Post by Meeba on Mar 6, 2011 20:58:45 GMT 3
Neljä kuvankaunista ratsukkoa syöksyivät pehmeässä kiitolaukassa läpi koivikon. Lumi oli alkanut sulamaan, ja juuri siksi kaikki olivat halunneet tulla ehdottomasti maastoon. Lumikuorrutteisista puista tipahteli vähän väliä runsaat kerrokset lunta alas. Mutta yksinäisessä kuusessa oli vielä runsaasti lunta.
Jepu, eli maastovaellus 19.3 Shelyesin poneilla / yksityisillä poneilla.
Osallistujia otan tosiaanviisi kolme, mukaanlukien itseni (ratsukoita on siis kuusi neljä.)
Raotin tallinoven hymyillen, ja talutin valkean ratsuni ulos tallinpihalle, mistä olimme lähdössä maastoon muun porukan kanssa. Laskin jalustimet alas Lunan satulasta, ja ponnistin selkään sen jälkeen, kun kiristin satulavyön. Kurkkailin välillä taaksepäin. Lähdimme liikkeelle aamu yhdeksältä, aluksi tosin varsin rauhallisilla meiningeillä. Sitten kun olisimme kaikki heränneet, ja saaneet ponitkin lämpeämään, niin alottaisimme varmaan retken reippaamman osuuden. Toki meillä oli evästäkin mukana, minulla oli pieni laukku, jota pidin vyötärölläni. Pari leipää, mehupulloa ja viltti, johon menisimme puolivälillä istumaan ja lounastamaan. Tästä tulisi mukavaa.
Ennenkuin huomasinkaan, takaatani kuului kiljahdus, ja Veke saapui tallista roikkuen Crimpun ohjista kiinni.
"Oho! Rauhoittele sitä vähän, nyt se innostui tosi paljon!" Huudahdin ja käänsin Lunaa pois Veksun ja Crimpun tieltä.
"Crime on niin innoissaan... no, nyt mä ainakin tiedän, että tää on ihan aamuvirkku. Nice!" Tyttö virnisti ja ponnisti vieressäni poninsa selkään. "Odotellaan vielä Loviisaa ja Effiä. Molemmat ovat laittamas ratsujaan", hymähdin. "Mutta me voitais mennä tohon kentälle tekemään pari kierrosta", hymyilin ja Veke nyökkäsi. Ohjasimme ponit kentälle, uran sisäpuolelle pitkin ohjin ja annoimme ratsujemme oikoa jalkojaan ja venytellä kunnolla.
"Noniin, täällä me ollaan", Loviisa ilmestyi kentänlaidalle poninsa kanssa, ja sitten ohjasimme ponit pois kentän sisältä.
"Mahtia. Oletko nähnyt Effiä?" Hymähdin ja tiirailin kauemmas, ja huomasin lopulta helpotuksekseni tytön saapuvan rauhallisen Pablon kanssa tallinpihalle. Muodostimme kaarron, jotta Loviisa ja Effi saisivat ponit viimeisteltyä ja noustua selkään.
"Okei, järjestys on sellainen, että minä johdan jonoa, sitten tulee Pablo, sitten Crime, ja lopulta Ella. Kaikki kuulolla?" Vilkuilin taakseni ja puhuin kovalla äänellä joka raikui pitkin tallinpihan. Jassu vilkutti päärakennuksen ikkunasta meille ja hymyili. Minä vilkutin takaisin ja katsoin taakseni.
"Joo, mukana ollaan, kuulolla ollaan", kaikki vastasivat samaan kaikuun ja sitten maiskutin Lunan liikkeelle. Pablo tuli perässäni laiskasti. Luna käveli tänään oikein nopeasti, ja koska takana olevalla Pablolla ja hoitsullani Lunalla oli niin paljon kokoeroa, että se oli vain hyvä asia.
Kävelimme Shelyesin läheisellä soratiellä, josta oli aamulla sulanut rutkasti lunta. Hanki kimalteli kuitenkin aika runsaasti vielä, joten emme aikoneet mennä ihan kahlailemaan.
