Post by Kopsu on Dec 10, 2011 1:19:10 GMT 3
... niin täytyyhän sitä ennen kaloreita polttaa!
Koulua Kopsun silmän alla, kun olet ilmoittautunut, et voi enää perääntyä joten mieti tarkkaan haluatko olla rampa seuraavat kaksi päivää! Tunnilla menemme kaikkea mitä hullun opettajan päähän tulee, ja kaikki tehtävät tehdään pilkuntarkasti!
Oletko varma? Mieti vielä!
Jos nyt kuitenkin olet jo päättänyt tulla, niin ole hyvä ja pistä vapaamuotoinen hakemus alle. Hevostoiveita lie turha laittaa, päätän ne itse :3. Kysessä on raaka peli joten neljä ensimmäistä pääsevät mukaan, kuitenkin sillä ehdolla, että hakemukseen oli jotenkin panostettu. Kiitos ja kumarrus.
Osallistujat:
Viivi
Pinja
Vegasi
Aimie
maroonit maksaneet
Tarina:
Koulutunti
Viivi - Vinja
Pinja - Loka
Vegasi - Lore
Aimie - Vappu
Kaikki valuivat hitaasti, mutta varmasti maneesiin. Ulkona riehuva lumimyräkkä jäi maneesin ulkopuolelle, ja suljin ovet ettei lämmin ilma karkaisi. Käskin tuntilaisten hypätä vain selkään ja aloittaa kävelyn omassa tahdissa. Annoin ponien kävellä rauhassa kolmisen kierrosta kumpaankin suuntaan. Käskin lopulta ottaa ohjat käteen ja aloittamaan työskentelyn.
Lämmittelyssä aloin jo kunnolla käskemään tuntilaisia, jotka tekivät parhaansa, muttei kuitenkaan tarpeeksi minulle.
– Pinja rento käsi Lokalle, enemmän pohjetta ja istuntaa, pidä silti tuntuma! Aimie, potkase sitä kerran niin, että Vapun maksa heiluu! huusin useampaan otteeseen.
– Veke, tarviiko mun edes sanoa? huusin blondille, joka otti Lorea kiinni edestä, ruuna oli ollut ihmeellisellä tuulella, oikein joulumielellä. – Viivi ratsasta enemmän, kulmat, asetus, kaikki, se hevonen ei saa ottaa yhtäkään askelta ilman sun kontrollia.
Kun ryhmä oli ravannut molempiin suuntiin, aloitimme ensimmäisen tehtävän.
– Selitän tän kerran, joten parempi kuunnella. Eli teette loivan takaosakäännöksen tämän tötsän ympäri, sanoin samalla kun pistin tötsän vähän uran sisäpuolelle. – Sen jälkeen kun olette tehneet takaosakäännöksen oikealle, nostatte oikean laukan ja jatkatte matkaa suoraan. Eli 180 astetta takaosan ympäri ja laukannosto kun hevonen ei ole vielä ihan menosuuntaan. (Havainnollistava kuva.) Ymmärsivätkö kaikki?
Sain vastaukseksi hieman mutinoita, mutta kukaan ei näyttänyt täysin pihalla olevalta.
– Ja sieltä ensimmäinen, Viivi!
Viivi aloitti takaosakäännöksen hieman epävarmasti ja Vinja lähti suurelle puolikaarelle.
– Ei noin isoa kaarta, ei saa mennä keskihalkaisijan yli, käske enemmän vasemmalla pohkeella väistämään oikealle, katso mihin menet. Voi vähän johtaa oikealla ohjalla. Vasen ohja pidättää ja hellittää, pidättää ja hellittää. Lauoin ohjeita täydeltä laidalta ka Viivi näytti hieman pelokkaalta.
– Ja laukannosto! Sen pitäisi reagoida heti, ei sekunnin päästä. Ja vähän aikaisemmin se laukannosto, hevonen ei saisi olla suorana menosuuntaan, muuten meidän tavoite ei onnistu.
– Ai mikä tavoite tässä on? Pinja kysyi Lokan selästä.
– Tuntihevoset yllensä luistavat laukannostossa vain ”kaatumalla” laukkaan. Tällöin ne eivät käytä kunnolla takapäätä. Tämä treenaus saa ne käyttämään perää, koska ne lähtevät käännöksestä. Mutta Pinja varmaan haluaakin tulla seuraavaksi!
– En kyllä oikein ymmärtänyt…
– Se oli käsky, ei pyyntö, sanoin kylmäkiskoisesti, mutta hymyilin sitten.
Pinja tuli Lokan kanssa hyvin rauhallisesti, mutta kuitenkin hyvin.
– Rauhassa sitä käyntiä noooin, rauhoittelin parivaljakkoa. Loka tuli hyvin, mutta sipsutteli turhan paljon.
