Post by Catu on Oct 23, 2009 21:03:00 GMT 3
30.10 Pidetään Hauskaa!
Catu pitää jälleen tunnin mutta tällä kertaa otetaan rennosti!
Tule mukaan 30.10 olevalle leikkitunnille ja pelataan erillaisia pelejä! Mahdollisuuksia on monia, mikäli osallistujat haluavat he saavat joko tulla ilman satulaa tai satulan kanssa. Näin heidät jaetaan ryhmiin.
Satulattomat:
Te saatte hyppiä ilman satulaa! Saatte kertoa esteiden korkeus toivomuksen ja niiden keskiarvo lasketaan yhteen, mikä ilmoittaa kuinka korkeita hyppäätte! Otetaan myös sitten huomioon kuinka korkeita itse hevoset voivat hypätä... Saatte myös pelata muuten samoja pelejä kuin muutkin.
Satulalliset:
Te saatte kokeilla Jockeyn-ratsastusta! Tavoitteena on myös että pääsette nousemaan hyvin korkealle laukassa. Muuten samoja pelejä kuin muilla.
Tällä kertaa tunnille otetaan max. 8 osallistujaa, ratsastajat päättävät itse omat hevosensa/poninsa. Olet täysin tervetullut mikäli olet hoitaja/yksityisenomistaj/hengaaja, hengaajilta pyytäisin sitten vähän kokemusta maksuista. Erityisesti minkäänlaista hakemusta ei tarvitse pistää.
Maksuna tulisi toimia ihan sama mikä, kunhan maksu liittyy jotenkin tuntiin!
Ratsastaja - Ratsu - Ryhmä - Maksettu
Jasu - Svea - Ilman Satulaa - €
Sousse - Miki - Ilman Satulaa €
Wikke - Poju - Ilman Satulaa - €
Iina - Frits - Ilman Satulaa - €
Seri - Sony - Satulan kanssa - €
Tarina:
Kerrankin hymyilin kun astuin maneesiin. "Tänään ei rääkkäystä, tänään hauskanpitoa..." Ajattelin kun kuulin Serin astelevan ensimmäisenä maneesiin Sony mukanaan, neljä muuta seurasivat vanassa hänen perässä. Kaikki muut lukuun ottamatta Seriä, tytöt olivat päätyneet ilman satulaan. "Suosittu koko satulaton-juttu, minä itse pidän jockey-ratsastuksesta ja nopeuden tunteesta..." Ajattelin kun katsoin kaarrossa seisovia tyttöjä. Seri oli jo lähtenyt eteenpäin, muut tytöt näyttivät odottavan apuani. Hätkähdin ja siirryin muiden apuun, olin kärsivällinen enkä sanonut mitään "ilkeää" tytöille.
- Eli siis, olette tulleet leikkitunnilleni, lupaan yrittää olla puuttumatta istuntaanne... Sanoin ja Wikke irvisti minulle, Sousse tyytyi huokaukseen ja Seri näytti vitsaillen kieltään.
- Koska te satulattomat ette laittaneet estekorkeuden toivomuksia, vaikka pyysin että laitatte, saatte hypätä 50cm korkeita esteitä. Seri saa yksikseen ratsastaa vapaasti toisella puolella, selitin tytöille ja Seri näytti omahyväiseltä.
- Selvä, verrytelkää ne hevoset hyvin käynnissä ja ravissa! Huusin kun kaikki pääsivät selkään.
Tytöt verryttelivät itse hienosti, he ymmärsivät koska siirtyä kevyeeseen raviin, he tekivät tarpeeksi voltteja että hevoset taipuivat tarpeeksi, he tarkistivat että hevoset kuuntelivat. Istuin maneesin katsomon aidalla ja hymyilin edelleen.
- Selvä! Hyvä siirtykää hetkeksi kaikki käyntiin niin jaan tämän maneesin kahtia... Sanoin ja aloin viemään puomeja keskelle päin. Neljä vastaan yksi teki tietysti sen että Seri sai hiukan pienemmän puolen, esteet asetin vastakkaisille puolille. Nostettuani esteet tarkistin olevan kaiken kunnossa.
