|
Post by Catu on Oct 4, 2012 15:25:39 GMT 3
Hevosten liikuttelua 04.10.-12 Kaviot liikkeelle! - Kuskin tulee pitää katse edessä päin! Kun sä ajat sun mopoaskin ni et sä sun jalkoihis kattele! Muuten ojanpohja kutsuis! Sitten pidä sen ponin askeleet niinkun haitarina, etsi sen äärirajoja. Kuinka hitaasti ja kuinka nopeasti se pystyy ravaamaan siinä voltilla. Jassu huuteli maneesin katsomosta pehmeän fleecepeittonsa alta erillaisia käskyjä ja ohjeita, hänen kädessään kuumotti lämmin kahvimuki ja pystyin melkein haistamaan sen nenässäni. Ruunikonpästärikkö ravasi pienin avuin allani, vain natiseva satula oli minun ja ponin välissä. - Sul on nyt oikeen hyvä istunta! Sä varmaan tunnetkin miten se ruuna alkaa hakeutua kunnon muotoon ja kuuntelee sua, pidät vaan kädet alhaalla rauhallisina. Kiristin otsaani hieman. Jassun ohjeiden mukaisesti käänsin Lokan tulemaan oikeassa kierroksessa kokorataleikkaa oikeassa laukassa, vaihtaen laukan keskihalkaisijan kohdalla kahden puomin välissä ja teimme voltin. Sen jälkeen jatkoimme uralle ja tulimme heti lyhyen sivun jälkeen uudestaan vasemmasta kierroksesta. Heilautin jalkani toiselta puolelta ja valuin pitkin satulaa alas, Jassu oli saanut vereni kiertämään ja minua kuumotti. Loka venytti päätänsä alaspäin ja rapsutin ponin kaulaa. - Hyvihän se meni loppuje lopuks, sanoin ruunalle ja lähdin kävelemään ulos takaisin kylmyyteen maneesista. - Hei, oliks sä ratsastaas Lokalla vai? Inkeri kysähti kun näki minun tulevan talliin. - Juu, Jassu piti meille niinsanotun valmennukse, vastasin tytölle posket punottaen. Päästin ruunan karsinaansa ja otin kypärän pois päästäni. Heilautin hiuksiani ja avasin muutenkin takkiani. - Jestas kun mulle tuli kuuma, ilmoitin shetlanninponin karsinassa seisokelevalle blondille. - Hhaha, me just aateltiin lähteä tyttöjen kanssa maastossa käymään, Inkeri selitti päivänsuunnitelmistaan ja jatkoi: - Ton rakennusurakan jälkeen ku on ihan poikki ni ihan vaan peruskäppäilyä aateltiin. - Joojoo, kuulostaa aika mukavalta! Mä vaan kulutan itteeni ihan poikki, naureskelin itselleni. Pinja, Inkeri ja Erika lähtivät pikkuhiljaan maastoa kohti ja itse jäin vielä puunailemaan risteytysponin kanssa. Poni piti päätänsä alhaalla kun harjasin sen läpikohtaisin, se nautti jokaisesta vedostani. Ponin lihakset kävivät vielä kuumina ja sen karvasta nousi hieman höyryä, omia perselihaksianikin hieman jomotti. Siitä oli kauvan aikaa kun viimeksi olin itse noussut hevosen selkään, mutta olinkin jo sitä kaivannutkin. Ratsuni oli vaihtanut nyt väriä. Hopeanmustan värinen ori käveli nyt vieressäni sidottuna pitkään juoksutusnaruun. Nuori, kouluttamaton Ruska tanssahteli vieressäni, se säikkyili milloin varjoja kuin milloin taivaalle kertyviä pilviä. Ratsastustunnit olivat alkamassa maneesissa ja poni katseli sivusilmällä muita nelijalkaisia. - Ihan rauhassa, mä suojelen sua, kuiskasin hiljaa orin korvaan. Ruska joutui aluksi hakemaan hiukan tasapainoaan ja muutenkin ympyrä vaikutti olevan tajuttoman vaikea geometrinen kuvio ponille. Kuitenkin homma alkoi olla orille jo tuttua liikuntaa ja poni alkoi hakea itselleen sopivaa muotoa, samalla kun itse huolehdin sen eteenpäin liikkumisesta. Tummat pilvet alkoivat näyttää jo hieman liiankin epäilyttäviltä seisoskellessani Ruskan, liinan ja piiskan muodostavan kolmion kärjessä. Ruskan juoksutus sujui lennokkaasti ja sain kehua ponia runsaasti liikunnan jälkeen, itsekin olin saanut hieman liikuntaa pyöriessäni paikallaan. Tumma taivas kuitenkin aukesi lopulta. Vesi purkaantui paisuneista pilvistä ja olin hetkessä litimärkä. Tunsin miten vaatteeni liimautuivat ihooni kiinni ja suljin silmäni, Ruska nautti äkillisestä suihkusta yhtäpaljon kuin minäkin ja talutin ponin sisälle talliin. Vesi valui kohti betonista lattiaa ja Ruska ravisteli karvojansa oikein kunnolla. -Noni sä sait kuivattua ittes, tuus ny… Sanoin hieman katkerasti, itsestäni kun ei löytynyt tuollaista ”hiustenkuivaaja” –ominaisuutta. Ensimmäinen ratsastustunti oli loppunut ja Arttu asteli oritalliin tuntilaisen kanssa ja he jäivät seurakseni hiljaiseen talliin. Jätin hevoset ja tallit odottamaan iltatallin tekoa ja lähdin kävelemään päärakennukseen Jassun seuraksi.
|
|
Sven
New Member
Posts: 17
|
Post by Sven on Oct 5, 2012 21:14:18 GMT 3
Puuha Pete Sven Koulun jälkeen hyppäsin pyöräni selkään ja poljin tallille. Nytten oli talli talkoot. Olin saanut selvät säännöt, miten minä ja Bert rakennettaisiin uudestaan pihattotalli ja muut tallilaiset maalaisivat ja viimeistelisivät rakennuksen. Kun saavuin perille, parkkipaikalla oli valtava kuorma lautoja ja muuta rakennukseen tarvittavia apuvälineitä sekä maalipurkkeja. Bert seisoi ja ihmetteli lautoja ja kädessään olevaa rakennusohjeita. Bert nosti katseensa ja huomasi minut taluttavan pyörääni pari metrin päässä. “Jaahas. Aletaanko hommiin?” Bert kysyi. Nyökkäsin vastauksesi ja jätin pyörän lojumaan maahan. Bert oli jo lastannut kaikki tarvitsemamme rakennukseen ja minun tehtäväni oli hypätä lastin kanssa peräkärrylle, sillä välin kun Bert ajoi traktoria tarhojen luo. Tarhojen kohdalla oli iso porukka tyttöjä hihittelemässä. Jotkut kantoivat kumivasaroita ja toiset tolppia. Kolmannet kantoivat sähkönarua, jota viritettäisiin tolppien ympäri ja kehystettäisiin itse tarha. Lastasimme tavarat peräkärrystä ja aloitettiin työt. Ensin raivattiin pois vanha perusta joka oli ainoa asia joku oli selvinnyt tulipalon. Sen pystytettiin Bertin kanssa uusi ja alettiin hommiin. Talli oli helppo rakentaa, sillä kaikki minkä tarvitsi tietää luki ohjeissa. “Sven annatko nauloja?” Bert kysyi aina silloin tällöin ja minähän tottelin. Minun työni oli suurimmaksi osaksi tavaroita antamista Bertille. Silloin tätä silloin tota. Pääni meni sekaisin kaikkien työkalujen nimistä ja kokoista. Saattoi olla että Bert pyysi tähtipäistä/ torks ruuvimeisseliä ja minä tarjosin ura- tai ristipäistä hänelle. Välillä lautoja piti sahata lyhyemmäksi ja sahoja oli myös monta. Kaikki meni aina sekaisin. Lauta laudalta työ eteni ja parin tunnin päästä oli jo puolimetriä seinustaa pystyssä. Aika meni nopeasti rakennellessaan ja tytöt eteni myös hyvää vauhtia. Jassu ja Catu poistui ‘työmaalta’ vetämään päivän tunnit ja liikuttamaan hevosia. Silloin tällöin joku kävi hakemaan keksejä ja kahvia sekä mehua päärakennuksesta. Odelie toi tullessaan tuoreita voisilmäpullia jotka täyttivät kaikkien vatsat. Kun keskittymiskykyni herpaantui, pääsin itse fyysisiin hommiin. Sahasin lautoja tunti kaupalla ja käteni väsyi. Autoin myös muita, esimerkiksi lyömällä kumivasaralla tolppia maahan, kun tytöiltä loppui voimat. Kun ilta alkoi hämärtää oli katon vuoro. Seinät oli tuolloin valmiina. Talli näytti ruskealta sokerinpalaselta. Katto saapuisi Jassun mukaan lauantai aamulla, jolloin työt jatkuisivat aikaisin. Siis, jätimme puolessa välissä olevan talliin siihen ja lähdimme kotiin. Tai, no, minä päädyin yöpymään päärakennuksessa Jassun ja Bertin kanssa. Catu, Erika, Meeba ja Odelie jäivät myös yöksi. Yöllä tapahtuu aina kummia, ja niin myös tänä yönä. Me kiipesimme päärakennuksen vintille ja juttelimme yön läpi. “Hei. Pelatkaako totuutta ja tehtävää?” Odelie kysyi. “Joo, hei, mä tiedän!!!” Catu