Este - 1.12.2011 Estetunti

[vegasi]

1.12.2011 ESTETUNTI

Nyt on aika vetää talviratsastushousut jalkaan ja lähteä pomppimaan! Vegasi järjestää estetunnin 1.12 Shelyesin maneesissa Shelyesin hoitajille, sekä yksityisten hevosten omistajille!

Ratsastajia mahtuu mukaan korkeintaan kuusi (6) kappaletta, mutta mukaan tulijoita ei valita nopeusjärjestyksessä! Tunnin pitäjä, vegasi, valitsee osallistujat heidän ilmoittautumisten perusteella, joten niihin kannattaa hieman panostaa. (; Viimeinen ilmoittautumis päivä on 25.11 klo. 23.59, ja mukaan päässet ilmoitetaan seuraavana päivänä (jos vegasi suinkaan ehtii).. Tunti pidetään vain ja ainoastaan jos osallistujia ilmoittautuu vähintään kolme (3)!

Tarina (+mahdollisia kuvia) estetunnista tulee mahdollisiman pian ilmoittautumisen päätyttyä. Maksu suoritetaan mahdollisiman pian tarinan tulon jälkeen, mieluiten tämän vuoden puolella! Maksuksi kelpaa panostettu tarina tai kuva. Muistakaa katsoa, ettei teillä ole liikaa rästejä!

Ilmoittautuminen tapahtuu alla olevalla "lomakkeella":

Ratsastajan nimi:
Ratsu toive(et):
Tämän hetkinen taso:
Mitä haluat tehdä tunnilla/mihin haluat kiinnitettävän erityisesti huomiota:
Miksi juuri sinut pitäisi valita (vapaaehtoinen):

Osallistujat ratsuineen
Kopsu - Loka
Jeccu - Lore
Affy - Tomu
Catu - Vappu
Odelie - Frits
Pinja - Vinja
(Lime Greenit maksaneet)

Pinjalta ja Saanalta olisin kaivannut kattavampaa hakemusta, kuten jo tässä aloituksessa sanoin (niihin kannattaa panostaa)..

Tarina



Tein maneesiin puomi tehtävää, tyttöjen taluttaessa ponit jonossa sisään. Käskin jokaisen taluttaa poneja muutaman kierroksen ennen kuin nousisivat selkään, jotta saisivat myös itse verrytellä hieman itseään. Joku nurisi jotain, mutten välittänyt.
-Tunnin aiheena on siis esteet ja aika paljon tehdään sellaisia harjoituksia, joissa hyvällä lähestymisellä on merkitystä ja samalla pyrin katsomaan kaikkien istuntaa. Mitään erikoisen korkeita esteitä, että pääse hyppäämään. Lopussa toki voin joillekin nostaa hieman korkeuksia jos näen sen itse tarpeelliseksi, selitin samalla kun tytöt nousivat ratsujensa selkään.

Alkuverryttelyksi tytöt saivat tehdä isoja ympyröitä ja tempon vaihteluja. Jokaisen täytyi löytää poniltaan useampi vaihde ja saada poni menemään haluttua vaihdettua silloin kuin ratsastaja niin halusi.
Kun kaikki askellajit olivat käyty läpi molempiin suuntiin, otin puomit mukaan verryttelyyn. Tytöillä oli tehtävänä nyt ravata lyhyellä sivulla olevat ravipuomit ja pitkänsivun keskellä nostaa laukka ja laukata pääty-ympyrällä, jonne olin ripotellut 4 puomia. Tyttöjen täytyi osata katsoa etäisyyksiä sen verran, että isompi laukkaiset menivät ympyrän ulkoreunaa, lyhyempi laukkaiset sisäsyrjää jne. Käskin väliin heidän myös itse vaikutavan laukkaan niin, että isompi laukkaset lyhensivätkin laukkaa lyhyemmäksi ja menivät puomien sisäsyrjällä, ja pienempi laukkaiset ulkosyrjällä. Joillakin oli tässä vaikeuksia, mutta loppujen lopuksi kaikki selvisivät kohtaisesti molemmissa suunnissa tehtävästä.

