20.12.10Kävelen lumista tietä pitkin. Joululoma on alkanut ja nyt voisin olla joka päivä aamusta iltaan tallilla. Tänään menisimme asetusta maneesissa Ellan kanssa. Hyppelehdin lämpimään talliin sisään. Siellä ovatkin jo Catu ja Jasu puunamassa hoidokkejansa.
”Halla!” moikkaan.
”Hei! Tänään on jo 20 joulukuuta! Pitäkö meijän jo koristella pikkutalli?” Catu toteaa.
”JOO! Hyvä idea!” huudamme Jasun kanssa.
”Koristeet on varmaan ullakolla! Isotallihan on varmaan jo koristeltu.” Jasu kertoo.
”Joo ne on siellä! Haetaan ne!” minä ilmoitan.
Lähdemme koko tyttöjoukko hakemaan koristeita.
”Tehäänkö hepoille myös pienet jouluherkut?” Catu kysyy.
”Jep tehään vain. Otetaan vaan rehulasta muutama leivänkannikka ja jotain muuta herkkua.” Jasu neuvoo.
Saavumme talliin. Kipaisemme ullakolle.
”Kattokaa! Täällä on muovokuusikin.” minä ilmoitan.
”Otetaan se. Niitähän on kaks.” Catu sanoo.
Otamme kuusen ja pahvilaatikon jossa on joulukoristeita. Sitten käymme hakemassa rehulasta herkkuja hevosille.
”Eiköhän me näillä pärjätä!” Jasu naurahtaa, kun kätemme ovat täynnä joulukoristeita ja kaikkea muuta säälää.
Ripustan kuusen oksille koriste nauhaa. Jasu ripustaa enkeleitä sinne tänne pikkutallia.
”Tästä tulee kyllä tosi hieno!” Catu hymähtää.
Käyn viemässä Ellan karsinan luo lippunauhaa ja muita heppa aiheisia joulukoriteita.
”Eikö ookki hienoja!” kysyn Ellalta
Se vain katsoo koristeita oudosti.
”Mennäänkö tekee nyt niitä herkkuja?” Jasu kysyy.
”Ja!” kipaisemme varustehuoneeseen ja levitämme ainekset pöydälle.
”Mitä se Pesce puhu et ne oli tehny jotain herkkuja hevosille jossa oli omenaa, raastettua porkkanaa ja jotain vesikaurahiutale mössöä?” kysyin tytöiltä.
”Joo ja sit siinä oli myös jotain vesisokeri mälliä” Catu tiesi.
”Se oli muuten hevoshullusta se ohje! Eikös Jassu oo tilannu sen tänne? Kuka viittis käyä hakee sen?” Jasu hihkaisee.
”Mä voin!” sanon ja lähden tallustamaan tallia päin.
”Näin! Tässä se nyt on!” ilmoitan tytöillä hevoshullusta.
Selaamme lehteä.
”Tässä! TÄYTETYT OMENAT. Eka pitää ottaa omena ja sitten siihen pitää tehä tommonen aukko mikä tossa kuvassa on!” Catu selittää.
Alamme kaivertamaan omenan keskelle aukkoa.
”Miten tähän voi saada tollasen?” hämmästelen, kun kaivertaminen ei oikein onnistu.
”Annakku mä näytän!” Jasu ottaa omenan minulta ja kaivertaa hetkessä aukon omenan keskelle.
”Sitten pitää laittaa vettä ja kaurahiutaleita ja sekoittaa ne keskenään. Kaitpa kauratkin käy, kun ei meillä ole kaurahiutaleita?” minä sanon.
”No kokeillaan! Senhän näkee sitten onnistuuko.” Catu sanoo, samalla kaataen kauraa ja vettä kuppiin.
”Hyi mitä mömmöä! Totako me laitetaan noihin omenoihin. Tuota ei syö hevonenkaan!” Jasu kiljuu.
”Sitten pitäs lisätä tohon porkkana raastetta mutta kun meillä ei ole raastinrautaa niin pilkotaan palasia porkkanasta ja laitetaan sekaan.” minä pohdin.
Kun olemme sekoittaneet kaikki aineet keskenään kaadamme mönjän omenoihin.
”Näistähän tuli hienoja!” Jasu myöntää.
”Joo saavain nähän syökö näitä kukaan.” Catu arvuttelee.
Menemme kukin oman hoitohevosen/oman hevosen luo.
”Moikka Ella! Mä toin sulle vähän herkkua! Ei me tänään mennä kyllä mitään tylsää asetusta! Mennään vaikka sitten illalla vähän maastoon!” kerron ponilleni.
Annan Ellalle omenan ja se ahmii sen hetkessä.
”Senkin herkkupeppu!”
PS. Noista omenoista sitten en tiedä voiko niitä ees antaa hevosille ku meille ei tuu tuota hevoshullua jossa olis ollu se ohje joten nuo on sitten keksitty ite.