Ruskan hoitopäiväkirja

[Jassu]

Ønsk Steinar "Ruska"

Pohjoisnorjanponi, ori
Omat sivut

[Jassu]

Catu the talliorja joutui jälleen hommiin. Ruska liikkuu jo melko hyvin liinassa, tasapaino kehittyy koko ajan.

Phäwkele, hokasin just että tuossa ø:ssä viiva on väärin päin D:::::: mutta eiköhän se idea tuu selville.

[Tinja]

23.09.2012 - Sunnuntai

Astuin sisälle oritalliin. Tallipihalla ei ainakaan ollut sadepäivän kunniaksi juuri parveillut väkeä, mutta mua ei kyllä surettaisi, vaikken kovin moneen törmäisi tällä reissulla. Meikit ja hiukset oli huitaistu kiireellä päähän, joten en todellakaan voisi ihmetellä, jos joku nyt sattuisi karttamaan mua.
Tallin sisällä ei ollut kuin yksi ihminen; vaaleahiuksinen poika, joka lakaisi lattiaa. Laskin laukkuni uuden ponivastuuni karsinan eteen ja vilkaisin oven yli. Juuri sellainen pörröponiori kuin kuvissa. Se sopi mulle.
Otin riimunnarun esille. Voisin harjata Ruskan ulkona puomilla nyt, kun sää oli tavallinen ja tylsä. Avasin karsinanoven ja kävelin sisään. Annoin ponin haistella kämmenselkääni. Se alkoi varsin nopeasti hamuta mun kättä, joten marssin ponin luokse. Se heilutteli päätään, joten riimun laittaminen jäi vähän vaiheeseen, mutta loppujen lopuksi, läpsäistyäni leikkisällä tuulella olevaa Ruskaa kevyesti kädellä, sain riimun ponin päähän ja riimunnarun kiinnitettyä paikoilleen. Rapsutin hymyillen Ruskan otsaa ja avasin ovea hieman pidemmälle.
Talutin Ruskan ulos ja heitin riimunnarun sen kaulalle. Harjasin huolella jokaisen kohdan ponin karvasta ja selvitin takkuisen harjan. Vuohistupsut pitäisi siistiä sitten joskus, kun jaksaisin. Ruska oli hyvässä kunnossa - se ei ollut päässyt lihomaan järjettömiin lukemiin, mutta siinä oli kuitenkin tarpeeksi massaa koulutustakin ajatellen. Hyvä niin, sillä halusin edetä rauhallisesti ja päämäärätietoisesti ilman turhia pätkiä väleissä.

Hoidettuani Ruskan vaihdoin sen päälle suitset, joista otin ohjat irti. Poni availi muutaman kerran suutaan ja tiputti kuolaimet pois, mutta tarpeeksi sinnikkäällä yrittämisellä sekin pehmeni ajatukselle. Talutin Ruskan sitten ulkokentälle.
Ulkokenttä oli autio. Suljin portin ja päästin ponin kokonaan irti. Se pyrähti pyöreään sekalaukkaan ja paineli ympäri kenttää. Suklaanvärinen karva sulautui pörröharjaan ja erotin ympärilläni viuhuvan ponin juuri ja juuri. Ruska tuntui energiseltä, joten annoin sen rauhassa laukkailla ja jätin liinan lojumaan kentän laidalle. Tänään me voitaisiin koettaa vähän irtohypytystä.
Kannoin muutaman kavaletin keskelle kenttää ja pinosin kolme puomia päällekäin. Ruska ravaili luokseni rennosti ja letkeästi ja vastaanotti pienen palan porkkanaa. Taputin Ruskan kaulaa ja otin esille toisen porkkanan. Pidin sitä nyrkissäni ja lähdin kävelemään eteenpäin kohti puomitornia.
Ruska seurasi uteliaana perässäni. Harppasin puomikasan ylitse ja vilautin porkkanaa ponille. Se astui vähän epäröiden ylitse. Mä kävelin kavaletille ja rupesin hölkkäämään. Ruska teki samoin ja jolkotteli mun perässä kavaletin luo.

