Tevin päiväkirja

[Jemiina]

SPEAK OF THE DEVIL

• new forest, ruuna, 143cm, ruunikko
• Jemiinan yksityinen
• Ei vielä hoitajaa
• Omat sivut, huomioithan hoito-ohjeet!

[Jemiina]

Joulupäivä 25.12.2012

Joulupäivä, josta herrani nauttii täysin siemauksin. Pakkanen vaikuttaa näemmä myös Teviin villitsevästi. Käytiin myöskin ilmansatulaa pellolla ralleilemassa. Alkuun tuli hyppelöitä moniin suuntiin, mutta rauhoittu ajan myötä. En onneksi tippunut

Ihka ensimmäinen piirtiskuva! Toteutuksesta en sano mitään, vielä harjoittelun alla. Varjostukset ym jäi pois kon en niitä osannut siihen sutata. Myös outoja viivoja tossa hepan mahassa en tiedä näkyykö ne

[Jemiina]

Paasiaismaasto 31.3.2013

Päätinpäs tänään lähteä Pääsiäisen kunniaksi Tevin kanssa ilman satulaa–maastoon. Noh, hain ponin tarhasta ja kuten osasinkin pakkasmittarista päätellä oli tarha hieman vettynyt ja ponilla täysin märät tassut, sekä suojat täynnä lunta. Kaiken lisäksi herra ei millään olisi halunnut jättää ällöttävää loskatarhaansa vaan juoksutti minua ympäriinsä. Kuten tavallista, tiuskaisin ponille ja käännyin mököttämään – ja kappas vaan, kukas se tuli niskaa haistelemaan mielenkiintoisena. Tein aikamoisen ninja-liikkeen saadakseni poni harjasta kiinni ja valjastin sen riimulla. Ponin ilme oli erittäin tyrmistynyt – ”Miten minä TAAS menin tähän ansaan?” Suljin tarhan perässäni herran yrittäessä vielä hieman äksyillä ja talutin villioriini talliin.

Tein pikapikaharjauksen Tevin ollessa suhteellisen puhdas. Aikaani kuitenkin kulutti suojien puhdistaminen, sekä herran jalkojen kuivaaminen. Poniani pumpulissa pitäneenä pelkäsin, että se vilustuisi jalkojensa kautta viilentävällä maastolenkillä ja vetäisin oikein lämppärit tämän jalkoihin. Suitsia hakiessani ajattelin viisaasti ja päätin vaihtaa D-kuolaimien tilalle pessoat, jotta poni varmasti pysyisi käsissä. Vänksläsin kuolaimien kanssa melkein vartin suitsien ollessa vielä suhteellisen jäykät uutuudestaan. Parit ärräpäätkin suustani kuului ja ihmetteleviä kurkistuksia tuli satulahuoneen puolelle. Hymyilin jokaiselle isolla pepsodent-hymylläni ja yritin kiireissäni selittää suitsista ja kuolaimista.

Viimein olin saanut ponini varustettua, tai ainakin niin luulin – toinen kumituteista oli teillä tietämättömillä. Ensimmäisenä suuntasin kohti satulahuonetta. Pengoin kaikki tavaramme löytämättä sitä. Oli täysin hukassa, kunnes ihanaakin ihanampi Thea päätti ja piristi minua ”tiedoillaan”. ”Josko katsoisit vaikka Tevin suuhun?” Hän sanoin virnistäen ja arvatkaapa mitä – sieltähän se löytyi. Kaivettuani tutin ruunani suusta pois, vetäisin kypärän tiukasti päähäni ja lähdin taluttamaan ponia pihalle.