Välikäyntien aikana rakensin toisenlaisen tehtävän, jossa puomit vaihtuivat jo esteiksi, joiden korkeus oli 30-50cm. Aloitimme hyppäämisen suhteutulla välillä. Jokainen sai vuorollaan tulla välin laukassa ja ratsastajien piti laskea ääneen askeleet ja ketoa monellako tulivat. Kaikilla oli hieman ongelmia tässä alkuun, mutta muutaman toiston jälkeen onnistuivat kaikki laskemaan oikein ja käskin heidän pyrkiä tulemaan välin 6-8 laukalla, eli isommat ponit pyrkivät 6 ja pienemmät seitsemään tai kahdeksaan. Jokainen joutui ratsastamaan laukkaa isommaksi, jotkut enemmän kuin toiset. Kaikki kuitenkin selvisivät melko hyvin, vaikka jälleen alkuun muutamilla oli hankaluuksia. Varsinkin Odelie joutui ratsastamaan pientä Fritsiä toden teolla eteen, sillä väli oli Fritsin laukalla melko pitkä, ja kahdeksaankin laukkaan poni joutui hieman venyttämään itseään. Viimeisellä kerralla Odelie sai kuitenkin ponin hyvin eteen ja suhteutettu meni oikein mallikkaasti.

Vaihdoimme tehtäväksi toisen laisen suhteutetun tehtävän, joka meni jo hieman ratamaisesti. Tehtävänä oli ratsastaa poni a esteelle suoraan ja vaihtaa esteen päällä laukka ja ratsastaa b okserille niin, että lähestyminen tuli tällekin suoraan. Esteiden välillä oli siis ratsastettava pieni kaarre. B:n jälkeen täytyi ratsastaa hyvin kulmaan ja lyhyt sivu melkein kulmaan asti ja kääntää sitten hyvällä lähestymisellä c:lle viahtaa laukka esteen päällä ja laukata samanlainen kaarre d:lle kuin a-b välillä ja taas hyvin kulmaan ja a:lle jne.
Jokaisella oli alkuun hankaluuksia varsinkin teissä. Esteille tultiin vinolla hevosella ja oitottiin kulmissa. Laitoin kulmiin sitten tötsät merkiksi, mitä ennen ei saanut missään nimessä kääntyä.
Nyt lähestymiset parantuivat ja pääsin kiinnittämään enemmän huomiota tyttöjen istuntaan. Jokaisella oli pientä hiomista, mutta tytöt ottivat hyvin neuvoista vaaria ja samalla heidän istuntansa parantuessa myös koko ratsukko tuli paremman näköiseksi.
Nostin kahdeksikon esteet 50cm ja käskin tyttöjen tulla vielä toisin päin tämä muutaman kerran. Nyt näkyi jopa esteratsastuksen näköistä menoa ja moni sai hyviä onnistumisen tunteita. Kaikkien suoriuduttua hyvin, annoin halukkaiden tulla vielä pelkästään c-b väli hieman isomana niin, että nostin d okseria aina ratsukon mukaan. Kaikki suoriutuivat tästäkin hyvin ja tytöt tuntuivat olevan iloisia, vaikka nytkään okseri ei ollut kuin Catulla ja Affyllä 80cm ja muilla sitten pienempi.

Käskin tyttöjen loppuverrytellä ponit huolellisesti, mutta melko itsenäisesti. Katsoin kuitenkin hieman vierestä, ettei kukaan lähtisi kiitolaukkaa vetämään ponilta kaikkia puhteja pois. Osa tytöistä sai ratsunsa menemään eteen-alas ja muutkin menivät melko rennosti. Loppukävelyt annoin tyttöjen tehdä lähimaastossa.

(En kauheasti tarinassa nyt puutu yksittäisiin ratsukoihin, koska ajattelin, että näin osallistujien on helpompi (=vapaampi) kirjoittaa sitten maksu)

[Pinja]

Kiitos tunnista Vegasi!

Attachments:

[Kopsu]

Vegasin estetunti – maksu

Taluttelin Lokan maneesiin tuntien hieman perhosia vatsassani. Kävelimme ratsujemme kanssa alkukäynnit ja hyppäsimme vasta sen jälkeen selkään. Aloitimme heti ravissa ja lähdimme tekemään isoja ympyröitä sekä tempon vaihteluja. Loka oli koko ajan hereillä ja sai minut tekemään töitä kunnolla; ei saanut olla löysä, muttei jännittynytkään, ja meillä meni kauan löytää se kultainen keskitie. Tempon muutokset olivat ensin hieman vaikeita. Loka hidasti melkein aina käyntiin, herkkä kun oli, mutta lopulta sain säädeltyä ravia mieleni mukaan. Laukassa Loka hieman kuumeni ja painoi kättäni vastaan. Veke neuvoi pitämään käden todella kevyenä ja volteissa pyrkimään ohjaamaan hevosta pelkillä paino- ja pohjeavuilla. Hetken työskentelyn jälkeen Loka oli jo kevyempi etupäästä, vaikkei kunnolla takapäätä vielä käyttänytkään.

