Post by Kopsu on Jan 4, 2011 20:02:54 GMT 3
Infoa:
Tunnille otan 3 ratsastajaa, mutta jos on enemmänkin tulijoita, niin sitten päätän ketkä pääsevät. Siksi kannattaa pistää jotain miksi minä- asiaa ilmoittautumiseen. Kaikki saavat tulla mukaan, niin hoitajat, yksärien omistajat, kuin random kävijät. Hevosia saa toivoa, mutta voin niitä halutessa vaihtaa.
Lomake:Waroitus! Virallista kamaa tulossa :D
Kopioi tämä ilmoittautumiseen:
Nimi:
rats.kokemus:ei irl vaan url tietty
Miksi minä?:miksi juuri Sinun pitäisi tulla?
Muuta:hevos toiveet, kysymykset.. yms.
Miitä tunnilla tehdään?:
Koska otsikkona on 'tehotunti' on listalla tietenkin sitä iän ikuista istunta rääkkiä. Sillä en sentään koko tuntia teitä rääkkää, vaan listalla on myös laukka painotteista puurtamista. Kontrollin hakeminen on myös luettavissa rivien välissä.
Maksu?:
Ei, meillä ei käy Visa, tai Visa Electron. Maksuna joko tarina, kuva tai sarjakuva. Nyt en hyväksy runoja, koska niistä tulee usein hutaistuja kiireen painaessa päälle.
Maksu aikaa on noin kuukausi ja siitä alkaen kun tarina saapuu.
Osallistujat:
- Catu - Lore (turha pilata mun mussukkaa, mä katon teitä ekstra tarkasti :D)
- Aimie - Milka (Saadako sinä eloa laiska poni vai eikö saada. C:)
- Sirikka - Milli (yksi hullu vuonopolle pitää aina tunkea mukaan ;D)
Tarina:
Tehotunti
Catu - Lore -Tää ois niiq maksettu
Aimie - Milka
Sirikka – Milli -Haluutsä maksaa luonnossa...? Ai ei, no piirrä kuva sitte.
– Noniin selkään nyt meillä ei laiskotella! kailotin oitis kun kolme innokasta (tai vähemmän innokasta) ratsukkoa seisoivat rivissä. Kaikki alkoivat kavuta ratsujen selkään, joten minä päätin tehostaa pelottavaa ulkomuotoani ottamalla kaksi pitkää koulupiiskaa käteeni.
– Ja oitis uralle kävelemään, patistin oppilaitani jotka kannustivat ratsut maneesin uralle talsimaan. Annoin kaikkien kävellä pitkin ohjin kolmisen kierrosta, ennen kuin käskin kerätä ohjat. Milka alkoi jo nyt nimittäin niskuroida; tamma kulki vinosti ja nakkeli niskojaan kapinoiden ohjastuntumaa vasten.
– Aimie! huudahdin tytölle, joka käski ponia tiukalla pohkeella ja raipalla. Milka viskaisi päätään, mutta alistui tahtoonsa lopulta.
– Noniin, ottakaapa sitten jo ravia, sanoin maneesin keskeltä diktaattorin elein. Katselin hetken ympärilläni meneviä hevosia ennen kuin avasin suuni.
– Catu, pohkeesi on ihan liian takana jolloin pohje iskee kokoajan Loren kylkeen, siksi se kaahottaa noin. Paranna istuntaasi, sanoin, mutta lisäsin heti perään kovemmalla äänellä: – Ulko-ohjan tuki kaarteessa ja sisäpohje kiinni! Muuten se kaatuu sisälle liikaa.
Catu korjasi kohta virheitään ja teki voltinkin päälle.
– Hevonen kääntyy ulko-ohjasta, sisäpohje varmistaa, ettei hevonen kaadu sisälle ja sisäohja näyttää vain pikkuisen suuntaa, ja muista katse. Kevennä keskellä ja pienesti! huudahdin vielä ja näin Catun purevan hampaat yhteen. Katselin hetken muita ja päätin ottaa Sirikan käsittelyyn.
– Ottapas ensin kunnon ravi, ja lähde siitä sitten lyhentämään Sirikka, sanoin tytölle. Näin Sirikan antavan pohkeita, mutta Milli ei noteerannut sitä mitenkään.
– Pohkeita, pohkeita! korostin sanojani ja sain Sirikan puurtamaan entistä enemmän. – Et voi vain hakata Milliä kylkiin, vaan anna myös istunnalla vauhtia raville, kun ravi tuntuu hyvältä, voit alkaa lyhentää Millin askelta, mutta muistaa pitää pohkeet kiinni, ettei Milli hidasta.
Katsoin hetken Milliä, mutta kohta käännyin jo Aimien puoleen.
– Juhuu, Aimie! Pistäpäs se Milka nyt töihin, ota ensin suuria voltteja ja muista asetus sisälle. Pidä tuo istuta ja tahti, oikein hyvä. Muista kuitenkin ulko-ohja ja ulkopohje, älä päästää sitä tammaa kaatumaan ja asettumaan ulos! Ja sitten ravia toiseen suuntaan!
