Edge Elegance "Eeka"

[vegasi]

11.12.2011 – Päivien viemää


Viime aikoina olin pitänyt Eekan kanssa hieman rauhallisempaa ajanjaksoa, vuoden alusta tarkoituksenani oli jälleen lähteä treenaamaan ponia kunnolla ja mahdollisesti osallistua myös muutamiin kilpailuihin. Nyt olimme paljon treenailleet lähinnä perusasioita, maastoilleet ja menneet puomeja. Mitään erikoista ei ollut siis tapahtunut.

Kävellessäni Shelyesiin satoi lunta hiljalleen, olin ajatellut kuntoilevani kerrankin ja kävellä tallille mersuni sijaan. Joku talutti Jassun hömppää eestinhevosta talliin, enkä tunnistanut henkilöä vaikka kuinka yritin. Aimie se ei ainakaan ollut, vaikka konin uusi puunaaja olikin. Talliin oli tullut uusia ihmisiä hoitajahaun myötä, joihin en ollut vielä juurikaan tutustunut.

Eeka oli ilmeisesti tarhassa, sillä sen karsina oli tyhjä. Riimu ja naru kuitenkin nököttivät sievästi koukussa karsinan ovessa. Nappasin ne mukaani ja suuntasin kulkuni takaisin lumisateeseen.
Poni nököttikin tyytyväisen näköisenä lumisessa tarhassa ilman riimua uusi loimi päällään. Catu ja Maiss olivat hätää kärsimässä, sillä olin ostellut ponille vaikka mitä uusia tavaroita, joita tytöt sitten etsiskelivät aamuisin ja miettivät mitä pukea tänään konille, vaikken siitä nyt kovin tarkka ollutkaan kunhan poni ei olisi kylmissään.
Ori kävellä löntysteli tarhan portille vastaan ja pujotin riimun sen päähän.

Jätin sen käytävälle ja riisuin takit sen päältä. Juuri kun olin aloittamassa sen harjauksen, joku minulle tuntematon tyttö pyysi minua näyttämään, missä on tarhat. Laiskana en jaksanut uudestaan kävelle tarhoille vaan tyydyin neuvomaan tytön perille. Huomasin tämän harmistuvan, kun en lähtenytkään näyttämään: ilmeisesti tyttö olisi halunnut samalla tutustua.

Talutin Eekan kouluvarusteissa ja viltti päällä kentälle, sillä maneesissa oli tunnit meneillään. Nousin ponin selkään ja annoin sen kävelle ainakin viisitoista minuuttia ennen kuin otin ohjia käteen. Tein alkuun paljon ympyröitä käynnissä molempiin suuntiin, sitten ravissa samaan tyyliin ja loppuun laukkasin uraa pitkin pari kierrosta kumpaankin suuntaan. Eeka oli oikein pörheänä ja jopa pukitti kerran. Se ei todellakaan ollut muutenkaan kovin helppo ratsastettava, vaikka todella kuuliainen ja mukava olikin ja helpolta usein näyttikin. Se oli kuitenkin herkkä ja helposti kuumuva, vaikka harvoin mitään negatiivista tekikään. Toisaalta suuri osa hyvistä ja lahjakkaista kouluhevosista oli tälläisiä, harvat olivat oikeasti yhtä tasaisia miltä näyttivät päälle päin.

Menin vielä maastoon kävelemään, sillä halusin ponin tottuvan kaikkeen mahdolliseen todella hyvin. Tullessamme takaisin oli jo hämärä, mutta tallilla tuntui olevan tästä huolimatta todella paljon hälinää. Osa hoitajista laitteli joulukoristeista hoitohevostensa karsinoiden edustalle ja radiosta soi joululaulut. Jassukin oli kuuleman mukaan leiponut pipareita.
Riisuin poniltani varusteet välittämättä muusta hälinästä ja harjasin sen lopuksi huolellisesti. Vietyäni tavarat takaisin paikoilleen heitin tallitopan ponin päälle ja lähdin metsästämään niitä pipareita. Samalla voisin tutustua näihin uusiin tulokkaisiin.

