|
Post by vegasi on Oct 28, 2011 19:37:46 GMT 3
|
|
|
Post by vegasi on Oct 28, 2011 19:43:26 GMT 3
28.10.2011 – Uusi alku
Seisoin täpinöissäni pihalla. Mielessäni oli edelleen Crimen lähtö, mutta nyt odotin innolla uusia haasteita uuden ponin kanssa. En ollut ikinä ennen nähnyt ponia livenä, enkä täten myöskään ratsastanut sillä. Olin kuitenkin melko varma, että poni oli sitä mitä oli luvattu jo pelkästään sen takia, että vanhempani olivat Englannissa ollessaan nähneet ponin ja kun sillä treenattiin koulua kierrellessään myyntitalleja. He olivat innoissaan hehkuttaneet löytäneensä minulle aivan täydellisen Crimeä isomman ponin, joka voisi hyvin vastata tämän hetken tavoitteitani. -Kuuletko? Ihan kun nyt tulisi joku isompi juttu, Jassu sanoi hymyillen. Katsoin naista silmät hehkuen ja höristin korviani. Kyllä, sieltä tuli vanhempieni yhdistelmä. Heti katumaasturin pysähdyttyä ryntäsin koppiin, jossa minua katseli tummanruunikko newforestori violetti loimi ja kuljetussuojat päällään. Poni näytti hieman kärsimättömältä ja olin varma, että tulisimme vauhdilla kopista pois. -Onko valmista, isäni huusi kopin takaa. -Joo, vastasin ja valmistauduin kunnon ryntäykseen. Taka silta avautui samoin kuin takapuomikin ja ihmeekseni hermostunut poni laskeutui kopista todella asiallisesti. Päästessämme tukevasti maanpinnalle löysäsin riimunnarua. Poni katseli ylväästi ympärilleen seisten nätisti paikoillaan. Muutamat tytöt katselivat ympärillä uutta tulokasta, josta en ollut kertonut heille paljoa mitään. Kaikki evät tienneet, että edes Crimen tilalle oli tulossa joku. Jassu taputti oria ja toivotti sen tervetulleeksi Shelyesiin. -Häh, mitä täällä tapahtuu? Juuri maastolenkiltä palaava Aimie kysyi hämmästyneenä nähdessään uuden ponin. -Vegasin uusi hevonen tuli, Jassu selitti kaikille muillekin ihmettelijöille, jotka eivät asiaa vielä tienneet. -Kukas hän sitten on? Aimie kysyi jälleen hämmästyneenä. -Ööh… Newforestinponi ori. Äiti mikä tän nimi oli? Vastasin ja heitin saman tien kysymyksen äidilleni joka riisui ponin kuljetussuojia. En millään muistanut ponin nimeä, vaikka olin sen monta kertaa kuullut. -Edge Elegance, äitini vastasi naurahtaen. –Menes nyt kävelyttämään sitä hetkeksi, hän jatkoi.
Kuvassa Edge Elegance laskeutumassa Shelyesin pihaan ja uteliaita katsojia takana.
Tein työtä käskettyä ja talutin ponin kentälle. Sää oli varsin hyvä ja kenttä hyvässä kunnossa, joten en nähnyt mitään syytä mennä maneesiin. Tarhoilta alkoi kuulua uteliaita hirnahduksia, joihin Edge Elegance vastasi häntä korkealla. Poni käveli reippaasti, jopa hieman passagemaisesti vierelläni täpinöissään uudesta paikasta. Mietin kävellessämme raivoisasti ponille kutsumanimeä, Edge Elegance kun tuntui hieman liian pitkältä lausua. Mielessäni käytyä kaikki maailman nimet Edgestä, Eetun kautta Gansteriin päädyin vihdoin lyhyeen ja ytimekkääseen, hieman harvinaisempaan nimeen: Eekaan. Tämä newforest tunnettiin siis tästä eteenpäin Eekana.
Tunnin käveltyämme vein ponin päätalliin. Ryhmä tallilaisia kokoontui ympärillemme kiinnittäessäni ponin käytävälle seisomaan. Kaikki ihmettelivät miten olin pystynyt pitämään tämän salassa ja miksen ollut kertonut heille. Nauraen ja virnistellen vastailin heidän kysymyksiinsä. Tosin lähes mihinkään ponia koskevaan kysymykseen en osannut vastata, koska en ollut sitä ennen nähnyt. Eeka oli siis yhtä arvoituksellinen minulle kuin muillekin tallilaisille. -Koska sä meet ratsastaan sillä? Catu kysyi silmät laajeten. Tyttö kaiketi ajoi takaa sitä, että näkisi kuinka epätoivoisesti yrittäisin pysytellä ongelmallisen rodeoponin kyydissä, jonka selässä ei ikinä ollut kukaan käynyt ja minua oli huijattu todenteolla. Naureskellen kerroin heille suunnitelmiani. Odottelin hetken Jassua käytävällä, kunnes nainen saapui ja näytti minulle ponin karsinan. Jätin ponin sinne tekemättä sille juuri mitään, koska minulla ei ollut mitään varusteita sille. Paitsi nahkariimu, loimi, kuljetussuojat ja ketjunaru, jotka tulivat ponin mukana. Olin suunnitellut meneväni illemmalla ostamaan varusteita ja tuovani ne illalla tallille. Lähdin siis tallilta suoraan vanhempieni kyydissä hevostarvike kaupoille.
Varusteita löytyikin huima kasa (ja myös rahaa paloi huimasti), mutta ainakin Eeka sai kunnolliset laadukkaat merkkivarusteet. Kuvat varusteista tulevat tähän hieman myöhemmin. (:
Illalla palasin vielä tallille tuomaan varusteet ja järkkäilemään ne, jotta huomenna pääsimme Eekan kanssa hyvin alkuun.