Toisessa suunnassa teimme vähän rauhallisemmin ravia ja annoimme hevosten ja ponien ehkä välillä vähän hengähtääkin. Mitään suurta ei tapahtunut ravien aikana, mitä nyt välillä sain huomautella erilaisista asioista ratsastajille.
– Sisäpohje läpi Catu! Aimie saisi enemmän kuolainta liikutella! Sirikka, älä jää vetämään sinne Millin suuhun!
Ravien jälkeen annoimme hevosten jo hieman levähtää, koska tulossa olisi aika paljon laukkaa. Päätin vähän selittää oppilailleni, mitä olisi tulossa.
– Ensin nostatte lyhyensivun keskeltä tavallisen laukan ja menette harjoituslaukassa ympyrän. Kun tulette pitkälle sivulle, nousette kevyeeseen istuntaan ja vähän aukaisette hevostenne jäseniä. Ennen kulmaa, istutte alas ja haette taas kontrollin laukkaa. Laukkaatte lyhyensivun läpi ja pitkällä sivulla hidastatte laukkaa mahdollisimman paljon. Raviin ei tietenkään saa siirtyä, eikä poni saa laahata jalkojaan kuin muuli, tuliko selväksi? katsoin muita jotka nyökkäilivät jo keskittyneenä.
– Koska Aimie niin sopivan näköinen aloittamaan, hän voisi vaikka aloittaa! sanoin virnistäen ja sain Aimielta murhaavan katseen. Rohkeasti tyttö alkoi kuitenkin kerätä ohjia käsiinsä.
– Muut pyörivät tuolla päädyssä, missä ei tehdä laukkaympyrää. Älkää menkö uralle eikä myöskään liian lähelle sitä, että laukkaajan ei tarvitse keskittyä muihin sohlaaviin ratsukoihin, sanoin myös muille ratsastajille, jotka nyökkäsivät.
– Noniin Aimie voit aloittaa, huusin maneesin toiseen päähän, jossa Aimie pidätteli Milkaa joka oli jo ottaa raviin. Aimie teki pidätteen ja antoi Milkalle laukkapohkeet.
– Reippaampi laukka! huusin oitis kun näin Milkan ensimmäisen askeleen. Aimie ratsasti ympyrälle jo paremmassa tempossa.
– Muista taivuttaa ja asettaa! Katsoin samalla Aimieta silmät hiukan viirussa. Aimie siirtyi ympyrältä uralle ja nousi kevyeeseen istuntaan kun pitkäsivu alkoi.
– Pidä se silti aisoissa! sanoin Aimielle, joka siltikin laukkasi ihan hyvässä tempossa pitkänsivun läpi. Aimie istui alas satulaan ja hidasti Milkaa.
– Katse edessä ja ota vähän kättä taakse, istu vastaan liikettä, mutta pidä pohkeet kiinni, huusin ohjeita Aimielle, joka totteli ohjeita parhaan mukaan. Pitkällä sivulla Aimie hidasti Milkan laukkaa, mutta poni ymmärsi avut väärin ja siirsi raviin.
– Pidä pohkeet kiinni! huusin Aimielle, joka otti puolipidätteen ja antoi uudet laukkapohkeet. Aimie istui laukkaa vastaan ja sai Milkan hidastamaan ja lyhentämään askelta.
– Se meni hyvin, sanoin kun Aimie hidasti Milkan ravin kautta käyntiin. Aimie huohahti ja taputti Milkaa antaen tammalle samalla vähän ohjaa. – Mutta sitten seuraava jo hophop!
Katsoin oppilaitani ja näin Sirikan lähtevän Millin kanssa. Milli kulki alussa hieman laiskasti, mutta Sirikka sai siihen vauhtia napakoilla pohkeilla.
– Hienoa, kehuin Sirikan varmaa asennetta. – Ota kuitenkin vähän enemmän tuntumaa siihen Milliin. Äläkä anna sen kiemurrella noin.
Sirikka istui alas käynnissä antaen samalla laukkapohkeet Millille. Poni viskoi häntäänsä nostaessa laukan, mutta totteli kuitenkin.
– Istu suorassa ei lentokone laukannostoja! sanoin katsellessani Sirikan menoa. Sirikka laukkasi ympyrälle, taivutti ja asetti ja sai Millin oikeastaan kääntymään jo kohtalaisen hyvin.
– Hieno, pidä vain yllä laukan tempo ja pidä käsi Millin sään yläpuolella. Katselin tamman ja tytön menoa kun he suunnistivat pitkälle sivulle. Sirikka nousi jalustimille ja antoi Millille kättä merkiksi reippaampaan laukkaan.
– Pidä selkä suorana Sirikka! huudahdin laukkaavalle tytölle. Sirikka suoristi selkänsä ja istui juuri ennen lyhyttä sivua satulaan.
– Soo, hidasta sitä Milliä, nyt ei kyllä ole mitään kontrollia tuossa laukassa! rauhoittelin kun Sirikka kaahotti lyhyen sivun läpi laukan muuttumatta miksikään. Sirikka kyllä sai lyhyellä sivulla Millin hallintaan, mutta hitaasta laukasta ei voinut kyllä puhua. Käskin Sirikan ottaa vielä yhden laukannoston niin, että Milli kuunteli ja laukka oli hidasta. Kun hidas laukka tuli, oli Sirikan aika väistyä ja Catun tulla paikalle yrittämään.