Pienen kavalettituokion jälkeen juoksin laukkaavan Ruskan vieressä kavalettien ylitse. Poni pomppi innoissaan ja innostui myös saamastaan palkkiosta. Olin muutamalla kerralla jättänyt porkkanat kädestä, mutta poni seurasi silti. Nauroin Ruskan ilopukeille. Yhtäkkiä poni laskeutui makuulle ja oikaisi pallomahansa kohti taivasta. Nauroin posket punehtuen ja kyykistyin. Nostin porkkanapussista muutaman palan porkkanaa ja annoin ne Ruskan syötäviksi. Se tosiaan oli syksyn poni. Ja saisinpahan taas tämän mutaisen kelin ansiosta lisää harjattavaa!

Tinja & Ruska 1HM
4 h koneilun jälkeinen tokkuratuotos, sori... saatan piirtää kuvaakin joskus, kun oli niin lyhyt ja tönkkö eikä fiilistäkään kunnolla tai joutessani uusia koko stoorin... :3

[Tinja]

23.09.2012 - Maanantai

Viimeinkin sateeton päivä, ajattelin astellessani Ruskan tarhalle. Poni oli jäänyt tarhaan yksin, koska Jassu oli päättänyt jättää sen ulkoilemaan vielä mun tulooni asti. Avasin tarhan portin ja roikotin vaaleanruskeaa riimua kädessäni.
- Hello, boy! Tänään meillä olis ohjelmassa vähän liinajuoksutusta, katotaan nyt mitä mä keksin, hymyilin. Ruska ravisti harjaansa ja odotti aloillaan, että sain riimun sen päähän. Tartuin riimunnarun päästä kiinni ja pujottauduin ponin kanssa ulos. Ruska tuuppasi mut sivuun ja työntyi ohitse, mutta mä tönäisin kyynerpäällä kevyesti takaisin ja astelin sen edelle.
- Kohteliaisuutta, poni, naureskelin ja köpöttelin Ruskan vierellä tallin oville. Se pitäisi taas harjata ennen kuin päästäisiin aloittamaan.

Otin esille harjapakin, sakset, kamman sekä vesisangon ja sienen. Sidoin Ruskan harjauspuomille varmuuden vuoksi, olihan toimenpide kuitenkin sellainen, mistä poni ei välttämättä pitäisi. Kastelin sienellä Ruskan harjan ja otin esille sakset sekä kamman. Nypin harjaksia sieltä täältä siistimmäksi, mutta jätin vähän ponimaista epätasaisuutta Ruskan harjaan. Siistin niskavillat ja otsaharjan ja kyykistyin tasoittamaan Ruskan hännän. Ori ei oikein pitänyt toimenpiteestä, mutta en välittänyt vaan harjasin hännän suoraksi ja leikkasin siististi vähän tasaisemmaksi.
Seuraavaksi kostutin ponin vuohiset ja leikkasin vuohistupsuja siistimmiksi. Kokonaan en pörröponilta niitä pois leikannut, mutta siistin kuitenkin. Ruska steppasi vähän väliä, joten hoidin homman nopeasti mutta varmasti ja pakkasin tavarat kasaan.
Harjasin Ruskan läpikotaisin pöllyävästä karvasta ja pölystä ja pintelöin sitten sen jalat. Käärin puhtaanvalkoiset pintelit ponin jalkoihin ja kiinnitin ne tarroilla.
Katselin hetken aikaansaannostani. Olihan tääkin hetkellistä, mitä sitä turhaan miettimään kauemmin.

Jatkuu....

[Emma]

30.10.2012
Guudbai ruskasäät!

Oisin halunnu vajota maan alle. En ollut käynyt hoitamassa Shelyssä pitkiin aikoihin, vaikka tallin lähettyvillä olin välillä pyörinytkin. Nyt mun oli pakko ryhdistäytyä, etten munais vasta-alkanutta hoitotaipalettani. Valmistauduin kunnon haukkuihin astuessani talliin.
-Aijaa Emma, suaki näkee täällä, totesi Inkeri purevasti. Nielaisin. Siinä paha missä mainitaan.
-No on ollu kiireitä, ja tiiäthän sä, etten mä oo mikää mestari koulunkäynnis, lauoin tytölle samat sanat jotka hän oli itse kerran mulle esittänyt.
-Jaa, eipä sun numerot oo hirveesti niistä kutosista noussu, jos suoraan sanotaan, että enpä menis sanomaan että sä oot lukenu mihinkää kokeisiin...
-Okeiokei, myönnetään et oon ollu tosi paskamainen kaveri ja lisäks vielä maailman laiskin ihminen, kelpaako?
Inkeri katsoi mua arvioivasti.
-Nojoo... Mut sit lupaat tulla lumisotaan sen Ruskaponis kanssa. Tänää. Maneesin eessä. Puol viieltä, Inksu heitti haasteen ja virnisti. Naurahdin, ja löimme reilusti kättä päälle. Ehkä me saatais meidän välit vielä lähiaikoina kuntoon.

