Ellan Elämää

[Loviisa]

[Loviisa]

01.01.2010

Tassuttelin lumista tietä pitkin kohti tallia. Eilen oli ollut uusivuosi ja minua väsytti todella paljon. Mutta en silti voinut olla lähtemättä katsomaan Ellaa. Olimme muuttaneet Norjaan vuosi sitten ja Ellan olin saanut samoihin aikoihin. Se oli asunut ensin naapurissa heidän vanhan norjanvuonohevosen kanssa. Sitten naapureiden hevonen oli kuollut ja Ellalle piti etsiä uusi paikka.

Kävelin tallia kohti. Oli hiljaista. Minua jännitti. Ella oli viety jo eilen tallille uuden vuoden kunniaksi. Saisinkohan paljon kavereita? ajattelin. Kävelin tallin sisään. En ollut koskaan nähnyt niin hienoa tallia. Tallissa tuoksui ihanalta. Vielä en oikein muistanut missä Ella oli. Niinpä lähdin etsimään Jassua.
Jassu löytyikin helposti.
"Huomenta" morjenstin.
"Huomenta. Sinä taidatkin olla uusi täällä" Jassu sanoi.
"Olen Ellan omistaja Loviisa" vastasin. "Missä Ella on? Unohdin jo!"
"Ella on pikkutallissa Svean ja Vanin kanssa" Jassu kertoi. "Kummatkin ovat shetlanninponeja."
"Kiva! Minähän tykkään kaikista poneista" sanoin.
"Tervetuloa Shelyesiin. Luultavasti tutustut helposti ihmisiin täällä!"
"Kiitos" sanoin. "Lähdenpä tästä Ellan luo."
"Se on ulkona shettisten kanssa" Jassu sanoi ja antoi minulle ohjeet miten pääsisin tarhoille.
"Kiitos!"

Lähdin kävelemään ohjeiden mukaisesti tarhoille. Siellä näinkin monta hevosta. Ne juoksentelivat ympäri tarhoja ja hyppelivät ilosta. Toivottavasti Ella ei hyppisi noin paljon ettei sen jalka menisi, mietin. Tarhoilla näin vaaleahiuksisen tytön. Hän oli kahden shettiksen kanssa. Näin kauempana myös oman Ella-ponini. Se pyöri lumessa loimi päällään.
"Hei!" sanoin tytölle. "Olen Loviisa ja omistan Ella-ponin."
"Moi! Mä olen Maiss. Täss on mun Vani ja myös hoitsuni Svea. Tervetuloa!"
"Kiitos! Sinulla on ihana shettis" kehuin.
"Ellakin on tosi söpö" Maiss vastasi.
Samassa paikalle tuli tummahiuksinen tyttö.
"Moi Maiss!" hän huusi.
"Moi. Ootko muuten huomannut meidän uutta tulokasta?" Maiss kysyi tytöltä.
"Ai, en kyllä ole" tyttö vastasi. "Mä olen Catu. Omistan Lilyn ja hoidan Vania."
"Moi" vastasin. "Mä taas olen Loviisa ja omistan Ellan."
"Kiva" Catu vastasi. "Terppatuloa vaan."
"Nyt mun pitää varmaan lähteä hakeen Ellaa. Moikka!"
Lähdin Ellan luokse. Se tuli heti vastaan. Otin sitä riimusta kiinni ja lähdin taluttamaan talliin. Otin sen karsinaan ja hain harjapakin. Otin loimen pois ja aloin harjaamaan Ellaa. Ella tykkäsi siitä. Se ei ollut hirveän likainen koska sillä oli ollut loimi. Mutta nautti silti harjaamisesta.

Harjailin Ellaa ja juttelin sille samalla. Se oli kiltisti ja rauhallisesti ja nuokkui. Puhdistin kaviot ja harjasin harjan ja laitoin letit. Ottaisin ne illalla pois kun tulisimme äidin kanssa uudestaan. Illalla myös ratsastaisimme.
"Sinustahan tuli nätti" sanoin Ellalle.
Ella vain ravisteli päätään. Ihan kuin se olisi sanonut "etkös sinä sitä ennen tajunnut!"

Vein Ellan takaisin tarhaan ja siivosin sen karsinan. Ei sielläkään kyllä mitään ollut mutta siivosin sen varmuuden vuoksi. Sitten lähdin kotia kohti. Tulisinhan illemmalla uudestaan.

