Post by Catu on Jan 2, 2011 0:57:29 GMT 3
Norjassa, lumisten vuorten välissä vaeltaa joukko karvaisia hevosia. Lumi pöllyää jonon kulkiessa
eteenpäin ja kuuluu miten hevoset hörisevät kylmää, purevaa pakkasta vasten.
Tummaa taivasta koristaa tuikkivat tähdet ja hevostytöt voivat tuntea uuden vuoden alun.
On vuosi 2011.
Shelyesin porukka pääsee aloittamaan 2011 vuotensa kahlaamisreissulla, yli metrin korkuisissa kinoksissa.
Catu pääsee jälleen hevosjonon eteen ja tälläkertaa matkassa ei ole kyseessä kovuus vaan kunto. Matka taittuu
yli peltojen ja metsäteiden, pari kisalähtöäkin saattaa tapahtua. Tämä täysin arvaamaton ilta lumen kanssa
tulee olemaan täynnä yllätyksiä!
Lumen armoille ovat tervetulleet kaikki Shelyesin tallipihassa kulkevat, sekä mukaanotetaan niin monta silmäparia
kuin löytyy. Toppa (kuten yleensä) tuli liiankin myöhään, joten osallistumisia otetaan vastaan 7.1 asti, jonka jälkeen
tarinan tulisi tulla mahdollisimman nopeasti.
niin että työstä näkee panostusta edes vähän.
Kahlaamassa
Catu - Lilyan
Loviisa - Ella
Meeba - Luna
Odelie - Frits
Aimie - Vani
Sirikka - Mira
Maiss - Svea
Heidi - Pablo
Pesce - Kitty
Kopsu - Lore
Vuoden 2011 ensimmäinen päivä
Pystyn melkein tuntemaan ihollani vuoden 2011 ensimmäiset tuulen puhallukset. Ihoni on aivan kananlihalla, vaikka olenkin varustaunut reissuun paksulla toppatakilla. Mietiskelen samalla tulevaa kesää ja joulua kun odotan tyttöjen asettautuvan taakseni jonoon.
- Yksikin virhe siinä jonossa niin käsken Jassun pistämään teidät auraamaan lunta, sanon jotenkin kovamaisesti.
- Gangsta... Kuulen Pescen huutavan connemaran selästä. Katson tyttöä ilkeästi ja murisen matalalla äänellä. Jono alkaa näyttää suoralta ja voin sallia Lissun kävelemään eteenpäin. Norjan maisema on valkoinen ja puhdas. Tietä reunustavat metrin korkuiset kinokset ja lumen takaa näkyvät harmaat vuoret, joiden huiput piiloutuvat sumuverhon taakse. Ilta on vasta nuori, mutta aurinko on jo taivaalla puoli välissä. Palatessamme takaisin tallille aurinko olisi luultavasti jo horisontin takana. Tunnen pakkasen poskissani ja piiloudun kaulahuiviini.
- Minne päin tämä kiharahiuksinen Katu taas siis viekään meitä? Loviisa sanaa aivan takaani ja hymyilen kaulahuivini takanani hänelle.
- Käännytään tosta seuraavasta risteyksestä vasemmalle ensimmäiselle pellolle, vastasin tytölle samalla kun painoin pohkeita Lissun kylkiä vasten.
Kymmenen karvapalleroa ravaa pakkasillassa, kymmenen tytön lämmitellessä keventäen. Sää ei ole tavallista kylmempi ja hevosten karvaturkki lämmittaa pepun alla, joten mitään valittamista ei ole. Peltoaukio alkaa lähestyä uhkaavasti meitä ja nostaessani vain käden ylös merkiksi, osa tytöistä jo levittäytyy valmiina pinkaisemaan pakoon. Ohjaan Lissun lumiselle pellolle ja tunnen miten welshi joutuu jo vähän kahlaamaan päästäkseen eteenpäin.
- Ravaatte ensin kerran pellon ympäri ennenkuin annatte niiden pinkaista minnekään. Shettikset Vani, Svea ja Frits saa mennä pienemmän lenkin ja annatte niiden levätä aina välillä, ne kun ihan uppoutuvat tänne lumeen. Saa mennä! Huutelen tytöille ja pia kaikki lähtevät omaa tahtiaan ravaamaan. Siirryn jonon perään pitämään vahtia.
Alkulämmitelyiden jälkeen Pesce, Sirikka, Heidi ja Meeba ottavat hevosten kesken kisaa ja laukkailevat peltoa ympäri. Shettisratsastajat ottavat hieman rauhallisemmin, mutta kyllä nekin ottavat kahlauksesta kaiken irti. Minä, Loviisa ja Kopsu vertailemme ponejemme kahlaustaitoja.