Terveisin
|
|
|
Post by vegasi on Oct 29, 2011 14:34:14 GMT 3
29.10.2011 – Tutustumista
Tulin tallille heti koulun jälkeen, olin suunnitellut päästäväni ponin juoksemaan hieman vapaana kentällä tai maneesissa, riippuen kumpi oli vapaana. Näin poni saisi hieman liikuntaa, mutta ei joutuisi silti vielä kunnolla töihin. Olin suunnitellut ratsastavani vasta huomenna, kun olin ensin tutustunut poniin paremmin.
Tumma poni odotti minua ulkona, samassa tarhassa kuin Crime oli ennen ollut. Muistin hyvin sen päivän, kun vuosi sitten muutimme sen kanssa Shelyesiin. Nyt se oli lähtenyt uuteen kotiin ja Eeka oli tullut tilalle. Eeka heilutti päätään kärsimättömän näköisenä, ilmeisesti se oli haluamassa talliin tai ihmetteli minun jähmettynyttä olomuotoani, muistellessani Crimen kanssa vietettyjä aikoja. Nyt oli kuitenkin aika kääntää uusi lehti. Pujotin kirkkaan vihreän riimun Eekan päähän ja avasin portin. Newforest asteli rauhallisena, mutta uteliaan näköisenä vieressäni. Pystyin taluttamaan sitä aivan löysällä narulla, vaikka se uteliaana katselin ympärille, tahti pysyi kuitenkin rauhallisena ja mitään ylimääräisiä pomppuja ei tullut väliin. Eeka ei ilmeisesti olut ollenkaan niin säheltäjä tyyppiä kuin Crime oli ollut.
Jätin Eekan käytävälle kiinni ja hain harjat. Olin kirjoittanut niihin vettäpitävällä tussilla lyhyesti ja ytimekkäästi ”Eeka”. Aluksi olin suunnittelut laittavani ponin koko nimen, mutta olin tyytynyt lopulta vain Eekaan. Oltiinhan osaan loimista kirjailtu ”Edge Elegance”. Otin ponin päältä sadeloimen ja villaloimen, jotka viikkasin nätisti ponin karsinan eteen. Tämän toimenpiteen pääsin aloittamaan harjauksen. Eeka seisoi nätisti ja antoi minun harjata itseään joka puolelta. Myös kavioiden putsaus sujui todella hyvin, poni kannatteli jalkojaan itse aivan loistavasti ja nosti ne vain pienestä kevyestä tökkäisystä. Olin todella yllättynyt. Olisin voinut kuvitella vaikka mitä kamaluuksia, mutta poni ylitti kaikki odotukseni, ainakin toistaisesti. Lopuksi selvitin vielä ponin laineille menevän hännän ja harjan.
Hain uudet englantilaiset suitset varustehuoneesta ja pienen jännityksen vallassa pujotin ne ponin päähän. Eeka avasi suunsa valmiiksi ja suorastaan ahmaisi kuolaimet suuhunsa, joka yllätti minut taas – positiivisesti. Minkälainen superponi tästä vielä ilmaantuisi? Laitoin nahkaiset suojat vielä jalkoihin, jottei poni loukkaisi jalkojaan ja talutin sen kentälle. Kävelytin ponia ensiksi vartin verran, jonka jälkeen päästin sen vapaaksi ja menin itse kentän laidalle. Poni käveli ensiksi hetken orvon näköisenä ja näytti ihmettelevän tilannetta. Maiskautin muutaman kerran ja nyt Eeka tajusi mitä siltä odotin ja lähti ravaamaan kenttää ympäri. Suustani pääsi syvä ”WAU” huokaisu nähdessäni ponin askeleet, äitini ei ollut todellakaan liioitellut sanoessaan, etten ikimaailmassa ollut nähnyt tuollaista ponia. Sehän meni kuin ilmassa, vaikkei liikkeet olleetkaan mitenkään liioitellun näköisiä. Hetken ravattua poni pysähtyi ja maiskautin uudestaan, nyt se lähti pukitellen laukkaan ja laukkasi täyttä vauhtia pitkän sivun, jonka jälkeen siirtyi normaaliin laukkaan. Myös laukka näytti erittäin kivalta. Pikkuhiljaa Eeka siirtyi jälleen yliupeaan raviin, josta se jälleen vaihtoi käyntiin ja käveli luokseni. Otin sen kiinni ja taluttelin sitä taas viidentoista minuutin verran, jonka jälkeen vein sen takaisin talliin. Toivoin todella, että poni näyttäisi nuo askeleet myös ratsastaessa ainakin joskus, kun oppisin sillä ratsastamaan.
Eeka seisomassa kentällä ja ihmettelemässä tilannetta.
Riisuin suojat ja heitin ne harjapakkiin, tosin ajattelin heittää ne jonnekin muualle sieltä myöhemmin, koska olin ajatellut alkavani käyttämään sileällä lähinnä pinteleitä tai ”koulusuojia” ja esteillä, maastossa ja juoksuttaessa jne. jännesuojia. Harjasin ponin jälleen läpikotaisin ja putsasin kaviot. Juuri kun olin viemässä sitä takaisin pihalle, Jassu ja Catu saapuivat ja pyysivät minun jättämään sen sisälle, jotta vähentäisin heidän työtaakkaansa. Muutkin ponit haettaisiin tunnin sisällä talliin. Tein työtä käskettyä ja vein ponin karsinaan ja hain sille hieman heinää syötäväksi, jotta sillä olisi jotain tekemistä.
-Ootko kattonu sille mitään ruokintamääriä vieläkään? Jassu kysyi alkaessaan jakamaan hevosille kauroja ja iltasapuskoja. -Joo, oon suunnitellut ne nyt ja käyn ne kohta kirjottaan, mutta ne voi kyllä vielä muuttua jos toi osottautuu ihan kahjoks, vastasin virnistäen. -Heittää sut kuitenkin selästä oli ruokamäärä mikä tahansa, Jassu naurahti ja antoi Eekalle litran kauraa pyynnöstäni, koska ohjettahan en ollut vielä kirjoittanut.
Painuinkin kirjoittamaan ohjeet isontallin yläkertaan ja tulin hetken päästä paperi kädessäni takaisin oritallin puolelle ja lättäsin sen kiltisti Eekan karsinan oveen.