-Ai että poni, susta tulee niiiiin hieno! lallattelin harjatessani Ruskaa karsinassa. Ori ei näyttänyt kuuntelevan puheitani tippaakaan, vaan keskittyi lähinnä harjakorin tönimiseen.
-Hei, älä nyt! Onks se kori muka tehny sulle jotai pahaa, häh? Heiheihei, ptruut, et lähe... - äääkk! kiljaisin Ruskan loikatessa tallikäytävälle. Juoksin pikkupojan perään, tarrasin kaksin käsin kiinni riimusta ja raahasin Ruskan takaisin karsinaan.
-Nyt saat luvan käyttäytyä kunnolla! tiuskaisin leikilläni orille ryhtyessäni selvittämään sen harjaa - sillä tiesinhän minä, ettei toiveeni toteutuisi.

Kolmen aikoihin mä lähdin liukastelemaan kohti maneesia, tarkoitukseni kun oli tutustua Ruskaan vähän paremmin ennen lumisotahaastetta. Tunnit alkoivat onnekseni vasta viideltä, joten meillä oli hyvin aikaa. Suljin maneesin ovet käveltyämme sisään ja päästin Ruskan vapaaksi. Ori ampaisi kuin tykin suusta vauhtiin, joten energiaa sillä ainakin näytti piisaavan. Muutaman minuutin päästä Ruska näytti rauhoittuvan, ja silmät uteliaisuutta tulvillaan se ravasi leppoisasti mun luo.
-Hieno poni! kehuin Ruskaa, joka oli oivaltanut ideani aivan oikein. Mä olin nimittäin arvellut, ettei Ruska jaksaisi loputtomiin juosta, ja se tulisi lopulta mun luo. Ja niinhän se tekikin. Me kokeiltiin vielä ihan perinteisiä luottamus- ja tottelevaisuusjuttuja, sekä selkäännousua, joka onnistui mainiosti. Kellon näyttäessä neljää lähdimme hyvillä mielin takaisin talliin.

Puoli viiden jälkeen mä tajusin, että oli ollut aika lailla turhaa puunata Ruskaa edustuskuntoon puoli tuntia, sillä... no, kauneus on katoavaista.


Ruska ja Emma 1HM

[Emma]

5.11.2012
Pikkuruinen mörri-möykky

♫ Korpikuusen kannon alla on Mörri-möykyn kolo
Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo
Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo
Tiu tau tiu tau tili tali tittan sirkat soittaa salolla
Pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkaalla päivän valolla
Pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkaalla päivän valolla ♫

Ruska & Emma 2HM

Miten mä kehtaan ottaa tästä hooämmän? Lol. :s

[Emma]

1.1.2013
Kaksituhattakolmetoista

Paksu lumivaippa oli peittänyt jo aikoja sitten Svolværin, Kabelvågin ja koko muunkin Norjan, eteläinen Tønsberg mukaanluettuna, mutta lunta tuprutti vielä vain lisää. Potkiessani tuoretta nuoskalunta irti keltaisensävyisistä Converseistani mietin, mitä vanhoille kavereilleni mahtoi kuulua. En ollut pitänyt yhteyttä sen paremmin Tønsbergin aikaisiin ystäviini kuin Shelyn tallikavereihinkaan - edellisestä tallikäynnistäni oli miltei kuukausi aikaa, koulussa olin ollut etäinen ja loma oli kulunut löhöillessä kotisohvalla. Minun olisi ehkä pitänyt kiinnittää tiehenkin hieman enemmän huomiota, sillä pian löysin itseni jäätyneestä, lumisesta ojasta. Just mun tuuria.