huusi. ”Meeba, totuus tai tehtävä?” “Hmm. Tehtävä!” Meeba sanoi. “Okei, no, sun pitää juosta pihattotalliin ja tuoda tähtipäisen ruuvimeisselin todisteeksi.” Catu sanoi. Meeba nousi ylös ja lähti juoksemaan kylmään yöhön. Me muut istuimme lattialla piirissä ja puhuttiin hauskoja asioita. Yhtäkkiä Jassu tuli ja liittyi keskusteluun: “Sven. Sä hän olet hyvän näköinen ja monet hoitajat puhuu sinusta, että olet söpö ja ihana komistus. Kuka sun mielestä on söpö ja kiva?” Kaikki hiljeni ja käänsivät katseensa minuun. Taisin punastua pahasti ja alkoi kuumottaa. Yritin keksiä jonkun hyvän vastauksen mutta aivoni tuntuivat lakkauttaneen toiminansa. Yskäisin ja sanoi: “Minun mielestäni Catu on söpö ja hauska.” Oli ainoa asia jonka sain suustani. Niin oli todellisuudessa. Tykkäsin Catusta. Kaikkihan siitä tykkäävät. Muut vintillä purskahti nauruun. Istuin siinä kikattavan tyttöporukan kanssa, talli koira Nellin kanssa hiljaa. Tuo nauru kesti siihen asti kunnes Meeba palasi tehtävältään, tähtipäisen ruuvimeisseli kädessä. “Mitä täällä tapahtuu?” Meeba kysyi. “Sv--Sve-- Sven…” Erika yritti puhua ilman kikatusta. “Sven kertoi rakastavansa Catua.” “En minä niin sanonut. Sanoin että tykkään ja pidän Catusta. En minä rakasta.” Yritin puolustella. “Kun tuo tulee pojan tai miehen suusta se on rakastunut.” Odelie lisäsi. “Eipäs.” Sanoin. Catu hyppeli vinttiä ympäri Nelli haukkuvana jalkojen vieressä, lauleskellen: “Puuha Pete- Sven kaiken korjaa, Puuha Pete- Sven, tietenkin. Jassu ja Bert tietää myös, aamulla alkaa päivän työt. Yhdessä näin kuin puuhaillaan, helposti pihattotallin valmiiksi saa. Puuha Pete- Sven kaiken korjaa, Puuha Pete- Sven, tietenkin! Shelyesiläiset hyvät tietävät sen, leikki on puuha myös yhteinen!! Puuha Pete- Sven kaiken korjaa, Puuha Pete- Sven tietenkin!” Hän lauloi Puuha Pete tunnus lauluun. Kaikki alkoi taas nauramaan, mutta Jassu huomautti että kello oli kaksi aamuyöllä ja olisi aikainen herätys vastaanottamaan kattoa. Aamulla heräsimme Jassun kaameeseen huutoon keittiöstä. “Aamupala on valmiina. Se joka ei tuu, jää ilman!!!” Heräsin ja räpyttelin silmiäni. Kun käännyin näin Catun nukkuvan vieressäni. Hymyilin ja nousin. Kävelin tikkaat alas ja sen jälkeen rappuset alas keittiöön. “Huomenta.” sanoin ja istutuntuin pöydän ääreen. “Huomenta Sven!” Jassu sanoi iloisesi hymy huulella, samalla kun hän kantoi kattilan pöytään. Hymyilin ja otin puuroa mitä Jassu tarjosi. En ehtinyt syödä kovinkaan paljon, ennen kuin parkkipaikalta kuului tööttäys. Kiiruhdimme Jassun kanssa ulos ja siinä hän oli pihattotallin katto lavalla. Bert oli jo paikalla ja kuittasi tilauksen kuskille, jonka jälkeen kuski ajoi tiehensä. Nostimme katon rakennuksen päälle traktorin voimin ja kiinnitettiin se kunnolla. Pystytettiin karsinat ja seinät parissa tunnissa ja lounaaseen oltiin valmiina. Siihen loppui minun ja Bertin työ. Tästä tallitytöt jatkaisivat maalamalla tallin. Jassu seisoi ja ihaili tallia hymy kasvoillaan ja sanoi: “Että kun on hieno talli.” Catu Jassun vieressä lisäsi: “Puuha Pete- Sven kaiken korjaa.” He molemmat naurahtivat ja katsoin heitä ihmeissäni. Olin vain kertonut pitävänsä hänestä, en rakastavansa häntä. Mutta kysymys päässäni kuului: Mitä jos olenkin rakastunut? -Sven Ps. sori jos kirjoitusvirheitä löytyy. On väsynyt olo. Tallitalkoot2012
|
|
|
Post by Catu on Oct 5, 2012 22:26:55 GMT 3
Tallitalkoot 05.10.-12 Rannejumppaa Bert ja Sven apureineen olivat saaneet tallirakennuksensa valmiiksi, tai no, laudat seisoivat nyt maassa. Pihattotalli näytti vielä melko värittömältä, sekä hiukan leikkimökiltä. Käänsin päätäni sivuun kun tarkastelin tallin mittoja. - Usko mua, hyvä se on! Sven sanoi takaani ja heilautin hiuksiani kun katsoin häneen. - Jotain puuttuu… Sanoin kriittisesti. - Värit? - Se just! Huudahdin hymyillen ja katselin nyt avaamattomia maalipurkkeja. Tänään kuitenkin alkaisi viikonloppuleiri ja jokainen hoitaja oli innoissaan osallistunut siihen – Sven mukaan lukien – joten jäisivät tallitalkoiden hommat viikonlopunviettoon. Ennen leiriläisten saapumista saatoimme kuitenkin maalata kentän aidat valmiiksi Svenin kanssa. Sää oli tänään mitä mainioin, tuuli puhalsi erittäin hiljaa ja aurinko paistoi pilvien lävitse. Useimmat puut olivat jo alastomia mutta maa oli sitäkin värikkäämpi kaikista pudonneista lehdistä. Istahdimme Svenin kanssa toisille puolille kentän aitaa ja avasimme kannet maalipurkeista. Näin valkoisenmaalin peittävän purkin ja katsoin tuota mönjää hetken. - Kumpikohan on nopeampi? Sven sanoi hieman leikkimielisesti. - Jos nyt vaan tehään tää homma rauhassa, vastasin irvistäen. - Tylsä… Ranteeni veteli edestakaisin samoja liikkeitä. Kulahtanut väri peittyi maalin alle ja puhdas valkoinen oikein loisti heikossa auringon valossa. - Erittäin loistava sää, Sven aloitti hetken hiljaisuuden jälkeen. - Hyvän puheenaiheen valitsit, sanoin naurahtaen. Silmäni eivät katsahtaneetkaan blondiin poikaan, silmäni tapittivat suurina maalaavani aitaa. Poika taisi vähän kiusaantua vastauksestani ja hiljeni taas. - Muttajoo, on oikeesti tosi hyvä sää vihdoinkin, syksy on siitä mun mielestä ihana kun sää on nii vaihtelevaa… Vastasin lopulta pojan aloittamaan lauseeseen. - Totta, mä oon kuitenkin ehkä enemmän kesäihmisiä. - Niin sillon on jalkapalloa, sanoin huokaisten. Kentän aidassa olevat ristikkäinen menevät laudat alkoivat ottaa päähäni, hemmetti kun täytyy olla niin moderninnäköistä tollaset ristit. Maalaushomma oli muutenkin ehkä hieman liian rauhallista puuhaa minulle, kuitenkin Svenin kanssa aika lensi siivillä. Poika jaksoi kokoajan viihdyttää ja naurattaa minua, hänen kanssaan oli niin rentoa, vaikka pieni kiusaantuneisuus välillä paistoi läpi. Eilisten tapahtumien takia siis, en kuitenkaan antanut pojan mietiskellä sitä asiaa. -Tää aitahan alkaa pikkuhiljaa näyttää ihan upouudelta! Sven naurahti yhtäkkiä kun viimistä lankkua vietiin. - Aikaakin tässä oltiin kulutettu, kohta alkaa se syysleiriki lähteä käyntiin, sanoin hieman jo kiireisenä. - Ei hätää, mä oon jo ihan majottautunut, Sven sanoi rauhoitellen ja jatkoi: - Mikset sää muuten tullu mukaan? - No mulla on muita hommia täällä ja muutenkin autellen Jassua sitten leirin aikana, vastasin hymyillen. Lopulta saatoimme jättää kentän kuivumaan lopullisesti ja minä lähdin viemään maalipurkkeja takaisin paikoilleen. Tästä oli sitten hyvä jatkaa pihattotallin taiteilua.
|
|
|
Post by Fia on Oct 16, 2012 21:17:01 GMT 3
PUUHAILUA & ILTATALLEJA / 15.10.2012
Ehdin vilkaista ikkunalle juuri ennen kuin saksanpaimenkoiranpentuni Rodo hypähti minua vasten ja kaatoi minut maahan niin, että rymisi. Työnsin kooltaan täysikasvuisen koiranryökäleen pois päältäni ja rapsuttelin sitä päälaelta. - Rodo, sun ois hyvä tietää, ettet sä tällä kertaa oo tulossa mukaan... mutisin. Koira kallisti päätään, mutta tyydyin sanomaan vain heipat ja kolautin oven kiinni perässäni. Lähdin kävelemään pois pihatieltä. Koska Shelyesin talli oli vain kivenheiton päästä kotoamme eikä pieni kävelymatka pahaa tekisi, vältin hyppäämästä pyörän selkään. Kaivoin Mp3-soittimen taskustani ja painoin nappikuulokkeet korvilleni. Teki hyvää ajatella, että olisin pian unelmieni tallilla, uuden hoitohevoseni luona...