Terveisin
|
|
|
Post by vegasi on Oct 30, 2011 14:41:38 GMT 3
30.10.2011 – Tee se niin, että sun takia vaivun transsiin!
Eeka seisoi jälleen kerran oikein nätisti käytävällä. Poni katseli korvat tötteröllä tallintapahtumia, mutta ei reagoinut niihin muuten. Ei edes Nella-koiraan, joka juoksenteli vapaana tallissa. Käärin limen vihreitä pinteleitä ponin jalkoihin, sillä olin suunnitellut meneväni nyt ensimmäistä kertaa ponin selkään. Saatuani pintelit jalkoihin, laitoin ponin selkään pinteleiden väriin sointuvan satulahuovan, jonka päälle laskin mustan uuden koulusatulan. Lopuksi pujotin vielä suitset ponin päähän, jotka se otti jälleen kerran erittäin mielellään, sekä laitoin oman kypäräni omaan päähäni. Odottava jännitys alkoi valtaamaan minut, taluttaessani Eekan maneesiin. Perässäni seurasi pieni joukkio muita tyttöjä, jotka luultavasti odottivat isoakin rodeoesitystä.
Maneesissa laskin jalustimet ja kiristin vyötä vielä kahdella rei’ällä, jonka jälkeen nousin selkään. Eeka seisoi nätisti hievahtamatta paikallaan. Rapsutin sitä satulan edestä ja mittasin jalustimet sopiviksi. Eeka seisoi edelleen nätisti paikallaan, eikä Crimen tapaan hosunut mihinkään. Pyysin Catun kiristämään vielä vyötä rei’ällä, jonka jälkeen kosketin ponin kylkiä kevyesti pohkeilla ja se lähti liikkeelle. Annoin sen kävelle kymmenen minuuttia löysin ohjin, jonka jälkeen aloin ottamaan ohjia käteen. Poni ryhdisti itseänsä ja alkoi kävelemään tarmokkaammin eteen, säilyttäen kuitenkin saman tahdin. Tein molempiin päätyihin pääty-ympyrät ja huomasin, kuinka hyvin Eeka taipui. Ainakin tähän asti olin saanut olla todella ylpeä ponistani! Muutaman kierroksen jälkeen vaihdoin suuntaa ja teimme muutamat ympyrät, myös tähän suuntaan. Puolipidätteen kautta pyysin ratsuani raviin. Se kuunteli minua tarkkaavaisesti ja suoritti siirtymisen suorastaan ajatuksestani. Keventelin molempiin suuntiin tehden edelleen pääty-ympyrät. Eeka ei ravannut yhtä mageesti kuin eilen irtojuoksutuksessa, mutta en oikeastaan vaatinutkaan siltä mitään. Harjoitusravin kautta nostin laukan ja laukkasin muutaman kierroksen molempiin suuntiin, jonka jälkeen annoin sen jälleen siirtyä käyntiin ja annoin sille löysät ohjat. Olin erittäin ylpeä ponista ja katsomosta näkyi hieman pettyneitä ilmeitä: Eeka ei ollut esittänyt pukin pukkia tai lähdön lähtöä vaan oli mennyt kuin mikäkin unelmaponi. Jonkun aikaa käveltyämme, pysäytin sen ja laskeuduin alas selästä. Tämä sai riittää tältä päivältä, sillä Eeka oli vielä nuori ja oli mennyt hyvin. Taputin ponia ja löysäsin satulavyötä kahdella rei’ällä. Eeka painoi päänsä minua vasten ja pyyhi kuolansa takkiini. En voinut kuin hymyillä ja suukottaa ponia, niin rakastunut siihen olin.
Eeka ja Veke ravailemassa maneesissa.
Tallissa riisuin Eekalta varusteet ja harjasin sen huolellisesti. Laitoin sen päälle villaloimen, sillä en halunnut sen kasvattavan pitkää karvaa ja clipperin saisin vasta ehkä kahden viikon päästä lainaksi.
Viedessäni tavaroita takaisin paikoilleen salaperäisen näköinen Catu tuli kuuluttamaan minulle asiasta, johon minun oli aivan pakko osallistua: nimittäin huomiseen halloweenvaellukseen! Hetken epäröityäni kuitenkin myönnyin ja pyysin tätä kirjoittamaan nimeni listaan. Ei se ainakaan paljo huonommin voisi osaltani mennä kuin viime vuonna, jolloin olin tippunut Crimeltä.
Terveisin
|
|
|
Post by vegasi on Oct 31, 2011 8:55:05 GMT 3
31.10.2011 – HAPPY HALLOWEEN!
Perinteinen halloweenvaellus yön pimeydessä täysikuun loisteessa sujui meidän osalta hyvin. Vain yksi isompi säikähdys ja muutama pienempi, sekä paljon energistä mieltä. Poni näytti tykkäävän reissusta ja muut ponit antoivat Eekalle hieman kilpailuhenkeä. Aivan paras maasto!
Vegasi ja Eeka täysikuun loisteessa odottelemassa hidasta Catua ja Jassua..
Terveisin
|
|
|
Post by vegasi on Nov 1, 2011 21:31:50 GMT 3
1.11.2011 – Märkä vapaapäivä
Vettä satoi kaatamalla ja koko Shelyesin piha lainehti. Että vihasinkaan sateista syksyä! Syksy olisi ihanaa aikaa jos vettä ei tulisi taivaalta kuin mitäkin. Juoksin suoraan talliin yrittäen olla kastumatta hirveästi, mutta turhaan. Jo sekunnin olo tuolla sateessa olisi kastellut läpimäräksi. Ei auttanut muu kuin likomärkänä mennä katsomaan ponia. Olin ajatellut pitää päivän vapaana, sillä Eeka oli vielä nuori, vain 4-vuotias, ja sillä oli joka päivä ollut nyt ohjelmaa. Eekan korvat sojottivat uteliaina eteenpäin, huomatessaan minun kävelevän sen karsinan luokse. Puhelin ponille niitä näitä samalla kun kaivoin taskustani porkkanan palan, jonka sujautin sen ruokakippoon. Hain harjat, jotta voisin harjata ponin oikein kunnolla.