Laukan jälkeen siirryimme puomityöskentelyyn. Ensin ravipuomit ja sitten laukassa ympyrälle, missä myös oli puomeja. Lokan ravi sopi oikein hyvin ravipuomeihin ja saimme ne ensimmäisellä kerralla mentyä hyvin. Laukassa Loka kuumeni taas, ja kun pidätin sitä, sen askel lyheni lähes paikalleen junnaavaksi. Veke käski jälleen tehdä enemmän hommia keski- ja alavartalolla, kuin kädellä. Onnistuin hidastamaan laukkaa niin, että pidin pohkeet lähellä, mutta samalla jarruttelin vyötärölläni. Käteni olivat lähes koko ajan paikallaan. Kun Veke käski menemään joko sisä- tai ulkoreunalta, valitsin ensin sisäreunan. Laukan lyhentämisen onnistui hyvin, mutta askeleen pidentäminen oli vaikeampaa. Lopulta sekin onnistui.

Välikäyntien jälkeen jatkoimme suhteutetulla sarjalla, johon minun olisi pitänyt saada Lokan kanssa mahtumaan kuusi tai seitsemän laukkaa. Menimme Lokan kanssa ensin hieman vauhdikkaasti, mutta pienillä askelilla, ja tuloksemme Lokan kanssa oli kuusi, Veke käski pidentää seuraavaksi kerraksi laukkaa, joten yritin tulla seitsemällä askeleella. Ensimmäisellä kerralla se ei onnistunut; Loka vain kiihdytti mutta askelmäärä pysyi samalla. Toisella kerralla homma kuitenkin onnistui ja saimme mentyä välin seitsemällä askeleella.

Seuraavaksi oli tarkoitus mennä kahdeksikkoa, johon laukanvaihdot tulisivat esteellä. Lokan kanssa laukanvaihdot menivät hyvin, oikein erinomaisesti, mutta teissä olikin sitten parantamisen varaa. Loka painoi ensin hieman pohjetta vasten ja usein lähestymisemme olivat aika tiukkoja. Veken laittamien tötsien jälkeen reittien löytäminen alkoi onneksi onnistua. Kommenttia tuli myös istunnastani ja Veke sanoi kantapääni nousevan liikaa hypyssä, mikä vaikuttaa selvästi tulevaan reittiin. Veke nosti esteitä viiteenkymmeneen senttiin ja pääsimme tulemaan uudestaan toisesta suunnasta. Nyt Lokalla ja minulla onnistui jo paljon paremmin ja suorituksemme oli lähes täydellisyyttä hipova.

Viimeiseksi Veke nosti c-d väliä hieman korkeammaksi ja saimme tulla sen vielä yksittäisenä. Korkeus oli minulla ja Lokalla kuusikymmentä senttimetriä, ja olin todella tyytyväinen sen onnistuneeseen ylitykseen. Loppuverryttelyssä sain Lokan oikein kunnolla rennoksi ja ruuna alkoi oikein kunnolla polkea alleen. Vaikka esteet ovat kivoja, niin kyllä se kouluratsastus on aina ollut ja tulee aina olemaan se minun juttu. Loppukäynnit saimme mennä köpöttelemään lähimaastoihin.

Kiitos tunnista ;)

[Jeccu]

Lore oli minulle täysin uusi tuttavuus. Russ vaikutti kiltiltä ja leppoisalta, enkä minäkään stressannut tätä tuntia sen enempää.

Aloitimme kävelemällä ympäri maneesia pari kierrosta, lämmitelläksemme. Vegasin taidot näkyivät heti kun hän keksi meille heti aluksi jotain erilaista, samalla kun rakensi jotain puomien avulla. Minun lisäkseni hiekkakentällä käveli pari muuta ratsukkoa. Lore käveli uteliaasti korviaan liikuttaen ohjien toisessa päässä.

