|
|
Post by Jassu on Jul 26, 2009 1:52:59 GMT 3
Ilta- ja aamutallit sekä muuta tarinointia Shelyesin elämästä.
|
|
|
|
Post by Jassu on Nov 1, 2009 3:32:59 GMT 3
31.10.2009 » Happy Halloween
- Ääää!
Karmea rääkäisyni sai vilunväreet kulkemaan pitkin omaakin selkääni. Joku perhanan keppostelija oli pompannut kulman takaa nenäni eteen ja säikäyttänyt minut. Kamala käkätys kantautui lakanan alta ja kiivaasti kiskaisin peiton pois syypään kasvoilta. Maissiperhana.
- Ha ha. Olipa hauskaa, latelin hitaasti ja melankolisesti yhä räkättävälle tytölle.
- O-o-oisitpa nähny i-ilmees, Maiss sai takelleltua naurunsa seasta.
- Uh, en halua tietää, kivahdin ja lähdin talsimaan kohti päärakennusta Maiss rinnallani kävellen.
- Mitäs aattelit tänään hommata?
- Enpä tiiä, tyttö sanoi ja laskosti lakanan syliinsä. – Säikytellä muita, kenties.
- Just, sanoin kuivasti ja hörppäsin espressoani. – Otakko kahvia?
- Eh, en taida, Maiss vastasi ja pudisti päätään. – Mulla ei ole oikein tänään hommia, kun Catu ja Seri hoitavat Vanin tänään ja Svealla on lepopäivä.
- Jep, vastasin. – Hei kuule, siehän voisit tehdä sitten mun kanssa iltatallin?
- Deal, tyttö hihkaisi piristyneenä. – Mistä aloitan?
- Enste haet vaikka hevosia sisälle. Venaas hetki, mäkin tulen ihan just…
Hetken kuluttua hipsutimme puolimarssia kohti tarhoja. Lähes pilvettömällä taivaalla loistava kuu valaisi tiemme ja sai samalla tunnelman hieman pelottavaksi. Onneksi lamput oli keksitty. Kello oli jotain yhdeksän tienoilla. Suurin osa hoitajista oli jo lähtenyt kotia kohti. Vaalea Maiss näytti jokseenkin aavemaiselta hopeisessa valossa. Kuun edessä velloi muutama ohut pilvi, mutta mielestäni se sopi asiaan. Oli Halloweenilta.
- Otetaan kaks kerrallaan, niin päästään nopeammin, Maiss havahdutti minut äänellään.
- Juu, juu.
Siinä me sitten taluttelimme hevosia, kävelimme talleihin ja takaisin laitumille, kerta toisensa jälkeen, kuun valossa ja kipakassa pakkasilmassa, hennon lumen naristessa jalkojemme alla, kunnes kaikki hevoset oli viety sisälle. Tyytyväisenä seisoskelimme ison tallin käytävällä.
- Entäs nyt?
- Iltaheinät. Oritalliin, siis.
Lappasimme käsillämme heinää suuriin, rautalankaristikkoa muistuttaviin heinäkärryihin. Suoritettuamme työn kärryjen päällä oli suuri kumpu heinää. Se riittäisi ainakin oreille ja pikkutalliin. Ladoimme heinää vuoron perään karsinasta karsinaan ja ravasimme vähän väliä täyttämässä lastin. ”Helppoa, kuin heinänteko” – sanonta tuntui joutuvan koetukselle, - ainakin meidän tahdillamme hevosten ruokkiminen ja tonnin painoisten kärryjen kuskaaminen oli kaikkea muuta, kuin helppoa. Viimein olimme saaneet heinät jaettua – nyt täytyi vain käydä yöloimittamassa muutama kopukka, ja saisimme lähteä kotiin lepäilemään.
Kello oli jotain varttia vailla kymmenen. Onneksi sentään oli viikonloppu, ettei aikainen aamuherätys kummitellut edessäpäin. Nakkasimme Maissin kanssa loimet selkään Kassulle, Pablolle, Trullille ja Ricalle, ja kävelimme sitten rinnakkain päärakennukseen.
- Mun täytyy nyt lähteä, vaaleaverikkö huokaisi.
- Joo, kello on tosiaan aika paljon, pyöräytin silmiäni. – Mutta kiitti hirmuisesti, oisin varmaan vieläkin lappamassa heinää, jos sä et ois auttanut.
- Eipä mitään, sainpahan jotakin tekemistä itsellenikin, Maiss virnisti ja katosi sitten kylmään yöhön.
Huokaisin syvään ja tuijotin yläkerran ikkunasta kaunista kuuta. Erotin Otavan taivaasta, ja jäin tuijottamaan tähtiä. Pian olisi Joulu, sitten Uusi vuosi ja kevät. Kesä, syksy, ja taas talvi. Vuosi olikin yllättävän lyhyt aika. Mutta vuoden aikana ehtii tapahtua paljon. Paljon.
|
|