- Te satulattomat katsotte että välillä myös ravaatte ja menette käynnissä, ettekä vain laukkaa esteitä ylitse. En myös halua nähdä ketään maassa! Tai tippunut leipoo triplakakun... Sanoin varoittavasti, tytöt eivät tienneet mitä se tarkoitti mutta ei se ollut niin mukavaa. Satulattomat pääsivät lähtemään laukkaamaan ja Wikke ylitti jo ensimmäisenä estettä.
- Seri! Sinä voit laittaa jalat jalustinhihnoihin ja lähde ihan vain ravaamaan, sanoin tytölle ja huokaisin syvään. Välillä vilkuilin katsomaan miten satulattomilla edistyi, suurimmaksi osaksi keskityin silti Seriin, tyttö nousi seisomaan jo jalustinhihnojen varaan ja hän hymyili.
- Hyvä, pohkeet ovat menneet hyvin läpi joten voit ihan rauhassa mielesi mukaan nostella laukka. Pidä ohjaus kokoajan päällä ettet sitten mene noiden muiden puolelle, selitin tytölle.
- Ei tekisi mielikään, Seri sanoi irvistäen ja hän painoi samalla pohkeet kiinni. Poju lähti tasaiseen laukkaan ja Seri istui näyttävästi jockey-istunnassa.
- Hyvä, nouse vain korkeammalle, sanoin tytölle ja hän katsahti minuun ensin ihmettelen. Nyökkäsin Serille ja tyttö alkoi pikkuhiljaa nousemaan ylöspäin. Serin kasvot oikein kiilsivät onnellisuudesta, tyttö seisoi lähes suorana ja ohjasi Pojua taitavasti, Seri koki ratsastuksenihmeen.
- Hyvä Wikke! Hieno istunta, samoin Sousse! Iina antaa ohjaa enemmän esteellä ja Jasu hiljentää vauhtia... Selitin ohimennen vielä satulattomille kun Seri käveli hetken pitkin ohjin.
- Selvä, te myös voitte ottaa siellä käyntejä! Huudahdin kun näin Wiken jälleen laukkaavan esteelle. Tytöt kävelivät hetken ja kelasin suunnitelmiani läpi.
- Jatketaan tästä vaikka peilillä, minä voin olla ensimmäinen... Sanoin muka uhrautuvasti.
- Se lähtöviiva voisi olla ne tötsät siellä ja maali nämä tötsät tässä, kaikki varmasti tuntevat pelin? Kysyin ennekuin aloitin laskemaan, kuulin myönteisiä vastauksia ja suljin silmäni. Oli pimeää ja aloin laskemaan keskivertoiseen tahtiin, kuulin maiskutuksia ja naurua.
- ...8...9...10! Huusin ja avasin silmäni, näin useimpien liikkuvan ja peli jatkui samaan rataan.
- Okei! Että päästään pelaamaan muitakin pelejä niin lopetetaan tämä tähän nyt. Seuraavaksi voisimme pelata sellaista peliä että huudan erilaisia asioita esim. punainen puomi, sitten te menette jonkun punaisen puomin luokse mahdollisimman nopeasti. Jos sanon ikkuna, menette ikkunan luokse. Melko simppeliä... Mutta muistakaa että jos sanon hiekka teidän pitää tulla alas selästä ja koskettaa maahan ja mennä takaisin selkään, selitin tytöille ja he näyttivät innostuvan asiasta. Näin kuinka ponit alkoivat levittäytyä maneesiin ja mietein ensimmäistä kohdetta.
- Ikkuna! Huudahdin ja kaikki katselivat ympärilleen, yhden lähtiessä jonnekin painaen pohkeita kiinni, muut seurasivat. Yleensä ne tapahtuivat automaattisesti ja nauroin kuinka jotkut hevoset vain laahasivat jalkojaan, ratsastajien "hakatessa" pohkeita. Peli jatkui mukavissa merkeissä, hiekkaa sanoin välillä useammankin kerran ja loppupuolella selkään nousu oli jo liian raskasta tytöille.
Keräsin esteet ja puomit pois käyntien aikana. Olimme mukavasti mukana aikataulussani joten kerkeisimme vielä ottamaan minusta yhden parhaimman osuuden.
- Viimeiseksi Laukkakisa... Sanoin kuin kuninkaallisena ja tytöt riemastuivat.