"...ja sit se vaan räjähti siinä maassa - PUM! - ja Rodo sai hirveen hepulin ja lähti juoksemaan ihan täysiä kotiin, onneks me saatiin se kiinni!"
"Me valettiin kotona tinaa ja mun tinasta tuli ihan hevosenpäänmuotoinen, tarkottaakohan se että mä saan oman hevosen?"
"Hei, Emma tuli!"
Moikkasin reippaasti tallipihalla juttelevaa kolmikkoa - Inkeriä, Fiaa ja Beataa. Näytin varmasti aika hullunkuriselta kolme kokoa liian isossa, ruskeassa hupparissani, lumisessa naamassani sekä koirankakan likaamissa, kauniin keltaisenruskeissa kengissäni, ainakin Inkerin päästämästä naurunpyrskähdyksestä päätellen.
"Hei tytöt, jaksaisitteko te siivota tallin?" kuului Jassun ääni yllättäen takaamme.
"Joo, eiköhän-"
"Ei me keritä, kun me aateltiin mennä maastoon ilman satulaa, kato hyödyllistä lumitreeniä hevosille!" huudahdin kiireesti keskeyttäen Beatan. Jassu vilkaisi minua nähden ilmiselvästi nähden ontuvan huijausyritykseni läpi, mutta jätti meidät kuitenkin rauhaan
"Emma! Mieluummin mä tallia siivoon ku jäädyn kalikaks täällä pakkasessa! Sä kestät ehkä näitä miinus viidenkympin asteen pakkasia, mut me ollaan totuttu Suomen lämpötiloihin!" Inkeri kiljaisi.
"Hei pikkasen kunnioitusta kiitos, arvatkaa onko kukaan siivonnu karsinoita uudenvuoden aikana ja arvatkaa onko ponit paskonu alleen ku ne on kuullu raketit?"
Inkku näytti jäävän alakynteen, sillä Beata ja Fia ilmoittivat oitis lähtevänsä mieluummin maastoon. Blondikin myöntyi lopulta, tosin hapanta naamaa näyttäen.
"Löytyyköhän ullakolta vielä yhtään ilotulitteita? Voitais tehä Ruskasta rakettiponi, nii pääsis Emmaki kokeilee lentämistä!"
"Mä kuulin!"

"Okei, onko kaikki valmiina?" kysyin vilkaisten taakseni. Inkeri, Fia, sekä peränpitäjä-Beata nyökkäsivät. Lähdimme ravaten tuttua maastoreittiä kohti, hurjasti hölskyen! Inkeri meinasi lentää Neten pikkuponin raviaskeleiden myötä maahan, mutta onnistui pysyttelemään selässä. Reittimme pujotteli Kongsmarkan viereltä Mellavatnetin ympäri, ja yhdessä välissä uskalsimme ottaa reippaan laukkapätkänkin.
"Oottakaa, että edellinen on päässyt tuon ison männyn kohdalle, sit saa seuraava lähteä!" huutelin ohjeita muille.
"Joojoo, kyllä me osataan!" kuului Beatan suusta - mutta kappas vaan, pian tyttö lensi kuin leppäseiväs lähes metrin syvyiseen lumihankeen pää edellä niin, että vain jalkapohjat näkyivät!

Loppumatka sujui niitänäitä jutellessa, milloin puheenaiheena napapiirin pohjoispuolen ainainen pimeys, milloin lumen huima määrä ja Beatan upea tippuminen. Tallille asti selvittiin hengissä, ja vieläpä ihmisten aikoihin!


Emma ja Ruska 3HM

[Emma]

4.3.2012
Maaliskuista perustalleilua

"Ptruuuut, Ruska, nyt rauhotu!" komensin ylienergistä pikkuoria sen kaahatessa jäisellä tallipihalla. Poni ei näyttänyt tajuavan käskyä, ja teki äkkiloikan tarhoja kohti, ja temppuun varautumattomana lennähdin selälleni maahan.
"Onneks tolla ponilla on hokit", mutisin tallikäytävällä Jassun tullessa vastaan kottareita työntäen.
"Muuten sillä ei varmaan olis kaikki jalat enää tallella."