Seuraava operaatio olisi edellisiä hankalampi – pienen ponin selkään kipuaminen. Eihän se koko sinäänsä ole ongelma, mutta miten pitää aikapommia paikoillaan. Hetken tuumailtuani näin salskean nuoren miehen kävelevän tallia kohden… ”Sven, Sveeee-en!” Huudahdin herralle ja tämä kääntyi suuntaani. Pyysin Sveniä punttaamaan minut Tevin selkään ja myös pitämään tästä kiinni. Kiitin poikaa ja suuntasin kulkumme kohti metsää. Aistin ponin olevan tänään erityisen rauhallinen ja osasin itsekin hieman rentoutua. Ensimmäiset muuttolinnut olivat jo tulleet Norjan metsiin ja liversivät tyytyväisinä lumisilla oksilla. Aurinkokin oli jo näytellyt niitä pahempia puoliaan, mutta onnekseni tänään se oli lähes pilvessä kuitenkin lämmittäen.

Hetken käveltyä otin hieman tiukempaa tuntumaa Teviin ja tämä pingottui oitis. Rauhoittelin herraa ja tämän tullessa kuolaimelle pyysin sitä raviin. Ja kuten tavallista, se ponkaisi eteen kuin mikäkin laukkuri. Jouduin käyttämään vahvasti ohjastuntumaa, jotta sain ruunan hidastamaan edes raviin. Matkan edetessä Tevi alkoi vihdoin rentoutumaan ja löyhentämään ohjastuntumaa välillämme. Taputin ponia ja rentouduin itsekin kuuntelemaan luonnon ääniä. Poni kulki kuitenkin koko ajan valppaana ja valmiina pinkaisemaan täyteen vauhtiin, joten pidin totuttuun tapaan reisilläni tiukasti kiinni.

Pian edessämme siinsi pelto jossa onneksemme ei ollut hirveästi lunta. Ohjasin Teviä kohti traktoritietä joka veisi pellolle ja sain kuin sainkin tämän epäröinnistä huolimatta astumaan sille. Pellon lähestyessä alkoi vauhtimme hiipua, poni oli 100% varma, ettei astuisi kavion kärjelläkään sinne lumihankeen. Ja turhaanhan minä sitä siinä patistelin – ei siitä aiheutunut kuin keulimista ja melkein kaaduimme. Minkä poni päähänsä pinttää, ei siitä pääsisi eroon. Tuhahdin ruunan ärsyttävälle luonteelle ja peruutin vastahakoisesti sen takaisin tielle.

Kuljettuamme jo hetken käynnissä tallia kohden, päätin kokeilla laukan nostoa. Otin ohjaa lyhemmälle ja ponin jännittyessä ratsastin sitä vain rennosti käynnissä eteenpäin. ”Me ei laukata, me ei laukata” Mietin mielessäni, jotta sain ponin rentoutumaan ja näin tehtyään pyysin sitä laukkaan. Hymyilin kuin naantalin aurinko ponin laukatessa hallittua askellusta tien reunamusta. Taputtelin ponia ja pyysin sitä hieman kovempaan laukkaan. Ihme ja kumma tulimme hallitusti lähes koko kotimatkan ja annoin ruunan kävellä pitkin ohjin tallin pihaan. Vaikeuksien kautta voittoon!

Tämän piti olla lyhyt tiivistelmä päivästä o.O :DD

[Fia]

ENSIMMÄINEN PÄIVÄ YHDESSÄ // 1.4.2013



Kun tarvoin aavistuksen loskaiseen tarhaan uutta hoitohevostani hakemaan, Tevi joutui tovin miettimään, ottaako hatkat vai antaako kiltisti kiinni - lopulta se jäi vain tyynenä nuuhkimaan tätä tarhaan tullutta ötökkää ja antoi rauhassa rapsutella. Meidän ensimmäinen hoitopäivämme sujui rauhallisissa tunnelmissa, ja jatkan herran kanssa mielenkiinnolla ja ennen kaikkea innolla!

