Perjantain vakiorinki

[Jassu]

Tadaa! Jassu ahkeroitui ja patosi inspiraationsa vakiotuntiin - toki vakiorinkiä pyörittelee satunnaisesti myös talliorja Catu. Ryhmä pyörii kerran 3. viikossa perjantaisin klo. 17-18. Tunnin aihe vaihtelee viikoittain ja aiheet kerrotaan alempana tuntikalenterissa. Vakioryhmä pyörii niin kauan kuin intoa ja kävijöitä riittää.

Ryhmään on mahdollista päästä kenen tahansa, mukaan huolitaan myös yksityishevoset omistajineen. Tallin ulkopuolisia ratsukoita ei oteta mukaan. Ryhmään otetaan max. 7 ratsukkoa per kerta.

Hevosjako vaihtelee tunneittain. Osallistujat saavat toivoa vakioratsuja, joilla ratsastus tapahtuu suurimman osan tunneista. Ratsut voivat silti vaihdella Jassun mielen / tunnin aiheen / tms. mukaan, joten tuntilaiset pääsevät kyllä kokeilemaan eri hevosiakin.
Hox!! Jos et missään nimessä halua ratsastaa muilla kuin omalla vakioratsullasi, ilmoitathan siitä erikseen!

Vakiotunneilla ei ole pakko käydä joka kerta - mikäli haluat perua jonkin tietyn päivän, ilmoitathan siitä joko tässä topicissa tai Jassulle yksityisviestillä (vastaanottajaksi admin).
Huom !! Jos et peru tuntia tähän topaan/suoraan Jassulle, olet aina automaattisesti mukana seuraavalla tunnilla! Huomaathan tämän esim. lomia ilmoittaessasi, että pelkkä Lomailmoitukset-topiciin postaaminen ei peru seuraavaa vakiotuntiasi. Vakiotunti on siis aina peruttava erikseen.

Kuten muissakin tunneissa, tässäkin vakioryhmässä maksuksi kelpaavat tarinat, kuvat ja panostetut runot sekä muut omat tuotokset. Maksut on hoidettava ajallaan: jos sinulla on 2 maksamatonta vakiotuntia, sinut laitetaan ryhmästä tauolle, kunnes hoidat maksut.

Tuntitarinat tulevat muiden tuntien tapaan normaalisti tähän topiciin suunnilleen tunnin ajankohtana (pieniä viivästyksiä saattaa toki IRL-syistä ilmaantua), ja kaikki maksut muokataan jälkikäteen samaan viestiin topicin selkeyttämiseksi.
Myös tämän ryhmän tunneista voi saada tuntilais- ja ratsastusmerkkejä.

* * * * * * * * * *



OSALLISTUJALISTA & VAKIOHEVOSET:

Thea - Kiki -- Thea kaipailee tekniikan hiomista varsinkin kouluratsastuksessa (tasoltaan vaB, mutta taidot syvästi ruosteessa) ja 100-120cm esteiltä voisi vähän madaltaa rimaa ja keskittyä tekniikkaan ja puhtaaseen sekä 'huomaamattomaan' suoritukseen apujen osilta. Toiveena myös vinkkejä ja kokeneemman neuvoja, kuinka saisi pehmeämmät kädet, joilla tapana kangistua käsien väsyessä pitkässä treenissä. Siis näin myös Linaa ajattelen.
Elena - Lucas -- Taso on HeB ja 90 cm. Ja totanoin.. nyt tälleen nopeesti ei tuu mieleen mitään sen kummempia ongelmia tai heikkouksia.
Beata - Arttu -- Helppo A ja jotain 90-100 cm.
Petter - Loka -- Pojan toiveenahan olisi Loka tai joku muu rauhallinen ratsu. Hänen tasonsa on HeB ja 110cm, on siis huomattavasti estepainotteisempi. Tällä hetkellä ainut ongelma taitaa olla ratsastuspelko - ravi, laukka, esteet, maasto (käynti siis menee). Mikäli tästä aletaan päästä pikkuhiljaa eroon ongelmaksi muodostuvat kädet, sillä ajelee aina hevosenkin selässä mopolla(nyrkit ovat siis sivuttain) ja kädet hieman liian alhaalla.
Inga-Stina - Loka/Nette -- Taso heB ja esteillä 80cm. Varsinaisia heikkouksia ei ole, paitsi laukka vaihtuu usein raviksi ennen estettä.
Fia - Tevi -- 130 oon hyppiny (esteet siis max. 110) ja ehkä vielä siinä helpossa B:ssä/A:ssa mennään.
Lillian - Hera/Elli -- Koulussa suurinpiirtein helppo A-tasoa, esteillä on hypännyt suurimmillaan 90 cm, mutta metri ja ylikin menee varmasti. Istunta ja esteiden välillä työskentely vahvuuksina. Kaipailee lähinnä treenausta etenkin eteenajavien ja pidättävien apujen kanssa ja kädetkin ei aina asetu sinne kohdalleen, kouluratsatustaidot ruosteessa.

* * * * * * * * * *

KERTA	PITÄJÄ	PÄIVÄMÄÄRÄ	TUNNIN AIHE	OSALLISTUJAT & MAKSUTILANNE	ERITYISHUOMIOITA?
1	Jassu	26.4.2013	Koulu	Thea - Kiki Elena - Lucas Beata - Arttu Petter - Loka Inga-Stina - Nette Fia - Tevi Lillian - Vippe	-
2	Beata	11.7.2013	Este	Thea - Kiki Elena - Lucas Petter - Loka Inga-Stina - Nette Sasha - Hera	-
3	Jassu	12.7.2013	Puomi	Thea - Vippe Elena - Ruska Beata - Kiki Petter - Loka Inga-Stina - Hera Fia - Dana Lillian - Vinja	-
4	Catu	2.8.2013	?	Thea Elena Beata Petter Inga-Stina Fia Lillian	Fia ei voi osallistua rinkiin ennen kuin ainakin yksi rästitunneista on maksettu.