Vedin kuulokkeet pois korviltani heti tallipihalle päästyäni. Sammutin Mp3-soittimen ja sujautin sen taskuuni. Tallista ilmestyi ruskeahiuksinen nainen, jonka luokittelin Jassuksi. Oli välttämätöntä, että naisnimitys jäisi, tytöksi kun olen niin useita tottunut nimittämään. - Moi! Jassu hymyili kävellessään minua vastaan. - Sä oot Fia. Ai niin, mä oon Jassu... Naurahdin. - Joo, oon Fia, sanoin virnistäen. - Sä tulit tutustumaan meijän kiusankappaleponinpalleroon, Jassu arvasi. - Ja hoitaa saat, toki. - Juu, vai ihan kiusankappaleeseen? kysäisin. - Joo-o, mutta kyllä mä uskon, että se siitä leppyy, Jassu mumisi.
- Se on... täs näin. Jassu osoitti karsinanovea, jossa luki selkeästi Heran tiedot. Sisälle kurkistaessani sain osakseni häiriintyneen katseen, ja pian näköpiirissä oli vain ruunivoikon ponin takamus. Jassu työnsi kätensä sisälle ja taputti Heraa lautasille. Tamma käännähti hämmästyneenä. - Heips, virnistin ja avasin karsinanoven. Hera astui lähemmäs korvat luimussa ja haisteli taskuni läpikotaisin. Se tosiaankin piti korviaan niskassa siihen asti, kunnes laski päänsä ja alkoi huokaisten napsia heinänkorsia huuliensa väliin. - Pärjäätkös tän pullan kanssa, jos mä meen tekee omiani? Jassu hihkaisi. - Mä voin vähän myöhemmin tulla näyttämään sulle paikkoja, ellei joku tallitytöistä ehdi ensin, hän nauroi. - Heppojen harjakorit on tuolla. Heraa ei välttämättä tarvii sitoo kiinni, se vaan vähän saattaa näyttää hapanta naamaa.
Jassu hymyili vielä, ennen kuin katosi tallipihalle. Taputtelin hetken välinpitämätöntä Heraa. Sitten suuntasin varustehuoneeseen ja etsin käsiini Heran harjapakin. Kun astelin uudelleen karsinaan, tamma pärkähti ja pökkäsi minua turvallaan kuin mikäkin pomottelija. Pökkäsin nenäkästä ponia puolestani takaisin, jolloin se luimisti vaivaantuneena ja laski päänsä heinänkorsia suuhunsa hamuten. - Oot säkin... Laskin harjapakin maahan ja vedin karsinanoven kiinni. Sitten nostin korista pölyharjan ja aloin sukia ponia, aloittaen kaulasta. Siirryin hiljalleen taaksepäin, selkään ja mahaan sekä jalkoihin ja lautasille. Otin väljästi kiinni Heran otsaharjasta, jotta se nostaisi päänsä ylös. Tamma ravisteli päätään puolelta toiselle, mutta ehdin juuri ja juuri pujahtaa toiselle puolelle, ennen kuin se lykkäsi lärvinsä jälleen alas.
Kun olin harjannut Heran läpikotaisin kaikilla mahdollisilla harjoilla mitkä hyviksi katsoin, otin harjakamman ja selvitin sekä harjan että hännän. Hera pysytteli moitteettomasti paikoillaan, vaikkei sen hapanta ilmettä voinut miksikään priimusponin näyttelykuontaloksikaan sanoa... - Katsotaas, miten kaviot menee, tammaseni, hymähdin tummaharjaiselle poninpyörykälle. Se nosti päänsä ylös, muttei ottanut nokkiinsa kaviokoukun nähdessään. Se itse asiassa nosti kavionsa hienosti, joten kehuin ja rapsuttelin tammaa kylliksi kaviot puhdistettuani. Pian lykkäsin kaviokoukun takaisin pakkiin. - Mäpäs voisin itse asiassa vielä vähän sipaista sua tolla pääharjalla...
Kun olin vienyt harjapakin takaisin omalle paikalleen, kävelin takaisin Heran karsinalle. Viereisessä karsinassa asustelevan Neten hoitaja, Inkeri pyyhälsi luokseni shetlanninponitamman luota. - Mooi, tyttö hihkaisi, jolloin pyörähdin ympäri ja hymyilin henkilön nähdessäni. - Moi, vastasin ja rapsutin Heran turpaa karsinanoven välistä. Tamma puolestaan rypisti ylähuultaan ja nakkasi päänsä alas. - Mä oon Inkeri, ootko sä Heran uus hoitaja? Se... - Fia, nauroin. Joo, oon Heran hoitaja. - Mä oon Neten, Inkeri virnisti. Juttelimme kaikenlaista maan ja taivaan väliltä - eniten keskittyen hevosiin - ja rapsuttelimme samalla vuoron perään Netteä ja Heraa.
- Tehtäiskö iltatallit yhessä? Tai avitettais ainaki vähän? Inkeri kysäisi vihdoin. - Ei Jassu varmasti siit pahastu! - Sopii, hihkaisin. Veimme Heran ja Neten ulos vähäksi aikaa, jotta ne saisivat tuuletella itseään toisten hevosten tavoin, sen aikaa kun tartuimme Inkerin kanssa talikoihin. Siivosimme kaikki tarvittavat karsinat tasapuolisesti, keräten hevosten lannat ja kärräämällä ne kottikärryissä lantalaan. Vaihdoimme purut, sitten lakaisimme tallikäytävän siistiksi. Pidimme pikkuisen tauon ja puhelimme jälleen kaikenlaista tallikäytävällä kävellen.
- Apua, mun pitää mennä jo kotii! Mulla oli ruoka puol tuntia sitten... - Mee vaan, kyllä mä pärjään. Moikka! hymyilin tytölle, ennen kuin tämä virnisti pahoittelevasti ja katosi illan hämyyn. Tarkistin ajanvietteeksi kaikki vesikupit ja päätin jakaa heinät, ennen kuin hevoset tulisivat sisälle. Ravasin rehuhuoneen ja karsinoiden välillä oikosenaan, ennen kuin olin saanut kaikki heinät jaettua karsinoihin. - Wow, mitäs täällä puuhaillaan? Jassu hihkaisi, kun huomasi puhtaat karsinat, siistin tallikäytävän ja karsinoihin kiikutetut heinät. - No, me Inkerin kanssa tehtiin vähän iltatalleja, mä jaoin heinät just äsken... - Jippiaijee! Kiitti tosi paljon teille molemmille! On kiva, että vaikka on ekana iltana täällä, niin rupee tolleen hommiin... Jassu virnisti. Itse asiassa riemu tuntui jo säteilevän hänestä pieninä hileinä ulos...
- Haetaanks hepat yhessä sisälle? Jassu kysyi minulta, kun seisoskelimme Heran karsinanoven vieressä. - Käy mulle, vastasin. Riensimme ulos kaiken maailman riimunnarujen ja riimujen kanssa. Ensin haimme Lokan ja Ellin, sitten Vinjan ja Heran, ja lopuksi Neten, Brellan ja Danan. Pian tallin täytti hevosten tyytyväinen huokailu, heinien rouskutus, kavioiden ajoittainen kolina, sekä pieni korskunta ja pärskähdykset joidenkin hevosten suusta. Tunnelma oli mukava, ja Jassun kanssa oli hauska vain olla ja seisoa paikoillaan siinä tiedossa, että kaikki oli järjestyksessä. Loimitimme hevoset tarpeen vaatiessa ja tarkistimme ne vaurioiden varalta.
- No niin, Jassu sanoi vihdoin. - Nyt kaikki on kyllä tosi hyvin järjestyksessä, hän hymyili. - Vaikka mä unohdin näyttää sulle paikkoja tänää... Kyllähän sä näitä jo tiiät! Maneesin ja kentän valot on pois päältä... hän täsmensi. - Ja hälytykset tarkistettu! Naurahdin ja köpöttelin vielä Heran karsinalle. Avasin oven ja pujahdin sisään. - Tää tammuli on enemmän ku mun makuun, myhäilin ja nojasin tamman lapaan. Jassu virnisti. Hera ravisteli päätään, pärskähti ja kuopaisi maata kaviollaan. Sitten se vetäisi päänsä uudestaan ylös heiniä repien ja töytäisi minua kylkeen. Nauroin ja tönäisin sitä lempeästi takaisin. - Paljon, paljon enemmän...