[Loviisa]

24.01.2010

Oli lauantai aamu.
Kävelin Shelyesiä kohti. Ilma oli viileä ja hiukan tuulinen.
Lauleskelin matkalla Risto Räpääjästä tuttuja lauluja.
Kävelin talliin. Ella oli sisällä koska illalla oli ollut kylmä.
"Moi!"tervedin tammaani.
Se vain hörisi minulle ja tönäisi hellästi turvallaan.
"Mentäisiinkö tänään vähän koulua kentällä? Voitaisiin mennä vaikka puomeja."
Hain Ellan harjapakin ja aloin pitkin vedoin harjaamaan poniani. Tammani rakasti sitä, että sitä hoidettiin. Ella oli harjatessa kiltti, lukuun ottamatta pientä pyörimistä. Putsasin sen kaviot. Ne olivat aika puhtaat. Samalla laitoin kiillotusainetta kavioihin. Selvitin myös hännän ja harjan.
"Nyt olet aika hieno" sanoin Ellalle. "Kiiltävät kaviot ja takuton harja!"
Lähdin hakemaan tamman varusteita. Matkalla näin vieraan tytön.
"Moi" sanoin iloisesti.
"Hei! Me emme ole tainneet ennen nähdä" tyttö vastasi.
"Minä olen Loviisa ja omistan Ellaponin. Kuka sinä olet?"
"Minä olen Jasu ja hoidan Ricaa" Jasu kertoi.
"Ai Rica on se hauskanvärinen poni" kehuin.
"Ja Ella on se pieni suloinen poni" Jasu nauroi.
Kävelimme yhtä matkaa hakemaan varusteita, nimittäin hänkin oli menossa ratsastamaan Ricalla. Otimme kumpikin oikean hevosen varusteet ja lähdimme satuloimaan poneja. Ella innostui kun laitoin sille satulan mutta pullisteli vähäsen. Kuolaimet se otti hyvin eikä pullikoinut.
Saatuani varusteet, lähdin taluttamaan Ellaa kentälle. Rica ja Jasu menivät maastoon.
Kentällä olikin jo joku.
"Katso Ella, toinen russponi" höpötin Ellalle.
Ella hirnahti iloisesti ja russponi hörähti takaisin.
"Onko se sun poikaystävä?" kysyin Ellalta.
"Hei" huusi russponin ratsastaja ja huomasin että hänessä on jotain tuttua. Sehän olikin Fiona!
"Moi" huusin takaisin.
He olivat jo laittaneet puomit kentälle ja pari tötsää joita kierreltiin.
Kiristin Ellan satulavyötä pikkuisen ja hyppäsin selkään. Äiti oli luvannut tulla katsomaan ratsastustani ja näin kuinka hänen pieni säälittävä autokotteronsa kaasutti pihaan.
"Mamma!" huusin norjaksi. "Her!"
"Ja, ja!" äiti huudahti.
Äiti tuli aidan viereen. "Sinullahan on täällä jo kavereita ja myös Ellalla. Ja vielä samanrotuinen poni!"
"Tyst, sähän nolaat mut" ärähdin äidille.
"Okei" äiti nauroi. "Mutta keskityppä nyt! Kierräppä nyt nuo tötteröt!"
"Joojoo äiti"
Kiersin tötteröt pari kertaa. Menimme myös kenttää monta kertaa ympäri. Ella oli ihana ratsastaa. Tuntui mukavalta olla selässä. Ellakin varmaan tykkäsi liikkumisesta.
"Ella alkaa lämmetä, otappa ravipätkiä!"
"Trav, Ella!" kannustin Ellaa. Annoin pikkuisen pohjetta ja se lähti heti raviin. Ravi oli hiukan pompottavaa mutta kivaa.
"Nyt voisitte kokeilla noita puomeja" mamma huusi.
Menimme puomit pari kertaa läpi. Minä otin aina kevyen istunnan. Ella meni hyvin.
Kohta olinkin jo ratsastanut tunnin. Äiti alkoi jo paleltua.
"Nyt lähdetään Lovvu" äiti kalisutteli hampaitaan.
"Joo lähdetään vaan jos auto lähtee käyntiin" naurahdin sillä äidin auto oli tunnettu siitä, ettei se lähtenyt käyntiin.

Vein Ellan karsinaan ja otin varusteet pois. Hellittelin ihanaa polleani. Olin niin onnellinen että minulla oli oma heppa. Sain ratsastaa niin paljon kuin halusin ja hoitaa ja helliä joka päivä.
En antanut vielä iltaruokaa sillä tulisimme äidin kanssa vielä uudestaan.
"Tälläistä tallilla ramppaamista se on" äiti marmatti kun vein Ellan takaisin tarhaan.
"Naturligvis!" minä vastasin.

[Loviisa]

03.02.2010



Tallustelua tarhassa.