[Jassu]

26.4.2013 Tutustelua koulutunnin merkeissä

Thea - Kiki
Elena - Lucas
Beata - Arttu
Petter - Loka
Inga-Stina - Nette
Fia - Tevi
Lillian - Vippe

»No niin, mussukat, ottakaas ohjia käteen ja pitäkää alusta asti ratsut reippaassa käynnissä. Ratsastakaa pohkeella ohjastuntumaa kohti ja tehkää noin kymmenen metrin voltteja pitkille sivuille, huolehtikaa kunnon asetus ja taivutus.»
Tunninohjaaja-mode aktivoitu. Tapitin silmä tarkkana uralla lyllertäviä ratsukoita yrittäen löytää nipottamisen aihetta.
»Lillian, huolehdi ettei Vippe taivu liikaa kaulasta, kun asetat. Pidä ulko-ohjan tuki.»
»Petter, peukalot ylimmäiseksi. Ehdit ajella mopoa myöhemminkin, nyt ollaan hevosen selässä. Loka liikkuu turhan lahnasti, pistä takaosa töihin.»
»Hyvä siinä, Thea. Katso, että tahti säilyy tasaisena myös kuvioilla, nyt se hieman hyytyy volteilla.»
»Nette kulkee varsin nätisti siinä, Inga. Katso ettet oio kulmissa.»

Ponit matelivat kuuliaisina eteenpäin minun pohdiskellessani tunnin tehtävää. Päätin pitää melko yleispainoitteisen tunnin, sillä halusin ottaa selvää kunkin ratsukon vahvuuksista ja heikkouksista. Hain katsomosta tötteröitä kulmien merkiksi sekä pitkien sivujen keskikohtaan irti urasta, jolloin muodostui loiva kiemuraura.
»Okei, tulkaas keskelle kuuntelemaan. Tarkistakaa samalla jalustimet ja satulavyöt, Beata, sää voisit ainakin pidentää reiällä jalustimia. Samoin Inga – pikkuponeillakin pitää olla koulujalustimet», jorisin puoliksi itsekseni. »Tänään olisi siis luvassa aluksi loivaa kiemurauraa. Aloitetaan ravissa niin, että teette loivat kiemuraurat, ja muistatte vaihtaa aina asetusta kiemuroilla. Päätyihin tehdään isot pääty-ympyrät, uralta uralle – ei siis mitään voltteja. Oikea kierros, tarkistakaa kevennys heti alussa.»

Ponit lähtivät jolkottelemaan tehtävälle ja minä asettauduin parhaalle näköalapaikalle keskelle maneesia. Yritin jälleen olla mahdollisimman rasittava ja pilkunviilaava, jotta kaikki tuntisivat stalkkaukseni nahoissaan.

»Elena, tää taitaa olla Lucasille hankalampi suunta, mutta yritä pitää poni suorana. Se katsoo vähän ulos, tee vaikka useampi pääty-ympyrä putkeen ja yritä saada sisäpohje ja asetus läpi.»
»Tevi asettuu hyvin, Fia. Koita pitää alapohje vakaana, se heiluu hieman ja sen takia poni kiirehtii turhan paljon.»
»Lillian, muista asettaa myös kulmissa. Muuten näyttää hyvältä.»

Helppo tehtävä onnistui kaikilta lähes moitteettomasti. Päätin ottaa uuden vaihteen silmään lisäämällä hieman väistöjä.
»Okei, tullaas kuuntelemaan», kailotin. »Seuraavaksi tehdään sama tehtävä, mutta loiva kiemura tehdään pohkeenväistöä. Aloitatte väistön noin viitisen metriä kulman jälkeen, muistatte vaihtaa asetusta aina suunnan muuttuessa. Kierretään tötsät sekä kiemuralla että kulmissa. Väistöt tehdään eka käynnissä, jos kaikilla onnistuu niin sitten ravissa. Pääty-ympyrät ja lyhyet sivut saa mennä harjoitusravissa.»

Tuntilaiset tottelivat kiltisti ja aloittivat tehtävän. Nette juntturoi ponimaisesti eikä olisi millään tahtonut väistää, vaan kiilasi ulkolapa edellä kiemuraa pitkin.
»Inga-Stina, ota ulko-ohja tiukemmalle ja pidätteet läpi. Käytä sisäpohjetta selkeästi, jos ei kuuntele niin auta raipalla. Se kyllä osaa väistää, se vain kyselee sulta että ”onko ihan pakko” ja sun tehtävä on sanoa sille että ON.»
»Hyvä siinä, Thea. Kiki tekee melko automaattisesti tällaset tehtävät, muista istua itse takana ja keskellä satulaa, paino molemmilla istuinluilla. Johda vähän ulko-ohjasta, ettei perä mene edelle.»
»Petter, kädet irti satulasta ja puolipidätteitä. Loka kiirehtii eikä väistä, jarruttele ulko-ohjalla ja pidä sisäohjalla asetus liikkeestä poispäin.»
»Arttu menee nätisti. Anna sisäohjalla vähän myöten, niin poni myötää kaulasta. Muista kantapäät alas, Beata.»
»Pidä ulkopohkeella poni liikkeellä, Elena, ettei väistöstä tule liian jyrkkä. Muuten menee hyvin, ylävartalo taaemmas, ettet kenota etunojassa.»