- Miten ois oikeen kunnon kisa? Heidi huudahtaa jättimäisen Pablon selästä.
- Hyvähän sun on puhua kun hevoses jalat on mun hevosen kokoset, Aimie naurahtaa vaaleahiuksiselle.
- No mitä väliä? Otetaan nyt vaan! Odelie kannustaa muita ja pian olen lähettämässä tyttöjä kisaan. Frits hermostuu seisoskellessaan ja Odella on työtä saada ponia pysymään housuissaan. Vihdoin kun päästän tytöt ampaisemaan, kiitää Frits ensimmäisenä. Kimon ponin jalat suorastaan lentävät pitkin lumikinoksia. Pullaponin vauhti alkaa kuitenkin väsähtämään ja isommat hevoset pääsevät etusijalle. Katselen miten hevoset ratsastavat melkein rinnatusten kohti auringonlaskua. Tunnelma on upea, vaikka ponini stepastelee hermostuksissaan. Lissu haluaisi itsekin juosta.
Hevosten jatkaessa vielä kauemmas pellolla, Vani ja Svea tekevät äkkikäännöksen takaisin. Maiss ja Aimie nauravat huvittuneina ja katselevat taakseen. Sirikka huomaa tyttöjen fuskauksen ja huutaa:
- Hei! Kaksi shettistä johtaa!
- Vai että shettikset ei voita? Maiss huutaa takaisin ja kannustaa Sveaa laukkamaan lujempaan. Muutkin hevoset alkavat kääntyilemään takaisin päin. Naureskelen huvittuneena kun tummapunaruuunnikko ja voikko ohittavat maaliviivan, kun muut vielä laukkailevat kovaa vauhtia.
- Ja shettikset voittivat jälleen ylivoimaisesti! Maiss sanoo innoissaan ja lyö Aimien kanssa ylävitosen. Odottelemme kaikkien pääsevän maaliin asti ja hiljaisuudessa kuuluu vain hevosten hengästynyt hengitys.
- Jatketaan matkaa! Antakaa niille pitkää ohjaa ja kävellään eteenpäin! Huudan tytöt takaisin tielle ja jätämme lytistetyt lumikinokset taaksemme.
- Mitä seuraavaksi? Sirikka huutaa innoissaan vuonon selästä.
- Mennään tätä pitkää suoraa pitkin toiselle pellolle, vastaan vihjailevasti.
Aurinko on jo laskeutunut ja taivaalla loistavat nyt tuikkivat tähdet. Lumet ovat peittäneet metsikön kuuset ja ne tuovatkin valoa lisää. Kuulen tyttöjen puheen välistä lumen narskuntaa ja silitän Lissun paksua, pehmeää ja karvaista kaulaa.
- Catu mitäs tänä vuonna oot aatellu meille järjestää? Meeban utelias ääni kuuluu jonosta ja katson taakseni. Nostelen kulmakarvojani tytöille enkä avaa suutani.
- Ai että sellasta, Kopsu huutaa jonon perästä. Tyttöjen ilmeet muuttuvat hieman vakaviksi, kun he miettivät suunnitelmiani. Naurahdan hieman hullutiedemieheikästi.
Olemme vaeltaneet suoraa metsätietä pitkin jo kauvan ja hevosten hengitys on tasaantunut. Saavumme risteykseen, josta käännymme oikealle. Kuulen selvästi Osanin kylästä vuoden 2011 kunniaksi pidettävän juhlan ääniä. Ihmiset nauravat ja musiikki soi. Iloinen tunnelma valloittaa mieleni ja kuvittelen ihmisten tanssivan Osanin kylän teillä.
- Miksei Jassu koskaan järjestä tollasia bileitä Shelyssä? Pesce naurahtaa.
- Jassu varmaan pelkäisi että Katu keksisi jonkun rituaalin jossa mm. yritettäisiin herättää henkiä hereille, Aimie naurahtaa vastaukseksi.
- Heei... Sanon omahyväisesti.
- Tai että me vain yksinkertaisesti tuhottaisiin paikat, Sirikka sanoo. Tytöt juttelevat hetken pippaloista tallilla ja samalla kylän äänet jäävät puiden taakse.
- Otetaan ravia! Huudan keskeyttäen tyttöjen keskustelut.