Talutin Ruskan karsinaan ja hain tummansinisen harjapakin. Ruska oli riehunut tarhassa sen verran, että muta ja lika olivat jämähtäneet lumen sekaan kiinni niin tiukasti, että jouduin käymään pörröponin kumisualla läpi useampaan kertaan. Vihdoin ja viimein ori alkoi olla voinkatsoailmanettäsilmiinilentääkilopölyä-kunnossa, joten rapsuttelin sitä vielä hetken ja lähdin sitten ullakkoa kohti.

Ullakon oleskelutilan sohvalla juttelivat Affy, Fia sekä Vicky, ja silmieni totuttua hämärään hoksasin myös Jemiinan, joka istuskeli pöydän ääressä mutustamassa pitsaa. Tervehdin iloisesti kaikkia, ja kaivettuani karkkipussini laukusta alkoivat Vicky ja Affy heti kerjätä karkkia. Heitin molemmille muutaman, ja juttelimme hetken niitä näitä koulusta, hevosista ja lomasuunnitelmista.

Kellon lähestyessä puoli seitsemää tungin siniset Converset takaisin jalkaani ja hyppelin alas talliin Affy kintereilläni. Ruskan ratsastaja Oskar auttoi ponin laittamisessa, ja saimmekin Ruskan melko reippaasti kuntoon. Varmistettuani miljoonatta kertaa että Oskar saisi varmasti Ruskan maneesiin kävin hakemassa mustan Adidas-laukkuni ullakolta ja juoksin bussipysäkille.

Emma ja Ruskaponi 4hm

[Emma]

6.3.2012
Talutusretki hämärän jälkeen

Emma & Ønsk Steinar 5HM

[Emma]

7.4.2012
Lumihankitreeniä

Emma med Ruska 6HM[/quote]

[Emma]

21.4.2013
Esteitä ja epäonnea

Ikivanha numeroa 27 kantava linja-auto kaartoi kulman takaa lennättäen ison lastin loskaa tienpenkereelle. Se pysähtyi renkaat kirskuen pysäkille ja ovien avauduttua loikkasin sisään. Kaivelin rahojani laukusta.
"Tallilleko sitä taas ollaan menossa?" kysäisi tuttu bussikuski ratin takaa. Täällä pikkukylässä kaikki tunsivat toisensa - mä olin se räikeäsilmäinen blondi tallityttö sieltä etelästä - eikä salaisuuksia juurikaan ollut. Vastasin myöntävästi ja ojensin läjän kruunuja kuljettajalle. Kuski nyökkäsi ja kipitin istumaan. Matka Svolværin keskustasta tallin laitamilla sijaitsevalle pysäkille ei ollut pitkä, mutta kerkesin silti vilkaista maisemia. Olin kotiutunut tänne paremmin kuin hyvin.

Ruska oli melko rauhallisella päällä tänään, vaikka hoitaessa pyörikin ja leikki harjapakilla, mutta kaahailuja tarhasta hakiessa ei esiintynyt eikä ori muutenkaan turhia riehunut. Kevään ansiosta ponille oli iskenyt karvanlähtöaika, ja sain harjata sitä hyvän tovin. Hain Ruskalle päiväheinät ja lakaisin käytävän, ja ponin syötyä kävin hakemassa satulan ja suitset satulahuoneesta. Ruska väläytteli hampaitaan kiristäessäni satulavyötä, mutta komennettuani oripoikaa muutaman kerran se rauhoittui. Beata lupautui kaverikseni maneesiin puomeja nostelemaan ja muutenkin auttamaan tarvittaessa.

Kävellessäni alkukäyntejä alkoi maneesiin kertyä väkeä. Näin ihmismassan joukossa ainakin Thea, Catun, Petterin, Jemiinan ja pari uudempaa tallityttöä - enhän mä pystyis kymmenen silmäparin tapittaessa keskittymään ollenkaan! Beata naureskeli rakentaessaan rataa. Kolmen esteen jumppasarja, ympyrällä pysty ja okseri, ja kaikki alle 60 senttisiä - ei vaikuttanut hankalalta.
"Voit ottaa jo ohjia tuntumalle", tyttö tokaisi maneesin keskeltä. Tein työtä käskettyä ja huomasin, kuinka Ruska alkoi tukeutua paremmin kuolaimeen ja hetken päästä alkoi käyttää takajalkoja tehokkaammin. Kannustin Ruskan raviin, ja oripoika juoksi kuin kouluponi konsanaan. Kyllä se oli syksystä kehittynyt, ja paljon.

