TARINA// Kummitusmaasto 11.12!

[Suppu]

Kummitus maasto, uskallatko painaa "tulet" nappia? Vai pelkäätkö että sinut syödään. Tervetuloa oman onnenne nojaan..

KUMMITUSMAASTOON ILMAN SATULAA

Pidän tälläisen pelottavan maaston, kestää noin 2h. Ennen lähtöä syömme iltanuotiolla ja kerromme kummitustarinoita että saamme mielikuvituksen laukkaamaan ja sen jälkeen lähdemme hevosten ja ponien kera Shelyesin ei valaistujen Maastopolkujen nojaan.
Mieti tarkkaan hevostoivettasi sillä en suosittele säikkyä hevosta koska se voi olla jopa kohtalosi koska lupaan että kummituksia on tulossa!

Tunnille otan max 6 osallistujaa! Ja saatte itse päättää hevosenne. Itse lähden vetämään letkaa Miskan kanssa.

Iina-Frits €€
Maiss-Svea €€
Kopsu-Rica €€
Fiona-Lore €€
Aimie-Pablo €€
Sanni-Allu €€

-Wikke ja kummitukset

Tarina

Heitin puunpalasen nuotioon. Hevoset odottelivat jo tallissa valmiina ja pian lähtö koittaisikin. Sannin ja Iinan ilmeet olivat ihan kalpeat pelosta, olimme kertoneet niin paljon pelottavia juttuja. Hörppäsin vielä glögini loppuun ja aloin ohjastaa jengiä.
"Noniin ja kaikki sitten talliin ja tässä pihassa noustaan selkään ja sitten lähdetään" Nousin kannostani ja lähdin johdattamaan porukkaa talliin.
Tallissa lähdin ensimmäisenä Miskan kanssa kohti pihamaata suuri letka perässäni.
"Ja siis kaikki nouskaa tässä selkään ja minun perässäni lähdetään kulkemaan tota ei valaistua reittiä" Huudahdin Miskan selästä ja napautin pohkeella orin liikkeelle.

Miska lähti töpöttelemään, perässään suuri letka. Katsahtelin aina välillä taakseni sillä hevoset eivät koskaan pimeällä olleet varmoja. Pablo kulki nätisti Aimien kanssa ja totteli tytön apuja hienosti. Kun taas Frits yritti ryöstää peloissaan Iinan ohjia että pääsisi laukkaamaan takaisin kotiin eli talliin.
Allu kulki nätisti ihme kyllä Sannin kanssa, heillä oli varmasti jonkinlainen maaginen yhteys kun Allu aina minun tunneillani Sannilla totteli hyvin. Lore kulki myös Fionan alla kauniisti samoin Rica kopsun kanssa. Svea yritti myös samaa mitä Frits Iinan kanssa.
Lumi hangessa näkyi eläinten jälkiä ja yhdet tuoreet ihmisenkin kengän jäljet erottuivat lumesta. Lunta tuprutti pieninä hiutaleina ja se peitti kypäriä valkoisiksi. Kaukaa vuonoilta kuului myös susien ulvontaa joka sai hevoset pelokkaiksi.

Käänsin Miskan ihmisen jalan jälkien perään suoraan metsään susien ulvonnasta huolimatta.
"E-e-e-e-ii k-a-a-i- m-e-e- m-enn-ä tonne?!" Iina sai sanotuksi peloissaa.
"Kyllä mennään" Nojasin taaksepäin ja ohjastin joukon tekemään alamäessä samoin.
Itseänikin kieltämättä pelotti, vaikka tiesin että allani oli varma ratsu jolla pääsisin susi laumaa kepoisesti pakoon.