Heitin loimen Eekan päältä käytävälle, ja aloitin harjauksen. Eeka oli jälleen todella kiltisti, vaikka ihmettelikin hieman tilannetta: harjasin sitä karsinassa ja ennen olin tehnyt sen käytävällä. Lähes tunnin puunaamisen jälkeen lopetin ja vein harjat takaisin sekä laitoin villaloimen takaisin ponin päälle.
Menin sateen tauottua isontallin yläkertaan katsomaan, jospa siellä olisi muita tyttöjä, mutta paikka oli tyhjä. Selasin vanhojen Shelyssä olleiden hevosten päiväkirjoja, joihin myös nykyään Crimen kirja kuului. Muutama päivä sitten se oli ollut vielä eri kasassa.
Jonkun ajan kuluttua nousin ja menin alakertaan, jonne Aimie oli ilmestynyt. Tyttö touhusi Kittyn kanssa ja jäin hetkeksi rupattelemaan, jonka jälkeen lähdin kotiin vaihtamaan kuivaa vaatettä päälle, sillä olin edelleen hieman märkä.
Terveisin[/size]
|
|
|
Post by vegasi on Nov 3, 2011 20:14:44 GMT 3
3.11.2011 – Tuuppausta
Eilen olin käynyt Eekan kanssa pienellä maastolenkillä Aimie ja Kitty seuranani. Eeka oli ollut todella järkevästi, vaikka ei mikään pystyyn kuollut ollutkaan. Lenkin jälkeen olin mennyt maneesiin vielä hieman ravailemaan. Mitään hirveän rankkaa maata mullistaa treeniä emme olleet tehneet.
Tänään saavuin tallille ennen koulun alkua. Kouluni alkoi vasta yhdeltätoista, joten ajattelin tulla liikuttamaan ponin ennen sitä. Eeka oli syönyt jokin aika sitten, saapuessani tallille. Se oli vielä sisällä: luojan kiitos, sillä minua ei olisi mitenkään voinut kiinnostaa lähteä hakemaan sitä kuraisesta tarhasta. Nopean, mutta huolellisen harjauksen päätteeksi satuloin sen ja käärin sille satulahuopaan sointuvat siniset pintelit jalkoihin ja talutin sen maneesiin.
Kävelimme aluksi molempiin suuntiin viitisen minuuttia, jonka jälkeen siirsin ponin raviin ja tein löysillä ohjilla alkuverkkaa. Eeka kulki tarmokkaasti eteen ja tuntui tosi hyvältä. Jonkun ajan kuluttua nostin laukat ja laukkasin muutaman kierroksen molempiin suuntiin, jonka jälkeen annoin sen hetken kävellä. Kävelyjen jälkeen siirsin sen uudestaan raviin ja aloin työstämään sitä: alussa niin pitkään, mutta tahdikkaaseen raviin kuin mahdollista sitten taas takaisin niin lyhyeksi ja hitaaksi kuin mahdollista. Tämä sujui todella hyvin, vaikka alussa pientä haparointia olikin omalla kohdallani. Eeka kyllä hoiti hommansa täydellisesti. Teimme vielä samaa laukassa hetken aikaa, jonka jälkeen siirsin sen muutaman löysän ravi kierroksen jälkeen käyntiin ja annoin sille pitkät ohjat.
Eeka ja vegasi ravailemassa. Kuva on huono, eikä panostettu ja muutenkin epäonnistunut, älkää välittäkö
Ratsastuksen jälkeen huomasin ajan kuluneen kuin siivillä ja anelin Maissia hoitamaan Eeka pois, jotta ehtisin kotona käymään vielä suihkussa, meikata ja laittaa hiukset. Pienen vastustelun jälkeen tämä suostui, luvattuani tuoda hänelle homeisen tikkarin palkkioksi ja pääsin lähtemään.
Toivottavasti Eeka on vielä hengissä huomenna (;
Terveisin
|
|
|
Post by vegasi on Nov 4, 2011 19:51:23 GMT 3
4.11.2011 – Viihdettä(kö?)
Eeka seisoi kuraisen tarhan perimmäisessä nurkkauksessa, joka oli ehkä parhaimmassa kunnossa koko tarhasta. Muu tarha liejui kuravelliä, vaikka tarhojen pohjat olivatkin hyvät. Monen päivän sadeputket näin syksyllä saivat tästä huolimatta hyvätkin hiekkapohjaiset tarhat velliksi, valitettavasti. Yritin maanitella ponia tulemaan luokseni, mutta se katseli epätoivoisen näköisenä minua: ”en voi astua kuraan, se sotkee kauniit jalkani”. Jouduin siis uhrautumaan ja lähtemään ryöpimään kuraan. Selvittyäni ensiksi tarhan toiseen päähän, missä Eeka seisoi ja saatuani sille riimun päähän olin jo puoli läkähdyksissäni, sillä keltaiset hai-saappaat upposivat kuraan joka askeleella ja jääden vähintään joka toisella kunnolla jumiin. Vihdoin ja viimein pääsimme ponin kanssa kuivalle maalle ja katselin epätoivoisesti ponin jalkoja, jotka olivat polviin asti kurassa. Sain olla kuitenkin onnellinen, ettei Eeka ainakaan tähän mennessä ollut harjoittanut mutakylpyjä.
Vein Eekan suorinta tietä pesukarsinaan, jossa huuhtelin ponin jalat kurasta. En halunnut sen saavan riviä tai muitakaan ihottumia. Kuivasin jalat huuhtelun jälkeen vielä pyyhkeellä. Riisuttuani ponin vielä loimista, harjasin sen huolellisesti ja varustin sen estesatulalla. Olin suunnitellut pientä puomi/kavaletti treeniä.