"Mennään tosta polulta, mitä on jo tehty meitä varten valmiiksi. Metsän kautta me mennään järvenrantaan, ja sitten mennään hyppäämään vähän maastoesteitä", hymyilin. "Ei toki mitään suuria, sellaisia sopivia teille", lisäsin ja virnistin, kun kurkkasin taaksepäin.
Pablo pärskähti, saaden Crimen värähtämään ja pukittamaan yhtäkkiä.
"HEI!" Veke pidätti höpsöä poniansa ja nosti tämän pään ylös.
"Just noin. Aina, kun ne yrittää pukittaa, niin pään vaan ylös", sanoin taaksepäin, ja kaikki nyökkäilivät. Ponit tallustivat allamme varsin nätisti laajaa polkua keskelle metsää. Aloimme kiertämään lumen ja vihreän sekoittamaa maata. Välillä puista tippui lumikerroksia, saaden ainakin Ellan ja Lunan säikähtämään. Ponit kääntyilivät välillä, mutta saimme pidettyä ne kurissa.
"Kaunista, eikö? Ajattelin just tossa vähän matkan päässä syödä, sen jälkeen otettais eka rauhallisesti ja sitten mentäis vaikka kunnon laukkapätkiä", hymyilin. "Käykö se teille?" Virnistin, ja katsoin taaksepäin. Kaikki nyökkäilivät tyytyväisenä.
"No loistavaa! Sitten te voitte nostaa ravin, pidätelkää vähän, muistakaa sopivat välimatkat. Huutakaa, jos jotain sattuu, niin me odotetaan", ääneni kantautui muitten korviin ja tytöt hihkaisivat.
Nostin Lunalla ravin, ja tamma lähti pehmeään kouluratsastusraviin. Se oikoi kaulansa muotoon ja nosti jalkojansa, eikä se kertaakaan kompastunut askeliinsa. Kevensin, ja annoin sitten Lunan viedä. Näytin merkkiä taaksepäin, että hidastimme käyntiin, ja lopulta istuimme satulassa, ponit pärskyen vähän väliä.
"Okei, sitten jäädään tähän sulaneelle kohdalle. Mulla on paksut viltit, eikä tässä näytä menevän mitään ällöttäviä ötököitäkään. Ponit eivät lähde missään tapauksessa minnekkään, mutta omistajat voisivat, samoin kyllä minä ja Effikin, tarkistaa kuitenkin varmuuden vuoksi sen, että pysyisivätkö ratsut täällä. Crime pudisti päätään, ja alkoi nuuhkimaan, ja rapsuttamaan sitten tamman säkää höristen. Luna pärskähti ja otti askeleen sivummalle. Effin ratsu Pablo taas oli kiinnostunut tytön huivista. Pablo hamusi tätä jatkuvasti, ja seurasi tyttöä jopa viltille.
"Okei, nyt ne ei karkaa", virnistin, kun olin laittanut pari langanpätkää suurien puiden ympärille ikäänkuin laitumien aidaksi.
"Lol. Sä se jos joku oot valmistautunut tähän ihan kunnolla", Veke ja Loviisa räkättivät kippurassa fleecealustan päällä, kun naureskellen asetin eväitä tyttöjen nenien eteen.
"Effi, sä menet tosi hyvin Pablolla. Sovitte hyvin yhteen. Pablo on rauhallinen, samoin säkin", hymyilin, ja Effi nyökkäsi haukatessaan sämpyläänsä ja kulauttaen fantapullostansa vähän suuhunsa.
"Kunnon eväät. Mikään ei voita fantaa ja sämpylöitä..", huokaisin ja Loviisa hymyili.
"Kiva kun laukataankin. Eiköhän me kohta jatkettais matkaa?" Veksu hymyili ja rapsutti Crimeä, kun oli mennyt katsomaan miten tällä sujuu. "Joo, kohta. Sitten kun eväät on syöty", hymyilin ja laitoin jaffapulloni takaisin reppuuni.
Pian kaikki olivat syöneet, ja menimme hakemaan hevoset hienolta laitumisysteemiltäni. Talutimme ratsut takaisin jonoon, ja jatkoimme matkaa.
Kun olimme matkustaneet rauhallisesti, sanoin että nostimme laukan ja nojasin jalustimille.