[Loviisa]

07.02.2010



Tänään ratsastin lumiponi-Ellalla oikean ponin lisäksi!

[Loviisa]

17.02.2010

Nostin pikkusiskoni Marian turvaistuimeen ja nousin autoon.
"Onko turvavyöt kiinni?" äiti kysyi edestä.
Nyökkäsin äidille. Olimme menossa hoitamaan Ellaa. Äiti oli joutunut ottamaan Marian mukaan, koska isä oli töissä ja Mikael kaverillaan. Mutta äiti hoitaisi Marian.
Kaasupohjassa ajelimme tallille. Pakkasta oli paljon joten emme olisi tallilla pitkään. Hyppäsin autosta ja juoksin talliin.
"Loviisa, fredfylt!" äiti huusi perääni. Menin suoraan Ellan boksiin. Siellä se rouskutti aamuheiniään. Ai miten ihanaa oli aamulla kun tallilla ei paljon porukkaa ollut, olihan kello vasta kahdeksan. Silittelin tammaani sen harjan alta ja turvasta.
"Sinä olet niin ihana" sipisin Ellan korvaan.
Otin sen käytävälle. Samassa äiti ja Maria tulivat talliin. He olivat käyneet katsomassa muita hevosia.
"Haluatko sä silittää Ellaa?" kysyin Marialta vaikka tiesin että Maria ei osaa vielä puhuakkaan.
Nostin pikkusiskoni, otin häntä kädestä kiinni ja työnsin sen Ellan turkkiin. Ellaa ei välittänyt mitään vaikka Maria taisi nipistääkkin sitä. Laskin tytön alas ja nappasin Ellan harjan.
Aloin harjata karvakasaa. Tammasta lähti paljon pölyä.
Nostin sen kavion ja puhdistin ne. Letitin myös sen harjan. Ella tykkäsi siitä kun sitä hellittiin.
Äiti ja Maria lähtivät jo ulos. Minä otin satulan ja suitset. Aloin laittamaan tytölle varusteita. Se otti kuolaimet hyvin, vaikka joskus se venkuroikin kun niitä sille yritän laittaa. Vähän se myös pullisteli kun satulavyötä kiristin.
Ajattelin laittaa sen vasta kunnolla ulkona. Talutin hepan ulos. Ja nousin selkään. "Mennäänkö maastoon voisin tulla Marian kanssa mukaan?" äiti ehdotti.
"Ja mennään vaan" vastasin äidille. Äiti punttasi minut selkään ja laittoi Marian pulkkaan. Lähdimme maastoa kohti.
Juttelimme äidin kanssa hevosista ja muusta mukavasta.
Otin myös välillä ravi ja laukkapätkiä.
Sitten käännyimme koska olimme menneet jo aika pitkälle.
Matka meni tosi nopeaa ja talli jo näkyi.
Maria oli nukahtanut pulkkaan joten äiti meni laittamaan Marian jo autoon. Minä menin ottamaan Ellallata varusteet pois. Otin kamat pois ja hellin ponia hetken.
Lähdin kävelemään autolle.
Oli ollut taas yksi ihana tallipäivä!

[Loviisa]

17.02.2010

Söin loppuun voileipäni ja puin vaatteet ripeästi. Juoksin ulos.
Isoveljeni Mikael oli luvannut heittää minut moottorikelkalla. Minua pelotti vähän mennä Miksun kyytin koska poika yleensä esitteli taitojaan.
Ulkona oli kylmä. Laitoin kypärän päähän ja samassa kelkka lähti liikkeeseen. Tuuli suhisi korvissani. Menimme jotakin peltoa pitkin. Kohta näin tutun punaisen tallin edessäni.
"Pysähdy, tolvana!" huudahdin Mikaelille.
"Senkin kiittämätön nulikka" poika huusi takaisin.
Parin luisun ja muutaman äkkikäännähdyksen jälkeen olimme viimein tallilla. Toivottavasti hevoset eivät pelkää kelkan ääntä, ajattelin. Jäin kyydistä ja heitin kypärän veljelleni. Mukavaa päästä taas tallille!