Fia & Tevi ♥ 1. hoitomerkintä

[Fia]

ME HÖSSÖTTÄJÄT // 2.4.2013



Teviä karsinassa harjaillessani alkoi ruuna pian pyörimään ja hyörimään ihan alvariinsa. Vähän aikaa pinnistelin siinä hulivilin perässä, jonka tuloksena minäkin tulin aika levottomaksi. Päätin sitten sitoa Tevin löysällä riimunnarulla kiinni, eikä sekään enää sen jälkeen viitsinyt kamalasti steppishowta esittää.

Fia & Tevi ♥ 2. hoitomerkintä

[Fia]

TAVANOMAISTA TALLEILUA // 3.4.2013

Päivä alkoi hyvin, lähdin tallille pian,
siellä voisin viettää tänään vaikka koko illan.
Kivenheiton päähän kävelin,
Tevin karsinalle menin.
Ruuna nuuhki minua hetken,
"harjoja hakemaan lähden".

Kipaisin äkkiä harjapakin,
karsinalle ruunan palasin.
Tevi käyttäytyi mallikkaasti,
"nyt sä pienen harjauksen saatki".
Karsinanoven suljin,
pakin maahan laskin.

Hetken Teviä silittelin,
harjailua aloittelin.
Pölyharjalla karvan sukaisin,
"mee ei täs kauaa", hymyilin.
Muillakin harjoilla läpi harjasin,
rauhassa ja reippaasti suin.

Jatkoin vielä pontevasti,
juttu kulki sutjakkaasti.
Pehmeä harja ei paljoa auttanut,
ei muuta kuin kasoja karvaa tarttunut.
Sillä oli turha sukia,
"ei lähde tällä karvaa ollenkaa".

Piikkisualla lähti talvikarva,
enää niitäkin näkyi harva,
kun pölyharjalla ne saanut olin,
karvanlähtöajan ansiosta pois kovin.
Hyvinhän se karvapeite alkoi kiiltää vihdoin,
karvat kyllä karsinankin pian kuorrutti.

Pääharjalla sen jälkeen vielä harjasin,
tarvitsis ei kyllä yhtään perusteellisemmin.
Jouhet selvittelin,
kaviot puhdistin.
Ilatalliin ryhdyin,
kera parin kaverin.

Hepat laitettiin yökuntoon,
lakaistiin lattiat, iltaheinät jakoon.
Jassua auteltiin,
pikkuhommat hoidettiin.
Jäätiin vielä vähäksi aikaa juttelemaan,
muutkin toimet tehtiin tahtiin nopeaan.

Kun oltiin vähän hengailtu,
ja hevosten kanssa oleiltu,
hälytykset tarkistettiin, maneesilta muut,
meidän kesken kyllä tiuhaan puhu suut.
Kauaks aikaa vielä sinne puuhailemaan jäin,
ennen kuin lähdin tallustamaan kotiin päin.

Fia & Tevi ♥ 3. hoitomerkintä, 5. iltatalli

[Fia]

NO TYKKÄÄTKÖS NARURIIMUSTASI? // 4.4.2013



Tevi oli käynyt Jemiinan kanssa maastoilemassa jo aikaa sitten, joten uskalsin hieman talutella ruunaa pihalla. Tai no, talutella ja talutella... Olin räpeltänyt omanlaiseni naruriimun kotona, ja tarvitsen kyllä vielä harjoitusta sellaisten tekemiseen. Mukaan askartelemani "riimunnaru" meni rikki heti, kun sen riimuun kiinnitin, joten se siitä sitten. Naruriimu pysyi tukevasti ehjänä, mutta silmälle se ei kyllä ole ilo. Jouduin sitten tyytymään Teviin ainoastaan tallipihalla seisoskellen, koska tavalliset riimunnarut eivät minun töhryyni olisi kiinnittyneet mitenkään päin. Harjoitusta vaan!

Fia & Tevi ♥ 4. hoitomerkintä

[Fia]

NOPSAA METSÄTALUTTELUA // 5.4.2013

Muut tallitavarat kotiin jätin,
taluttelemaan tänään lähteä päätin.
Vanhemmat lökärit ja huppari päälle,
hanskat käteen vielä ja tallille lähden.
Pieni hetki meni vaan kun Shelyssä jo olin,
Teviähän mäkin kaipasin nyt kovin...