Fia & Hera - 1 hoitomerkintä, 1 iltatalli
|
|
|
Post by Fia on Oct 16, 2012 21:18:57 GMT 3
HEIKKOUS PEHMENTÄÄ / 16.10.2012
Astuin tallikäytävälle juuri, ennen kuin Jassu pyyhälsi varustehuoneesta. - Heips! - No heips, naurahdin. - Heraa hoitamaa? Anna kun mä arvaan, joo, Jassu virnisti. - Kyl kyl, vastasin ja suunnistin heti Heran karsinalle. Siellä tamma nökötti, napsi jälleen heinänkorsia suuhunsa. - Heippa, Hera... Hera käänsi päänsä astuessani karsinaan. Suljin oven, jolloin Hera kääntyi ja tuli haistelemaan taskujani.
Tällä kertaa päätin olla masentamatta tammaa, olin nimittäin muistanut napata pari porkkanaa mukaan lähtiessäni. Juuri kun Hera oli töytäisemässä minua turvallaan - arvatenkin närkästyneenä - otin porkkanat esiin taskustani. - No, mikäs nyt noin kummastuttaa? kiusasin ja rapsuttelin Heran kaulaa. Sen silmät kiiluivat toiveikkaina, ja ilme muuttui hysteerisen paljon koiranpentumaiseksi. - Jaahas... Minulla oli oiva tilaisuus taputella ja leperrellä Heralle minkä jaksoin, sen katse pysyi nimittäin tiiviisti porkkanassa, jota kädessäni pitelin. Korvat sojottivat eteenpäin, ilman elettäkään painaa ne niskaan. Kun olin jujuttanut tammaa mielestäni sopivasti, ojensin porkkanan, jonka Hera nappasi salamana kämmeneltäni - varmasti siinä pelossa, että porkkana lähtisi takaisin yläilmoihin, jos ei olisi tarpeeksi nopea...
Hain harjapakin varustehuoneesta. Olin päättänyt, että antaisin toisen porkkanan Heralle sitten, kun harjaus olisi suoritettu. Talsin takaisin tamman karsinalle ja pujahdin sisään. Laitoin karsinanoven kiinni perässäni, sen jälkeen laskin harjapakin maahan ja mietiskelin, minkä harjan ottaisin ensimmäisenä. Päädyin tällä kertaa kumisukaan. Pyörittelin Heran karvan liki läpikotaisin. Sen jälkeen vaihtelin vuoroja pölyharjan, pehmeän harjan ynnä muiden kanssa.
Kun olin harjannut Heran muuten, selvitin harjan ja hännän harjakammalla ja puhdistin kaviot. Tälläkään kerralla hoitamisessa ei ollut ongelmaa eikä mitään, kaviot menivät samalla lailla kuin viimeksikin, ja muun harjauksen aikana tamman ilme oli paljon mukavampi kuin viimeksi, johtuen mitä luultavimmin siitä, että porkkanan haju leijaili varmasti Herankin sieraimiin... - Sä oot kyllä ihan paras, nauroin, kun Hera pökki minua päällään jälleen kerran. Malttamaton tamma kyllästyi haistelemaan taskussani piilevää makeistaan.
- Hei Fia, oisitko sä niin kiltti, että veisit hepat ulos? Mä haen ne sitten myöhemmin sisään, ehtii taas tuulettua... Jassu mietiskeli. - OK, käyhän se. - Mä muuten meen kattoo oritalliin yhen jutun, jos veisit sillä aikaa, mulla voi mennä hetki. Ja muuten, voisitko sä kattoa, että maneesin ja kentän valot on kytketty pois? - Okei, sanoin. Olin iloinen, että sain harjauksen lisäksi muutakin puuhattavaa. Rapsuttelin ja silittelin Heraa jälleen hetkisen otettuani porkkanan esille. Sitten kehuin sitä kylliksi ja annoin sen napsia oranssin ajattelunkohteensa rauhassa. Vein harjapakin takaisin varustehuoneeseen ja ryhdyin hommiin.
Vaikka olin ensin aloittamassa hevosten ulosvientiä, vaihdoin aatetta itsekseni myhäillen. Hain kottikärryt ja talikon tallin kulmalta. Sitten suuntasin ensimmäiselle tarvittavalle karsinalle ja lapioin lannat kottikärryihin, kärräsin lannat lantalaan. Koska olimme Inkerin kanssa vaihtaneet purut vasta eilen, tyydyin ripauttelemaan vain pienen kerroksen putipuhdasta purua päälle. Tarkistin huvikseni vesikupit ja lakaisin tallikäytävän siistiksi. Ehdin huokaista hetken jä näpytellä kännykälläni, ennen kuin lähdin roudaamaan hevosia ulos karsinajärjestyksessä.
- Huh, henkäisin juuri ennen kuin Jassu tuli talliin. - Sori ihan hirveesti, mulla kesti kauheen kauan! Häh...? - Mä -. - Sä alottelit iltatalleja...? Fia, eihän mulle jää enää mitään työtä! Jassu nauraa tyrski ja kiitteli minua hetken. Vastailin parhaani mukaan, ettei tuollaista pientä aherrusta tarvinnut edes kunnon iltatalliksi sanoa, mutta Jassu pysyi mielipiteessään. Puhelin Jassun kanssa sen verran, että ehdimme puhdistella Heran, Brellan ja Kikin varusteita. Pesimme suitset ja satulan - minä Heran, Jassu Brellan - ja jaoimme Kikin varusteet niin, että minä puhdistin suitset ja Jassu satulan.
Kävelimme tallikäytävällä edestakaisin, mutta pian kello tuntui etenevän jo huimalla vauhdilla. - Mennään vaa hakemaa hepat sisään, Jassu tokaisi yhtäkkiä. - Mennään sitte, vastasin virnistäen. Järjestimme itsemme jälleen kerran ulos riimu- ja riimunnarusekoituksien kanssa. Veimme hevoset talliin mahdollisimman tasaisella jaolla, jotteivät ei-parhaat kaverit joutuisi samaan porukkaan samaan aikaan. - Nytpä on tääki päivä putkessa, Jassu hymyili. - Jep! Tarkistimme hevoset haavereiden varalta, sitten loimitimme ne yhdessä.
- Mut iltapalalta myöhästyminen ei tekis hyvää myöskään yöunille, mutisin vähän ajan päästä. Jassu vilkaisi minua huvittuneena. Sitten hän katsoi kelloaan. - Ei nyt mikään kamalan myöhä oo, mut mä uskon, että sulla on nälkä, hän naurahti. - On, ja pahasti onki, hymähdin.
Tepastelin Heran karsinalle. Tamma vilkaisi minua sivusilmällä. Kun astuin karsinaan, sen kiinnostus heräsi. Olin kipaissut rehuhuoneeseen ja napannut mukaani ruisleivän. Selän takaa leijaileva tuoksu sai sen astelemaan sieraimia väristellen lähemmäs. Hera pärskähti, hipaisi turvallaan takkiani ja kuopaisi maata. Ruokaa nähdessään se tosiaan oli kuin koiranpentu... - No, Fia! Mä lähden tästä omiani touhuamaan. Jos laitat oven lukkoo lähtiessäs, valot pois myös. Ja... Noo, mä voin kattoo hälytyksen. Moikka! - Moikka! Juu, huomiseen! Annoin Heran mussuttaa leipänsä kaikessa kiireettömyydessä. Sen jälkeen silitin sen turpaa ja poistuin karsinasta, oven kiinni laittaen. - Heippa, Hera!