Pikkuhiljaa ponit tottuivat tehtävään eikä suurempia ongelmia ilmennyt. Pyysin tuntilaisia siirtymään harjoitusraviin ja jatkamaan samaa tehtävää toiseen suuntaan ravissa. Osalla ratsukoista ilmeni ongelmia väistöaskeleiden kanssa.
»Fia, jarruta ulko-ohjasta ja johda samalla. Sisäpohje väistättää. Keskity siihen, että se nyt edes liikkuisi sivullepäin, asetuksella ei ole niin väliä. Anna sisäohjasta löysää, ei se muuten voi väistää.»
»Elena, istu liikkeen takana ja anna selkeät avut. Puolipidäte, pohje, puolipidäte, pohje. Hyvä! Heti parempi, huomasitko?»
»Petter, mitä mää teen noiden sun nyrkkies kanssa. Peukalot ylimmäiseksi ja kanna kädet. Loka väistää nätisti, hyvä tahti siinä. Pidä alapohje vakaana.»
»Beata, kaunis peräänanto siinä Artulla, taputa sisäkädellä. Käytä vahvemmin sisäpohjetta, nyt väistää vähän turhan loivasti.»

Sain olla ylpeä, sillä kaikilla tehtävä onnistui varsin loistokkaasti. Seuraavaksi laukattaisiin hieman. Käskin opetuslapseni kuuntelulle ja selostin tehtävän: tavallista harjoituslaukkaa uraa pitkin, päätyihin pääty-ympyrät ja vasen kierros.
Laukka sujui odotetusti varsin rauhallisesti, lukuun ottamatta Netteä, joka intoutui osoittamaan mieltään pukkien merkeissä. Inga-Stina sai kuitenkin pian tahtonsa läpi ja matka jatkui. Myöhemmin laukattiin vielä toiseen suuntaan ja siirryttiin letkeisiin loppuraveihin ja –käynteihin.

Maksut:

Thea	Koulua à la Jassu. Pyörittelin sanoja mielessäni, ja pohdin melkein ääneen mitähän tunnista tulisi. Kouluväännöt olivat jääneet multa ja Kikiltä taas vähemmälle puurtamiselle, kun kisoja varten oltiin hypätty jatkuvasti. Eipä vaan suorituksissa näkynyt meidän ahkerat treenaukset, aika viimeisille sijoille oltiin päädytty. Ehkä en ollut omaksunut vielä Åken tekniikkaa, jota hän mulle yritti sisäistää. Hyvä kai vaan, että siirryttiin pois esteradoilta -edes täksi yhdeksi tunniksi- ja annettiin tilaa niille, jotka oikeasti osaavat. Havahduin ajatuksistani Jassun ääneen ja mulkaisuun hänen kävellessään ohitsemme. Nainen 'käskytti' meidät liikkeelle, vaikka kuinka voikaan käskyttämisenä ottaa lausetta, jossa käytetään sanaa mussukka. Jassun sanavalinta sai varmasti jokaisen kasvoilla käymään pienen hymyn, paitsi ehkä Petterin, joka näytti hieman pelokkaalta ratsunsa selässä. Enhän mä siis häntä sinänsä katsonut, sivusilmällä vaan näin pojan vakavoituneen ja epäröivän ilmeen. Enemmät pohdiskelut sikseen, ajattelin pyytäessäni Kikin reippaaseen käyntiin. Annettu tehtävä oli helppo, joten en keskittynyt siihen liikaa. Vilkaisin Jassuun, joka seisoi kädet vyötäisillä ylpeän näköisenä. Ei ylpeänä meistä, vaan ennemminkin itsestään. Sen huomasi omahyväisestä hymystä naisen kasvoilla. Katseeni jäi hetkeksi voltillakin seuraamaan neiti ratsastuksenohjaajan suuntaan, kunnes tajusin hänen katsovan mua kuin haukka saalistaan. Jäiks. En onnistunut välttymään kommentilta, sillä sellaiseen oli todella tarvetta. Olin keskittynyt liian vähän ja Kiki kulki lähes yksinään. Ja voin vannoa, ettei ponin päässä liikkunut täydellinen voltti ja hiottu tekniikka, vaan kevätauringon kevyesti lämmittämä tarha heinäkasalla höystettynä. Tempoa lisää ja kaikki taas hyvin, vielä muutama kierros ja kaksinkertainen määrä voltteja. Jassun pyynnöstä jokainen ratsukko suuntasi maneesin keskelle naisen ympärille. Venyttelin jalkojani mittaillakseni jalustimia, mutta ne olivat ihan hyvät -eivät kaipaisi muutosta. Katselin ympärilleni Jassun asettelemiin tötteröihin ja arvailin tehtävää. Tehtävänannon jälkeenkään en ollut ihan kauhusta kankeana, se oli helppo ja hyvin yleinen. Siis paljonharjoiteltu, jos niin voi sanoa. Loivia kiemurauria ja pääty-ympyröitä, ala-asteen aikana harjoiteltua matskua. Hyvin me pärjättäisi, silitin Kikiä kaulalta. Joka ikisen kerran kun tein niin, mun mielessäni kävi Oslossa pitkään ratsastuksenohjaajana toiminut vanhempi naishenkilö. Hän kohteli hevosia kuin toiset hevoset ja oli ikään kuin osa laumaa. Hassultahan se kuulostaa, mutta hän oli työssään hyvä. Erinomainen. Hänen takiaan -tai ansiostaan- mä olin lopettanut kaulalle taputtelun kiitokseksi. Laumassa hevoset kuulemma tekevät niin toisilleen kun työntävät toisiaan pois. Ei toivotut vieraat saivat kaulassaan tuta, oli nainen nuttura täristen pauhannut. Jep, olin varmasti järkyttyneen näköinen tilanteessa, jonka jälkeen sain oppia kädestä pitäen, kuinka hevosta silitetään kiitokseksi. Arvostetumpi kiitos, tai jotain. Kiki reippaimpana lähti suorittamaan tehtävää ensin, ja muut tulivat missä lie järjestyksessä perästä. Päätin keskittyä kunnolla, vaikka tehtävä oli helppo. Tai juuri siksi mä keskityinkin, ettei Jassulla vaan olisi sanottavaa näin alkeista. Kerran hän oli jo päässyt huomauttamaan jostain niinkin hurjasta suorituksesta kuin temmon säilyttämisestä. Asetin ponia huolella ja muistin korjata temmon Kikin vähänkään hyytyessä. Suoritus ympyröineen oli moitteeton, mukaan lukematta yhtä tötteröä, jonka olimme vähällä kaataa. Kavio siihen vain osui, selittelin itselleni. Olin onnekas, kun Kikin ravi oli niin helppo, ettei voinut olla pysymättä rytmissä. Kaikkien suoritettua tehtävän mallikkaasti, Jassu komensi ratsukot taas lähemmäs kuulolle. Seuraava tehtävä piti sisällään pohkeenväistöä ja harjoitusravia. Ei paha, kun alla kulki nelijalkainen, joka osaa hommansa kun vaan viitsii tehdä ja omaa melko pehmeän ravin. Kiki oli hyvin jo kuulolla, ja siirsi pienistä avuista käynnistä raviin ja ravista käyntiin. Mun tarvitsi antaa aloitusavut, ylläpitää liikettä ja istua itse oikein -niin, että tamman olisi mahdollisimman helppo kulkea. Pohkeenväistö sujui ihan hyvin, vaikka vähän liian lepsusti käytin ulko-ohjaa, mutta kyllä se siitä. Pääty-ympyrän jälkeen seuraavan pitkän sivun loivalla kiemuralla meni jo paremmin. Sama tehtävä jatkui vielä ravissa, eikä Kikillä ollut asian kanssa mitään ongelmaa. Se ravasi rentona ja teki taas huolellisesti tehtävänsä. Pelkäsin sen jyräävän lapa edellä askelista välittämättä, mutta kunnon kouluponihan se Kiki on. Jassu sillä on enimmäkseen koulua mennyt, eikä se nainen taatusti ole tammalle periksi missään antanut. Askeleet olivat tarkkoja ja tahdikkaita, ja silti tamma oli rento ja kulki rauhallisessa ravissa. Hienoa, Kiki oli huomattavasti taitavampi kuin mä. Tai ainakaan sen taidot eivät olleet syvän ruosteen peitossa. Mäkin rentouduin mieleltäni huomattavasti enemmän kun Jassu keräsi tötterönsä pois, ja saimme laukata rennosti. Pääty-ympyrät huolehtivat siitä, ettei pitkät sivut ruuhkautuneet -eikä Nette pienimpänä jäänyt isompien jalkoihin. Olisipa jo kesä, mietin. Saisi vihdoin laukata jo maastossa ja pelloilla kuin nyt, mahtava fiilis.
Elena	KUVA *KLIK*
Beata	KUVA *KLIK*
Petter	KUVA *KLIK*
Inga-Stina	KUVA *KLIK*
Fia
Lillian	Vippe käveli allani rentoa, rauhallista käyntiä. Edellisestä ratsastuskerrastani oli jo aikaa, joten oli hyvä, että olin päässyt vakiotunnille. Viimeksi olin istunut hevosen selässä muutama kuukausi takaperin, ja silloin kyseessä oli ollut naapurimme connemaratamma, joka oli varsin herkkä ja omapäinen ratsastaa. Käänsin Vipen pois edellä kävelevän Lokan takapuolen tuntumasta. Pian Jassu kehotti meitä ottamaan ohjat tuntumalle ja käski tekemään pitkille sivuille voltteja. Tunsin pistävän haukankatseen selässäni. Sain Vipen kääntymään melko huomaamattomilla avuilla, mutta unohdin ulko-ohjan tuen ja Vippe pääsi taivuttamaan kaulaansa liikaa. Tehtyämme kaksmiljoonaakuuskyttuhattaneljäsataaviiskytyheksän volttia nainen kutsui meidät maneesin keskelle kuuntelemaan tehtävänannon. ”Tänään olisi siis luvassa aluksi loivaa kiemurauraa. Aloitetaan ravissa niin, että teette loivat kiemuraurat, ja muistatte vaihtaa aina asetusta kiemuroilla. Päätyihin tehdään isot pääty-ympyrät, uralta uralle – ei siis mitään voltteja. Oikea kierros, tarkistakaa kevennys heti alussa” Lucas ja Tevi ravasivat edelläni, Lucas hieman jäykähkösti. Olin omaan suoritukseeni tyytyväinen, vaikka Jassu huomauttikin asetuksista. Mentyämme tehtävän muutaman kerran Jassu käski meidät siirtymään käyntiin ja antoi samalla uuden tehtävän. Teimme pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa. Käynnissä Vippe toimi moitteettomasti, mutta ravatessamme ori juoksi ensimmäisillä kerroilla väistävistä avuista läpi. Lopulta se ymmärsi, mitä piti tehdä ja Jassukin näytti tyytyväiseltä. Vaihdoimme suuntaa, ja Vippe tuntui toimivan paremmin vasemmassa kierroksessa. Lopuksi laukkasimme molempiin suuntiin, joka onnistui kaikkien osalta hyvin, mitä Nette nyt heitti muutaman pukin. Inga-Stina sai ponin kuitenkin nopeasti kuriin. Siirryimme loppuraveihin ja –käynteihin kaikkien hymyillessä tyytyväisinä. Tunti oli sujunut oikein hyvin, ja jäin innolla odottamaan seuraavaa kertaa.