Menin äkkii talliin, Tevin karsinalle,
siellä ruuna jökötti, "turpa heinien alle".
Kävin vähän silittämässä tuota herraa,
neljän hoitokerran jälkeen jopa tuttavaa.
Hain mä harjapakin, nopeasti palasin,
Tevin läpikotaisin innokkaasti harjasin.

Pölyharjal karvaa irtos, yhtään ei pehmeellä,
onhan silti piikkisuka käytössä myös meillä.
Jouhet jälleen selvitin,
kaviotkin puhdistin.
Vielä harjasin läpikotaisin,
kaikenhan mä varmistin.

Meni tovi, toinenkin, kunnes vein harjapakin,
varustehuoneessahan näin koko sakin.
"Ullakollehan te voisitte mennä,
varustehuoneeseen ei mahdukaan enää".
Tilavasta huoneesta pian menin pois,
täyttivät kokonaan, sielhän ahdasta ois.

Lähdin metsälenkille taluttelemaan,
Tevi vähän säikkyi mutta muuten oli vaan,
tavallisesti, eikä enempiä pelleillyt,
hyvinhän se meni, eihän poitsukaan sählännyt.
Vierähti tovi siinä reissussa vaan,
metsässä pyörähdettiin nopeaan.

Fia & Tevi ♥ 5. hoitomerkintä

[Fia]

KEVÄT, KEVÄT, JA VIELÄ KERRAN KEVÄT! // 6.4.2013

Mitä kevät tuo tullessaan?
Mitä siltä voikaan odottaa?
Kuinka kauan tämä kestää?
Mikään ei voi kasvua estää.
Mielialat muuttuu, kevättä rinnassa,
jalat vie eteenpäin, ei olla enää kintaissa.

Lumet sulaa, linnut laulaa,
kaikki iloitsemaan alkaa.
Hevoset hirnuu, kirmaa laitumella,
kuraiset tarhat koht jätetään suosiolla.
Kaviot kopisee pitkin hiekkatietä,
lumikasat kohta väistyvät sieltä.

Silmut puhkeaa kukkaan,
kasvit lähtee kasvamaan.
Lehdet vihreänä pian jo heiluu,
siihen menee aikaa, mutta sehän on reiluu.
Aurinko porottaa kuumana kuin mikä,
mukaan tule ulkoilmaa haukkaamaan myös sinä!

Tekee mieli maastoon lähteä,
"napataan mukaan lisää väkeä".
Ulkona mukava on viettää aikaa,
kun lämpimästi aurinko paistaa.
Puunoksat karistavat lumipeitteensä,
katot häätävät ritilöiden täyttäjät.

Koiran kanssa lenkille mennään,
kavereita mukaan jo kerätään.
Kaikista on mukavaa,
kesän vaihdossa olla mukana,
kun lisää tulee muutoksia,
aina, aina ja aina vaan.

Purot lähtee solisemaan,
eläimetkin sekoilemaan.
Kaikki tuntevat olonsa vaipaiksi,
hyviksi, hauskoiksi, mukaviksi...
Joitakin varmaan mietityttää,
mitä saa aikaan kevät tää.

Vastata voin kaikille,
et kevät vie äärirajoille.
Hyväksi vaihaa pahan,
mielen samoin, ajan,
kääntää eteenpäin,
kellot siispä näin.

Jos muutoksia näitä täytyis luettelemaan alkaa,
lista venyis kilometriin, älä lähde perään juoksujalkaa.
Pysytä ei mukana nyt varmaan kovin kauaa,
silti voidaan yrittää vaan rauhassa sen antaa,
lumet sulattaa, linnut saada laulutuulelle,
lehdet kukoistamaan, kasvit samoiten.

