Post by Odelie on Sept 4, 2009 16:08:23 GMT 3
Tiesittekös, että jo kuudelta on alkanut tulla pimeää? Vieläkö siihen aikaan on uskallusta lähteä maastoon? Entä kahden tunnin maastoon? Vieläkö silloin uskallat kahlata kylmässä ja mustassa vedessä? Vieläkö silloin uskallat laukata villieläinten seassa metsässä ja pelloilla?
Jos kyllä, olet löytänyt juuri oikean ilmoituksen. Lähden siis vetämään maastoa 10.9 ja lähtö klo 18. Letkaa lähden vetämään Miskalla, mutta muuten kaikki, ainakin tuntihevoset ovat vapaalla. Vapaaretkeilijöitä saa ottaa mukaan, kunhan pysyy rauhallisesti mukana. Kun ilta on siis alkanut pimetä, katoamme sysimustaan metsään ja vuoristoon. Kaikki saavat tulla mukaan, keitä kiinnostaa.
Maksuksi käy tarina tai kuva, joka kuvaa kunnon tapahtumaa. Toivon, että näkisitte tunnin eteen vaivaa, sillä näen kaikkien tarinoiden ja kuvien eteen todellakin vaivaa.
Osallistujat:
Iina - Allu €€
Wikke - Vertti €€
Jasu - Rica €€
Roosa - Uni
Maiss - Frits €€
Tarina:
Ilta alkoi pikkuhiljaa hämärtyä, kun hevoset seisoivat kärsimättöminä ratsastajia, jotka yrittivät kiireesti nousta ratsujensa selkään. Itse oli lämmitellyt jo upean Miskan kanssa kentällä ja kokeillut raviakin. Rykäisin hölöyyäville ratsastajille äänekkäästi ja kaikki hiljenivät oitis. Jokainen pongahti lopulta vaivattomasti hevosten selkään.
- Heipparallaa, tälläkertaa lähdemme siis näin alkuillasta maastoon ja arvatkaas miksi, aloitin hymyillenn tunnin.
- Koska haluat pelotella meitä? iina kysyi uhmakkaasti.
- Ehkä, hymyilin salaperäisesti.
- Mutta nyt lähdetään liikkeelle, ilmoitin ja maiskautin kärsimättömän Miskan liikkeelle.
Painoin silmät kiinni ja rentouduin hevosen selässä. Nautin syysilmaisesta pienestä tuulesta ja hymyilin ylimääräiselle letkalle takanani. Tytöt hölisivät kovaan ääneen hevosista, tapahtumista ja ihastelivat ratsujaan. Pieni pimeys alkoi näkyä ja metsän eri nurkissa, mutta koskaan en ollut itse pelännyt mitään. Tänään ainoastaan tuntilaisten hermot olivat koetuksessa. Hymäilin hetken hiljaa ja silitin Miskan kaulaa. Olimme kulkeneet lähes suoraa metsätietä eteenpäin aika pitkään, mutta ainoastaan Miska hinkui jo kovempaa vauhtia.
- Valmistaudutaampa sitten raviin, ilmoitin. Ihmiset alkoivat ottamaan pidempiä ohjia ja yksi kerrallaan hevoset alkoivat virkistyä. Miska tanssahteli allani ja halusi jo singahtaa reippaaseen raviin. Painoin pohkeet herkästi kiinni hevoseen ja otin pienen puolipidätteen. Miska lähti rauhassa ravaamaan.
- Rauhotatte hevosia ja käännytään oikealle.
jatkuu..
//Aavemmainen Odelie & Pikkupiru Miska
Jos kyllä, olet löytänyt juuri oikean ilmoituksen. Lähden siis vetämään maastoa 10.9 ja lähtö klo 18. Letkaa lähden vetämään Miskalla, mutta muuten kaikki, ainakin tuntihevoset ovat vapaalla. Vapaaretkeilijöitä saa ottaa mukaan, kunhan pysyy rauhallisesti mukana. Kun ilta on siis alkanut pimetä, katoamme sysimustaan metsään ja vuoristoon. Kaikki saavat tulla mukaan, keitä kiinnostaa.
Maksuksi käy tarina tai kuva, joka kuvaa kunnon tapahtumaa. Toivon, että näkisitte tunnin eteen vaivaa, sillä näen kaikkien tarinoiden ja kuvien eteen todellakin vaivaa.
Osallistujat:
Iina - Allu €€
Wikke - Vertti €€
Jasu - Rica €€
Roosa - Uni
Maiss - Frits €€
Tarina:
Ilta alkoi pikkuhiljaa hämärtyä, kun hevoset seisoivat kärsimättöminä ratsastajia, jotka yrittivät kiireesti nousta ratsujensa selkään. Itse oli lämmitellyt jo upean Miskan kanssa kentällä ja kokeillut raviakin. Rykäisin hölöyyäville ratsastajille äänekkäästi ja kaikki hiljenivät oitis. Jokainen pongahti lopulta vaivattomasti hevosten selkään.
- Heipparallaa, tälläkertaa lähdemme siis näin alkuillasta maastoon ja arvatkaas miksi, aloitin hymyillenn tunnin.
- Koska haluat pelotella meitä? iina kysyi uhmakkaasti.
- Ehkä, hymyilin salaperäisesti.
- Mutta nyt lähdetään liikkeelle, ilmoitin ja maiskautin kärsimättömän Miskan liikkeelle.
Painoin silmät kiinni ja rentouduin hevosen selässä. Nautin syysilmaisesta pienestä tuulesta ja hymyilin ylimääräiselle letkalle takanani. Tytöt hölisivät kovaan ääneen hevosista, tapahtumista ja ihastelivat ratsujaan. Pieni pimeys alkoi näkyä ja metsän eri nurkissa, mutta koskaan en ollut itse pelännyt mitään. Tänään ainoastaan tuntilaisten hermot olivat koetuksessa. Hymäilin hetken hiljaa ja silitin Miskan kaulaa. Olimme kulkeneet lähes suoraa metsätietä eteenpäin aika pitkään, mutta ainoastaan Miska hinkui jo kovempaa vauhtia.
- Valmistaudutaampa sitten raviin, ilmoitin. Ihmiset alkoivat ottamaan pidempiä ohjia ja yksi kerrallaan hevoset alkoivat virkistyä. Miska tanssahteli allani ja halusi jo singahtaa reippaaseen raviin. Painoin pohkeet herkästi kiinni hevoseen ja otin pienen puolipidätteen. Miska lähti rauhassa ravaamaan.
- Rauhotatte hevosia ja käännytään oikealle.
jatkuu..
//Aavemmainen Odelie & Pikkupiru Miska