Juoksin heti tarhoille katsomaan Ellaa. Se tuuppi turvallaan lunta ja nautti, kun sai olla ulkona, vaikka pakkasta olikin hirveästi. Kaikki hepat eivät olleet ulkona. Kävelin talliin hakemaan riimunnarun, ja taas takaisin tarhoille. Otin Ellan kiinni ja lähdin taluttamaan sitä pikkutalliin. Nappasin harjapakin ja aloin harjata Ellaa. Se oli mielissään kun pääsi sisälle vaikka tykkäsikin olla ulkona. Putsasin sen kaviot ja kampasin sen harjan.
"Nyt sinusta tulee oikein prinsessa!" sanoin Ellalle. Hain sen varusteet ja laitoin ne ponin päälle. Se otti kuolaimet hyvin.
"Tänään ei tehdä mitään hikijumppaa koska on niin paljon pakkasta" puhelin ponille.
Talutin russin maneesiin ja napsautin kypäräni kiinni. Nousin ponin selkään ja lähdin käynnissä kiertämään kaviouraa. Maneesissa ei ollut ketään muita kuin minä ja Ella. Saimme olla kahden kesken.
Ella oli pirteä ja iloitsi kun pääsi purkamaan energiaansa. Menimme käynnissä siihen asti että humma lämpeni. Sitten otimme raviympyröitä ja kiemuroita. Otimme myös pari loivaa kaarta pitkällä sivulla. Ellalla oli kiva ratsastaa, koska se kuunteli minua niin hyvin. Poni totteli pienimpiäkin apujani.
"Mennäänkö pikkuisen laukkaa?" kysyin tammalta ja se höristi korviaan.
Näpäytin Ellaa raipalla samalla kun annoin sille laukkapohkeet, koska Ellalla oli taipumusta laiskotella laukannostossa. Nyt tamma lähti heti laukkaan. Oli hauskaa laukata ponilla pääty-ympyrällä. Eiköhän tämä tältä päivä riittäisi, tuumin ja hidastin Ellan käyntiin. Pääasia että se sai pikkuisen jaloitella.
Menimme loppukäynnit ja hyppäsin selästä pois. Otin ohjista kiinni ja lähdin taluttamaan Ellaa pikkutalliin. Matkalla moikkasin Catua ja Lissua.
Vein Ellan talliin ja otin siltä varusteet pois. Loimitin sen ja annoin sen kuivua vähän aikaa tallissa ennenkuin vein sen ulos. Kun se oli kuivunut, päästin sen laitsalle. Katsoin vähän aikaa kun se leikki kavereittensa kanssa ja sitten näin, kuinka äitin auto pöräytti pihaan. Hyppäsin kyytiin ja ajattelin, että toivottavasti huomenna ei olisi paljon pakkasta, kun tulisin taas uudelleen tallille.

[Loviisa]

03.03.2010

[Loviisa]

07.04.2010

"Hyppää kyytiin!" äiti huusi autosta.
"Tulossa!" vastasin ja hölkkäsin autoon. Tänään olisin pitkään tallilla hoitamassa Ellaa. Peruutimme auton tallin parkkipaikalle ja menin heti katsomaan Ellaa tarhaan. "Moikka! Mitä oot tehny?" juttelin Ellalle. Astelin hakemaan Ellan riimunnarun ja menin portista sisään. Laitoin riimunnarun riimuun ja lähdin taluttamaan Ellaa pikkutalliin.

Tallissa vastaani tuli Catu.
"Moi!" tervehdin tyttöä.
"Heippa Loviisa!" Catu vastasi. "Ajattelin mennä Lilyllä maastoon tulisitko seuraksi?"
"Joo tottakai!" hihkaisin. "Mä meen nyt laittamaan Ellan valmiiks" sanoin Catulle ja kipaisin varustehuoneeseen. Otin sieltä hoitopakin ja varusteet Ellan paikalta ja menin sen luo.
"No niin ja rauhassa" puhelin ponille samalla kun harjasin sitä. Se nautti siitä kun sitä paijailtiin. Otin liat kavioista ja puunasin sen huippukuntoon. Sitten nostin satulan Ellan selkään. Se pullikoi vähän kun kiristin sen satulavyötä mutta muuten oli oikein kiltisti, myös suitsia laittaessa. Vetäisin vielä poskihihnan kiinni ja lähdin kysymään Catulta oliko hänkin valmis. Tyttö odottikin jo ulkona.