Vegasi selitti mitä tekisimme tunnilla, kun hyppäsin Loren selkään. Se muuttui selvästi, oli enemmän varuillaan kuin aikaisemmin.
Aloitimme tekemällä isoja ympyröitä. Siinä suoritimme temponvaihteluja; käynnistä raviin ja ravista käyntiin. Lore oli herkähkö, lähti liikkeelle pienestä ja hidastui helposti. Toivoin että poni jatkaisi samanlaista kulkua lopputunnista, en nimittäin olisi välttämättä jaksanut mitään seinillä pomppimista.
Laukkakin suoritettiin molempiin suuntiin. Lorella oli mukava laukka, poni oli hirveän reipas. Se oli ehkä hieman erilainen kuin Vippe, mutta ihana omalla tavallaan.

Aloitimme niin sanotusti ensimmäisellä tehtävällä. Aikomus oli ravata puomit jotka oli sijoitettu lyhyelle sivulle, pitkän sivun keskellä piti nostaa laukka ja laukata pääty-ympyrällä ne neljä puomia.
Alku oli hieman hankala. Kun ei vielä ihan osannut eikä tiennyt miten tehdä, mutta harjoitus teki mestarin. Jo parin kerran jälkeen se sujui kuin tanssi, tai ainakin melkein. Lore liikkui eteenpäin innoissaan, mutta tosin säpsähteli aina välillä kulmissa.
"Jeccu, teillä menee Loren kanssa oikein hyvin. Älä kuitenkaan istu niin yliryhdissä, laiskistu vähän. Tuntuma suuhun ja pidä ulko-ohja sekä sisäohja yhtä pitkinä. Lore ei muutenkaan ole nyt käynyt niin monella tunnilla eikä oo saanu sellasta tehotreeniä, että jos sä päästät sen ihan tekemään mitä lystää, niin se pomppii seiniä pitkin. Ole vähän varuillasi ja näytä ettei ole sen aika määrätä", Vegasi sanoi.

Puomien laukkaaminen oli hieman hankalempaa, mitä olin osannut kuvitella. Minun piti katsoa että Lore meni sisäsyrjää. Sittenpä Vegasi päästi aikamoisen ponin. Suurempilaukkaisten piti lyhentää askeliaan sen verran, että menivät sisäsyrjää, ponit, eli pieniaskeliset kipittäjät pitivät taasen pidentää laukkaansa ja mennä ulkosyrjää.
En saanut sitä oikein parilla ensimmäisenä kertana. Vegasi ohjeisti minua, ja kun otin vihjeistä oppia, kaikki meni paljon paremmin. Lore pidensi askeliaan ja pian pääsimmekin menemään ihan ulkosyrjää pitkin, helposti.
"Hyvä Lore!" kuiskin russille ja silitin nopeasti sen kaulaa. "Hieno poni."

Vaihdoimme suunnan, mutta jatkoimme samaa tehtävää.
Pääsimme kävelemään hetkeksi. Sinä aikana Vegasi rakensi jotain muuta tehtävää meille. Enää meillä ei ollut puomeja, vaan oikein esteitä. Purin huultani hetken kun päästin ohjat hieman valumaan käsistäni. Poni pärskähti kerran ja huokaisi sitten, jatkaen hipsutteluaan uralla muitten ratsujen perässä.
Oli aika hypätä. Pidimme välit toisiimme. Aina kun joku pääsi esteille, laukkasimme me muut sinä aikana maneesin ympäri kerran, jonka jälkeen oli seuraavan vuoro. Meidän piti sanoa että monellako askeleella tulisimme esteelle, sitten piti laskea ääneen. Laukkaa piti pidentää rutkasti Loren kanssa.
"Tullaan seitsemällä", sanoin Vegasille, kun aloimme lähteä esteelle Loren kanssa.
Vegasi nyökkäsi.

Se oli hankalaa. Aluksi aloin laskea liian aikaisin, niin että askelia tuli kahdeksan tai yhdeksän. Huokaisin. Vegasi ei vaikuttanut mitenkään vihaiselta, hän tiesi että tämä oli hankalaa. Enkä edes ollut ainoa joka mokasi - kukaan ei päässyt ensimmäisellä kerralla puhtaasti läpi. Esteen hyppääminen kuitenkin meni hyvin ja jatkoimme laukkaamistamme. Lorelle alkoi tulla kuuma, se oli hieman kostea.