[Jassu]

28.6.2013 Puomisähläystä

Thea - Vippe
Elena - Ruska
Beata - Kiki
Petter - Loka
Inga-Stina - Hera
Fia - Dana
Lillian - Vinja

Pitkästä aikaa vakiotunnin parissa. Tallin kesä oli ollut melkoista menoa ja meininkiä, eikä aikaa tuntunut riittävän millekään ylimääräiselle (kuten esimerkiksi tallin rakkaiden hoitajien viihdyttämiselle tuntien avulla…). Yskäisin nolosti itsekseni ja korotin jälleen ääntäni.

»Oorraidii, alamaiset, aletaas jälleen koota ohjia. Pyytäkää heti alusta asti reipasta marssikäyntiä ja tutustelkaa askeliin, ku osalla teistä on uudet ponit alla – koitin valita ratsuja vähän isommasta päästä, ettei tarttis tehä kolmia eri puomivälejä. Tehkää isoja kuvioita, asettakaa ja taivuttakaa joka kaarteessa ja kulmassa», sepustin. »voitte kans tehä siirtymisiä askellajin sisällä, katsokaa että kaasu ja jarru toimii – tänään tehdään vähän askellajien säätelyä puomeilla.»


Laahustin maneesin seinustalle, otin seinässä olevasta lovesta pari puominpötkylää ja nakkasin ne maahan. Raahasin tehtäville myös pari kavalettiristikkoa, etteivät ponien pullapehvat ja paksut jalat pääsisi liian helpolla. Potkiskelin välit sopiviksi (tosin tietäen etteivät ne kaikille olisi sopivat hevoskoon vaihtelun vuoksi) ja asettauduin jälleen tavanomaiselle stalkkipaikalleni keskelle maneesia.
»Okei, kun on sellanen hetki että kaikki tuntuu olevan kondiksessa, voitte siirtyä rauhallisesti raviin. Ottakaas välimatkoja, Fia on nyt turhan lähellä Heran takapuolta. Ehdit sää sitä myöhemminkin ihastelemaan.»



Tuntilaiset ravailivat kiltisti uralla. Nipotin muille tuon tuosta liian pienikokoisista pääty-ympyröistä tai ylös sojottavista kantapäistä, mutta Petterin yritin päästää hieman helpommalla. Tiesin, että poika oli yhä epävarma hevosen selässä, vaikka Lokaa rauhallisempaa ja kokeneempaa ratsua sai hakemalla hakea.
»Koita hieman rentoutua, Petter, laske hartiat alas ja puhalla syvään. Beata myös, kun sää jännityt niin Kiki rupee juokseen alta pois. Se on vähän herkempi tapaus kuin Heta.»


Kajautin suunnanmuutoskäskyn ilmoille, ja muutaman minuutin ravailun jälkeen ohjeistin ratsukot kentän keskelle kuuntelulle.
»Tarkistelkaa vielä satulavyöt ja jalustinten pituus, ennen kuin aletaan tositoimiin. Molemmilla pitkillä sivuilla on ravipuomit, tallin puoleisella sivulla väli on hieman pitkä, joten siinä saa pidentää askelta. Metsän puoleisella sivulla taas saatte vähän lyhentää. Molemmilla pääty-ympyröillä on kolmen puomin kavalettitehtävä, menkää siitä yli ihan normaalisti keskeltä puomeja säilyttäen koko ajan saman tahdin. Pitäkää huolta välimatkoista, koittakaa välttää ylimääräisiä ympyröitä.»
Tuntilaiset tekivät työtä käskettyä ja ponit ravailivat pian tehtävällä kaikessa rauhassa.

»Lillian, säilytä tahti myös ympyröillä. Sisäpohje pitää ponin reitillä. Samoin Elena, Ruska puskee liikaa sisälle.»

»Anna rauhallisia puolipidätteitä Danalle, Fia. Pidä pohje rauhassa ja lähellä, se on vähän herkempi avuille kuin mihin oot tottunu. Petter, peukalot ylimmäksi ja kädet lähelle harjaa. Nojaa aavistuksen taaksepäin, oot vähän liikaa etukenossa. Hyvä tahti siinä Lokalla. Beata, hyvältä näyttää, myötää vähän sisäohjasta kun poni antaa kaulasta periksi.»



Annoin tuntilaisten tehdä tehtävää viitisen kierrosta, samalla kun huutelin jokaiselle ohjeistusta ja kommentteja. Ujo aurinko pilkotti pilvenreunan takaa ja hyväili poskipäitäni. Kesä teki töitään – vihdoinkin.

»No niin, sitten», hihkaisin. »Aloitetaas laukkatyöskentely. Samaan tapaan kuin äsken, pidennän puomivälit sopiviksi laukalle, laskekaa ainakin aluksi askeleet ääneen, niin osaatte säädellä tahdin sopivaksi. Metsän puoleisilla puomeilla lyhennetään askelta, suurimmalla osalla mahtuu kuusikin askelta kun kunnolla lyhennätte. Näillä toisilla puomeilla taas saa mennä vähän reippaammin, koitetaan saada 1 askel normaalia vähemmän. Pidetään koko ajan sama järjestys, katsokaa kenen jälkeen tulette ja seuraava lähtee heti toisen perään, ettei tule turhaa odottelua.»



Ensimmäisenä tuli Kiki. Tamma oli koulutustasoltaan muita sen verran edellä, että sen nyt sai laukkaamaan vaikka paikallaankin – tempojen säätelyissä ei siis ollut mitään ongelmia. Thean ja Vipen rata sujui samaan tapaan kuin Beatalla, tosin temmonlisäyksessä vanhaa oria sai hieman herätellä.

»Maisk maisk, Ruska liikkeelle, ei jäädä haahuilemaan pääty-ympyrälle», kehotin Elenaa, joka taisteli itsepäisen ratsunsa kanssa. »Raipalla takapuolelle jos se on pohkeelle kuuro. Myötää ohjasta heti kun se lopettaa peruuttamisen. Hyvä, ja nyt topakasti eteenpäin.»