Nousimme ponien selkään. Lähdimme pienelle polulle käynnissä.
"Tosi mukavaa mennä maastoon, eikö?" Catu totesi.
"Niin on ja kun ilmakin on kiva!"
Ratsastus tuntui mukavalta. Ellakin taisi tykätä maastoilusta.
"Ravataanko?" kysyin Catulta.
"Joo vaikka!"
Läväytin pohkeet Ellan kylkeen ja Poni lähti ripeästi raviin. Samoin myös Catu ja Lily. Oli ihanaa ravata.
"Kato puu on kaatunut polulle!" Catu huudahti.
"Hypätään sen yli!" Me hyppäsimme monta monituisia kertoja puunrunkoa ylitse ja tuuli vain suhisi korvissa.
"Käännytäänkö tässä?" kysyin vähän matkan päässä.
"Juu käännytään vaan!"
Hetken päästä näimmekin jo tallin.
Laskeuduimme ponien selästä ja lähdimme pikku-talliin. Siellä otin Ellalta varusteet pois ja rapsuttelin sitä vähän aikaa. Sitten vein sen tarhaan.
Hain kottikärryt ja talikon ja menin Ellan karsinan luo. Siellä oli aika paljon sontaa.
Otin kaikki kikkareet talikkoon ja heitin ne kottareihin.
Kauhea lemu mitä Ellasta tulee ajattelin kun otin isoa kokkaretta boksista. Sitten vein ison kottikärryllisen kakkaa lantalaan.
Kuivikkeita karsinassa olikin jo ennestään tarpeeksi joten vein vain muutaman lapiollisen niitä.
Samassa näin äidin auton tulevan tallin pihaan.
"Moikka Catu!" sanoin ja hyppäsin kyytiin.

[Loviisa]

25.04.2010

Söin nopeasti ja puin ripeästi. Hain autotallilta pyöräni ja lähdin polkemaan Shelyesiin.
Ilma oli niin ihana! Aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Poljin tallin pihaan ja jätin pyörän pikkutallin seinää vasten.
Löntystelin talliin. Siellä kävi vilske. Tuntui että kakki olivat tulleet tallille. Otin Ellan riimunnarun ja menin sen luokse.
Se tuli heti luokseni tutkimaan olisiko minulla sille jotain syömistä.
"Mulla ei tällä kertaa oo sulle mitään syömistä!" tuhahdin pollelle. Nipsautin nopeasti riimunnarun tamman riimun.
Sitten lähdin taluttamaan sitä talliin.

Harjasin sitä rauhallisesti. Tänään minulla ei olisi mitään kiirettä. Pimeäkin tulisi vasta iltamyöhään.
Ponilta lähti karvaa tukkona, villapaitani oli täynnä Ellan karvoja.
Selvitin sen harjankin ja laitoin ne pikkuleteille. Puhuin sille samalla mukavia.
"Huomenna sulla on sitten kivat kiharat!" sanoin tammalle.
Kun olin puunannut ponin laitoin hakemani varusteet sille. Kiristin vielä satulavyön ja varmistin että suitset olivat oikein.

Tänään ajattelin mennä kentällä ravissa puomeja ja kiemurrella tötsiä.
Nousin kentällä Ellan selkään. Se ei välitänyt mitään.
Muita kentällä ei ollut.
Kiersin kenttää ympäri.
Oli ihanaa istua ponin selässä ja kuulla kuinka linnut lauloivat ja tuuli suhisi korvissa.
Minulla ei ollut mihinkään kiire. Sain vain istua Ellan selässä ja pitää satulan kaaresta kiinni. Silläkään ei tainnut olla mihinkään kiire.
Sitten oli alettava työn touhuun. Hyppäsin ponin selästä alas nostin puomit ja tötsät kentälle. Nousin takaisin selkään. Maiskutin tammalle ja se lähti hitaasti raviin. Menin puomeja ja kiemurtelin tötsiä.
Niissä en ollut todellakaan hyvä, kiemurtelin niitä kieli keskellä suuta. Ella oli tänään vähän laiskalla päällä.
"Eiköhän meille tämä riitä! Vai mitä?"
Hyppäsin pois ponin selästä ja siirsin puomit ja tötsät paikalleen.

Tallissa otin ponilta varusteet pois. Sitten vein sen tarhaan.
"Sä oot mun lemppari!"

[Loviisa]