Fia & Hera - 2 hoitomerkintä, 2 iltatalli
|
|
|
Post by inga on Oct 27, 2012 17:52:08 GMT 3
27.10.2012 APULAISHOMMIA Olen saapunut tallille toistamiseen illalla vailla muuta tekemistä, kylille ei jaksa lähteä eikä kotonakaan juuri tee mitään. Hugo ja Maja viettävät ansaittua vapaapäivää viikon lomassa, kaverit on sukulaisillaan. Mä olen sitten hitto vie ainoa, jolla ei ole viikonloppuisin mitään parempaa tekemistä. Riiviöponi on viety tarhaan, ja sen paksun norjaviltin erottaa päärakennukselta asti. Samaiset farkut ja tennarit jalassa astun sisään talliin. Jassu lappaa kottikärryihin lantaa keskellä käytävää. Tallissa ei ole muita, ja ponit näyttävät majailevan tarhoissaan. - Moi, tokaisen ja lasken laukkuni nojalle tallin seinälle. Jassu kääntää päätään. - Moi! Menetkö sä ratsastamaan? hän kysyy ja nojaa talikkoonsa. Pudistan päätäni. - Porukat on muualla, enkä keksinyt mitään muutakaan tekemistä kuin tulla tänne. Nerin oon kyllä juoksuttanu tänään, joten kai mä seisoskelen tyhjänpanttina täällä, virnistän ja huokaisen vastapainoksi. Jassu hymyilee. - No voit sä auttaa iltatallissa, jos haluat, täällä ei tänään oo Catuakaan. Kopsu, Beata ja Meeba kävi tossa päivällä, sä et varmaan ollut sillon? - Mä olin ihan aamusta koirien kanssa, vastaan nyökättyäni. Jassu viittaa tallin seinää vasten nojaavaan talikkoon. Tartun talikonvarteen ja vilkaisen karsinoita. Ilmeisesti mun ensimmäinen projektini on Brellan karsina. - No mä näinkin ne koirat sitten. Mutta hyvä vaan, hanki mun puolesta enemmänkin näitä vapaailtoja, Jassu hymyilee. Naurahdan nopeasti ja astun Brellan karsinaan. Muutaman lantakasan siivottuani ja purut laitettuani vaihdamme karsinoita. Jassu on ehtinyt jo siivota lähes kaikki, ja minä otan kontolleni Lokan boksin. Jassu siirtyy toiselle puolelle käytävää putsaamaan Ellin koloa ja hoitelemme karsinat kaikessa hiljaisuudessa puhtaiksi. Sitten Jassu tarpoo kottikärryjen kanssa ulos. Viemme lannat lantalaan, tai pikemminkin isoon lantakasaan, ja vaihdamme pihattotalliin. Oritalli on jo siivottu, ja puhdistan kaksi pihattotallin karsinoista huolellisesti puhtaiksi. Hoidettuamme ne Jassu vie kottikärryt paikoilleen ja hakee riimunnarut molemmille. Tarhasta on hauska pyydystää hevosia. Muutama niistä ei suosiolla päädy sisälle, mutta vietyäni Lucaksen, Neten, Artun, Vinjan, Heran ja Nerin ja loimitettuani ne tarpeen mukaan pääsemme heinäkierrokselle. Jassu latoo heinää kottikärryihin ja selostaa miten homma toimii. - Eli tossa kyltissä näkyy ne ruokamäärät, lapat vaan tästä siivuja tonne ruokakupin alle. Jos joku poni sattuu rynnimään päälle niin tuuppaat pois, hän selittää rempseästi. Nyökyttelen ja nostan ensimmäiset heinäsiivut kottareista. Laitan heinät kiltisti odottelevalle Vinjalle ja rapsutan sitä kiitokseksi. Siirryn Heran luo. Tamma työntää turpansa ovesta ja haukkaa kasasta nopeasti muutaman heinätupon. Heitän kasan paikalleen ja työnnän oven kiinni. Kun heinät on jaettu, tartun harjaan ja siivoan tallikäytävän. Nostan pudonneet tavarat Jassun avustuksella paikoilleen ja huomaan, että tää kuluttaa ihan hehkeästi aikaa. Otan vielä pesupaikan lastalla puhtaaksi ja huuhtelen betonisen pesarinlattian. Kaikki on taas siistiä. Huvikseni käyn lakaisemassa rehu- ja satulahuoneen puhtaiksi. Talli on kokonaisuudessaan valmis kahdentoista tunnin lepoon. No ei, ei kahdentoista, mutta yöpuulle ainakin. Jassu kiittelee mua tehdystä työstä ja sulkee sitten valot ja ovet. Käymme sulkemassa oritallin ja pihaton ovet. Minulla on vielä puolisen tuntia aikaa ennen kuin on lähdettävä kotiin, joten menen suosiolla Jassun valkoiseen puutaloon juomaan kupillisen kaakaota ja pälättämään päivän tapahtumista.
|
|
|
Post by Fia on Oct 27, 2012 21:01:58 GMT 3
JUOKSUTUSTA & ILTAHOITELUA / 27.10.2012
Huokaisin. Tallilla käyminen ja satunnaiset auttelut eivät hoitotarinaa teettäneet, joten viimepäivät sujuivatkin samassa rutiinissa. Tänään päätin kuitenkin ottaa käyttöön juoksutusvyön, -raipan ja -liinan. Hera pörisi karsinassaan, kun astuin sisään. Se arvatenkin luimisti, mutta havahtui ja käänsi korvansa eteenpäin. Se johtui pitkälti joko siitä, että olin jo vanha tuttu - tai siitä, että se luuli taskussani olevan herkkua. - Heippa, kulta, naurahdin. Itse asiassa uskaltauduin naurahtamaan. Hera oli alkuun ollut vain luimiva hapannaama, nyt se suostui jo kääntämään korvannipukkansa eteen ja laittamaan pilkettä silmäkulmaan.
- Mun tekis mieli jo ratsastaa, myönsin Heralle. - Mut nyt juoksutus. Katsoin Heraa silmiin. Tamma heilautti päätään, hirnahti ja kuopaisi maata kaviollaan. Hymyilin. Kävin hakemassa harjapakin ja astelin virnistäen takaisin karsinalle. Laitoin oven kiinni perässäni, vilkaisin taakseni, ennen kuin laskin pakin maahan. Otin sieltä kumisuan ja aloin pyörittelemään sitä Heran karvalla. Kun sen tein, siirryin pölyharjaan ja irrotin karvaan tarttuneen kökkäreen. Lunta oli satanut paljon, joten märän tuntuinen pumpulilumi oli muodostanut karvatupsuihin kökkäreitä parhaimmillaan. Pian sain otettua ne pois, ja siirryin pehmeään harjaan. Loppusilauksen tehtyäni selvittelin hännän ja harjan, lopuksi puhdistin kaviot. - Nonni, nyt on homma tehty, ilmoitin ja läpsäisin harjapakin kannen kiinni. - Lähetäänpä maneesille, pörtsä.
Kun olin laittanut juoksutusvyön ja suitset (ilman ohjia) Heralle, napsautin riimunnarun kiinni kuolainrenkaaseen ja lähdin taluttamaan Heraa maneesiin. Ilta oli pimentynyt, ja tallipihalla valaisivat ainoastaan pihalamput. Maneesissa oli onneksi tyhjää, ja sisään astuessani minulle tuli mukava olo. Vedin oven kiinni sisään päästyäni, sitten otin riimunnarun pois ja jätin sen oven viereen. Napsautin juoksutusliinan kiinni, sitten kävelytin Heraa vapaasti, nyt se saisi vähän aikaa oikoa kaulaansa ennen enempiä harjoituksia.
Maiskautin. - Hera, ravi! Heilautin liinaa, jolloin Hera heitteli päätään ja siirtyi laiskaan raviin. Maiskauttelin, säpsäyttelin liinan avulla ja patistin Heraa reippaampaan raviin. - Okei, vähän aikaa, nii vaihetaa suunta. Seisoin paikallani, katsoen, kun Hera ravasi ympyrällä minua vilkuillen. Pian vaihdoin suunnan. - Voitais ottaa vähä laukkaa. Maiskautin ja nostin liinaa. Hera ei ensin tajunnut merkkiä, mutta juoksutusraipalla heilauttaen avitin sitä kiihdyttämään. Se laukkasi tasaisesti, joten minun oli hyvä jäädä katsomaan sen menoa.
Lopuksi tein vielä pieniä harjoituksia, sitten annoin Heran kävellä loppukäynnit. Irrotin liinan, napsautin riimun kuolainrenkaaseen ja lähdin taluttamaan Heraa pois maneesista. Sammutin valot, liu'utin oven kiinni ja vein tamman talliin. Siellä riisuin juoksutusvyön ja otin suitset pois. Pesin kuolaimet ja vein tavarat paikoilleen. Sitten loimitin Heran. Kun Jassu tuli talliin, avitin häntä iltatalleissa. Jaoimme heinät, tarkistimme hevoset, siistimme tallikäytävän ja katsoimme hälytykset. Kun hevoset olivat yökunnossa, sammutimme valot. Lähdin kävelemään kotiin Jassun hyvästeltyäni, nainen itse lähti myös kävelemään talolle.