Hevosten hörinä ja tyttöjen tasainen hengitys täyttävät nyt metsän. Luminen pelto näkyy jo edessämme ja punaposkiset tytöt ovat täynnä intoa. Pelto on huomattavasti isompi kuin edellinen ja sen takana näkyy suuri, jäinen Storkongsvatnet. Pellon keskellä on useita haaraantuneita teitä, joten pääsemme helposti pellon ytimeen. Vasemmalla nousee suuri Kjeldbergtind-vuori, jonka huippu menee sumuverhon taaksen piiloon. Aivan lähellämme on Mellavatnet, joten metsää ei pellon ympärillä ole paljoakaan. Vain jäinen vesi ja tumman vuoren seinämä jatkuu silmänkantamattomiin.
- Pidätte hevoset kurissa etteivät ne lähde jäille seikkailemaan tai mitään muuta tyhmää tekemään! Muuten ihan vapaasti saatte nyt sukeltaa lumeen! Huudan tytöille ja kaikki ohjaavat hevosensa lumen syöveriin. Hevosten sukellessa lumessa, katselen ylhäällä olevaa taivasta joka on tummunut nyt entistä enemmän. Lissu alkaa kuopimaan maata, mikä herättää minut unelmistani.
- Ah... Mennään sitten, sanon tammalle huokaisten ja ohjaan welshin lumeen muiden sekaan.
- Kato Katukin uskalsi vihdoin tulla kahlaamaan! Maiss sanoo iloisesti. Katselen hieman nauraen kuinka blondin jalat raahaavat maata ja tyttö voisi lähteä vain juoksemaan. Tyttö ohjaa poniansa ja Svean yrittäessä päästä eteenpäin, Maiss joutuu nostamaan jalkansa taivasta kohti.
Kaikki näyttää sujuvan loistavasti, hevoset pysyvät rauhallisina ja ketään ei ole vielä maassa makaamassa. Aimie kyllä taistelee hieman Vanin kanssa kun poni ei näytä pysyvän kurissa. Isommat hevoset kiitävät suoraan sanottuna pellolla, kuin valonnopeudella. Yhtäkkiä kuulen kauhean linnun rääkkäisyn ja iso, musta lintu lennähtää pellon halki. Vani saa ensimmäisenä kauhean slaakin ja lähtee sääntäämään lunta pitkin. Frits siitä innostuu ja yrittää pukittaa Odelieta alas. Suurinosa vain pyörii paikallaan mutta Kitty, Lore ja Mira lähtevät säntäämään myös pellolla. Lissukin säikähtää ja sinnitellessäni selässä kiinni, poni lähtee kauhealla vauhdilla kohti tallia. En näe muita ja yritän vetää ohjista kunnon voimalla saadakseni Lissun rauhoittumaan. Lopulta Lissu hidastaa Mellavatnetin lähellä ja saan hengitettyä. En enää edes muista mitä tapahtui ja kelaan mielessäni tapahtunutta. Sitten mielessäni välähti loput tytöt ja käännän tammani takaisin pellolle.
- Onko kaikki kunnossa? Huudan ensimmäisenä kun näen aukion.
- Jepp... Kuuluu aivan läheltäni. Aimie taluttaa Vania viereeni ja venyttää selkäänsä. Naurahdan hiukan kun huomaan että tyttö on kyllä fyysisesti ainakin kunnosa, henkisesti se ei ole kyllä koskaan ollut kunnossa... Aimie, Odelie, Kopsu, Meeba ja Sirikka kapuavat takaisin hevostensa selkään.
- Ei tässä sitten mitään, ei muutakuin viisi ihmistä sitten tippui, sanon nauraen.
Pelto on jo aivan tallattu, eikä kinokset ole enää yhtään suuria. Hevoset ovat väsyneitä - puhumattakaan shettiksistä - ja ilta on jo pitkällä. Olisi aika palata tallille. Tytöt asettuvat taakseni siistiin jonoon ja lähdemme kävelemään tietä pitkin. Annan Lissulle pitkää ohjaa jotta tamma saa venytellä. Kaikkien hevosten jalat raahaavat pitkin maata mutta niin saakin, ainakin joulukilot tässä samalla lähtee! Jälleen hieno, yhteinen reissu on päättymässä ja hymyilen oikein kunnolla. Olen erittäin iloinen että Shelyläiset ovat innokkaita lähtemään kanssani kaikkiin seikkailuihin, enkä olisi nyt tässä jonon johdossa ilman näitä tyttöjä. He ovat kannustaneet minua ja innoittaneet minua, enkä haluaisi menettää hetkeäkään mitä olen kokenut Shelyssä. Matka taittuu nopeasti ja pian olemme taluttamassa hevosia talleihin nukkumaan.
- Päärakennuksessa tarjoan kuuman kupin kaakaota!