Lore kulki vähän ehkä hermostuneena kun Catu otti pidätteen toisensa jälkeen.
– Hidasta enemmän istunnalla ja jätä käsi kevyemmäksi, neuvoin jo tuttua Catua. Catu totteli, käytti enemmän istuntaa ja jätti käden pois peleistä hetkeksi.
– Hienoa, parempi noin, voit ottaa jo laukan. Katsoin kun Catu valmisteli huolellisesti laukan ja nosti sen Loren kanssa sitten.
– Pidä se ohjien ja pohkeitten välissä niin se alkaa hakea muotoa. Katselin Catun menoa kun hän ohjasi Loren ympyrälle. – Taivuta vain reilummin.
Catu siirtyi ympyrältä uralle ja alkoi jo antaa Lorelle vapauksia tulevalle pitkälle sivulle. Kulman jälkeen Catu nousi ylös ja antoi Lorelle hieman kättä. Loren reaktio hämmästytti niin minut kuin ratsastajansa; ruuna pinkaisi laukkaan tuli hännän alla maneesin sivua pitkin.
– Ympyrälle Catu, ympyrälle! huusin heti ruunan nähtyäni. Catu istui alas satulaan ja ohjasi Loren ympyrälle. Lore rauhoittui äkkiä, mutta Catu otti varmuuden vuoksi ravin kautta käyntiin.
– Voi olla että se säikähti jotain, Catu ihmetteli samalla kun käskin hänen ottaa pitkän sivun uudestaan.
– Mutta ota tällä kertaa vähän rauhallisemmin, älä päästä Lorea liiaksi vauhtiin. Catu lähti ravaamaan ja otti uudestaan laukan. Kun pitkä sivu tuli, Catu antoi Loren pidentää askeltaan mutta ei kuitenkaan liiaksi.
– Hieno, muista pitää kädet jämpteinä, sanoin Catulle joka lyhyellä sivulla istui alas ja hidasti Lorea. Laukka taas hidastui mainiosti toisella pitkällä sivulla.
– Hieno, vähän kovempaa ja muista pohkeet ettei mene raviksi. Katselin kun Catu hidasti sivun jälkeen raviin ja siitä käyntiin.
Annoin ratsukoitten hajota ympäri maneesia. Virnistelin itsekseni kun käskin ottaa jalustimet pois jaloista. Aimie tiesi tulevan ja huokaisten laski jalustimet Milkan sään yli ristiin.
– Kaikki varmasti tietävät mitä on tulossa, joten antaa mennä vain, virnistelin. Catu usutti Loren raviin ja alkoi hampaitaan irvistellen ja narskutellen keventää Loren ravin tahdissa. Myös Aimie huokaisi ja teki saman kuin Catu. Sirikka ei ensin tajunnut tätä tehtävää, joten hän katsoi ensin Catua ja Aimietä ennen kuin pohkeillaan puristi Millin vauhtiin. Kannustin kaikkia keventämään, mutta en unohtanut opettajan rooliani.
– Selkä suorana Sirikka ja kevennä, käytä lihaksiasi, hymähdin Sirikalle joka punan alkaessa värittää kasvoja kevensi yhä.
– Catu! Kevennäpä reippaammin, et pysy Loren tahdissa. Käytä sinäkin niitä lihaksiasi. Jos sinulla niitä edes on, sanoin viimeisen vähän hiljempaa, mutta niin, että Catu kuuli ja hän mulkaisikin minua kohden.
– Aimie, mitäs siellä virnistellään, nyt on tarkoitus tuupata koulua! kehotin hymyilevää Aimieta, joka potkaisikin Milkaan vähän lisää vauhtia.
– Ja nyt istukaa syvälle satulaan! sanoin ja annoin väsähtäneiden ratsastajien valua pehmeisiin, nahkaisiin satuloihin.
– Mutta tarkoitus ei ole laiskotella, sanoin heti ovelasti, – vaan nyt heti hidastatte ravia. Ennen kuin ehdin loppuun, tytöt alkoivat jo hidastella ratsujaan.
– Seis, työt! huudahdin ja sain kaikkien katseet kohdistumaan minuun.
– Heittäkää ohjat pois ja sitten istunnalla hidastatte ravia, sanoin viekkaasti. Sirikka voihkaisi, mutta heitti ohjat pois kuuliaisena. Samaa tekivät Aimie ja Catu. – Sitten vain ravia hidastamaan hophop!
– Ei Catu, Ei, eieiei, EI! Tarkoitus on hidastaa sitä ruunaa istunnalla, ei niin, että puserrat itsesi satulaan. Kaikki menee pieleen, ellet rentoudu. Noniin, mieti, että puserrat paskaa. Catu kohotti kulmakarvojaan ja Sirikka ja Aimie melkein nauroivat.
– Aivan, ihmisen erite, hauskaa, sanoin muka tylsästi mutta nauroin vähän itsekin.
– Kuitenkin, tee niin kuin sanoin, mutta pidä jalat rentoina. Vatsa- ja reisilihakset töihin Catu! Catu teki niin kuin pyysin, hän kiristi lihaksiaan ja Lore hidasti. Ohjat pomppivat villisti ponin kaulalla samalla kun aloitin ohjeistamisen uudestaan.