Terveisin

[vegasi]

14.12.2011 – Tunnin häiritsemistä


”Onko tämä rautias hevonen sinun?” Palosammuttimen kokoinen pieni tyttö kysyi ja osoitti Eekaa. Tyttö oli jo jonkin aikaa seuraillut Fritsin karsinan ovelta touhujani Eekan kanssa. ”On, mutta se on tummanruunikko ja poni,” vastasin hymyillen. Tyttö katsoi minua silmät pyöreänä ja oli lähdössä perässäni hakemaan ponini varusteita, mutta onnekseni Odelie huusi tytölle, että tämä saisi tulla auttamaan Fritsin kuntoon laitossa, kun kerran menisi ponilla tunnille. Tyttö juoksi iloisesti takaisin karsinan luokse ja kuulin kuinka Odelie hieman nuhteli tyttöä tallissa juoksemisesta.
Olin helpottunut, että sain touhuta yksin ilman pikku ”apuria”. Ei sinänsä minulla ollut alkeiskurssilaisia kaikki tietäviä tyttöjä ja poikia vastaan, mutta en yleisestikään välittänyt olla hirveästi lasten seurassa, vaikka toisinaan heitä mielelläni autoinkin ja paljonkin. Useimmiten he olivat kuitenkin tiellä, kun itse piti tehdä jotain järkevää. Nyt sain siis jälleen laitella Eekan ratsastuskuntoon, kaiken lisäksi Jassu oli ollut yli-ihana ja antanut minulle luvan tulla maneesiin, vaikka siellä oli meneillään samaan aikaan alkeistunti. Ratsastajat eivät kuitenkaan menisi kuin lähinnä uralla käyntiä ja ravia, lopussa vähän laukkaa ja heitä ei ollut edes kovin montaa.

Talutin Eekan maneesiin, jossa ratsukot jo ravailivat. Jassu istuskeli maneesin reunalla tuolilla vilttiin kääriytyneenä ja ohjeisti ratsukkoja. Kaikki ratsastajat menivät ilman avustajaa (olihan kyseessä jo alkeisjatko), mutta katsomossa oli ponien hoitajia katsomassa tuntia ja tarvittaessa auttamassa.
Vein Eekan uralta pois ja nousin selkään kiristettyäni vyön ja laskettuani jalustimet. Kävelin ponin kanssa uran sisäpuolella kymmenisen minuuttia, jonka jälkeen heitin viltin Jassulle ponin selästä ja aloin verryttelemään ponia ravissa. Eeka tuntui energiseltä eilisen vapaapäivän johdosta ja jouduin tekemään paljon puolipidätteitä. Huomasin sitä häiritsevän myös tuntiratsastajien maiskuttelut, joihin se ei olut juurikaan tottunut. Ravattuani molempiin suuntiin, otin laukat. Annoin ponin laukata reippaasti ja nousin itsekin hieman kevyempään istuntaan. En silti päästänyt sitä juoksemaan vaan otin pidätteitä myös lävitse ja pidin laukan hallittuna, ettei se keksisi mitään typeryyksiä, joita se kyllä melko harvoin keksi.

Annoin ponille pitkät ohjat laukatuani molempiin suuntiin ja jäin kuuntelemaan Jassun opetusta. Nainen oli mukava, muttu kuitenkin tiukka, tosin näille oppilaille hän antoi myös paljon anteeksi, mutta huomautteli myös asioista tiuhaan tahtiin. Kävetyämme hetken aikaa otin ohjat jälleen käteen ja aloin työstämään Eekaa käynnissä.
Eeka käveli ryhdikkäänä, mutta välillä alkoi viskomaan päätään kun joku oppilaista maiskautti tai jotain muuta häiritsevää tapahtui. Jonkun ajan kuluttua sain sen kuitenkin keskittymään kunnolla ja kaikki tällainen unohtui. Hieno poni!
Otin sitten ravia ja pyysin taas tarmokasta, mutta tahdikasta ja rennonnäköistä ravia. Alussa poni oli jälleen hieman jännittynyt, mutta rentoutui ravattuamme muutaman kierroksen ja taivuteltuani sitä.
Jälleen se ravasi oikein hienon näköisesti, pehmeästi ja sulavasti. Oikea ratsastajan unelma.
Laukoissa en nyt päästänytkään ponia enää menemään yhtä lujaa kuin alkuverryttelyissä vaan pyysin siltä kouluratsastuslaukkaa. Alussa poni esitti oman mielipiteensä asiasta osittain siksi, että olisi halunnut mennä lujempaa ja siksi, että pidätin ponia melko voimakkaasti: se jäi hyppimään paikalleen, mutta kun annoin pohjetta ja myötäsin ongelma korjaantui ja jäin vaikuttamaan ponia lähinnä istunnalla. Näin sain haluamani ja poni laukkasi oikein kivasti.
Laukkojen jälkeen otin viltin takaisin ponin päälle ja loppu verryttelin ottamalla ravia eteen-alas ja sitten viidentoista minuutin loppukäynnit. Loppukäynteihin sain jopa kokonaan oman maneesin, kun tunti loppui.