Puomit kolisivat lyhennyksissä, ja totesin Elenalle ettei se haitannut – Ruska nyt on sen verran raakile, että sen askelta on melko turha yrittää lähteä lyhentämään. Pidennys sen sijaan sujui mukavasti. Inga-Stinan ja Heran suoritus sujui mukavasti, ja kokenut opetustamma antoi tehtävällä kaikkensa – lyhennyksessä puomi osui etujalkojen väliin, mutta muutoin tehtävä meni oikein hyvin.

»Ja Lillian kans, liikettä siihen Vinjaan, pidennä reilummin!», ohjeistin brittityttöä. Tästä huomasi, että hän oli tottunut herkempiin hevosiin, kuin Shelyesin laiskat vuonopallerot.

»Hyvä siinä, Petter. Loka lyhentää hyvin, mutta voit joutua käskemään sitä eteenpäin pidennyksissä. Vielä vielä, reippaammin. Et sää sieltä alas tule, se on tasainen ruuna», koitin rohkaista poikaa. Loka ei kuitenkaan saanut pidennettyä, ja puomi kolahti takajalkoihin. En kuitenkaan halunnut painostaa Petteriä, jottei tälle jäisi pahaa makua suuhun. Vähän kerrallaan.

»Sitten Fian vuoro, voit lähteä aikaisemmin edellisen jälkeen liikkeelle. Ota kevyitä pidätteitä, istu liikkeen takana. Hyvä, se lyhensi! Kehu nopeasti sisäkädellä ja sitten painetta kylkiin. Vielä vielä, se on herkkä poni, mut se vain testaa ootko tosissasi. Kerro sille että oot», sepustin. »Okei, tullaan vielä toinen kierros toiseen suuntaan, meiltä alkaa loppua kohta aika. Ravityöskentelyssä meni näköjään turhan kauan.»

Toinen kierros sujui suunnilleen samaan tapaan kuin ensimmäinenkin, paitsi että Inga-Stina sai puristettua Herankin lyhentämään kunnolla. Käskin tuntilaisia taputtamaan ratsujaan vuolaasti ja pyysin heidät loppuraveihin. Olin tyytyväinen.

Maksut:

Thea	Mun tähänastinen kesäni oli hurahtanut lähes kokonaan ilman hevosia, mutta vihdoin asiaan oli tulossa muutos. Vakkaritunti pakotti mut jälleen ponin selkään, mistä mä saisin olla vain ja ainoastaan kiitollinen. Huomisesta lähtien mä pysyisin kaidalla polulla ja kävisin moikkaamassa kaviollisia kavereitani hieman useammin kiitos maastoesteleirin. Tälle tunnille Jassu oli valinnut mulle syystä tai toisesta ratsuksi Vipen, muttei mulla valittamista valinnasta ollut. Kiva päästä kokeilemaan tuon vanhan herran askelia ennenkuin se siirtyisi viettämään leppoisia eläkepäiviään. Mun sijastani Beata pääsisi kokemaan viheliäisen hoitoponini ihanat askelet ja laajan osaamisen. Toki mä olin pistänyt merkille myös Vipen vanhat kouluponin taustat ja olin varma, että vanhasta iästään huolimatta se pärjäisi vielä hyvin. Tai no, siitähän ottaisimme selvän. Mittailin jalustimien pituuksia vielä selästä käsin pohtiva ilme kasvoillani. Tähän satulaan mä en ollutkaan vielä ennen päässyt, joten korkea aika oli. Kun mä viimein luotin arvostelukykyyni jalustinmittojen suhteen, pyysin poniherran liikkeelle. Mä olin aika varma, että Vippe oli nukahtanut mun alleni. Tai siltä sen laahustavat ensiaskeleet mun allani vaikuttivat. "Ehei tuu kuuloonkaan", mä sopersin oriille epäilevään sävyyn. Tulisikohan tunnista sittenkään mitään. Tosin mä luotin vahvasti Jassun valintoihin, ja hän oli laittanut kyseisen vätyksen mulle. Mä pidin lähes velvollisuutenani saada Vipestä jotain irti ja saada se kulkemaan kuten ennen vanhaan. Sääli vanhuutta kohtaan veks ja kuuntelemaan ohjeistuksia. Tunnin alut olivat poikkeuksetta aina samanlaisia, joten kaikki toimivat tuttujen kaavojen mukaan. Muodollisuuden vuoksi Jassu pyysi meitä kokoamaan ohjat ja lämmittelemään ratsumme vetreiksi. Sanavalintani nykäisi hymyn huulilleni, kun mietin allani kulkevaa vanhaa elikkoa vetreäksi -kuten Kiki, johon olin tottunut. Mä ihan tosi yllätyin, kun Vippe ryhdistäytyi. Kyllähän mä tiesin sen osaavan, mutten ollut sen jaksamisesta niinkään varma. Herra innostui samalle tasolle kun itseään vuosia nuoremmat poninkoltiaiset ja viiletti menemään niin, että sitä sai jo pidätellä. Mä ajattelin Vipen olevan hyvinkin uskollinen poniherra, siihen malliin se mun pyyntöjäni kuunteli ja suuremmaksi osaksi niitä tottelikin mielenosoituksetta. Askelet olivat vuosien kokemuksella varmat, pehmeät ja ponille suuret. Hommaa tulisi, kun tunnin teeman mukaan alkaisimme niitä lyhentämään. Vanhus taipui hyvin volteille, eikä edes yrittänyt oikoa kulmia - ei vanhuuttaan, eikä laiskuuttaan. Homma alkoi käydä mulle helpoksi, joten nostimme ravin aivan kuten Jassu oli jokunen aika sitten pyytänyt. Vippeä sai hieman rauhoitella, jottei se olisi juossut kiinni edellämme ravaavan Kikin takalistoon. Haimme lisää valimatkaa voltilla, ja kaikki oli taas hyvin. Mä keskityin omaan istuntaani ja mahdollisimman pieniin apuihin ja tarkastin, ettei valimatka Kikiin kuroutunut umpeen. Ilmeisesti hoidin hommani ihan hyvin, kun huomautuksia ei sadellut. Suunta muuttui käskystä, mutta ravi jatkui. Vipen ravi oli jo loppua kohden hyytymään päin, ja sitä sai jatkuvasti olla kannustamassa eteenpäin. Ponin hengitys alkoi olla raskas ja se pärskähteli tuon tuosta. Huomasi Jassu sitä tai ei, silti hän pyysi kaikki käyntiin ja hetkeksi keskikentälle. Voin aivan kuvitella, kuinka Vippe huokaisi helpotuksesta. Rapsutin ratsuani harjantyvestä saaden sen samalla hieman oikaisemaan kaulaansa. Jassun huomautuksesta kiristin vielä Vipen satulavyötä pykälään, johon en ollut sitä saanut menemään alkutunnista kiitos pullistelun. Nyt poni oli kuitenkin rento, ja onnistuin. Uralle lähdimme samassa järjestyksessä kuin alkutunnistakin: Kiki letkan ensimmäisenä ja Vippe heti perässä. Suoritimme Jassun antamaa tehtävää -ravipuomit kera askelpituuden muutosten + pääty-ympyröiden kavalettitehtävät- Jassun jaellessa kommenttejaan maneesin joka puolelle. Mun ja Vipen yhteistyö pelasi nyt hyvin yhteen, sillä poni teki kuten pyydettiin, eikä yrittänytkään vikuroida. Se kulki lauhkeasti, mutta hyvin askeltaen, ja antoi mun tehdä työni niin hyvin kuin kykenin. Pidin huolen sopivista askelpituuksista, temmosta sekä oikomattomuuksista, jonka lisäksi välimatkoistakin. Kaikki sujui kuitenkin moitteetta. Noin viitisen kierroksen jälkeen Jassu avasi äänensä jälleen. Oli laukkatehtävien vuoro, jota varten tallimestari korjaili puomivälit laukalle suotuisiksi. Kiki lähti suorittamaan tehtävää ensin, ja kaikki katsoivat Beatan suoritusta -mikä muuten oli aivan mallisuoritus. Vippeä sai komentaa laukkaan reippaasti eteenpäin, ja se lisäsikin tempoa, joka kuitenkin oli hyytyä puomeilla. Vahvat ja selkeät pyynnöt kuitenkin riittivät korjaamaan tilanteen ilman erillistä raipan huomautusta. Toisella kierroksella pääsimme koko tehtävän läpi moitteetta, josta kehuin ratsuani paljon. Kiitoksena erittäin onnistuneesta suorituksesta pidensin myös hieman ohjaa ja päästin Jassun käskystä oriherran loppuraveille.
Elena	KUVA *KLIK*
Beata	"Mitä hittoa Jassu", mumisin itsekseni tutkiessani tuntilistaa. Mä olin vakiotunneille ilmoittautuessani turvautunut ajatukseen, että saisin suht tasaisella Arttu-ponilla humputella kaikki tunnit. Mutta ei hitto, mulle oli tuupattu Kiki. Kiki. "Esteillä kuumuu hieman, ja vaikka se onkin etevä hyppääjä, poni tarvitsee silti melko kokeneen kuskin." Olinko mä kokenut kuski? Tällä hetkellä tuntui siltä, etten todellakaan ollut, mutta syteen tai saveen, kokeiltava olisi. Niinpä mä lampsin ison tallin varustehuonetta lähimpänä olevalle karsinalle, josta voikko poninpallero puhalteli ilmaa mun kädelleni kaltereiden välistä. Silitin kellertävän ponin turpaa ja hipsin hakemaan otuksen harjat. Tuntiin oli vielä puolisen tuntia aikaa, joten harjailin ponin kaikessa rauhassa. Säädettyäni hetken martingaalin kanssa painoin kypärän päähäni ja kiskoin hanskat käsiin. Talutin ponitamman kentälle riviin muiden sekaan parkkeeraten Fian ja Danan sekä Thean ja Vipen väliin. Orin kanssa puuhaileva brune myhäili mulle rohkaisevasti ponnistaessaan tumman ratsunsa selkään. Mä viivyttelin maassa kiristäen vyön ja säätäen jalustimia, kunnes lopulta mun oli pakko kivuta voikon selkään, kun kaarrossa ei enää ollut muita kuin mä ja Petter. Kikin käynti ja ratsastettavuus oli suorastaan järkytys mulle. Kiki oli omaa palleroani vajaat kymmenen senttiä korkeampi, mutta jestas, kuinka pieneltä se tuntui. Tunsin itseni jotenkin jumbokokoiseksi ponin laihassa selässä, mutta askellajit olivat kuta kuinkin samaa luokkaa kuin Hetalla. Herkkyyskin oli suunnilleen samaa tasoa, vaikken uskaltanut poniin kunnolla koskeakaan, niin heiveröiseltä se tuntui mun alla. Ravi ei enää yllättänyt mua kauheesti, kun olin jo tottunut käyntiin. Kuulemma silti jännityin ponin selässä, ehkä se johtui siitä, että Kiki yritti rynniä alta, mutta toisaalta jännittäessäni poni juoksi alta entistä enemmän. Jassun neuvoa noudattaen sain kuin sainkin rentouduttua ponin vikkelässä ravissa, ja pikku hiljaa poni alkoi myödätä niskastaan ja muistaa, että takajalatkin olivat olemassa. Suunnanvaihdoksen jälkeen aloitettiin puomitehtävät. Kiki lisäsi innoissaan pidempivälisillä puomeilla, mutta lyhentäessä se viskasi päänsä ylös, laski selän alas ja juoksi entistä kovempaa. Pääty-ympyrällä sain ponin kuitenkin takaisin nätiksi pakkaukseksi ja Jassulta kehuja. Laukkatyöskentelyssä me saatiin olla ekoja, ja Jassun mielipide oli se, että mallisuoritus. Kehuin tammaa pidennyksen jälkeen ja siirsin sen ravin kautta käyntiin. Toinen kierros sujui oikein mallikkaasti, ja sen jälkeen saatiin loppuravailla. Kiki oli alun epäröintien jälkeen oikein mukava yksilö, jolla voisi vaikka joskus ratsastaa uudemmankin kerran.
Petter	KUVA *KLIK*
Inga-Stina
Fia
Lillian

