Ninon hoitopäiväkirja

[Milena]

DELFINO WS "Nino"

♥ ruunivoikko risteytysponiruuna
♥ 3 vuotta, 120 cm
♥ omistaja: Milena

omat sivut

Pieni, lihava, jääräpäinen poniruuna.

[Milena]

30. lokakuuta - uusi talli, uudet kujeet

Toissapäivänä, Jassu oli soittanut mulle, ja ilmoitti että Nino vois muuttaa Shelyesiin! Melkein hypin puhelun jälkeen tasajalkaa ympäri huonetta, ja äiti ja tuon miesystävä varmaan ihmettelivät yläkerrasta kuuluvaa meteliä - onnistuin tiputtamaan kaikki tavarat yöpöydältäni. Kohta hymyni kuitenkin hyytyi, kun tajusin että pitäis järjestää Ninolle kuljetus tallille, jos en halunnut sitä sinne lähteä taluttamaan. Muutaman puhelun, taitavan suostuttelun ja kiristyksen tuloksena olin onnistunut järjestämään ponilleni kyydin. Ja nyt istuinkin äitin ystävän auton takapenkillä, Ninon tavarat vieressäni. Äiti rupetteli ystävänsä - naisen, joka omisti pienen tallin vähän kauaempana, jossa äidin kilpahevonen asui - kanssa ja minä valitin, ihan niin kuin kaikki pikkulapset, ja kyselin koska ollaan perillä.

Lopulta, pitkän ajan päästä - joka oikeastaan oli ehkä vähän yli 5 minuuttia... - auto kaarsi tallin pihaan, ja minä hyppäsin autosta ulos. Ei kestänyt kauankaan, kun olin jo saanut ruunan trailerista ulos, ja seisoin hölmistyneenä tallin pihalla. Olisi ehkä kannattanut käydä ensin juttelemassa Jassun kanssa, ja kysyä minne ponin voi viedä. Tällä kertaa oli kuitenkin onnea, tallin omistaja käveli luoksemme, oli varmaan kuullut auton tulevan pihaan.
"Hei, mä oon Milena ja tässä on Nino", esittäydyin hymyillen ja poni rupesi haistelemaan Jassun taskuja makupalojen toivossa. Juttelimme hetken, ja nainen lähti näyttämään meille minne Ninon voisi viedä. Äitini ja tuon ystävä - jonka nimeä en muistanut - kantoivat ponin tavarat pihattotalliin. Minua huvitti suuresti, kuinka noin pienellä ponilla voi olla noin paljon tavaraa. No, oikeastaan se johtui minusta, olin kamala materialisti.

Jassu esitteli pihattotallin meille, ja näytti mihin tavarat voi laittaa. Kun olin saanut Ninon karsinaan, poni rupesi tutkimaan innoissaan uutta karsinaa, ja kurkotteli sen reunan yli katselemaan uusia kavereitaan. Minä palasin satulahuoneeseen, järjestelemään ponin tavaroita ja ilmoitin äidilleni, että kävelisin vaikka kotiin, halusin jäädä tallille vielä ainakin hetkeksi. Nuo suostuivat sitten lähtemään, ja kun olin saanut kaiken pihattotallissa valmiiksi, ja tarkastanut että Ninolla oli kaikki kunnossa, lähdin tutkimaan tallialuetta. Tykästyin talliin vain enemmän ja enemmän, kierrellessäni pää- ja oritallissa. Olin todella tyytyväinen että Nino oli saanut paikan täältä! Porukkakin vaikutti mukavalta, vaikka en ehtinytkään kenenkään kanssa kunnolla jutella, ennen kuin mun täytyi lähteä kävelemään kotiin - ehkä saisin vihdoin avattua fysiikan kirjan, huomenna taisi olla koe.

[Milena]

11. marraskuuta - Maastoilua


Koska ilma oli kaunis, ja olin luvannut viedä naapurin 11 vuotiaan tytön ratsastamaan, päätimme sitten lähteä vähän maastoilemaan. Nino käyttäytyi onneksi tosi nätisti, vaikka olin vähän pelännyt pistää kokemattoman ratsastajan sen selkään. Mutta kaikki meni hyvin, ja tottakai suostuin viemään naapurin tytön ratsastamaan, kun äiti lupasi päästää minut estepuoliverisensä selkään taas pitkästa aikaa - se oli kuulemma toipunut jo jalkavammastaan !