Kentällä oli alkeistunti, joten menin maneesiin. Toisaalta tämä oli enemmän kuin hyvä vaihtoehto, sillä tykkäsin ratsastaa maneesissa kaikkina muina vuodenaikoina paitsi kesällä. Kannoin puomeja ja kavalettipaloja eripuolille maneesia ja rakensin muutaman tehtävän poni mukanani. Tämän jälkeen nousin selkään ja annoin Edgen kävellä vielä pitkilläohjilla pari kierrosta, jonka jälkeen aloitin verryttelyt.
ratasotku Eeka kävelemässä mukana, vegasin rakentaessa puomitehtäviä.
Verryteltyäni Eekaa molempiin suuntiin käynnissä, ravissa ja laukassa annoin sen hetken kävellä jälleen pitkin ohjin. Eeka tuntui normaalilta: herkältä ja kuuliaiselta = aivan täydelliseltä. Kymmenen minuutin välikäyntien jälkeen otin jälleen ohjat ja siirsin ponin istunnalla raviin. Keventelin muutaman kierroksen molempiin suuntii, jonka jälkeen ohjasin tummanponin ravipuomeille. Kuusi ravipuomia sujui ilman ongelmia. Tulin puomit molemmista suunnista muutaman kerran, jonka jälkeen nostin laukan ja laukkasin muutaman kerran kahden laukkapuomin ylitse. Tämäkin sujui todella hyvin, vaikka Eeka hieman himmailikin puomeille. Pidin kuitenkin pohkeen kiinni kyljessä ja täten sain rohkaistua ponia. Näiden jälkeen ravasin taas keventäen muutaman kierroksen, jonka jälkeen tulin molemmista suunnista muutaman kerran pienelle kavaletille, joka ensimmäisellä kerralla ei sujunut mitenkään kauhean hyvin. Eeka epäröi, mutta ylitti kavaletin kuitenkin, vaikkakin suurella ilmavaralla. Toinen kerta menikin jo huomattavasti paremmin, kun osasin ratsastaa ponin rohkeammin ”esteelle”. Tulin sitten vielä pari kertaa ravipuomit loppuun, jonka jälkeen päästin ponin laukkaamaan reipasta laukkaa uralla ja teimme loppuverkat. Ajattelin mennä loppukävelemään pihalle, sillä vaikka maneesissa tykkäsinkin mennä tykkäsin käydä vähintään loppukäynnit tekemässä pihalla.
Päästessämme ulos, lauma alkeiskurssilaisia piiritti meidät ja kehuskelivat, kuinka olivat hoitaneet valkoista oria! Naureskelin ja nakitin heidät siivoamaan esteet maneesista, jonne he rymistivät kilpajuoksua. Olisipa noin ahkeria tyttöjä täällä joka päivä, vaikka välillä tuntui, että he olivat liiankin ahkeria…
Tallissa riisuin Eekan ja harjasin sen huolellisesti läpikotaisin, jonka jälkeen jätin sen karsinaan, sillä en halunnut viedä sitä enää parin tunnin takia sotkemaan jalkojaan.
Terveisin(sorry, nyt ei ole kuvaa, mutta sellanen voi ehkä 0.011% varmuudella tulla joskus!)
|
|
|
Post by vegasi on Nov 6, 2011 12:40:40 GMT 3
6.11.2011 – Varusteiden huoltoa
Oli mukava päivän alku: aurinko hieman pilkahteli silloin tällöin. Olin pyytänyt eilen jättämään Eekan aamulla sisälle, jotta minun ei tarvitsisi lähteä metsästämään sitä jälleen kurasta. Viime päivät kun se oli viihtynyt ainoastaan tarhan perimmäisessä nurkassa eikä sieltä hevillä lähtenyt. Sitä paitsi olin pitänyt ponilla nyt hieman vapaata, talutellut hieman metsäpoluilla ja tänään olin ajatellut jälleen mennä selkään.
Eeka seisoi nätisti kun harjasin sen ja laitoin varusteet niskaan. Olin todella tyytyväinen poniin, tämän parempaa yksilöä en olisi voinut toivoa! Saatuani ponin ratsastuskuntoon, talutin sen kentälle ja nousin selkään. Alkukäyntien ja verryttelyjen jälkeen, aloin työstämään ponia käynnissä. Teimme tempon vaihteluja ja pysähdyksiä. Tämän jälkeen teimme samaa ravissa käynti siirtymiset mukaan lukien ja lopussa laukkasin ihan normaalisti, vaikkakin tempoa vaihdellen. Eeka liikkui todella hyvin ja olin ylpeä siitä. Loppukävelyt teimme jälleen kentän ulkopuolella.
Eeka ja vegasi lopettelemassa ratsastusta.
Ratsastuksen jälkeen hoidin Eekan huolella ja vein sen loimitettuna tarhaan. Ponin tarhaillessa, raadoin sen varusteiden parissa pesten niitä. En voinut sietää omilla kaakeillani likaisia varusteita. Sitä paitsi ne kestivät pidempään laadukkaan näköisinä, kun niitä huolsi säännöllisesti. Seurakseni liittyi myös muita oritallin tyttöjä putsaamaan hoidokkiensa varusteita ja juttuakin riitti maan ja taivaan väliltä.
Pesutuokion jälkeen, autoinkin Maissia ja Catua jakamaan hevosille päiväruuat, jonka jälkeen menimme yhdessä vielä valloittamaan Jassun keittiö ja juomaan tallinomistajan kaikki kahvit.
Terveisin
|
|
|
Post by vegasi on Nov 7, 2011 17:15:45 GMT 3
7.11.2011 – Beautyday
Odotin kengittäjää oritallin ovella. Olin jo aivan varma, ettei pullea mies saapuisi ikinä, kunnes punainen pakettiauto kaarsi pihaan, tunnin myöhässä. Olinpahan ainakin ehtinyt harjaamaan ponin kunnolla ja päättämään sen harjan kohtalosta. Ohjasin miehen Eekan luokse, jonka olin laittanut käytävälle seisomaan valmiiksi. Kengittäjä tervehti oria ja kantoi tavaransa ponin viereen. Eeka käyttäytyi tapansa mukaan todella järkevästi ja kenkääjä oli erittäin tyytyväinen poniin, joka kannatteli itse jalkojaan ja ei vastustellut pätkääkään.