"Jiihaa!" Huusin (wtf) nauraen, ja tartuin vähän Lunan liehuvaan harjaankin.
"Mahtavaa!" Muutkin huusivat, ja lähdimme maastoesteille.
Ensimmäinen este oli kaatunut puu. Sellainen pieni este. Nojasin eteenpäin jalustimilla ja katsoin eteenpäin, myödäten tammalla, ja sitten tämä hyppäsi, minä liehuen kiinni harjassa. Seuraavaksi Pablo hyppäsi, Effi taitavasti myödäten ja nousten jalustimille.
Pablon jalka kolahti tukkiin, ja tämä horjahti huonossa tasapainossa maahan. Henkäisin pelästyneesti - Effi horjahti kaulalle, mutta asettui takaisin satulaan hengähtäen.
"Se.. oli.. lähellä!" Huokaisin. Onneksi ei käynyt mitenkään. Sitten Veke ja Crime hyppäsivät, varsin taitavasti. Olihan Crimppu mennyt korkeampiakin esteitä.
Loviisa ja Ella hyppäsivät myös esteen ongelmatta. Jatkoimme matkaa seuraavalle esteelle. Kiviasetelma. Helppo sellainen. Kaikki hyppäsivät sen virheettä ja jatkoimme seuraavalle esteelle.
Hikihyppelyn jälkeen laukkasimme takaisin metsään, ja sen kautta järvenrantaan.
"Ai, me ollaankin täällä jo!" Naurahdin. Mahtavaa!
"Noniin, jäädään tähän hetkeksi. Jos teillä on kameroita, ottakaa ihmeessä.. videota!" Virnistin, kaivoin taskustani kosketusnäyttöni ja aloin kuvaamaan tyttöjä, jotka kihersivät noloina selässä.
Sitten menimme takaisin samalle polulle, mistä olimme tulleet ja nostimme soratiellä ravin.
Jassu tuli tallinpihalla vastaamme. "Moi!" Ruskeahiuksinen tervehti hymyillen. "Hui. Tai siis.. moi!" Virnistin. Nousimme kaarrolla ponien selästä ja laskeuduimme maahan. Yay, oli kivaa, kiitos!
Jepu, eli maastovaellus 19.3 Shelyesin poneilla / yksityisillä poneilla.
Osallistujia otan tosiaan
Osallistujat:
Meeba-Luna
Veke-Crime
Loviisa-Ella
Effi-Pablo
Ratsastaja-Ratsu
Ratsastaja-Ratsu
Veke-Crime
Loviisa-Ella
Effi-Pablo
Ratsastaja-Ratsu
Tarina
Raotin tallinoven hymyillen, ja talutin valkean ratsuni ulos tallinpihalle, mistä olimme lähdössä maastoon muun porukan kanssa. Laskin jalustimet alas Lunan satulasta, ja ponnistin selkään sen jälkeen, kun kiristin satulavyön. Kurkkailin välillä taaksepäin. Lähdimme liikkeelle aamu yhdeksältä, aluksi tosin varsin rauhallisilla meiningeillä. Sitten kun olisimme kaikki heränneet, ja saaneet ponitkin lämpeämään, niin alottaisimme varmaan retken reippaamman osuuden. Toki meillä oli evästäkin mukana, minulla oli pieni laukku, jota pidin vyötärölläni. Pari leipää, mehupulloa ja viltti, johon menisimme puolivälillä istumaan ja lounastamaan. Tästä tulisi mukavaa.
Ennenkuin huomasinkaan, takaatani kuului kiljahdus, ja Veke saapui tallista roikkuen Crimpun ohjista kiinni.
"Oho! Rauhoittele sitä vähän, nyt se innostui tosi paljon!" Huudahdin ja käänsin Lunaa pois Veksun ja Crimpun tieltä.
"Crime on niin innoissaan... no, nyt mä ainakin tiedän, että tää on ihan aamuvirkku. Nice!" Tyttö virnisti ja ponnisti vieressäni poninsa selkään. "Odotellaan vielä Loviisaa ja Effiä. Molemmat ovat laittamas ratsujaan", hymähdin. "Mutta me voitais mennä tohon kentälle tekemään pari kierrosta", hymyilin ja Veke nyökkäsi. Ohjasimme ponit kentälle, uran sisäpuolelle pitkin ohjin ja annoimme ratsujemme oikoa jalkojaan ja venytellä kunnolla.