[Jassu]

Huomiotahuomiota rakkaat shelyläiset!

Tämän syksyn projektiksi otan potkaista perjantain vakioringin kunnolla pyörimään! Koska suuri osa kävijöistä makaa koomassa, vakioringin herättely vaatii osallistujalistan nollaamista. Näin ollen uudetkin halukkaat pääsevät mukaan.

Vanhoilla osallistujilla on etuoikeus päästä takaisin rinkiin. Osallistumisviestiin voi laittaa vakkarihevostoiveen, oman tason, sekä halutessaan myös ongelmia/kehittymisen tarpeita ratsastajana.

Tästä lähtien vakiotunneista palkitaan vakiotuntimerkeillä:


Myöntämisehdot 1. merkki 3 vakiotuntia, 2. merkki 7 vakiotuntia ja 3. merkki 15 vakiotuntia.
Kun 3. merkki tulee täyteen, henkilö on oikeutettu toivomus-EP:hen.

Osallistujalista 3/7
Inga-Stina - Loka/Nette - heB/re 90cm
Beata - ei toivehevosta - heA-vaB/re 110cm
Ida - ei toivehevosta - heA-vaB/re 120-130cm
Petter - Loka - taso?



Tervetuloa mukaan! :)

[Inga-Stina]

Inga mukaan ! Vakkaritoiveena Loka/Nette. Tasona heB ja Re 90cm.

[Beata]

B jälleen mukaan! Vakkariheppatoivetta ei oikeastaan ole, tasona he A - va B ja re 110 cm.

[Ida]

Mut mukaan kans! Tasona he a-va b, re 120-130cm

[Jemiina]

Petter kans mukaa, vakiotoiveena hänellä Loka

[Inga-Stina]

okei täähä myöhästy melkei vuodella 8) mut enivei tässä tulee

Olin saanut ratsukseni uudemman tuttavuuden, nimittäin Hera-tamman. Tänään olisi vakiotunti ja aiheena puomit. Tamma käveli kiltisti perässäni kentän portille asti, johon matka tyssäsi tamman hangoittelun vuoksi. Hymyilin hetki hetkeltä lähemmäksi kävelevälle Jassulle jokseenkin avuttomasti, mutta sain kuitenkin raahattua Heran perässäni kentän keskelle saakka. Satulavyötä ja jalustimia säätäessäni kuulin jonkun noituvan Jassua ratsunsa vuoksi, tyttö taisi olla Beata.

Heran isot askeleet yllättivät minut täysin. Olin tottunut menemään poneilla, jotka kipittivät tuhatta ja sataa - mutta eihän Herakaan mikään järin jättikokoinen yksilö ollut. Kokosin ohjia käsiini, ja aloimme taivuttelemaan ratsujamme, sekä tekemään siirtymisiä. Hymyilin itsekseni, Heran jarru ja kaasu pelasivat loistavasti. Tein isoja ympyröitä, ja varoin törmäilemästä muihin. Vilkuilin sivusilmällä kavaletteja, joita Jassu parhaillaan rakensi.

"Siirtykää raviin ja muistakaa välimatkat!" Jassu kailotti valmiin kavaletin vierestä. Hera liikkui eteenpäin varsin näppärästi. Jassun suunnanmuutoskäsky kajahti ilmoille kentällä, ja suurin osa vaihtoi suunnan kokorataleikkaalla. Hetken toiseen kierrokseen ravailemisen jälkeen Jassu käski meidät keskelle kenttää, kertoakseen tehtävästä. Ensimmäisenä hän käski meidän tarkastaa varusteet, jonka olin jo tehnyt ennen selkään nousemista. Lyhensin kuitenkin jalustimia reiällä varmuuden vuoksi. Tehtävässä ylittäisimme pitkillä sivuilla olevat ravipuomit, tallin puoleisella sivulla väli oli hieman pidempi.

Pian kaikki ravailivat ympäri kenttää, toiset hieman rauhallisempaan tahtiin, toiset hurjempaan. Teimme tehtävää noin viisi kierrosta, Jassun ohjeistuksien ja kommenttien raikuessa. Aurinko alkoikin jo pikkuhiljaa pilkotaa pilvien takaa. Jassu käski meidät laukkatyöskentelyyn samassa järjestyksessä. Hera meni oikein mukavasti kokeneena opetustammana, tosin puomi jäi etujalkojen väliin lyhennyksessä, mutta eipä tuo menoa haitannut.

Toinen kierros meni suunnilleen samaan tahtiin, mutta sain Heran kuitenkin lyhentämään tällä kertaa kunnolla. Siirryimme loppuraveihin tehtävän jälkeen, ja taputtelin tammaa vuolaasti hyvästä suorituksesta.