Eeka käyttäytyi esimerkillisesti kengityksessä.
Kengityksen päätyttä, hain sakset ja nyppimiskamman ja napsin ponin harjan epätasaiseksi pitkähköksi pystäriksi. Ylätyksekseni poni söpööntyi silmissä, vaikka olin pelännyt siitä tulevan aivan hirveän näköinen, tuuhea kiharainen etuharja ja häntä olivat kuitenkin tallella ja korostuivat hienosti. Saatuani työni pätökseen, Catu tuli paikan päälle ja ilkkui ponia hetken aikaa, jonka jälkeen totesi sen olevan loppujen lopuksi jopa järkevämmän näköinen ja oikein syötävän suloinen: kuin nallekarkki. Kielsin tätä kuitenkaan syömästä poniani.
Kaunistamisen jälkeen, hain ponin varusteet ja varustin sen estevarusteisiin. Lynn oli pyytänyt minua Vipen ja itsensä kanssa seuraksi maastoon, joten jälleen vuorossa oli samoilua! Lynn sai uljaan ratsunsa satuloitua samaan aikaan ja nousimme pihalla hevosten selkään.
Kävelimme aluksi melko pitkän matkan, kunnes ponit näyttivät siltä, että vauhtia oli pakko saada lisää. Siirryimme raviin, koska tiekin oli hyvässä kunnossa. Jopa aina niin kuuliainen Eekakin innostui sen verran, että jouduin tekemään koko ajan puolipidätteitä. Vähän matkan kuluttua siirryimme jälleen käytiin, sillä käännyimme kivikkoiselle metsäpolulle.
Eeka katseli uteliaana ympärilleen ja säpsyi muutaman kerran jotakin metsästä lentoon lähtevää isompaa lintua. Päästyämme jälleen paremmalle polulle, nostimme laukan ja annoimme ponien laukata reipasta laukkaa. Jopa lähes puolen kilometrin laukkapätkän jälkeen siirsimme ponit jälleen ravin kautta käyntiin ja siirryimme autotielle. Molemmat ponit käyttäytyvät järkevästi ja selviydyimme takaisin tallille ilman minkäänlaisia kommelluksia.
Riisuttuani Eekalta varusteet, harjasin sen ja lomitin sen hyvin, sillä se oli hieman hionnut. Se täytyisi kyllä klipata viimeistään ensiviikolla! Miltä kuulostaisikaan sydän Eekan pepussa?
Terveisin
|
|
|
Post by vegasi on Nov 9, 2011 22:33:38 GMT 3
8.11.2011 – Hauskaa pidettiin
”Muistan kun pieninä poikina ulkona leikittiin. Muistan kun ilman huolia hauskaa me pidettiin.”
Hain Eekan kuralätäköstä, toisin sanoen siis tarhasta, jonne olin meinannut myös kaatua. Jos tämä olisi sattunut, olisi tallin pihalla kulkenut Catu saanut selkäänsä jos olisi sanallaankaan asiasta huomauttanut. Olin hieman ärsyyntynyt muutenkin. Minulla oli ollut riitaa Suomessa asuvien kavereiden kanssa, joiden kanssa olin harrastanut ratsastusta (ja montaa muutakin asiaa, jotka ei teille kuulu). He ihmettelivät miksi hukkasin kykyjäni vaivaisiin poneihin ja puskailuun, enkä kilpaillut kansallisella tasolla huippuhevosilla. He eivät millään voineet ymmärtää, että omistin juuri nytkin huippu hevosen, Eekan, vaikka en sen kanssa ollut kilpaillutkaan vielä. Ja se, että se asui mukavassa rennossa ratsastuskoulussa ei tehnyt harrastamisestamme puskailua. Heidän mielestään minun olisi pitänyt vähintään piitää Crime: sen kanssa kilpailisin edelleen 130cm. Nyt en jaksanut kuitenkaan miettiä tätä enempää. Minulle riitti se, että omistin ponin, jollaisia ei ollut kuin yksi maan päällä ja johon olin umpirakastunut. Nyt jos koskaan uskoin rakkauteen ensi silmäyksestä. Eekan kanssa pystyisin pikku hiljaa etenemään myös kilpaurallani ainakin kouluratsastuksessa, miksei myös esteillä? Nyt minulla ei ollut kuitenkaan huolia tai murheita, ei turhaa stressiä tai liikaa kiirettä. Joskus kunnollinen kilpaileminen korkealla tasolla ja siihen valmentautuminen oli kaukana hauskan pidosta.
”Nyt solmiot kaulassansa kaverit kulkee vaan. Ne kai kasvoi aikuisiksi, ei ne enää mua moikkaakaan.”
Harjasin ponin huolellisesti läpi kotaisin. Tämän jälkeen selvitin sen laineilevan hännän ja otsatukan, jonka jälkeen satuloin ponin. Catu tuli irvailemaan jälleen uljaalle kultapojalleni, joka oli puettuna violettiin, joka Catun mielestä muistutti enemmän pinkkiä. Leikkisästi virnistäen lähdin taluttamaan ponia maneesiin. Talutin ponin ensin muutaman kerran maneesin uraa pitkin, jonka jälkeen nousin selkään ja kävelimme vielä hetken ennen kuin aloitimme verryttelyt. Verryttelyjen jälkeen annoin ponin kävellä jälleen hetken, jonka jälkeen aloitin työskentelyn ravissa. Eeka ravasi letkeästi ja kuunteli hyvin apujani, paljon paremmin kuin toissapäivänä maastolenkillä. Otin tempon vaihteluja, joissa poni oli myös todella hyvä. Ori tunuti tasapainoiselta molempiin suuntiin ja päätin ottaa laukat. Eeka laukkasi energisesti, mutta hyvässä rytmissä ja kuunteli jälleen minua erittäin hyvin. Jos Suomen kaverit olisivat nyt näkemässä, voisivat sanoa kyllä jotain muuta kuin aamulla.