"Noniin, täällä me ollaan", Loviisa ilmestyi kentänlaidalle poninsa kanssa, ja sitten ohjasimme ponit pois kentän sisältä.
"Mahtia. Oletko nähnyt Effiä?" Hymähdin ja tiirailin kauemmas, ja huomasin lopulta helpotuksekseni tytön saapuvan rauhallisen Pablon kanssa tallinpihalle. Muodostimme kaarron, jotta Loviisa ja Effi saisivat ponit viimeisteltyä ja noustua selkään.
"Okei, järjestys on sellainen, että minä johdan jonoa, sitten tulee Pablo, sitten Crime, ja lopulta Ella. Kaikki kuulolla?" Vilkuilin taakseni ja puhuin kovalla äänellä joka raikui pitkin tallinpihan. Jassu vilkutti päärakennuksen ikkunasta meille ja hymyili. Minä vilkutin takaisin ja katsoin taakseni.
"Joo, mukana ollaan, kuulolla ollaan", kaikki vastasivat samaan kaikuun ja sitten maiskutin Lunan liikkeelle. Pablo tuli perässäni laiskasti. Luna käveli tänään oikein nopeasti, ja koska takana olevalla Pablolla ja hoitsullani Lunalla oli niin paljon kokoeroa, että se oli vain hyvä asia.
Kävelimme Shelyesin läheisellä soratiellä, josta oli aamulla sulanut rutkasti lunta. Hanki kimalteli kuitenkin aika runsaasti vielä, joten emme aikoneet mennä ihan kahlailemaan.
"Mennään tosta polulta, mitä on jo tehty meitä varten valmiiksi. Metsän kautta me mennään järvenrantaan, ja sitten mennään hyppäämään vähän maastoesteitä", hymyilin. "Ei toki mitään suuria, sellaisia sopivia teille", lisäsin ja virnistin, kun kurkkasin taaksepäin.
Pablo pärskähti, saaden Crimen värähtämään ja pukittamaan yhtäkkiä.
"HEI!" Veke pidätti höpsöä poniansa ja nosti tämän pään ylös.
"Just noin. Aina, kun ne yrittää pukittaa, niin pään vaan ylös", sanoin taaksepäin, ja kaikki nyökkäilivät. Ponit tallustivat allamme varsin nätisti laajaa polkua keskelle metsää. Aloimme kiertämään lumen ja vihreän sekoittamaa maata. Välillä puista tippui lumikerroksia, saaden ainakin Ellan ja Lunan säikähtämään. Ponit kääntyilivät välillä, mutta saimme pidettyä ne kurissa.
"Kaunista, eikö? Ajattelin just tossa vähän matkan päässä syödä, sen jälkeen otettais eka rauhallisesti ja sitten mentäis vaikka kunnon laukkapätkiä", hymyilin. "Käykö se teille?" Virnistin, ja katsoin taaksepäin. Kaikki nyökkäilivät tyytyväisenä.
"No loistavaa! Sitten te voitte nostaa ravin, pidätelkää vähän, muistakaa sopivat välimatkat. Huutakaa, jos jotain sattuu, niin me odotetaan", ääneni kantautui muitten korviin ja tytöt hihkaisivat.
Nostin Lunalla ravin, ja tamma lähti pehmeään kouluratsastusraviin. Se oikoi kaulansa muotoon ja nosti jalkojansa, eikä se kertaakaan kompastunut askeliinsa. Kevensin, ja annoin sitten Lunan viedä. Näytin merkkiä taaksepäin, että hidastimme käyntiin, ja lopulta istuimme satulassa, ponit pärskyen vähän väliä.