02.05.2010

"Ensiksi Maria valmiiks sitten voidaan lähteä!" Äiti huusi keittiöstä.
Aina mä joudun raatamaan ajattelin ja nostin pikkusiskoni syliin. Repäisin naulasta haalarin ja vedin sen tytön ylle. Otin vielä porkkanapussin hyllyltä ja sitten olin valmis.
"Valmista on!" kiljahdin äitille. Juoksin nopeasti autoon Maria kainalossa ja kiinnitin tytön turvaistuimeen.
Voisimme heti lähteä kun äiti nyt tulisi.
Äiti lompsi autoon ja käynnisti vanhan volkkarin. Kohta näkisin ihanan polleni. Shelyesiin oli meiltä vain pieni ajomatka joten olisimme kohta tallilla.
Ja niin ajoimme tallin pihaan.
"Tuutteko te mukaan?" kysyin vielä äidiltä.
"Joo, ajattelin jos Maria vois ratsastaa Ellalla tänään" äiti vastasi.
"Juups" huusin ennenkuin lähdin pikkutalliin.
Tuuli suhisi korvissani ja vesipisarat roiskuivat kasvoihini. Otin Ellan koukusta sen riimunnarun ja lähdin pyydystämään sitä. Eilen oli ollut vappu enkä ollut siksi ehtinyt olla tallilla melkein ollenkaan. Vaikka Norjassa ei juhlitu vappua, meillä syötiin aina munkkeja koska äiti oli suomalainen.
Karvamoottorini olikin tarhassa. Se oli aika kurainen. Aukaisin portin ja menin sisään. Vani ja Ella tulivat nuuskimaan olisiko minulla jotain syömistä.
"Mulla on sulle porkkanoita tallissa" puhelin Ellalle. Näpsäisin riimunnarun lukkoon ja lähdin taluttelemaan Ellaa talliin. Äiti oli jo siellä ja siivosi Ellan karsinaa. Maria taas leikki jollain harjalla.
"Voitko nostaa Marian pois käytävältä, äiti?" kysyin äidiltä.
"Joo, otan just" äiti nosti Marian edestä pois, jotta sain talutettua Ellan käytävälle.
Äiti oli jo tuonut harjapaketin karsinan luo joten aloitin heti harjaamisen. Otin ensiksi kurat pois kumisualla. Sitten harjasin Ellan kovalla harjalla ja seuraavaksi pehmeällä. Se tykkäsi kun sai rapaturkin pois. Tamma seisoi tosi nätisti koko ajan kun harjasin sitä. Puhdistin viimeiseksi kaviot. Sitten Ella oli valmis.
"Äiti, missä ne porkkanat on?"
"Laitoin ne siihen käytävällä olevalle korokkeelle" äiti hymähti.
Hain porkkanat jakkaralta ja repäisin pussin auki. Annoin siitä porkkanan ponille. "Tän sä oot ansainnu" kuiskasin sen korvaan. Se popsi porkkanan hirmu nopeasti.
"Sä oot semmonen ahmatti" äiti puhui Ellalle.
"Mä aattelin että jos lähdettäis maastoon eikä laitettais Ellalle mitään varusteita" ehdotin äidille. "Olishan sillä tietty riimu ja riimunnaru ja sä voisit pitää Mariasta kiinni."
"No joo, tehään niin" äiti myönsi.
Talutin Ellan ulos tallista. Maria tuli perässä äidin kanssa.
"Laitetaan Maria vasta tuolla maastopolulla Ellan selkään" äiti sanoi.
Kävelimme maastopolulle. Vielä ei ollut aivan keväisää mutta kyllä se kesä kohta tulisi. Norjassa oli aina kylmempi Suomessa. Äiti nosti Marian pollen selkään ja lähdimme matkaan. Maria hihkui koko ajan: "Heppa! Heppa! Heppa! Heppa!"
"Olis jo hiljaa" ajattelin vaikka pikkusiskoni olikin tosi söpö. Talutin tytteliä jonkin matkaa.
"No eiköhän tää nyt jo riitä" murahdin äidille.
"Sata metriähän on vasta menty!" äippä vastasi.
Jatkoin taluttelua valittamatta, eihän Maria käynyt ratsastamassa kuin ehkä kerran kuukaudessa. Siispä pitihän minun taluttaa lasta.
Ella oli tosi kiltti niinkuin AINA. Se ei varmaan koskaan keksisi maastossa mitään typerää, varsinkaan kun selässä oli pikkulapsi. Minulle se ehkä joskus saattoi muutamat pukkihypyt antaa vain iloisuudesta. Mutta muuten tamma oli ihan paras!
Kun olimme kävelleet noin kilsan, käännyimme takaisin.
"Sä varmaan voisit ratsastaa loput kun Maria tuskin jaksaa" äiti komensi.
"Joo, todellakin voin!"
Heitin Marian pois selästä ja kömmin itse ponin selkään. Nyt sitten pitäisi vaan pohkeilla ohjailla pollea.
Paluumatka sujui nopsakasti eikä mitään erityistä sattunut. Äiti keksi vielä juoksuttaa Ellaa. Minä ja Maria katselimme kentän laidalta kun poni laitettiin pinkomaan. Kun äiti oli juoksuttanut Ellaa tarpeeksi ja tamma oli hiestä märkä, kostutimme sitä pesusienellä, loimitimme ja veimme takaisin tarhaan. Sinne Ella jäi mussuttamaan heinää ja minä suuntasin ison tallin oleskeluhuoneeseen.