– Ja sitten puhalla ilmat ulos, rentoudu pikkuinen, sanoin hieman vitsillä, mutta Catu puhalsi ilmat ulos rauhallisesti ja ravi todella hidastui. Kehuin Catua ja siirryin opettamaan muita. Lopulta kävi ilmi, että hidastaminen ilman ohjia olikin aika hankalaa. Sirikka meinasi koko ajan kerätä ohjiaan, kun taas Aimien piti saada ensin edes hyvä ravi.
– Hankalaa eikö? kysäisin, vaikka tiesin jo vastauksen. – Noniin, antakaapa niiden kävellä hetki, niin kohta otetaan viimeisiä laukka harkkoja, selvä?
Pystytin surullisen kuuluisia tötsiä ympäri maneesia, parit puomitkin asettelin eripuolelle. Annoin kaikkien vielä hieman kävellä samalla kun selitin mentävän radan.
– Homma on nyt näin, että aloitatte lyhyen sivun keskeltä ja ravaatte pituushalkaisijalle. Keskellä pituushalkaisijaa nostetaan laukka ja lähdetään oikeaan kierrokseen. Teette ison keskiympyrän ja jatkatte matkaa. Lyhyen sivun menettekin ravissa. Kulmassa laukka ja pitkänsivun keskellä tulee stop. Ja puomit ovat siis keskiympyrällä ja tötsät kulmissa ettette oio niissä, katsoin tyttöjen reaktiota, ne olivat vähän huolestuneet, joten saapa nähdä miten homma toimii.
– Cee Aaa Tee Uuu, on sinun vuorosi loistaa! sanoin kun muut kinastelivat siitä kuka menee ensin radalle. Vaikka Catu kieltäytyi ankarasti, pakotin hänet aloittamaan. catu näytti minulle pitkää naamaa, mutta kannusti Loren raviin ja aloitti.
Tämä kierros mentiin vähän nopeammin kuin edellinen, eivätkä hevosetkaan säikkyneet. Tehtävä osoittautui aika vaikeaksi Catun sen tehtyä. Kulmat menivät vähän niin ja näin ja ravi oli laukan jälkeen aika vauhdikasta. Puomit tuli ylitettyä aika vauhdilla ja ympyrällä oli vaikea keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa. Milkalla mielialat vähän heittelivät. Ympyrällä se ei olisi millään jaksanut kantaa itseään loppuun asti, kun taas ravi oli turhankin ripeää. Milli taas heittelehti arvaamattomasti miten sattuu vaikka Sirikka piti ohjat kireällä ja käytti ympyröillä ulkoapuja. Lore taas oli oma vähän säikky itsensä. Catu sai tehdä paljon töitä, ettei Lore laiskottelisi ja oikoisi. Siitä oli tulossa pesunkestävä tuntiratsu.
Lopussa kaikki olivat väsyneitä ja hevoset menivät laiskahkoa ravia uralla löysin ohjin. Ravailut oli ravailtu ja kaikki olivat käynnissä. Aloin kysellä tunnin kulkua.
– Sirikka, miltäs se Milli tuntui? kysyin.
– Vähän arvaamaton ja aika tarkka istunta avuille itse asiassa. Saattaa yhtäkkiä mennä minne haluaa, ellei ratsastaja ole tarkkana. Laukoissa Milli oli myös vähän ruutitynnyri ja ravissakin meni välillä kovaa ja välillä hiljaa. Tässä on kyllä haastetta.
– Noniin, sitten Aimie.
– No, Milka on kyllä laiska! Mietin ensin, että mitä tästä oikein tulee. Mutta oikean ratsastajan alla varmasti ihana. Sain Milkan yhdessä vaiheessa ravaamaan hienosti, ja silloin kyllä tämä tamma näytti parhaimmat puolensa. Vähän on kylläkin arvaamaton kuten Milli, sehän nähtiin tuossa viimeisessä laukka tehtävässä.
– Juu aivan, sitten Catu. Mitäs pidit minun kulta mussukastani? Eikös ole ihana? virnistin.
– Voi onhan tämä, mutta alkaa siinä jo näkyä tuntiratsun piirteitä, välillä oli vähän kuuro avuille ja tuppasi oikomaan ja lintsaamaan tehtävistä. Mutta, kun tämän saa toimimaan, tottelee se oikein hienosti ja hakee muotoa sen jälkeen oikein helposti. Vähän se säikkyys kyllä haittaa, laukassa täytyy pitää pohkeet lähellä ja muutenkin pitää olla skarppina.
– No, mitäs mieltä olitte tehtävistä? jatkoin kyselyä.
– Tarpeeksi haastavia ainakin, mutta samalla niin yksinkertaisia, Aimie totesi.
– Niin, siinähän ensimmäisessä laukka tehtävässä oli vain yksi ympyrä, mutta muuten oli suoraa uraa, yllättävän vaikeaa, Catu jatkoi.
– Noniin, kiitos tunnista, voitte viedä hevoset talliin, hymyilin.