- Te näköjään tiedätte koko asian ytimen. Mutta, laukkaatte tänne, kierrätte tötsän ja laukkaatte takaisin. Ei monimutkaisempaa tänään, sanoin ja irvistin hiukan.
- Svea ja Jasu ensin... Sanoin ja tyttö otti kiinni ponin harjasta. Svea kiisi eteenpäin ja Jasu hidasti kurvissa, Svea otti vielä loppuspurtin ja kiihdytti takaisin.
- Sitten Miki ja Sousse... Sanoin taas ja katsoin heihin. Miki oli kuten sanottu hyvin kiltti joten ei mennyt ehkä niin kovaa kuin Sousse toivoi. Kurvissa Miki hidasti raviin mutta Sousse sai hyvin laukan takaisin.
- Wikke ja Poju... Sanoin jälleen ja virnistin. Wikke lähti rauhallisesti mutta kiihdytti uskomattomaan vauhtiin lopuksi, kurvi ei hidastanut kaksikon vauhtia, se oli päätähuimaava.
- Iina ja Frits... Sanoi jälleen ja Iina antoi varovasti kovat pohkeet. Frits lähti hyvin eteenpäin mutta innostui lopulta. Frits sai "pukkikohtauksen". Iina taisteli selässä kun Frits vain kiihdytti ja pukitteli samalla.
- Selvä, tuota shetlanninponin pukkilaukan vauhtia on vaikea päihittää, sanoin nauravaisesti kun Iina hengästyneen kuuloisena "läähätti" ponin selässä. Seri irvisti ja painoin pohkeet, viimeinen lähti. Sony oli varma ja se oli kuin automaatti, ruuna kiihdytti ja hidasti kurvessa, jatkoi matkaa uskomattomassa vauhdissa ja tunsin oikein tuulen naamassani.
- Okei! Liikaa vauhtia minun mieleen! Loppuverkat itsenäisesti... Sanoin naurahtaen ja katselin heidän menojaan.
- Selvä! Kiitos tunnista ja tulkaa kaartoon. Talliin ne menevät jälleen, selitin tytöille ja avasin maneesinoven.
Maksuja, Kiitos!
Catu pitää jälleen tunnin mutta tällä kertaa otetaan rennosti!
Tule mukaan 30.10 olevalle leikkitunnille ja pelataan erillaisia pelejä! Mahdollisuuksia on monia, mikäli osallistujat haluavat he saavat joko tulla ilman satulaa tai satulan kanssa. Näin heidät jaetaan ryhmiin.
Satulattomat:
Te saatte hyppiä ilman satulaa! Saatte kertoa esteiden korkeus toivomuksen ja niiden keskiarvo lasketaan yhteen, mikä ilmoittaa kuinka korkeita hyppäätte! Otetaan myös sitten huomioon kuinka korkeita itse hevoset voivat hypätä... Saatte myös pelata muuten samoja pelejä kuin muutkin.
Satulalliset:
Te saatte kokeilla Jockeyn-ratsastusta! Tavoitteena on myös että pääsette nousemaan hyvin korkealle laukassa. Muuten samoja pelejä kuin muilla.
Tällä kertaa tunnille otetaan max. 8 osallistujaa, ratsastajat päättävät itse omat hevosensa/poninsa. Olet täysin tervetullut mikäli olet hoitaja/yksityisenomistaj/hengaaja, hengaajilta pyytäisin sitten vähän kokemusta maksuista. Erityisesti minkäänlaista hakemusta ei tarvitse pistää.
Maksuna tulisi toimia ihan sama mikä, kunhan maksu liittyy jotenkin tuntiin!
Ratsastaja - Ratsu - Ryhmä - Maksettu
Jasu - Svea - Ilman Satulaa - €
Sousse - Miki - Ilman Satulaa €
Wikke - Poju - Ilman Satulaa - €
Iina - Frits - Ilman Satulaa - €
Seri - Sony - Satulan kanssa - €
Tarina:
Kerrankin hymyilin kun astuin maneesiin. "Tänään ei rääkkäystä, tänään hauskanpitoa..." Ajattelin kun kuulin Serin astelevan ensimmäisenä maneesiin Sony mukanaan, neljä muuta seurasivat vanassa hänen perässä. Kaikki muut lukuun ottamatta Seriä, tytöt olivat päätyneet ilman satulaan. "Suosittu koko satulaton-juttu, minä itse pidän jockey-ratsastuksesta ja nopeuden tunteesta..." Ajattelin kun katsoin kaarrossa seisovia tyttöjä. Seri oli jo lähtenyt eteenpäin, muut tytöt näyttivät odottavan apuani. Hätkähdin ja siirryin muiden apuun, olin kärsivällinen enkä sanonut mitään "ilkeää" tytöille.