[Milena]

24. marraskuuta

Ilma oli kaunis, yöllä oli satanut lunta ja ohut lumikerros narskui tennareideni alla. Kävelin tallille bussipysäkiltä, ja olin ottanut ratsastusvaatteet mukaan - me lähdettäis Ninon kanssa maastoon. Tai siis ehkä, jos joku suostuisi esittelemään meille maastoreittejä, en halunnut eksyä, siinä menis koko päivä kun etsisin reittiä takaisin tallille.

Laskin reppuni Ninon karsinan eteen, ja vilkaisin ympärilleni. Tällä hetkellä tallissa ei näkynyt muita, vaikka Dana oli ainakin tuotu sisälle. Otin riimunnarun karsinan ovesta ja lädin hyräillen kohti ponini tarhaa. Sain jahdata lumesta innostunutta ponia hetken, se ei olisi halunnut millään tulla sisälle. Lopulta talutin ponia posket punaisina tallia kohti, ja laitoin sen karsinaansa. Poni rupesi nuuhkimaan kuivikkeita ruuan toivossa - tuolla pullerolle ei kyllä ihan heti annettaisi mitään ruokaa.

Ponin varustamisessa ei mennyt kauaa, ja tallille oli sillä aikaa tullut lisää porukkaa. Meeba varusti hoitsuaan, ja moikkasin tyttöä.
"Hei, oot lähdös ratsastamaan?" Kysäisin ja Meeba nyökkäsi hymyillen.
"Joo, ajattelin lähteä maastoon kun on noin kiva ilmakin."
"Voitaisko me Ninon kans tulla mukaan, haluaisin lähteä kans maastoon, mutta varmaan eksyisin jos läden yksin", selitin ja naurahdin, omistin todella huonon suuntavaiston. Se sopi Meeballe, joka joutui odottamaan vielä hetken että sain oikuttelevalle ponille kuolaimet suuhun.

Talutimme ponit tallin pihalle, ja kiristin satulavyön ennen kuin nousin ponin selkään. Nino yritti purra minua - satulavyön kiristäminen inhotti sitä tai sitten se halusi vain temppuilla. Sain säätää jalustimet sopivan pituisiksi, ponilla oli viimmeksi ratsastanut joku minua lyhyempi. Lähdimme kävelemään maastopolkua kohti, ja juttelimme niitä näitä. Halloween vaellus oli ollut ainut kerta kun olin päässyt kunnolla maastoon, mutta reitti oli ihan liian pitkä muuten vain ratsastettavaksi. Meeba ja Dana ohjasivatkin meidät huomattavasti lyhyemmälle reitille, jossa oli tosi kiva laukkasuora. Ponit meinasivat vähän innostua, ja Nino oli raukka sen jäädessä jälkeen suuremman ponin takana.

Reissu sujui hyvin, ruunakaan ei temppuillut turhia, tai meinannut kääntyä kesken takaisin tallille. Joskus se teki sitäkin, kun näki jotain "todella" pelottavaa. Riisuin ponilta varusteet, ja taputtelin sitä hetken. Laitoin sille vielä viltin ja loimivyön, toivottavasti se ei saisi niitä tarhassa pois. Vein sen takaisin tarhaan, vaihdoin tennarit jalkaan, laitoin kuulokkeet korville ja rupesin siivoamaan karsinaa. Hyräilin taas itsekseni, toivottavasti kukaan ei kuullut. Ruuna oli sotkenut, ja karsinan siivoamisessa meni kauemmin kuin olin ajatellut.

Kun olin valmis, vilkaisin kelloa ja tajusin että vaikka lähtisin nyt, myöhästyisin bussista. Huokaisin, ja rupesin miettimään mitä tekisin seuraavaa bussia odotellessa. Päätin putsata Ninon varusteet, vaikka ne eivät kovin likaiset ollutkaan. Ehdin tehdä vielä muutakin, niin kuin järjestää harjapakkia ja kääriä pinteleitä, ennen kuin lähdin kävelemään pysäkille. Tällä kertaa olin etuajassa, ja jouduin odottelemaan bussia hetken.