Maksut:
Catu
_____________________________________________________________________________________________________
Sirikka
]
_____________________________________________________________________________________________________
Aimie
Tunnille otan 3 ratsastajaa, mutta jos on enemmänkin tulijoita, niin sitten päätän ketkä pääsevät. Siksi kannattaa pistää jotain miksi minä- asiaa ilmoittautumiseen. Kaikki saavat tulla mukaan, niin hoitajat, yksärien omistajat, kuin random kävijät. Hevosia saa toivoa, mutta voin niitä halutessa vaihtaa.
Lomake:Waroitus! Virallista kamaa tulossa :D
Kopioi tämä ilmoittautumiseen:
Nimi:
rats.kokemus:ei irl vaan url tietty
Miksi minä?:miksi juuri Sinun pitäisi tulla?
Muuta:hevos toiveet, kysymykset.. yms.
Miitä tunnilla tehdään?:
Koska otsikkona on 'tehotunti' on listalla tietenkin sitä iän ikuista istunta rääkkiä. Sillä en sentään koko tuntia teitä rääkkää, vaan listalla on myös laukka painotteista puurtamista. Kontrollin hakeminen on myös luettavissa rivien välissä.
Maksu?:
Ei, meillä ei käy Visa, tai Visa Electron. Maksuna joko tarina, kuva tai sarjakuva. Nyt en hyväksy runoja, koska niistä tulee usein hutaistuja kiireen painaessa päälle.
Maksu aikaa on noin kuukausi ja siitä alkaen kun tarina saapuu.
Osallistujat:
- Catu - Lore (turha pilata mun mussukkaa, mä katon teitä ekstra tarkasti :D)
- Aimie - Milka (Saadako sinä eloa laiska poni vai eikö saada. C:)
- Sirikka - Milli (yksi hullu vuonopolle pitää aina tunkea mukaan ;D)
Tarina:
Tehotunti
Catu - Lore -Tää ois niiq maksettu
Aimie - Milka
Sirikka – Milli -Haluutsä maksaa luonnossa...? Ai ei, no piirrä kuva sitte.
– Noniin selkään nyt meillä ei laiskotella! kailotin oitis kun kolme innokasta (tai vähemmän innokasta) ratsukkoa seisoivat rivissä. Kaikki alkoivat kavuta ratsujen selkään, joten minä päätin tehostaa pelottavaa ulkomuotoani ottamalla kaksi pitkää koulupiiskaa käteeni.
– Ja oitis uralle kävelemään, patistin oppilaitani jotka kannustivat ratsut maneesin uralle talsimaan. Annoin kaikkien kävellä pitkin ohjin kolmisen kierrosta, ennen kuin käskin kerätä ohjat. Milka alkoi jo nyt nimittäin niskuroida; tamma kulki vinosti ja nakkeli niskojaan kapinoiden ohjastuntumaa vasten.
– Aimie! huudahdin tytölle, joka käski ponia tiukalla pohkeella ja raipalla. Milka viskaisi päätään, mutta alistui tahtoonsa lopulta.
– Noniin, ottakaapa sitten jo ravia, sanoin maneesin keskeltä diktaattorin elein. Katselin hetken ympärilläni meneviä hevosia ennen kuin avasin suuni.
– Catu, pohkeesi on ihan liian takana jolloin pohje iskee kokoajan Loren kylkeen, siksi se kaahottaa noin. Paranna istuntaasi, sanoin, mutta lisäsin heti perään kovemmalla äänellä: – Ulko-ohjan tuki kaarteessa ja sisäpohje kiinni! Muuten se kaatuu sisälle liikaa.
Catu korjasi kohta virheitään ja teki voltinkin päälle.
– Hevonen kääntyy ulko-ohjasta, sisäpohje varmistaa, ettei hevonen kaadu sisälle ja sisäohja näyttää vain pikkuisen suuntaa, ja muista katse. Kevennä keskellä ja pienesti! huudahdin vielä ja näin Catun purevan hampaat yhteen. Katselin hetken muita ja päätin ottaa Sirikan käsittelyyn.
– Ottapas ensin kunnon ravi, ja lähde siitä sitten lyhentämään Sirikka, sanoin tytölle. Näin Sirikan antavan pohkeita, mutta Milli ei noteerannut sitä mitenkään.
– Pohkeita, pohkeita! korostin sanojani ja sain Sirikan puurtamaan entistä enemmän. – Et voi vain hakata Milliä kylkiin, vaan anna myös istunnalla vauhtia raville, kun ravi tuntuu hyvältä, voit alkaa lyhentää Millin askelta, mutta muistaa pitää pohkeet kiinni, ettei Milli hidasta.
Katsoin hetken Milliä, mutta kohta käännyin jo Aimien puoleen.
– Juhuu, Aimie! Pistäpäs se Milka nyt töihin, ota ensin suuria voltteja ja muista asetus sisälle. Pidä tuo istuta ja tahti, oikein hyvä. Muista kuitenkin ulko-ohja ja ulkopohje, älä päästää sitä tammaa kaatumaan ja asettumaan ulos! Ja sitten ravia toiseen suuntaan!
Toisessa suunnassa teimme vähän rauhallisemmin ravia ja annoimme hevosten ja ponien ehkä välillä vähän hengähtääkin. Mitään suurta ei tapahtunut ravien aikana, mitä nyt välillä sain huomautella erilaisista asioista ratsastajille.