Fia & Hera - 4 hoitomerkintä, 3 iltatalli
|
|
|
Post by Thea on Nov 3, 2012 13:01:32 GMT 3
HalloweenKivaa halloweenia koko Shelyesin poppoolle t. Thea & Kiki! :--) Kuva (c) Thea
|
|
|
Post by Beata on Nov 3, 2012 16:54:11 GMT 3
Iltatalli 03.11.2012 Täysin vapaa lauantai-ilta. Järkytys, mutta minkäs teet; lätkätreenit oli peruttu eikä minulla ollut tapana bilettääkään. Ei sen puoleen, että tänään bileitä olisi, olihan pyhäinpäivä. Paitsi tietysti halloweenbileitä. Aamupäivän olimme käyttäneet isän ja Bertin kanssa reissuun mantereella äidin haudalla. Olin siis päättänyt jäädä tallille. Auttamaan Jassua tai Catua, kumpi lie hommissa. En ollut aiemmin ollut tekemässä Shelyn iltatallia, mutta nyt saisin varmasti oppia. - Ai, vapaaehtonen orja! Catu hihkaisi, kun kerroin tulleeni auttelemaan iltatallissa. - No, sulle kuuluu sellaset hommat kuten hevosten haku, iltapöperöt, heppojen tarkistus ja loimittaminen, ylimäärästen hyypiöiden hätistäminen, käytävien lakasu, kentän ja maneesin valojen ja ilmastoinnin poislaitto, tallien ilmastointien yöasentoon säätö ja hälyttimien päällelaitto, Catu säksätti ulkomuistista tehtävälistaa niin nopeasti, että hädin tuskin sain selvää. - Okei, haluutko kertoo niitä mulle sit vähän uudestaan? Tosta ei paljookaan jääny päähän, naurahdin ja sain vastaukseksi naurahduksen. - Mitenniin puhun nopeesti? Catu myhäili. - No, haetaan nyt ensin ne kaakit sisään. Nyökkäsin ja lähdin Catun perässä noutamaan poneja. Siinä kesti melko kauan, olihan ratsuja kummallekin yhdeksän haettavaksi. Lopulta saimme viimeisetkin ratsut karsinoihinsa myös pihattotallin puolella ja Catu alkoi jaella iltaheiniä minun alkaessa vaihdella tallitakkeja koneille ja tarkistaa hevot haavojen varalta. Catu jakeli myös väkirehut ja kierroksemme olivat kutakuinkin samoihin aikoihin valmiit. - Jos mää lakasen päätallin ja sä ori- ja pihattotallit? tyttö ehdotti. Suostuin ja lähdin lumisateisen pihan halki Converset jalassa oritallille. Catu oli jakanut ruoat siististi eivätkä lattiat olleet heinän peitossa, joten lakaisu-urakka oli vikkelästi ohi. Koikkelehdin takaisin päätalliin, jossa Catu kertoi laittaneensa ilmastoinnit jo yöasentoon. Hän kehotti minua sammuttamaan kentän valonheittimiä ja sammutti itse maneesin valot ja ilmastoinnin. - Sitten enää hälyttimet poies, kun ei täällä ylimääräsiäkään hyypiöitä näytä hengaavan, paitsi sä, Catu hymyili ja tuuppasi minut leikillään ovesta. Naurahdin ja odottelin, kun Catu laittoi hälyttimet päälle ja lähdin sitten hipsuttelemaan kotia kohti. Kuolemantylsä iltatalli nro 1
|
|
Hilda
Full Member
Posts: 113
|
Post by Hilda on Nov 11, 2012 23:43:48 GMT 3
Pullahiiret iltatallissa 11.marraskuuta 2012 Pakkaslukema näytti noin kolmea astetta, kun minä sekä Catu touhusimme päätallissa tarkastamassa hevosten kuntoa. - Lokalla ei mitään hätää, heitin sille talliloimen niskaan, informoin kailottaen ja siirryin Ellin karsinaan. - Tääkin ok! jatkoin huutelua. - Ok, et se on ok, Catu kurkkasi nurkan takaa ja virnisti. - Mä voin mennä kattomaan pihattotallin asukit, ni jos sä jatkat täällä ja meet vielä oritalliin? Mä laittelen sillä aikaa ruokia valmiiks, tyttö lisäsi ja häipyi pian ulos. Tarkistin päätallin loputkin kopukat, kunnes siirryin oritalliin lässyttämään Lucalle tsekkaamaan hevoset haavojen ja muiden ruhjeiden varalta. - Tiesitkös, että sä oot mahtava oripoika? tuituttelin ponille ja rapsutin tätä sään kohdalta. Ori pärskähti, ja yritti rapsuttaa minuakin, tosin terävät hevosenhampaat eivät oikein miellyttäneet. - Kiitos, mutta ei kiitos, naureskelin. Rapsuttelin Lucasille vielä jonkin tovin, kunnes Sven ilmestyi paikalle. - Mitä sä täällä tähän aikaan teet? ihmettelin. - Samaa olin kysymässä sulta, poika virnisti. - Autan Catua iltatallissa, vastasin. - Ahaa, sä näytätkin tosi kiireiseltä. - No sori, pidin pienen breikin, murjaisin ja tulin pois Lucasin karsinasta. - Ootko jo tarkastanut loput hevoset? Sven kysyi. - Juu, meen just auttelemaan Catua ruokien kanssa. - Eiköhän se niiden kanssa selviä, mennäänkö kattomaan Jassun talolta, et löytyskö sieltä jotain syötävää? poika kysyi ilkikurisesti. - Eiköhän Jassu huomais, jos me rymisteletäis sisälle noin vain, vastasin nauraen. - Tuskin, se nettifriikki roikkuu hevossivustoilla kaikki yöt, ei se mitään huomaa, mennään nyt. Otetaan vähän sapuskaa Catullekin, ettei se suutu, Sven lupasi ja ohjasi minut pois oritallista suoraan Jassun talolle. - Hys nyt, ettei Jassu huomaa! Sven sipisi ja jätti kenkänsä eteiseen. Seurasin esimerkkiä, ja pian hipsimme keittiön kaapeille etsimään saalista. - Hei, täällä on pullapitko! kuiskasin ja näytin rapisevaa pötkylää pojalle. - Hyvä, ota se, ni mä hommaan jotain juotavaa, tämä vastasi ja viittasi minut menemään takaisin eteiseen. Palasin takaisin kenkiemme luo, ja kuulin keittiöstä pienoista liikettä ja jääkaapin aukaisun. - Osuin kultasuoneen, jääkaapissa oli just kolme Starbucksia! Sven kihisi innosta. Pujotimme kenkämme takaisin jalkoihimme ja juoksimme ryöstösaaliin kanssa päätalliin. - Kyllä on hyvää, ei Jassu ennen ole kaneli-omenapitkoa ostanut, Catu mumisi pullaa suussaan. - Mä oon enemmänkin iloinen näistä kahveista, piristystä mä tarvitsinkin, sanoin ja hörppäsin pillillä kylmää juomaa suuhuni. - Vähänkö me ollaan ninjoja, eikä Jassu huomannu mitään! Sven hymyili omahyväisesti. - Hei, mitä te tähän aikaan vielä tallissa teette..? ilmestyi Jassun väsyneet kasvot tallin ovelle. Hups.
|
|
|
Post by Beata on Dec 2, 2012 17:22:05 GMT 3
Iltatalli 02.12.2012 Pakkasta oli kolme astetta ja lunta maassa, taivas pilvessä. Itselläni oli tylsä ilta ilman puuhaa, joten olin päättänyt tulla auttelemaan iltatallin kanssa. - Mooi! huikkasin Jassulle, joka näytti olevan matkalla hakemaan hevosia sisään. - Ai moi, tulitsä auttaan mua iltatallin kans? - Joo, tulin ettei sun tarvi yksin raataa, naurahdin. - Mä voin tuuppia pihattolaiset karsinoihinsa ja tarkistaa ne, ja sit tulla tänne kattoon onko sulla viel homma pahasti kesken. Jassu nyökkäsi ja lähti hakemaan kaakkeja sisään. Itse lähdin hipsuttelemaan matalassa hangessa kohti pihattotallia. Pihattolaiset riehuivat keskenään jotakin, ja vihelsin Hetalle. Tamma ravasi heti tallin ovelle ja muutkin seurasivat perässä. Suljin kaikki karsinoihinsa, riisuin ulkoloimet ja laitoin tarvittaessa talliloimet päälle. Tarkistelin samalla ponit haavojen varalta, eikä niitä löytynyt. Nakkelin kaakeille iltaheinät naaman eteen ja menin harjaamaan Hetan, jolla oli ollut tänään vapaapäivä. Kymmenen minuutin harjailun jälkeen raahasin persukseni rehuhuoneeseen ja väsäsin Hetan iltamössön valmiiksi, jonka jälkeen lakaisin käytävän. Jaoin vielä väkirehut. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, joten lähdin kävelemään tyhjien tarhojen ohitse kohti päätallia. Jassu oli juuri saanut viimeisetkin yksilöt karsinoihinsa ja ehtinyt aloittaa tarkistelun. Hain heinäkärryt ja aloin nakella heiniä hevosille sitä mukaa, kun Jassu tarkisteli ja loimitti niitä. Kun oritallikin oli hoidettu, aloimme jakaa väkirehuja. Nekin olivat pian jaettu. - Lakasitsä sen pihaton? Jassu kysyi minulta, kun oli lähdössä lakaisemaan oritallia. - Joo, lakasin, vastasin ja jatkoin heinien harjailemista. - Entä laitoikko ilmastoinnin yöasentoon ja hälyttimet päälle? - Joo joo, en mä niin tollo oo, naurahdin ja pyyhkäisin heinäkasan Lokan karsinaan. - Seelvä, saatki mennä laittamaan maneesin ja kentän valot pois, Jassu myhäili ja lähti oritalliin. Lätkäisin luudan paikalleen ja lähdin maneesille. Sammuttelin valot ja ilmastoinnin ja kävin vielä sammuttamassa kentän valot. Olin juuri kulkemassa takaisin tallille, kun Jassu tuli oritallista ulos. - Noniin, sitten vielä päätalliin ilmastointi yöasentoon ja hälyttimet päälle, nainen totesi ja kävi hoitamassa homman. - Oltiimpa me nopeita, mun kyyti tulee vasta puolen tunnin päästä, totesin vilkaistuani kelloa iPhonestani. - Tuu sisään, Jassu hymyili ja johdatti minut kämppäänsä, jossa sain kupin höyryävää teetä naamani eteen. iltatalli nro 2