Tytöillä varmasti myös mielikuvitus korkealla ja tästä syystä olin palkannut pari tallityttöä hommiin, olin antanut heille lakanat joissa oli leikeltyt silmäreiät.
"ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ" kuului yhtäkkiä takaani.
"Mitä nyt?!" Pelästyin.
"Näänänääin kkukukuukummituksen!" Maiss kirkaisi peloissaan.
Tytöt joutuivat kauhun valtaan.
"MITÄ JOS SE OLIKIN SUSI JA NYT ME KUOLLAAN!" Iina pelästyi.
Yritin rauhoitella joukkiota mutta onnistumatta.
Annoin Miskalle laukka pohkeet että saisin joukon nopeasti pois metsästä koska hevosetkaan eivät pitäneet pakokauhusta ja kuulin kuinka lähellä jo susia ulvoi.
Kuulin myös pientä ärinää en ollut varma olivatko ne tallitytöt vaiko oikeat sudet, onneksi tytöillä oli auto jonkun matkan päässä.

Letka lähti laukkaan peräämme ja kiitolaukassa tallille.
"Noniin oliko hyvä maasto?" Naurahdin vielä tallissa.
Tytöt olivat peloissaan edelleen.
"En mene enää koskaan maastoon" Fiona uhkasi.
Naurahdin ja hörppäsin kahvikuppiani

MAKSUJA SITTEN!

[Katri]

Frits-ponin selkään pimeässä pihassa hyppään
karvan hanskoistani nyppään
Sitten lähdetään pimeään metsään
Frits yrittää heittää minua heti ensimetreillä
kaikki ponit sätkyvät ihan älysti
kun joku metsässä pikkuisen rätsähti
hauskaa me kyllä pidetään
ihan välillä ajatuksissa liidetään
mutta liian pian maasto loppuu
tulee kyllä kylmettyneinä kauhea talliin hoppu

Kiitos tunnista Wiksu! (:

[Kopsu]

Maksu Kummitusmaastosta!

Wikke oli juuri kertonut karmaisevia kummitus tarinoita. Useimmat liittyivät hevosiin ja Shelyesiin ja jotkut olivat ihan random kummitus tarinoita. Oloni ei ollut hyvä. Mahan pohjassa nipisteli ja kohta pitäisi lähteä vielä ratsastamaan! Olin ponikseni saanut uuden tuttavuuden, Welsh Mountain ponin, Rican. Rica oli aika pieni poni, eli juuri sopiva minulle. Ricaa kuulemma hoitavat Maria ja Jasu. Jasun olin joskus muistaakseni nähnyt, mutta Mariaa en ollut nähnyt. Wikke heitti yhden halon nuotioon ja sai minut säpsähtämään. Wikke katsoi kelloa ja sanoi, että on aika lähteä maastoon.

Satuloin Rican ja kohta olin täysin valmiina tallipihalla. Monet näyttivät jo aika pelokkailta ja niin näytin varmana minäkin. Lähdimme kävelemään letkana Shelyesin pihasta. Niin, valaisematonta reittiä.

Wikke kääntyili säännöllisin väliajoin katsomaan oliko kaikki hyvin. Minulla ainakin oli, Rica oli rauhallinen ja se kulki hyvin. Se ei yrittänyt tunkea turpaansa lumeen, niin kuin jotkut hevoset. Ainoat ongelmat olivat Iinalla ja Maissilla. Heidän poninsa nimittäin temppuilivat ja yrittivät koko ajan päästä takaisin tallille. Lunta alkoi sataa ja yhtäkkiä kuulimme susien ulvontaa. Hevoset alkoivat hermostua, olihan niillä tallella esi-isiensä vaistot. Wikke huomasi ratsujen hermoilun ja käänsi meidät pimeään metsään.


- E-e-e-e-ii k-a-a-i- m-e-e- m-enn-ä tonne?! Iina piipitti, mutta Wikke melkein pakotti Iinan mukaansa. Olimme kohta pimeässä metsässä. Sudet ulvoivat ja nyt alkoi todella pelottaa. Menimme alamäen alas ilman suurempia onnettomuuksia, mutta sitten Maiss kiljui suureen ääneen. Monet säpsähtivät ja kyselivät paniikissa mitä oli tapahtunut. Ricasta alkoi nytkin tulla kaikkea muuta kuin rauhallinen. Kaikki sen vaistot käskivät sitä juoksemaan, mutta selässä oli tyttö, joka pidätteli ratsuaan.
- Se oli kummitus! Maiss kiljaisi ja Iina alkoi melkein itkemään. Näin myös kauhua Wiken naamalla. Silloin Wikke teki ratkaisun.