Lapset leikkii mielellään hiekkalaatikoillaan,
myöskin sen takia, et aurinkokin paistaa.
Kaikki muuttuu paremmaksi synkän talven jälkeen,
ehkä päästään uimaan vielä kisojenkin kärkeen!
Mut uskokaa pois, kyllä siihen vielä menee aikaa,
mut sekin, et tän jälkeen lähtee kaikki kukoistamaan.

Tevin kanssa tänään mentiin vähän juoksuttamaan,
vermeet päälle, sitten siitä kentälle vaan.
Hyvin meni, käynti, ravi, laukka kaiken päälle,
juoksukisas machoilemaan kantsis ei alkaa tälle.
Kevättä on meilkin rinnas, pää jo pyörällä,
Tevin kanssa edetään menolla hyvällä!

Fia & Tevi ♥ 6. hoitomerkintä

[Fia]

RATSAILLE JA LIIKKEELLE // 7.4.2013



Tänään aloittelimme Tevin kanssa ratsastelua. Jännittynyttä fiilistä huokui alkuun ainakin tältä suunnalta, mutta loppujen lopuksi olin myönteisesti yllättynyt ja helpottunut, kun pääsin ruunan selkään. Mukauduimme toistemme liikkeisiin hyvin, ei mikään huono aloitus. Tevi oli erittäin reipas, ja jopa käynneissä se harppoi menemään niin että... Jolkottelimme nyt alkuun käynnissä ja rauhallisessa ravissa, edetäänpä ainakin varmasti. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa, odotan innolla seuraavia ratsastuskertoja! Kuva on napattu juuri juoksutuksesta ennen selkäännousua.

Fia & Tevi ♥ 7. hoitomerkintä

[Fia]

MITÄS TÄSSÄ HÖYRYJÄ PÄÄSTELLESSÄ? // 8.4.2013

Tänään jälleen juoksemaan,
varusteet selkään vaan.
Suunta siis juoksuttamaan,
mitäs tässä ootetaan?
Tevi Jemiinan kanssa kuntoon laitettiin,
siis varustettiin, harjattiin, edelleen niin.

Kentälle suunta pian ohjattiin,
sinne porukalla lähdettiin.
"Loskaa mitä loskaa, joka paikassa moskaa",
molemmat tuumittiin ja tarrattiin ohjaan.
Jemiina irrotti ohjakset pian,
kiinnitettiin liinakin ihan.

Tevi ohjattiin ympyrälle,
Jemi otti videoita tälleen.
Käynnissä vaan kierrosta monta,
alkulämppää ei unohdeta!
Kuvia, kuvia, Jemiina napsi,
pianpa Tevikin oli kuin lapsi.

Herra käyttäytyi kovinkin typerästi,
heitteli päätä ja pukkeja lähti.
Kaviot oli ilmassa vähän välii,
kuvistki tuli sotkusii niin.
Ravissa jatkettiin,
Tevi höyryjä päästeli.

Hyvin meni, totta kai,
laukat otettiin rauhas vain.
Häntä viuhu ja kaviot paukkas,
ympyrää, ympyrää, Tevi vaan laukkas.
Jemiinan kanssa jatkettiin,
hurjisteltiin hyvin niin.

Käynti, ravi, laukka ja pukki,
paikallaan ollut ei kuin tukki.
Näinhän se nyt menee,
mut astuttiin eteen,
melkeinpä Tevi jo riehui kuin mikä,
rauhoiteltiin kunnolla sitä.

Fia & Tevi ♥ 8. hoitomerkintä

[Fia]

KARKUTEILLÄ // 9.4.2013

Tänään Tevi otti ja lähti,
tarhan portilta lipettiin.
Ravista laukaks ja pingotaan pois,
mukava kiinnikin saada se ois...
Mut ei, eipä todellakaan,
liian nopee on herra hommaan.

