tällä kertaa Inkeri ensin!
Siansaksaa minun korvilleni. Inkerin kokeillessa keskityin kelaamaan visaisia ohjeita kohta kerrallaan. Yksinkertaistin kohdat mielessäni kahteen simppeliin vinkkiin: paino kentän puolelle, ulkopohje. Kokeilin kuivaharjoitteluna.

Inkeri sai herätellä välikäyntien aikana torkahtanutta Hetaa. Nämä onnistuivat kuitenkin melko hyvin, tosin jopa minä näin, että Heta yritti kääntyä vinoon. Omalla vuorollani nautin tähän mennessä täydellisimmästä hetkestäni ratsailla: Arttu asteli sievästi ja tarkasti ristiin koko lävistäjän. Veikkasin kyllä, että tämä johtui ennemminkin Artusta kuin minusta.
- Tämä on teillä varsin hyvin hallussa, joten ehdimme vielä ottamaan kiemurauraharjoituksen uudestaan toisessa kierroksessa ennen viimeistä harjoitusta.
Otin kehut hyvin henkilökohtaisina. Taputtelin ylpeänä Artun kaulaa. Itseluottamukseni nousi piirun verran, kun vielä onnistuimme kiemurauralla. Myös Inkeri näytti tyytyväiseltä.

Sen jälkeen Sasha pyysi meidät keskiympyrälle.
- Nostakaa harjoitusravi, ei kevennetä vaan nautitaan ponin ihanasta töksöravista.
Tämä sai minut voihkaisemaan mielessäni. Inhosin harjoitusravia yli kaiken, mikä saattoi johtua kertyneistä kiloista. Yleensä en huomioinut kiusankappaleita mitenkään, mutta minua ärsytti tavattomasti, jos ne aiheuttiva hankaluuksia. Onneksi Artulla oli hyvä ravi. Aluksi yritin tarrautua väkisin satulaan, mutta todettuani, ettei siitä ollut suuremmin apua, aloin antaa ohjeitä itselleni. Painoin kunnolla kantapäät alas ja rentoutin jalat ja kädet. Se auttoi.
- Nyt alatte ajaa voimakkaamin eteen, pitäkää sama rytmi mutta pidentäkää askelia. Hieman voi koota hevosta peräänantoon, jos istunnalla saatte, ja alkaa keventää jotta ravin rytmi säilyy.
Taas siansaksaa, mutta ymmärsin olennaisen. Lisäsin kevyesti lantion liikettä ja sain Artun liikkumaan joustavasti ja pidemmin askelin. Ratsastus oli kuin unessa: miten sain tänään kaiken menemään niin mahtavasti? En halunnut tunnin loppuvan koskaan.
- Ja ajakaa vielä reippaammin, ihan lisättyyn raviin asti, kunnon vauhtiin!
Hetaa täytyi toppuutella, tamma luuli Inkerin tarkoittavan laukkaa. Itse huomasin, että Arttu alkoi harppoa. Olin oppinut jotain tärkeää: tiesin nyt, että minun täytyi itse vaikuttamalla saada poni muuttamaan tahtia. Sashan suosiollisella avustuksella palasin tasaiseen raviin.
Ravinlisäysten jälkeen vaihdoimme suuntaa ja yritimme samaa laukassa.
- Nyt lopuksi vielä teette laukanvaihtoja. Viisi laukka-askelta, käyntiä vähän aikaa ja toisella laukalla viisi askelta. Selvä?
Pahimman ongelman aiheutti laukannosto suoraan käynnistä. Arttu otti väkisin väliin muutaman raviaskelen. Sekin alkoi pelata muutamasta kerrasta. Minä ja Arttu olimme kuin kuplassa. Keskityimme toisiimme täysin, emmekä antaneet minkään häiritä työskentelyämme. Ratsastus sujui todella kuin toiveunessa.

Minuuttiviisari oli kiertänyt kellotaulun ympäri turhan nopeasti, ja Sasha antoi meidän jäähdytellä. Päästin jalustimet jaloista ja huokaisin onnellisena. Puolikuntoisuus oli tiessään. Sasha kysyi Inkeriltä, miten tunti oli mennyt. Seuraavaksi hän kääntyi minun puoleeni. Yllätin itseni puhetulvalla.
- Mä siis koin jonkun ihme ahaa-elämyksen, selitin. - Ihan tajutonta, nyt tuntuu, että mä ihan oikeesti ratsastan enkä vaan istu selässä! Ja hienolta tuntuu kässätä, ettei vaan ohjat aina oo se jarru ja ratti. Mä tajusin vasta nyt, mitä tarkoittaa istunnalla vaikuttaminen ja apujen sovittaminen hevosen tarpesiin.
Pikku puheeni jälkeen ällistelin käyttämiäni hienoja sanoja. Sasha hymyili ja nosti peukut pystyyn.
- Suosittelisin kunnon venyttelyä tänä iltana, sillä lihakset voi olla hiukka jäykät.
Kumarruin taputtelemaan ja ylistämään Arttua mahtavaksi hevoseksi. Sekin oli piristynyt tunnin aikana. Odotin innolla seuraavaa tuntiani, jolla työskenneltäisiin working equitation-nimisen uuden lajin parissa.

[Sasha]

Anteeksi, luin nimesi väärin ja käytin Sallaa - ei ollut tarkoitus... Cx Tosi kiva alku tarinalla, etenkin kun käytät repliikkejäni ja kerrot asioita omasta näkökulmastasi, kuten kuuluukin. Eräät ovat vain tiivistäneet pohjiksen maksussaan, ja siksi trinasi on miellyttävää lukea. Muistathan jatkaa samaan viestiin (;

Edit
Nyt kun luin tarinan loppuun asti, niin pidin skitä vielä enemmän (: Ohjeet saatto oikeestikin olla siansaksaa, jos IRL ei oo ratsastanut niin hyvähän siitä on jotakin kirjottaa... Onneks oon lukenu kirjoja ja päättelykyky on tarpeeks hyvä tähän (: Mutta kiitos ihanasta tarinasta, tykkäsin kovasti.