– Nyt se on liikaa kädellä, pohje täytyy muistaa myös. Katselin kun he aloittivat tehtävän ja annoin heti ohjeita: – Katse ja asetus. Pohje käy ja kun hevonen vastaa siihen, se hellittää, ja sama toistuu. Älä kallistu oikealle, vaan pidä vartalo suorassa.
Kun Pinja nosti laukan, Loka lähti turhan lujaa, melkein alta pois.
– Pidätettä, istu pystyssä, rauhallinen istunta, pohkeet silti tuntumalla! huusin maneesin toiseen päähän, missä Pinja meni jo voltilla. – Aimie, kultaseni, ihanaa, että olet seuraava!
Aimie tuhahti, mutta lähti kuitenkin kävelemään kohti tehtävää.
– Vappuun vähän vauhtia! hymyilin Aimielle, joka jymäytti pohkeensa Vapun kylkiin.
– Saatanan suomalaiset, mutisin itsekseni ja hain Aimielle raipan käteen. – Käytä sitä.
Antamani raippa toimi, ja saimme herätettyä Vappua hieman. Vappu meni suhteellisen hyvin tehtävän, mutta toimi hieman hitaasti, eikä vastannut välittömästi Aimien apuihin.
– Herättele sitä hieman, ravi-käynti siirtymisiä ja pysähdyksiä, neuvoin Aimieta kun hän hidasti laukasta takaisin käyntiin.
– Veke sinä olet vielä jäljellä! huudahdin ylipirteänä ja annoin käden huitaisulla Vekelle luvan tulla. Lore meinasi jo alussa ottaa raville, mutta Veke hiljensi ponin hienosti.
– Varo, ettet hidastaessasi köyristä selkääsi, ohjeistin ja tyttö ojentautui heti. Lore meni rahallisesti ja hyvin takaosakäännöksen, huomautettavaa toki löytyi.
– Nyt se taipuu ihan banaaniksi jo, pidä tuki ohjissa ja muista pidätteet. Kun tuli laukannoston aika, Lore ampaisi laukkaan.
– Ihan hyvä nosto, käytti takapäätään, mutta ehkä pikkiriikkisen liian vauhdikas, nauroin ja ohjeistin heitä samalla kun ratsukko laukkasi ympyrällä.
– Kävelkääpä nyt, mutta selitän samalla seuraavan tehtävän. Eli, niinkin hauskaa, kuin kolmikaarista kiemurauraa! Hurraa! Ja, jotta meno ei olisi liian tylsää, te teette laukanvaihdon keskellä, toki puomien avustuksella, sanoin ja sain kaikki puhumaan ja huokailemaan itsekseen. Kun kävelyt oli kävelty ja kolme puomia oli paikallaan, saimme aloittaa.
– Eli ottakaapa vasen kierros ja sitten mennään, ei tarvitse tulla yksi kerrallaan. Ensimmäisellä puomilla ei siis tarvitse vaihtaa laukkaa, mutta sitten jo täytyy. Pitkä sivu mennään ravissa, sitten laukannosto. Ja ensimmäinen aloittaa siellä jo!
Ensin tytöillä ei meinannut onnistua mikään. Löytyy ääripäitä, kuten Lore ja Vappu. Lore pinkoi kuin tuli hännän alla, mutta Vappu ei millään jaksanut nostaa kinttujaan. Loka pakeni turhan paljon pohjetta ja vaikka Vinja tekikin hyvin, se ei silti pistänyt parastaan.
– Aimie raippaa sinne ja istut sitä laukkaa, kokoa Vappua hieman, enemmän ulko-ohjasta ja asetus ja vaihto! No, ei vaihtanut laukkaa, ota ravin kautta uusi nosto ja sen mukaan uusi yritys!
– Nyt menee Pinja ihan hyvin, aseta, pohje, katse ja vaihda! Nyt vaihtui ristilaukaksi, eli etupää vaihtoi, mutta takapää ei. Kokoa enemmän niin sitten vaihtuu.
– Viivi, pyydä siltä enemmän, aseta taivuta, ulkopohje kiinni kaarteessa, mutta älä anna kaatua sisälle, kokonaisvaltaisesti sanottuna: ratsasta enemmän.
– Veke rauhallisesti siellä, ota kiinni vain, hyvä, pidä silti pohkeet kiinni hennosti, ettei laukka kuole kokonaan pois. Pidäte läpi vain, puomi tulee jo! Ja siinä se meni ohi.
Pienten sähläysten jälkeen alkoivat laukanvaihdot onnistua puomien kanssa ihan kiitettävästi. Jokainen sai ainakin pari onnistunutta vaihtoa ja kaikki olivat ainakin väsyneitä.
– Oli kiva tunti kai tulette joskus uudestaan? virnistelin samalla, kun tuntilaiset lähtivät pois kipeiden lihasten kera.