Seuraava tehtävä oli jo hankala. Piti hypätä este a, mennä siihen suoraan, vaihtaa esteen päällä laukka. Seuraavaksi b-okserille, ihan suoraan. Tehtävä oli vaativa, sillä ei vain hypyt, vaan niin lähestymiset ja pieni kaari esteiden välissä. Piti kokoajan olla varuillaan ja olla tarkkana siitä, että mihin poni oli menossa. Piti tietää kaikki. B esteen suoritettua, koitin ratsastaa Lorea eteenpäin ja tehdä hienon kulman, ja sehän onnistuikin aika hyvin! Lyhyttä sivua piti mennä melkein kulmaan asti ja sen jälkeen kääntää poni, jotta pääsimme hienosti (suorassa!) c-esteelle. Siinä piti taas vaihtaa laukka, ja mennä samanlainen kaari d-lle, kuin a ja b:n välillä oli tultu tehtyä. Jälleen piti mennä hienosti kulmaan ja jatkaa taas a:lle, siitä b:lle, ja niin edespäin.

Kun tehtävään lopulta keskittyi ihan kunnolla, teki parhaansa ja yritti aina uudestaan, oli pakko sanoa, että se meni hyvin. Lore innostui hyppimisestä ja lensi esteitten yli. Se kuunteli apujani ja totteli hienosti.
Vaihdoimme suunnan ja jatkoimme sitten toiseen suuntaan, tekemällä kaiken ihan väärinpäin. Vegasi oli nostanut paria estettä, mikä mielestäni oli vain hauskempaa.

Lopuksi halukkaat (mukaanlukien minä!) saivat mennä c ja d esteet vielä kerran, kun Vegasi nosti ne ratsukkojen mukaisesti. Me suoriuduimme hyvin kuten kaikki muutkin. Catu ja Affy saivat hypätä 80cm esteet ja me muut sitten pienemmät.

Ravasimme rennosti loppuverryttelyjen merkeissä. Lore liikkui hieman laiskasti eteenpäin, mutta ainakin sse liikkui.
"Menkää maastoon loppukävelyiksi. En tule mukaan, mutta etteköhän te pärjää yksinänne."

Niinpä lähdimme. Emme menneet pitkälle, kävelimme vain suuressa joukossa ja juttelimme iloisesti toisiemme kanssa. Joukossamme oli Pinja, joka ei luultavasti ollut Shelyssä hoitajana. Hän oli oikein mukava tyttö.
"Hei Affy ja Catu, te menitte tosi hienosti sillä viimesellä esteellä", sanoin tytöille.
"No hei tottakai", Catu virnisti.
"Kiitos", Affy taas puolestaan sanoi ja naurahti.

Oli ollut todella hauskaa. Ei vain voinut muuta, kuin kiittää ihanasta tunnista Vegasia!

***

Pahoittelen maksun kestämistä! /: Mutta kiitos tunnista, Vegasi.

[Catu]

Maksu 01.12.-12
Estetunti

Meinasin lähteä housuistani samalla kun taluttelin varustettuani suomenhevosta ympäri maneesia. Pieni possujunaletka käveli rakennuksen seinien vieressä, jokainen talutteli omia ponejaan samalla kun Vegasi pisti esteitänsä kuntoon. Esterata näytti ainakin vielä helpolta ja sain hengähtää osan jännityksestä pois. Tunnetusti olen huomattavasti parempi kouluratsastaja, sekä istuntani esteiden päällä on samanlainen kuin pohkeenväistössä oleva istuntani, eli istun vain mahdollisimman suorassa hevosen selässä. En ollut pitkään aikaan edes puomin yli astunut hevosen kanssa, eli tämä harjoitus tuli varmasti tarpeeseen.

Vegasin ohjeet kaikuivat ympäri maneesia ja ne rauhoittivat lisää mieltäni. Tunnin pääosa aiheena olisi hyvät lähestymiset ja istunnat, ei korkeushyppykisoja siis tänään. Heilautin itseni tamman selkään ja etsein mukavan asennon satulasta, istuin syvälle satulaa ja sitten nousin seisomaan jalustimille esteistuntaan. Lopulta päästin Vapun kiertämään uraa ja istuskelin rauhassa, keinuen samalla askeleiden mukana.

Pohkeet pääsivät hommiin kun alettiin alkuverryttelemään, voltille kääntämistä ja hevosen vaihteiden vaihtelua. Ykkös-, kakkos- ja kolmosvaihde käytiin kummassakin suunnassa läpi, minkä jälkeen rapsutin Vapun pehmoista kaulaa.
- Hyvinhän mun vaihteiden vaihto sujuu, vaikka mopon kanssa se onkin vähän haastavampaa... Kuiskasin tamman korvaan ja katselin kuinka Frits ravasi puomien yli.