– Sisäpohje läpi Catu! Aimie saisi enemmän kuolainta liikutella! Sirikka, älä jää vetämään sinne Millin suuhun!
Ravien jälkeen annoimme hevosten jo hieman levähtää, koska tulossa olisi aika paljon laukkaa. Päätin vähän selittää oppilailleni, mitä olisi tulossa.
– Ensin nostatte lyhyensivun keskeltä tavallisen laukan ja menette harjoituslaukassa ympyrän. Kun tulette pitkälle sivulle, nousette kevyeeseen istuntaan ja vähän aukaisette hevostenne jäseniä. Ennen kulmaa, istutte alas ja haette taas kontrollin laukkaa. Laukkaatte lyhyensivun läpi ja pitkällä sivulla hidastatte laukkaa mahdollisimman paljon. Raviin ei tietenkään saa siirtyä, eikä poni saa laahata jalkojaan kuin muuli, tuliko selväksi? katsoin muita jotka nyökkäilivät jo keskittyneenä.
– Koska Aimie niin sopivan näköinen aloittamaan, hän voisi vaikka aloittaa! sanoin virnistäen ja sain Aimielta murhaavan katseen. Rohkeasti tyttö alkoi kuitenkin kerätä ohjia käsiinsä.
– Muut pyörivät tuolla päädyssä, missä ei tehdä laukkaympyrää. Älkää menkö uralle eikä myöskään liian lähelle sitä, että laukkaajan ei tarvitse keskittyä muihin sohlaaviin ratsukoihin, sanoin myös muille ratsastajille, jotka nyökkäsivät.
– Noniin Aimie voit aloittaa, huusin maneesin toiseen päähän, jossa Aimie pidätteli Milkaa joka oli jo ottaa raviin. Aimie teki pidätteen ja antoi Milkalle laukkapohkeet.
– Reippaampi laukka! huusin oitis kun näin Milkan ensimmäisen askeleen. Aimie ratsasti ympyrälle jo paremmassa tempossa.
– Muista taivuttaa ja asettaa! Katsoin samalla Aimieta silmät hiukan viirussa. Aimie siirtyi ympyrältä uralle ja nousi kevyeeseen istuntaan kun pitkäsivu alkoi.
– Pidä se silti aisoissa! sanoin Aimielle, joka siltikin laukkasi ihan hyvässä tempossa pitkänsivun läpi. Aimie istui alas satulaan ja hidasti Milkaa.
– Katse edessä ja ota vähän kättä taakse, istu vastaan liikettä, mutta pidä pohkeet kiinni, huusin ohjeita Aimielle, joka totteli ohjeita parhaan mukaan. Pitkällä sivulla Aimie hidasti Milkan laukkaa, mutta poni ymmärsi avut väärin ja siirsi raviin.
– Pidä pohkeet kiinni! huusin Aimielle, joka otti puolipidätteen ja antoi uudet laukkapohkeet. Aimie istui laukkaa vastaan ja sai Milkan hidastamaan ja lyhentämään askelta.
– Se meni hyvin, sanoin kun Aimie hidasti Milkan ravin kautta käyntiin. Aimie huohahti ja taputti Milkaa antaen tammalle samalla vähän ohjaa. – Mutta sitten seuraava jo hophop!
Katsoin oppilaitani ja näin Sirikan lähtevän Millin kanssa. Milli kulki alussa hieman laiskasti, mutta Sirikka sai siihen vauhtia napakoilla pohkeilla.
– Hienoa, kehuin Sirikan varmaa asennetta. – Ota kuitenkin vähän enemmän tuntumaa siihen Milliin. Äläkä anna sen kiemurrella noin.
Sirikka istui alas käynnissä antaen samalla laukkapohkeet Millille. Poni viskoi häntäänsä nostaessa laukan, mutta totteli kuitenkin.
– Istu suorassa ei lentokone laukannostoja! sanoin katsellessani Sirikan menoa. Sirikka laukkasi ympyrälle, taivutti ja asetti ja sai Millin oikeastaan kääntymään jo kohtalaisen hyvin.
– Hieno, pidä vain yllä laukan tempo ja pidä käsi Millin sään yläpuolella. Katselin tamman ja tytön menoa kun he suunnistivat pitkälle sivulle. Sirikka nousi jalustimille ja antoi Millille kättä merkiksi reippaampaan laukkaan.
– Pidä selkä suorana Sirikka! huudahdin laukkaavalle tytölle. Sirikka suoristi selkänsä ja istui juuri ennen lyhyttä sivua satulaan.
– Soo, hidasta sitä Milliä, nyt ei kyllä ole mitään kontrollia tuossa laukassa! rauhoittelin kun Sirikka kaahotti lyhyen sivun läpi laukan muuttumatta miksikään. Sirikka kyllä sai lyhyellä sivulla Millin hallintaan, mutta hitaasta laukasta ei voinut kyllä puhua. Käskin Sirikan ottaa vielä yhden laukannoston niin, että Milli kuunteli ja laukka oli hidasta. Kun hidas laukka tuli, oli Sirikan aika väistyä ja Catun tulla paikalle yrittämään.