- Eli siis, olette tulleet leikkitunnilleni, lupaan yrittää olla puuttumatta istuntaanne... Sanoin ja Wikke irvisti minulle, Sousse tyytyi huokaukseen ja Seri näytti vitsaillen kieltään.
- Koska te satulattomat ette laittaneet estekorkeuden toivomuksia, vaikka pyysin että laitatte, saatte hypätä 50cm korkeita esteitä. Seri saa yksikseen ratsastaa vapaasti toisella puolella, selitin tytöille ja Seri näytti omahyväiseltä.
- Selvä, verrytelkää ne hevoset hyvin käynnissä ja ravissa! Huusin kun kaikki pääsivät selkään.
Tytöt verryttelivät itse hienosti, he ymmärsivät koska siirtyä kevyeeseen raviin, he tekivät tarpeeksi voltteja että hevoset taipuivat tarpeeksi, he tarkistivat että hevoset kuuntelivat. Istuin maneesin katsomon aidalla ja hymyilin edelleen.
- Selvä! Hyvä siirtykää hetkeksi kaikki käyntiin niin jaan tämän maneesin kahtia... Sanoin ja aloin viemään puomeja keskelle päin. Neljä vastaan yksi teki tietysti sen että Seri sai hiukan pienemmän puolen, esteet asetin vastakkaisille puolille. Nostettuani esteet tarkistin olevan kaiken kunnossa.
- Te satulattomat katsotte että välillä myös ravaatte ja menette käynnissä, ettekä vain laukkaa esteitä ylitse. En myös halua nähdä ketään maassa! Tai tippunut leipoo triplakakun... Sanoin varoittavasti, tytöt eivät tienneet mitä se tarkoitti mutta ei se ollut niin mukavaa. Satulattomat pääsivät lähtemään laukkaamaan ja Wikke ylitti jo ensimmäisenä estettä.
- Seri! Sinä voit laittaa jalat jalustinhihnoihin ja lähde ihan vain ravaamaan, sanoin tytölle ja huokaisin syvään. Välillä vilkuilin katsomaan miten satulattomilla edistyi, suurimmaksi osaksi keskityin silti Seriin, tyttö nousi seisomaan jo jalustinhihnojen varaan ja hän hymyili.
- Hyvä, pohkeet ovat menneet hyvin läpi joten voit ihan rauhassa mielesi mukaan nostella laukka. Pidä ohjaus kokoajan päällä ettet sitten mene noiden muiden puolelle, selitin tytölle.
- Ei tekisi mielikään, Seri sanoi irvistäen ja hän painoi samalla pohkeet kiinni. Poju lähti tasaiseen laukkaan ja Seri istui näyttävästi jockey-istunnassa.
- Hyvä, nouse vain korkeammalle, sanoin tytölle ja hän katsahti minuun ensin ihmettelen. Nyökkäsin Serille ja tyttö alkoi pikkuhiljaa nousemaan ylöspäin. Serin kasvot oikein kiilsivät onnellisuudesta, tyttö seisoi lähes suorana ja ohjasi Pojua taitavasti, Seri koki ratsastuksenihmeen.
- Hyvä Wikke! Hieno istunta, samoin Sousse! Iina antaa ohjaa enemmän esteellä ja Jasu hiljentää vauhtia... Selitin ohimennen vielä satulattomille kun Seri käveli hetken pitkin ohjin.
- Selvä, te myös voitte ottaa siellä käyntejä! Huudahdin kun näin Wiken jälleen laukkaavan esteelle. Tytöt kävelivät hetken ja kelasin suunnitelmiani läpi.
- Jatketaan tästä vaikka peilillä, minä voin olla ensimmäinen... Sanoin muka uhrautuvasti.