Tallissa riisuin ponin tapani mukaan ja tein kaikki muutkin yleiset hoitotoimet ja annoin ponille useamman porkkanan. Sitten menin jälleen ison tallin puolelle muiden tallilaisten luokse.

Terveisin

[vegasi]

18.12.2011 – Löysäilyä


Eilen olin treenannut istuntaani yhdessä Odelien kanssa. Liinatyöskentely oli hauskaa ja hieman erilaista treeniä josta myös Eeka oli tuntunut pitävän. Että se oli käyttäytynyt järkevästi, vaikka energiaakin riitti.

Eeka seisoi kiltisti laittaessani sen valmiiksi ratsastusta varten. Tosin pientä kerjäämistä oli ilmassa, sillä olin hemmotellut ponin pilalle herkuilla. Osittain tähän oli ollut syynä myös tallityöntekijät, jotka ylisyöttivät ponini ja yrittivät tosissaan lihottaa sen rasvapalloksi. Itse olin kuitenkin syyllistynyt myös samaan.

Talutin Eekan pihaan ja nousin suihkulähteen reunalta ponin paljaalle selälle. Vedin vilttiä omien jalkojeni suojaksi ja pyysin ponia eteen. Annoin ponin kävellä pitkin ohjin tallitietä pitkin, josta käänsin ponin metsäpolulle. Jäin omiin mietteisiini ja ihailin luonnon rauhaa: lunta satoi suurina hiutaleina ja hiljaisuuden rikkoi vain Eekan alla narskuva lumi. Muuten oli hiiren hiljaista.

Tulimme aukealle ja annoin ponin siirtyä raviin. Ponin ravatessa erittäin nätisti, jäin omiin mietteisiini. Myös Eeka huomasi tämän ja päätti pelästyä aukean reunalla olevaa puskaa ja hyppäsi sivuun pöristen terhakkaan näköisenä. Yleensä hyvä tasapainoni kuitenkin petti ja liu’uin maahan jaloilleni pidellen ohjista edelleen kiinni. Eeka pysähtyi hölmistyneenä katsomaan minua, joka seisoin yhtä hölmistyneenä ponin turvan edessä. En voinut olla nauramatta ja nauraeen suukotin ponin vaalean punaista turpaa. Nyt täytyi vaan yrittää päästä uudelleen söpöläiseni selkään. Haravoin katseellani ympäristöä etsien kiveä tai kantoa siinä kuitenkaan onnistumatta. Lähdin taluttamaan ponia kohti metsää, mutta en edelleenkään nähnyt mitään koroketta. Käveltyämme jo jonkin matkaa huomasin kuitenkin onnekseni kiven, jolta kipusin uudestaan ponin selkään.

Saavuimme tallille oltuamme matkalla jo yli tunnin. Reissu oli ollut rauhallinen eikä mitään ihmeellistä maastoutumiseni jälkeen ollut sattunut. Harjasin ponia pitkin vedoin ja lopuksi heitin tallitoppaloimen sen päälle ja menin puunaamaan sen varusteita.


Terveisin

[Jassu]

Hankipolulla kaahottelua.

EP Vegasille aktiivisesta hoitelusta ja ponin kanssa edistyksestä !

[vegasi]

23.12. tonttulakkien metsästys tarina/kuva tulossa..