"Okei, sitten jäädään tähän sulaneelle kohdalle. Mulla on paksut viltit, eikä tässä näytä menevän mitään ällöttäviä ötököitäkään. Ponit eivät lähde missään tapauksessa minnekkään, mutta omistajat voisivat, samoin kyllä minä ja Effikin, tarkistaa kuitenkin varmuuden vuoksi sen, että pysyisivätkö ratsut täällä. Crime pudisti päätään, ja alkoi nuuhkimaan, ja rapsuttamaan sitten tamman säkää höristen. Luna pärskähti ja otti askeleen sivummalle. Effin ratsu Pablo taas oli kiinnostunut tytön huivista. Pablo hamusi tätä jatkuvasti, ja seurasi tyttöä jopa viltille.
"Okei, nyt ne ei karkaa", virnistin, kun olin laittanut pari langanpätkää suurien puiden ympärille ikäänkuin laitumien aidaksi.
"Lol. Sä se jos joku oot valmistautunut tähän ihan kunnolla", Veke ja Loviisa räkättivät kippurassa fleecealustan päällä, kun naureskellen asetin eväitä tyttöjen nenien eteen.
"Effi, sä menet tosi hyvin Pablolla. Sovitte hyvin yhteen. Pablo on rauhallinen, samoin säkin", hymyilin, ja Effi nyökkäsi haukatessaan sämpyläänsä ja kulauttaen fantapullostansa vähän suuhunsa.
"Kunnon eväät. Mikään ei voita fantaa ja sämpylöitä..", huokaisin ja Loviisa hymyili.
"Kiva kun laukataankin. Eiköhän me kohta jatkettais matkaa?" Veksu hymyili ja rapsutti Crimeä, kun oli mennyt katsomaan miten tällä sujuu. "Joo, kohta. Sitten kun eväät on syöty", hymyilin ja laitoin jaffapulloni takaisin reppuuni.
Pian kaikki olivat syöneet, ja menimme hakemaan hevoset hienolta laitumisysteemiltäni. Talutimme ratsut takaisin jonoon, ja jatkoimme matkaa.
Kun olimme matkustaneet rauhallisesti, sanoin että nostimme laukan ja nojasin jalustimille.
"Jiihaa!" Huusin (wtf) nauraen, ja tartuin vähän Lunan liehuvaan harjaankin.
"Mahtavaa!" Muutkin huusivat, ja lähdimme maastoesteille.
Ensimmäinen este oli kaatunut puu. Sellainen pieni este. Nojasin eteenpäin jalustimilla ja katsoin eteenpäin, myödäten tammalla, ja sitten tämä hyppäsi, minä liehuen kiinni harjassa. Seuraavaksi Pablo hyppäsi, Effi taitavasti myödäten ja nousten jalustimille.
Pablon jalka kolahti tukkiin, ja tämä horjahti huonossa tasapainossa maahan. Henkäisin pelästyneesti - Effi horjahti kaulalle, mutta asettui takaisin satulaan hengähtäen.
"Se.. oli.. lähellä!" Huokaisin. Onneksi ei käynyt mitenkään. Sitten Veke ja Crime hyppäsivät, varsin taitavasti. Olihan Crimppu mennyt korkeampiakin esteitä.
Loviisa ja Ella hyppäsivät myös esteen ongelmatta. Jatkoimme matkaa seuraavalle esteelle. Kiviasetelma. Helppo sellainen. Kaikki hyppäsivät sen virheettä ja jatkoimme seuraavalle esteelle.
Hikihyppelyn jälkeen laukkasimme takaisin metsään, ja sen kautta järvenrantaan.
"Ai, me ollaankin täällä jo!" Naurahdin. Mahtavaa!
"Noniin, jäädään tähän hetkeksi. Jos teillä on kameroita, ottakaa ihmeessä.. videota!" Virnistin, kaivoin taskustani kosketusnäyttöni ja aloin kuvaamaan tyttöjä, jotka kihersivät noloina selässä.
Sitten menimme takaisin samalle polulle, mistä olimme tulleet ja nostimme soratiellä ravin.
Jassu tuli tallinpihalla vastaamme. "Moi!" Ruskeahiuksinen tervehti hymyillen. "Hui. Tai siis.. moi!" Virnistin. Nousimme kaarrolla ponien selästä ja laskeuduimme maahan. Yay, oli kivaa, kiitos!
ANTEEKSI!