”Muistan kun nuorina poikina kimpassa kuljettiin. Muistan kun aamuun asti kaljaa kiskottiin. Nyt ravintolassa hieman olutta maistellaan. Sitten suoraan kotiin, hauskaa oli taas, eikös vaan!”
Loppuun halusin vielä antaa ponin päästellä enemmän ja annoin sille ohjaa ja nousin kevyeen istuntaan. Eeka venytti itseään ja annoin sille pohjetta saadakseni myös sen vauhtia kasvamaan. Ponin korvat kääntyivät eteen ja huomasin kuinka se nautti tästä, vaikka se nautti myös kunnon kouluväännöstä. Tämäkään ylimääräinen päästely ei kavereideni mielestä tehnyt harrastamisestani yhtään sen tavoitteellisempaa, ja kyllähän minä sen tiesin. Näillä pyrin kuitenkin saamaan ponin mielenvirkeyden ja motivaation pysymään koko ajan korkealla ja täten saamaan tästä tavoitteellisesta treenaamisesta hauskempaa.
”Musta ei kai ikinä taida aikuiseksi olla, enkä sitä halua. Mä vain tahdon pitää hauskaa! Mä en kai ikinä taida aikuiseksi kasvaa, enkä sitä halua, mä vain kuljen pilke silmäkulmassa!”
Eeka käyttäytyi tapansa mukaan todella asiallisesti kun ratsastuksen jälkeen hoidin sen. Jopa alkeistuntilaiset huomasivat tämän ja yksi tytöistä tuli jopa kysymään saisiko harjata ponia. Vastasin kuitenkin ikävästi, että tämä ei kävisi, sillä vaikka Eeka käyttäytyikin mallikelpoisesti en voinut olla täysin varma miten se suhtautuisi pieneen heiveröiseen tyttöön, joka mahdollisesti harjaisi vasta karvaan. Riskinä oli myös se, että tytöt alkaisivat parveilla ponin ympärillä jopa ilman lupaa. Olin myös todella omistushaluinen Eeka kohtaan ja pelkäsin sen puolesta. Kaverini eivät tätäkään asiaa aina ymmärtäneet, miksi halusin hoitaa ponini itse, enkä ottaa sille hoitajaa.
Loimitin ponin ja vein sen takaisin liejuun, sillä olin jälleen nakittanut Jassun pesemään sen jalat iltatallin yhteydessä. Eilenkin nainen oli saanut tehdä saman kun olin käynyt koulun jälkeen katsomassa Eekaa. Poni oli saanut kuitenkin pitää vapaapäivän.
TerveisinNoi kappaleen sanat välissä on klamydian piisistä "pilke silmäkulmassa".
|
|
|
Post by vegasi on Nov 11, 2011 20:17:34 GMT 3
11.11.2011 – Maaginen päivä
- Hyvää 11.11.2011 päivää! Jassu tervehti minua saapuessani tallille, irvistin hälle vastaukseksi ja jäin kuuntelemaan Maissia. Kehtasiko tuo tyttö kutsua uljasta Edge Eleganceani Edvardiksi?! Pyysin tytön toistamaan sanomansa ja asia varmistui, en ollut kuullut väärin. Kaiken lisäksi Catu oli kuulemma aamulla kutsunut ponia Eemeliksi. Vielä pahempaa. Katastrofi.
Harjasin Eekan huolellisesti, sillä minun piti klipata se seuraavaksi. Pelkäsin hieman ponin reaktiota, mitä jos se saisikin jonkun paniikki kohtauksen.. Laittaessani klipperin päälle, Eeka kuitenkin katseli konetta kuin mitäkin tuttua vehjettä eikä reagoinut sen pitämään surinaan. Koskettaessani sillä sen karvaa ja se käänsi päätään katsoen mitä oikein tein, muttei välittänyt asiasta muuten. Sain olla jälleen enemmän kuin ylpeä ponistani! Puolentoista tunnin kuluttua olin valmis, Eeka oli klipattu muuten kokonaan, mutta satulan alle olin jättänyt neliönmuotoisen läntin karvaa ja toisella puolella peppua oli kaunis sydän nuolella. Poni saisi varmasti taas naureskelua tallilaisissa, erityisesti varmasti Catu pilkkaisi sitä. Suukotin ponin turpaa ja vein klipperin takaisin kaappiini ja toin satulan, suitset, pintelit ja loimen mukanani Eekan luokse. Seuraavaksi vuorossa olisi ratsastus, jonka jälkeen pesisin ponin.
Talutin Eekan kentälle, sillä ratsastuskoulutunnit pidettiin nyt maneesissa. Eeka tuntui normaalilta, vaikka huomasin sitä hieman inhottavan paikoittain märkä ja kurainen kenttä. Emme tehneet mitään järin erikoista taaskaan. Huolelliset alkuverkat, hieman siirtymisiä ja kaarevia uria, loppuverkat ja loppuun käynnit taluttaen. Joku voisi joku päivä pitää koulutunnin. (;
Ratsastuksen jälkeen oli vuorossa siis pesu, sillä tykkäsin pestä klipatun hevosen aina klippauksen jälkeen. Eeka antoi hyvin pestä itsensä, eikä muutenkaan mitään ongelmia ollut, vaikka hieman poni välillä näytti siltä, että ”voitaisko jo lopettaa”. Pesun jälkeen vedin hikiviilalla suurimamt vedet pois ja kuivasin pyyhkeellä jalat ja heitin ponin päälle fleeceloimen joka ulottui korvan takaa hännän päähän. Puolen tunnin päästä vaihdoin loimen normaaliin fleeceen ja kaulalle heitin viltin, jotka jälleen puolen tunnin päästä vaihdoin villaloimeen ja vilttiin. Tunnin kuluttua otin nämäkin pois ja laitoin ponille kuivan fleecen ja kevyen tallitoppiksen päälle ja kuivan fleece viltin kaulalle ja pyysin Jassua ottamaan fleecet pois iltatallia tehdessään.