Koulua Kopsun silmän alla, kun olet ilmoittautunut, et voi enää perääntyä joten mieti tarkkaan haluatko olla rampa seuraavat kaksi päivää! Tunnilla menemme kaikkea mitä hullun opettajan päähän tulee, ja kaikki tehtävät tehdään pilkuntarkasti!
Oletko varma? Mieti vielä!
Jos nyt kuitenkin olet jo päättänyt tulla, niin ole hyvä ja pistä vapaamuotoinen hakemus alle. Hevostoiveita lie turha laittaa, päätän ne itse :3. Kysessä on raaka peli joten neljä ensimmäistä pääsevät mukaan, kuitenkin sillä ehdolla, että hakemukseen oli jotenkin panostettu. Kiitos ja kumarrus.
Osallistujat:
Viivi
Pinja
Vegasi
Aimie
maroonit maksaneet
Tarina:
Koulutunti
Viivi - Vinja
Pinja - Loka
Vegasi - Lore
Aimie - Vappu
Kaikki valuivat hitaasti, mutta varmasti maneesiin. Ulkona riehuva lumimyräkkä jäi maneesin ulkopuolelle, ja suljin ovet ettei lämmin ilma karkaisi. Käskin tuntilaisten hypätä vain selkään ja aloittaa kävelyn omassa tahdissa. Annoin ponien kävellä rauhassa kolmisen kierrosta kumpaankin suuntaan. Käskin lopulta ottaa ohjat käteen ja aloittamaan työskentelyn.
Lämmittelyssä aloin jo kunnolla käskemään tuntilaisia, jotka tekivät parhaansa, muttei kuitenkaan tarpeeksi minulle.
– Pinja rento käsi Lokalle, enemmän pohjetta ja istuntaa, pidä silti tuntuma! Aimie, potkase sitä kerran niin, että Vapun maksa heiluu! huusin useampaan otteeseen.
– Veke, tarviiko mun edes sanoa? huusin blondille, joka otti Lorea kiinni edestä, ruuna oli ollut ihmeellisellä tuulella, oikein joulumielellä. – Viivi ratsasta enemmän, kulmat, asetus, kaikki, se hevonen ei saa ottaa yhtäkään askelta ilman sun kontrollia.
Kun ryhmä oli ravannut molempiin suuntiin, aloitimme ensimmäisen tehtävän.
– Selitän tän kerran, joten parempi kuunnella. Eli teette loivan takaosakäännöksen tämän tötsän ympäri, sanoin samalla kun pistin tötsän vähän uran sisäpuolelle. – Sen jälkeen kun olette tehneet takaosakäännöksen oikealle, nostatte oikean laukan ja jatkatte matkaa suoraan. Eli 180 astetta takaosan ympäri ja laukannosto kun hevonen ei ole vielä ihan menosuuntaan. (Havainnollistava kuva.) Ymmärsivätkö kaikki?
Sain vastaukseksi hieman mutinoita, mutta kukaan ei näyttänyt täysin pihalla olevalta.
– Ja sieltä ensimmäinen, Viivi!
Viivi aloitti takaosakäännöksen hieman epävarmasti ja Vinja lähti suurelle puolikaarelle.
– Ei noin isoa kaarta, ei saa mennä keskihalkaisijan yli, käske enemmän vasemmalla pohkeella väistämään oikealle, katso mihin menet. Voi vähän johtaa oikealla ohjalla. Vasen ohja pidättää ja hellittää, pidättää ja hellittää. Lauoin ohjeita täydeltä laidalta ka Viivi näytti hieman pelokkaalta.
– Ja laukannosto! Sen pitäisi reagoida heti, ei sekunnin päästä. Ja vähän aikaisemmin se laukannosto, hevonen ei saisi olla suorana menosuuntaan, muuten meidän tavoite ei onnistu.
– Ai mikä tavoite tässä on? Pinja kysyi Lokan selästä.
– Tuntihevoset yllensä luistavat laukannostossa vain ”kaatumalla” laukkaan. Tällöin ne eivät käytä kunnolla takapäätä. Tämä treenaus saa ne käyttämään perää, koska ne lähtevät käännöksestä. Mutta Pinja varmaan haluaakin tulla seuraavaksi!
– En kyllä oikein ymmärtänyt…
– Se oli käsky, ei pyyntö, sanoin kylmäkiskoisesti, mutta hymyilin sitten.
Pinja tuli Lokan kanssa hyvin rauhallisesti, mutta kuitenkin hyvin.
– Rauhassa sitä käyntiä noooin, rauhoittelin parivaljakkoa. Loka tuli hyvin, mutta sipsutteli turhan paljon.