Tehtävänämme oli ravata lyhyensivun puomit ja nostaa sen jälkeen laukka, sekä laukata pääty-ympyrän neljä puomia. Vegasi antoi meille myös pienimuotoisen aivotehtävän.

Vappu ravasi jontevasti puomien ylitse ja hiekka painanautui joka askeleella alemmas. Laukka nousi tammalla kevyesti ja kokosin sen askelia jo hieman ennen puomeja. Tähtäsin hieman puomien ulkoreunalla ja katseeni kulki jo toisella puolella ympyrää. Teimme muutaman kerran jokainen tämän tehtävän ja lopulta pääsimmekin menemään Vapun kanssa erittäin lyhyessä laukassa voltin puomien sisäraeureunasta.

Antaessamme pitkää ohjaahevosille, Vegasi vaihtoi puomit pienikokoisiin esteisiin. Perus ääneen akeleiden laskenta ja vuorotellen esteelle -meno. Pidin Vapun lämpimänä pistäessäni sen menemään käynti-ravi askelia. Hevonen hevoselta lähti laukkaamaan kohti lyhyensivun esteitä. Päästäessmme Vapun kanssa vuoroon, tamma nosti jälleen erittäin helposti oikean laukan ja pian rupesin huutelemaan numeroita ääneen.

Vegaoi pyysi minua menemään hieman alemmas istuntani kanssa ja lopulta minusta alkoi jo vähän tuntua esteratsastajalta!

Seuraava tehtävä oli jo hieman ratamaisesti. Tehtävänä oli ratsastaa poni a esteelle suoraan ja vaihta esteen päällä laukka ja ratsastaa b okserille niin, että lähestyminen tuli tällekin suoraan. Esteiden välillä oli siis ratsastettava pieni kaarre. B:n jälkeen täytyi ratsastaa hyvin kulmaan ja lyhyt sivu melkein kulmaan asti ja kääntää sitten hyvällä lähestymisellä c:lle viahtaa laukka esteen päällä ja laukata samanlainen kaarre d:lle kuin a-b välillä ja taas hyvin kulmaan ja a:lle jne

Olin aivan sekaisin ohjeista, jouduin katsomaan pari kertaan muutaman esimerkin suu auki, kunnes tajusin idean. Aivoni kun eivät suodata liikaa asiaa kerrallaan, siellä kun on sellainen viisaudensuodatin.

Vapun tiet ja kulmat sekä minun istunta tekivät tästä harjoituksestani täysin katastrooffisen, kuitenkin saataessani keskittymiseni ja tötsät mukaan alkoi mesteratsastus sujua! Olin erittäin ylpeä tammasta ja kaikki muutkin hevoset pääsivät loppujen lopuksi tehtään erittäin kunniamaisesti läpi.

Lopuksi pääsimme vielä Affyn kanssa hyypäämään 80cm esteitä ja ihmettelin kuinka ihastuinkaan siihen korkeuden tunteeseen ja siihen kun tuuli puhaltaa kovemmmin 80cm yläpuolella..... Siis ihan järjetömän kovaa. En edes ollut muistanutkaan kuinka vapauttavaa hyppääminen olikaan.

Lopuksi verryttelimme itsenäisesti ja saimme lähteä Norjan metsiin kävelemään.

[Affy]

Kävelimme pari kierrosta maastakäsin, kunnes vihdoin pääsin hyppämään selkään. Säädin jalustimet tottuneesti sopiviksi (koska muistin ulkoa missä rei'issä estejalustimeni olivat Tomun jalustinhihnoissa...) , kirsitin Tomun satulavyön parilla reiällä ja varmistin kypäräni olevan kiinni. Otin yhden kierroksen vapaassa käynnissä kunnes nappasin ohjat käteeni ja lähdin hakemaan hyvää istuntaa. Tomppeli tassutteli ryhdikkäästi uralla ja välillä huiskautti häntäänsä.
”Nyt isoja ympyröitä ja temponvaihtoja. Hakekaa ne kuulolle”, Veke ilmoitti. Ympyröillä työnsin Tomun persustaa ulos pohjeavuilla mutta pidin suunnan oikeana asetuksella, jolloin poni loikki upeita pitkiä ristiaskelia. Vaikkei niitä erityisemmin oltu haettu, en saanut mitään palautettakaan, joten jatkoin näin. Tein lyhyille sivuille isot ympyrät ja vähän pienemmät pitkille.