Lore kulki vähän ehkä hermostuneena kun Catu otti pidätteen toisensa jälkeen.
– Hidasta enemmän istunnalla ja jätä käsi kevyemmäksi, neuvoin jo tuttua Catua. Catu totteli, käytti enemmän istuntaa ja jätti käden pois peleistä hetkeksi.
– Hienoa, parempi noin, voit ottaa jo laukan. Katsoin kun Catu valmisteli huolellisesti laukan ja nosti sen Loren kanssa sitten.
– Pidä se ohjien ja pohkeitten välissä niin se alkaa hakea muotoa. Katselin Catun menoa kun hän ohjasi Loren ympyrälle. – Taivuta vain reilummin.
Catu siirtyi ympyrältä uralle ja alkoi jo antaa Lorelle vapauksia tulevalle pitkälle sivulle. Kulman jälkeen Catu nousi ylös ja antoi Lorelle hieman kättä. Loren reaktio hämmästytti niin minut kuin ratsastajansa; ruuna pinkaisi laukkaan tuli hännän alla maneesin sivua pitkin.
– Ympyrälle Catu, ympyrälle! huusin heti ruunan nähtyäni. Catu istui alas satulaan ja ohjasi Loren ympyrälle. Lore rauhoittui äkkiä, mutta Catu otti varmuuden vuoksi ravin kautta käyntiin.
– Voi olla että se säikähti jotain, Catu ihmetteli samalla kun käskin hänen ottaa pitkän sivun uudestaan.
– Mutta ota tällä kertaa vähän rauhallisemmin, älä päästä Lorea liiaksi vauhtiin. Catu lähti ravaamaan ja otti uudestaan laukan. Kun pitkä sivu tuli, Catu antoi Loren pidentää askeltaan mutta ei kuitenkaan liiaksi.
– Hieno, muista pitää kädet jämpteinä, sanoin Catulle joka lyhyellä sivulla istui alas ja hidasti Lorea. Laukka taas hidastui mainiosti toisella pitkällä sivulla.
– Hieno, vähän kovempaa ja muista pohkeet ettei mene raviksi. Katselin kun Catu hidasti sivun jälkeen raviin ja siitä käyntiin.
Annoin ratsukoitten hajota ympäri maneesia. Virnistelin itsekseni kun käskin ottaa jalustimet pois jaloista. Aimie tiesi tulevan ja huokaisten laski jalustimet Milkan sään yli ristiin.
– Kaikki varmasti tietävät mitä on tulossa, joten antaa mennä vain, virnistelin. Catu usutti Loren raviin ja alkoi hampaitaan irvistellen ja narskutellen keventää Loren ravin tahdissa. Myös Aimie huokaisi ja teki saman kuin Catu. Sirikka ei ensin tajunnut tätä tehtävää, joten hän katsoi ensin Catua ja Aimietä ennen kuin pohkeillaan puristi Millin vauhtiin. Kannustin kaikkia keventämään, mutta en unohtanut opettajan rooliani.
– Selkä suorana Sirikka ja kevennä, käytä lihaksiasi, hymähdin Sirikalle joka punan alkaessa värittää kasvoja kevensi yhä.
– Catu! Kevennäpä reippaammin, et pysy Loren tahdissa. Käytä sinäkin niitä lihaksiasi. Jos sinulla niitä edes on, sanoin viimeisen vähän hiljempaa, mutta niin, että Catu kuuli ja hän mulkaisikin minua kohden.
– Aimie, mitäs siellä virnistellään, nyt on tarkoitus tuupata koulua! kehotin hymyilevää Aimieta, joka potkaisikin Milkaan vähän lisää vauhtia.
– Ja nyt istukaa syvälle satulaan! sanoin ja annoin väsähtäneiden ratsastajien valua pehmeisiin, nahkaisiin satuloihin.
– Mutta tarkoitus ei ole laiskotella, sanoin heti ovelasti, – vaan nyt heti hidastatte ravia. Ennen kuin ehdin loppuun, tytöt alkoivat jo hidastella ratsujaan.
– Seis, työt! huudahdin ja sain kaikkien katseet kohdistumaan minuun.
– Heittäkää ohjat pois ja sitten istunnalla hidastatte ravia, sanoin viekkaasti. Sirikka voihkaisi, mutta heitti ohjat pois kuuliaisena. Samaa tekivät Aimie ja Catu. – Sitten vain ravia hidastamaan hophop!
– Ei Catu, Ei, eieiei, EI! Tarkoitus on hidastaa sitä ruunaa istunnalla, ei niin, että puserrat itsesi satulaan. Kaikki menee pieleen, ellet rentoudu. Noniin, mieti, että puserrat paskaa. Catu kohotti kulmakarvojaan ja Sirikka ja Aimie melkein nauroivat.
– Aivan, ihmisen erite, hauskaa, sanoin muka tylsästi mutta nauroin vähän itsekin.
– Kuitenkin, tee niin kuin sanoin, mutta pidä jalat rentoina. Vatsa- ja reisilihakset töihin Catu! Catu teki niin kuin pyysin, hän kiristi lihaksiaan ja Lore hidasti. Ohjat pomppivat villisti ponin kaulalla samalla kun aloitin ohjeistamisen uudestaan.