Hän iski pohkeensa Miskan kylkiin ja aloitti laukan. Minä olin pudota. Otin kuitenkin saanut harjasta kiinni ja etsin sopivan laukan rytmin. Laukkasimme tosi kovaa, ehkä jopa kiitolaukkaa, en ollut varma. Oksat raapivat kasvoja, mutta laukka oli upea. Kohta olimme Shelyesin pihassa ja Fiona ilmoitti, ettei koskaan menisi maastoon. Minua vähän hymyilytti, koska tiesin ettei Fiona pystyisi lunastamaan lupaustaan.


Kiitos pelottavasta tunnista! <33

[Aimie]

Maksu



Mustavalkoinen kuva kummitusmeiningin hengessä :'> Jos ette saa selvää käsialastani, niin tässä tekstit:

"Kauhee kun on pimee..."
"Voi luoja, sudetki ulvoo!" (Taustalla: "oouuu...")
Yhtäkkiä tulee aivan pimeää.
"Aaaa! Seeis, mä en nää mitään! En ees Pabloa!!"
Kun maasto on loppu, keräännytään vielä jutustelemaan.
"Mä luulin, et olin tippunu ja istuin jonku suden selässä..."
"Sä. Istuit. Koko. Ajan. Pablon. Selässä. (Huoh!)"

[Maiss]

Nousin hitaasti ja jännittyneesti Svean selkään, mutta kun tamma pärskähti hymyilin ja jännitykseni oli poissa.
Kävelimme Miskan ja Wiken johdolla kohti pimeää polkua. Svea käveli reippaasti jonon perällä. Kohta tulimme alamäkeen jossa nojasimme kaikki taaksepäin.
Kun alamäki loppui ravasimme pienen pätkän.
“Ja muistakaa että mitä vain voi tapahtua tällä reissulla, jooko?” Wikke sanoi yhtäkkiä ja nyt minut valtasi pelottava tunne.
“Jo-oo…” sopersin ja niin teki pari muutakin.
Silloin näin sen - metsässä oli joku valkoinen. Se oli kummitus!
“ÄÄÄÄÄÄ!” huusin liittyen muihin huutoon.
“APUUVA!” Sanni sanoi.
“Mitäs ny?” Wikke kysyi, en nähnyt ilmettä mutta olin varma että tytöllä oli pilke silmäkulmassa.
“NÄÄÄIIIN KUUUMMITUUUKSSSEN!” sanoin epäselvästi.
Svea pomppasi sivuun joten taputin sitä kaulalle samalla kun rauhoitin sitä äänelläni.
“Hieno tyttö…”
Kohta kuulimme susien ulvovan joten Miska ja Wikke ensimmäisinä lähdimme laukkaamaan nopeasti pois metsästä. Laukkasimme niin lujaa kuin hevoset jaloistaan pääsi ja näin että edessämme oleva Rica pukitti. Svea siirtyi vähän sivuun mutta sain sen sitten takaisin jonon perään. Huomasin että Kopsu oli selässä vinosti muttei voinut sille mitään koska poni hänen selässään laukkasi täysillä. Kohta tyttö sai kumminkin harjasta kiinni ja vedettyä itsensä ylös. Itse olin iloinen että minulla oli ratsuna Svea; sen askeleet olivat lyhyet mutta olin tottunut istumaan niissä ja se teki kaikkensa.

Kohta olimme jo tallilla ja kaikki olivat ihan peloissaan. Aimiekaan ei enää sanonut mitään siitä ettei maasto voinut olla niin pelottava.

Niin kuin kaveri aina tuuppaa sanoa : Scary! Kiitti tunnista Wikketys! <3

Ja maksuhan on upein mutta mutta...

[Sanni]

Kiitti jännästä maastosta, Wiksutin! Allu näyttää suokilta, mutta muuten onnistu ihan kiitettävästi tommoseks uusien tussien kokeilusutuks : D (Huom. Ja näitä tusseja tulette näkemään vielä (jos ette pöllää niitä ja sitte tulee satikutia, murr!) Koettakaa kestää : )

[Fiona]

Maksettu! Jeah