Siinä sit riimunnarun kanssa,
perään lähdin kieli poskella.
Metsänreunaan pinkoi ruuna,
onpahan oikea tykinkuula.
Perässä juoksentelin, teillä loskaisilla,
noinkin nopeat on jalat hevosilla...

Metsään pinkas lopuks vielä,
kiinni saaminen jo oli turhaa yritystä.
Eteenpäin Tevi hölkkäs pilke silmäkulmassa,
samalla lailla aina vaan, pukkien kera.
Iloisena jatkoi menoaan,
minäpä vanavedessä vaan.

Lyhyesti kerrottuna meni siinä tovi,
tällä lailla tiivistettynä kunnon treeni.
Teville oli helppo homma, mulle pahempi,
mukavaahan meillä taisi olla silti.
Liikutukset päivän tai olla siinä,
kun kotiin ravas herra tuo, perässä minä.

Fia & Tevi ♥ 9. hoitomerkintä

[Jemiina]

Ratsastusta 14.4.2013

Pidin tänään pientä valmennuksen omaista tutustumistuntia Fialle Tevin kanssa. Ratsastus meni hyvin ja nyt Fia tietääkin jo paljon enemmän ruunan metkuista.

Ps. huomatkaa Tevin iiso talvimasu! c:

[Fia]

SÖPÖYTTÄ KERRAKSEEN // 28.6.2013



Lähdimme tänään Tevin ja Heran kanssa pitkälle maastolenkille. Tällä kertaa Hera sai kunnian toimia ratsuna, Tevi jolkkotteli innokkaana, vaikkakin hieman varuillaan, perässä - Hera nimittäin oli ainakin alkuun hieman äksyllä päällä eikä perseen lennättämiseltä vältytty. Ilma oli lämmin ja kuljimme matkalla myös kesälaitumien ohi. Ainakin yksi nuori shetlanninponi jäi mieleen...

Fia ♥ Tevi - 10. hoitomerkintä

[Fia]

U-KÄÄNNÖKSIÄ MONEEN OTTEESEEN // 18.7.2013

Kolautin Heran karsinanoven kiinni tarjottuani reippaalle tammalle pari porkkanaa. Hyppelymme olikin sitten jäänyt siihen pisteeseen, kun eräs nimeltämainitsematon oli tullut säikyttelemään. Mä tepastelin jälleen portaille ja loikin ne ylös asti. En viitsinyt kuin vilkaista Petteriä, joka selkeästi virnisteli sohvalla. Thea istui hänestä kauempana ja loi muhun osaksi selittämättömän silmäyksen. Mä puolestani huokaisin kuuluvasti, olin Petterille mielettömän vihainen. Säikytettyään mut se katsoi vaan hetken sitä tapahtumasarjaa, kun kadotin sen älähdyksen takia kontrollin Heraan ja melkein tipuin tammalta sen loikatessa esteen yli. No, kun kaikki näytti sen mielestä menevän ihan hyvin nopean tapahtuman jälkeen, niin kohautti olkiaan ja häipyi talliin. Nyt tulisi poikakin varmaan olemaan enemmän tai vähemmän avuton, kun sekä Thea että mä oltiin sille suutahtaneita... Thea siksi, et se luuli Petterin pitävän enemmän musta ja salaavan jotain tytöltä, mä juuri samasta syystä mutta toisinpäin. Kyllähän tuo kenttäepisodikin liittyi mun suuttumukseen.