|
|
|
Post by Jassu on Dec 2, 2012 18:28:37 GMT 3
2.12 Joulumieltä Sunnuntai. Lempipäiväni heti lauantain jälkeen. Tallilla oli hiljaista, sillä ratsastustunteja ei ollut, ja tallin omat hoitajat olivat onnekseni tänään hyvin ei-kiljuvaisella päällä. Ehkä kaikilla oli joulumieltä rinnassa – aivan kuten minullakin. Marssin talliin ja avasin ilmoitustaululle kiinnitetystä joulukalenterista toisen luukun, jonka takaa paljastui joulukranssi. Tästä tulikin mieleeni, että voisin saman tien kiivetä ullakolle penkomaan moisia tallien oviin. Muistelmieni mukaan en ollut heittänyt niitä vielä pois, vaikka pari niistä taisikin olla aika puhki kuluneita. Isossa tallissa seinästä roikkuva radio soitti parhaillaan jotakin norjankielisiä joululauluja. Hymyilin tervehdykseksi Vickylle ja Kopsulle, jotka puunailivat hoidokkejaan karsinoiden kätköissä. Potkaisin valkoiset adidakset jalastani ja hipsuttelin portaat yläkertaan. Silmiini pisti portaiden ultimaattinen paskaisuus, kukahan ketale ei ollut jaksanut riisua tallisaappaitaan…? Täytyypä lakaista nuo tullessa, ajattelin itsekseni. Oleskelutiloista kuuluva puheensorina ei keskeytynyt ilmestyessäni huoneeseen. Beata, Emma, Catu, Sven ja Thea jyrsivät sohvalla tyytyväisesti pipareita, joivat kahvia tai kaakaota ja katselivat innoissaan Iso ja Pehmeä –sarjan uusintajaksoa nenät kiinni laatikkoa muistuttavassa, mustassa televisiossa. Pyöräytin silmiäni, kuinkahan mones kausi tuotakin draamaa oli jo menossa? Jatkoin matkaani oleskeluhuoneen nurkkaan, ja tunsin uteliaiden katseiden nauliintuvan selkääni avaimieni kilistessä. - Ullakolle? Catu kiinnostui. – Mitä sä sieltä? - Njää, pari koristekranssia vain tallien oviin. Ei mitään ihmeellistä. - Hitsi, mä tulisin mielelläni mukaan penkomaan, mutta täällä on nyt Amandalla ja Tomilla sen verran jännä tilanne kesken, et en voi missata hetkeäkään! Voivotteli Thea sohvannurkasta ja hörppäsi kaakaota silmät yhä kiinni telkkarinruudussa. - Mä ainaki tuun, tokaisi Sven. – En oo aikoihin käyny penkoon ullakkoa. Ja sitä paitsi tuo sarja on täyttä kuraa, poika jatkoi ja sai tyttöjen murhaavat katseet kiinnittymään itseensä. - Oot vaan kateellinen ku Mikellä on parempi sixpäkki ku sulla, hymähti Beata ylimielisesti. Sven nauroi vastaukseksi ja kampesi itsensä ylös sohvalta. - Niin. Vissiin. Tämä virkkoi mustatukkaisen tytön korvaan nojaten sohvan selkänojaan suoraan Beatan takana. Tyttö säikähti elettä ja näytti pellavapäälle kieltä vastaukseksi. Hihitin itsekseni ja jatkoin matkaani ullakolle. Paksu ilma täytti sieraimeni, ja ikkunan takaa loistava valo paljasti ilman kamalan pölyisyyden. Kävin avaamassa ikkunan mielenrauhani takaamiseksi ja haeskelin katseellani joulukoristelaatikkoja. - Näitäkö etit? Kysäisi Sven ja osoitti ainakin metrin leveää ja toisen mokoman korkeaa rusehtavaa pahvilaatikkoa, jonka kyljessä luki pölkkykirjaimilla ”JULEPYNTEN”. - Just niitä! Henkäisin ja nappasin kouraani pussin, jossa kranssit olivat. Olinkin näköjään jättänyt sen kätevästi laatikon päällimmäiseksi, säästyinpä sentään penkomistyöltä. Käskin Sveniä sulkemaan ullakon ikkunan puolen tunnin päästä ja kiiruhdin itse alakertaan kransseja kiinnittämään. Joulu sai näköjään minunkin sisäisen atleettini heräämään, mietin ja virnistin ajatukselle. Jaa minkä atleetin. Kaikissa tallin ovissa roikkui muutaman minuutin asettelun jälkeen vihreät kranssit puna-kultaisin koristenauhoin ja tekomarjoin. Kohtahan täällä alkoi näyttääkin joululta. Pitäisikö saman tien koristella yksi kentän viereisistä kuusistakin…?
|
|
Sven
New Member
Posts: 17
|
Post by Sven on Dec 4, 2012 18:54:21 GMT 3
4.12 - Pistä nainen asialle ja mene itse perässä... aamutalli - Hrrhhh, pist täysil se saakelin lämmityslaite… Catu vinkui pomppien kuin vieteriukko, kun saavuimme maneesiin varhain aamulla. Rakas Jassu oli pestannut meidät molemmat aamutalliin, kun tiesi meidän viettelevän vapaapäivää koulusta. - Joo joo, narisin ja käänsin nupin kaakkoon ja samassa katosta alkoi kuulua vaimeaa tohotusta. Napsautin yhden rivin lampuista päälle, sillä Jassu varmasti pitäisi minulle tunnin mittaisen oppitunnin sähkön säästämisestä ja luonnonvarojen turhasta liikakäytöstä, jos julkeaisin pistää kaikki putket loistamaan. Ihme viherpiipertäjä-hippiäinen sekin, kohta se varmaan alkaa kuunnella reggaemusaa, maalaa neliveto-Skodansa pinkiksi ja maalaa sen täyteen psykedeelisiä kukkia. Ja sitten hankkii rastaletit. Yön jäljiltä pakkaslukemat kiikkuivat vajaa kymmenessä pakkasasteessa, mutta silti oli riivatun kylmä. Pirullinen tuuli ujelsi alastomien lehtipuiden latvoissa ja tunkeutui luihin ja ytimiin saakka. Että vihasinkin talvea. Onneksi sentään asuin Lofooteilla, jossa oli joka päivä mahdollisuus kipittää laskemaan vuorenrinteitä. Vielä tässä vaiheessa vuotta lumivyöryvaaraa ei ollut, joten aika piti käyttää kunnolla hyödyksi. Lopputalvella ehtisi sitten lämmitellä takkatulen ääressä ja odottaa kesää. - Alas tulla nyt, arvon neiti, etteivät jalot varpaasi vallan jäädy, letkautin ja sain vastaukseksi silkkaa murinaa. Mikseivät naiset ikinä osanneet arvostaa huumoriani? Tuhahdin. Oli yhä säkkipimeää, vaikka kello lähenteli jo puoli kahdeksaa aamulla. Olimme Catun ja Jassun kanssa aloittaneet aamutallin jo puoli seitsemältä, ja tässä vaiheessa minä kiitin Luojaa siitä, että edustin komeampaa sukupuolta. Ylös sängystä, vaatteet niskaan ja voilá – olin valmis polkemaan tallille. Likkaparat heräsivät varmaan jo viideltä käymään suihkussa ja söpöstäytymään – jopa tallipäivinä. Olin varmaan tallitytöille melkoinen riesa, sillä olin pannut merkille, että Shelyssä pyörimiseni aikana melko harvat teini-ikäiset tytöt kehtasivat kulkea täysin naturelleina tallilla. Muijat vissiin oikeasti kuvittelevat, että minua kiinnostaa, onko heidän naamassaan pakkelia vai ei. Naistenlogiikkaa, ajattelin, ja puhalsin jäätyneihin sormiini yrittäessäni avata oritallin oven lukkoa. - Otit kai sä nyt edes sen kauraämpärin mukaan? Kysyin Catulta kun sain viimein oven auki. - Ai oliks se mun vastuul? Catu ihmetteli. Pitihän se arvata – laita nainen asialle ja mene itse perässä. - No oli. Anna olla, kyllä mä voin sen kipaista, sun lyllerrysvauhdilla aurinko on jo laskussa ennen kuin saadaan ekat aamukaurat jaettua, tiuskaisin kiharatukalle ja sain taas murinaa vastaukseksi. Minkä hemmetin petoelukan se Jassu oli mennyt palkkaamaan tallivastaavaksi? Koko ajan mrrr mörrr ja örrr. Tuossa tuokiossa olin jo hakenut kaksi ämpäriä: yhden kauraa ja toisen kivennäisiä, ja homma voitiin aloittaa. Neiti