[Loviisa]

13.05.2010

Harjailin Ellaa. Olin tullut jo yhdeksältä pyörällä talille. Päivä oli mitä ihanin.
"Nyt taitaa tulla kesä! Vai mitä Ella?" puhelin Ellalle.
Ulkona oli aika kuuma. Nyt pitäisi ottaa kaikki irti kun viimeinkin kesä oli tullut tai ainakin alkamassa.
"Tänään tehään vaan semmonen rauhallinen maastolenkki."
"Tänään mennäänkin ilman satulaa!" hihkaisin Ellalle ja lähdin satulahuoneeseen. Sieltä otin taman suitset.
aloin vänkäämään niitä Ellan päähän.
"Turparemmi vielä kiinni ja sitten on valmista." pähkäilin itsekseni. Muita ei ollut vielä näkynyt paitsi tallinomistaja Jassu.
Viimein olin saanut suitset päähän. Talutin Ponin ulos.
Otin tallin seinustalta jakkaran että pääsisin ellan selkään.
"Moi!" kuulin tutun tytön selkäni takaa.
"Maiss?" kysyin ihmeissäni.
"Eikun joulupukki!" Maiss hihkaisi.
"Ootko sä menossa ratsastamaan?" kysyin tytöltä ja samalla kömmin selkään.
"Joo aattelin tällä Svealla mennä." Maiss totesi.
Tyttö olikin jo satuloinut Svean.
"Mennäbkö yhdessä?" kysyin Maissilta.
"Jooo! Sä meet ilman satulaa."
"Jups! Aattelin kun ensimmäisiä lämpimiä päiviä täällä Norjassa." vastasin ja painoin pohkeet Ellan kylkiin.
Poni lähti ripeästi. Svea seurasi perässä.
Keikuin satulassa sinne tänne ennenkuin pääsin rytmiin.
Ella kuunteli hyvin apujani eikä vikuroinut yhtään.
Rakastin maastoilua. Silloin ei ollut mihinkään kiire.
Olin sitäpaitsi varoittanut äitiä että tulisin aika myöhään kotiin. Eihän huomenna olisi kouluakaan.
Puhelimme Maissin kanssa kaiket asiat läpi.
Linnut lauloivat ja aurinko paistoi.
"Aurinko paistaa ja vettä sattaa taitaa tulla KESÄ!" lauloin niin että koko metsä kaikui.
"Eikö ookkin ihanaa kun tulee kesä ja saa olla niin paljon heppojen kaa!" hihkuin Maissille.
"Joo on todellakin! Sitten ollaan koko ajan tallilla!" Maissikin alkoi innostua kun puhuttiin kesästä.
"Eiköhän nyt käännytä?"
"Laukataanko vähän?" Maiss kysyi.
"Emmä uskalla kun mulla ei oo satulaa! Mutta sä voit laukata niin mä komenna Ellan kovaan raviin." ehdotin Maissille.
Anoin pohjetta ja maiskautin Ellalle. Se tiesi heti mitä tehdä.
Ella lähti kovaan raviin. Pysyimme juuri ja juuri Svean ja Maissin rinnalla.
Huojuin puolelta toisille Ellan ravatessa kovaa.
"Huiiiiiiiiiiiiiiiiiii!" kiljuin samalla onnesta.
Tuuli suhisi ihanasti korvissani. Sitten pysäytin Ellan raviin. Niin teki Maissikin.
"Se oli ihanaa!" Maiss huohotti onnellisena.
"Niin oliiii!"
Pian olimmekin jo tutun tallin pihassa.
Reissu oli ollut tosi mukava ja olin pysynyt selässä koko ajan.
"Nyt sä pääset syömään!" sanoin tammalle ja riisuin siltä varusteet pois.
"Sä oot kyllä tän ansainnu!" Annoin ponille porkkanan ja silitin sitä turvasta. Sitten vein sen tarhaan syömään.