[vegasi]

24.12.2011 – JOULU

Ulkona oli vielä näin aamusta hämärää, oikeastaan jopa pimeää. Shelyn pihamaalta tuikki kuitenkin useita valonlähteitä, suurissa lyhdyissä ympäri pihaa paloi tuli.
Kävelin lumisateessa suoraan oritalliin, toivottavasti kukaan ei olisi vielä ehtinyt ruokkimaan hevosia. Toiveeni toteutui, nimittäin oritallin ovi oli lukossa. Kaivoin taskuni pohjalta avaimen, jolla avasin oven.
Hevoset kolistelivat karsinoissaan. Toivotin kaikille yhteen ääneen hyvää joulua, samalla kun sytytin valot.

Heittelin oreille heinää, jota ne alkoivat oikopäätä rouskuttaa tyytyväisenä. Tallin hiljentyessä jälleen, menin Eekan luo joka myös söi tyytyväisenä. Annoin tälle porkkanan ja halasin ponin kaulaa.
Jäin istumaan karsinan nurkkaan ja katsomaan hevosta. Jonkun ajan kulttua kuitenkin havahduin ja annoin poneille vielä loput ruuat ja joululahjaksi vielä ylimääräisiä porkkanoita.
Lakaistessani viimeisiä heinän korsia käytävältä Fritsin karsinaan saapui Jassu tonttulakki päässään talliin.
-Kuka hemmetti täällä on? Jassu kiljui ovelta.
-Joulupukki, naurahdin nurka takaa ja suljin karsinan oven.
-Veke! Ei tolla tavalla saa säikäytellä, nainen torui hämäästyneenä ja en voinut olla nauramatta. Toinnuttuani naurusta kipitin haalamaan tallin omistajaa ja toivotin hänelle hyvää joulua.
-Oot sä tehnyt oritallin kokonaan? Jassu kysyi viimein katsellen hevosia, jotka söivät nätisti.
-Juu, pieni joululahja sulle. Mutta älä huoli, saat viel toisenkin lahjan myöhemmin, sanoin hymyillen salaperäisesti.
-Voi kiitos kiitos! Kelpaiskohan neidille sitten puuro? Nainen sanoi kiitollisena ja tarkisti samalla, että varmasti kaikilla kaakeilla oli ruokaa.

Riisipuuron jälkeen veimme yhdessä sekä ison tallin, että oritallin asukkaat tarhailemaan ja siivoilimme yhteistuumin karsinat. Saatuamme Jassun kanssa kaiken valmiiksi, saapui myös the tallitytöt Catu ja Maiss. Jätin heidät keskustelemaan Jassun kanssa jostain ja lähdin putsaaman Eekan varusteita, joita olin viime aikoina hieman kaltoin kohdellut. Samalla suunnittelin rauhallista ilmansatulaa maastoa eilisen vauhdikkaan tonttulakkien metsästys kilpailun jälkeen.

Pikku hiljaa myös muista tallitonttuja alkoi saapumaan tallille pakettien kanssa. Ihmiset lähtivät heti katselemaan hoitohevosiaan tarhoille porkkanoiden, omenoiden ja leipien kanssa, ja vasta sen jälkeen huomioivat muita ihmisiä. Myös tallikoira Nella sai joiltakin jotain herkkua, itse olin unohtanut koko koiran kokonaan.

Putsattuani varusteet hain Eekan sisälle ja aloin harjailemaan sitä oikein kunnolla. Juuri kun olin lähdössä pihalle ponin kanssa, Jassu tuli sanomaan, että odottaisin hetken ja lähtisin heidän kanssa maastoon. Tein työtä käskettyä ja puolen tunnin kuluttua pääsin matkaan muiden kanssa. Rauhallinen suuri joukko lähti matkaan ja pian joululaulut voittivat hiljaisuuden ja vauhti kasvoi raviksi. Palattuamme takaisin tallille jaoimme lahjat keskenään ja menimme vielä glökille ja piparille. Voiko parempaa joulua tallilla viettää? Ennen kuin lähdin joulun viettoon perheeni luokse toivotin vielä kaikille suureen ääneen hyvät joulut.

HYVÄÄ JOULUA KOKO SHELYN VÄELLE!