– Ja sitten puhalla ilmat ulos, rentoudu pikkuinen, sanoin hieman vitsillä, mutta Catu puhalsi ilmat ulos rauhallisesti ja ravi todella hidastui. Kehuin Catua ja siirryin opettamaan muita. Lopulta kävi ilmi, että hidastaminen ilman ohjia olikin aika hankalaa. Sirikka meinasi koko ajan kerätä ohjiaan, kun taas Aimien piti saada ensin edes hyvä ravi.
– Hankalaa eikö? kysäisin, vaikka tiesin jo vastauksen. – Noniin, antakaapa niiden kävellä hetki, niin kohta otetaan viimeisiä laukka harkkoja, selvä?
Pystytin surullisen kuuluisia tötsiä ympäri maneesia, parit puomitkin asettelin eripuolelle. Annoin kaikkien vielä hieman kävellä samalla kun selitin mentävän radan.
– Homma on nyt näin, että aloitatte lyhyen sivun keskeltä ja ravaatte pituushalkaisijalle. Keskellä pituushalkaisijaa nostetaan laukka ja lähdetään oikeaan kierrokseen. Teette ison keskiympyrän ja jatkatte matkaa. Lyhyen sivun menettekin ravissa. Kulmassa laukka ja pitkänsivun keskellä tulee stop. Ja puomit ovat siis keskiympyrällä ja tötsät kulmissa ettette oio niissä, katsoin tyttöjen reaktiota, ne olivat vähän huolestuneet, joten saapa nähdä miten homma toimii.
– Cee Aaa Tee Uuu, on sinun vuorosi loistaa! sanoin kun muut kinastelivat siitä kuka menee ensin radalle. Vaikka Catu kieltäytyi ankarasti, pakotin hänet aloittamaan. catu näytti minulle pitkää naamaa, mutta kannusti Loren raviin ja aloitti.
Tämä kierros mentiin vähän nopeammin kuin edellinen, eivätkä hevosetkaan säikkyneet. Tehtävä osoittautui aika vaikeaksi Catun sen tehtyä. Kulmat menivät vähän niin ja näin ja ravi oli laukan jälkeen aika vauhdikasta. Puomit tuli ylitettyä aika vauhdilla ja ympyrällä oli vaikea keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa. Milkalla mielialat vähän heittelivät. Ympyrällä se ei olisi millään jaksanut kantaa itseään loppuun asti, kun taas ravi oli turhankin ripeää. Milli taas heittelehti arvaamattomasti miten sattuu vaikka Sirikka piti ohjat kireällä ja käytti ympyröillä ulkoapuja. Lore taas oli oma vähän säikky itsensä. Catu sai tehdä paljon töitä, ettei Lore laiskottelisi ja oikoisi. Siitä oli tulossa pesunkestävä tuntiratsu.
Lopussa kaikki olivat väsyneitä ja hevoset menivät laiskahkoa ravia uralla löysin ohjin. Ravailut oli ravailtu ja kaikki olivat käynnissä. Aloin kysellä tunnin kulkua.
– Sirikka, miltäs se Milli tuntui? kysyin.
– Vähän arvaamaton ja aika tarkka istunta avuille itse asiassa. Saattaa yhtäkkiä mennä minne haluaa, ellei ratsastaja ole tarkkana. Laukoissa Milli oli myös vähän ruutitynnyri ja ravissakin meni välillä kovaa ja välillä hiljaa. Tässä on kyllä haastetta.
– Noniin, sitten Aimie.
– No, Milka on kyllä laiska! Mietin ensin, että mitä tästä oikein tulee. Mutta oikean ratsastajan alla varmasti ihana. Sain Milkan yhdessä vaiheessa ravaamaan hienosti, ja silloin kyllä tämä tamma näytti parhaimmat puolensa. Vähän on kylläkin arvaamaton kuten Milli, sehän nähtiin tuossa viimeisessä laukka tehtävässä.
– Juu aivan, sitten Catu. Mitäs pidit minun kulta mussukastani? Eikös ole ihana? virnistin.
– Voi onhan tämä, mutta alkaa siinä jo näkyä tuntiratsun piirteitä, välillä oli vähän kuuro avuille ja tuppasi oikomaan ja lintsaamaan tehtävistä. Mutta, kun tämän saa toimimaan, tottelee se oikein hienosti ja hakee muotoa sen jälkeen oikein helposti. Vähän se säikkyys kyllä haittaa, laukassa täytyy pitää pohkeet lähellä ja muutenkin pitää olla skarppina.
– No, mitäs mieltä olitte tehtävistä? jatkoin kyselyä.
– Tarpeeksi haastavia ainakin, mutta samalla niin yksinkertaisia, Aimie totesi.
– Niin, siinähän ensimmäisessä laukka tehtävässä oli vain yksi ympyrä, mutta muuten oli suoraa uraa, yllättävän vaikeaa, Catu jatkoi.
– Noniin, kiitos tunnista, voitte viedä hevoset talliin, hymyilin.
Maksut:
Catu
_____________________________________________________________________________________________________
Sirikka
]
_____________________________________________________________________________________________________
Aimie