– Nyt se on liikaa kädellä, pohje täytyy muistaa myös. Katselin kun he aloittivat tehtävän ja annoin heti ohjeita: – Katse ja asetus. Pohje käy ja kun hevonen vastaa siihen, se hellittää, ja sama toistuu. Älä kallistu oikealle, vaan pidä vartalo suorassa.
Kun Pinja nosti laukan, Loka lähti turhan lujaa, melkein alta pois.
– Pidätettä, istu pystyssä, rauhallinen istunta, pohkeet silti tuntumalla! huusin maneesin toiseen päähän, missä Pinja meni jo voltilla. – Aimie, kultaseni, ihanaa, että olet seuraava!
Aimie tuhahti, mutta lähti kuitenkin kävelemään kohti tehtävää.
– Vappuun vähän vauhtia! hymyilin Aimielle, joka jymäytti pohkeensa Vapun kylkiin.
– Saatanan suomalaiset, mutisin itsekseni ja hain Aimielle raipan käteen. – Käytä sitä.
Antamani raippa toimi, ja saimme herätettyä Vappua hieman. Vappu meni suhteellisen hyvin tehtävän, mutta toimi hieman hitaasti, eikä vastannut välittömästi Aimien apuihin.
– Herättele sitä hieman, ravi-käynti siirtymisiä ja pysähdyksiä, neuvoin Aimieta kun hän hidasti laukasta takaisin käyntiin.
– Veke sinä olet vielä jäljellä! huudahdin ylipirteänä ja annoin käden huitaisulla Vekelle luvan tulla. Lore meinasi jo alussa ottaa raville, mutta Veke hiljensi ponin hienosti.
– Varo, ettet hidastaessasi köyristä selkääsi, ohjeistin ja tyttö ojentautui heti. Lore meni rahallisesti ja hyvin takaosakäännöksen, huomautettavaa toki löytyi.
– Nyt se taipuu ihan banaaniksi jo, pidä tuki ohjissa ja muista pidätteet. Kun tuli laukannoston aika, Lore ampaisi laukkaan.
– Ihan hyvä nosto, käytti takapäätään, mutta ehkä pikkiriikkisen liian vauhdikas, nauroin ja ohjeistin heitä samalla kun ratsukko laukkasi ympyrällä.
– Kävelkääpä nyt, mutta selitän samalla seuraavan tehtävän. Eli, niinkin hauskaa, kuin kolmikaarista kiemurauraa! Hurraa! Ja, jotta meno ei olisi liian tylsää, te teette laukanvaihdon keskellä, toki puomien avustuksella, sanoin ja sain kaikki puhumaan ja huokailemaan itsekseen. Kun kävelyt oli kävelty ja kolme puomia oli paikallaan, saimme aloittaa.
– Eli ottakaapa vasen kierros ja sitten mennään, ei tarvitse tulla yksi kerrallaan. Ensimmäisellä puomilla ei siis tarvitse vaihtaa laukkaa, mutta sitten jo täytyy. Pitkä sivu mennään ravissa, sitten laukannosto. Ja ensimmäinen aloittaa siellä jo!
Ensin tytöillä ei meinannut onnistua mikään. Löytyy ääripäitä, kuten Lore ja Vappu. Lore pinkoi kuin tuli hännän alla, mutta Vappu ei millään jaksanut nostaa kinttujaan. Loka pakeni turhan paljon pohjetta ja vaikka Vinja tekikin hyvin, se ei silti pistänyt parastaan.
– Aimie raippaa sinne ja istut sitä laukkaa, kokoa Vappua hieman, enemmän ulko-ohjasta ja asetus ja vaihto! No, ei vaihtanut laukkaa, ota ravin kautta uusi nosto ja sen mukaan uusi yritys!
– Nyt menee Pinja ihan hyvin, aseta, pohje, katse ja vaihda! Nyt vaihtui ristilaukaksi, eli etupää vaihtoi, mutta takapää ei. Kokoa enemmän niin sitten vaihtuu.
– Viivi, pyydä siltä enemmän, aseta taivuta, ulkopohje kiinni kaarteessa, mutta älä anna kaatua sisälle, kokonaisvaltaisesti sanottuna: ratsasta enemmän.
– Veke rauhallisesti siellä, ota kiinni vain, hyvä, pidä silti pohkeet kiinni hennosti, ettei laukka kuole kokonaan pois. Pidäte läpi vain, puomi tulee jo! Ja siinä se meni ohi.
Pienten sähläysten jälkeen alkoivat laukanvaihdot onnistua puomien kanssa ihan kiitettävästi. Jokainen sai ainakin pari onnistunutta vaihtoa ja kaikki olivat ainakin väsyneitä.
– Oli kiva tunti kai tulette joskus uudestaan? virnistelin samalla, kun tuntilaiset lähtivät pois kipeiden lihasten kera.