[Loviisa]

3.7.2010

i923.photobucket.com/albums/ad72/WinterFelicia/seppele/Shelyes/swap013.jpg

(Heinäkasa tuli tuohon kun piirsin tuon kuvan ajat sitten. (

[Loviisa]

2.9.2010

Ellaaaaa!" huudan tarhan portilta. "Missä se himskatin polle on?" mietin kun ponia ei näy. Samalla Poni lauma
juoksee luokseni.
"Moikka kullat! Mitä Ella sulle kuuluu?" alan sepittää hevosille.
Laitan Ellan riimunnaruun ja lähden taluttamaan tallia kohden. Ellalla on kauhea kiire talliin. Ensimmäinen
vesipisara tipahtaa takilleni. Onneksi otin sadetakin mukaan. Vien Ellan boksiin ja alan sukia sitä. Se näyttää
tykkäävän kun sitä rapsutetaan. Työnnän käden Ellan harjan alle ja tunnen kuinka lömmin Ella on.
"Sä oot kyllä kaikista ihanin mitä mulla on!" kuiskaan nopeasti sen korvaan.
Mutta nyt leikit sikseen ja työn pariin. Alan harjata ponia urakalla. Sillä on paksu mutakerros karvan päällä.
Se on saatava pois.
"Mitä sanot jos mennään kentälle Ella?" puhun tammalle.
Samalla puhelimeni alkaa soida.
"Heippa äiti! Mä oon tallilla!" juttelen äidille.
"Haittaako jos mä tuun pitämään sulle tunnin Marian kaa?" äiti kysyy.
"Ei mutta moikka!" lopetan puhelun ja keskityn Ellaan.
Irrotan liat suurina palasina. Muta on kovettunut karvaan. Se lähtee helposti pois. Harjaan vielä keran Ellan läpi
ja puhdistan sitten kaviot.
"Loviisaaaaa! Missä sä olet?" kuulen äidin äänen takanani.
"Täällää! Ellan luona!" huusan takaisin.
Äiti tulee Maria kainalossa.
"Eppa! Eppa!" Maria huutaa.
"Oliko pako tuoda Maria mukana? Se pilaa koko tunnin!"
"Oli! Mitä olet ajatellut että tehdään kentällä?" äiti kysyy.
"En mä tiiä! Mutta haen varusteet." sanon ja tallustelen hakemaan Ellan varusteet.
Otan naulakosta satulan ja suitset. Sitten kipaisen Ellan luo.
Se hirnahtaa ystävällisesti. Sujautan kuolaimet sen suuhun ennen kuin se tajuaa mitään ja laitan remmit
paikoilleen. Sitten laitan satulan paikalleen ja kiristän satulavyön. Ella taitaa tietää että nyt päästään kentälle.
Talutan Ellan kentälle äiti ja Maria perässä. Siellä ei ole ketään muita kuin me.
Asetun kentän keskelle ja kiristän vielä muutaman reijän satulavyötä.
Äiti punttaa minut selkään.
Äiti menee kentän laidalle ja minä aloitan alkukäynnit. Ella ei voisi kiinnostaa vähempää koko lenkki.
Se tallustelee lösähtäneen oloisesti kentän reunaa.
Painan pohkeet tamman kylkiin. Se kiristää vähän vauhtia.
Äiti hinaa puomeja ja tötsiä kentälle.
Kierrämme vielä muutaman kerran kentän ympäri.
"Ja sitten raviin! Loviisa koita nyt saada se pikku poni kuriin! FART!"
Painen pohkeet viel tiivimmin Ellan kylkiin ja napautan raipalla lautaseen.
Polle lahtee tahmaisesti raviin.
"Otappa sieltä kulmasta koko rata leikkaa!" äiti huutaa kentän reunalta.
Käännän Ellan kohti vastapäistä kulmaa. Se löntystelee kuin hiastetussa filmissä.
Tulemme kohti kulmaan ja samalla Ella hidastaa käyntiin.
"Älä päästä sitä käyntiin. Aja eteen!" kuluu äidin topakka ääni.
Ajan eteen niin paljon että Ella vihdoin siirtyy raviin.
"Tehkää joka kerta päädyssä pääty-ympyrä ravissa!"
Kun tulen päätyyn käännän ympyrälle. Äiti on asettanut puomit niin että kun teen ympyrän menen kahden puomin yli.
Keskityn kieli keskellä suuta ympyrään.
Ella näyttää että kyllä hän osaa ja hyppää hirmu loikalla puomin yli.
Menemme monta kertaa puomit läpi ja sitten siirrymme käyntiin.
"Se meni hyvin!" äiti kehuu.
"No joo lukuun ottamatta alun tahmeutta!"
"Ella on aina alussa tuommoinen! Senhän sinä tiedät!" äiti lohduttaa
Kävelemme vielä muutaman kerran kentän ympäri ja lopetamme siihen. Hyppään selästä pois ja vien Ellan talliin.
"Sä oot paras!" kuiskaan sen korvaan.

Tästä tuli aika huono! ; )

[Loviisa]

4.10.10
i923.photobucket.com/albums/ad72/WinterFelicia/seppele/Shelyes/ella.jpg

Tämmösen tein. Ei mikään hirmu hieno mutta kuva kuitenkin. ; )