Terveisin

[vegasi]

25.12.2011 – Tavoitteita ja tallipäivä Joakimin seurassa

Olin suunnitellut jo jonkin aikaa ensi vuodelle tavoitteita Eekan kanssa. Ensinnäkin nyt vuoden vaihteen jälkeen aloittaisimme tavoitteellisemman treenaamisen ja uuden opettelun ihan tosissaan. Keväällä voisimme myös käydä joissakin harjoitus(?)koulukilpailuissa vetäisemässä jonkun helpon luokan ja opettelemassa kisakäyttäytymistä. Suunnitelmissa olisi myös saada Eeka ensivuonna he:A tasoiseksi ja syksystä jopa sen tasoinen suoritus käydä ratsastamassa joissakin kilpailuissa jos kaikki menee hyvin.
Nythän poni on jo vahva he:B tasoinen, ja helposta aastakin läpi varmasti päästäisiin, mutta kokoamisastetta täytyisi vielä kehittää ja saada tätä varten lisää lihaksia. Nythän ei Eekaa ole vaadittu kokoamaan kuin pieniä pätkiä silloin tällöin. Meitä avustamaan tulee luultavasti eräs mukava kouluvalmentaja, joka näillä näkymin alkaa valmentamaan minua kerran viikossa.
Koulutreenaamisen lisäksi myös esteillä pitäisi edistyä. Tällä hetkellähän Eeka ei ole mikään kovin taitava hyppääjä, ratakorkeutena olemme menneet korkeintaan 70cm. Eekalla on kuitenkin ihan hyvä hyppytyyli ja näkisin ponissa myös potentiaalia esteille, mutta sille tarvitsisi saada rohkeutta lisää ja täten myös estekorkeus nousisi. En halua pitää kiirettä tässä asiassa vaan nostamme esteitä pikku hiljaa kun poni alkaa tuntemaan olonsa rennommaksi. Mitään suuria tavoitteita en siis ole vielä tälle puolelle asettanut. Uskon kuitenkin, että voisimme viimeistään syksyllä molemmat selvitä hengissä 90cm radasta. Voi olla, ettei tämä toteudu, mutta voi olla että ylitämme jopa metrin ratoja.
Maastoilua en myöskään halua unohtaa ja kukapa tietää vaikka kokeilisimme maastoesteitä, varsinkin jos rataesteet alkavat sujumaan kiitettävästi.

Nyt olin kuitenkin miettinyt tämän päivän ohjelman ja tulin Joakimin kyydillä tallille. Yhdessä harjasimme Eekan, joka tapansa mukaan oli kiltisti, vaikka meinasi kaataakin seurustelukumppanini tönäistessään tätä herkkujen toivossa.
Huolellisen harjaustuokion jälkeen menimme juoksuttamaan ponin kentälle, jossa oli hankea kiitettävästi ja poni sai samalla hankitreeniä. Tosin sain sitä myös itse sillä jouduin kahlaamaan auraamattoman kentän keskelle syvässä hangessa.
Eekalla tuntui olevan yllättävän paljon energiaa jota se aluksi purki melko ahkerasti, mutta väsyi jonkun ajan kuluttua syvässä hangessa kahlaamiseen ja riehumiseen.

Vegasi juoksuttamassa Eekaa hangessa.

Juoksutuksen jälkeen harjasimme ponia vielä jonkin aikaa ja loimitin sen jälleen hyvin ja jätin Catulle ja Maissille lapun, jossa pyysin heitä vaihtaamaan loimet tallitoppaan kun poni olisi kuiva.


Terveisin

[vegasi]

26.12.2011 – Pellolla koulua


Tänään menimme Eekan kanssa treenaamaan kouluratsastusta pellolle. Lunta oli paikoittain todella paljon, mutta joissain paikoin juuri sopivasti niin ettei tarvinnut kahlata.
Treenamisemme pohkeenväistöjä ja lopussa myös kokosin Eekaa hieman ravissa. Poni oli todella hyvän tuntuinen, vaikka välillä tuntui että käsijarru oli hukassa, toisaalta näin saankin ponista kaikken eniten irti, koska se säilyttää kuitenkin kuuntelevaisuutensa vaikka energiaa onkin ja liikkeistä tulee elegantimmat.

Eeka ja Vegasi lopussa kokeilemassa miltä koottu muoto tuntuu.

Terveisin

[Jassu]

Veke yrittämässä saada selkoa Catun vihjeistä.

EP Vegasille Catun Tonttusuunnistuksen voitosta !