- Se lähtöviiva voisi olla ne tötsät siellä ja maali nämä tötsät tässä, kaikki varmasti tuntevat pelin? Kysyin ennekuin aloitin laskemaan, kuulin myönteisiä vastauksia ja suljin silmäni. Oli pimeää ja aloin laskemaan keskivertoiseen tahtiin, kuulin maiskutuksia ja naurua.
- ...8...9...10! Huusin ja avasin silmäni, näin useimpien liikkuvan ja peli jatkui samaan rataan.
- Okei! Että päästään pelaamaan muitakin pelejä niin lopetetaan tämä tähän nyt. Seuraavaksi voisimme pelata sellaista peliä että huudan erilaisia asioita esim. punainen puomi, sitten te menette jonkun punaisen puomin luokse mahdollisimman nopeasti. Jos sanon ikkuna, menette ikkunan luokse. Melko simppeliä... Mutta muistakaa että jos sanon hiekka teidän pitää tulla alas selästä ja koskettaa maahan ja mennä takaisin selkään, selitin tytöille ja he näyttivät innostuvan asiasta. Näin kuinka ponit alkoivat levittäytyä maneesiin ja mietein ensimmäistä kohdetta.
- Ikkuna! Huudahdin ja kaikki katselivat ympärilleen, yhden lähtiessä jonnekin painaen pohkeita kiinni, muut seurasivat. Yleensä ne tapahtuivat automaattisesti ja nauroin kuinka jotkut hevoset vain laahasivat jalkojaan, ratsastajien "hakatessa" pohkeita. Peli jatkui mukavissa merkeissä, hiekkaa sanoin välillä useammankin kerran ja loppupuolella selkään nousu oli jo liian raskasta tytöille.
Keräsin esteet ja puomit pois käyntien aikana. Olimme mukavasti mukana aikataulussani joten kerkeisimme vielä ottamaan minusta yhden parhaimman osuuden.
- Viimeiseksi Laukkakisa... Sanoin kuin kuninkaallisena ja tytöt riemastuivat.
- Te näköjään tiedätte koko asian ytimen. Mutta, laukkaatte tänne, kierrätte tötsän ja laukkaatte takaisin. Ei monimutkaisempaa tänään, sanoin ja irvistin hiukan.
- Svea ja Jasu ensin... Sanoin ja tyttö otti kiinni ponin harjasta. Svea kiisi eteenpäin ja Jasu hidasti kurvissa, Svea otti vielä loppuspurtin ja kiihdytti takaisin.
- Sitten Miki ja Sousse... Sanoin taas ja katsoin heihin. Miki oli kuten sanottu hyvin kiltti joten ei mennyt ehkä niin kovaa kuin Sousse toivoi. Kurvissa Miki hidasti raviin mutta Sousse sai hyvin laukan takaisin.
- Wikke ja Poju... Sanoin jälleen ja virnistin. Wikke lähti rauhallisesti mutta kiihdytti uskomattomaan vauhtiin lopuksi, kurvi ei hidastanut kaksikon vauhtia, se oli päätähuimaava.
- Iina ja Frits... Sanoi jälleen ja Iina antoi varovasti kovat pohkeet. Frits lähti hyvin eteenpäin mutta innostui lopulta. Frits sai "pukkikohtauksen". Iina taisteli selässä kun Frits vain kiihdytti ja pukitteli samalla.
- Selvä, tuota shetlanninponin pukkilaukan vauhtia on vaikea päihittää, sanoin nauravaisesti kun Iina hengästyneen kuuloisena "läähätti" ponin selässä. Seri irvisti ja painoin pohkeet, viimeinen lähti. Sony oli varma ja se oli kuin automaatti, ruuna kiihdytti ja hidasti kurvessa, jatkoi matkaa uskomattomassa vauhdissa ja tunsin oikein tuulen naamassani.
- Okei! Liikaa vauhtia minun mieleen! Loppuverkat itsenäisesti... Sanoin naurahtaen ja katselin heidän menojaan.
- Selvä! Kiitos tunnista ja tulkaa kaartoon. Talliin ne menevät jälleen, selitin tytöille ja avasin maneesinoven.
Maksuja, Kiitos!
sorisorisori aiva shaisse tää . 