Sohva oli suunnilleen täynnä, mitäs tuosta - mä istahdin mielenosoituksellisesti lattialle.
- Mitäs se tyttö siellä synkistelee, tuu syliin, Petter virnisteli ja taputti reisiään. Mitä hittoa? mä karjuin mielessäni. Nousin salamannopeasti ylös, poimin lattialta pari hevoshullua ja heitin ne pojan lärviin niin kovaa kun kädestä lähti. Enpä mä saanut selkoa, ottiko tyyppi mun pimahtamisen leikillään vai ihan tosissaan, kun rynnistin jo hirveällä vauhtilla rappuset alas ja pysähdyin Tevin karsinalle. Tällä kertaa Petter ei mun perään juoksisi, ei todellakaan. Kun olin saanut pujahdettua ruunan karsinaan ja räplättyä oven kiinni, mä annoin Tevin haistella kättäni ja nojasin sen lapaan.
- Tästä lähtien sä oot ainoo mies mun elämässä pitkään aikaan, höngin tämän pehmoista karvaa vasten. Ihan mahdotonta sekoilua koko päivä. Parempi kun ei olisi koko tyyppi ilmestynyt Shelyyn ollenkaan...

Ihmeellistä miten voi asiat muuttua. Ensin mä en ollut Petteriin päin yhtään, sitten ihastuin tähän. Nyt meni jo säpäleiksi, mut... aika näyttää.
- Tevi, ehken mä tänää ratsasta sulla... Heranki kanssa meni pieleen niin mitä tässä enää marisemaan. Mä silittelin ruunapojan sileää karvaa. - Ehkä lähen taluttelee tai juoksuttaa... tai sit vaan hoidan.
- Kolmiodraamaaa... joku hoilotti tallikäytävällä. Ei siitä äänestä voinut erehtyä, se oli Jassu.
- Ähä ähä, taitaa tulla kaksiodraamaa ihan just, mä mölisin takaisin. Nainen katsoi mua ihmeissään.
- Wut? Mistä kaikesta mä oon jääny paitsi? Jassu aka Amor vingahti. - Onks tässä kyse nyt siis Teestä ja Peestä?
Purskahdin raivokkaaseen nauruun, teestä ja peestä... Mutta hei, eikös tän pitänyt olla jotain draamaa? Mä tasasin hengitykseni ja vilkaisin ympärilleni. - Joo, mun puolesta saa olla.

- Naaw, tästähän piti tulla kunnon stoori! Älä lopeta kesken... Jassu inisi.
- No mulle riitti, sähähdin. Jassu ei luovuttanut, vaan laski molemmat kätensä karsinanovelle. Mä murtistin suutani ja rapsuttelin Teviä, kukaan ei tänään tuntunut ymmärtävän mua. En mä halunnut olla se joka särkee hyvän kaverinsa sydämen retuilemalla jonkun pojan kanssa josta en edes alun perin tykännyt. - Miksei kukaan oikeesti tajua mitä mä aattelen? Theahan tekis varmaan mitä vaan Petterin vuoks, ja tyyppihän tykkää siitä. Se ei tykkää musta muuta kun läpällä... Tänäänki ku melkein tipuin Heralta sen säikäytettyä mut, se vaan häipy oleskelutilaan käkättämään ja kun mä sinne saavuin niin vielä heitti ääliömäistä läppää.

- Tollasia juttuja käy joka tilanteessa, don't care. Kyllä se siitä. Ethän sä heti ala mulkoilemaan sitä ja tallomaan varpaille joka kerta ku näätte, voittehan te kamujaki olla jos haluut. Asiat saa sovittua, tollanen pieni vastoinkäyminen ei riko lasia.
- Mehän ollaan. Petter haluu varmaan toisaalta olla enemmän, mut niin se haluu myös Thean kanssa, mä selitin Tevin turpaa silitellen.
- Hankala tilanne, Jassu myötäili.
- Ehkä mulla ja Petterillä on enemmän yhteistä, mutta... oon jo selittäny miljoona kertaa sen syyn miks Thea ja miksei mä.
- No, oma päätökseshän se on että haluisitko oikeesti olla Petterille enemmän ku kaveri... Kaikki voi aina muuttua. Jassu taputti mua myötätuntoisena olalle ja lähti hymyn siivittävänä kävelemään eteenpäin käytävällä. Jäin karsinaan seisomaan toisaalta hämmentyneenä, mutta silti epäuskoisena.

Fia ♥ Tevi - 11. hoitomerkintä