Reippaiden alkuverkkojen jälkeen me hypättiin muutaman kerran jumppasarja ehkä kolmekymmentäsenttisenä. Ruska laukkasi nätisti joka esteen yli, eikä kieltänyt kertaakaan! Beatan nostettua esteitä alkoi vauhtia kertyä Ruskalle vähän liikaa, ja sain pidätellä ratsuani kunnolla, muuten puomien lenteleminen olisi ollut lähellä.
"Okei, voit ottaa mukaan myös noi ympyrällä olevat esteet, saat lähestyä jumppista ravissa mutta viimestään ympyrällä laukka!" huudahti Beata. Pari ensimmäistä kertaa Ruska hyppäsi tosi hienosti, mutta yhdellä kerralla sattui poni tulemaan okserille vinosti, ja jo ennen hyppyä tajusin, että tästä ei tultaisi yli, ainakaan kunnialla. Ja niin kävikin, Ruska sotkeutui jalkoihinsa ja mun tasapaino järkkyi sen verran, että irtosin satulasta ja lennähdin kyljelleni maahan. Kerkesin nähdä, että Ruska tuli kutakuinkin jaloilleen eikä saanut vammoja, ja huokaisin helpotuksesta.
"Emma, ooksä kunnossa?!" kiljaisi Beata kauhuissaan. Aioin vastata myöntävästi, mutta kun yritin nousta ylös, tajusin etten voinut tukea käteeni lainkaan. Katsomossa olijat tajusivat tilanteen, ja pian ympärilläni pörräsi lauma hätääntyneitä ihmisiä.
"Eikä, se oli mun vika, mä ihan varmasti nostin esteitä liikaa!" näin Beatan sanovan kalpeana.
"Käsivarsi on varmaan murtunu!"

Emma ja Ruskaponi 7HM

Huhhuh tää on jo seitsemäs... :--D Ja juu entiiä onko liian traaginen tms, tiiän että loppu varsinki on tosi kökkö mutta menkööt

[Emma]

18.7.2013
Draamaa, ongelmaponeja ja vettä

[/b][/color][/size][/center]

"Ja se viel kehtas väittää, et mä oisin lihonu kaheksan kiloo kahessa viikossa! Vittu mä vihaan vaakoja, ne ei anna mitää muuta ku pahan mielen. Ja peilejä vihaan kans", avauduin myötätuntoisen kyllästyneen näköisille Beatalle, Inkerille, Catulle ja Thealle.
"Emma, rehellisesti - kuinka paljon sä muka söit siellä Suomen reissullas?" kysäisi Bea.
"No normaalii vähemmän, ku kaikki rahat meniki oikeestaa niihi uusiin Converseihi... Mut kävin mä pari kertaa viikos mäkissä, niija söin ehkä vähän karkkiiki..." myönsin.
"Nii no ethä sä sitte oo voinu nii paljoo lihoo, ja hei, se paino on pelkkä numero", järkeili Thea. "Ainaki sä näytät iha normaalilta ton pituseks ysiluokkalaiseks."
"Kasiluokkalaiseks", korjasin. "Mä jäin luokalleni." Catu sai juuri ja juuri pidettyä just juomansa vikat kahvinjämät suussaan, mutta tyhjä muumimuki tippu kädestä lattialle ja meni palasiks. Ouh. Jassu tulis kiljumaan riemusta, nyt se sais selvitä yhellä muumimukilla.
"Joo, äiti ei ollu ilonen ku kerroin ja sain viikon kotiarestii... Ja Inksu suuttu ku jätin sen yksin sinne hullujenhuoneeseen." Inkeri näytti mulle kieltä niinku sivistyneet possut tekeekin.
"Mut hei Thea, mitenkä sulla menee sen Petterin kaa nykyään?" kysäisin kuin ohimennen vaihtaen puheenaihetta. Tyttö punastui ja sönkkäs jotain sekavaa.
"Hui helvetti, sen on jo noin paljo! Anteeks mursuset mut joudun jättää teidät tänne puhumaan kiinnostavasta elämästänne keskenään, mun on pakko mennä laittaa Nettepouni kuntoon ettei Jassu saa hepulia", selitti Inkeri. Mä päätin lähtee myös talliin, vaikka Ruskalla vapaapäivä olikin.