Terveisin
|
|
|
Post by vegasi on Nov 13, 2011 16:12:06 GMT 3
|
|
|
Post by vegasi on Nov 17, 2011 17:36:14 GMT 3
17.11.2011 – Kouluvääntö
Viime päivät olivat olleet hieman kuivempia, jonka ansiosta tarhat olivat myös kuivahtaneet hieman. Tämän johdosta myös Eeka suostui tulemaan minua vastaan, hakiessani sitä tarhasta. Taputin ponia kaulalle ja pujotin riimun sen päähän. Ikäväkseni se oli kuitenkin piehtaroinut, mitä se ei ikinä ennen ollut vielä tehnyt. Toisaalta sillä oli kaulakappaleellinen loimi, joten mitään suurta vahinkoa ei ollut käynyt. Onneksi, en olisi millään ehtinyt harjaamaan ponia kunnolla ennen valmennustani. Olin muutenkin jo myöhässä aikataulusta.
Vein ponin suoraan pesukarsinaan, jossa huuhtelin ponin jalat haalealla vedellä. Pyysin tallitöitä tekemässä ollutta (lue: lorvimassa ollutta) Catua kuivaamaan jalat, jotta ehtisin laittaa ponin kuntoon. Itse riisuin Eekan loimista ja hain harjat ja muut varusteet lähelle.
-Voi Eemeli, miksi olet noin symppis? Kuulin Catun puhelevan hevoselleni ja ”vihaisena” Catun käyttämästä lempinimestä pidin jälleen saarnan tytölle, kuinka jalosukuista hevostani ei kutsuttaisi sillä nimellä. Vastaukseksi sain ääliömäisen irvistyksen ja pitkännenän. Kieltä Catulle näyttäen aloin kiireesti sukimaan ponin karvaa. Sain Eekan harjattua ja satuloitua vartissa. Tosin hirveää aikaa en ollut harjaukseen käyttänyt, suurimman osan ajasta olin käärinyt pinteleitä ponin koipiin. Vaikka ne näyttivätkin todella kivoilta, oli ne kamalan työläs laittaa kun aikaa ei ollut paljon.
Kiireellä talutin ponin kentälle, jonka aitaa vasten oli nojallaan valmentajani polkupyörä. -Tulettehan te mattimyöhäiset sieltä, luulin jo että on väärä päivä, roteva mies naurahti ja katsoi kelloaan. Pysäytin ponin tämän eteen ja nousin selkään, laskettuani ensin jalustimet ja kiristettyäni vyötä.
Tein melko itsenäisen alkuverryttelyn valmentajani puhuessa puhelimeen. Mies oli todella hyvä kouluvalmentaja, mutta minua ärsytti suunnattomasti se, että puolet ajasta meni aina hukkaan tämän puhuessa puhelimeen tai käydessä tupakalla. Toisaalta sama se oli, sillä ei hän yleensä ottanut täyttä hintaakaan.. -Onks se jo vertynyt, käheä miehen ääni kysyi lopetettuaan puhelimen. Olin ehtinyt ottamaan jo laukkojakin molempiin suuntiin, joten nyökkäsin ja siirsin ponin käyntiin. -Se liikkui ihan hyvässä ryhdissä, jos nyt annat sen kävellä niin käyn tupakalla vielä ja aloitetaan sitten. Nyökkäsin jälleen ja annoin ponille pitkät ohjat. Viiden minuutin päästä mies saapui jälleen ja käski minun siirtää kopukka raviin. Työstimme melko pitkälle ihan perusjuttuja, asetuksia, taivutuksia jne. Valmentajani halusi hieman nähdä ponin tämän hetkistä tasoa, jotta voisi ensikerralla suunnitella paremmin teeman. Eeka liikkui hyvin ja tuntui todella mukavalta, tapansa mukaan. Nyt sain siitä irti myös tosi hienoja askeleen pidennyksiä. Myös valkku oli tyytyväinen ja käski laukkojen jälkeen verrytellä poni ja lopettaa siihen, koska Eeka näytti jo hieman uupuneelta ja poni oli vielä nuori. Tein työtä käskettyä ja menin kevyttä ravia antaen ponin mennä eteen-alas. Loppukävelyt menin tekemään maastoon, valmentajan lähdettyä volvollaan.
-EEEEEMELIII!!! Catu huusi tullessamme talliin. Mulkaisin työntekijää vihaisesti ja kuiskutin ponin korvaan, ettei moisista keskenkasvuisista älypäistä tarvitsisi välittää. Catu näytti keskisormea, jonka jälkeen auttoi minua riisumaan ponini. -Jos ehdit, voisit mennä sillä huomenna jotain rentoo, kun mulla on vähän muuta, sanoin Catulle kääriessäni pinteleitä pois. -Täytyy kattoo.. Eemeli kuitenkin tiputtaa mut, tämä vastasi ja virnisti. -Jaa, tollaset äpärät varmasti heittääkin, vaikka ei muuten tee kärpäsellekään pahaa, naurahdin ja heitin käärimättömät pintelit harjakoriin.
Hoidettuani Eekan kunnolla, loimitin sen ja vein pihalle tarhaan, sillä aikaa oli vielä vaikka millä mitalla ennen kuin Jassu tulisi hakemaan sen sisälle. Itse painuin heittämään kuraiset pintelit ja muutaman satulahuovan pesukoneeseen ja putsaamaan muutenkin varusteita.
Terveisin
|
|
|
Post by vegasi on Nov 18, 2011 18:31:42 GMT 3
18.11.2011 – Laukanvaihtoja
Tänään menin Eekalla laukanvaihtoja, jotka Eeka osaa oikein kivasti. Poni oli tapansa mukaan kuuliainen ja ratastus oli jälleen elämys. Ratsastuksen jälkeen harjasin ponin huolella ja autoin Maissia tallitöissä.
Eeka ja vegasi laukkaamassa maneesissa.
Terveisin[/size]
|
|