Sarén nakkeli kivennäiset ja minä nakkelin kaurat. Olimme loistava työpari, ja ponit rouskuttelivat kohta jo tyytyväisenä murkinoitaan. Lopuksi nakkasimme kaikille vielä pienet tukot heinää ja siirryimme isoon talliin ja lopulta pihattotalliin. - Mä kyl nii tykkään täst tallist, Catu myhäili kun sain pihattotallin lukon potkittua auki. Lämmin ilma väreili joutuessaan kosketuksiin ulkona vallitsevan pakkasen kanssa ja suljimme visusti oven perässämme, ettei hitunenkaan tätä ihanaa lämpöä haihtuisi harakoille. – Tääl on koko Shelyn paras lämmityslaite! Tyttö jatkoi. - Mm, myhäilin vastaukseksi. – Arvatenkin sen vuoksi että täällä on myös tallin ainoa varsomiskarsina, pikkuhepat tarttee vähän ekstralämpöö varsinkin näin talvisin. Tulikin tässä mieleen, jututin sitä brunea yks päivä ja se möläytti jotain Ellin astuttamisesta. Onko se maininnu sulle mitään? - Ellin? Oikeest? No ei oo sanonu mitää! Catu innostui. – Voi, mieti, sit me saahaan tänne taas pitkästä aikaa söpö ja pörrönen pikku vuonis… Tyttö jatkoi ja hänen äänensä alkoi muuntautua naisille tyypilliseksi lässyttäväksi mussutukseksi, kuten aina, kun puhuttiin vauvoista – olivatpa ne sitten kissavauvoja, koiravauvoja, ihmisvauvoja tai ponivauvoja. Naiset – ajattelin taas ja pyöräytin silmiäni samalla kun viskasin Netelle kaurat ruokakaukaloon Catun jatkaessa yhä lässytystään. - No, Satsu, mitäs sitten tehtäis? Kysyin ja pudistelin heinänkorsia mustista lapasistani, kun vihdoin olimme saaneet aamutallin päätökseen. Catu Sarén toi mieleeni aina satsuma-hedelmän, yhtä kipakan kirpeä ja oranssi. - Siis mikä hemmetin Satsu? Se on Catu sulle. C A T U, tyttö tavasi tiukasti ja heitti minua lumipallolla mahaan. Nauroin vastaukseksi. - Älä nyt tollasesta ragee. Sun nimestä nyt saa väännettyä tollasia hauskoja anagrammeja, en voinu vastustaa. - Anaalimitä?! Catu järkyttyi ja tapitti minua silmät pyöreänä, enkä voinut kuin revetä uudelleen nauruun. - Äyssi! Ana grammeja. Mites se sun äidinkieli…? Terveystiedossa ainakin tunnut olevan olleen valppaana, kiusoittelin. - No hihhih, tyttö jurnutti. – Meeba, auta! Sven kiusaa! Tämä huusi toiselle misulille, joka lipui poikki tallikäytävän luoksemme portaiden juureen. - Katos Melindaa, lausuin ärsyttävällä korostuksella ja nostelin kulmiani, ja odotusteni mukaan Meeban posket punehtuivat oitis. Että rakastinkin tallityttöjen kuumottelemista, osa lehahti tulipunaiseksi pelkästä merkitsevästä katseesta tai silmäniskusta. Onneksi itse en ollut ujo mainittavaksikaan asti. - Se on Meeba sulle, tyhmä, brune jupisi ja tarrasi Catua takinhihasta vetäen tämän mukanaan ulos tallista. Täytyisi siis etsiä uusi uhri, ja Meeban saapuminen merkitsi sitä, että lisää porukkaa lappaisi tallille – ainakin pian.
|
|
|
Post by Fia on Dec 26, 2012 21:14:15 GMT 3
PITKÄSTÄ AIKAA KUN TAPAA HULLUN TIEDEMIEHEN / 21.12.2012
Taputin Heran kaulaa. Olin joutunut jahtaamaan tammaa iät ja ajat tarhassa, ennen kuin se oli pirullisin katsein antanut kiinni. No, olinhan minä aika anteeksiantavainen siinä vaiheessa, en muuta kuin nipsauttanut riimunnarun kiinni riimuun ja löntystänyt Hera perässäni talliin. Tamma meni mielellään lämpimään karsinaan, vaikka ulkona olikin vain reilut kahdeksan astetta pakkasta. Nyt sitten seisoin siinä kumisuka kädessäni, päätin alkaa pyörittelemään Heran hienoa talvikarvaa - ihme kumma oli tamma pysytellyt karsinassa kuin suolapatsas tarhasta hakemisen jälkeen. - Suunnitteletko sä jotain tavattoman ihanaa höykytystä tälle päivälle, possu hyvä? mutisin samalla, kun Hera poimi porkkananpalan ojennetusta kädestäni. - Sä nimittäin näytät pelottavan paljon hullulta tiedemieheltä...
Kun olin päässyt yhteisymmärrykseen tuon ruunivoikon höpsön kanssa, huomasin, että se suorastaan nautti harjaamisesta. Kummastelin asiaa, mutta päätin kuitenkin olla pilaamatta mukavaa hoitohetkeä asiaa kauhistelematta. Vaihtelin harjoja vähän väliä, ja pian Heran paksu karva suorastaan kiilteli. - Heippulis peippulis! kuulin takaani. - Beata, moi!
Beata oli kuulemma tullut liikuttamaan Hetan pienellä talutusreissulla. Hän oli käynyt aiemmin päivällä harjaamassa Hetan, tamma sai olla sisällä sen aikaa, kunnes tyttö nyt tuli sen lenkille hakemaan. Pian Beata oli napsauttanut narun riimuun ja kopisteli hevosineen ulos. Vilkutin tytölle, ja pian pääsin puuhailemaan taas omiani. Joulu lähestyi, enkä halunnut viettää sitä ilman Heraa. Jotta tamma tämän muistaisi, päätin koristella sen karsinan joulukoristein. Olin tuonut kotoa pussillisen koristeita, jotka odottivat karsinan ulkopuolella. Halusin päästä pian kaunistamaan hoitohevoseni karsinaa, joten suoritin nopeasti vielä kavioiden puhdistuksen, sitten oli Hera priimakunnossa!
Astuin ulos karsinasta ja nostin pussin tutkittavaksi. Siellä oli pläjäys kaiken maailman kimallenauhoja ja välkkyvaloja, riippukoristeita ja muita hörhylöitä. Päätin kuitenkin valita tuuheat nauhat, hevosien silmille kohtuullisen himmeät, kirjavat jouluvalot ja kuusi koristepalloa. Tallin nurkalla oli pari jakkaraa, joten kävin ottamassa toisen ja kannoin sen karsinan eteen. Sitten nousin jakkaralle, otin pussista nauhat ja valot, ja ripustin ne karsinalle niin, että molemmat näkyivät hyvin toistensa lomasta. Sitten otin kaikki koristepallot ja ripustin ne karsinan edustalle, oven yläpuolelle, kiinni nauhaan. Katselin lopputulosta myöntävästi nyökytellen ja vein jakkaran takaisin paikalleen.
- Täältä tullaan! Beata nauroi, kun asteli Hetan kanssa sisään ovesta. Lumisade oli saanut hänet ihan lumiukon näköiseksi, eipä ihme että Hetakin näytti ihan kävelevältä lumiveistokselta. Molemmat puistelivat lumia itsestään, molemmat omalla tavallaan. - Huh, tuol sateli aika iisisti, mut kunnon kävelylenkillä muuttuu kuka tahansa aika valkeaks jos suoraan sanotaan! - No siltä näyttää, hihitin. - Tekistkö sä mun kans iltatallit? - Joo, tehää vaa, Beata hymyili.
Jaoimme Beatan kanssa sisäänhaettavat hevoset tasan, ja molemmat lähtivät riimunnarukasojen kera tarhoille. Molemmat joutuivat äheltämään porttien kanssa, koska useat hevoset olisivat mielellään rynnineet sisään heti ensimmäisellä avauksella. Pian kuitenkin saimme hevoset sisälle. Loimitimme ne tarvittaessa kevyesti yökuntoon, tarkistimme haavat ja jaoimme heinät sekä muut erikoisrehut. Lakaisimme tallikäytävän, kytkimme hälytyksen kuntoon ja toivotimme hevosille hyvät yöt. Beata jutusteli hetken oman kullannuppunsa Hetan kanssa, minä rapsuttelin omaa silmäterääni Heraa hyvän tovin. Sen jälkeen sammutimme tallista valot ja tarkistimme muut tarvittavat seikat sekä kentän ja maneesin että muun tallialueen osalta.
Kun olimme hoitaneet hommamme, juttelimme hetken kahdestaan, kunnes lähdimme kävelemään kohti kotia. Olin saanut aikaiseksi joululahjaksi uuden auton, josta olin ikionnellinen sekä äidille että isälle - mutta olinhan minä siitä itsekin osan maksanut. Auto ei ollut kuitenkaan vielä täysin valmis omaan tunnettuun huristeluuni, joten isä tarkisteli kaikki pikkuseikat, pian pääsisin jo ajelemaan tallillekin tuolla tummansinisellä nuorisosuosio-autolla. - Voi kun tää aika menee nopeesti... Beata huokaisi. - Kohta on jo joulu. - Nii, kiva juttu, hymyilin. - Saa viettää tän joulun erään karvaisen pukkitaiturin kanssa...
Fia & Hera - 8 hoitomerkintä, 4 iltatalli
|
|