"No mitä poika?" kysyin Ruskalta rapsuttaessani sitä kaulasta. Ori näytti tykkäävän siitä, ja päätti oveluuksissaan napata taskustani uuden äskolmoseni ja heitti sen lantakasaan.
"Senkin kettu! Kato mitä sä teit tälle, tajuutsä, häh? Jos se meni rikki nii sä saat maksaa mulle korvaukset", mutisin ponille vihoissani. Ehjältä se näytti, ainakin päällisin puolin, mut silti. Tungin kakkapuhelimen taskuuni ja harjailin ponia sen pyöriessä ympäri karsinaa.
"Eijeijeijeiii, nyt takasi, takasi, takasi, eisiitäovestaulos SEIS PONI!!!!!" kiljuin Ruskan äkättyä aukinaisen karsinanoven ja rynnittyä kohti ulko-ovea. Epäonnekseni Petter sattui juuri silloin avaamaan oven ja astumaan sisään, ja poni sai uuden pakomahdollisuuden. Mä kerkesin tarraamaan harjasta kiinni juuri kun Ruska loikkasi ulos ovesta.
"Aha, onkstää nyt sitä hevoskuiskausta?" naurahti Petter nähdessään minut roikkumassa kiinni ravaavan Ruskan kaulassa. Poni pysähtyi ja loikkasin maahan.
"Hehe, olipas hauskaa. Mee sä Ookke vaa huolehtii niistä naisistas, jospa kerranki osaisit päättää kenet niistä sä otat..."
Poika mulkaisi minua pahasti ja asteli kohti isoa tallia. Served.

Lopulta sain Ruskan harjattua, puunattua ja kiillotettua niin, että se näytti jo melkeinpä ruskealta. Päätin lähteä pitkästä aikaa maastoilemaan ilman satulaa, koska ei huvittanut kävellä kentällä, ja sitäpaits siellä oli tunnit. Laitoin ponille suitset päähän, talutin sen pihalle ja nousin selkään.
"Hei Emma, ooskä menossa maastoon? Mä voisin tulla seuraks", huikkasi Lucasia taluttava Elena. Mä nyökkäsin, ja tytön päästyä hoitoponinsa selkään lähdimme kävelemään pitkin metsätietä. Juttelimme niitä näitä tallista, poneista, lomasta, kesästä ja valitettavasti myös koulusta. Lomaa olisi enää alle kuukaus jälellä, ja se masens mua ihan tosissaan. Silti oli mukava tutustua Elenaankin paremmin - sitä tyttöä kun en oikeastaan tuntenut juuri lainkaan.

Me tehtiin lyhyt lenkki Mellavatnetille, ja päätettiin käydä kahlaamassa ponien kanssa. Lucas pysytteli kiltisti rannan tuntumassa kuten kunnon ponit, mutta Ruskapa päätti pistää ranttaliksi ja juoksi suoraan syvemmälle veteen. Ja mulla kun ei ollut vaihtovaatteita.

Me palattiin tallille vähän jälkeen seitsemän, Jassu juoksi tallipihassa mua vastaan ja patisti viemään Ruskan tunnille koska ratsastaja oli tippunut Ronilta ja halusi vaihtaa ratsua. Mietin, oliko Ruska siinä tapauksessa paras vaihtoehto, mutta kipaisin kuitenkin hakemassa oritallista satulan ja vein hirviöponini kentälle. Ruskasta ratsastaja näytti tykkäävän, ja niiden yhteispeli toimi heti. Mä kipitin vielä käymään tallissa, jossa Fia harjasi myrtyneenä Teviä. Luulin tietäväni mistä sen masennus johtui.

Emma featuring riiviöponi 8HM

[Emma]

19.7.2013
Little Things

[/b][/color][/size][/center]

You never love yourself half as much as i love you
You'll never treat yourself right darling but i want you to
If i let you know, i'm here for you
Maybe you'll love yourself like i love you

♥

Emma ja Ruska 9HM