Tempon kanssa Tomu oli hieman varovainen ja tuppasi esimerkiksi hidastamaan vasta parin uusintakomennon jälkeen. Käynnissä oli tietenkin helppoa mennä kun eipä siinä paljon muuhun pystynyt pudottakkaan, mutta ravissa ori laski heti pidätteen pyynnöksi käyntiin. Sain taistella sen kanssa tovin ennenkuin poniherra tajusi mistä oli kyse. Laukkaan siirryttyämme nautin kuinka pehmeäksi ja herkäksi Tomppeli oli muuttunut tuollaisestakin alkuverkasta: laukka hidastui todella hienosti ja olinkin herrasta erittäin ylpeä. Myös hieman reippaampaa tahtia poni osasi kulkea ja näyttikin sen upeasti sitä pyytäessäni. Toiseen suuntaan Tomu oli rento liikkeistään ja notkea koko kropastaan, joten kehaisin connua lyhyesti parilla taputuksella.

Seuraavaksi siirryimme puomitehtävään: ravipuomit lyhyellä sivulla, pitkänsivun puolivälissä laukannosto ja pääty-ympyrälle laukkapuomit. Itse valitsin Tomun kanssa ulkosyrjän, koska hyvin matkaavoittava laukka tarvitsi tilaa. Ravipuomeilla ori kolisteli hieman, joten Vegasi käski minua pitämään ponin vauhdissa ja ryhdikkäänä, koska muuten se kieltäisi esteillä. Napautin ennen pääty-ympyrää raipalla jotta saisin kunnolla reippautta ja Tomu lähtikin aika hyvin laukkapuomeille. Kolisteluja ei sattunut ja selvisin ehjin nahoin muutenkin.

Kun välikäyntien jälkeen aloimme hyppäämään, alkoivat Tomun korvat liikkua vilkkaasti. Se olisi halunnut vain kaahata esteille ja loikata supermieshypyillä yli. Kun vuoromme tuli, poni suorastaan kirmasi laukkaan ja sain olla sen kyyditettävänä pari kierrosta ennenkuin Tomu alkoi kuuntelemaan vähän minunkin mielipidettäni. Suhteutettu väli meni parilla ensimmäisellä kerralla aika perseelleen, koska muistin aloittaa laskemisen liian myöhään (niin että askelia oli kolme) tai liian aikaisin (niin että askelia oli parhaimmillaan kymmenen). Kun sain toistaa tehtävän vielä kerran, onnistuin saamaan ponin seitsemään askeleeseen. Veken lyhyen kommentin - ”Hyvin tehty! Voit ottaa ennen estettä kunnon pidätteen niin että Tomu oppisi vähän jarruttelemaan ennen estettä. Hypyn jälkeen sä myös vähän lysähdät satulaan, joten pysy ryhdikkäänä. Ja sitten vaan jos tuntuu että hevonen kallistuu vähän kieltoon päin, niin sitten vaan tiukka johtava, niin pitäis mennä ihan hyvin. Hyvä, seuraavaksi...blahblahblah” - jälkeen saimme uuden tehtävän.

Tomulla ei mennyt tämä niinsanottu rata kovin mallikkaasti. Ensin se laukkasi täysin holtitonta vauhtia, sitten pudotti koko esteen, kielsi kerran ja lopulta hyppäsi aivan valtavan loikan. Tötsien lisäämisen jälkeen otin kovan asenteen: kerpele, nyt poni on hyvä ja kuuntelee! Loikimme esteet uudestaan ja vain kaarteessa poni otti spurtin. Kehaisin sitä tyytyväisenä ja saimme hypätä vielä korotettua okseria kahdeksassakympissä. Keskityin täysillä ja toki poni antoikin siinätapauksessa kaikkensa. Loppuverkaksi otin hieman rauhallista laukkaa, kevyttä ravia puolipitkällä ohjalla ja loppukäynnit lähdimme suorittamaan Veken pyynnöstä lähiympäristöön.

Kiitin ponnya porkkanalla, hoidin sen pois ja vein sen oritalliin kuivahtamaan loimi selässä.

sorisori oon unohtanu tän