Post by Roosa on Sept 9, 2009 14:27:29 GMT 3
Extremiä, jännitystä, vaarallisia tilanteita, sinnittelyä . . .
~ Iina & Frits
~ Wikke & Miska
---
- Pääsetkö nyt aivan varmasti selkään? kysyin toista kertaa kun Wikke punnerti Miskan selkään.
- Puuh lääh... Kyllä mä pääsen, tuo huohotti ja sai ponnistettua itsensä Miskan leveähköön selkään. Iina tosiaan oli päässyt helposti pikku-Fritsin selkään.
- Aloittakaa vain pitkin ohjin! ohjeistin kaksikkoa.
Pystytin ristikon ja ripottelin pari tötsää kentälle.
- Okei alotetaan, ensin voitais tasapainoa herätellä pienillä ravisiirtymisillä. Kevyttä ravia! ohjeistin ja ratsukot nostivat ravin.
- Muistattehan että määräätte itse tahdin, muistutin.
- Sitten voisitte ruveta nostamaan laukkaa täältä tallinpuoleiselta pitkältä sivulta.
- Nooinn, Frits voisi kulkeä vähän hitaammin, eihän tuolla kyydissä pysyisi erkkikään, naurahdin.
- Voisitte sitten tulla tämän ristikon, sanoin ja viittasin pieneen 50cm ristikkoon päin.
- Vaikka Wikke ja Miska kärjessä, laukassa.
Wikke käänsi silmät loisten vuoniksen esteelle.
Tyttö pysyi juuri ja juuri orin voimakkaassa hypyssä ja yritti tarrautua melkein olemattomaan harjaan.
- Ihan hyvä! Sitten Frits ja Iina!
Iina nosti shetuorhilla laukan jonka tuo nosti energisillä pikku jaloillaan.
Mutta juuri ennen estettä tuo pysähtyi, ja Iina valui kaulalta suoraan istumaan esteen päälle.
- Hahaa, tuo nauroi.
Kohta koko kolmikko kentällä nauroi.
- Joo nouse vaan takasin, puomitkaan ei näköjään tippunu.
Iina teki työtä käskettyä ja nousi ripeästi ponin selkään ja nosti uudestaan laukan.
- Pohkeita! huudahdin ennen estettä ja tälläkertää Frits hyppäsikin esteen.
- Hienoa! Tullaan vielä pari kertaa tämä!
Nostin hetken päästä ristikon 55cm pystyksi.
- Tätä ei ole pakko tulla jos ei halua, ilmoitin etukäteen.
- Wikke ja Miska voisi tulla jos halua riittää.
Wikke oli innokkaana ja käänsi Miskan jo aika korkelle esteelle ilman satulaa.
Oli ratsastajalla vaikeuksia pysyä tasapainossa kun harjaa ei oikein tahtonut riittää.
Miskalla askel sopi hyvin ja ratsukko pääsi onnistuneesti esteen yli.
- Hienoa! hihkaisin ja hymyilin leveästi kun Miska taputti ratsunta kaulaa.
- Sitten Iina ja Frits!
Iina käänsi -hieman epäröiden poninsa esteelle.
Frits olikin päättänyt ottaa hieman lujemman vaihteen ja loikkasi esteen yli todella mallikkaasti.
- Wau! Sehän oikein hyppäsi! sanoin nauraen ja Iina suoristi kypäränsä.
- Voitais sitten ottaa loppuravit oikeaan kiettokseen, kiitos tästä tunnista! sanoin ja ratsastajat tekivät työtä käskettyä.
---
Maksuja, plase. Sorii todella myöhästynyt!
~ Iina & Frits
~ Wikke & Miska
---
- Pääsetkö nyt aivan varmasti selkään? kysyin toista kertaa kun Wikke punnerti Miskan selkään.
- Puuh lääh... Kyllä mä pääsen, tuo huohotti ja sai ponnistettua itsensä Miskan leveähköön selkään. Iina tosiaan oli päässyt helposti pikku-Fritsin selkään.
- Aloittakaa vain pitkin ohjin! ohjeistin kaksikkoa.
Pystytin ristikon ja ripottelin pari tötsää kentälle.
- Okei alotetaan, ensin voitais tasapainoa herätellä pienillä ravisiirtymisillä. Kevyttä ravia! ohjeistin ja ratsukot nostivat ravin.
- Muistattehan että määräätte itse tahdin, muistutin.
- Sitten voisitte ruveta nostamaan laukkaa täältä tallinpuoleiselta pitkältä sivulta.
- Nooinn, Frits voisi kulkeä vähän hitaammin, eihän tuolla kyydissä pysyisi erkkikään, naurahdin.
- Voisitte sitten tulla tämän ristikon, sanoin ja viittasin pieneen 50cm ristikkoon päin.
- Vaikka Wikke ja Miska kärjessä, laukassa.
Wikke käänsi silmät loisten vuoniksen esteelle.
Tyttö pysyi juuri ja juuri orin voimakkaassa hypyssä ja yritti tarrautua melkein olemattomaan harjaan.
- Ihan hyvä! Sitten Frits ja Iina!
Iina nosti shetuorhilla laukan jonka tuo nosti energisillä pikku jaloillaan.
Mutta juuri ennen estettä tuo pysähtyi, ja Iina valui kaulalta suoraan istumaan esteen päälle.
- Hahaa, tuo nauroi.
Kohta koko kolmikko kentällä nauroi.
- Joo nouse vaan takasin, puomitkaan ei näköjään tippunu.
Iina teki työtä käskettyä ja nousi ripeästi ponin selkään ja nosti uudestaan laukan.
- Pohkeita! huudahdin ennen estettä ja tälläkertää Frits hyppäsikin esteen.
- Hienoa! Tullaan vielä pari kertaa tämä!
Nostin hetken päästä ristikon 55cm pystyksi.
- Tätä ei ole pakko tulla jos ei halua, ilmoitin etukäteen.
- Wikke ja Miska voisi tulla jos halua riittää.
Wikke oli innokkaana ja käänsi Miskan jo aika korkelle esteelle ilman satulaa.
Oli ratsastajalla vaikeuksia pysyä tasapainossa kun harjaa ei oikein tahtonut riittää.
Miskalla askel sopi hyvin ja ratsukko pääsi onnistuneesti esteen yli.
- Hienoa! hihkaisin ja hymyilin leveästi kun Miska taputti ratsunta kaulaa.
- Sitten Iina ja Frits!
Iina käänsi -hieman epäröiden poninsa esteelle.
Frits olikin päättänyt ottaa hieman lujemman vaihteen ja loikkasi esteen yli todella mallikkaasti.
- Wau! Sehän oikein hyppäsi! sanoin nauraen ja Iina suoristi kypäränsä.
- Voitais sitten ottaa loppuravit oikeaan kiettokseen, kiitos tästä tunnista! sanoin ja ratsastajat tekivät työtä käskettyä.
---
Maksuja, plase. Sorii todella myöhästynyt!
